Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Liar - 15.10.2007 19:22:47
-
Title: Fairytale gone bad.
Author: Liar
Genre: Drama, romance, adventure, fluff
Pairing: Harry/Draco
Rating: K-11
Summary: Harrysta tehdään vasten hänen tahtoaan kuolonsyöjä ja hän saa yhteisen tehtävän Draco Malfoyn kanssa. Erään henkilön kuolema johtaa Harryn kostoon pimeyden voimille, sekä hyvin omituiseen romanssiin.
Disclaimer: Kaikki mitä tunnistatte J.K.Rn omaisuudeksi on hänen. Palkkaa saan vain teidän kommenttinne, jos niitäkään.
Beta: Killmore 2 ensimmäistä lukua. Kaittitietävä 7. luvusta eteenpäin.
Warnigs: Character!death, itsemurha yrityksiä ja sensellaista.
A/N: Ficci alkaa vähän kummallisesti ja huonosti kirjoitetusti, mutta jos jaksatte tarpoa parin luvun läpi kirjoitus paranee ja juoni yhtenäistyy. Itse pidän tästä ficistä ja niin pitää aika moni muukin, toivoisin kommentteja, koska ne ovat palkka kirjoittamisestani ja pidän niitä tärkeinä myös ficin etenemisen kannalta.
(http://i525.photobucket.com/albums/cc338/chunchillaXx/FairytaleGoneBad.jpg)
Hallowin taideteos ^
Prologi.
"Missä minä olen?" Harry heräsi säpsähtäen pimeästä, hän oli kolauttanut luultavasti päänsä ja oli kummallisessa transsissa. Hän ei tuntenut paikkaa, eikä nähnyt ympärilleen, mutta samassa joku puhui:
"Olet kartanossamme, sinut on kidnapannut rakas Mestarimme", puhuja oli Lucius Malfoy, Harry tunnisti hänet heti, kellään muulla ei voinut ollat noin tylsää ääntä.
"Voldemort?" Harryn valtasi pelko, hän huomasi olevansa kahlittu ranteistaan seinään. "Aika epätoivoista teiltä, ja säälittävää, kahlita nyt seinään."
Harry silmät olivat tottuneet jo nyt pimeään, ja hän hahmoitti edestään pienen joukon ihmisiä. Ryhmän takaa kuului kylmää naurua ja Voldemort astui Harryn eteen.
"Saanen kysyä mitä ajattelitte tehdä, kenties tappaa minut?" Harry oli kyllästynyt, aina samaa vanhaa, hän halusi jo vaihtelua elämäänsä.
"Kyllä tai ei, riippuu valinnastasi-", sanoi Voldemort.
"No kukaan ei halua kuolla, eikö se ole jo selvä?", Harry ei ymmärtänyt mitä oli meneillään.
"Älä keskeytä. Niin, mihin jäinkään? Aivan, saat valita tapammeko sinut nyt, vai liitytkö meihin ja tulet kuolonsyöjäksi?" Voldemort sanoi. Harry pystyi myöntämään, että oli ajatellut, millaista olisi olla kuolonsyöjä, hän ei pitänyt ajatuksesta, mutta oli se silti parempi kuin kuolla avuttomasti.
"No, olen kyllästynyt siihen, että minun pitäisi vain juosta sinun perässäsi ja pelastaa maailma, joten valitsen kuolonsyöjäksi tulemisen, minulla on oikeus tehdä mitä itse haluan", Harry sai koko joukon järkyttymään, ei kukaan voinut uskoa, että niin puhtoinen ja kiltti rohkelikkojen kultapoika haluaisi kuolonsyöjäksi.
"No selvä, mutta ei sinun olisi pitänyt ruveta puolustelemaan päätöstäsi, ei siinä ole mitään hävettävää", Voldemort sanoi, ihan selvästi innoissaan. "No, ojenna vasen kätesi."
"Olen sidottu seinään", Harry hymähti ja samassa Lucius Malfoy oli jo irroittanut hänet. Nyt, Harry vetäisi vasemman hihansa ylös, melkein transsissa, hän ei tajunnut mitä oli juuri tekemässä. Voldemort painoi sauvansa Harryn kättä vasten, minuutin valtavan tuskan jälkeen siihen muodostui pimeäpiirto, ja vasta silloin Harry heräsi transsistaan ja tajusi mitä oli tapahtunut.
-
1. luku.
Harry tuijotti kauhuissaan ja epäuskoisena jälkeä kädessään. Se ei voinut olla tapahtunut, ei Harry voisi olla kuolonsyöjä. Se oli mahdotonta. Sen täytyi olla unta.
Aikaa kului hetken ja silti, Harry vain tuijotti kättään. Hän käänsi katseensa Voldemortiin, joka hymyili erittäin iloisesti ja omahyväisesti.
"Merkille on todettu sivuvaikutuksia, mutta sinun täytyy mennä takaisin kouluun, enhän halua, että alamaiseni jäävät kiinni", Voldemort sanoi, hänen äänestään huokui jotain, mitä ei voinut luokitella.
"Siis, eikö tämä oikeasti ole unta?" Harry sai heikosti sanottua.
"Ei, tämä on onneksi totista totta. Ajatella, pahin viholliseni, Harry Potter, kuolonsyöjä!" Voldemort hihkui, todella hihkui. Harry ei saanut järkytykseltään sanottua mitään, ei mitään. Samassa, pari kappaletta käsiä tarttui häntä ja raahasi viereiseen huoneeseen, jossa oli raskaat, koinsyömät verhot ja yksi iso takka. Harry heitettiin takkaan ja hänen perässään tuli kourallinen hormipulveria, taka-alalta joku huusi:
"Tylypahka."
Harry tunsi maailman pyörivän ja samassa hän ilmestyi suoraan Dumbledoren tyhjään kansliaan. Hän ei vieläkään suostunut uskomaan tapahtunutta. Hän veti vasemman käden hihansa takaisin ylös, hiha oli laskeutunut, kun häntä oli raahattu Malfoyden kartanon lattiaa pitkin. Harryn kädessä hohti, koko komeudessaan, pimeyden piirto. Harry vihasi itseään, yhden masennuskohtauksen takia hän oli nyt kuolonsyöjä, ei se ei vain käynyt päinsä, mutta kyllä, ihan totta se oli. Ovi paukahti, Harry vetäisi sadasosasekunnissa hihansa alas ja kääntyi katsomaan Dumbledorea.
"Mitäs sinä täällä teet, näin myöhään, eikös kello ole jo kymmenen illalla?" Dumbledore huikkasi ja käveli silittämään Faweksia. Harry ei halunnut puhua kellekkään, mistään. Hän juoksi nopeasti pois, jättäen rakkaan rehtorimme katsomaan peräänsä. Harry pinkoi sairaalasiipeen, hän tarvitsisi sidettä peittääksen merkkinsä. Onneksi, Poppy ei ollut kyselijäihmisiä.
"Öh, Matami Pomfrey, tarvitsisin sideharsoa", Harry sanoi, kun tuli oviaukon toiselle puolelle.
"Ota tuolta kaapista", Pomfrey osoitti tummaa kaappia siiven takaosassa. Harry otti rullan nopeasti ja suunnisti oleskeluhuoneeseen. Hän yritti miettiä missä oli ollut ennekuin hänet oli kaapattu. Harry ei muistanut. Kun hän saapui Lihavan Leidin eteen ja oli kävellyt sisään, häntä tervehtivät monet hätääntyneet kasvot.
"Harry! Hyvä luoja, missä olet ollut?" Hermione oli juossut suoraan hänen päälleen ja ravisteli Harrya käsivarsista, saaden Harryn vetäisemään, vielä herkän kätensä, nopeasti pois. Hermione katsahti häntä oudosti.
"Ööh, kirjastossa?" Harry yritti.
"Harry, olet ollut kateissa kolme tuntia, et sinä menisi kirjastoon niin pitkäksi aikaa!" Hermione alkoi kuulostaa hätääntyneeltä. Harry tiesi ettei ollut hyvä valehtelemaan, mutta ei hän voinut totuuttakaan kertoa.
"No minun täytyi etsiä, ömm, parannusta yhteen tautiin", Harry sanoi.
"Voi Harry, oletko sairas?" Hermione vastasi ja kaappasi Harryn halaukseen. Harry ei vastannut, koska sai ajatuksen. Hän menisi katsomaan kirjastosta jos löytäisi keinon saada merkki pois kädestä.
"No löysitkö parannusta?" Hermione lisäsi vielä.
"En... Tulin vain hakemaan mustetta ja menen takaisin", Harry sanoi pikaisesti ja säntäsi nopeasti portaat ylös.
~*~*~
Harry istui kiellettyjen kirjojen osastolla tutkiskellen kirjaa jonka oli juuri hakenut.
Pimeyden Lordi.
Kuolonsyöjät.
Pimeän Piirto.
On saatu tietoa, että Pimeyden Lordin kannattajilla, seuraajilla ja palvelijioilla on vasemmassa kädessään merkki, pääkallo jonka suusta ilmestyy käärme. Pimeänpiirto on hyödyllinen, kun Tiedät-kai-kuka kutsuu heitä, piirtoon sattuu ja kuolonsyöjä tietää ilmiintyä isäntänsä luokse. Merkkiä ei saa millään keinoilla pois ja se ...
Harry ei halunut lukea enempää, hän läimäisi kirjan kiinni ja laittoi sen takaisin hyllyyn. Taas hän kiskaisi vasemman hihansa alas ja kateli kättään erittäin kauhistuneena. Hän hakkasi päätään pöytään. Yksi asia jota hän ei tiennyt oli että, Draco Malfoy katseli häntä hyllyn takaa. Hän kiskaisi näkymättömyysviitan päällen joka oli tippunut lattialle vähän aikaa sitten. Hän juoksi takaisin oleskeluhuoneeseen ja oli kuin mikään ei olisi muuttunut siitä kun hän hetki sitten oli kävellyt sisään. Hermione oli taas häntä vastassa ja aloitti kysymystulvan.
"No löysitkö vastausta? Mikä sinulla on? Eikö Matami Pomfrey voi parantaa sitä?" Hän näytti käyttävän lukilitista, muttei kuitenkaan käyttänyt.
"En. Käsi on vähän kipeä. En halua vaivata häntä sillä, on muutenkin luultavasti sairas minun näkemisestäni", Harry sanoi ja käveli jopa töykeästi Hermionen ohi tönäistessään tätä. Pari rohkelikkoa katsoi tätä tapahtumaa hieman hämillään, mutta painoivat nenänsä takaisin kirjoihin. Harrya ärsytti muiden tungettelevaisuus. Hän oli jo tarpeeksi turhautunut muutenkin. Harry istahti Ronin viereen katselemaan takkatulta.
"Haluatko kertoa minulle mikä sinulla on, kamu?" Ron kysyi. Harrylla leimahti.
"EI, EN HALUA, KUINKA VAIKEA VOI OLLA USKOA, ETTÄ JOS EN KERRO, NIIN SILLOIN EN KERRO!" Harry karjui ja lähti poikien makuusalille päin.
Hän lösähti sängylleen ja laski rauhoittavasti sataan.
~*~*~
"Mikä hänellä on?" Ron kysyi Hermionelta Harryn paiskautettua oven kiinni.
"Ron, en tiedä, en yhtään", Hermione sanoi mietteliäänä.
"Kamala temperamentti", sanoi Parvati, "ja miten niin, kolme tuntia, hänhän on ollut kateissa kolme päivää."
"Niinpä, testasin vain. Ainakin tiedämme, että hänellä on jonkinmoinen muistinmenetys tai jotain", Hermione sanoi.
Ron näytti hämmentyneeltä ja Neville kauhistuneelta.
A/N: lyhyt luku :D kommenttia?
-
2 luku
Draco Malfoy oli puoliunessa, sen reaktion hänelle aina aiheutti tulen katseleminen. Hän muisti käyneensä kirjastossa, mutta oli ollut niin väsynyt ettei muistanut mitään muuta kuin nähneensä Potterin lukemassa kirjaa. Häntä ärsytti oikein kunnolla kun ei muistanut. No, hänhän oli itse halunnut juhlistaa ensimmäistä viikonloppua valvomalla koko yön ja oli hoiperrellut ympäri käytäviä, nukahtaen kerran seisaalleen.
"Hei", sanoi ääni ihan Dracon lähellä. Draco säpsähti unestaan luihuisen tuvan sohvalla ja kääntyi katsomaan kuka hänelle puhui.
"No hei", Draco vastasi Blaiselle joka tuli oudon lähelle istumaan.
"Kello on muuten jo 05 aamulla", Blaise töksäytti.
"No miten sinä olet hereillä?" Draco kysyi, peittäen yllättyneisyytensä.
"No eh.. Ei tuolla saa unta."
Dracon nousi sohvalta ja käveli vaivalloisesti kuudesluokkalaisten poikien makuusalille. Hän pysähtyi ovelle ja katsoi sisään; siellä oli ihan tyyni hiljaisuus. Draco mulkaisi Blaisea, joka virnisti. Draco käveli sisälle ja meni sängylleen nukkumaan, luopuen itselleen tekemästä lupauksesta.
Seuraavana aamuna kun Draco heräsi, hän oli valmiina kiirehtimään tunnille, mutta muisti, että oli lauantai, ja niin hän läsähti takaisin sängylle. Hän makasi siinä antaen ajatustensa vaellella ympäriinsä. Ne poukkoilivat rohkelikoista pilviin ja totta kai Potteriin joka oli onnistunut katoamaan jo ensimmäisellä viikolla. Aikaa kului vartti, mutta Draco ei saanut voimia nousta. Dracon mieli vaelteli siihen, mitä hän tekisi sinä päivänä. Hänellä ei ollut ajatustakaan, muttei hän voinut löhöillä sängyllä kokopäivää. Niinpä hän nousi ja oli etsimässä vaatteittaan, mutta sai todeta että oli nukahtanut ne päällä. Hän laskeutui tällä kertaa sulavasti portaat alas ja heittäytyi sohvalle tapansa mukaan.
"Kello on kaksi", Pansy huomautti nojatuolilta.
"Mmmmmm..." Draco vastasi, hän ei ollut parhaissa väleissä tupatovereidensa kanssa, vaikka se saattoi olla vaikea uskoa, he turvautuivat Dracoon vain kun oli jotain niin sanotusti pelottavaa oli lähellä.
Draco lähti pian huoneesta syöden karkkia, vaikka oli menossa syömään.
Kun hän saavutti suuren salin hän tarkisti, että kaikki oli kohdallaa. Hän huomasi Potterin rohkelikon pöydässä ja tunsi oudon pistoksen sisällään. Luultavasti vihaa. Draco söi rauhassa ja hyvin, nimittäin oli yksin koko pöydässä ja sai paljon epäileviä katseita osalleen. Hän lähti heti kun muut luihuiset ilmestyivät ovesta. Samaan aikaan lähtivät kultainen kolmikko.
Draco oli jäänyt käytävälle mietiskelemään, taas. Pian hänen rauhansa rikkoontui ja Potter ryntäsi häntä kohti, näyttäen kärsivältä.
"Ai Savenvalajakin on löytynyt..." Draco heitti ohimennen ja samalla kamppasi Harryn kun tämä oli ohittamassa Dracoa.
"Voi perkele, Malfoy", Harry mumisi naama lattiassa.
"Enkö saa kysyä missä oli 3 päivää?" Platinablondi sanoi. Tähän Harry vastasi oudolla katseella. Hetki kului. Toinen. Harryn ilmeet menivät ihmetyksestä kipuun ja siitä shokkiin.
"Halkinaurus", Harry viimein vastasi. Samassa Draco kierähti lattialle, nauraen kuin viimeistä päivää. Hän vihasi kutittamista, varsinkin sitä, kun nauraa niin muut luulevat että siitä pitäisi. Vaikkei pitänyt. Harry vain katsoi maassa nauravaa Dracoa, hän ei tajunnut sitä, että se oli kaunein näky mitä hän oli kohdannut, johtuen polttavasta kivussaan käsivarressa.
Draco oli ihan punainen kun naurahti kaksi viimeistä kertaa ja nousi takaisin ylös.
"Miksi ihmeessä sinä noin teit?" Hän kysyi.
"..." Harryn naama vääntyi kivusta. Draco alkoi jo huolestua.
"Mikä on, sattuuko arpeen, vai?" Hän kysyi yhtäkkiä kaikki se ivallisuus kadoten tämän äänestä, vaikka se siinä harvoin olikin. Harry ynähti ja pudisti päätään, samalla hän kääntyi nojaten seinään ja rojahtaen siitä istumaan lattialle, hän puristi vasenta kättään. Draco rypisti otsaansa, mutta laskeutui istumaan Harryn viereen katsoen tätä kysyvästi, normaalisti hän ei olisi tehnyt tätä, mutta tiesi että poika oli ollut kauan kadoksissa eikä kukaan ilmeisesti ollut kuullut vielä mitään, koska ei ollut vielä mitään juoruja.
"Saanko kysyä yhden kysymyksen?" Harry rikkoi oudon rauhallisen hiljaisuuden. Draco nyökkäsi huolimattomasti. "Oletko kuolonsyöjä?"
"Öööööö... En." Draco vastasi, ihan totta se kuitenkin oli.
"Noin minä ajattelinkin sinun vastaavan, ihan sama mikä olisi totuus", Harry naurahti, samalla hänen kättään vihlaisi niin paljon että hänen silmiin kirposivat tuskankyyneleet. Nyt Draco pää oli jo ihan sekaisin.
"Ööööh... Jos minä tästä menen... Sinun olisi parempi käydä sairaalasiivessä", Draco sanoi ja nousi lähteäkseen, jättäen Harryn itkemään.
"Anteeksi!" Harry huusi Dracon perään. Draco ei ymmärtänyt mistä oli kyse, jatkoi vain matkaansa.
Hän näki kaukana Potterin ystävät jotka vain muhinoivat keskenään intohimoisesti eivätkä näyttäneet välittävän pätkääkään missä Harry oli. Dracoa ällötti, mutta silti hän meni keskeyttämään heidät.
"Anteeksi nyt mutta sanoisin että ystävänne itkee ja näyttää kärsivän pahasti tuolla käytävällä, JA TE VAIN NUOLETTE, EI VOISI OLLA PAREMPIA YSTÄVIÄ!" Draco huusi.
"Mistä lähtien sinä olet välittänyt Harryn hyvinvoinnista?", Ron kysyi, "ja mistä me tiedämme ettei tämä ole sinun joku typerä pilasi?"
"No ei häntä täälläkään näy. Ja haluan että hän pysyy kunnossa siihen kunnes saan paikkani Pimeän Lordin riveistä ja niin edelleen", Draco sanoi ja lähti.
~*~*~
Harry tiesi ettei se ollut mikään kutsu. Se oli niitä sivuvaikutuksia mitä Voldemort oli maininnut. Hänen kättään poltti niin, että olisi mieluimmin leikannut sen irti.
Hän istui vieläkin siinä samassa kohdassa jossa oli äsken ollut vielä eräs luihuinen. Aikaa oli mennyt ohi jo kauan ennenkuin Harry tajusi että olisi voinut käydä hakemassa lisää sideharsoa ja särkylääkettä sairaalasiivestä.
Hän saavutti huoneen ja varasti avonaisesta kaapista sideharsoa ja särkylääkkeen. Siitä hän juoksi poikien vessaan. Harry vaivallisesti kääri siteen kätensä ympärille. Särkylääke tuotti kuitenkin enemmän ongelmia kun ei ollut mukia mistä juoda vettä että voisi huuhdella lääkkeen alas. Niin hän avasi hanan, laittoi lääkkeen suuhun, pujotti kädet kupiksi vesitulvan alle ja keräsi nestettä käsiinsä, niin että side kastui, sitten hän viimein joi veden ja sai lääkkeen ensimmäisellä yrittämällä alas. Lääke ei auttanut.
Ovi aukesi ja Harry astui ulos törmäten suoraan johonkin jonka tunnisti Kalkaroksen pyhäksi perseeksi.
"Ai kappas, Potter, tämäpä ilo. Saanen onnitella sinua pieneen kerhoomme liittymisestä, tules mukaani."
Harry ähkäisi samalla kun Kalkaros tarttui tätä vasemmasta käsivarresta.
***
"Tämä auttaa kipuun, muttei kohonneeseen tunneherkkyyteen", Kalkaros sanoi kaivaen purkkeja varastonsa hyllystä.
"Anteeksi?" Harry sanoi ja joi liemen, samalla kipu hänen kädessään katosi heti.
"Kyllä, Pimeäpiirto aiheuttaa voimakkaampia tunnetiloja, Pimeän Lordi yritti saada sitä kohottamaan vain vihaisuutta, muttei ihan onnistunut", Kalkaros jatkoi, "voit mennä, ei ollut muuta."
Harry sai hämmästyä jo ties monennenko kerran ja lähti hitaasti ja varmasti.
A/N: Savenvalaja: Potter. Ja normaali luku, kommenttia? :D edit:// en säädä, en :roll: edit2:// hahahah :''D edit3:// PERKELE!!! edit4:// (jotain sellasta jokea ei oikeen sovi k-13 ficciin)
-
jaa-a.., pidin mutta taas en pitänyt.. jotenkin tuo että harry on kuolonsyöjä.. ei jotenkin sovi kuvaan.. mutta dracon reaktio oli kylä mahtava. (:
olen tainnut tämänkin joskus aiemminkin lukea mutta.. niin käy joskus.
mutta jatkoa odotelllen.
-
Tykkäsin tästä, jatkoa, kiitos!
-
onkos tähän ficcimöiseen tulossa jatkoa koska(an)? olisi niin mukavaa lukea lisää tätä, Harry Potter, Poika-Joka-Elää, Valittu, etc Voldun kuolarina palvomassa Pimeyden Kingiä.. joomuttahei, jatkoa? *puppy eyes*
-
coward, kiitos kommentista. Ymmärrän jos liiallinen OOC Harry ei miellytä ihan kaikkia ^^
Sierra, kiitos kommentista ja jatkoa tulossa pian :)
Tunnelimyyrä, kiitos todella paljon kommentista. Olinkin jo unohtanut, minulla on valmiina kolmosluku tietokoneella :D Laitankin sen tähän ihan pian :D
-
A/N: Laatua en takaa ja virheistä itse vastaan.
3. luku
"Saatanan homo!" Theodore Nott, Dracon ainoa kunnon ystävä, pamautti makuusalin oven kiinni, herättäen luultavasti loput nukkujat.
Draco huokaisi syvään, tämä oli heidän kolmas paha riita koskaan. Sillä ei edes tuntunut olevan syytä, he vain olivat olleet lähiaikoina kaikesta erimieltä. Hän käveli taaksepäin ja törmäsi sohvaan kaatuen istumaan sille, roikotti päätään matalan selkänojan yli. Hänen katseensa osui nurinkurin olevaan takkaan. Samassa hän vaipui uneen.
Hän heräsi suunniillen keskiyöllä kamalaan kipuun niskassaan. Draco hieroi kipukohtaa ja sen jälkeen silmiään, häntä ei väsyttänyt, vaikka masensi. Hän nousi sohvalta ja päätti lähteä tekemään tarkistusta valvoja oppilaan velvollisuuksiin kuuluen.
Hän ohitti käytävän toisensa jälkeen, ketään ei näkynyt, eikä Dracoa nukuttanut. Hän päätti lähteä käymään korkeammalla linnassa. Hän käveli miljoonat portaat ja päätyi pöllölään. Hän omisti paheen ruokkia Potterin pöllön silloin kun kävi muutenkin tornissa, se oli vain niin kaunis. Draco olisi aina halunnut oman pöllön, mutta oli saanut vain vastaukseksi että yksi perheellä riittää. Hän ei pitänyt tavasta ettei pöllön omistaja välittänyt lemmikistään. Draco kaivoi taskuistaan jotain syötävää jota hän piti aina mukanaan.
"Ole hyvä", Draco sanoi ja lähti.
Hän tuli pohjois-tornille ja säikähti kun kuuli itkun ääniä. Draco avasi oven ja säikähti vielä pahemmin.
"Potter?! Taas! Sinä kuivut kohta jos et lopeta tuota rääkymistä!" Draco naurahti, mutta meni silti kuitenkin sisään.
"Taidan joutua sanomaan Kalkarokselle jotain."
"Ai. Noh, ei se mitään, ei hän välittäisi vaikka kuulisi että olisin tappanut Hermionen", Harry vastasi. Nyt Dracon kauniin harmaat silmät olivat täynnä hämmentyneisyyttä;
"Saanko kysyä miksi itket?" Draco kysyi vältellen kysymistä juuri kuulemastaan vertauskuvasta.
"Mistä lähtien sinä olet välittänyt?" Harry kysyi, ääni kitkeryyttä täynnä.
"Anteeksi nyt vain, mutta huolestun kyllä jos löydän ihmisen keskellä yötä itkemästä kylmässä! En ole sydämetön, tiedätkös", Draco tiuskaisi. Harry vain katsoi häntä halventavasti.
"No okei, itken koska ikävöin Siriusta, hänelle pystyin kertomaan kaiken, hän ymmärsi aina, nytkään en voi vuodattaa sydäntäni kenellekkään", Harry valehteli ja puhkesi entistä suurempaan itkuun, miksi hän ajatteli juuri Siriusta?
"Olen pahoillani... Tiedätkös hän oli minullekkin sukua, aika läheistäkin", Draco sanoi.
Harry kääntyi katsomaan Dracoa tarkemmin. Hänen ilmeensä ei muuttunut, mutta hänen silmistään saattoi huomata että hän hymyili, ne lopettivat kyynelien tuottamisen ja pilkahtivat iloisesti.
"Tiesin, mutten osannut havainnoistaa että välittäisit, tai edes tuntisit." Draco hymyili ja istui Harryn viereen lattialle vanhan sohvan viereen.
"Jos en pystynyt puhumaan vanhemmilleni jostakin, tämä on noloa, mutta kirjoitin hänelle, hän ymmärsi aina", Draco sanoi. Harry tunsi hirveän myötätunnon myllertävän sisällään ja kamalan tarpeen vuodattaa kaikki viereen istuneelle pojalle.
"Wau", sanoi Harry. Pidättäen kysymys ryöppään sisäällän, oliko blondilla jokin vinosti, ei yhtään normaalia tulla vain puhumaan mukavia.
Dracon mielentila oli laskenut, kun asia oli tullut puheeksi. Harryn myötätunnon määrä tuntui pursuavan korvista.
"Hän oli minulle välillä enemmän isä kuin Lucius", Draco sanoi vaivaantuneena Potterin oudosta käyttäytymisestä. Hän oli ensin ajatellut kannella, mutta oli nähnyt niin hyvin että Potter kärsi oikeasti. Hän ei viitsinyt pahentaa tilannetta. Draco kyllä osasi lopettaa ajoissa.
He keskustelivat Siriuksesta kauan. Päätyen siihen että Draco lopulta nukahti, pää toisen pojan olalla. Harry taas oli nukahtanut nojaten sohvaan.
Miksei Sirius koskaan kertonut?
***
Harry heräsi rentoutuneessa tunnetilassa ja huomasi Dracon nukahtaneen hänen olalleen. Harry hymyili tietämättömästi ja nosti blondin pään sylistään ja nosti hänet sohvalle nukkumaan. Sitten hän kiirehti syömään. Oli kirkas sunnuntai-aamu ja aurinko porotti jo korkealla. Hän muisti eilisen keskustelunsa Dracon kanssa ja hymyili raukeasti.
Hän saavutti rohkelikkojen pöydän ja kai noin viiden kilon painoisen määrän kysymyksiä missä oli ollut.
"Ööh... Olin kirjastossa ja nukahdin sinne...", Harry vastasi nopeasti, liian nopeasti ja alkoi lappomaan puuroa suuhunsa, ettei kukaan kyselisi enempää. Hän söi vaivaantuneena Hermionen epäilevästä katseesta ja samassa hän tunsi kamalan vihlaisun kädessään. Hän päätti kadota paikalta ennen kuin joku huomaisi hänen tuskansa. Hän päätti suunnistaa pohjoistornille, samalla hän halusi tarkistaa oliko eräs muu herännyt, tälläkertaa vähät välittäen polttavasta kivusta.
Kun Harry saavutti tornin hän näki Dracon vieläkin sohvalla nukkumassa. Harry ei viitsinyt herättää poikaa samalla kun oli itse lähtenyt, koska tämä oli näyttänyt aika väsyneeltä.
"Malfoy, herätys..." Harry tökki poikaa kylkeen. Draco heräsi haukotellen ja säikähti nähdessään Harryn kasvot edessään ja sormen kyljessään.
”No mitä nyt?” Se eilinen sympaattisuus oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
"Sinun varmaankin pitäisi mennä syömään jotain", Harry sanoi ja hymyili, paremminkin irvisti väkinäisesti ja hieroi käsivarttaan. Draco murhati ja mitään sanomatta lähti.
Harry jäi yksin ja meni ikkunan luo katselemaan pihalle. Harry huomasi ettei nähnyt mitään ja kaivoi lasit taskustaan ja haravoi katsellaan pihan sitten uudelleen. Hän näki Hagridin touhuavan mökissään jotain, pari pöllöä Kielletyn metsän yllä. Hän oli siinä vaikka kuinka kauan. Harry huokaisi ja lähti pois.
***
"Harrysta on tullut ihan totaalisen outo", Ron kommentoi juoksevan Harryn perään.
"Niin on, ensinnäkin, hän ei ollut kirjastossa, minä olin siellä", Hermione vastasi. Seamus näytti mietteliäältä, Dean pölähtäneeltä, Neville pelokkaalta, Ginny hätäiseltä, Parvati keskittyneeltä ja Lavender väliinpitämättömältä.
"Miten ihmeessä sinä pääsit rohkelikkoon?" Hermione kysyi Lavenderilta. "Olisit kuulunut luihuiseen, olet niin ärsyttävä välillä." Nyt Lavender näytti liioitellun loukkaantuneelta.
"Anteeksi nyt vain, mutta sinä kuuluisit korpinkynteen, neiti näsäviisas", Hän sanoi ja lähti töykesti pois paikalta.
Ron katseli opettajien pöytään ja keskitti huomionsa erityisesti kahteen ilmeeseen. Dumbledore näytti miettivän jotain niin paljon että voisi tippua tuolilta millä sekunnilla tahansa. Kalkaros taas katsoi rehtoria virnistäen hyvin tietäväisesti. Samalla Draco Malfoy tuli sisälle saliin.
***
"Anteeksi", Theodore sanoi heti kun Draco istui hänen viereensä ruokailussa.
"Ei se mitään, niitä sattuu", Draco vastasi.
"Etkä sinä ole homo, anteeksi siitäkin", Nott jatkoi sivuttaen Dracon kommentin.
"
Joojoo, Theo. Rauhoitu, en minä ole vihainen." Theodore rypisti otsaansa, mutta jatkoi rauhassa syömistä. Samassa pöllöt liitelivät sisään ja yksi tiputti Dracolle kirjeen. Poika tutki sen sisältöä ilmeettömänä. Hän nosti katseensa pois paperista ja katsoi Theodorea apua pyytävästi.
”Mitäh..”
”Noh?”
”Isä kutsuu minut kuolonsyöjien kokoukseen ’todistamaan jotain suurta’. Enhän minä edes kuulu sinne?”
A/N: huonoa tekstiä... Kommenttia? :D
-
Ja jatkoahan t.u.l.e.e, koska cliffhanger tollaseen kohtaan ei tee hyvää mielenterveydelle. Kiiiiitos.
Ja vaikka mitä sanot/sanoit, tämä ON hyvä ficci, joten kirjottelemaan siitä ^^
-
A/N: Lyhyt paska.
"Milloin?"
"Torstaina", Draco vastasi ja asetti paperin varovasti taskuunsa.
"'Jotain suurta'? Tuo menee jo vähän yli, mikä voisi olla niin tärkeää, ellei?" Tummempi pojista katsoi ystäväänsä hiukan huolissaan, hän tiesi ettei Voldemort esittele ideoitaan kovin julkisesti.
"Ei... ei, ei, en usko, älä sinäkään."
"No en usko että sinua sinne kutsutaan jos tiedät-kai-kenelle on alkanut kasvamaan hiuksia?"
"Kuiva", Draco huomautti.
"Ihan sama! Vakava asia!"
"Eihän!"
Theodore oli hyvkäsytty kuolonsyöjäksi viime kesänä, mutta kun hän oli nähnyt isäntänsä, hän olisi halunnut vain juosta paikalta. Siitä lähtien Draco on saanut alituiseen valituksia ja listoja huonoista puolista olla kuolonsyöjä. Nyt hän ei haaveillutkaan siittä samalla tavalla kuin pienempänä. Dracon silmissä välähti muisikuva hänestä 4 vuotiaana leikkimässä kuolonsyöjää.
"Olethan sinä tulossa mukaan?", blondi kysyi.
"No kai, jos kutsutaan."
***
Maanantai toi mukanaan seuraavan viikon töitä. Rohkelikko tornissa oli tohina käynnissä, ensiluokkalaiset eivät osanneet vieläkään luokkiinsa ja vanhemmat oppilaat joutuivat auttamaan. Kaikki tarkistelivat että kirjat ovat varmasti mukana ja oppilaat vilisivät ympäriinsä etsimässä ystäviään.
"Harry, onko sinulla kaikki hyvin? Et puhunut illalla melkein mitään", Hermione huomautti kun hän Ron ja Harry astuivat ulos Lihavan Leidin muotokuvasta.
"Väsytti."
"Sattuuko käteesi, vai miksi siinä on side?"
"Ääh..." Hiljaisuus. "Loukkasin käteni Dursleylla ja sitä on alkanut särkemään uudelleen." Mene läpi, mene läpi, mene läpi.
"Ai, anna kun katson", Hermione tarttui Harrya hihasta, ja poika kiskaisi kätensä pois.
"Ei tarvitse!"
"Annas nyt", ja tyttö oli taas roikkumassa ystävänsä hihassa.
"ÄLÄ!" Hermione pompahti taaksepäin.
"Anteeksi", tyttö kuiskasi, hieman hämillään.
"Anteeksi", Harry toisti. Matka jatkui oudossa hiljaisuudessa.
Suuri sali oli melkein tyhjä, oppilaat ravasivat ovista, nappasivat nopeati jotain syömistä ja kiirehtivät tunneille. Ilmassa oli väsymystä, selvästi.
***
Aurinko ilmestyi pilvestä ja paistoi sisään Tylypahkan ikkunoista, päivästä tulisi kaunis, mutta jotkut eivät päässeet masennuksestaan sitten millään yli.
"Miksi te kaikki näytätte noin alakuloisilta?" Professori Lipetit oli juuri tullut luokan eteen ja tutkaili sitä tarkasti. Vastauksena saapui mongerrusta. "Vais niin, sittenhän meidän pitää piristäytyä! Hmm, tiedän hyvän loitun jonka voimme opetella, sen pitäisi piristää, pois pois pahat ajatukset! Toistakaa perässä ja sauvalla vain pieni näpäytys, orienta!"
Mongerrusta.
"Yrittäkääs kunnolla, kohdistakaa loitsu itseenne tai ystäväänne!"
Harry huomasi kolme sauvaa kohidistettuna ohimoonsa, hän huokaisi ja otti omansa pois kasvoiltaan.
"Orienta." Hermionen taikasauvasta ilmestyi valkoinen ja hohtava valo, Ron puolestaan sai vain aikaiseksi mustan savupilven. Harryn kasvoille nousi hymy, hyvä ettei poika alkanut kokonaan hohtamaan.
"Hyvä neiti Granger, 10 pistettä rohkelikolle! Noh, miltäs tuntuu Potter?"
"Mahtavalta!" Harry hihkaisi. "Saanko minä yrittää? Saanhan? Kiltti?"
"No tottakai saat! Weasley, saako ystäväsi yrittää piristää sinua?"
"No, okei", Ron mutisi, hän oli jäänyt tuijottamaan Harryn käytöstä.
Harry kikatti. "Ooorrienttah!"
Ron väisti nopeasti ja Harryn liioiteltu loitsu osui ikkunaan joka särkyi. Ron huokaisi helpotuksesta.
Koko luokka hymyili pian, vaikka kaikki joutuivatkin kirjoittamaan kaksi jalkaa loitsun vaikutuksista. Harry sai omansa ensimmäisenä valmiiksi ja poistui luokasta hyppien yhdellä jalalla. Hän jäi makaamaan luokan ulkopuolella kylmälle lattialle, mutta Harrysta tuntui kuin mikään ei voisi mennä vikaan ja kaikki oli pelkkia sateenkaaria ja perhosia. Kun Hermione ja Ron tulivat luokasta he kiskoivat Harryn väkisin ylös, tämän valituksista huolimatta. He lähtivät kohti Pimeyden voimilta suojautumista.
Kolmikosta kaikki olivat iloisia, mutta Harryn jatkuva iloinen kälätys herätti huomiota, saattoi olla huomattavaa myös että hän tervehti kaikkia vastaantulijoita.
"Hei Draco, Vincent ja Gregory! Miten menee?" Harry tervehti iloisesti porukkaa käymässä venyttelemässä näiden poskia kuin mummot. "Ai heeei Theodore!" Theodore sai mojovan suukon Harrylta poskelleen. Luihuset jäivät vain tuijottamaan peräänsä. Ron ja Hermione eivät ihmetelleet pahemmin, he kumminkin tiesivät mistä oli kyse, mutta huomasi kyllä että he olivat hiukan vaivaantuineita.
"Harry ja Ron hei! Torstaina huispausta!" Kevin Wenham, rohkelikon viidesluokkalainen huispauskapteeni ilmoitti hänen tullessaan vastaan.
"Keviiiin!" Harry huudahti ja murskasi Kevinin halaukseen. Kevin katsoi Harryn olan yli kysyvästi Hermionea, joka kuiskasi vastaukseksi: "Masennusloitsu."
"Ai aivan, pitääkin tästä mennä", Wenham ilmoitti ja nitkutti itsensä Harryn sylistä.
"Harry kuules, en tiedä miksi loitsu vaikutti sinuun noin paljon, mutta voisin suositella että menet takaisin nukkumaan, okei?" tyttö sanoi ja Ron nyökytteli vieressä, kun Harry halasi ilmaa. "Etsin kyllä ratkaisun."
"Eeii, haluan olla täällä kaikkien kanssa! Kaikki ovat niin mukavia!" Harry nauroi.
"Sinä. Nukkua. Nyt", Ron ilmoitti ja käänsi ystävänsä olkapäistä portaikkoja kohti.
"En halua!" Pisamanaamainen poika huokaisi.
"Harry, voisitkos näyttää sitä kättäsi?" Hermione yritti käyttää tilanteen hyväkseen.
"EN!"
"Okei, okei."
***
Luihuisen oleskeluhuone.
"Hyi hemmetti!" Theodore pyyhki poskeaan kaapunsa helmaan. "Mikä Potteria vaivaa?" Muut nauroivat.
"No olkaa ilkeitä! Alkaakos meillä tunnit kohta?"
"Joo, alkaa", Draco sanoi ja vetäytyi makuusaliin noutamaan laukkuaan ja muut seurasivat perässä.
"Missäs te kävitte kun rohkelikkoihin törmäsitte?" Blaise huusi huoneen toiselta puolelta ja käveli ovelle.
"Syömässä", kuului kuorossa.
"Ei siinä nyt niin kauaa mene!"
"Käytiin pöllölässäkin!" Crabbe mörisi ja kaivoi kirjoja sänkynsä alta.
"Ai okei", Blaise huomasi ettei hänelle haluttu kertoa mistä on kyse, joten ilmeisesti poika katsoi parhaaksi antaa asian olla.
"Ja Potteriin en halua törmätä loppupäivänä", Theodore sanoi kun pojat lähtivät yhdessä Liemiin.
"No ei ainakaan ole samoja tunteja, ei tarvitse pelätä pusuja", Draco sanoi.
"Ehe ehe", Theodore punastui kun muut remahtivat nauruun.
-
;D ihan sama mitä mieltä sinä olet asiasta, mutta minä tykkäsin, ja kinun siis jatkoa.
Theodore rokkaa parhaiten ;D ;D
Mutta asiasta kukkaruukkuun, elikkä siis jatkoa(han tulee!)!!!
-
tsihi,go harry! :D tää on tosi hyvää ja sujuvaa tekstiä ;) milloinkas jatkoa? :D
-
Hallow, No hyvä että tykkäät :D Joo, jatkoa tulee, valitettavasti ei Theodorea mukana :'D
eleanor, Ai on? No tuo oli kiva kuulla, kun luulin sen tökkivän todella pahasti ^^ Ja jatkoa, hmmm.... Nyt!
Luku nro. 5
***
"Harry, olen käynyt kaksi viimeistä päivää kirjatossa paljon ja löysin 12 ja puoli kirjaa siitä miksi masennusloitsut vaikuttavat toisiin vahvemmin", Hermione ilmestyi poikien makuusaliin aamulla kello 08.
Ympäriltä kuului mongerrusta.
"Missä välissä? Olet ollut näkyvillä aika paljon", Ron totesi äkäisenä. Tyttö yllättyi pahasti kun huomasi että Ron oli ollut varmaan aika kauan hereillä, sänky oli pedattu ja pisamapää istui lukemassa kirjaa.
"Ron... oletko kunnossa?"
"En!" Sen jälkeen kuului huudahdus.
"Hemmetti! POIS! Täällä ei suvaita feminististä seuraa, ainakaan kun on hyvin vähäpukeinen nukkuja!" Seamus yritti parhaansa mukaan ahtautua takaisin peittoihin.
"Hei muuten, mistä se puolikas tuli?" poika mumisi peittojen alta.
"Ei ollut tarpeeksi sivuja että sitä voisi kutsua kirjaksi."
"Mm'mh. Voisitko poistua?" Harry heräsi juuri ja hääsi Hermionen pois.
"Nähdään kohta", ja tyttö lähti.
"Luulisi nyt että sen verran on älliä päässä ettei tule tänne", Seamus valitti ja alkoi pukemaan.
"Ron, mikä sinulla on?" Harry kysyi.
"Masentaa..."
"Ai muuten vain?"
"Jepjep", Ron tiuskaisi ja heittäytyi sängylleen.
***
"Niin... Vaihtoehtoja oli paljon, mutta kaikki veivät tavalla tai toisella yhteen ratkaisuun. Diagnoosini on että olet herkässä tunnetilassa!" Hermione ryhtyi heti selittämään löytöjään aamiaisella.
Ron esitti kommentiksekseen tekohaukoituksen.
"Tuon nyt voisi tajuta ilman kolmeatoista kirjaa!"
Tyttö jätti huomiotta punapäisen pojan kommentin ja tuijotti Harrya, joka vain hymähti.
"Noh, jos ette ole tuonkaan vertaa kiinnostuneita..." Hermione mutisi ja oli nousemassa, mutta kääntyi kannoillaan takaisin. "Sillä loitsulla on sitten jälkivaikutuksia, emme olisi saaneet edes käyttää sitä! Ron, masennus ei taida olla pysyvää", tyttö virnisti ja lähti kumminkin.
"Mmh, Harry, mitä meillä on seuraavana?"
"Mikä päivä tänään on?"
"Ömm, torstai."
"Ai no, muodonmuutoksia sitten", Harry sanoi ja hymähti. Hänen ja Ronin meneltemä oli kyllä hyvä, Ron muistaa päivän ja Harry muistaa tunnit.
Ron ahmi leipänsä loppuun ja he lähtivät tunnille.
***
"Theo, oletko menossa sinne ihme juttuun?" Draco kuiskasi työparilleen taikaeläintenhoidon tunnilla, heidän tehtävänään oli tehdä esitelmä taikaolennosta joka asui vedessä, he olivat valinneet kirskuristajat.
"Oletko aivan tyhmä? Menen jos saan kutsun, ja siinä ei ole varoitusaikoja kun kutsu tulee, käsi tuntuu lähtevä irti..."
"Ai joo", Draco vastasi häpeällisesti ja hymyili tyhmästi. Häntä pelotti, hän näkisi ensimmäistä kertaa itse Voldemortin... Hänet kenestä oli pienestä asti nähnyt painajaisia, mutta kunnioittanut niitä. Blondin selkää pitkin kapusi kylmiäväreitä.
Poika oli miettinyt kutsun saapumisesta asti syitä tälle oudolle tempaukselle, mutta kaikki tuntuivat typeriltä. Vaihtoehto, joka oli loogisin, oli Dracon mielestä myös epäuskottavin, olihan hän yrittänyt kesälomallaan viestittää isälleen parhaansa mukaan ettei halunut kuolonsyöjäksi, vai halusiko? Hmm, ristiriitaista. En halua myöskään olla osana Dumbledoren armejaa, mutta minuthan saalistetaan ensimmäisenä jos en osaa päättää.
"Draco, ovatko nämä otukset lihansyöjiä, vai mitä?"
"Mistä minä nyt sen tietäisin?"
Huokaus. "Sinulla on kirja nenäsi edessä!"
"Ai, oho, hups..."
***
Hiki valui Rohelikon etsijän selkää pitkin. Heillä oli todella rankat harjoitukset meneillään ja sää sattui olemaan epänormaalin lämmin, jonka vuoksi väsymys otti pelaajista helpommin vallan.
"Harry!" Kevin huusi jostain alhaalta, juuri kun Harry oli nähnyt siepin ja nyt hänen keskittymisensä herpaantui.
"Noh?"
"Vähän enemmän yritystä mukaan!" Harry murhati äkäisesti ja haki katseellaan sieppiä uudestaan. Kevin oli kohdellut häntä vähän rankemmin sen ikävän välikohtauksen jälkeen.
Samassa järkyttävä kipu iski vihreäsilmäisen pojan käteen, hän huudahti ja etsi katseellaan ryhmyä, joka oli luultavasti tämän aiheuttanut, mutta ei löytänyt sitä. Harry katsahti käteensä varovasti ja tajusi mistä oli kyse, hän horjati luudallaan ja oli lähellä tippua.
"HARRY KESKITY, ÄLÄKÄ LEIKI!!!" Kuului alhaalta. Rohkelikon etsijä näytti heloittavan punaiselta, mutta laskeutui maahan luudallaan kumminkin ihan sulavasti ja marssi pukuhuoneisiin, muiden tuijotuksesta huolimatta.
***
Harry istui penkille ja ravisti kättään, vaikka tiesikin kyllä ettei se auttaisi. Hän repi siteen kädestään ja irvisti näylle, vaikka hän tiesi merkin olevan painettuna siihen, sen katsominen sattui. Poika päätti ettei aikoisi saapua paikalle, mutta kipu vain voimistui kädessä siihen asti että oli pakko mennä. Harry mietti miten neljäntenä vuonnaan hautuumaalla jotkut kuolonsyöjistä silloin olivatkin kartaaneet kutsun ja sitten vastahakoisesti painoi oikeanpuoleisen kämmenensä pimeänpiiron päälle. Samassa hän oli poissa näkyvistä.
Ovi rävähti auki ja Rohkelikon huispausjoukkue rynni sisään. Hiljaisuus.
"Harry! Oletko täällä?" Ron huusi. Ei vastausta.
***
Draco oli juuri tulossa kirjastosta, hän oli palauttanut kirjan taikaolennoista, Theodore ja hän olivat saaneet esitelmän valmiiksi. Blondi käveli mahdollisimman rivakasti oleskeluhuonetta päin, hän ei millään sitten halunnut joutua sinne mikä nyt olikaan, noh hän ei tahtonut nähdä Voldemortia tai kuolonsyöjiä ja luuli pääsevänsä pälkähästä jos makaisi loppuillan sängyssään.
Hän oli saavuttamassa tyrmiä ja tuli oleskeluhuoneen eteen ja oli hyvä ettei hän kaatunut taakse päin.
Lucius Malfoy seisoi sisäänkäynnin edessä.
"Kappas, tulithan sinä! Noniin poika nyt mennään!"
Draco ei kerennyt protestoida kun jo hänen isänsä raahasti häntä kohti Tylypahkan ulko-ovia ja heti kun he pääsivät alueelta, he ilmiintyivät.
A/N: Joo... En ymmärrä miks kirjotan tätä :'D Ja kirjotusvirheistä PITÄÄ huomauttaa :D
-
Jatkoa viimein! En malta odottaa seuraavaa lukua, kun Harry on siellä kuolareiden kokouksessa :D Tämäkin luku oli hyvä :) Pidän tästä tosi paljon, kun Harry on kuolonsyöjä. Vielä kivempaa olisi jos Harry oikein haluaisi olla kuolonsyöjä :D
"Missä välissä? Olet ollut näkyvikkä aika paljon"
näkyvikkä?
Kuitenkin minä tykkään tästä ja paljon! Kiitän jo nyt näistä mahtavista viidestä luvusta=)
Eleanor
-
OOO, oot saanu kirjotettuu jatkoa ;D
Maaaahtavaa, arigatou siitä!!
Kinuan vaan jatkoa, koska ajatukset ei kulje, enkä pysty parempaan kommenttiin o.o
-
eleanor, Kiitokset sinne suuntaan :D Kattoo nyt mitä se Potter ajattelee ku on hiukan aikaa ollu mukana ;)
Hallow rakas, Kyllä sain kirjoitettua jatkoa... WHEE x) Oisit nyt voinu jtn vähän muutaki sanoa :'D No ei, kunhan ees kommentoit <3
Niin siis, en laita jatkoa ennen kuin olen saanut vähintään yhden kommentin lisää, en oikein viitsisi tätä laittaa julki jos vain tasan 2 ihmistä lukee :/
-savi
-
Tekisi mieli ihan rueta mainostamaan tätä, toivottavasti niitä kommentoijia tulisi! ;) Täällä on nimittäin yksi ihminen, joka lukee todella mielellään tätä :D
-
Just luin tämän novellin, ja täytyy sanoa, että olet tehnyt hyvää jälkeä. :) Pidin siitä, että kirjoitetaan tälläisiä erilaisiakin novelleja, ja varsinkin tällä parituksella. :) Joo, mutta jatkoa odottelen jo innolla!
Paha tytteli
-
eleanor, mainostus sallittua ;D
Paha tytteli, Kiitos kiitos, ite tykkään ideasta ja hyvä jos sain sen kirjotettua jotenki edes hyvin ^^
Ja jatkoa saapuu kyl tässä joku päivä, pitäs tää nyt vaan siirtää hunajaherttuaan juonen kannalta... Joten;
Modet hei! Tää pitäis siirtää Hunajaherttuaan, kiitos jos kävis semmonen :D
-
Hienoa! :D
Sinulla on mielenkiintoinen tapa kirjoittaa ja jotenkin vain pidän siitä, juoni on hyvä (Harry kuolonsyäjänä mahtavaa!).
Joissain kohdin juoni tuntui etenevän aika vauhdikkaasti, mutta ei se pahemmin haitannut ja kaksi virhettä löysin, mutta
etsiessäni niitä uudestaan hukkasin ne (joten eivät olleet mitään erityisen suuria ja lukemista haittaavia siis). :D
Pidän kovasti tästä ja odottelen jatkoa.
~Nikki kiittää ja peruuttaa takavasemmalle jatkoa kärttämään ^^
-
Siirsin tän nyt Herttuaan Notkosta.
-
Kiitoksia kommentista ja siirrosta, jatkoa mitä pikimmiten :D
-
A/N: Tästä tuli erittäin lyhyt, mutta lupaan seuraavasta TOOOOODDDEELLLLLLLLLA pitkän, oli tuossa vaan niin ihana kohta lopettaa :D
Luku 6 viimein:
Draco avasi silmänsä, ilmiintymisen jälkeinen pääkipu piti valtaa järjestä. Draco hahmotti rapistuneet näköisen talon ja ringin ihmisiä. Hän yritti ravistella päätään selvittääkseen näkönsä.
"Kaikki paikalla?" Nuori luihuinen etsi katseellaan puhujan ja järkyttyi, Lordi Voldemort, kaikkien kauhu.
"Hyvä! Nyt siis saanen esitellä teille jotain mahtavaa?" velho yritti pitää puheensa dramaattisena, mutta onnistui aika laimeasti. Hän käänsi kätensä osoittamaan erittäin lyhyttä henkilöä ringissä, joka näytti harvinaisen ahdistuneelta. Draco katsoi hetken tarkemmin ja tajusi kuka hupun alla oli. Hän ei meinannut saada happea ja oli revetä nauruun, ei olisi mahdollista... Seuraavana iski tuhat kysymystä, miksei Voldemort ollut jo tappanut Harry Potteria joka vain seisoi piirissä kuin ei olisi mitään vaaraa.
"Olet siis saanut sen Potterin pennun napattua! Saanko viillellä hänen kehonsa kun olet kirouksen heittänyt?" joku nauroi.
"Ei ei, Bellatrix! Tämä on parempi näin", Voldemort huudahti ja virnisti raa'asti. "Saanen esitellä teille uusimman kuolonsyöjäni!" Voldemort käveli Harryn luo ja repäisi tämän vasemman hihan ylös. Dracon jalat pettivät, täysin typerää... Potter! Kuolonsyöjä! Maailma on sitten uskomaton ja pitikö sen paskiaisen viedä kaikki kunnia nuorimmalta Malfoylta, jonka suku on tunnettu pimeistä hommistaan ja nyt sitten poika joka elää tulee ja vie senkin kunnian... Draco repesi hysteeriseen nauruun, kukaan ei kuullut, toljottivat vain uutta työtoveriaan.
"Nott nuorempi, saat opastaa tätä keltanokkaa ja kertoa niinkutsutuista säännöistä! Ja nyt... Pyysin Luciusta tuomaan poikansa tänne näkemään tämän ja ehkäpä ottamaan oppia..." Draco nousi ylös, hän ei millään pystynyt käsittelemään kaikkea jota tapahtui, selkeä maailmankuva tuhoutui juuri.
"Draco Malfoy, tules tänne!" Draco ei liikkunut, hän ei suostunut tähän... Ja hän saa aina kaiken mitä haluaa, hän ei menisi. Aikaa kului ja Voldemort ärähti huvittavan kuuloisesti. Velho lampsi Dracon luokse istutti lähimpään tuoliin melkeimpä väkisin. Blondi yritti pyristellä ja juosta pois, muttei päässyt ja hän jähmettyi kauhusta kun Voldemort painoi taikasauvan hänen kättään vasten...
***
Harry seurasi tapahtumaa ja ihmetteli miksi Malfoy pyristeli vastaan, eikös hän aina ollut halunnut kuolonsyöjäksi? Noh, jänistää voi aina. Tapahtuma alkoi lipua jo surrealistikseksi kun nuori Malfoy päästi pari kyyneltä kivusta ja ahdistuksesta.
Draco lysähti maahan koettelemuksen jälkeen, eikä noussut. Harry alkoi tuntea jo vähän sääliä, hän ei sentään ollut tietoinen kun hänet oltiin merkitty. Jälkeenpäin olo oli kuin halvalla huoralla. Toinen oli joutunut tuntemaan sen kokoajan ja jälkeenpäin luultavasti vielä luuli että olisi voinut tilanteelle jotain. Harry oli tuntenivaan suojelun halua, mutta hylkäsi ajatuksen ennenkuin edes kerkesi siihen asti.
Voldemort jätti pojan maahan makaamaan ja käveli tuolinsa taakse ja tarttui sen karmiin.
"Ja olen harvinaisen harmistunut ilmoittamaan että Malfoyn suku jatkaa palveluksessani", Pimeyden lordi sanoi ja viilsi Dracon katseellaan. Ilmeestä pystyi selvästi lukemaan sanan; säälittävää.
"Anteeksi mestari, olikos meillä mitään puhetta suunnitelmasta?"
"Kyllä, kuten voitte arvata päämäärämme on vaihtunut -" Voldemort vilkaisi Harrya. "ja nyt voimme keskittyä lian pyyhkimiseen tästä maailmasta!" Kaikki katsahtivat toisiaan, mitäs tämä nyt oli?
Voldemort murahti. "KURAVERISTEN TAPPAMINEN! Kaikki tietävät mitä tehdä? Ministeriön sabotaasi kuraverisiä vastaan ja kaikki mahdolliset pois tieltä! Ja te neljä, Nott ja Severus, te tiedätte tehtävänne? Ja sitten kiinnostavin osuus..." Harry sai kylmiäväreitä kun sai läpitunkevan katseen osalleen... "Potter, Malfoy... Teidän osanne on tappaa Granger!"
Harry oli ihan varma että oli saanut ryhmyn päähänsä... Granger... Hermione... Ei! Ei, hän kuolisi mielummin, hän ei tekisi sitä, ei vaikka mikä olisi. Sitten hän näki pelkkää valkoista.
"En tee sitä!" Harry huusi.
"Niinkö... Asia on sitten sellainen että annan sinulle aikaa miettiä", Voldemort ei edes katsonut Harrya kun sylki sanat suustaan halveksuvasti.
Kun ei ole mitään mietittävää... Harry ei voinut mitään, se niin tuttu ahdistuksen solmu kiristyi niin tiukalle että seuraava asia jota hän huomasi oli ruskean läikän lattialla, oksennusta. Hän katsoi toista poikaa joka oli osallisena tulevaan murhaan. Tämä makasi vielä lattialla, itki kyllä selvästi ja kovaa.
"Kaikki on siis selvää, menkää!" Kuolonsyöjät katoilivat yksitellen. Viimeisinä paikalla oli Lucius Malfoy joka potki poikaansa lattialla. Harry oli varma että oli tulossa hulluksi, hänen päässään pyöri vain yksi ajatus, Hermione.
"Draco, sinä säälittävä lapsi, ylös siitä!" Lucius sanoi, tai ainakin Harry oli kuulevinaan. Hän astui oksennuksen yli ja kurtisti otsaansa, miten täältä pääsee pois?
Lucius katosi, jättäen Dracon maahan toimettomana. Harryn oli pakko mennä toisen luokse.
"Malfoy, oletko kunnossa?" Ei vastausta. Harry nosti pojan ja tutki tämän kasvoja. Tämä käänsi päänsä pois.
"Ei minusta ole siihen... Hän tappaa minut... En halua..."
"En halua minäkään..." Harry sanoi ja yritti rauhoittaa katsomalla syvälle silmiin. Harry yllättyi kun toinen poika tarttui yllättäen häneen ja halaisi kun elämä riippuisi siitä ja itki. Hetki kului ja Harryn olo kävi omituiseksi kun Draco ei millään päästänyt irti.
"Olet käynyt tämän läpi... Ethän sinä voi olla vapaaehtoisesti kuolonsyöjä?" kuului hiljainen ääni Harryn olkapäältä.
"En vapaaehtoisesti, en", Harry kuiskasi.
"Autatko?"
"... Mitä? Miten?"
"Tämän läpi..."
Sitten tuli hiljaisuus kun Draco viimein päästi irti, kun Harry näki tämän tuskan hän ei voinut kuin nyökätä.
A/N2: Oikeesti järkyttävän lyhyt :(
-
lupaan seuraavasta TOOOOODDDEELLLLLLLLLA pitkän
- I'm counting on that.
Draco avasi silmänsä, ilmiintymisen jälkeinen pääkipu piti valtaa järjestä.
Pidin tosta .... en tiiä miks.
Ilmeestä pystyi selvästi lukemaan sanan; säälittävää
Tämäkin oli kivasti sanottu. Voldemort on vaan niin kunkku *kumarrus*
:-[ voi Draco reppanaa. Ei voi muuta sanoa. Pidin osasta, sano sinä vaan mitä sanot.
Mutta seuraavasta on sitten paraskin tulla pitkä, tai muuten tämä Hallow-papana alkaa terottelemaan
pelilevyjensä reunoja...*katsahtaa sims- ja zeldakoteloita pöydällä*
Toivottavasti saamme voldua lisää, ja D/H:takin toivon mukaan.
Eipä miulla muuta....olinko eka? Olinko eka? *looks around hopefully*
--- PS. I would be honored jos saisin piirtää muutamia kuvia ficciin ^___^ vaikkei ne niin hienoja olekaan.
-
Minua ei haitannut tämä luvun lyhykäisyys, päinvastoin, minusta on välillä mukavampi lukea lyhyitä lukuja, sillä itse ainakin saan kamalan päänsäryn, jos joutuu lukemaan monta pitkää lukua putkeen. Todellakin, tuo kohta johon olit lopettanut, oli hyvä kohta. Kuvailit todella hyvin tunnelmia ja tapahtumia, varsinkin Harryn tunteet olit tuonut hyvin esille. Toivottavasti saamme jatkoa pian. Mutta ei kannata kiirehtiä lukujen kanssa, sillä minä jaksan ainakin odottaa. Ja sitä paitsi, yleensä huolellisesti tekemällä luvusta voi ylpeä. :)
~ Whitegirl kiittää ja niiaa, sekä poistuu paikalta hymyssä suin
-
Pidin tästä! Luin ekan kerran kaikki ja nyt kun pääsin loppuun masennuin, koska innostuin niin lujaa, että olisin lukenut tätä vaikka koko yön <3 Lisää kiitos ! 8>
-
tykkäsin!
lisää kiitos ja pian! :)
-
Voi apua, ihania kommentteja <3 Vastaan niihin ku saan ton uuden luvun (JOKA ON VALMIS) tänne ängettyä...
Mut oon aika epävarma siitä joten kaipaisin betaa ??? Haluaisko joku erittäin avomielinen ja ihana henkilö ruotia tuota seittemättä lukua :D ?
Whitegirl oli ihana ja suostui tappelemaan tekstin kanssa :D
-
Haaalllooowwww, Eka olit ^^
Toivottavasti on tarpeeks pitkä, *kattelee omia simssejään* VOLDU <3 Kiitos kommentista ^^
Whitegirl Kiitooossss ^^ Ite en oikeastaan ees tajua miten kuvailen tunteet ja sit ku kuulee että se on hyvin niin aaaaaa...
Melynna, Uu.. Ehket nyt ihan koko yötä ^^ Kiitos että kelpaa :D
romance91, Tack =) Jatkoa tässä;
Whitegirlille kiitos betauksesta!!!
Luku 7
Harryn pää kuhisi kysymyksillä, mutta tajusi kumminkin olla kysymättä niitä, poika hänen edessään oli ilmeisesti mennyt juuri raskaan matkan ja halusi ajatella.
Miksei hän halunut kuolonsyöjäksi...?
Mikä oli muuttunut..?
Harryn kuva Dracosta oli kyllä muuttunut sen keskustelun Siriuksesta myötä, muttei hän olisi silti arvannut että tämä kääntäisi niin vahvan kantansa siitä että vain kuolonsyöjäksi tuleminen oli tärkeää. Harry upposi ajatuksiinsa kunnes Draco herätti hänet ajankohtaisella kysymyksellä;
"Mistä täältä pääsee ulos ja missä edes olemme?" Poika oli selvästi rauhoittunut paljonkin. Harry katseli hetken ympärilleen ja päätti että he olivat Rääkyvän Röttelön kellarissa. Hän ei sanonut mitään vaan lähti kulkemaan uloskäynnille ja Draco seurasi perässä.
***
He saavuttivat Tylypahkan ovet vieläkin hiljaisuudessa kunnes Draco huomautti;
"Nähdään!" Sitten poika katosi kulman taakse ja Harry lähti tupaansa päin ahdistuneena...
Hermione...
Harry ajatteli että olisi paras ottaa tytöstä etäisyyttä ennenkuin satuttaisi tätä, pelkkä ajatus kumminkin satutti Harrya pahasti, olihan Hermione toinen hänen parhaista ja ensimmäisistä ystävistään.
Hän tuli pian Lihavan Leidin muotokuvalle ja seisoi siinä monta minuuttia ennenkuin uskaltaisi mennä sisään. Harry luokitteli itsensä todella huonoksi ihmiseksi eikä mielestään ansaitse enään yhtään mitään, vähiten ystäviä.
Nykyinen kuolonsyöjä keräsi rohekutensa ja tokaisi salasanan taululle joka aukeni. Harry astui sisään ja huomasi sen onneksi olevan tyhjä. Tai ei sittenkään pisamainen naama kuriksti sohvankarmin yli ja huudahti.
"HARRY! Missä olet ollut?" Harrysta tuntui todella pahalta, hänen ystävänsä todella luulivat hänen olevan sen mukava entinen ihminen.
" ... En missään, älkää tuhlatko sille ajatustakaan", Harry sanoi ja irvisti. Ron katsoi häntä alta kulmien kunnes;
"HERMIONE TULE ALAS HARRY-"
"Ron, Ei!"
"ON TÄÄLLÄ!"
Harry kääntyi poispäin... Hän kuuli askeleet tulevan kierreportaita alas ja sitten toisen huudahduksen joka muistutti Ronin omaa...
"Ja missäs sitä on oltu?!" tiukka ääni kysyi Harryn takaa.
"Ei edelleenkään missään!"
Harry kääntyi, mutta ei millään pystynyt katsoa Hermionea silmiin. Se häiritsi häntä sen verran että tunnetta oli pakko paeta. Hän katosi poikien makuusaliin, eikä häntä pahemmin nähty seuraavan päivän tunneilla...
***
Päiviä meni kun Draco tuli kysymään Harrylta jotain, että miten oli pärjännyt tai muuta, poikaa oli myös ihmetyttäneet mieliala hypyt. Harrya alkoi harmittamaan että oli luvannut toiselle yhtään mitään, osasi tämä olla niin piikikäs välillä, mutta kun muisti sen epätoivoisen katseen, Harry olisi tehnyt saman uudestaan. Hänelle ei kyllä tullut mieleenkään että olisi mennyt kysymyään Nottilta jotain vaikka ongelmia eteen tulikin, omituisia viha kohtauksia Hermionea kohtaan, vaikka Harry yritti pysyä tästä mahdollisimman kaukana.
Ja sitten eräs Taikaolentojen Hoidon tunti, käänsi elämän Tylypahkassa päälaelleen.
***
"Te kaikki tiiätte keijut? Hyvä..."
"Anteeksi professori, mutta eikös keijut ole jotain... kolmannen luokan oppimateriaalia?" joku kysyi. Hagrid remahti nauruun.
"Enkös käsitä oikeen että kuudennella luokalla käsitellään niin sanottuja lumoavia taikaolentoja? Ensi kerralla on veelat?"
"Kyllä, mutta hämykeijut ja-"
"Ne on hämykeijuja ne, nää on niitä joista jästitki kertoo lapsilleen tarinoita", Hagrid sanoi ja hymyili, "Kirja auki sivulta 299!" Luokkaan syntyi täysi touhu kun kaikki ihastelivat kuvia keijuista. "Ja kaikki tietää että nää ei kuole ennen kun niiltä on viety siivet, se on vankilareissu se että olkaas varovaisia. Noniin siis, haluaako joku kertoa jotain faktoja keijuista?" Pari kättä nousi luokassa.
"Neiti Bullstrode saa kertoa."
"No keijut elävät kaikista mieluiten metsälammilla ja niillä ei ole kovin paljon yhteyksiä ihmiseen", Millicent selitti jostain luihuisjoukon uumenista.
"Hyvä, viisi pistettä. Eli te tiiätte miten vaikeeta mun oli saada näitä keijuja suostumaan tulemaan tänne käymään-" luokassa kävi kohahdus, kukaan ei ollut koskaan nähnyt niitä niin mystisiä olentoja. "eli haen ne tänne, muodostakaa parit, yksi keiju on yhden parin tutkittavana ja ottakaa huomioon että niitä pitää kunnioittaa ja pitää ihmisen arvoisina." Hagrid käveli mökin ovelleen ja avasi sen. Oli kuin sisältä olisi hyökännyt sateenkaari, värit leiskuivat yhdessä kasassa kunnes tämä pilven näköinen ilmestys hajaantui pareille jotka olivat muodostuneet. Kukaan ei osannut sanoa mitään kun pienet ihmisen oloiset olennot tulvivat teltan alle jossa tunnit pidettiin sateella.
***
Draco istui maassa Pansyn vieressä ja seurasi kuinka keijut yrittivät valita mille parille menisivät esittämään itsensä. Pian heidän eteensä lensi sinertävä noin seitsemän tuuman korkuinen vanhahkon oloinen mieskeiju.
Pansy örähti turhautuneena ja mulkaisi Dracoa, jota ei kiinnostannut edes hymyillä, ei ollut vähään aikaan.
"Tervehdys", Keiju sanoi masentuneesti ja odotti vastausta.
"Moi", tuli kuorossa pettyneen näköiseltä kaksikolta. Hagridin ääni kantautui luokan edestä;
"Saatte kysyä keijulta mitä haluutte ja teette sitte niistä esitelmän!" Draco katseli ympärilleen ja huomasi että muilla näytti olevan pirteitä ja nuoria keijuja, heidän takanaan Crabbe ja Goyle tökkivät keijua ihmestyneen näköisinä, Blondi luihuinen tunsi pientä sääliä keijua kohtaan, sen vihreä väri näytti ailahtelevan ruskeaan ärsyyntyisyneisyydestä aina kun toinen gorilloista örähti tai tökkäsi keijua. Hän keskitti huomionsa sitten olentoon edessään ja aloitteli kyselyn.
"Mikäs on nimesi?"
"Lacus."
"Ai. Käsitykseni keijuista on luonnonläheinen, pitääkö paikkansa?" Draco jatkoi tylsistyneesti kun Pansy katseli ympäri luokkaa.
"Kyllähän tuo." Keiju näytti vastaavan mahdollisimman lyhyesti.
"Missäs on yleisin asuinpaikka?" Draco yritti hymyä, mutta epäonnistui surkeasti.
"No jaa, järvillä, lammilla..." Saarna jatkui turhankin pitkään, ehkei keiju ollutkaan niin vähäpuheinen.
***
Harry seurasi kiinnostuneena Crabben ja Goylen kinastelua kumpi saisi puhua keijulle, molemmat olivat aivan haltioissaan, heille oli sattunut näköjään aika nuori keiju. Harry ei jaksanut kiinnittää huomiota omaan työhönsä kun Ron piti keijulle kyselyä joka oli harvinaisen tunkeileva. Heille oli sattunut juuri murrosiän saavuttanut naispuolinen keiju, joka vastaili aika töykeästi.
Harry säikähti kun huomasi että Crabbe roikkui keijun toisessa siivessä yrittäessään saada sitä Goylen käsistä, joka puolestaan tarttui keijun toiseen siipeen. Siitä aika lähti kulumaan hitaasti, kuin madellen. Hagrid huomasi kinan ja äkkiä lähti juoksemaan kohti gorilloja. Liian myöhään, Harry näki kun keijun siivet repesivät selästä ja hopeinen veri valui pitkin keijun selkää, sotkien kaikki vaatteet. Olento huusi niin paljon kun pystyi, ei sitä tunnetta kai pystyisi edes kuvittelemaan, kipua, tuskaa, kauhua, pahempaa kuin kuolema.
Keijun koko alkoi kasvaa ja ääni voimistua, veri joka vuosi vielä äsken hopeana muuttui punaiseksi. Kun hahmo alkoi näyttää jo ihmiseltä joka istui maassa omien jalkojensa päällä, vielä äsken elänyt keiju avasi silmänsä ja katsoi ympärilleen, huuto muuttui itkuksi joka ei nähnyt loppua.
Harry vilkaisi ympärilleen, kaikki olivat kauhuissaan ja van tuijottivat uutta ilmestystä.
"KAIKKI ULOS!" Hagrid huusi ja pian teltta tyhjeni, taakse jäin vain yksinäinen hahmo maahan itkemään. Kukaan ei puhunut mitään, Hagrid komensi Crabben ja Goylen Dumbledoren kansilaan ja he lähtivät, taisivat tajuta olevansa todella ongelmissa.
Hagrid meni mökkiinsä eikä tullut ulos. Kaikki jäivät pihalle sateeseen ihmettelemään mitä oli tapahtunut.
Harry huomasi että Draco kuiskasi Nottille jotain ja meni telttaan, Harryn olisi tehnyt mieli mennä perään, mutta tiesi ettei pystyisi puhumaan.
***
Draco sanoi Theodorelle menevänsä sisälle takaisin, ei tuosta voinut selvitä yksin.
"Tulen perässä, kunhan muut porukka hälvenee", Theodore vastasi kun Draco harpaasi ovelta sisälle.
Draco erotti ihmishahmon ja käveli sen luokse, kyykistyi katsomaan oliko kaikki hyvin.
"Mene pois!" kuului vastaus.
"En mene, tulet hulluksi jos olet nyt yksin."
"Et tiedä tästä tilanteesta mitään, joten mene pois!!!"
"Enkö, olosi on hyväksikäytetty? ... Pilattu? ... Raiskattu?" Ruskeahiuksinen teinityttö nosti kasvonsa katsomaan Dracoon, tämä lopetti itkunsa.
"Miten ...?"
"Siten, kyllä sinä pärjäät. Olen minäkin tuosta olostä päässyt jo melkein yli", Draco sanoi ja tämän oli pakko olla hiukan iloinen kun tyttö nousi seisomaan. Samassa Theodore pöllähti sisään ja haukkoi henkeään ennenkuin sai mitään suustaan...
"Miten täällä pärjäillään?" hän kysyi epävarmasti. Hän sai vastaukseksi surullisen hymyn tytöltä, joka oli kyllä kieltämättä kauneinta mitä oli koskaan tullut vastaan, veelojakin oli helpompi vastustaa joka loitsujen kanssa, mutta olento hänen edessään osoitti kauneutta ja särkyvää olemusta yliluonnollisella tavalla, tämän pitkät ruskeat hiukset ja sammaleenvihreät silmät, pitkä nenä ja täydellisesti muodotunut suu saivat aikaan vaikutelman maalauksesta, mutta tyttö oikeasti seisoi hänen edessään vain pari metriä.
"Anteeksi, mutta mikä on nimesi?" Draco kysyi tytöltä joka yritti saada tasapainoaan hallintaan, liian tottunut lentämiseen kai. Kyyneleet vielä vierivät tytön silmistä, mutta tämä taisi nopeasti tottua ajatukseen ihmisenä olemisesta.
"Selene..." Tyttö, nimeltään Selene oli murtumassa taas itkuun kun Theodore otti tytön syliinsä ja halasi. Hetki kului.
"Kiitos, uskon että pärjään, on minua tästä valistettu, mutta yksi asia... Minne menen?"
"Jää tänne!" Theodore huudahti.
A/N: Voi kauhistus... Tää osa on nyt niin järkyttävä kun mahollista ^^ Eikä nyt niin pitkäkään... Ja tuo yks kohtaus on melkeenpä kopioitu Emilie Autumnilta, muttah, toivottavasti kelpaa? :D
-
Kiitos ja kumarrus siitä, että kelpasin betaksi. Ihanhan tässä jo punastuu. Mutta tästä luvusta: se oli tosi hyvin kirjoitettu, ei tökkinyt ja pituus oli hyvä. :) Kirjoitusvirheitäkään en betailessani juurikaan bongannut, joten olet kirjoittanut selkeästi.
~ Whitegirl
-
oih, musta on nyt aikas vaikee saada mitään irti tänään, mutta yritän räpeltää tähän jonkinlaisen kommentin...
(sitä se teettää ku töllää youtubee aamu varhaisesta...)
jooh mutta siis pidin jälleen, ja sait sitten viimeinkin toteutettua fairy suunnitelmasi? ;D
Oon samaa mieltä Whitegirlin kanssa, hyvä pituus oli, eikä tarina tökkinyt. *huokaus* harmi vaan
ettei voldu päässyt kuvioihin...
Oon tässä yrittäny väkertää piirrustusta, mutta se on jääny vähän taka-alalle ku jumituin tähän kirottuun
animeen. Oon vielä koko päivän koneella -- -----
JATKOA!
-
Seppo Saunanovi
Sepon seikkailut;
Seppo saapasteli suossa, suksien suhistessa suossa...
Seppo suuttui suksen suistuessa syvään suohon,
Seppo suivaantuneena sukseaan suosta survoi.
Seppo syntyi syntiseksi... PEDOFIILIKSI.
Seppo syttyy saunassa saunojille, saunanovesta silmiä siristellen.
Eikö kelvannu? =( No okei ._.
Luku... 8 =)
Aikaa oli kulunut Taikaolentojenhoidon tunnista aika lailla. Crabbe ja Goyle oli erotettu koulusta ilman sen suurempia menetelmiä. Oli sitä toki ihmetelty aika lailla, muttei se arkielämää liiasti haitannut. He olivat joutuneet kotiopetukseen ja tekemään hyväntekeväisyystyötä keijujen hyväksi. Outoa oli kyllä nähdä Draco Malfoy kävelemässä käytävillä ilman gorilloitaan, yleensä kyllä Theodore Nottin kanssa ja jonkun uuden tytön joka oli herättänyt todella paljon kohua koulun keskuudessa, mysteerisellä ilmestymisellään tai huumaavalla kauneudellaan. "Siirto-oppilas Ranskasta" oli yksi huhuista.
Harrya oli ihmetyttänyt tytön luihuiseen lajittelu, hän vaikutti niin sympaattiselta henkilöltä. Hän oli utelias ja sitten vahvistuneen tunneherkkyyden hänen oli vaikea olla seuraamatta tyttöä käytävillä, oli hän silti onnistunut jättämään tämän rauhaan.
Harry oli huomannut myös purskahtavansa itkuun Hermionen lähettyvillä tai ajatellessaan häntä. Poika oli yrittänyt unohtaa tehtäväänsä niin hyvin kun pystyi, ei se kumminkaan mitään erityisen helppoa ollut, suurta asiaa ei helpolla unohda, muttei Harry ystäväänsä mistään hinnasta surmaisi, hän kuolisi itse ennemmin. Hän oli myös päättänyt suojella Hermionea hengellään jos Draco yrittäisi jotain, sillä Harry oli huomannut että sai itsekkin kohtauksia jolloin hänen teki mieli vain kuristaa tyttö hengiltä.
***
Draco oli syömässä illallista ja hän katseli kuinka opettajat koristelivat salia lähenevän Halloweenin takia, oli kai luvassa jotain uutta Kurpitsajuhlaan. Draco olisi ollut innolla odotuksessa mukana, ellei hänen ensimmäisen kuolonsyöjätehtävänsä määräpäivä olisi silloin. Kuka olisi odottanut ensimmäiseksi murhaa, ja kuka pystyi kuvittelemaan, että 16 - vuotiaasta pojasta oli tappamaan joku.
Theodore oli paasannut, etteivät seuraukset olisi kauniita jos tehtävä jäisi tekemättä, Potterin osalta ei ollut toivoakaan, eli Dracon hartioilla oli koko tehtävä.
Häntä oli alkanut lähiaikoina häiritsemään, että Potter oli nähnyt hänet niinkin herkässä tilassa, mutta olihan Draco nähnyt Potterin taas toisaalta itkemässä Siriuksen perään. Kaikista kumminta oli että molemmat olivat lohduttaneet toista.
Draco ravisti päätään, turhaa vaivata tuollaisilla ajatuksilla kun on jotain tärkeämpää käsillä.
Luihuisen katse valui rohkelikkojen pöytään ja jäi tuijottamaan Kultaista Kolmikkoa, samalla Theodore tönäisi häntä kylkeen ja Draco tajusi että hänen oli tehtävä se jos ajatteli säästää henkensä. Blondi tiesi myös ettei voisi tehdä sitä kasvotusten tai edes samassa huoneessa, ei jäänyt montaa vaihtoehtoa.
Voisin myrkyttää hänet... Enhän minä väliä mitä hänelle käy. En... En. Valetta.
***
Luihuisen tuvan takassa loimusi komea tuli. Oppilaita kerääntyi sen läheisyyteen enemmän ja enemmän. Toiset tehdäkseen läksyjä, toiset juoruillakseen tai muuten vain rupattelemaan päivän tapahtumista.
Dracon teki mieli hakata päätään seinään, kun hän kuunteli toisluokkalaisten hihittelevän naama punaisina homo- ja heterogeenisille seoksille, joita oli ilmeisesti käsitelty tänään liemissä.
Rauha rikkoontui kun tuvan potretti aukesi ja selvästi koko koulun kaunein tyttö käveli sisään. Draco pystyi lukemaan kiusaantuneisuuden Selenen kasvoilta, kun kaikki kääntyivät katsomaan kuka tuli, eivätkä kääntäneet uteliaita katseitaan pois.
Selene punastui selvästi kun huomasi että joku alempiluokkainen poika kuolasi häpeämättä ja huokaisi vielä.
Tyttö istuutui blondin Malfoyn perijän viereen, joka oli myös kiistämättä yksi Tylypahkan parhaan näköisistä miespuolisista henkilöistä.
"Katosit taas", Draco huomautti.
"Enhän! Olin vain kirjastossa."
Olen varma että Selene ja Kuraveri tulisivat hyvin toimeen, taitavat molemmat olla aivan yhtä kiinnostuneita maailmaa ja sen ihmeitä kohtaan. Selene luultavasti tietää kaiken velhomaailman historiasta jo sillä lukemisella. Tiesi tyttö kai ikäänsä nähden muutenkin paljon.
Dracoa rupesikin kiinnostamaan sen verran että oli pakko kysyä.
"Tuota, saanko udella että milloin synnyit?" Tyttö säpsähti yllättävästä hiljaisuuden rikkoontumisesta.
"Ai, totta kai! 1798 vuonna viimeinen päivä Lokakuuta." Draco näytti säikähtävän, hän oli ajatellut tytön olevan vasta 1900- luvulla syntynyt.
"Vau... Teillä on siis sama kalenteri kun meillä?" Blondi tajusi että oli möläyttänyt jotain... Teillä, muistuttaa nyt jostain menetetystä.
Tyttö näytti vajoavan kun toiseen maailmaan hetkeksi, mutta vastasi kuitenkin;
"Juu..."
Draco tyrmistyi.
"Miten sinä kestät?! Minäkin tässä vain huomaamattani pahennan oloasi ja sinä et välitä melkein mitään!" Draco huudahti. Brunette näytti hetken puusta pudonneelta, mutta Draco olisi voinut vannoa että näki lampun syttyvän tytön pään ylle.
"Noh, kaikkien on se joskus kokea, ei ole tarkkaa aikaan milloin, mutta ei kukaan elä ikuisesti. On sitä toistettu minulle jo 200 vuotta, eli ei se kovin suuri järkytys ollut", tyttö naurahti.
"Ai okei... Sinullahan on sitten syntymäpäivä pian!"
"Valitettavasti, niihin kyllästyy kummasti sadan vuoden aikana." Nyt oli Dracon vuoro nauraa.
"Ei kai se ole mahdollista?"
"On se!" Tyttö hymyili typerästi.
Dracoa ihmetytti Selene, hän oli todella kokenut ja kärsinyt vaikka ja mitä, mutta silti tämä jaksoi olla ystävällinen kaikille ja riemuita kaikesta turhanpäiväisestä. Kaiken lisäksi hänellä oli outoja tapoja, hyppiä korkeilta paikoilta, puhua kasveille ja olla aina ilman sukkia tai hanskoja, housujakaan tyttö ei olisi pukenut sitten millään. Tyttö kävi myös vapaaehtoisesti tunneilla, hänen taikavoimansa oli häkellyttänyt kaikki ja hän sai puolet taioista onnistumaan ilman sauvaa.
Tyttö oli jopa saanut leijutusloitsun itseensä, joka oli todella harvinaista. Hän oli ollut aivan innoissaan että pystyi lentämään jopa ilman siipiä.
"Hei muuten, onko se kuuluisa Harry Potter tässä koulussa?" Selene kysyi kuin ohimennen.
"On..." Draco sylkäisi, mutta ei onnistunut kuulostamaan niin kovin loukkaavalta mitä oli tarkoitus. Tyttö nauroi, hän luki ihmisiä kuin avoimia kirjoja, joka oli jossain määrin pelottavaa.
Samassa Theodore ryntäsi sisään huoneeseen. Draco huomasi heti jännitteen kasvavan Theodoren ja Selenen välille. Oli ilmiselvää että heidän välilleen kehittyisi jotakin muutakin kuin ystävyyttä.
"Draco minulla on asiaa, seuraa." Draco nousi ja lähti Theodoren perään, joka oli jo kiirehtinyt takaisin muotokuva-sisäänkäynnille.
Draco huomasi Selenen pirteyden latistuvan kun Theodore ei osoittanut hänelle huomiota. Ihastus.
"Theo, minne sinä raahaat minua?"
"No selitän kohta, pitää etsiä Potter."
"Potter, miksi Potter?! Draco huudahti. "Potter, Potter ja aina Potter."
"Joku on kateellinen?" Theodore kysyi pilkallisesti ja naurahti.
Draco vain mulkaisi toista ja yritti pysyä perässä käytävällä.
***
He joutuivat kävelemään Rohkelikkojen tuvan eteen, kun ei poikaa sitten mistään löytynyt ja juuri muotokuvan takaa tulivat näkyviin kirkkaan vihreät silmät.
"Potter!" Theodore puuskahti. Dracoa hykerrytti, Theodore oli vielä selvästi epävarma Potterin lähentely-yrityksistä silloin, voi se aika tuntui olevan vuosien takana.
"Ööö.. Juu, mitä?" Harry kysyi, selvästi häkeltyneenä.
"Niin, siis... Asiaa siitä tehtävästänne, kun ette mitään aikaan ole saaneet." Potterin olemus lysähti silminnähden.
"Ai..." Draco ei uskaltanut sanoa sitten mitään, hän tiesi asian olevan herkkä. Ei kukaan tervejärkinen olisi sanonut että aikoo tappaa Rohkelikon Kultapojan toisen parhaan ystävän tämän seurassa.
Theodore raahasi heidät perässään jonnekin hylättyyn käytävään.
"Onko suunnitelmia?" Theodore kysyi. Draco ihmetteli voisiko Theodore olla niin typerä että uskoisi Potterin antavan tappaa Grangerin.
"Nott... Kuinka hullu olet että luulet jonkun antaa tappaa Hermionen, kuolen mielummin itse!" Aivan.
"Kuolette molemmat sitten!"
"No minä en ole ketään tappamassa, enkä aio antaa teidänkään tehdä sitä", Harry sanoi ja kääntyi lähteäkseen. Draco katsoi tämän perää säälien, hän ei ollut suunnitellut kuolevansa vielä, maksoi mitä maksoi.
A/N: Mä ihan tykkään tästä osasta :D Kommentteja kiitos! Whitegirlille taas kiitokset betauksesta ja mukavasta kommentista =)
-
Ilmoittaudun lukijaksi, kuolonsyöjäHarry on jotenkin niin mieltä kutkuttava idea että kaipailen kovasti jatkoa.
Rakentava söi myrkkyä ja kuoli. Hautasin sen tuonne takapihalle.
-
;D täällä toinen ilmoittautuja! *vispaa kättä ilmassa*
mun writers blockki o syöpyny nii pahaks, ettei kunnon kommenttiakaan saa aikaseks.
:D jatkoooooooooo ~~
-
Jälleen ihana luku luettavaksi. :) Lisää jatkoa! : DD
-
jokuwannab, ooo lukija! Nice ... =)
Pikkuauto, :D varmasti liittyy writesblockiin se et haluu vaan nopeesti jatkoo ja pitää kommentoida? :d
Melynna, danke! :D
Luku 9
Draco katsoi toiselle puolelle suurta salia. Hän odotti että Hermione Granger ottaisi edes pienen hörpyn "kurpitsamehustaan", sitten... hän kuolisi. Draco tiesi ettei hänen suunnitelmansa ollut järin onnistunut, mutta ei hän saisi parempaakaan aikaiseksi päivässä, jos uudelleen pitäisi yrittää. Kuraverinen kuolisi ja Draco jäisi henkiin, Potter, joka tietäisi mitä oli käynyt, pitäisi itseään typeränä, kun ei tajunnut, kertoisi Dumbledorelle, jos olisi tarpeeksi typerä... Jos hän kertoisi, paljastaisi hän itse itsensä, joten luultavasti Potter tappaisi Dracon omin käsin...
Blondi huomasi että vaikka Harry oli mulkoillut häntä koko ajan ja pitänyt Dracon liikkeitä tarkasti silmällä, silti hän ei luultavasti olisi keksinyt mitään. Harry oli typerä ja sinisilmäinen, sille ei voinut mitään.
Mitenhän hän tulee selviämään ilman Kuraverta....
Samalla Hermione otti kulauksen juomastaan ja Draco hiippaili pois salista, hän kerkesi silti kuulla kuinka nuorimmat oppilaat kiljuivat.
"Kaikki poistuvat tupiinsa välittömästi!" raikui Dumbledoren käsky pian.
***
Aikaisemmin;
Hahmo liikkui pimeällä käytävällä, kello ei kovinkaan paljon yli kolmen.
Kun katsoi lähempää saattoi erottaa platinan vaaleat hiukset ja porisevan noidankattilan. Kattilassa oli rotanmyrkkyä ja poika nakkasi sen sekaan jonkin näköisiä yrttejä.
Kuvio toistui monesti ja sen rytmiin sulautui, ei ollut tietoa että se liemi tappaisi vielä jonkun.
Draco lisäili myrkkyyn aineet jotta se toimisi välittömästi ja pystyisi tappamaan ihmisen, sellainen oli hänen suunnitelmansa. Hänellä ei tosin ollut vielä kunnon suunnitelmaa, miten saada myrkky Hermionen lasiin.
Kattila pulpahti hiukan suuremmin ja poika hymyili surullisesti, hän tiesi ettei tulisi pystymään olemaan läsnä, kun Granger juo myrkyn. Jos Draco nyt saisi suunnitelmansa jotenkin onnistumaan. Hänestä ei olisi ollut tappajaksi, silti, hän ei ollut myöskään valmis kuolemaan.
Hän nosti kattilan tulelta ja sammutti sen loitsulla, hän avasi häkin jossa oli pihalta kiinniotettu siili. Siilin pitäisi kuolla pelkästä myrkyn hajusta jos liemi olisi onnistunut.
"Anteeksi", Draco kuiskasi siilille ja toi sen lähemmäs kattilaa. Samalla eläin kellahti kumoon ja heitti henkensä. Poika huokaisi syvään.
Tässä sitä mennään...
Hän juoksi pois käytävältä siivottuaan kaiken todistusaineiston. Hänen täytyi löytää Kurpitsajuhlan pitäjät.
---
Se onnistui... Mantra pyöri Dracon päässä uudelleen ja uudelleen. Hän oli toivonut ettei se onnistuisi, mutta se onnistui... Hän oli murhaaja.
Hän oli suostutellut juhlien järjestäjät arpomaan istumajärjestyksen jännityksen vuoksi, näin hän oli varmistanut että hänen suunnitelmansa onnistuisi, silti hän toivoi että olisi jokin vika. Nyt hän sen vasta tajusi että vikoja oli vaikka ja missä, mutta ne eivät estäneet Grangeria kuolemasta, vaan syyllisen kiinnijäämisessä. Juhlien järjestäjät varmasti tajuaisivat kuka oli syyllinen.
Miten olen voinut olla ajattelematta?!
Hän oli ollut adrenaliinin valtaamana ja ei ollut ajatellut. Hän pakenisi...
***
Harry ei nähnyt mitä oli tapahtunut pöydän toisesta päästä, ainut mihin hän kiinnitti huomionsa, oli Dracon poistuminen salista... Se meinaisi.
Ei...
Harry nousi penkilleen ja näki kun hänen paras ystävänsä makasi maassa, luultavasti kuolleena. Harry tunsi kuinka raivo valtasi hänet ja hän mielessään vannoi kostavansa tämän Dracolle. Harry oli tarkasti seurannut tämän toimia, vaikka oli ollut varma ettei luihuinen pystyisi siihen, ei millään. Nyt kumminkin Hermione oli luultavasti kuollut ja vika oli myös Harryn.
Hän lähti juoksemaan Dracon perään, hän kostaisi tämän.
Harry ei edes kuullut Dumbledoren käskyä kun hän juoksi ulos salista.
Hän näki vielä vilauksen vaaleita hiuksia ja lähti juoksemaan perään. Toinen poika huomasi että häntä jahdataan ja lähti juoksemaan. Hän kuuli myös tappouhkauksen jonka luuli käyvän vielä toteen...
***
Harry juoksi pojan perässä, joka pääsi liiankin hyvin karkuun. Harry toivoi ettei tämä olisi ottanut tappouhkausta liian tosissaan, yksi henki illassa oli jo liikaa... Silti, Harry passittaisi toisen pojan vielä Azkabaniin...
***
Draco tiesi olevansa pienessä paniikissa, se oli vain kasvanut ja kasvanut siitä lähtien kun Granger oli juonut pikaristaan. Hän tiesi myös ettei enää olisi järkeä paeta, hän ei pääsisi kauas Tylypahkan tiloilta, varsinkaan jos Potter ilmoittaisi jollekin. Jäi vain yksi vaihtoehto jos halusi päättää itse kohtalostaan. Draco suunnisti ulos.
***
Niin siinä sitten kävi, suunnitelluista tanssijaisista ei tullut mitään ja koko Tylypahka oli peloissaan... Mikä oli tappanut rohkelikkotytön ja miksi. Theodore Nott tiesi ja siksi hän taas lähti Harry Potterin perään salista, hän ei juossut avoimesti, vaan seurasi hiljaa varjoissa. Dracon tuntien tästä ei seuraisi mitään kaunista kun hän on uhattuna...
Hänkään ei saisi tanssia Selenen kanssa... Harmillista.
-------------------------------
whitegirlille kiitokset betauksesta =)
-
Jee, julkaisit luvun. ;D Tämä oli kiva luku, ja oli mukava betata tätä. :) Hyvää joulun odotusta sinulle. :)
-
Kiva luku, en olisi odottanut tuommoista rohkeutta Dracolta :o Lisää lukuja vaan tulemaan ja hyvää joulua sulle!
Jokuwannab
-
^^ yay!
Jokuwannab: Kiitoksia kommentista :D Itehän aattelen että toi ei ollu rohkeutta vaan pelkuruutta O.o
A/N: Alotan kirjottaan tätä nytte klo 15.41 torstaina 19.2 XDD Ja oon aika kauan väittäny et oon kirjtotanu jo tätä osaa, muttah ei se mtn :D Tästä osasta tulee aika kamala ja onneks teitä ei oo montaa lukemassa kumminkaan ... Selvisin 8:sta kokeesta niiden keskiarvolla 9,44..., ja nyt ihan innolla tän kyllä kirjotan :D Ja tässä ois vähän varoitettavaa mutta se spoilais aika paljo, ja viimeks kai kirjotin ton osan jossain huuruissa, nimittäin en missään nimessä haluais jatkaa tästä mihin toi johti... Pakko on pakko XD O.o osa #10 ja ei oo ees alussa... Oh my. Tää osa on H/Dn tähden aika tärkeä, ugh, fluffya tiedossa.
OSA 10
Suuri sali oli puettu syvään mustaan ja muistutti vanhempia oppilaita samanaiheisesta tapahtumasta parisen vuotta sitten. Silloin Puuskupuhin kultapoika oli kuollut, kun taas tänään oli koulun paras oppilas saatettava tuonpuoleiseen.
Penkit olivat riveissä ja melkein koko koulu oli niille kokoontunut. Osa itki vuolaasti ja toiset olivat mahdollisimman välinpitämättömiä. Kauhistunut tunnelma oli kuitenkin hukuttavampi kuin silloin pari vuotta sitten. Tällä kertaa kaikki olivat olleet mukana tapahtumassa ja olivat nähneet omin silmin että heidän luokkatoverinsa eivät oikeasti ole ikuisia.
Eturivissä istui rivi täysin liikkumattomia ihmisiä, kuin aika olisi pysähtynyt. Rivissä oli Weasleyn perhe ja Hermionen lähimpiä ystäviä. Erikseen mainittakoon se, että Molly Weasley itki, eikä Ronkaan voinut olla päästämättä pientä kyyneltä silmäkulmastaan. Harry istui ja tuijotti eteensä, hän näytti vihaiselta ja ehkä myös siltä kuin hänen sielunsa olisi viety, kirkkaan vihreät silmät olivat melkeinpä tumman harmaat ja pojan iho oli väritön.
Salin edessä Dumbledore puhui, ja kuten aina, suurin osa kuunteli, toiset eivät kun hän pahoitteli etteivät Hermionen vanhemmat voineet saapua paikalle, mutta olisivat pihalla vastassa kun tyttö sinne saatettaisiin. Aikaa kului ja sali alkoi tyhjetä pihalle, yksi tumma hahmo jäi kuitenkin vielä yksin saliin.
Harry kostaisi tämän Voldemortille ja kaikille kuolonsyöjille. Harry tiesi ettei Draco olisi tehnyt sitä yksin ja niin hänen oli rangaistava kaikkia muitakin kuolonsyöjiä, Lucius Malfoyta erityisesti. Harry vannoi että Voldemort tulisi kärsimään. Vielä hänen tulisi keksiä suunnitelma, hän voisi kysyä apua Herm... ei voinutkaan.
Poika vapautti itkun jota oli seremonian ajan pidättänyt. Harryn itku kuulosti paljon aidommalta kun kaikkien muiden yhteensä ja hän itki kauan, kaiken sen ulos mitä hän oli pitänyt sisällään.
~~~~~
Kun Harry oli saavuttanut Dracon Tylypahkan tiluksilla takaa-ajossa hän hämmästyi. Blondi oli järven rannalla ja näytti selvästi tärisevän. Harry ajatteli että poika esitti hämätäkseen Harrya ja lähestyi tätä raivoissaan. Luihuinen tärisi aina vain pahemmin ja perääntyi syvemmälle vedessä.
Harry saavutti rannan ja oli aikeissaan huutaa toiselle kurkku suorana kun Draco ehti ensin;
"Jos tulet yhtään lähemmäksi, hukuttaudun!"
Harry katsoi poikaa ihmeissään, tuo ei ollut yhtään sen Draco Malfoyn tapaista, jonka Harry tiesi.
"Jos olisit valmis kuolemaan,olisit edes säästänyt Hermionen ja uhrannut itsesi!" Harry murahti takaisin. Hän kaivoi taskustaan taikasauvansa ja suuntasi sen järvelle. Aika pysähtyi hetkeksi, kunnes Draco veti päänsä pinnan alle... Brunette odotti kauan että toinen nousisi vedestä, mutta niin ei käynyt.
Harry ähkäisi ja raahautui veteen, miksi kaikki olikin niin vaikeaa?
Rohkelikko sukelsi jo tuttuun lampeen ja yritti nähdä pimeässä vedessä eteensä. Blondia luihuista ei näkynyt missään ja Harrylta alkoi loppua happi. Hän nousi pintaan ja tähyili ympärilleen, toista ei silti näkynyt. Harry veti happea syvään ja sukelsi uudelleen, tällä kertaa keskemmälle järveä.
Vesi viileni ja tummui mitä syvemmälle Harry sukelsi. Hän ei pian erottanut mitään edessään ja lähti nousemaan pintaan, kunnes oli törmäävinään johonkin. Hän erotti hohdon platinanvaaleista hiuksista, joihin heijastui valo jostain tuntemattomasta. Harry tarttui poikaa kädestä ja jatkoi matkaansa pintaa kohden, hän tajusi pian että Dracon keho oli tajuton, koska toinen vain raahautui mukana.
Harry saavutti pinnan ja raahautui elonmerkkejä osoittamattoman kehon kanssa rantaan.
Rohkelikko katsoi Dracoa, joka oli kuolleen kalpea ja kylmä kuin kivi. Blondit huulet sinersivät ja Harry olisi voinut vannoa että veri pojan suonissa oli jäätynyt ja hän tarkisti oliko, toinen elossa. Hänen kätensä tärisivät ja häntä pelotti toisen puolesta, vaikka tämä olikin juuri tappanut ihmisen. Harry löysi todella heikon pulssin, mutta toinen ei hengittänyt.
Rohkelikko naurahti tilanteelle ja ei voinut uskoa tuuriaan, hän tiesi että hänen täytyisi elvyttää toinen, ihan millä tahansa muulla tavalla, mutta että näin. Miksei hän ollut kuunnellut silloin kun heille oli opetettu miten elvyttää toinen loitsulla.
Harry katsoi poispäin ja kallisti pojan päätä taakse. Harry tuijotti pojan kasvoja kauhuissaan ja tajusi sitten että oli kiire. Hän asetti suunsa toisen omalle ja kauhisteli toisen huulien kylmyyttä. Sitten hän puhalsi ja toisti kaiken mitä hänelle oli hyvin nuorena koulussa opetettu.
Pian Draco hengähti ja Harry etääntyi toisesta. Harryn kylmille poskille nousi pieni puna kun Draco räpytteli silmänsä auki ja tuijotti Harrya hyvin hämillään.
"Miksi? ... Etkö aikonutkaan tappaa minua?" luihuinen kysyi todella heikosti. Harry järkyttyi, toinen piti häntä selvästi hyvin kauheana ihmisenä ja tunsi nyt syyllisyyttä siitä että toinen oli melkein luopunut hengestään pelätessään häntä. Draco hymyili heikosti, mutta siitäkin pystyi erottamaan että hymy oli ilkikurinen ja Harry tiesi että Draco ivaili hänelle tekohengityksestä. Luihuinen kuitenkin nukahti pian huurteiselle nurmelle ja Harry nosti Dracon käsivarsilleen ja lähti viemään tätä takaisin kohti linnaa. Draco kiersi unissaan kätensä hyvin tiukasti rohkelikon ympärille ja hymyili unissaan.
Harry ei kyennyt tapahtuman jälkeen syyttämään Dracoa Hermionen kuolemasta kun tajusi kuinka peloissaan pojan on täytynyt olla jo sitä suunnitellessaan ja jos oman henkensä pelastaminen saa harkitsemaan itsemurhaa pelosta, täytyy todella katua.
~~~~~
Harry heräsi muistosta ja nousi penkiltä. Hän käveli poikki linnan ja ohitti Sairaalasiiven, jossa tiesi Dracon makaavan ja ohitti pihamaan, jossa oli selvä ruuhka, mutta silti piinaava ja tuskainen hiljaisuus. Harry vuodatti vielä yhden kyyneleen ystävänsä puolesta ja sitten hän käveli metsään. Hän ohitti vielä järven, jonka vierellä hän oli vielä vasta punastellut. Tällipajun alla Harry huomasi Selenen, joka näytti surevan myös, vaikkei muiden joukossa ollutkaan.
Harry pinkaisi juoksuun ja mietti samalla suunnitelmaa. Hän kääri vasemman käden hihansa ylös ja katsahti, ennen puhdasta kättään, vieläkin halveksivasti ja hetken kuluttua painoi toisen kätensä merkin päälle, joka valtasi valtaosan Harryn elämästä ja poika vihasi sitä yli kaiken.
Tuttu paine, tunne muovituubin lävistämisestä, ahdistus, pääkipu ja lopulta se tuttu pimeys ja Harry katsoi Pimeyden Lordia silmiin ja viha läikähti hänen sisällään vahvemmin kuin koskaan.
----
Kaikkitietävälle hyvästä betauksesta kunniaa ^^
A/N2: 17.25... Valmis osa ^^ Tää vie aika paljo eteenpäin tarinassa sittenkin... Lyhyt on, mutta löysin hyvän kohan lopettaa. Lady of the Shalott-runo on aika suuri inspiraatio tähän kohtaa tarinaa xP Sain jopa kunnon naurut omasta päästäni keskellä kirjotusta ku pompin täällä ympäriinsä;
Wacom Bamboo Fun: "Create your world!!!" ... "Oh god, please do _not_ give Light Yagami a Bamboo Fun drawing tablet!"
Tajutkaa jos haluatte XD
-
Oiiii oon eka! En oo varmaankaan kommentoinut ficciäsi aiemmin, mutta lukenut kyllä olen jokin aika sitten.. :) Tää osa oli aikas kiva ja odotan mitä jatkossa tapahtuu. Harryn ja Dracon elvytys-kohtaus oli muuten ihana :D
Huomasin muutaman tosi pienen virheen, jotka eivät haitanneet lukemista, mutta koska olen hyvin laiska, en niitä nyt jaksa tähän laittaa. ;)
Ja ei muuta kuin JATKOA!
-Yumi
-
No jaa ihan sama laitan ne tänne kuitenkin. Virheitä oli ( betastasi huolimatta ) aika vähän, mutta kun minulla on nyt aikaa, niin laitan niitä tähän. :) Kaikki nämä ´´virheet´´ olivat lähinnä pelkkiä pilkun puuttumisia.
Kauhistunut tunnelma oli kuitenkin hukuttavampi kun silloin pari vuotta sitten.
ei kun vaan kuin (kai, molemmat varmaan käy)
Tällä kertaa kaikki olivat olleet mukana tapahtumassa ja olivat nähneet omin silmin että heidän luokkatoverinsa eivät oikeasti ole ikuisia.
ennen että-sanaa pilkku ja eivät oikeasti olleet ikuisia
Harry istui ja tuijotti eteensä, hän näytti vihaiselta ja ehkä myös siltä kuin hänen sielunsa oli viety, kirkkaan vihreät silmät olivat melkeinpä tumman harmaat ja pojan iho oli väritön.
olisi viety
Harry vannoi että Voldemort tulisi kärsimään.
ennen että-sanaa pilkku
Harryn itku kuulosti paljon aidommalta kun kaikkien muiden yhteensä ja hän itki kauan, kaiken sen ulos mitä hän oli pitänyt sisällään.
laitttaisin itse tuohon kun-sanan paikalle kuin-sanan
Harry ajatteli että poika esitti hämätäkseen Harrya ja lähestyi tätä raivoissaan.
ennen että-sanaa pilkku
Luihuinen tärisi aina vain pahemmin ja perääntyi syvemmälle vedessä.
veteen (kai)
Harry saavutti rannan ja oli aikeissaan huutaa toiselle kurkku suorana kun Draco ehti ensin;
laittaisin tuohon kohtaan itse: Harry saavutti rannan ja oli aikeissa huutaa toiselle kurkku suorana , mutta Draco ehti ensin. Jos et kumminkaan halua vaihtaa sanaa, niin ennen kun-sanaa pilkku
Aika pysähtyi hetkeksi kunnes Draco veti päänsä pinnan alle...
ennen kunnes-sanaa pilkku (kai)
Brunette odotti kauan että toinen nousisi vedestä, mutta niin ei käynyt.
ennen että-sanaa pilkku
Hän erotti hohdon platinanvaaleista hiuksista joihin heijastui valo jostain tuntemattomasta.
ennen joihin-sanaa pilkku
Blondit huulet sinersivät ja Harry olisi voinut vannoa että veri pojan suonissa oli jäätynyt ja hän tarkisti oliko, toinen elossa.
ennen että-sanaa pilkku mielestäni tuo pilkku tuolla lauseen loppuosassa on tarpeeton tai sitten se on väärässä kohdassa.
En jaksanutkaan käydä tätä ihan loppuun asti, mutta suunnilleen tuossa ne olivat. Melkeinpä pelkkiä pilkkuvirheitä, kuten aiemmin sanoin. Anteeksi, jos saat minusta nipottajan kuvan, mutta halusin vain auttaa tuomalla löydökseni julki. En ole kyllä aivan varma kaikista korjauksistani, että ovatko ne oikein.
Haluaisin vielä sanoa, että pidän siitä, että Harry on kuolonsyöjä (niin epätodellista kuin se onkin). Pidin erityisesti ensimmäisestä osasta, jossa Harrysta tuli kuolonsyöjä, vaikka muutkin osat ovat hyviä. Pidän myös siitä (jollakin hyvin oudolla ja kieroutuneella tavalla), että Harry kärsii. Vatsanpohjaani kutkuttaa ja mieleni kehrää. Outoa(ko?)
Mutta juu kaikki olikin sitten tässä.... Jatkoa? ;D
-Yumi
//muoks
Ajattelin vielä ilmoittaa, että tuossa 9 kappaleessa betasi on laittanut huomautukset kohdista, joita on muutanut. Olet tainnut vahingossa jättää betasi kommentit valmiiseen tekstiin. Tässä esimerkki:
Hän nosti kattilan tulelta ja sammutti sen loitsulla, hän avasi (poistin myös-sanan tästä) häkin jossa oli pihalta kiinniotettu siili. Siilin pitäisi kuolla pelkästä myrkyn hajusta jos (muutin ja-sanan jos-sanaksi) liemi olisi onnistunut.
-
Yumi
YAY, a comment ^^ Korjasin tossa sun bongaamista virheistä ne, mitkä näin ite tarpeelliseks, esim. mulle kuulostaa luontevammalta sanoa kun ja sikspä jätän ne sinne :D Ja että sanan eessä pilkku on turha ^^
Kiitoksia kommentista todella paljo ja kiv et joku lukee :D Potter kuolonsyöjänä on kiva idea kyllä *Muahahha* Itehän nauroin täällä naama punasena ku piti kirjottaa tommonen kohta xDDD Mutta kiitoksia kommentista, niillä vois elää.
-
Siis tarkoitin sellaista adrenaliinirohkeutta, yhtäkkistä raivonpuuskaa joka ajaa epätoivoon, joten kai sitä voisi kutsua rohkeudeksi..? ;D
No asiaan. Hyvä luku, Draco ei hukkunut, Hermione on pois tieltä jne. Miten jatkuu sankariemme tarina? Haluan tietää!
-
millo jatkoo tulos ? ;)
-
jatkoa ja äkkii!! ;D
-
jauu tää on hyvä. ensin olin ihan vastaan tota harry kuolonsyöjänä juttua, mut näin pitemmän päälle se onki aika mielenkiintone ajatus. ^^ löysin muutamia kirjotusvirheitä tuolta, vaikkakaan ne ei minua lähes koskaan häiritse. en niitä nyt tähän kyllä jaksa laittaa kun oli useammassa luvussa kun siis luin tän kokonaa putkee. ^^ joo fiksua lukea ja kommentoida tähä aikaa vuorokaudesta mutta mutta.. itsehän tykkäsin. JATKOA PIAN! :)
-
Tasapainottelen nyt hyvin epävakaasti siitä että lopetanko tän ficin... Tällä ei oo pahemmin lukijoita, en ite tykkää koko tekstistä enää ja en millään keksi tähän sitten yhtään mitään... Tää rupee meneen pelkäks platigoinniks yms. : D Ihan näin kyselynä; lopetanko?
-
tää on mahtava ficci. ajatus harrysta kuolonsyöjänä saa mut hyrisemään...
:-[
-
En ole varmaan koskaan tämän parempaa ficciä lukenut.Loistavaa!Jostain syystä tämä on tosi hyvä!
-
Cherry... Kiitos kiitos : D Harry ois ihana kuolonsyöjä :3
Kemikaali... : DD Et oo tainnu montaa ficciä lukea xD Kiitos :D
-
Jokuwannab; Ehkäpä se ei ajatellu mitä teki x)) Jos vielä jaksat lukee ni tossapa tietoo ->
praline; Nyt :3
Popcornizer; :o Jatkoa jatkoa : D Tulee tulee...
Narcy; Oi! kiva et tykkäsit : D No eihän Harry mikään kuolonsyöjä-kuolonsyöjä oo : D Tommonen raukkaparka pakotettu... =(
Yaay... Tää oli valmis 2 kuukautta sitte, mutta betasta ei kuulunu mitään : D Laitanpas sitte muuten... Ja haluan rakentavaa palautetta... =(
Warnings: Ällö klisee fluffi...
BEHOLD OSA 11!
Aamun ensimmäiset auringonsäteet tulvivat sisään sairaalasiiven ikkunoista ja osuivat erään platina-hiuksisen luihuispojan kasvoille saadakseen tämän heräämään.
"Ugh", sanoi poika ja käänsi kylkeä. Pian huoneen täytti höyryävän teen ja juuri leivotun leivän tuoksu ja tämä jos joku sai ruualle person nuorukaisen heräämään ja nopeasti.
Harmaat silmät avautuivat hitaasti, mutta varmasti ja jo parin minuutin kuluttua poika istui sänkynsä laidalla leipä suussaan ja hiukset räjähtäneinä. Dracon jyrsiessä leipää aurinko nousi täyteen hohtoonsa ja pian koko sairaalasiipi hohti valossa. Ensimmäisen kulauksensa juotuaan poika räpytteli silmiään laiskasti ja totesi heränneensä kunnolla. Hän katseli huonetta ja totesi että ne pari muuta oppilasta huoneessa nukkuivat vielä.
Kello seinällä näytti kahdeksaa aamulla ja pian ihmisiä tulvisi kyselemään tapahtumista, eikä poika jaksaisi vastata yhteenkään kysymykseen. Kaikki tapahtunut tuntuikin vain kaukaiselta unelta, jota ei koskaan ollut tapahtunut ja Granger tulisi käytävällä vastaan väitellen Potterin ja Weaslyn kanssa läksyistä. Draco ei ollut voinut tappaa ketään, ei hän olisi kyennyt siihen, mutta silti kaikki todisteet väittivät toisin. Ehkä se oli vain myrkky, eikä Dracolla olisi ollutkaan mitään osuutta asiaan. Poika naurahti ajatukselle ja painoi pään käsiinsä, joissa vielä juuri ollut leivänpala oli juuri kadonnut.
Poika ei halunnut sulattaa ajatusta siitä, että saattaisi joutua Azkabaniin ja hänet nimettäisiin kuolonsyöjäksi, vaikka mikään ei lähiaikoina Azkabanissa ollut pysynyt, oli se silti kaamea ajatus. Tosin Dracon itsemurhayrityksen jälkeen Dumbledore saattaisi uskoa että Draco katui tekoaan ja ehkäpä antaisi hänelle vielä mahdollisuuden.
Mungon psykologinen osasto ei ollut kovin houkutteleva vaihtoehto, mutta todennäköisin kuitenkin. Poika huokaisi ja katsoi kattoon. Hän ei tiennyt mitä tehdä ja epäili joutuvansa Mungoon kuukaudeksi jos onnituisi esittämään seonnutta. Azkabanin hän jättäisi mielusti pois laskuista, mutta sitten oli vielä mahdollisuus karata ja etsiä turvaa ja ainut paikka mistä hän sitä saisi olisi Voldemort. Poika nauroi ironialle. Ja jos hän aikoi karata, hänen pitäisi toimia nyt. Hän punnitsi vaihtoehtoja ja tuli tulokseen että Mungo oli turvallisin, eikä kuukausi ollut niin pitkä aika, jos sen jälkeen ei olisi järkyttävää määrää ihmisiä niskassa roikkumassa.
Pojalle tuli mieleen Potter ja mitä hän aikoi tehdä. Draco oli varma että hän suunnittelisi kostoa ainakin jossain määrin, tosin blondi ei ollut enää varma tulisiko kosto kohdistumaan häneen vai Voldemortiin lähiaikojen tapahtumien saatossa. Onnistuisikohan Potter juonen kehittelemisessä ilman Grangeria?
Samassa poika ahdistui. Hän oli oikeasti vienyt ihmisen elämän, elämän joka olisi mitä luultavimmin ollut tärkeä ja arvokas. Kyseinen henkilö oli myös pitänyt elämästään ja olisi halunnut omistaa tulevaisuuden. Draco kauhistui ja alkoi täristä. Hetken päästä poika itsi jo avoimesti. Kuvitteelliset köydet kietoituivat pojan ympärille ja kuristivat häntä, tai niin hänestä tuntui...
Hetken kuluttua Pomfrey tuli tarkastamaan potilaitaan ja Draco tärisi vieläkin, tosin hän ei itkenyt enää. Hoitaja katsoi Dracoa paheksuvasti, mutta toi tälle kuitenkin uni- ja pahoinvointilääkkeitä. Draco myös huomasi purkin rauhoittavia.
Loppupäivän Draco esitti olevansa tolaltaan ja se tuotti tulosta, nimittäin seuraavana päivänä hän löysi itsensä mielivikaisten joukosta.
***
Neljän valkoisen seinän sisällä oli tylsää ja ehkä hiukan pelottavaakin. Onneksi paikasta puuttui se jästien stereotypinen kuva mielisairaaloista, joissa patterit olivat katossa, sekä kaikki terävä oli viety pois paikasta. Silti parantajat kohtelivat osaston potilaita varoen ja pitäen heitä kyvyttöminä normaaliin ajatteluun. Olihan niitäkin, mutta että kaikkia piti pitää täysin järjiltään olevina.
Potilaat olivat jotkut ihan normaaleja ja mukavia, kun taas vakavimpia potilaita sai juosta pakoon kuin viimeistä päivää, jos he sattuivat pääsemään karkuun parantajilta, vaikka sitä sattui harvoin, oli Draco sitä jo pari kertaa päässyt todistamaan. Hän oli saanut niinkutsutun ystävän, jolle puhuikin ja kertoi kuulumisiaan. Aurora oli joutunut osastolle jo nuorena. Hän oli joutunut todistamaan kun hänen hänen koko perhe oli tapettu ja hän oli ollut ainut, joka oli päässyt piiloon hyvin taitavasti ja saanut pahat traumat, joiden vuoksi hän ei oikein luottanut kehenkään ja pysyi mielusti Mungossa.
Draco oli arvannut oikein, kun oli luullut joutuvansa olemaan Mungossa kuukauden. Hän oli myös joutunut korvaamaan suuren summan Hermionen kuolemasta ja tulisi luultavasti maksamaan koko elämänsä. Hän oli myös saanut aikaa ajatella rauhassa, joka oli antanut hänelle vähän suuntaa, minne edetä. Hän ei todellakaan pystyisi tappamaan ja tulisi myös pyytämään anteeksi mahtipontisesti kaikilta Grangerin läheisiltä. Draco oli myös ajatellut kuinka paljon kaikki nämä järjettömät tapahtumat olivat saaneet hänen näkökantansa muuttumaan, esimerkiksi Potteria hän ei vihannut enää laisinkaan, hän oli vähän kuin ystävä, muttei silti lähelläkään. Draco pystyi arvostamaan kuinka hyvin toinen tuli silti toimeen kaiken tämän kanssa, jonka vuoksi Draco pysyi arvostamaan ja ihailemaan Potterin olemusta ja luonnetta. Ja olihan Potter ainut joka koki saman tuskan...
Selene oli joutunut käymään täällä hoidossa siipensä menetettyään ja Draco oli kuullut häneltä, ettei paikka ole niin kamala. Selenen puheet myös antoivat Dracolle hyvän kuvan, siitä mitä vielä oli edessä, joten ehkäpä hän sattuisi pärjäämään hyvinkin.
'Toivottavasti Voldemort on tyytyväinen", blondi ajatteli turhautuneena. Hän uskoi että hänen vaivannäkönsä korvattaisiin ja hän saisi vielä hyvän aseman Voldemortin joukoissa, tosin hän ei ollut enää yhtään varma halusiko hän sitä. Jos kuolonsyöjänä olo merkitsisi vain tappamista ja melkeinpä viattomien ihmisten kiduttamista, hän ei halua olla mukana, mutta ei ole enää mahdollista perääntyä. Hän saisi arvonimen; murhaaja ja saisi ehdottomasti kuolemantuomion jos tekisi vielä yhdenkin rikkeen.
Vaikka Granger olikin vain yksi henkilö vielä, hän maksaisi loppuikänsä ja joutuisi käymään kaiken maailman hoidoissa. Hän oli onnekas että sai syytettyä tekonsa mielenterveydelleen, eikä näin joutuisi istumaan loppuelämäänsä Azkabanissa.
'Mitähän Potter aikoo tehdä kostoksi?... ' Dracon ajatukset harhailivat parin viikon takaiseen kohtaukseen järvellä ja siihen mitä oli tapahtunut.
'Ehkei hän aio kostaa... Hänhän silti esti itsemurhayritykseni ja jopa elvytti.' Nyt hän ajatteli jo miten paljon Potterin on täytynyt hävetä kohtausta jälkeenpäin ja Draco virnisti.
Maatessaan epämukavalla sängyllään Draco pystyi nähdä Potterin punastelevan vain pari senttiä hänen omien kasvojensa yläpuolella ja tajusi että ne huulet olivat juuri koskeneet Dracon omia... Tavallaan suudelma, mutta silti jotain ihan muuta. Dracoa hymyilytti ajatus siitä, että Potter olisi vapaaehtoisesti suudellut Dracoa... Ehkäpä hänen olisi pitänyt kauhistua ajatusta, mutta nyt se vain huvitti...
Toisaalta oli ymmärrettävää että he olivat joutuneet käymään jo paljon läpi yhdessä ja oli vielä se tieto, että Potter silti pelasti hänet, vaikka Draco luuli että Harry haluaisi päästä hänestä eroon heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen.
Mitäpä jos toinen olisikin kiintymyksen arvoinen?
A/N; Ja kirjotin tän osan ennenku kuulinkaan Narutosta... Ja luin uusiks ja tajusin et Aurora on aika kopio Sasukesta O_O
-
No,ehkä en, mutta on hyvä kuitenkin :P
-
Harry ois ihana kuolonsyöjä
-
Aurora oli joutunut osastolle jo nuorena. Hän oli joutunut todistamaan kun hänen hänen koko perhe oli tapettu ja hän oli ollut ainut, joka oli päässyt piiloon hyvin taitavasti ja saanut pahat traumat, joiden vuoksi hän ei oikein luottanut kehenkään
jotenki tulee naruton sasuke tosiaan mieleen ;D
tää osa ei miellyttäny mua niin paljon ku edelliset mutta
ajatus Dracosta mielisairaiden seassa on jo jonkinlainen "Reps nyt mää tipuin tuolilta"-kohtaus
*mihin se rakentava jäi? :o*