Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

Avengers/MCU: Sun huulilta (suudelma maistuu katkeruudelta) | S | raapalesarja 20/20 (LW17 bonari)

<< < (2/6) > >>

Kelsier:
Violetu: kiitos kommentistasi! Bucky astuu kyllä kuvioon aikanaan, ensin kuitenkin lämmitellään Steve/Tonya

A/N: Tänään kaksi raapaletta, joissa päästään tosiaan Steve/Tonyn tunnelmiin

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


IV (150)
”Et kai hämmentynyt sen juonittelijan sanoista?”

Steve kohauttui tikkusuoraksi jääkaapin ovea vasten. Tony kosketti hänen niskaansa ohimennen.

”Anna minullekin olut.”

”Minä en harrasta yöjuopottelua toisin kuin eräät.”

Tony tuhahti. ”Etkä selvästi kysymyksiin vastaamistakaan.”

Steve työnsi jääkapin kiinni käsissään kolmioleipä ja pullo, jonka hän heitti miljadöörille pelatakseen lisää vastausaikaa. Tony otti tyylikkän kopin ja kuului avauksen sihaus.

”Miksi minä olisin hämmentynyt?” Steve kysyi, vaikka se oli surkea viivytys.

”Jos sinulle ei ole tullut yllättäviä purentaongelmia, sanoisin, että Lokin puhe hieman häiritsi sinua.”

Steve kohautti harteitaan. ”Niin no, kun ottaa huomioon, että olemme viime aikoina tavanneet aika usein niin tuntuuhan se oudolta, että hän väitti meidän tapaavan viimeistä kertaa.”

Tony kurottui taputtamaan Steven kättä saarekkeen yli. ”Älä stressaa, Cap. Ei se mitään tarkoittanut. Se hullu on täällä ensi kuussa uudestaan”, hän vakuutteli vinkaten kiusoittelavan kevyesti silmää.
Heidän flirttaileva leikkinsä ei saanut nyt Steveä hymyilemään, sillä hän tiesi sisimmäänssään Lokin olevan liiankin oikeassa.


V (100)
Vaikka Steve oli hyvin perinteinen, hän jostain syystä piti hänen ja Tonyn välisestä ilmapiiristä.
Myös muut tiimin jäsenet etenkin Nat ja Clint pitivät siitä, koska saivat siitä loistavia naljailun aiheita.
Steve istui sängyllään ja katseli äklötystä tuntien yöpöydällä olevaa miniläppäriä.
Se näytti niin viattomalta olessaan kiinni, että kaikki kuvittelivat hänen hankkineen sen lähinnä googlettamista varten.
Vaikka hän oli elänyt 2000-luvulla jo jonkin aikaa, moni kulttuurinen viittaus meni häneltä vielä täysin ohi.
Se oli hyvä tekosyy. Tänään ei ollut tullut yhtään viestiä, joita hän yhtälailla pelkäsi ja odotti.
Hajota se, pieni ääni hänen päässään käski. Steve hiljensi sen päättäväisesti käydessään pitkäkseen.

Kelsier:
A/N: Luvassa näissä kahdessa kiertelyä sen ympärillä, miksi Steve kiristeli hampaitaan Lokille ja Tonyn vitsailua.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

VI (100)
Aamulla satoi harmaata vettä. Steve oli läpimärkä, mutta juoksulenkki oli taivaallista suorittaa rauhassa ihmisvilinältä. Jokunen himourheilija kansoitti Keskuspuiston polkuja hänen lisäkseen, mutta he keskittyivät omaan treeniinsä päästäkseen mahdollisimman nopeasti pois kosteasta säästä.
Steve nautti sateen lankeavasta äänestä, sillä se rauhoitti hänen hermojaan. Ne olivat olleet riekaleina viime kuukausien ajan. Ei niin, että kukaan olisi huomannut sitä, hän oli päästänyt hermokuteensa levahtamaan vain kaikkein yksityisimpinä hetkinä.

Lenkkitossut lätsähtelivät maahan. Miksi hitossa sen laitteen oli pitänyt ilmestyä hänen elämäänsä. Sillä oli (ironista kyllä) hopeareunuksensa, se oli tuonut hänelle takaisin jonkun, jota hän... rakasti. Sydäntä kirpaisi ja kiihotti yhtä aikaa. Hän suuntasi kotiin.



VII (100)

Clint ja Tony olivat aamiaisella keittiössä, kun Steve tuli valuvana sisään.

”Onko Jarvisilla lupa päästää sisään uitettuja koiria?” Clint heitti katsoen kysyvästi Tonyyn.

Tony kiersi Steven luo ja tarkasteli tätä kuin paraskin tutkija. ”Ei, mutta kyllä tämän yksilön rotu on selkeästi amerikanpatriootti. Sehän on meidän kapteenimme”, hän ilmoitti iloisesti taputtaen Steveä poskelle.

Clint oli vetää kahvinsa väärään kurkkuun.

”Hyvin hauskaa”, Steve sanoi happamasti, vaikka hänenkin suupieltään nyki.

”Sir”, Jarvisin koneääni sanoi, ”olen löytänyt hälyttäviä tietoja”.
Lysti loppui kuin seinään ja he vakavoituivat.
”Mitä Jarvis?”

”Teidän on parasta kokoontua, sir.”
Tony vilkaisi Steveen.

”Menen vaihtamaan vaatteet. Tavataan komentokeskuksessa kymmenen minuutin kuluttua.”

carrowfan:
Vaikka fandom ei ole minulle mitenkään tuttu, tykkään tavastasi kertoa hahmoista sekä niiden luonteenpiirteistä. Loki on aina yhtä ihastuttava Loki, joka on taatusti nimetty jumalan mukaan ja käyttäytyy kuin mikäkin reinkarnaatio. Koska tiesin jumalan ja sen luonteen, osasin peilata hahmoa jotenkin siihen, joten kyseisen hahmon mielenliikkeet olivat minulle ne tutuimmat.
Tykkään erityisesti siitä miten nopeasti tekstit etenevät, raapale ei ole sanamäärältään suuri joten jokainen sana ja merkki merkitsee selkeästi tarinassa jotain. Vaikka jokainen teksti kertoo sanallisesti vähän, jokainen raapale kuljettaa tarinaa enemmän tai vähemmän eteenpäin.
Jätit tarinas kivaan koukkuun, odotan innolla jatkoa.

Fiorella:
Loki on veijarimainen manipulaattori jopa pinteessä ollessaan. (Tai ehkä juurikin silloin? ;) )

Steven pohdiskelu tietokoneen äärellä herätti kiinnostuksen. Mitä viestiä mies odotteli? Liekö Bucky siellä toisessa päässä jonkin huolenaiheensa kanssa? Ja liittyneekö Jarvisin kutsu tähän vai ihan kokonaan muuhun asiaan? Jäipäs jännään kohtaan. :)

(Viides raapale näytti visuaalisesti jotenkin erilaiselta, kun se oli kirjoitettu lause rivilleen perätysten. Jäin miettimään, oliko sillä jokin erityinen merkitys tekstille, mutta oletin lopulta että ei. )

Kelsier:
carrowfan: kiitos kommentistasi, kiva, että pääsit mukaan, vaikka fandom oli tuntemattomampi. Loki on ihan se jumala-Loki, toki siinä muodossa, jossa Marvel-leffoissa esiintyy ja eroaa siis jonkin verran skandinaavisesta mytologiasta. Aikamoinen epeli hän on joka tapauksessa  ;D ;D

Fiorella: Oi, mitä arvailit! Saat piakkoin vastauksen, Jarvisin juttuun jo näissä raapaleissa ja Buckyyn, no piakkoin ;) Rivitys oli "vahinko". Teksti näytti tyhmältä ja epäesteettiseltä köntiltä, joten rivitin sen vaan noin. Kiitos kommista :-*

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


VIII (150)
”Näytä meille, Jarvis”, Tony käski, kun kaikki olivat koolla.

Hologrammiruuduille muodostui kuva nukkumalähiön ostarin aulasta. Joku jätti paketin yhteen nurkkaan ja hetken kuluttua eri henkilö haki sen pois.

”Huumekauppa on toki huolestuttavaa, mutta vaatikohan se meidän puuttumistamme”, Bruce ihmetteli.

Jarvis zoomasi paketin kannessa olevaan symboliin. ”Uskallan olla eri mieltä, tohtori Banner.”

Huoneen läpi kiisi kirosanojen kuuro. Ympyrän sisällä irvisti pääkallo, jolla oli lonkerot, Hydran tunnus. Steve tunsi olevansa jäykkä kuin heinäseiväs. Onneksi muut tuijottivat intensiivisesti kuvaa. Tony puristeli käsiään.

”Osaatko kertoa enemmän Jarvis?”

”Valitettavasti paketin tuojan ja hakijan kasvoja ei tallentunut mihinkään, sir. Ruumiinrakenteen perusteelle he ovat miehiä, toinen 190-senttinen ja toinen 175-senttinen.”

”Hydra on aktivoitunut”, Nat irvisti ja naputteli sormillaan lannettaan. ”Mutta mitä tämä oikein tarkoittaa? Paketissa tuskin on pommia.”

Jokin piippasi.

”Sir, Fury soittaa. Haluatteko vastata?” Jarvis tiedusteli.

Tonyn rystyset raksuivat. ”Ei kai siinä mukaan auta. Yhdistä vain.”

”Olettekin kaikki paikalla”, Fury totesi. ”Aika selvittää mitä Hydra aikoo.”



IX (100)
Neuvonpito kesti pitkälle iltapäivään. Furyn agentit olivat tietysti menneet paikan päälle heti, kun olivat saaneet tiedon, mutta kaupoissa hääri vain tavan tallaajia eikä muuta Hydraan viittaavaa ollut näkynyt.
Steve joutui puremaan kieltään kipeästi useaan otteeseen, ettei olisi livauttanut kuukausien taakkaansa suustaan ulos. Hän tiesi voivansa antaa hyödyllisiä tietoja ja hänen rehellisyytensä pyrki tulemaan suljetun koppinsa ovesta läpi väkipakolla.
Lopulta ei päädytty oikein muuhun kuin, että asiaa seurattaisiin nyt erityisen tehokkaasti ja Avengers olisi toimintavalmiudessa, jos aihetta ilmenisi. Sinä iltana kellään ei ollut haluja kevyeen oleiluun ja tornissa vallitsi kireä tunnelma. Steve häipyi huoneeseensa varhain ja yritti sulkea omatuntonsa äänen korvistaan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu