Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus

The Handmade´s Tale: Ruusuja Herran tarhassa | K11 | Serena Joy ja Offred | Draama | LW17

(1/3) > >>

Kelsier:
Ficin nimi: Ruusuja Herran tarhassa
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: K11
Fandom: The Handmade´s Tale
Tyylilaji/Genre: Draama
Hahmot: Serena Joy ja Offred/June
Vastuuvapaus: henkilöt ja maailma kuuluvat Margaret Atwoodille sekä HULU:n tv-sarjasovituksen luojille, en saa tästä rahaa
Haasteet: Lyrics Wheel 17 ja Finikesän Kaiken maailman tekstejä viikko 5 Kirjoittaminen
A/N: Tämä perustuu vahvasti tv-sarjan toisen kauden jaksoihin
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Minä laadin mieheni puheet ja allekirjoitin hänen nimellään. Tiesin, että se oli väärin, mutta niin oli tehtävä meidän hyväksemme. Annoin kynän orjattarellemme, koska hän on joskus ollut kustannustoimittaja. Hän teki merkintöjä, kehotti tiiviistämään joitakin kohtia ja jättämään toisia kokonaan pois. Huomaan, että olemme lähes salakavalasti päässeet rauhaan toistemme kanssa.

Hän ei ole uskonsisar, mutta kantaa lastani. Ei tasa-arvoinen, mutta tunnen hänen kanssa työskennellessäni sellaista voimaa, jota en ole tuntenut pitkiin aikoihin. Jos eläisimme vanhassa maailmassa voisin kuvitella olevani hänen ystävänsä. Joskus ajattelen, että kirjoitin alkusanat tälle kaikelle. Uskon vakaasti tähän kaikkeen, Gileadiin, järjestelmään. Ajoittain täydellinenkin järjestelmä kaipaa hienosäätöä. Siksi orjattaremme harjoittaa nyt vanhaa ammattiaan ja minä istun mieheni kirjoituspöydän takana tekemässä hänen työtään.

Ruusunpiikki pistää hansikkaan läpi. Se ei satu, sillä kaikki muu kipu on lukkiutunut syvälle ja peittää sen alleen. Häpeän aalto iskee suuremman kivun muistuttaessa itsestään. Lyönnit tuntuivat kitkerämmiltä, kun oli odottanut ymmärrystä ja jopa kiitosta. Valkoinen ruusu puristuu Serenan kädessä.
 
Vaimon ja orjattaren välillä ei voi olla solidaarisuutta. Hän muistaa miksi vihaa Offredia niin paljon. Miksi sen naisen piti nähdä, kun häntä piiskattiin. Fredin mielestä se oli kai hyvä rangaistus, sillä raskaana olevaa naista ei voi lyödä. Ajatukseen tuo pientä lohtua, että jos Offred ei olisi siunatussa tilassa hänetkin olisi hakattu. Koputukset hänen huoneensa oveen tapahtuman jälkeen kirpaisevat kuitenkin eniten. `Rouva Waterford, tarvitsetteko jotain. .... Serena´. Hän käski Offredin omaan huoneeseensa, vaikka olisi halunnut huutaa häivy, tämä on vain tavallista surua.  Serena painaa luomensa kiinni. Jotkut näkevät silloin hyviä asioita. Hän ei.

(June)
Serena antoi minulle kynän korjausten tekemistä varten. Minuun rynni sellainen ilo kuin lapsella jouluna. Orjattaret eivät kirjoita yleensä. Ei se kiellettyä ole, mutta mitä meidän tarvitsisi kirjoittaa. He ymmärtävät, että kynä on vaarallinen ase. He pelkäävät, että joku kirjoittaa: en ole onnellinen enkä tyytyväinen asemaani orjattarena. Kynän pitäminen tuntuu hyvältä. Aivan kuin lapsi vatsassani aistisi sen, se potkaisee hieman.
 
Nautin sallitusta kapinasta, sillä en ole niin tyhmä enkä ainakaan vielä niin aivopesty, etten tajuaisi tämän olevan sitä. Jos komentaja Waterford näkisi vaimonsa pöydälleni tuomat ruusut, hän varmaan toteaisi, että olemme kaikki ruusuja Herran tarhassa. Pikemminkin rikkaruohoja takapihalla, mutta silti olkoon ylistetty.

Tuulen suunta on muuttunut ja olen jälleen epäsuosiossa. En halunnut nähdä, kun kun komentaja hakkasi Serenaa, mutta niin vain näin. Waterfordit lähtevät pian Kanadaan Gileadin edustajina ja kaikki ovat kuin mitään ei oli tapahtunutkaan. Ruusut on kuitenkin viety pois. Ja Serena teki minulle selväksi, että haluaa minun lähtevän heti, kun lapsi on syntynyt. Niin ei yleensä tehdä ja viha ja katkeruus nostavat nostavat minussa jälleen päätään.
 
Meille on lähetetty hyvää säätä. Paskat. Lunta on hieman ja tulee kylmästi. Kukaan ei kapinoi paremmin kuin se, jolle on annettu univormu ja syy tyytymättömyyteen. Toivon sydämestäni yhtä asiaa: että Serena ei koskaan unohda kokemaansa vääryyttä. Jos puristan silmät kiinni oikein lujaa, siellä pilkistää toivo.

Kanada saattaa olla vapaa ja kiehtova, mutta se on kaukana satumaasta. Muut karkaavat. Minä en.

(June) Vannon, että pakenen. Vannotko sinäkin? Minä en.


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Absoluuttinen Nollapiste - Minä en

Voi luulla että lumeton aika on touhua kanssa kaunotarten
Voi luulla että naiset meikkaavat minua varten
Voi luulla etten ole sen enempää allapäin
Kuin tavallista ihmislapsen surua vain tunnen

Muut unohtaa kokemansa pahan ja vääryyden
Minä en (jos kestät minua, kestän varmaan itsekin)
Toiset tuplaa pokerista saadun viitosen
Minä en (jos luotat minuun, luotan varmaan itsekin)

Voi luulla että sekavuuteni on uskollisuuteni paras vakuutus
Voi luulla että suostun joka kosintaan
Voi luulla että sinun luona pääsen rauhaan ja
Liukenee kauan hermopäitä aristanut kuona

Muut unohtaa kokemansa pahan ja vääryyden
Minä en (jos kestät minua, kestän varmaan itsekin)
Huomenna mä katkaisen, vannon sen uskothan?
Minä en (on satumaa kaukana eikä se ole sattumaa)

Konfliktipakoinen kun olen, kontaktia et saa
Pakenen etkä saa hereille minua, vannon sen

Toiset tuplaa pokerista saadun viitosen
Minä en (jos luotat minuun, luotan varmaan itsekin)
Huomenna mä katkaisen, vannon sen uskothan?
Minä en (on satumaa kaukana eikä se ole sattumaa)
Toivon näet pilkistävän silmät kiinnikin
Minä en

Crys:
Tervehdys kommiksesta. Handmade's Tale on sinäänsä tuttu että oon kattonut yksi ja puoli kautta, mutta en sarjasta sillä tavalla erityisemmin pidä, koska mun mielestä se on enemmän ahdistava kuin viihdyttävä. Arvostan sitä tarinallisesti ja näyttelijät tekee hyvää työtä, mutta kakkoskautta katsoessani tajusin että en oikeastaan halunnut katsoa sitä, joten iski älynväläys että hei eihän mun ole pakko :D Katsoin kuitenkin tuon jakson, jossa Serena kirjoittaa Fredin puheen ja June auttaa ja siinä tuli hetken ajan sellanen pieni toivonpistos että ehkä Serena tulis järkiinsä ja alkais kohtelemaan Junea hyvin mutta joo turhaa toivottu :D

Osasit vangita tähän hyvin Serenan hahmon, hän on miehelleen kaikesta huolimatta uskollinen (vaikka toivoisin, ettei olis, buu Fred oot kauhee). Hän haluaa todistaa taitonsa siitäkin huolimatta, että naiivisti kannattaa nykyistä seksistä valtiorakennetta. Tuo kommentti, että Jos eläisimme vanhassa maailmassa voisin kuvitella olevani hänen ystävänsä kirpaisee sydäntä, koska se on just näin, Junessa ja Serenassa on samaa sisua, mutta koska he ovat vastakkaisilla puolilla olosuhteet saavat heidät vihaamaan toisiaan.


--- Lainaus --- Lyönnit tuntuivat kitkerämmiltä, kun oli odottanut ymmärrystä ja jopa kiitosta.
--- Lainaus päättyy ---
Jep tämä. En tiedä oliko se eka kerta kun Fred pahoipiteli Serenaa, mutta musta tuntui että juuri tuona hetkenä Serena alkoi kauhistelemaan sitä, että hänen miehensä oli muuttunut entisajoista niin kovasti, että näki Serenankin omaisuutenaan yhtä lailla kuin Junen. On valta noussut Fredin päähän, kun ei enää edes näe, että Serena yritti vaan auttaa.


--- Lainaus ---Fredin mielestä se oli kai hyvä rangaistus, sillä raskaana olevaa naista ei voi löydä.
--- Lainaus päättyy ---
Tuolla on typo.

Tekstin rakenne on mielenkiintoinen, koska mukana on nuo kursiivilla kirjoitetut kohdat, jotka ovat ilmeisesti Junen kommentteja (kuulen ihan ne hänen sanomanaan niin kuin sarjassa :D ) Tuo yksi kommentti tuolla lopussa Kanadan vapaudesta on kuitenkin ilmseisesti vielä Serenan, se lause kuvaa hienosti sitä miten Serena uskoo olevansa vahva jäädessään, vaikka todellisuudessa hän on pelkuri koska ei uskalla paeta. Sitten on vielä yksi kursivoitu Junen kommentti, joka kuvastaa Junen päättäväisyyttä ja heijastaa vastakkaisesti tuota aiempaa Serenan kohtaa. Vaikka en ihan ymmärtänyt tuota viimeistä kursivoitua Minä en -kohtaa, koska samalla rivillä June juuri vannoi pakenevansa.

Hieno teksti kokonaisuudessaan :)
-Crys

Melodie:
En ole katsonut (saanut aikaiseksi katsoa) tv-sarjaa mutta luin tovi sitten kirjan! Sen pohjalta tätä tässä lueskelin joten tapahtumat (aiemmasta kommentista päättelin että canonia olisivat) ovat vieraita, mutta hyvin ne tässä tulivat esiin! Ihanaa että vauva on tulossa, mutta miten kurjaa että heti syntymänjälkeen pitää lähteä. Junen ääni oli tässä minusta varsin samantyylinen kuin kirjassa! Ihan saattoi uskoa että oli hänen juttujaan. Serena jäi siinä etäisemmäksi joten kiinnostava lukea hänen mielenmaisemiaan. Erityisesti yhteistyö oli kiinnostavaa. Ja tämän nimi on ihan mahtava!

Kelsier:
Crysted : korjasin typon ja lisäsin Junen nimen hänen puheenvuoroihinsa selvennökseksi. Junen viimeinen minä en -kommentti oli tarkoituksella ristiriitainen. June ei ole mielestäni vannovaa tyyppiä, sillä hän tietää, että teoilla on seurauksensa  ( miten kävikään sille miesparalle, joka osallistui kuskina Junen pakoyritykseen). Kiitos paljon kommentistasi muutenkin, siinä oli paljon kivoja huomioita!

Melodie: tapahtumat ovat tv-sarjan canonia, lisäsin tuon tiedon A/N:ään. Hauskaa, että kirjan lukijallekin June tuntui samalta hahmolta kuin romaanissa. Erityisen mukavaa siksi, että itse en ole kirjaa lukenut, katsonut vain sarjaa. Kiitos!

Lyra:
Hei ja terveisiä kommenttikampanjasta! katsoin juuri muutama viikko sitten koko sarjan loppuun ja (laitankin tämän lauseen lopun spoilerin alle) Spoiler: näytämulle tuli jotenkin tosi vapautunut olo, viimeisen jakson myötä. Jotenkin viimein se lasten saaminen ulos kaiken sen jälkeen oli jotenkin niin vapauttavaa. Mutta sitten huomasin kirjakaupassa atwoodin uusimman ja ilmeisesti kaikesta huolimatta mikään ei parannu ja tulevaisuudessa lapset kasvaa gileadissa tuntematta mitä oli ennen. Tuo menikin niin selittelyksi, mutta oli kiva huomata tällainen fandom ja ottaa kommentoitavaksi. Crystedin tavoin olen pitänyt sarjaa hieman ahdistavana, kun kertakaikkiaan kaikki menee pieleen eikä ollenkaan silleen hyvän tavan mukaisesti ja ahdistaa että noin voi edes tapahtua ja kuinka helposti, siitäkin huolimatta katsoin loppuun (on kyllä yksi hienoimmista sarjoista mitä on tullut katsottua) nyt olen taas eksynyt aiheesta.

Tämä syvensi loistavasti sarjan tapahtumia. Pidin kovasti siitä, miten Serenan osuus oli kuin ulkopuolisen kertojan mukaan, kuten sarjassakin, mutta Junen oli kuin kirjoitettu päiväkirjamerkinä, kuten myös Junen monologit sarjassa. Pidin tuosta kohtauksesta sarjassa, kun June ja Serena tekevät yhteistyötä. Tässä jotenkin ihanasti avatiin Serenan mielenkuvaa ja mitä hän tuntee. Sarjassahan kaikki on perjaatteessa Junen silmien läpi, vaikka muidenkin tarinoita seurataan.

Junen osuus oli niin ihanan June, olit loistavasti onnistunut hänen puhetyylissään.

--- Lainaus --- että olemme kaikki ruusuja Herran tarhassa. Pikemminkin rikkaruohoja takapihalla, mutta silti olkoon ylistetty.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli lempikohtiani tässä. Kokonaisuudessaan varsin loistava teksti! Kiitos kovasti tästä lukukokemuksesta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu