Originaalit > Pergamentinpala

Dipolimomentti (K-11 • teekkariromantiikkaa, Juuso/Samuli • spurttailua, 7/7 raapaletta)

<< < (8/9) > >>

hiddenben:
Reaktioyhtälöt on noussut niin tykätyksi raapalesarjaksi Finissä, että halusin päästä itsekin tutustumaan siihen. Mutta ensinhän piti aloittaa tästä! Siksi avasin tämän tekstin jo yli kuukausi sitten odottamaan välilehteen sopivaa hetkeä, joka jostain syystä oli juuri tänään aamukahvin ohessa :) Oli hauska huomata, kuinka joka raapaleen jälkeen teki mieli ottaa pieni hengähdystauko. Jokainen raapale tässä sarjassa on niin oma kokonaisuutensa, että tässä oli ikään kuin seitsemän itsenäistä tekstiä, jotka yhdessä muodostivat kokonaisuuden. Ilmeisesti teema, joka jatkuu myös Reaktioyhtälöissä? :D Se nimittäin toimii! Mutta samalla jokaisen hengähdystauon jälkeen oli palattava takaisin, en vain malttanut pysyä poissa. Tässä on niin ihana tunnelma ja kutkuttavaa kipinää, että teki mieli lukea lisää ja lisää.

En oikein tiedä, millaista kommenttia jo muutaman vuoden vanhaan tekstiin on parasta jättää :D Jos kyseessä olisi uusi teksti, saattaisin mainita jotain kielellisiä tai rakenteellisia juttuja, joita lähtisin itse kehittämään. Tiedän kuitenkin jo nyt, että olet kehittynyt kirjoittajana tämän tekstin jälkeen, joten se tuntuu turhalta. Sanon kuitenkin, että tämä on tosi sujuva ja ihana teksti ja kohdat, joista olisin saattanut mainita, olivat vain pieniä juttuja, toistoja tai muuta :) Tiedän myös, että Juuso/Samuli on kehittynyt varmasti hurjasti vuosien varrella, joten en osaa ottaa heihinkään kantaa! Ehkä siis pitää vain... kertoa, mistä kaikesta tässä pidin? :D

Kommentoit yhteen tekstiini, että tykkäät yliopistomiljööstä ja voi kuule, right back at you! Vangitset tässä ihanasti fuksiviikon tunnelman ja yliopistoympäristön, ja tykkään siitä yhteishengestä, mikä raapaleista ilmenee. Olen ymmärtänyt, että erityisesti teekkarit pitävät hurjasti yhtä ja ovat suurin piirtein yksi suuri perhe, ja tässä se kyllä näkyy. Juusosta välittyy se, että hän viihtyy porukassaan ja hänen ja Mikon ystävyys oli kiva pieni sivupolku tekstissä :) Juusosta ja Samulista samaistuin enemmän Samuliin, jonka ujous ja silti rohkeus olla oma itsensä uudessa porukassa ilahduttivat. Hän tuntuu muutenkin olevan tosi itsevarma ja oli hauskaa huomata tässä Juuson tuoma vastakohta. Koin ainakin itse, että Juuso ei ehkä olekaan niin itsevarma kuin alkuraapaleissa ajattelin!

Kuten jo aiemmin sanoin, jokainen raapale muodosti oman kokonaisuutensa ja tykkäsin vaihtuvista ympäristöistä hurjasti. Oli ihanaa, että tässä päästiin yliopistojuttujen lisäksi myös leffateatteriin ja luontoon ja pojat pääsivät tekemään ja lopulta pussaamaankin! Dipolimomentti-konsepti oli todella mielenkiintoinen, vaikka olinkin ihan ulalla kyseiseen raapaleeseen asti, mutta toimii loistavasti. Samulin ja Juuson hitaasti kehittyvä suhde on niin slow burnia, että loppuraapaleet tuli luettua vähän hölmösti virnuillen :D Ainoa, mitä jäin pohtimaan oli se, miksi Juuso vaikutti aluksi niin vastahakoiselta ystävystymään/ihastumaan Samuliin? Hän tuntui stressaavan sitä, mutta en oikein ymmärtänyt, mikä siinä olisi ollut outoa. Vai juurikin se, että Mikon lisäksi muut eivät tiedä Juuson olevan kiinnostunut miehistä?

Kaiken kaikkiaan tämä oli ihana ja söpö ja hymyilyttävä raapalesarja! Tykkäsin tästä aivan mielettömästi enkä tosiaan voinut lopettaa lukemista, kun sen kerran aloitin. Huippua nyt tietää, mistä Juusossa ja Samulissa on kysymys ;) Kiitos kovasti tästä hienosta tekstistä!

Waulish:
Seila, kyllä vain, tämä on juuri se teksti, josta on hyvä aloittaa, jos haluaa tutustua näihin miehiin ihan alusta asti! :) Tämä rapsusarja on tosiaan ensimmäinen tekstini Juusosta ja Samulista, ja tämä on monella tapaa minulle tärkeä ja erityinen, koska hyvin harvoin on itselleni käynyt niin, että hahmot olisivat vieneet minut mukanaan niin, että heistä on suorastaan pakottava tarve kirjoittaa lisää. Olen enemmän sellainen standalone-kirjoittaja. Ihanaa kun innostuit kurkistamaan Juuson ja Samulin alkumetreihin! ♥ Teit ja teet yhä minut hurjan iloiseksi kommentillasi!

Hienoa, jos syksyn ja opintojen aloittamisen mukanaan tuomat tunnelmat välittyivät lukukokemuksesta. Minustakin niihin molempiin kuuluu usein sellaista jännitystä, uusia asioita, uteliaisuutta ja uskallusta. Vaikken itse enää opiskelekaan, minuun iskee joka syksy sellainen jännä uuden aloittamisen fiilis. :D Kivaa, että tässä tapauksessa tutustumisleikkikin toimi eikä aiheuttanut negatiivisia fiiliksiä. Vedin itse aikoinaan tämän saman leikin omille fukseille, ja olisinkohan ollut siinä jakkihärkä tai jotain... Minullakin on vähän haasteellinen alkukirjain, haha.

Mukavaa, että pidit myös Juuson ja Samulin välisestä dynamiikasta ja ihastuneista tunnelmista! Tämä on tosiaankin tällaista kevyttä ihastumishömppää, ja muistan, miten kivaa tätä kirjoittaessa oli kääriytyä kutkuttaviin tunteisiin. Reaktioyhtälöissä on sitten lisää ihastumishömppää, mutta myös tummempia teemoja ja enemmän draamaa, joten jos sellainen sekoitus kiinnostaa, saattaa sieltäkin löytyä jotain mieluista! Lämpimät kiitokset sinulle ihanasta kommentista, jonka olen lukenut jo monen monta kertaa! :-*

hiddenben, oi, olipa kommenttisi iloinen yllätys! On aina hauskaa, kun joku päätyy lukemaan muutaman vuoden takaisen tekstin ja vieläpä kommentoimaan sitä. Luin tämän sarjan itsekin pitkästä aikaa, ja oli hauskaa elää uudestaan Juuson ja Samulin alkuvaiheita ja haparoivia ensiaskeleita. :D

Iloitsen siitä, että raapaleformaatti mielestäsi toimi! Pyrinkin siihen, että jokainen raapale on selvästi oma kohtauksensa, vaikka raapaleet yhdessä muodostavatkin (toivottavasti) järkeenkäyvän kokonaisuuden ja tarinan. Sama formaatti ja teema on kyllä esillä myös Reaktioyhtälöissä, mutta ei ihan niin selkeänä kuin tässä. Reaktioyhtälöissä osat ovat usein suorempaa jatkoa toisilleen, sillä olen saattanut siinä jakaa esimerkiksi saman päivän tai samojen bileiden tapahtumat useampaan raapaleeseen, mutta siinäkin pyrin kuitenkin joka tapauksessa aina siihen, että yksi raapale on yksi kohtaus, jossa on jonkinlainen kantava idea myös muista irrotettuna. Se ei ole ihan helppoa, kun on jatkis kyseessä, mutta toisaalta se on auttanut jäsentelemään tarinaa ja helpottanut kirjoittamisprosessia, kun on voinut rauhassa keskittyä kohtaukseen kerrallaan. :)

Ihana kuulla, että yliopistomiljöö välittyi ja tuntui tutulta. Kivaa, että rivien välistä tuli ilmi myös yhteishenkeä! Teekkarit tosiaan vaikuttavat usein vetävän yhtä köyttä ja puhaltavan yhteen hiileen, ja heillä on ihan omanlaisensa opiskelukulttuuri, jonka yhteiset ominaispiirteet varmasti yhdistävät porukkaa myös eri aloilta. Itse en ole koskaan ollut teekkari, mutta paremman puoliskoni kautta olen saanut monia maistiaisia teekkariudesta, ja näiden teekkaritarinoiden myötä on ollut hauskaa päästä ikään kuin elämään sitä elämää itsekin.

Slow burn on usein kyllä virnuiluttavaa luettavaa, kun kipinä on selvästi molemminpuolista, mutta silti hahmot etenevät kovin hitaasti! ;D En itse koe, että Juuso olisi tässä niinkään vastahakoinen tutustumaan ja ihastumaan Samuliin, vaan pikemminkin hän on minusta vähän epävarma ja hämillään, uuden asian edessä. Se johtuu varmaan osittain juuri tuosta, että vain Mikko tietää Juuson suuntautumisesta, ja osittain myös siitä, että tässä on tuutori/fuksi-asetelma, joka saa Juuson vähän varpailleen, sillä hän ei halua tuutorina ryhtyä heti alussa liian tuttavalliseksi tai tungettelevaksi uutta tulokasta kohtaan, vaan mieluummin odottaa selkeää aloitetta Samulilta. Lisäksi uskon Juuson suhtautumisen juontuvan siitä, ettei hänellä juuri ole kokemusta näin voimakkaasta ja kokonaisvaltaisesta ihastumisesta. Ainoa vastaavanlainen kokemus, joka Juusolla tähän mennessä on, ei ollut niin molemminpuolinen kuin Juuso toivoi, ja siksi siihen liittyy kipeitäkin muistoja (en halua spoilata liikaa, mutta jos se aika kiinnostaa, sitä käsitellään enemmän toissa jouluna kirjoittamassani Myötätuuleen ja vastavirtaan -joulukalenterissa, K-11 :) ). Lisäksi Juusolla on taustalla rankkaa koulukiusaamista, johon liittyi jatkuvaa homoksi haukkumista ja muuta ikävää ja itsetuntoa latistavaa, millä on vaikutusta häneen vielä aikuisiälläkin (niitä aikoja käsitellään puolestaan viimejouluisessa Älä jää lumeen makaamaan -joulukalenterissa, K-15). Kaikki vaikuttavat taustatekijät eivät varmasti ilmene tässä tarinassa niin hyvin kuin voisivat, mutta niin kuin toteatkin, Juuso ja Samuli ovat tosiaan kehittyneet ja jalostuneet hahmoina vielä tämän jälkeen ja moni seikka on sellainen, mikä tulee ilmi vasta Reaktioyhtälöissä. Esimerkiksi Samulin itsevarman kuoren alta paljastuu siinä paljon sellaista, minkä olemassaoloa en itsekään tiedostanut tätä ensimmäistä tarinaa kirjoittaessani. Yritän vain jotenkin saada palaset loksahtelemaan paikoilleen jälkikäteen, ja joskus se on yhtä räpiköintiä! :D

Suuret kiitokset aivan ihanasta kommentista, se on oikea aarre niin kuin kommenttisi aina! :-*

Meldis:
Mitään en voi väittää teekkarimaailmasta tietäväni, lukuunottamatta isän viljelemiä vitsejä majavista sun muista sekä muiston vapun monimuotoisista tempauksista omassa kotikapungissani, joten tähän oli kiva uppoutua. Tuntui kovin tutulta tuo esittelykierros ensimmäisessä raapaleessa, on tullut tutuksi ja miten kuumottavaa se on joutua loppupäähän. Hieman pelkäsin, meneekö koko tarina pelkäksi bilettämiseksi, mitä teekkarielämä välillä kuulostaa olevan, jopa inhottavalla amerikkalaisella örveltämistyylillä. Mutta hyvin oli tasapaino alun tutustumisessa ja miten sitten pitää laskeutua oikeaan elämään, sinne opiskeluun. Joko sinulla on läheistä tietämystä näistä piireistä tai olet todella hyvin tehnyt taustatutkimuksesi. Jokainen luku kertoi aina uuden puolen sekä nuorukaisista että heidän teekkarielämästään, josta janoan lukea lisää (jota oli tarjolla??). ^^

Teekkarifluffy on uusin lemppari genreni, koska siksi tätä osaan vain kuvailla. Oli tosi herttaista lukea Juusosta, jonka pitäisi olla se aikuinen ja johtajahahmo opastamassa fukseja uuteen elämään, mutta olikin itse niin häkeltynyt uudesta tuttavuudest ja tilanteesta. Samulikin tuntui tosi pitkälle oudon itsevarmalta, mutta lopuksi kuitenkin jännitti kauheasti ensimmäistä suudelmaa, aivan ihanaa. Ja miten luontevasti ensimmäisen suudelman olitkin kirjoittanut, Juuson heitto oli niin osuva ja sujuva silta kysymykseen. ^^ Rakastin ihan hirveästi Samulin lintuharrastusta ja miten anteeksipyytelemättömästi hän siitä tuntui pitävän. Voisi kuvitella, että kaksikymppisten joukossa ei hirveästi huvita huudella tuollaisesta vapaa-ajanviettotavasta, mutta ihailin Samulin intoa. Ahh, samaistuin Juuson ajatuksiin haalareista, en kehtaa sanoa suoraan, että vihasin käyttää niitä, mutta vihasin käyttää niitä. ;D Ei niin, että Juuso olisi suoraan vihannut tietty.

Kiitos kovasti tästä, oli miellyttävää näin syksyn tullen lukea uuden kouluajan alkamisesta ja jännittyneestä suhteen alusta, tuli sellainen pehmoinen syksy-fiilis, mitä en tunnu koskaan syksyä inhoavana ymmärtävän. Mutta tässä sitä oli mukana, kiitos siitä. ^^

Waulish:
Meldis, oi että, kommentit tähän sarjaan ovat aina iloisia ja ihania yllätyksiä! Olen otettu siitä, että teekkarifluffy on uusin lempigenresi. ;D Sitä tämä spurttisarja todella on pullollaan! On aina myös hienoa kuulla, että teekkarimaailma avautuu ja tempaisee mukaansa, vaikkei aiempaa teekkaritietämystä juuri olisikaan. Ei ollut minullakaan ennen kuin tapasin puolisoni, joka oli teekkari vielä silloin, kun tutustuttiin. Hänen myötään tutustuin ja tykästyin myös teekkarikulttuuriin, ja sille tielle jäin monissa kirjoituksissanikin. Minäkään en pidä holtittomasta bilettämisestä ja örveltämisestä, joten olen yrittänyt tässä tekstisarjassa tasapainottaa tuota vauhdikkaampaa puolta kohtuudella ja maanläheisillä hahmoilla. :)

Ihan mahtavaa, että tykästyit Juusoon ja Samuliin ja että heidän suhteensa syveneminen tuntui luontevalta. Pehmoinen syksyfiiliskin kuulostaa ihanalta, aww! Olen itse kiireestä kantapäähän syysihminen, mutta ymmärrän kyllä hyvin myös sen, ettei syksy ole kaikkien juttu. :D Tässä tapauksessa helpotusta tuo ehkä juuri tuo mainitsemasi fiilis uudesta alusta sekä opintoihin että ihmissuhteisiin liittyen, sillä se käy tosiaan aika luontevasti yksiin syksyn kanssa.

Lämpimät kiitokset sinulle aivan ihanasta kommentista! :-* Näistä hahmoista on tosiaan paljon lisääkin tekstejä tarjolla, jos innostut lukemaan. Suorana jatkona tälle spurttisarjalle toimii Reaktioyhtälöitä (K-11), ja kaikki sarjan tekstit (löyhässä aikajärjestyksessä) löytyvät täältä. :)

Pahatar:
Terveisiä Kommenttiarpajaisista! :D Päädyin tähän tekstiisi, koska Juuson hahmo tuossa Nykyisyyden valo -ficissäsi alkoi kiehtoa kovasti, ja halusin lukea hänestä lisää, mielellään mukavissa merkeissä. Pidin tosi paljon tästä(kin) ficistäsi, ja tässä oli minusta mielenkiintoista ja vetoavaa se, miten arkiset opiskelijatouhut ja niiden yksityiskohdat yhdistyivät Juuson ajatuksiin ja tunteisiin.

Tämä raapalesarja vei aivan ihanasti opiskelijatunnelmiin. :) Minua nauratti tuo, että Juusolla oli vaikeuksia muistaa nimiä, ja kenellä ei olisi, kun yhtäkkiä tulee uusia opiskelijoita kymmeniä, joita pitäisi sitten opastaa. Ajattelin tätä lukiessa, että Juuso tuntui ihastuvan Samuliin ensisilmäyksellä, eikä tämän nimen muistaminen ollutkaan sitten enää kovin vaikeaa. ;D Oli hauska yksityiskohta, että haalarit hiostivat (sen ne todella tekevät!), mutta eivät niin pahasti, ettei Juuso olisi voinut ihailla Samulia samaan aikaan, niin kuin tässä tuli hienolla tavalla esiin:


--- Lainaus ---Samulissa oli jotain samalla tavalla kiehtovaa, jotain mitä ei ehkä nähnyt mutta mikä kuitenkin oli läsnä. Vuorovesi saattoi laskiessaan paljastaa simpukoita ja muita meren aarteita – mitä Samulissa piili?
--- Lainaus päättyy ---

Mikko oli ihan mahtava kaveri Juusolle, ja jäin miettimään sitä, kuinka usein nuori heteromies (tai ainakin näin ymmärsin Mikon) voi olla noin suvaitsevainen, ettei häntä haittaa, että kaveri on kiinnostunut toisista miehistä. Mikko oli toisaalta niin suorasukainen, että se taisi olla melkein rasittavaakin Juusolle, mutta kyllähän tämä hänen asenteensa oli kaiken kaikkiaan riemukas. ;D Tuntui myös, että Juuso oli sen verran ujo, että tarvitsikin juuri suoraa puhetta ja tuollaista kannustusta:


--- Lainaus ---”Mee juttelemaan sille”, Mikko karjaisi Juuson korvaan niin kovaa, että Juuso kavahti kauemmas.

”Häh? Kenelle?”

”No Samulille. Sä tuijotat sitä niin antaumuksella. Tuijotit koko viime viikon, herra paratkoon. Onhan mulla silmät päässä.”

Juuso huokaisi. Mikko oli niitä harvoja ihmisiä, jotka tiesivät Juuson olevan miehiin päin. Joskus Juuso toivoi, ettei Mikko tietäisi, mutta toisinaan hän oli siitä kiitollinen – olihan Mikko yleensä oikeassa, vaikka ilmaisikin asiansa kiusallisen suoraan.
--- Lainaus päättyy ---

Minua huvitti tuo Juuson keskustelunavaus, eikä ollenkaan siksi, että se olisi ollut huono, vaan lähinnä sen vuoksi, että sitä oli pidempäänkin harkittu, se oli jotain hyvin mieltä lämmittävää. :) Mutta sehän johtikin aika kivaan keskusteluun ja mikä vielä parempaa, yhteiselle linturetkelle. Molempien poikien ujous ja vaivaantuneisuus oli aivan ihanaa ja hyvin käsin kosketeltavaa, tykkäsin siitä tosi paljon. Tästä välittyi niin hyvin sellainen mukavalla tavalla kiusaantunut tunnelma, kun päällisin puolin puhuttiin linnuista, vaikka molemmat olisivat varmaan halunneet puhua jostain ihan muusta. ;D Mutta jostain on aina lähdettävä liikkeelle.

Kuten muutkin ovat jo kommentoineet, pidin kovasti siitä, että tässä asetelma on näin päin, että Juuso on se muutaman vuoden vanhempi, koska tämä tuntuu olevan niin ujo, että ikäero jollain lailla tasoittaa sopivasti tätä paria, kun Samuli on ehkä kuitenkin se itsevarmempi näistä kahdesta. Huvitti tuo, mitä tässä tuotiin esiin molempien pukeutumisesta, ehkä eniten sen takia, että enää Juuso ei hävennyt vaatteitaan tai ylipäätään mitään, vaikka Samuli olikin niin tyylikäs. Juuso on selvästi edennyt jo pitkän matkan niistä yläasteajoista ja Nykyisyyden valon kuvaamista ajatuksista. :) Samuli oli ihailtavan perehtynyt lintuihin, ja mietin, että kun Juusolla taas ei ollut juurikaan tietoa aiheesta, hän tunsi itsensä varmaan vähän ulkopuoliseksi jopa tällaisella kahdenkeskisellä linturetkellä. Tai olisi voinut tuntea, ellei olisi ollut näin viihdyttävää katseltavaa:


--- Lainaus ---Samuli oli yhtäkkiä osoittautunut niin paljon muuksi kuin arvoitukselliseksi komistukseksi, joka seisoi kampuksen pihalla kädet puuskassa muiden juttuja kuunnellen, eikä Juuso silti saanut hänestä silmiään saati ajatuksiaan irti. Vaikka ulkoilma oli raikasta ja vivahteikasta, Samulin läsnäolo ympäröi Juuson aistit kuin rätisevä sähkökenttä.
--- Lainaus päättyy ---

Voi, miten Juuson kaipaus ja ikävä Samulia kohtaan oli ihan käsinkosketeltavaa! :) Aivan mahtavaa, että Samuli lähestyi Juusoa ja pyysi elokuviin. Nauratti kylläkin tuo, miten Mikko tuntui taas ilmestyvän kuin vieteriukko laatikosta ja oli tietysti vielä kuullut kaiken. Mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että treffithän nämä olivat ihan selvästi. :D

Aluksi, kun leffateatteria kuvailtiin pieneksi ja intiimiksi, minun mielikuvitukseni alkoi jotenkin laukata, että minkähänlaisia elokuvia siellä esitetään? No ilmeisesti ei ainakaan sellaisia, joita hetken ajattelin. ;D Ilahduin siitä, että molemmilla tuntui olevan samanlainen elokuvamaku, kun Juuso viihtyikin yllättävän hyvin, ja leffasta riitti juttua jälkikäteenkin. Tuo loppu olikin sitten kaikkein paras, ja tykkäsin siitä niin paljon! Ihanaa, että se oli juuri Juuso, joka uskalsi nostaa kissan pöydälle, ja sitten Samulikin rohkaistui. Suudelma oli aivan ihana ja kaunis, ja sitä ja sen jälkeistä tilannetta olisi lukenut pidempäänkin. :)

Kiitos paljon tästä raapalesarjasta, jonka nimi yhdisti ihan loistavasti sekä kahden ihmisen välisen vetovoiman että tekniikan opiskelut. Tässä oli elämän makua, tunteita ja romantiikkaa hyvin onnistuneena yhdistelmänä. Ihailen aina sitä, kun joku osaa kirjoittaa originaalia ja vielä näin hyvin ja sujuvasti, kun minulta se ei luonnistu ollenkaan. Tämä oli tosi kiva lukuelämys. :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu