Originaalit > Pergamentinpala

Dipolimomentti (K-11 • teekkariromantiikkaa, Juuso/Samuli • spurttailua, 7/7 raapaletta)

(1/9) > >>

Waulish:


K-11
Mihin minä taas olen mennyt nokkani työntämään... No Spurttiraapale IV -haasteen neljännelletoista kiekalle tietysti. :P Saas nähdä, tuleeko tästä mitään. Tarkoituksenani on siis kirjoitella seitsemän raapaleen sarja tässä viikon mittaan haasteen inspissanoja hyödyntäen. Tervetuloa mukaan matkalle! :)

// Juuson ja Samulin tarina jatkuu Reaktioyhtälöitä-raapalesarjassa (K-11).

// Dipolimomentti sijoittui vuoden 2017 Finipikareissa jaetulle 2. sijalle Vuoden raapale/ficlet -kategoriassa ja Samuli jaetulle 3. sijalle Vuoden paras OC-hahmo -kategoriassa. Kiitos kovasti äänestäneille! :-*




300 sanaa • spurttisana karhea
Uudet fuksit olivat ensimmäisenä aamuna kasvottomia ja nimettömiä. Juuso yritti päihittää kehnon kasvomuistinsa ja vieläkin kehnomman nimimuistinsa ja painaa mieleensä tunnistetietoja omasta tutorryhmästään, mutta tulokset jäivät melko laihoiksi. Hän onnistui istuttamaan muistiinsa satunnaisia yksityiskohtia, kuten kirkkaanvihreät kengännauhat ja pääkallokorvakorut, mutta hän ounasteli olevansa sormi suussa viimeistään seuraavana aamuna, kun ihmisten vaatteet olisivat vaihtuneet. Sitä paitsi satunnaisten yksityiskohtien yhdistäminen oikeisiin nimiin oli työn ja tuskan takana. Ei auttanut, että hän tunnisti jonkun tytön revitystä otsatukasta ja elegantista nahkalaukusta, jos hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, oliko tämän nimi Maisa vai Miisa vai kenties Miina.

Muut isot naureskelivat Juuson tuskailulle. Oli Juuson kolmas vuosi isona, mutta edistystä ei juuri ollut havaittavissa. Sinä syksynä Juuso oli peräti vastuuiso, titteliltään teekkarityyliin ISOin setä, ja joku olisi voinut luulla, että niinkin kokenut konkari olisi oppinut läjän uusia kasvoja ja nimiä käden käänteessä. ”Se on niin arvovaltainen, ettei sen tarvitse osata alaistensa nimiä”, Mikko veisteli lounastauolla, ja joku fukseista veti maidot väärään kurkkuun.

Iltapäivällä he leikkivät tutustumisleikkiä, jossa seistiin piirissä ja kukin sanoi vuorollaan oman nimensä ja sitten jonkin samalla alkukirjaimella alkavan eläimen. Seuraavan piti toistaa kaikkien edellisten nimet eläinlisineen. Leikin puitteissa syntyi muun muassa Heikki Hirvikärpänen, Niko Nahkiainen ja Pauliina Piisami, ja nauruntyrskähdyksistä päätellen kaikilla oli hauskaa.

Isot olivat tietysti piirin viimeisinä, mutta heitä edelsi vielä viimeinen fuksi, joka eleettömän rauhallisesti luetteli kaikki edeltävät viitisentoista nimeä ja ilmoitti sitten omakseen: ”Samuli Sinitöyhtönärhi.”

Sinitöyhtönärhi kirvoitti naurahduksia, ja Mikko teki teekkarilakillaan kunniaa Samulin nimimuistille.

Hetken Juuso vain tuijotti.

Ehkä se oli Samulin ääni, joka kiinnitti Juuson huomion – aavistuksen nuhaiselta kuulostava ääni, nuoruutta narahtava mutta kokemusta karahtava, karhea –, ja ennen kuin Juuso ehti tajutakaan, hän oli rekisteröinyt nuorukaisesta kaiken muunkin rekisteröitävissä olevan. Suora ryhti, pikeepaita siististi housuissa, tummasankaiset silmälasit, vaaleat hiukset jotka lyhyydestään huolimatta vetivät kiharaan…

Kaikista fukseista Samuli Sinitöyhtönärhi oli Juusolle se, joka sai kasvot ja nimen ensimmäisenä.

Grenade:
Uuu, teekkaripoitsuja! Opiskelumaailmaan sijoittuva romantiikka otetaan täällä suunnalla ilolla vastaan, vaikken sen enempää mitään teekkariudesta ymmärräkään. Paitsi, että kuulemma opiskellaan, jos ryyppäämiseltä kerkiää... :D No ei, mutta siis, mielenkiintoista! Pystyn hyvin samaistumaan Juuson pieneen paniikkiin siitä, oppiiko niitä nimiä ikinä. Ihan kauheaa, kun yhtäkkiä eteen heitetään liuta tyyppejä, joiden nimet olisi hyvä tietää jo nyt eikä viikon päästä, haha.

Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja fuksi-tutor -teemassa on aina vähän jotain jännittävää. Kiintoisaa nähdä, mihin suuntaan lähdet tarinaa kuljettamaan ja meikäläinen tulee ainakin roikkumaan mukana sen verran kuin ehtii. :D

Avaruuspiraatti:
Tykkään aina spurteista, kun on joka päivä aina jotain luettavaa, jota odottaa ^.^ Samuli vaikuttaa oikein suloiselta ja nokkelalta kaverilta! Juuso-parka ei niinkään, ainakaan nokkeluuden puolesta (mitä ainakin tulee nimimuistiin). Jos hän olisi oikea ihminen, kiusaisin häntä ehdottomasti ISOimmaksi namusedäksi. Innolla odottelen, mitä viikko tuo tullessaan!

Waulish:
Iiks, kommentteja, kylläpä ilostuin niistä! Ne kannustivat minua myös pusertamaan tämänpäiväisen raapaleen, vaikka aloittaminen vähän tökkikin. Lämpimät kiitokset siis teille molemmille, ja tietysti myös mahdollisille muille lukijoille! :)

Grenade, mukavaa että opiskelumaailmaan sijoittuva romantiikka ja tuutori-fuksisuhde kiinnostaa. Täytyy tunnustaa, etten itekään ole kovin sinut teekkariuden syvimmän olemuksen kanssa, mutta onneksi kumppanini, joka on ex-teekkari, suostuu toisinaan jakamaan tietouttaan minullekin. ;D Kiva kuulla, että aiot roikkua matkassa mukana. Tervetuloa vain. Ja kiitos paljon ihanasta kommentista! :-*

Kosmorosmo, minäkin pidän spurteista, kun uutta luettavaa ilmestyy säännöllisesti. Toivottavasti tätä sarjaa nyt tosiaan ilmestyy säännöllisesti koko viikon ajan enkä tuota pettymystä! ;D Eikä, ISOin namusetä olisi mitä mainioin kutsumanimi Juusolle, haha. Hymyilen täällä ihan höpsönä. Suuret kiitokset ihanasta kommentista! :-*




300 sanaa • spurttisana pielus
Orientaatioviikko oli täynnä ohjelmaa: kampuskierroksia, YTHS-vierailuja, tiedonhakukoulutuksia… Juuso oli kiireinen, sillä virallisen ohjelman lisäksi hänen vastuullaan oli tutortoiminnan yleinen koordinoiminen. Jos hän jotain oli edellisvuosista oppinut, niin sen, että asiat harvoin etenivät täysin suunnitelmien mukaan. Kirjastovierailujen aikataulut sotkeutuivat, kaikki tunkivat syömään samaan aikaan ja ruuhkauttivat ruokalat… Isoilla riitti tekemistä.

Yhtenä iltapäivänä kaikki seitsemisenkymmentä kemiantekniikan fuksia kokoontuivat pihalle leikkimään tutustumisleikkejä. Taivas oli tumma ja tuuli riepotteli puita, mutta sääennuste oli povannut sadetta vasta illaksi, joten tempaus uskallettiin järjestää taivasalla.

Juuso ei ollut vetovastuussa, joten hän lysähti kiitollisena nurmikonlaidalle istumaan ja odottamaan ohjelman alkua. Hän kiemurteli opiskelijahaalareissaan ja yritti saada niitä asettumaan mukavammin. Niin kätevät kuin haalarit olivatkin Juuson kaltaiselle resupekalle, joka ei juuri välittänyt tuhlata aikaa vaatekaapin ja peilin väliä harppoen, niissä oli myös haittapuolia: ne hiostivat ja painoivat.

Juuson ryhmän fuksit seisoskelivat hajanaisena ryppäänä muutaman metrin päässä. Oli hauskaa nähdä, ettei monikaan enää tuijotellut jalkoihinsa tai pälyillyt ympärilleen eksyneen näköisenä, vaan porukassa syntyi keskustelua ja nauruakin.

Samuli seisoi kädet puuskassa seuraten jonkun ilmeisen lennokasta selitystä. Samulin ilme oli mielenkiintoinen, tavallaan huvittunut mutta tavallaan vakava. Se oli melkein yhtä mielenkiintoinen kuin Samulin ääni, joka kuulosti tavallaan nuorelta ja tavallaan vanhalta. Samulissa oli vivahteita, joista Juuso ei aivan saanut kiinni mutta jotka jostain käsittämättömästä syystä vetivät häntä puoleensa.

Juuso muisti joskus pikkupoikana nähneensä unta mystisestä etelän hiekkarannasta, jolla oli ollut korkeita palmuja ja turkoosia merivettä. Unen suojaisassa poukamassa oli ollut jotain niin kiehtovaa, että hän oli haaveillut siitä hereilläkin, jopa niin poissaolevana että päiväkodin tädit olivat ilmaisseet huolensa Juuson äidille. Samulissa oli jotain samalla tavalla kiehtovaa, jotain mitä ei ehkä nähnyt mutta mikä kuitenkin oli läsnä. Vuorovesi saattoi laskiessaan paljastaa simpukoita ja muita meren aarteita – mitä Samulissa piili?

Juuso havahtui, kun vieressä istuva Mikko nykäisi häntä takinpielestä. Mikon kulmien välissä oli ryppy.

”Mitäs möllötät? Sä olet oudon hiljainen.”

”Äh, päätä vain särkee.”

Avaruuspiraatti:
Alan vahvasti epäillä, että tässä saattaa olla pieni "vastakohdat vetää puoleensa" tilanne meneillään. Tai ainakin Juusosta ja Samulista saamani kuvat näiden raapaleiden perusteella tukee sitä. Juuso vaikuttaa tosi letkeältä tyypiltä, vähän sellaiselta, jonka elämänasenne on "hällä väliä", mutta sillä tavalla positiivisessa mielessä. Jostain syystä näen Juuson myös vähän kömpelönä tyyppinä :-D Samuli taasen vaikuttaa ajattelevan paljon, ehkä vähän liikaakin: itseään ja ulkonäköään ja sitä, miten hän on ihmisten kanssa jne. Minulla on hirmuisen vahva vainu Samulin ihmistyypistä, mutta sitä on vaikea tällä tavalla kommenttiin sanottaa :-D Kiinnostaa nähdä, miten jätkät lopulta päätyy viettämään enemmän aikaa yhdessä ja mikä juttu sytyttää kipinän heidän välille!


--- Lainaus ---”Mitäs möllötät? Sä olet oudon hiljainen.”
--- Lainaus päättyy ---
Mikko on möllötys-sanan myötä minun uusi sieluntoverini. Kunniaan hölmöt sanat!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu