Originaalit > Pergamentinpala
Dipolimomentti (K-11 • teekkariromantiikkaa, Juuso/Samuli • spurttailua, 7/7 raapaletta)
Waulish:
Kosmorosmo, kyllä, Juuso on niin ihastunut! Voi ressukkaa. ;D Samuli puolestaan on tosiaan aika arvoituksellinen tyyppi. Minulle se ainakin on vielä aika suuri kysymysmerkki, ja opin siitä koko ajan lisää, mikä on hauskaa, koska alussa en tiennyt siitä oikeasti melkeinpä mitään! Hihi, dipolit ja kupolit ovat tosiaan aika samanlaisia, ainakin noin niin kuin sanallisesti. Kiitos kovasti ihanasta kommentista, kylläpä piristit mua! :-*
300 sanaa • spurttisana persikka
Juuso ehti kyseenalaistaa Samulin ehdotuksen aika monta kertaa humalasta ja krapulasta toivuttuaan, mutta lopulta hän lähti kuin lähtikin lintutornikierrokselle.
Sinä lauantaina sää oli aurinkoinen ja poutainen, mitä otollisin ulkoiluun. He tapasivat kuntoradan kohdalla pururadan varrella, ja Juusosta tuntui omituiselta nähdä Samuli jossain muualla kuin kampuksella tai opiskelijabileissä, aivan kuin tämä olisi ollut väärään paikkaan harhautunut kummitus päivänvalossa. Vaikutelmaa korosti se, ettei Samulilla ollut silmälasejaan. Samulilla oli kevyt, sinimusta tuulitakki ja mustat ulkoiluhousut, ja moisen sporttisen tyylikkyyden rinnalla Juusoa olisi takuulla hävettänyt omissa kulahtaneissa verkkareissaan, jos hänellä vain olisi ollut tapana hävetä.
Samulin lintubongausvälineistö käsitti kiikarit, kartan ja kovakantisen vihkon, havaintopäiväkirjan josta Samuli käytti nimeä havis. Samuli antoi Juuson selailla sitä, eikä Juuso tiennyt, yllättyäkö vai ei, kun sen sivuilta paljastui luonnoksia linnuista. Osa oli hätäisiä ja suttuisia, osa taas yksityiskohtaisia ja Juuson silmissä aivan oikeiden taiteilijoiden töihin vertautuvia. Luonnosten lisäksi vihkossa vilisi pienellä, siistillä käsialalla raapustettuja päivämääriä ja säähavaintoja sekä kryptisiä kirjaimia ja lyhenteitä, kuten Lag mut.
”Kiiruna eli Lagopus muta”, Samuli selvensi. ”Mä bongasin sen Mallatuntureilla Enontekiössä kesällä.”
Juuso tunsi olonsa hämmentyneeksi. Samuli oli yhtäkkiä osoittautunut niin paljon muuksi kuin arvoitukselliseksi komistukseksi, joka seisoi kampuksen pihalla kädet puuskassa muiden juttuja kuunnellen, eikä Juuso silti saanut hänestä silmiään saati ajatuksiaan irti. Vaikka ulkoilma oli raikasta ja vivahteikasta, Samulin läsnäolo ympäröi Juuson aistit kuin rätisevä sähkökenttä. Jos Juuson olisi pitänyt valita, tarkkailisiko hän mieluummin rantakaislikossa peseytyvää laulujoutsenta vai samaista joutsenta kiikareilla tiirailevaa Samulia, valinta olisi ollut helpohko.
Se oli outoa, yhtä outoa ja käsittämätöntä kuin Samulin havaintopäiväkirjan lyhenteet.
Samuli tarjosi Juusolle repustaan kuivattuja persikoita erään lintutornin huipulla, ja Juuso värähti, kun Samulin paljaat sormet koskettivat hänen kättään. Aurinko loisti Samulin koleanvaaleissa hiuksissa. Samuli hymyili, ensin syliinsä mutta sitten niin epäröimättä ja suoraan Juusolle, ettei siitä voinut erehtyä.
”Mitä jos sä kertoisit vuorostas jotain itestäs?” Samuli ehdotti.
Samulin hengityksessä tuoksahti persikkainen makeus.
Isfet:
Iiiiih, tämä on ihana spurttisarja! Koska en ilmeisesti tule tänäänkään lukeneeksi tätä koneella, näpyttelen nyt lopulta kännykällä kommenttia.
Heh, on se usein hämmentävää tavata kouluympäristöstä tuttuja kasvoja muualla. Ihan kuin sitä yllättyisi, että ei hiisi vieköön, tuollakin on elämä "ulkopuolella".
Juuso on ihan höpsähtänyt Samulin! Olen ihan silmät sydämminä täällä. Samuli on aikas namunen, joten en ihmettele ;>
Persikoiden syöttämiskohtaus oli söpö! Tämä loppuu ihan liian pian, mutta lisää suloisuuksia odottelen ♥️
Avaruuspiraatti:
Samuli. On. Niin. Kolee. Tietenkin sillä on hienot lintubongausvarusteet ja tietenkin se tarjoaa Juusolle kuivattuja persikoita ja TIETENKIN se hymyilee Juusolle suoraan, vaikka ensin vähän ujosteleekin ja koskee sen käteen ja tuoksuu persikoilta ja sanoinko jo jotain hymyilemisestä? ;-; Jos Juuso ei ole yhtään hermorauniona, niin minä olen hänenkin puolesta.
--- Lainaus ---Juusoa olisi takuulla hävettänyt omissa kulahtaneissa verkkareissaan, jos hänellä vain olisi ollut tapana hävetä.
--- Lainaus päättyy ---
Oikea asenne!
En minä oikeasti kestä, jätkät on ihan toistensa vastakohtia ja silti ne sopii hyvin nätisti yhteen.
Waulish:
Isfet, apua, ihana kuulla että olet seuraillut tätä pientä sarjaa ja tykännyt! Lämmittää kovasti mieltä ja sydäntä. :) Juuso on tosiaan aika höpsähtänyt, mutta minäkään en varsinaisesti ihmettele sitä, kun vastapuolena on namupala-Samuli, hihi. Minustakin tämä sarja loppuu liian pian! Ihan hurjaa, että olen tässä julkaisemassa muka jo tokavikaa rapsua, vaikka vastahan viikko alkoi. Näistä tyypeistä olisi voinut kirjoitella enemmänkin, ja onkin ollut vähän haastavaa ympätä tällainen tutustumistarina vain seitsemään raapaleeseen. Kiitos hirmuisesti ihanasta kommentista, se ilahdutti mua valtavasti! :-*
Kosmorosmo, Samuli on kyllä aika kolea. Mitä lie sen mielessä liikuskelee. Minäkin olen hermoraunioina Juuson puolesta; en varmaan osaisi yhtään olla Samulin kaltaisen tyypin seurassa! ;D Onneksi Juuso taitaa kuitenkin ottaa asiat suht lunkisti, vaikka varmaan sekin vähän hermoilee. Oi että, olen iloinen jos sinusta tuntuu siltä, että herrat sopivat yhteen erilaisuudestaan huolimatta. Vastakohdista viehättyminen on välillä vähän kinkkinen asetelma. Kiitos paljon ihanasta kommentista, kylläpä taas ilahduin! :-*
300 sanaa • spurttisana naarmuinen
Kului kaksi viikkoa, yhdet samulittomat sitsit ja monta samulillista yötä, joina Juuso kieriskeli unettomana ajatukset Samulissa ja linnuissa ja dipoleissa. Juuso oli palannut teekkariopiskelijan arkeen, luentoihin ja laskareihin ja labroihin, eikä hän tietenkään törmäillyt Samuliin, sillä kemiantekniikan laitos oli suuri ja runsasväkinen ja heidän opintonsa olivat aivan eri vaiheissa.
Juuso oli juuri päässyt siihen tulokseen, että ottaisi yhteyttä Samuliin tavalla tai toisella, kun Samuli ennättikin ensin.
Juuso seisoskeli auditorion ulkopuolella luentoa odotellen. Hän oli keskittynyt laukkunsa tonkimiseen, sillä se vaikutti syöneen hänen kalenterinsa. Nenäliinoja, täytekynien lyijyjä, kauppakuitteja… Avaimetkin killuivat pitkin poikin laukkua eivätkä niille varatussa sivutaskussa. Ei ollut itse asiassa mikään ihme, että hänen puhelimensa näyttö oli niin naarmuinen. Olisi kai pitänyt siirtyä nykyaikaan ja hankkia suojakuoret.
Silloin Juuso kuuli tutun äänen: ”Moi, mitä kuuluu?”
Juuso irrotti otteensa laukusta, ja se tietysti rämähti lattialle, koska sen hihna ei ollutkaan kiedottuna hänen harteilleen niin kuin hän oli kuvitellut. Laukku sentään putosi oikein päin eikä sylkenyt sisältöään pitkin käytäviä. Juuso kumartui nostamaan sen ja katsahti Samulia, jonka suupieli näytti nykivän.
”Mitäs tässä.”
”Kuule, ei sua sattuisi kiinnostamaan lyhytelokuvat? Yhdessä leffateatterissa on kanta-asiakkaille sellainen kampanja, että samalla lipulla saa tuoda kaverin, ja mä ajattelin joka tapauksessa mennä, niin… Jos sua huvittaa?”
”Öh… Mikä jottei?”
Samulin kasvoilla vilahti hymy, mutta hän heilauttikin saman tien kättään ja otti pari sivuaskelta ulko-ovia kohti. ”Okei. Bussi kutsuu, mutta mä laitan sulle illalla Facebookissa viestiä!”
Juuso ei ollut ehtinyt sisäistää tapahtunutta alkuunkaan, kun Mikko ilmestyi vuorostaan jostain käsittämättömästä kolosesta voitonriemua säteillen.
”Mä tiedän, mitä äsken tapahtui”, Mikko ilmoitti.
”Ahaa. No hyvä, koska mä en tiedä.”
”Tietysti tiedät! Sua pyydettiin treffeille. Ilmiselvä juttu. Selvä kuin teekkari kaksi viikkoa ennen vappua.”
Juuso pyöritteli silmiään. Teekkarithan tunnetusti kävivät vapunviettoon jo viikkoa ennen aattoa. Hän tuuppasi Mikkoa käsivarteen niin väkivaltaisesti kuin suinkin kehtasi, mutta Mikko vain myhäili.
Lopulta hymy pyrki tarttumaan Juusoonkin.
Avaruuspiraatti:
SAMULI!! MINKÄ TEMPUN MENITKÄÄN TEKEMÄÄN!! On kyllä ihan epäreilua, että Samuli on niin chill ja kolee, eikä yhtään kömpelö. Kävisi Juusoa sääliksi, jos hän ensteksi edes osaisi hävetä (ja hyvä ettei osaa). Varmaan Samuli vain voi mennä ja sanoa moi ja pyytää leffaan. Ihan epäreilua, sanon minä. Ei saisi olla olemassa tuollaisia ylicooleja samuleita.
--- Lainaus ---Kului kaksi viikkoa, yhdet samulittomat sitsit ja monta samulillista yötä, joina Juuso kieriskeli unettomana ajatukset Samulissa ja linnuissa ja dipoleissa.
--- Lainaus päättyy ---
Paras aloitus koko sarjassa, hands down \o/ (huomaa: tekstin ja hymiön ristiriitainen käyttö)
--- Lainaus ---Mikko ilmestyi vuorostaan jostain käsittämättömästä kolosesta voitonriemua säteillen.
--- Lainaus päättyy ---
Mikko, my man. Ei se olisi Mikko, jos se ei käsittämättömästä kolosesta puskisi ulos! Saisinko ehkä mahdollisesti anastaa Mikon ja viedä jonnekin uuteen koloon halittavaksi? Me voitaisiin höpöttää tyhmillä sanoilla ja juoda kuohuvaa ja kiusata vähän Juusoa.
En. Minä. Voi. Odottaa. Mitä. Tapahtuu. Leffassa. Tai. Sen. Jälkeen. Tai. Sitä. Ennen. ÄÄÄÄÄÄ
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta