Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Professorin talossa, Remus/Neville, S, sodanjälkeistä tunnelmointia, oneshot

<< < (4/5) > >>

niiina:
Kiitos kun kommentoit minulle kommenttiarpajaisissa! Halusin ehdottomasti kiitokseksi kommenteista lukea jokaiselta jotakin ja kommentoida takaisin. Siitä tulee itselle tosi hyvä fiilis, toivottavasti muillekin!

Tartuin tähän tekstiin kun se jäi tuosta Finipikarit - gaalasta mieleen. Musta tämä paritus on tosi kiva kyllä! Jotenkin hyvinkin mahdollinen. Tykkään tämmöisistä rare - tyyppistä pareista.

Itse tekstiin kuitenkin, niin todella hieno! Olit kuvannut todella hauraasti ja kauniisti sitä surua, mitä sota jättää jälkeensä ja kuinka on todella haasteellista tarttua kiinni takaisin siihen elämään, mitä on ennen elänyt. Neville vaikuttaa ihmisenä kuitenkin lopulta vahvalta, joten hän varmasti tuosta nousee vielä, mutta on myös todella sympaattinen ja tunteva nuorimies, joka varmasti on kokenut sodan äärimmäisen raskaasti. Remuksen kohdalla tuota vetäytymistä osaa tietyllä tapaa odottaakin. Mies on menettänyt melkein kaiken. Ison osan ystävistään yms. Voin hyvin kuvitella kuinka haasteellista on lähteä enää todellakaan rakentamaan mitään normaalia kaiken tuon jälkeen. Ihanaa, että juuri nämä kaksi muodostivat ystävyyden ja toivat toinen toisilleen juuri sitä mitä he tuntuivat tarvitsevan. Ilmeisesti loppua kohden he kokivat jotain ystävyyttäkin suurempaa kenties tai en tiedä. Tuo oli niin haurasta ja kauniisti kuvattua, että voiko sille määritellä jotain tiettyä termiä. Itse vielä pitäisin tuota jonain kauniina ja todella syvänä ystävyytenä. Onneksi heillä on toisensa, ettei asioita pidä murehtia yksin. Kahdestaan se todella on helpompaa.

Kirjoitat todella taitavasti ja tämmöisiä tekstejä on ilo lukea. Niistä saa itsekin irti niin hurjasti, kun saat luotua sen lukukokemuksen todella taidokkaasti. Kaunis, hauras, käsin kosketeltava. Tosi hieno teksti, iso kiitos tästä sinulle! Onneksi luin. Olet Upea kirjoittaja. ♥

Thelina:
niiina, onpa ihanaa, että lahjoitit jokaiselle kommentoineelle kommentin takaisin, arpajaisten ilo moninkertaistuu ^-^ Olin ihan häkeltynyt, että tämä paritus ja ficit olivat jääneet ihmisille niin hyvin mieleen viime vuodesta, että ne saivat useampiakin pikareita. Jotenkin erityisen merkityksellistä senkin vuoksi, että tästä ficistä alkaneesta pienestä sarjasta ja Remuksen ja Nevillen tarinasta tuli itselleni tosi tärkeä viime vuonna ja varmasti aion kirjoittaa heistä jossain vaiheessa lisää tänä vuonnakin!

Tässä ficissä paritus oli tosiaan vielä aika viitteellinen ja sitä voi tulkita haluamallaan tavalla! Kiva kuulla, että tykkäät rare-parituksista ja että pidit tämän hauraasta tunnelmasta myös. Nevillellä ei varmasti ole sodan jälkeen ollut helppoa, eikä varsinkaan Remuksella, joka tosiaan on menettänyt lähes kaikki läheisensä. Omakin sydän vähän särkyy tällaista kirjoittaessa, mutta näiden kahden hahmon dynamiikka sopii jotenkin tosi hyvin yhteen ja tuo lohtua ja turvaa löytää ystävä epävarmojen aikojen keskellä ♥ Kiitos kun kommentoit, ihanaa kuulla, että tykkäsit tästä!

flawless:
Rare on yksi mun kaikkien aikojen ikilemppareistani ficeissä, koska musta on mahdottoman mielenkiintoista nähdä, miten kirjoittaja aikoo tuoda yhteen ensivilkaisulta epätodennäköisen oloisen parin. Jokin tässä rareparituksessa kuitenkin oli erilaista, koska musta tämä vaikutti heti jo ensisilmäykseltäkin aika mahdolliselta parilta. Toisaalta jos asiaa ajattelee, niin epätodennäköiseltä, mutta jotenkin ensivilkaisulla sellaiselta, että heti siinä jokin loksahtaa kohdalleen. Neville ja Remus ovat musta samaan aikaan samanlaisia, mutta erilaisia. Molemmat ovat rohkeita, hiukan ujoja, lempeitä, hiukan syrjään vetäytyviä ja mahdottoman lojaaleja ja suoraselkäisiä. Toisaalta kuitenkin heillä on hyvin erilaiset lähtökohdat, joista ikäero ja opettaja/oppilas-asetelma tulevat ensimmäisenä mieleen. Oli virkistävää lukea paritusta, jossa opettaja/oppilas-skenaario toteutuu pitkään opiskelujen jälkeen eikä opiskelun aikana ole ollut mitään säpinää. Se tuo tähän erilaisen maun. Pidin myös siitä, että tässä Remus ei ollut niin itseuhrautuva ja itseään vähättelevä, ainakaan vielä, kun päästi Nevillen lähelle ilman niitä "en ansaitse hyviä asioita" -puheita. Ehkä Tonks sitten avasi ne lukot. Musta oli myös ihanaa, kuinka Neville ja Remus olivat toisilleen läsnä ja ymmärsivät toisiaan niin alusta asti niin saumattomasti, ja kuinka molemmat kipusivat ylös toisiaan pitkin. Se on kiinnostava lähtökohta näiden väliselle suhteelle, koska siinä on vaihtoehtoja niin moneen, sekä ystävyyteen että romantiikkaan ja toisaalta taas sekä terveeseen ja kauniiseen toisen tukemiseen että epäterveelliseen läheisriippuvuuteen. Musta on tosi kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan viet tämän noissa jatko-osissa, täytyy lukea nekin! Tämä oli näinkin kaunis tarina uudesta alusta ja sodasta toipumisesta ja kahden hahmon henkisestä yhteydestä, mutta tämä oli sellaisena niin kiva, että jätti kyllä kaipaamaan lisääkin. Tämä tilanne oli rakennettu niin mielenkiintoisesti, että mielellään näen mihin tämä jatkuu, koska musta tämä oli hengeltään juuri sellainen uusi alku näille molemmille, ja kyllähän sitä alun jälkeinen jatko kiinnostaa :) Kiva teksti, pidin tämän haikeasta mutta varovaisen toiveikkaasta tunnelmasta. Kiitos! Täytyy lukaista nuo tämän jälkeisetkin tekstit.

Thelina:
flawless: olen samaa mieltä, että tämä vaikutti heti ensi silmäyksellä mahdolliselta ja toimivalta parilta! Kuvasit kommentissasi todella hyvin Remuksen ja Nevillen luonteita, näen itsekin heissä paljon samaa ja juuri noita mainitsemiasi ominaisuuksia ♥  On totta, että Remus on monissa ficeissä torjuva ja vähättelevä, eikä usko ansaitsevansa hyvää - tässä ei kuitenkaan voi lukea Tonksin ansioksi tuota, ettei niin oikeastaan käynyt, sillä tässä AU-maailmassa ajattelin, että Remus ei olisi laisinkaan ollut Tonksin kanssa, niin ei ollut sitten sitä ongelmaa, mihin Teddy olisi pitänyt laittaa :'D. Ihanaa kuulla, että pidit tämän tunnelmasta ja jäi halu lukea lisääkin ♥ Kiitos kommentista!

Grenade:
Onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! Nappailin tämän listauksestasi, kun paritus vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että pitihän tulla katsomaan, miten olet saanut sen toimimaan.

Ja hienosti olitkin! Onhan heissä kuitenkin lopulta myös samaa ja olit saanut kivasti yhdistettyä heidän molempien rauhalliset luonteet yhteen. Oli luontevaa, että nämä kaksi voivat viettää aikaa myös hiljaisuudessa, jos joskus ei ole sanoja. Ja on luontevaa, että lähdetään metsäretkelle tai Nevillekin alkaa hoitaa Remuksen puutarhaa, koska kukapa muukaan sitä hommaa tekisi ja Neville varmasti haluaa myös auttaa Remusta siinä. Tai ehkä hän myös haluaa sillä tavalla jättää oman muistonsa itsestään, jos lähteekin taas tekemään kouluhommat loppuun. Puutarha jää, vaikka Neville ei joka päivä ehtisikään käymään.


--- Lainaus ---Remus on kokenut kaksi sotaa, menettänyt kaikki parhaat ystävänsä ja silti selvinnyt. Se saa Nevillen lähes häpeämään ahdistustaan.
--- Lainaus päättyy ---
Voi Remus. :/ Mutta voi Nevillekin, kun häneenkin sattuu, mutta saako sitä sanoa, jos toiseen sattuu vielä enemmän. Onneksi he onnistuvat koko ajan kommunikoimaan paremmin ja ymmärtämään toisiaan, vaikka sota on jättänytkin jälkensä molempiin.

Muutenkin tykkäsin kovasti koko ficin rauhallisesta tunnelmasta. Ja siitä, miten heidän suhteensa etenee hitaasti, mutta varmasti koko ajan parempaan suuntaan. Siitä alusta, jossa hän tuo miltei vaivaantuneena ruokaa siihen, että ymmärtävät toisiaan jo muutamasta sanasta ja osaavat olla toistensa kanssa. Muutenkin tekstiä on kivaa lukea, kun teksti soljuu vaivattomasti eteenpäin ja on höystetty kivoilla yksityiskohdilla kuten ympäristön kuvailulla. Ficistä tuli mukavan kotoisa fiilis. ^^


--- Lainaus ---Remus laittaa kätensä hänen kätensä päälle ja puristaa. Se antaa toivoa, että hän vielä jonakin päivänä jaksaa lähteä, mutta samaan aikaan jokin kosketuksessa sanoo älä mene, älä jätä minua, minä…
--- Lainaus päättyy ---
Ah, tää oli niin hieno ja lopun kolme pistettä, joka jättää sanomattomat sanat leijumaan tavallaan ilmaan oli niin sopiva tähän kohtaan. Melkein kuuli, aisti sen, mitä Remus halusi sanoa, mutta hän ei kuitenkaan ilmaise niitä.

Kiitos kovasti, olipa tämä ihana! ^^

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu