Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Sinun vaikka hajoat, OC/Oliver K11 10/10

<< < (2/2)

Chibi:
10.

Lämmin ja vähäsateinen kesä alkoi tapailla syksyä. Oliver palasi normaaliin rytmiinsä aamulenkkeineen ja harjoituksineen. Mies osallistui jopa loppukesästä järjestettyihin Huispauksen MM- kisoihin, joiden järjestelyt vaikuttivat kesäkuussa vielä kaatuneen. Vaikka Viistokuja ei ollut vielä täysin elpynyt sodan jäljiltä, Lucy palasi töihin Alicen kahvilaan. Suunnitellut kesähäät he olivat siirtäneet jonnekin tulevaisuuteen.

Oliverin ollessa poissa kotoa Lucy vietti paljon aikaa Georgen kanssa, eikä kummankaan elämä tuntunut aivan niin tyhjältä. Pitkän aikaa Welhowitsien yläkerran isommassa huoneessa oli usein Lucyn tavaroita ja sängyllä oli naisen vaatteita, mutta yöpöydälle jäänyttä kuppia hän ja George eivät olleet pystyneet vieläkään siirtämään. Iltatee kupin pohjalla oli kuivunut jo aikoja sitten, mutta sen peseminen olisi tuntunut liian lopulliselta.

George heräsi henkäisten ja nousi istumaan sängyllä raskaasti hengittäen ja tarttumapintaa hapuillen. Edelleen valvova Lucy sytytti yöpöydän valon.

”Painajaisia”, George kertoi Lucyn kaataessa hänelle vettä. Nainen nyökkäili ymmärtävästi ja istui sängyn reunalle vain parin tuuman päähän siitä, mistä toinen puristi peiton reunaa.

”Minäkin näen niitä”, Lucy kertoi. Välillä hän valvoi niin kauan, kunnes silmät eivät enää vain suostuneet pysymään auki, koska pelkäsi uniaan.

He olivat puhuneet tästä ennenkin ja puhuivat nytkin yön pimeyden saadessa kaiken tuntumaan synkemmältä ja pelottavammalta. Kuinka sodan hetkien kertaamisen sijaan useimmat painajaisista liittyivät tulevaisuuteen sellaisena, mitä sen olisi pitänyt olla. Sellaisena, mitä se ei koskaan tulisi olemaan.

~*~

Welhowitsien taukohuoneen ovelta kuului koputus. Lucy kohotti katseensa, mutta George ponkaisi jo ylös jättäen pöydälle lehden auki urheilutulosten kohdalta. Britannia eteni karsinnoissa viime öisen voiton jäljiltä.

”Huomenta Kapu”, George heitti väsyneesti vielä melkein väsyneemmän näköiselle Oliverille. Vanhempi nyökkäsi tervehdykseksi ja astui sisään. Lucy hymyili kihlatulleen ja nousi halaamaan tätä.

”Pelkäsin, ettet ehdi”, Lucy sanoi Oliverin painaessa suukon hänen otsalleen. George kaatoi entiselle kapteenille kupin kahvia.

”Menettekö asemalle?” George kysyi kahvikuppinsa takaa keittiön allastasoon nojaillen.

”Tuletko mukaan?” Oliver ehdotti pehmeästi. Lucy melkein säikähti miehen ehdotusta, mutta hetken hiljaisen mietinnän jälkeen George nyökkäsi.

George ei ollut käynyt asemalla koskaan ilman Frediä, mutta tämän jälkeen hänellä ei olisi asiaa sinne moneen vuoteen. Ginny valmistuisi keväällä, eikä kukaan ollut vielä varma menisivätkö Billin lapset Tylypahkaan vai Beauxbatonsiin.

Juuri ennen junan lähtöä George halasi Ginnyä pitkään. Ron hyvästeli Hermionen ja vilkutti muille pikaisesti yrittäessään ehtiä töihin, joihin Harry oli pyyhältänyt jo aiemmin.

Anastacia ja Orlando heiluttivat vielä ikkunasta junan nytkähdellessä liikkeelle. Oliver kiersi kätensä viimeiseen asti sisaruksilleen heiluttavan Lucyn ympärille. George astui Lucyn vierelle.

”Kuule, vieläkö Alice’sista saa lounaaksi juustopiirasta ja valkosipulileipää?” George kysyi junan kaartaessa näkymättömiin.

”Ei listalta, mutta eiköhän se ole järjestettävissä”, Lucy vastasi hymyillen ja tarttui Georgen käteen. Punapää hymähti tyytyväisenä ja heilutti vielä äidilleen, ennen kuin kolmikko poistui laiturilta. Vaikka he eivät unohtaisi sodan kauhuja, ja niiden kertaaminen jatkuisi vielä pitkään, elämä jatkuisi. Eivätkä he voisi jäädä siitä paitsi.


~*~


A/N: Tämäkin tuli loppuun. Omat fiilikset hieman jopa haikeat. Kiitos jokaiselle lukijalle! Kommentit ovat edelleen toivottuja ja arvostettuja.

Fairy tale:
Kommenttikampanjasta heipä hei.

Mieleni teki lukea Oliverista jotain ja tämä tuli sopivasti tarjolle luettavaksi. Olen lukenut vain harvoja fikkejä liittyen Tylypahkan taisteluun, joten tämä oli minulle virkistävää vaihtelua. Ja tässä oli kuitenkin myös sitä Tylypahkan jo lopettaneiden näkökulmaa. Kaikki tässä tarinassa alkoi aivan tavallisesta arkipäivästä tavallisine asioineen. Oliver lähtee lenkille ja Lucy touhuaa keittiöllä.

Pidän kovasti näistä yksityiskohdista, jotka erottavat taikamaailman ei taikovasta.

--- Lainaus ---Oliverin palatessa Lucy oli keittiössä taikasauva korvansa takana huterasti keikkuen. Uuni oli lämmin ja veitsi leikkasi itsekseen sipulia sivupöydällä.
--- Lainaus päättyy ---

Korvan takana oleva taikasauva muistuttaa heti, että monet asiat sujuvat huomattavasti vaivattomammin, kun on käytössä taikaa jota käyttää.


--- Lainaus ---Lähiöpubin surkki pitäjä oli ollut ihmeissään, kun kolme nuorta oli ilmestynyt hänen takastaan, mutta jättänyt asian sikseen tunnistaessaan Lucyn naapurikseen. He eivät olleet ehtineet alkaa selittämään tilannetta, eikä Ressuksi kutsuttu mies ollut halunnut tietääkään, vaikka selvästi aavisti.
--- Lainaus päättyy ---

Myös tuosta yksityiskohdasta pidin. Lähiöpubin surkki, joka toki on ajantasalla siitä mitä tapahtuu. Ainakin jossain määrin. Pakkohan jotain epätavallista on tapahtumassa jos hänen takastaan pölähtää ennalta odottamatonta väkeä.  :)


--- Lainaus ---”Kihlasormukseesi on kaiverrettu kosimispäivämäärän sijaan riimut, jotka merkitsevät huispaussääntöjen kolmannen luvun ensimmäisen pykälän pitäjiä koskevaa määräystä.”
--- Lainaus päättyy ---

Taas ihana yksityiskohta jonka halusin nostaa esille. Kuulostaa pahojen aikojen sormukselta, jonka kautta voi varmistaa olevansa oikea henkilö.

Kesähäiden suunnittelusta sukelletaan hyvin nopeasti toisenlaisiin tunnelmiin. Yhtäkkiä Weasleyn Welhowitsit lyö luukun ovelle. Tuossa neljännen luvun alussa pieni porukka onkin sitten Tylypahkan mailla  taistelemassa ja joutuneet erilleen. Tuo Lucyn kohtaaminen Marcus Flintin kanssa on vaikuttava. Hänellä taisi olla suuri osuus siihen, miten Lucyn syntymättömälle lapselle kävi.  :(


--- Lainaus ---Tupapisteitä osoittavat tiimalasit olivat hajonneet ja eriväriset jalokivet putoilivat lattialle sekoittuen punaisen, sinisen ja keltaisen mereksi. Vain luihuisten tiimalasi oli pysynyt ehjänä.
--- Lainaus päättyy ---

Tämä on yksi pieni kurkistus siihen kuinka kaikki on kaaoksessa ja paikkoja hajotettu koko koululla.
 
Pysähdyttävää oli lukea, että tämä pieni joukko oli ensimmäisenä todistamassa Fredin kuolemaa. Ja tuo äärimmäisen väsynyt McGarmiwa joka on siellä hiukset taistelussa auenneena kaiken keskellä.


--- Lainaus ---Puikot putosivat lattialle kilisten. Lucy tarttui lankaan alkaen purkaa tuotosta epätoivoisesti näkökyvyn sumentuessa kyynelistä. Vauvan nuttu purkautui rivi riviltä Lucyn repiessä lankaa kätensä ympärille sotkuiselle kerälle.
--- Lainaus päättyy ---

Tämä kohta laittoi huomaamaan että Lucylla kestäisi oma aikansa, että hän saa työstettyä tuon keskenmenon kokonaan tai ainakin sellaiseen vaiheeseen, että asiat alkavat taas tuntua helpommalta. On varmasti turhauttavaa nähdä ympärillään vauvanneuleita.

Kuuntelin tuon kappaleen muuten vasta lukemisen jälkeen. Siinä oli kyllä ehdottomasti tähän sopiva tunnelma. Ja sanoistakin pidin. Fikki vei mennessään vauhdikkuudella. Pidän itse siitä, että fikissä on päähenkilöiden lisäksi näitä sivuhenkilöitä mukana vielämässä sopivasti tarinaa eteenpäin ja värittämässä sitä. Ja tässä tavattiin mukavasti kourallinen muitakin, jotka eivät ole aina niitä samoja. Uudet henkilöt tuovat uutta näkökulmaa. Sodassa oli useita, joilla on aivan oma tarinansa kerrottavana.

Kiitos tästä ja kiva kun kirjoittelet. 

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu