Vapaa keskustelu > Saivartelija

Haittaa faniudesta?

(1/3) > >>

Räntsäke:
Elikä ajattelin kysyä ihmisiltä, onko jonkin asian fanittamisesta koitunut haittaa elämässäsi?
Tarkoitan esim. että oletko hurahtanut johonin joskus niin hyvin, että esimerkiksi koulu olisi jäänyt sen takia aivan liian vähälle huomiolle? Tai onko joku kaveri/tuttava/perheenjäsen/yms. vieroksunut sinua sen vuoksi? Tai oletko peräti joudunut kiusaamisen uhriksi tästä syystä?

Mie oon kyllä niin pesunkestävä HP-fani, ettei se varmasti ole jäänyt lähipiirille epäselväksi. Koulun olen onneksi saanut käytyä kunnialla, mitä nyt läksyt saattoivat joskus pentuna jäädä lojumaan mielenkiintosemman tekemisen takia. Ja joskus tietty yöunet jäivät lyhyeksi, kun hurahdin lukemaan ja "Oho, kello on jo neljä yöllä ja kaheksan aamu!"
Vasta yläasteelle kun menin, ni jouduin joksikin aikaa silmätikuksi HP-faniuden vuoksi. Naapuriluokan pojat (joita en edes tienny nimeltä) kuittailivat siitä jokaisen tilaisuuden tullen. Lopulta mentiin siihen pisteeseen, etten voinut mennä rauhassa edes vessaan, kun ovea koputeltiin ja potkiskeltiin ja huudeltiin läpi "Mitäs kohtaa Pottereista sää nyt menit lukemaan sinne?"
Tätä ei jatkunu kovin kauaa, luokkakaverit veivät asian eteenpäin luokanvalvojalle, joka hoiti heidät hiljaisiksi. Mut en oo sen jälkeen vuosikausiin uskaltanu viedä ainuttakaan Potter-kirjaa kouluun, vaan olen valinnut välituntilukemisekseni jotain muuta. Aloin lukea Pottereita ikään kuin salaa. Vasta pari vuotta sitten sen kynnyksen sai ylitettyä ammatillisessa koulussa, jossa uskaltauduin lukemaan Feeniksen kiltaa ihmisten nähden. Enää ei kukaan kuittaillut.

Pähkinäinen:
On tosiaan mielenkiintoinen aihe, jota olen itse nimenomaan viime aikoina miettinyt.

Häpeättekö fanitustanne? Pidättekö pienempää ääntä siitä julkisella paikalla? Tai häpeättekö jonkin tietyn asian fanitusta mutta olette muuten ylpeitä (tai ainakin vähemmän häpeissänne)?

Itse olen nyt tässä kesän aikana uppoutunut animeen, mangaan ja japanilaiseen musiikkiin huomattavasti aiempaa syvemmin, ja huomasin kyllä, että kynnys ihkuttaa jotain animea/mangaa julkisesti oli suurempi kuin jonkin muun, vaikkapa amerikkalaisen TV-sarjan, kanssa. Olen pitänyt yhtä ja samaa mangaa koulun alusta asti mukana repussa ajatellen, että voisin välitunnilla lukea, mutta silloinkin kun tekisi mieli eikä aika mene läksyjen tekoon, en jotenkin uskalla ottaa sitä mangaa repusta ja ruveta lukemaan, kun ympärillä on luokkalaisia, joiden kanssa en muutenkaan tunne oloani kotoisaksi. Samoin tuntuu tietyllä tavalla pelottavalta kuunnella vaikkapa jotain japaninkielistä animealoitusmusiikkia kuulokkeista kuin jotain ihan enkunkielistä, vaikkei kukaan edes kuule. Laulan myös vähemmän ääneen japaniksi kuin muilla kielillä, eikä se johdu täysin siitä, ettei osaamista ole.

Fanitus on kyllä saattanut pikkuriikkisen vaikuttaa koulunkäyntiin, kun läksyjen tekemisen sijaan meneekin katsomaan viimeisintä sarjaa, johon on koukuttunut. ::) Samoin tuo valvominen lukien on tuttua niin Pottereiden kuin monien muidenkin kirjojen kanssa. Joskus sitä kirjaa ei haluaisi laskea käsistään oppitunnin alettuakaan. Luetteko koulussa oppituntien aikana romaaneja/muuta omaa? Minä ainakin opin yläasteellakin nopeasti, kenen opettajan tunneilla sitä katsotaan läpi sormien ja kenen ei, ja onpahan tullut väitettyä vastaankin opettajalle, joka käski laittaa kirjan pois. :D Pöljintä tilanteessa oli, että opettaja antoi periksi ja sain sitten lukea sitä kirjaa sen sijaan, että olisin joutunut kertaamaan jo osaamaani asiaa.

Larjus:
Nykyisin fanitus häiritsee/haittaa mua lähinnä niin, että pitäis lähteä töihin/tehdä koulutehtäviä/tai jotain vastaavaa kehittävää, ja sen sijaan minä vain olen jossain fanityttöhumalatilanteessa. Ja kai Amour Sucrésta on ollut mulle jossain määrin taloudellista haittaa, kun olen parissa kuukaudessa tuhlannut siihen törkeän paljon. Parisataa ainakin, tarkkaa summaa en halua edes tietää...

Kyllä minäkin olen joskus jossain määrin hävennyt jonkin asian fanittamista, lähinnä siksi, että olen kuullut joidenkin mollaavan niitä asioita, mutta nykyisin en jaksa välittää. Olen jopa jossain määrin elitistinen fani ja nautin siitä, kun minulta kysytään mitä kuuntelen iPodista, ja kun vastaan vaikka "Versailles'n The Red Carpet Dayta", porukalla ei ole aavistustakaan mistä mä puhun :D Ja voin lukea kaikkien edessä ihan pokkana yhtä lailla Frankenstainia kuin yaoimangaa.
Sen kyllä myönnän, että minua hieman jännitti kun enkun tunnilla kerrottiin, ketä me ihaillaan, niin vastasin ihailevani Moroboshi Yumehitoa. (sen seurauksena maikka innostui kun kuuli muusikosta jota hän ei tiedä ja pyysi mua soittamaan YouTubesta hänen tekemäänsä musiikkia) Olin ihan kauhuissani mutta samalla hieman ylpeäkin, kun pääsin näyttämään opiskelijakavereille palan jostain maailmasta, joka on minulle niin rakas mutta monille aivan tuntematon. Ja ammattikorkeakoulussa porukka on sentään niin aikuista, ettei tarvitse kuunnella mitään "Noi näyttää naisilta. Onks ne homoja?" -kommentteja.

Pahimmat fanityttökicksit kyllä pidän sisälläni. Vaikka välillä pahaa tekeekin kun yumehumala tekee tulojaan tai Nathaniel näyttää samaan aikaan söpöliiniltä ja kuumalta XD

Pähkinäinen:
Enpäs tullut ajatelleeksikaan tuota rahallista puolta, mutta nyt kun mainitsit, Larjus, niin ne kesätyörahat taisivat vähän niinkuin huveta TV-sarjojen ostamiseen DVD:llä, muutamaan mangaan ja musiikkiin. Eh... Lasketaankos musiikkikin muuten tähän fanitukseen mukaan?

Ilmeisesti amispuolella on mukavampaa, et ole ensimmäinen joka kertoo että siellä ollaan tuolla lailla kypsempiä. :D Yksi itse asiassa sanoi, ettei häntä kauheasti jännittäisi mennä kouluun pyjamassa. :D Näin vähän off topic...

Räntsäke:
Pähkinäinen: Tokihan musiikki lasketaan mukaan! Mikä tahansa voidaan laskea mukaan, jos sitä ihailet/fanitat... Ittellä taas ei oo mitään erityisempää päähänpinttymää muusta, ku Pottereista, jotka on oikeesti henki ja elämä. Kummitäti vei minut ensimmäiseen Potter-leffaan ku olin.. öö... 8-v? ja 11 vuotiaana tartuin ensimmäistä kertaa Viisasten kiveen. Sille tielle olen jäänyt.
Häpeänkö? Täytyy sanoa, että oikeastaan joo. Tai ainakin olen joksus hävennyt, kun ei tuttavapiirissä ole toisia Potterholisteja. Ne tutut, jotka pitävät Pottereista, ovat kyllä joutuneet kuuntelemaan jaarittelua ja useita luentoja aiheesta. Täytyykai sitä johonki purkaa puheripulinsa? Voisin jaaritella aiheesta Harry Potter vaikka hamaan ikuisuuteen kyllästymättä koskaan. No, häpeän siis hieman sitä, että taitaa tulla vähän liikaa höpötettyä niistä.
Ja joo, sen ensimmäisessä viestissä mainitsemani kiusausjutun jälkeen en ole moneen vuoteen uskaltanut viedä Pottereita kouluun tai lukea niitä ihmisten nähden. En vain halunnut laukaista sitä kuittailua enää uudestaan. Sen jälkeen yritin kaiken aikaa päästä siitä Potter-fanin "leimasta" eroon, mut kai se on tullut jäädäkseen. Enää se ei häiritse minua, se on oikein nätti leima : )

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu