Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Rannalla | Susan Bones | S

<< < (2/2)

niiina:
Kommenttiarpaisista hei! o/

Minun kommentointi tuntuu tänään menevän tosi tiukalle, kun tuntuu, että viikossa on aivan liian vähän tunteja välillä! Selasin sinun listaustasi pitkään ja siellä oli paljon mielenkiintoisen oloisia tekstejä. Tämä silti jostain syystä kiinnitti eniten sitä omaa huomiota, koska juuri tähän hetkeen itsekin kaipasi jotain kevyttä ja sellaista hyvänmielen aiheuttavaa tekstiä. Vaikka tässä olikin linnulla pientä surua saatu mukaan, niin toivottavasti lintu tuolla kaikella ihanalla hoivalla kuitenkin saatiin lopulta kuntoon!

Olit onnistunut kirjoittamaan tämän todella kauniisti. Susanin tytär vaikutti äärimmäisen suloiselta omine höpinöineen sekä selkeästi omasi kovaa tarvetta auttaa muita. Varmasti saattaa seurata äitinsä jalanjälkiä aikoinaan Tylypahkassa. Itsellekin tuli heti mieleen, että Susanin mies saattaisi olla Neville, vaikka siitä ei tässä ole mitään mainintaa. Onneksi siis sinänsä olit jättänyt tuon täysin lukijan mielikuvituksen varaan. :D

En oikein tiedä edes mitä sanoisin tästä, mulle jäi tosi hyvä fiilis sekä hymy tämän tekstin jälkeen! Jotenkin ihana koko tuo rannalla oleminen ja aww. Pidän sinun tavastasi kirjoittaa ja olen kiitollinen, kun satuin tämän tekstin pariin. Iso kiitos sinulle tästä lukukokemuksesta! Suloinen!

hiddenben:
Kiitos niiina ihanasta kommentista, se lämmitti mieltäni kovasti jo tuolloin joulukuussa! Ihanaa kuulla, että sinulle tuli tästä hyvä fiilis ja että tykkäsit kaikin puolin, se on aina hurjan antoisaa kuulla :) Hauskaa, että sinullekin tuli mysteerimiehestä mieleen Neville! Olen kyllä shipannut Neville/Susania ficeissäni, joten ehkä se ei ole niin outoa, että hän pääsi ujuttautumaan tähänkin tekstiin, vaikkakin nimettömänä :P Kiitos vielä kivasta kommentista!

Meldis:
Lähdin tutkimusmatkalle Notkon syövereihin ja tämä tuli vastaan. En ole koskaan ollut kiinnostunut Susanista hahmona, enkä tiedä, mikä tässä veti puoleensa, mutta onneksi veti, koska voi että, miten ihana tämä olikaan. Tälläkin hetkellä maailma on hysteerinen, kuten oma elämänikin, joten tämä oli täydellistä täsmälukemista. Minäkin toivon Susanille tällaista tulevaisuutta, johon kuuluu juuri tällaisia upeita päiviä. ^^ Rakastin miten aidon lapsenomaiseksi olit kirjoittanut Edithin. Tuo jatkuva höpötys jos jostakin mielikuvituksellisimmista aiheista oli niin tuttua ja pystyin hyvin samaistumaan Susanin tuntemuksiin lapsensa innosta ja hellyydestä. En kestä, miten suloista Edithin vilkas mielikuvitus on ja tiedän tismalleen tuon ajatuksenjuoksun, näin sieluni silmin, miten hän kuvaili, minkä kokoisia ne kuparikuonot oiken olivatkaan. ^^


--- Lainaus ---“Voi ei! Voi ei!”
--- Lainaus päättyy ---

Ihh, tämäkin kuulosti joltain parahdukselta, jonka Edith olisi oppinut vanhemmiltaan, että näin huudahdetaan, kun jokin on pielessä. :D Ihanaa, miten Edith halusi auttaa lintua ja miten pelkäämättömästi hän halusi olla se, joka vie sen turvaan. Ensin pohdin, että sanooko Susan jotain siitä, että luonto vain on semmoinen, että kaikki eivät selviä ja ei kannata auttaa varpusta, kun se ei sitten ehkä selviä enää yksin, mutta en toisaalta lainkaan kaivannut tähän hellyyttävään tunnelmaan saarnoja luonnon julmuudesta. Pullapitkoa nauttiva Vips Varpunen on paljon mieluisampi mielikuva. ^^ Ihanaa, miten ylpeä Susan oli lapsestaan ja vielä sanoi, että Edith on se, joka huolehtii linnusta, että hän antaa noin tärkeän tehtävän pienelle lapselle, kertoo, että luottaa tämän myös hoitavan sen. Tuli tunne, että Susan on erinomainen äiti. <3


--- Lainaus ---Seinäkellon rauhoittavaa tikitystä, ruoanlaiton ääniä keittiöstä, puunoksia keinuttavaa tuulta.
--- Lainaus päättyy ---

Kaunis heti ja siihen vielä Susanin miehen ääni mukaan niin tuli aivan ihastuttavan lämpöinen fiilis. <3 Kiitos hirmuisesti tästä tosi kauniista, leppoisesta tarinasta, tätä oli oikein rattoisaa lukea. :)

Waulish:
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :) Tämän tekstin yksinkertainen, luonnonläheinen nimi veti minua puoleensa, ja niin veti myös Susan hahmona, koska olen ennenkin lukenut hänestä mielelläni sinun kirjoittamanasi. Ja kylläpä tämä olikin ihana yllätys!

Ensinnäkin nautin valtavasti tämän tekstin merellisestä tunnelmasta. Se tulee runsaan, aistikkaan kuvailun välityksellä ihan iholle - on kuin kuulisin tuulen humahtelun ja laskuveden myötä pakenevien aaltojen kuohahdukset, haistaisin merilevän ja tuntisin suolan poskilla. Tämä tarina kyyditsi minut oitis skotlantilaiselle rannalle, ja on kuin olisin siellä vieläkin, kun nyt tätä kommenttia naputtelen. Jotenkin tyynnyttävää!

Ah, lapsen into ja mielikuvitus! Kylläpä pienestä Edithistä maalautuukin värikylläinen kuva sen perusteella, mitä hän sanoo ja tekee ja miten hän asioihin suhtautuu. Ajatus kuparikuonoista on todella hymyilyttävä, ja voin niin kuvitella, että sellainen syntyy taikaolennoista ja taikamaailman ihmeistä kiinnostuneen lapsen mielessä. :D Minusta on mahtavaa, miten Edith selittää rantahiekan uomia kuparikuonojen tekosilla, koska juuri sitenhän lapsen mieli toimii - ympäristön yksityiskohdat heräävät henkiin ja saavat taustatarinansa. Palaa ihan omakin lapsuus mieleen.

Sydämeni sulaa myös sille, millaisella huolehtivaisuudella ja päättäväisyydellä Edith suhtautuu loukkaantuneeseen lintuun. Se ilmentää paitsi hänen kiinnostuneisuuttaan, myös hyväsydämisyyttään ja oikeudenmukaisuuttaan. Lapsilla tosiaankin on usein tarkemmat silmät siinä mielessä, että he huomaavat herkemmin kaikenlaista, mutta lisäksi aloin kuvitella, että mitä jos Edithillä olisikin lisäksi jonkinlainen vaisto, joka ohjaisi häntä apua tarvitsevien eläinystävien puoleen. Tämä kun ei taida olla ollenkaan ensimmäinen kerta. No, minun mielikuvitukseni tässä varmaan nyt vain laukkaa - taikamaailma kun on niin inspiroiva ja rajaton! Ihanasti muuten Edith keksii varpusellekin oman tarinansa - haikeahkon sellaisen, mutta eiköhän loppu ole kuitenkin onnellinen. ♥

Vaikka tarinassa seurataan pitkälti Edithin puuhia, siitä välittyy kauniisti myös Susanin elämäntilanne. Levollinen tulevaisuuskuva! Susanin ihailu ja ylpeys tytärtään kohtaan lämmittää mieltä, ja vaikuttaapa Susanin elämä muutenkin hänelle mieleiseltä ja rakkaudentäyteiseltä. Se korostuu ihanasti lopussa, jossa Susan jää hetkeksi vain aistimaan kodin tunnelmaa. Tulee sellainen olo, että kaikki on hyvin juuri nyt, ja sellaiset hetket ovat tosi arvokkaita ja merkityksellisiä.

Kiitoksia tästä kauniista tarinasta, viihdyin tämän parissa! :) -Walle

Larjus:
Voi miten suloinen fici ♥ Perhefluffy on minusta niin ihana genre/aihe, ja tässä oli muutenkin todella mukava tunnelma, kiireetön ja kotoisa. "Onnellisuuden tuoma rauha" on kyllä erittäin kuvaava termi!

Edith vaikuttaa oikein suloiselta tytöltä :3 Ihanan toimelias ja niin paljon mielikuvitusta! Huomaa tosiaan hyvin hänen kiinnostuksensa taikaeläimiin ja muihin. Kuparikuonot kuulostavat söpöiltä, ja pystyn hyyvin kuvittelemaan, miltä ne kenties näyttävätkään. Edithin kuvitelmissa vilistää varmaan suunnilleen joka päivä aina uusia otuksia.

Pieni varpunen oli ressukka, ainoa särö tämän ficin idylliin, mutta onneksi raasu pääsi hoidettavaksi ja jos Susanin ensiarvioon on uskominen, se on pian taas kunnossa ja sitten silläkin on kaikki hyvin :3 Pullapitko parantaa kaikki vaivat! (Ai että, oispa itelläkin pullaa just nyt... sanon vaikka olen edelleen ihan ähkyssä friteeratusta kanansta, paistetusta riisistä ja sushista 😅) Vähänkö muuten söpö nimi kotitontulle toi Tossu :3 Mä en ajatellut siitä yhtään, että "liian suomalainen" tai mitään, kun onhan Potter-kirjojen suomennoksiinkin käännetty monia nimiä, niin Tossu sopii hyvin siihen joukkoon.


--- Lainaus ---“Minusta tämän nimi voisi olla Vips. Vips Varpunen. Se on lentänyt tänne Lontoosta. Tai ehkä Tylypahkasta”, tytön mielikuvitus lähtee jälleen laukkaamaan.
--- Lainaus päättyy ---
Söpöä, miten Edith alkaa heti keksiä varpuselle tarinaa :3 Vapaaana laukkaava mielikuvitus on kyllä ihana asia. Varpusesta, joka haluaisi jakaa velhopostia pöllöjen tapaan, saisi kyllä kiintoisan ja hauskan tarinan. Edithissä on jo nyt selvää ainetta kirjailijaksi.

Tosi ihana hyvän mielen tarina kyllä. Tätä lukiessa tulikin oikein hyvä fiilis itselle :3 Kiitän!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu