Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: mursuhilleri - 26.08.2022 11:13:26
-
Nimi: Eletään jästeiksi
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
A/N: Tällä tekstillä yritin karkotella blokkia. Kirjoitin tämän kokonaisuudessaan eilen, tässä on 9 lyhyttä osaa ja noin 1800 sanaa. Tarinahan lähti siitä, että mun poikaystävä antoi mulle aloituslauseen mitä lähdin työstämään ja rykäisin sitten kokonaisen ficletsarjan ;D
Eletään jästeiksi
1.
Viikko oli kulunut siitä kun Harryn taikasauva katkesi. Harry oli tietysti mennyt heti kolkuttamaan herra Ollivanderin liikkeen ovea, mutta turhaan, sillä tämä oli juuri sulkenut liikkeen kuukaudeksi ja lähtenyt etelään rantalomalle. Harryn pitäisi siis pärjätä vielä kolme viikkoa ilman taikasauvaa.
Ensimmäiset kolme päivää Harrysta oli tuntunut siltä kuin häneltä olisi puuttunut toinen käsi. Asiaa ei lainkaan helpottanut se, että hänen kämppiksenään oli Draco Malfoy, joka heilutteli taikasauvaa joka käänteessä, sillä tämä oli kasvanut lapsesta asti velhoperheessä, eikä osannut kuvitellakaan, että esimerkiksi kantaisi astiat ruokapöydältä tiskipöydälle käsin.
Harry oli kaikkien yllätykseksi ystävystynyt Dracon kanssa Tylypahkan ja auroriopintojensa jälkeen ja he olivatkin pian päättäneet perustaa poikamiesboksin keskenään Kalmanhanaukiolle. Ron ja Hermione olivat löytäneet toisensa, se ei tullut yllätyksenä kenellekään, mutta sen sijaan oli suorastaan järkyttävää, että Ginny oli päätynyt seurustelemaan Gregory Goylen kanssa. Harryn sydän oli särkynyt, sillä hän oli jo ehtinyt kuvitella viettävänsä loppuelämänsä Ginnyn kanssa. Pansy Parkinson oli ehdottanut Dracolle seurustelua Tylypahkan jälkeen, mutta Draco olikin paljastanut, että oli kiinnostunut vain miehistä.
”Eikö sitä voi korjata”, Draco oli kysynyt istuttuaan Harryn taikasauvan päälle. ”Minulla on taikaliimaakin.”
”Ei, enpä usko”, Harry oli vastannut taikasauvansa kappaleet käsissään. Hänen oli tehnyt mieli huutaa Dracolle, mutta tiedosti, että oli ollut hänen oma vikansa, kun oli jättänyt taikasauvansa lojumaan sohvalle.
Viikkoa myöhemmin he istuivat keittiönpöydän ääressä. Draco askarteli ihmeliimansa kanssa Harryn taikasauvaa ehjäksi. Harry oli viimein antanut Dracon kokeilla, sillä sauvahan oli joka tapauksessa käyttökelvoton. Hän oli varma, ettei liimaaminen toimisi. Hän muisti elävästi kuinka Ron oli Tylypahkassa teipannut katkenneen sauvansa kasaan ja aiheuttanut sillä tuhoja.
”No niin”, Draco sanoi ihaillen työnsä jälkeä. ”Kokeile sitä.”
Harryn yllätykseksi liimauskohta oli lähes huomaamaton. Sitä ei edes huomaisi jos ei tietäisi mistä kohtaa sauva oli katkennut. Harry tunsi pienen toivon pilkahduksen. Kunpa vain se toimisi.
”Aquatulio”, Harry sanoi osoittaen sauvalla juomalasiin. Vettä purskahti taikasauvan väärästä päästä kastellen Harryn kaavun. Harry veti syvään henkeä, jotta ei alkaisi räyhätä Dracolle.
”Oho”, Draco sanoi ja punastui hiukan.
”Kolme viikkoa”, Harry sanoi ja sulki silmänsä. ”Enää kolme viikkoa ja sitten Ollivander palaa.”
-
Tosi kiva nimi tällä tekstillä ja idea on myös mainio :D Itse en ole aikaisemmin tämmöiseen ideaan törmännyt ficeissä, joten hauska ja tuore ajatus seurata kuinka velho pärjää ilman sauvaansa. Kivaa myös, että tämä on jo kirjoitettu valmiiksi niin tietää että uusia osia tipahtelee tasaisin väliajoin.
Jee, tykkään tosi paljon siitä että Harry ja Draco ovat jo kavereita. Ei tarvitse säätää ja vääntää homman kanssa. Yllättävää sen sijaan oli se, että Ginny lyöttäytyi Goylen kanssa kimppaan! Mutta virkistävää vaihtelua.
Oi voi, ei taida taikasauvan korjaaminen olla tosiaan niin helppoa kuin Draco ajattelee ;D No, jää nähtäväksi että kuinka tämä kaksikko selviää!
Vendela
-
Oiii tämä kuulostaa erinomaiselta sarjalta. ^^ Hirveän hauska premissi lähtien siitä miten kasuaalisti Harryn taikasauva oli vain katkennut ja että syypää lopulta olikin Draco. :D Poikamiesboksi Kalmanhanaukiolla kuulostaa hauskalta, koska itselle se aina tuntuu edes hieman lakoniselta paikalta ficeissä, jos Harry päätyy asumaan sinne koulun jälkeen. Tämä vain parani kun selvisi, että Ginny seurusteleekin Goylen kanssa. :D
Ihanaa, että Draco yritti kovasti korjata sauvan ja olikohan siihen jokin muukin syy, että Harry ei halunnut alkaa räyhätä Dracolle sauvan päälle istumisesta. :3 Toivottavasti Ollivanders osaa korjata Harryn sauvan, koska on vaikea kuvitella häntä ilman alkuperäistä sauvaansa. Kaiken kaikkiaan oikein lupaava aloitus, kiitos tästä ja jään innolla odottamaan jatkoa. ^^
-
Vendela, joo, ajattelin julkaista tätä joka toinen päivä, eli uusia osia tipahtelee tasaisesti :) Kiva kun eksyit lukemaan tätä <3
Meldis, kiva kun sinäkin eksyit tänne! Kiitos kommentista <3 Ja toivottavasti lupaavan alun jälkeen tarina jatkuukin hyvin ;D
2.
Harryn kenkä puristi jo ihan tosissaan. Hän käveli Viistokujaa edestakaisin tappaakseen aikaa ja hänen kantapäässään oli varmasti kaljuunan kokoinen vesikello. Hän oli ottanut tavakseen käydä joka päivä katsomassa, josko Ollivander olisi jo palannut matkaltaan. Oikeasti hän halusi lähinnä päästä pois kotoa, jossa Draco taikoi ehjällä taikasauvallaan minkä ehti, mutta salaa hän myös toivoi, että Ollivanderin lomaretki menisi pilalle, jotta tämä palaisi avaamaan kauppansa.
”Ei”, Harry huusi etuovelta ennen kuin Draco ehti edes kysyä oliko Ollivander palannut.
”Harmi”, kuului Dracon surumielinen ääni jostain päin taloa. Harry haistoi eteiseen asti, että Draco oli tehnyt ruokaa, se sopi hänelle ja hänen kurnivalle vatsalleen paremmin kuin hyvin. Harry siirtyi tuoksun perässä keittiöön ja löysi sieltä Dracon kirjava essu päällään.
”Oletko sinä-” Harry aloitti, mutta Draco keskeytti.
”Kyllä! Minä tein ruokaa jästikeinoin, ihan itse!”
”Nakkeja ja ranskalaisia?” Harry kysyi eikä voinut olla nauramatta.
”Niin”, Draco sopersi hieman nolostuneena. ”Minä kuulin, että tällaista jästit syövät.”
”Miksi sinä edes teit jästiruokaa jästikeinoin?” Harry kysyi ihmeissään.
”Olen pistänyt merkille, että sinua taitaa hieman häiritä minun taikomiseni, kun oma sauvasi on poikki. Ajattelin, että voisin itsekin olla seuraavat kolme viikkoa käyttämättä taikaa, ainakin näin kotona”, Draco selitti ja hypisteli essunsa helmaa.
”Kaksi viikkoa ja viisi päivää”, Harry korjasi äkkiä.
”Niin kai.”
”Luuletko että pystyt siihen?”
”Voin yrittää.”
”Se on kauniisti ajateltu. Kiitos.”
He kantoivat ruokansa pöytään ja asettuivat istumaan. Harry puristi ketsuppia lautasensa reunaan.
”Tiedätkö, tuo uunin lämpeneminen on hirveän hidasta”, Draco puuskahti. ”En tiedä kuinka jästit pystyvät elämään sen kanssa.”
Harry virnisti.
”He eivät tiedä paremmastakaan.”
-
Erinomaista jatkoa! Harry kuulostaa oikeasti epätoivoiselta, jos noin nopsaan on kävelystä on tullut vesikello, mitenhän hirveän pitkä matka Kalmanhanaukiolta on Viistokujalle. :'') Tykkään, ettei Harry ole sen yläpuolella, että toivoo Ollivandersin loman menevän pieleen. :D
”Niin”, Draco sopersi hieman nolostuneena. ”Minä kuulin, että tällaista jästit syövät.”
Onpas Draco ihana, kun suostuu itsekin leikkimään jästiä sen aikaa, kun Harry on ilman sauvaansa. Ja teki vielä ruokaa, eikä polttanut mitään! Oi miten söpö mielikuva Dracosta kirjavassa essussa, jota vielä hypistelee nolona. Tykkään tästä Dracosta, joka suostuu Harryn takia tekemään jästikeinoin ruokaa ja syömään nakkeja. ;D Kiitos uudesta osasta! ^^
-
Ihana Draco kun tulee vastaan ja yrittää elää ilman taikuutta ❤️ Tosin on mielenkiintoista nähdä että kuinka tämä lopulta onnistuu ;D
Harrya käy kyllä sääliksi kun on avuton ilman sauvaansa. Melkein toivoisin että Ollivanderin loma menisi pilalle mutta toisaalta sitten ei olisi mitään jännitettävää Harryn ja Dracon suhteen ;) joten ehkä asiat ovat kuin ovatkin ihan hyvin.
Kiva kuulla että julkaiset joka toinen päivä!
Vendela
-
Kirjotusblokit on kyllä niin hanurista, mutta tämä on oikein mainio tapa yrittää purkaa sitä ;D Alkuasetelma oli vähintäänkin mielenkiintoinen Harryn ja Dracon yhteisen poikamiesboksin ja Ginnyn ja Goylen suhteen myötä - musta on aina kiva, kun keksitään uudenlaisia kuvioita!
Harryn epätoivo on oikein ymmärrettävää, enkä ihmettele että häntä turhauttaa kun Draco taikoo kotona kaiken aikaa. Onneksi Draco oli tarkkasilmäinen ja päätti olla Harrylle mieliksi <3 Draco essussaan kokkaamassa nakkeja ja ranskalaisia oli kyllä reps ;D Jään seurailemaan!
-
Voi kuinka ihana sarja! Bongasin tämän jo heti, kun julkaisit ensimmäisen osan, tällä on jotenkin niin hauska ja leikittelevä nimi!
Tässä on todella mielenkiintoinen alkuasetelma, kun Harry ja Draco ovat jo valmiiksi kaveruksia keskenään ja heidän yhteiselonsakin vaikuttaa sujuvan varsin hyvin (vaikka Harry välillä meinaakin vähän kivahdella Dracolle). Huvitti tuo mielikuva Dracosta käyttämässä taikasauvaa jokaiseen pikkujuttuunkin, mutta kuten toit tässä itsekin ilmi, ei ole mitenkään ihme, että hän näin käyttäytyy kun ottaa hänen taustansa taikaperheen kasvattina huomioon. Siinä mielessä olikin hurjan hellyyttävää, kun Draco oli valmis edes yrittämään olla ilman taikuutta siihen asti, että Harry saisi sauvansa korjattua. Ja ylipäätään mielikuva Dracosta "kokkailemassa" nakkeja ja ranskalaisia essu päällään oli niiiiin suloinen! ;D
Tässä on tullut myös paljon hauskoja pieniä yksityiskohtia esille, kuten tuo Ginnyn päätyminen yhteen Goylen kanssa ja Dracon ihmeliima, ja ylipäätään koko tarinan tunnelma on ollut Harryn harmituksesta huolimatta ihanan kepeä. Kiitos näistä osista, jään innolla odottelemaan jatkoa! :)
-
Eikä, ihan huippuhauska ficletjatkis! Tämä tempaisi mukaansa kyllä ihan ensimmäisestä lauseesta lähtien ja tässä on ihanan humoristinen ote, vaikka aihe onkin velhojen ja noitien näkökulmasta melkoisen vakava. Tuntuu järkevältä, että Harrykin on ottanut taikamaailman niin omakseen, että sauvattomuus tuntuu siltä kuin käsivarsi puuttuisi. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että taikuudella on ollut niin olennainen rooli Harryn selviytymisessä :P
Mutta kaikkein mukaansa tempaavinta tästä tekee se, että Dracokin alkaa elää jästien tapaan :D Olin kyllä lukenut otsikon, mutta en ollut lainkaan sisäistänyt sitä (mikä on tosi paha tapa, sillä otsikon keksiminen on joskus kauhean vaikeaa ja sitten kismittää, jos kukaan ei edes kiinnitä siihen mitään huomiota :D) - mutta ehkä yllätys olikin sitä hauskempi tämän toisen osan lopussa! Odotan kovasti, mitä kaikkea hölmöilyä jästeinä eläminen vielä tuo tullessaan. Ainakin tämä Dracon kokkaustaitojen esittely sai virnuilemaan varsin lupaavasti.
Mielenkiintoista myös nähdä, mitä tulevien kahden viikon ja viiden päivän aikana ehtii tapahtua näiden kahden välillä. Ja mitä muuta maailman menosta selviää, jos Ginny ja Goyle ovat päätyneet yhteen! Kiitos siis näistä kahdesta ensimmäisestä osasta, ihanaa saada lukea jotain kevyttä :)
-
Taattua Mursista ❤️ Lopetan monisanaisen ylistyspuheeni tähän.
-
Meldis, haha joo, Harry on kyllä epätoivoinen! Eikö Draco olekin aika taitava kun ei edes polttanut mitään kokatessaan ;) Kiitos kommentistasi!
Vendela, kieltämättä vähän käy Harrya sääliksi! Mutta onneksi Draco tulee vähän vastaan <3 Kiitos sullekin!
Angelina, kiva kun tulit seurailemaan tätä! <3 Siis pakko myöntää, että itse repeilin kyllä kirjoittaessa tuolle Ginny/Goyle-maininnalle. Se tuli jotenkin mullekin ihan puskista kun vaan tajunnanvirtana kirjoittelin tätä ;D Kiitos paljon!
valokki, musta jotenkin on aina tuntunut siltä, että Draco olisi aikuisena sellainen, että taikasauvaa pitää heilutella joka tilanteessa ;D Ja tähän tarinaan se sopi ihan täydellisesti. Kiitos itsellesi, kiva kun luet!
hiddenben, joo, uskon että kun on kasvanut aikuiseksi taikasauva taskussa, niin voi olla tosi vaikeaa elää ilman sitä! Vaikka olisikin jästitausta, kuten Harrylla. Haha, mullakin käy välillä niin, että vasta ficin lukemisen jälkeen tajuan katsoa tarkemmin otsikkoa ja ymmärrän sitten sen yhteyden itse tekstiin ;D Sitä sattuu varmaan kaikille! Kiitos paljon, kiva kun jätit kommentin!
korvanappi, kiitos kommentistasi! Kiva jos tykkäät <3
3.
”Mikä tuo on?”
Harry oli pamauttanut pöytään 1000-palaisen palapelin, jonka kuvassa komeili London Eye kauniissa auringonlaskussa.
”Nyt kun me eletään jästeiksi niin ajattelin, että voisimme tehdä tämän”, Harry sanoi ja avasi laatikon. Hän kaatoi uuden palapelin palat muovipussista laatikkoon. Draco kyyristyi pöydän ääreen ja otti muutaman palan käteensä.
”Muodostavatko nämä palat kuvan? Tämän kuvan mikä on laatikon kannessa?” Draco kysyi älyttyään palapelin idean.
”Kyllä”, Harry sanoi hymyillen. ”En ole tehnyt palapelejä sitten lapsuuteni enkä silloinkaan usein saanut niitä valmiiksi, kun Dudley hajotti ne kesken kaiken. Ajattelin, että tämä voisi olla hauskaa.”
”Hmm”, Draco mutisi. Hän oli jo aloittanut reunapalojen etsimisen. Harry istui Dracon viereiselle tuolille ja otti kourallisen paloja käsiinsä.
Näin kahden henkilön voimin reunapalojen etsintä kävi nopeasti ja he aloittivat kokoamisen hiljaisuuden vallitessa. Harry vilkaisi Dracoa, joka pyöritteli palaa käsissään kulmat kurtussa. Harry hymyili tarkastellessaan Dracon keskittyneitä kasvoja.
”Mutta”, Draco henkäisi. ”Täällähän on monta melkein samanlaista palaa, joissa on ilmeisesti taivasta, mistä minä voin tietää mihin järjestykseen ne pitää laittaa?”
”Tarkkaile palojen muotoa”, Harry sanoi virnistäen.
”Ahaa”, Draco sanoi ja yhdisti kaksi palaa. ”Vai niin.”
He kokosivat palapeliä myöhään yöhön asti, kunnes Draco melkein nukahti pöydän ääreen.
”Huomenna saadaan se loppuun”, Draco tokaisi ja haukotteli makeasti. ”Hyvää yötä.”
”Hyvää yötä”, Harry sanoi katsellessaan kun Draco kiipesi portaita ylös makuuhuoneeseensa. Hän käänsi nopeasti katseensa pois huomattuaan, että oli vilkaissut Dracon takapuolta.
-
Olipa taas todella suloinen osa! Tuli jotenkin todella kodikas olo, kun nämä kaksi päättivät alkaa kokoamaan vierekkäin palapeliä. Draco osaa olla yllättävän avoin jästiasioille, eikä hän tunnu enää kauheasti paheksuvan niitä tai heittävän jotain sivuhuomautuksia, kun Harry häntä neuvoo, miten palapelejä kootaan (toisaalta palapelien kokoaminen taisi ihan luonnostaankin sujua Dracolta paremmin kuin jästikokkailu ;D). Muutenkin tästä osasta huokui voimakkaasti rentous näiden kahden välillä, eikä Harrykaan vaikuttanut nyt niin kireältä sauvansa takia.
Hän käänsi nopeasti katseensa pois huomattuaan, että oli vilkaissut Dracon takapuolta.
Tälle oli pakko hymähtää ääneen. Jäi jotenkin semmoinen tunne, ettei tainnut olla välttämättä edes ensimmäinen kerta, kun Harryn katse eksyy Dracon takapuoleen. ;D
Kiitos, tämä oli oikein ihana iltapala! :)
-
Nyt vihdoin ehdin lukemaan tätä! Tykkäsin todella paljon jo tuosta otsikosta, joka antoi vähän vinkkiä, mitä tuleman pitää. Silti tämä yllätti monessa kohtaa hauskalla tavalla: Ollivanderin etelänloma, H/D poikamiesboksi, Ginny/Goyle, Draco heiluttelemassa sauvaa joka käänteessä (hehe :D), yritys korjata Harryn sauva, Draco kokkaamassa nakkeja ja ranskalaisia, Harry vilkuilemassa ”vahingossa” Dracon takapuolta… tässä riittää huikeita yksityiskohtia ja tuskin maltan odottaa, millaisia juttuja seuraavissa osissa vielä tulee! Palapelin teko oli kiva ja söpö yksityiskohta myös, tietenkään Draco ja muut velhoperheessä kasvaneet eivät ole sellaista ennen tehneet. Tosi kivaa, että tuo yksi aloituslause inspiroi tällaiseen ficciin, tätä jään mielellään seuraamaan!
-
Siis pakko myöntää, että itse repeilin kyllä kirjoittaessa tuolle Ginny/Goyle-maininnalle
No siis joo onhan se toki random, mutta jotenkin hauska ylläri ;D
Draco oli aivan ihana ruvetessaan kokoamaan palapeliä Harryn kanssa sen kummempia kyseenalaistamatta ja julisti vielä, että huomenna se saadaan valmiiksi :D Kun kerran jästeinä elellään, niin tehdään se sitten kunnolla?
Sitten vielä loppuun legendaariset takapuolen tuijotukset, ai että!
-
Ooo, palapelin tekeminen on ihanan jästiä :)) Hauskaa, että Harry keksi tämmöisen aktiviteetin heille! Itsekin rakentelin tuossa kesän aikana pitkästä aikaa palapeliä ja se on jotenkin ihanan rauhoittavaa.
Pakko nostaa tämä mitä muutkin ovat jo kommentoineet, mutta kun on vaan niin loistava ;D
Hän käänsi nopeasti katseensa pois huomattuaan, että oli vilkaissut Dracon takapuolta.
Voi Harry! Katsele vaan Dracon peppua, koska se on taideteos ;) Toivottavasti Harry saa jossain vaiheessa koskeakin ;)
Kiitos tästä osasta, jatkoa jään taas odottelemaan!
Vendela
-
Rakastan palapelejä ja arvostan ettet esitellyt sitä tylsänä tekemisenä! Dracokin oli avoin jästihommille, ihanaa kun hän yrittää olla Harryn tukena tässä ikävässä jästielämässä. ^^
”Hmm”, Draco mutisi. Hän oli jo aloittanut reunapalojen etsimisen.
Draco on jo ihan moodissa ja voin hyvin kuvitella, että tuollainen pikkutarkka homma sopii hänelle. Vähän epäilen riittääkö Harrylta kärsivällisyyttä, varsinkin jos siinä on samalla häiriötekijöitä kuten Dracon takamus. ;D Niin söpö mielikuva Harrysta ja Dracosta tekemässä pikkutunneilla palapeliä, vähän kuin vanha aviopari, tai ehkä pikemminkin vanhusaviopari. ^^ Nämä ovat tosi kivoja makupaloja, ihanaa täsmälukemista ja tällaisesta leppoisasta tunnelmasta tuli kiva olo lukiessa. Kiitos ja innolla odotan jatkoa!
-
yhdyn aikaisempien ylistyksiin, raikas ja hauska sarja, jonka tähän mennessä julkaistut osat bingetin minuuteissa! lemppareitani on tässä toki tuo liikkis kämppissuhde ja ystävällinen draco. olipa virkistävä, kiitti!
-
valokki, hmm, saattaa ollakin, ettei ollut ensimmäinen kerta kun Harryn katse eksyi Dracon takapuoleen ;) Kuka tietää.. Mun omassa mielessäni Dracosta tuli aikuisena ystävällinen ja rento tyyppi, se näkyy siinä miten hänet kirjoitan! Kiitos itsellesi, kiva kun seuraat <3
Thelina, ihana kun sinäkin tulit lukemaan tätä! Tätä oli kyllä hauska kirjoittaa, hyvä jos olen saanut sinne kivoja yksityiskohtia, oon nimittäin yleensä hirveän huono yksityiskohtien kanssa :P Kiitos kommentista <3
Angelina, jep, nyt kun eletään jästeiksi niin kunnolla sit kanssa! Kiitos sullekin <3
Vendela, palapelin kasaaminen on kyllä ihanan rauhoittavaa <3 Mutta jää nähtäväksi, että saako Harry vielä koskea Dracon peppua ;) Kiitos paljon!
Meldis, minäkin tykkään hirveästi palapeleistä! Epäilin, että onko tuo kolmas osa ihan tylsä kun siinä vaan tehdään palapeliä :P Mutta kiva kun tykkäät, kiitos <3
kaaos, kiva kun tulit seuraamaan! Kiitos kommentistasi <3
4.
”Minä laitan tämän vihreän”, Harry sanoi ja nosti kaavun kaapista. ”Minusta tämä on ihan sopiva juhliin.”
”On se”, Draco sanoi hyväksyvästi. ”Oikein siisti.”
”Minkä sinä laitat?” Harry kysyi kiinnostuneena.
”Varmaankin sen tummanvioletin”, Draco kertoi.
”Selvä juttu, voisitko nyt ystävällisesti poistua huoneestani kun minä vaihdan tämän ylleni”, Harry kehotti.
”Ai, toki”, Draco sanoi ja lähti äkkiä ennen kuin Harry huomaisi, että hän oli punastunut.
Harry vaihtoi vihreän kaavun ja katseli itseään peilistä. Oikein siisti, tosiaan. He olivat lähdössä Ronin ja Hermionen kihlajaisjuhliin. Sinne olisi tulossa kaikki tädit ja mummot ja serkun kissan kaimat, joten Harrya vähän hermostutti. Hän yritti sukia hiuksiaan, jotta ne eivät rehottaisi joka suuntaan niin kuin tavallisesti, mutta onnistui vain pahentamaan tilannetta.
Kun Harry saapui alakertaan, Draco oli myös vaihtanut ylleen juhlakaapunsa. Se oli violetti ja sopi Dracolle erittäin hyvin.
”Näytät hyvältä”, Draco huikkasi, kun Harry oli astunut viimeisenkin portaan alas.
”Kiitos”, Harry vastasi. ”Sinä myös.”
Draco nyökkäsi ja sanoi: ”Vaikutat hieman jännittyneeltä.”
”Olenkin”, Harry sanoi. ”Isot juhlat tulossa.”
”Totta”, Draco tokaisi. ”Ei meidän varmaan tarvitse siellä kauhean kauaa olla.”
”Niin, ei varmaan”, Harry mutisi. Hän pisti merkille, että Draco sanoi meidän. Eihän heidän tarvinnut yhdessä sieltä lähteä.
-
Eihän heidän tarvinnut yhdessä sieltä lähteä.
Pakko nostaa tämä viimeinen lause, koska tottakai heidän pitää lähteä juhlista yhdessä ;D Harry ei nyt vaan vielä oivalla sitä, että minkälainen tulevaisuus heitä odottaakaan ;)
Ihanaa, että Dracokin on tulossa Hermionen ja Ronin kihlajaisiin. Hänet on siis hyväksytty osaksi porukkaa mikä tuntuu kivalta. Juhlakaapujen värit tuntuivat oikein osuvilta kummallekin, he ovat varmasti näyttävä pari yhdessä vaikka eivät tosiaan vielä itse tiedä olevansa pari ;D Anteeksi kun olen näin innossani asioiden edellä!
Kiitos tästä jatkosta!
Vendela
-
Onpa tosi kivaa, kun tietää että näitä tipahtelee tässä pikkuhiljaa. Osat ovat aivan ihania, söpöjä hetkiä ja tykkään miten pienesti viljelet näihin pientä ihastumista ilman mitään suureellisia sattumuksia. On vähän sellainen koulupoika fiilis Harryn tunteissa, että hiljalleen alkaa katsella Draco eri näkökulmasta. Minusta on kivaa, kun rakkauden kehittyminen voi olla myös vain pieniä hetkiä, eikä sen tarvitse olla aina elämää suurempaa. Heidän ystävyytensä sekin on ihanan arkista ja rakastan tätä slice-of-life fiilistä jokaisessa osassa. Pieni vaatteiden valitseminen oli tässä osassa erinomainen esimerkki siitä. Olet todella osannut taiteilla hyvin ystävyyden muuttumisen joksikin enemmäksi. ^^
Hän yritti sukia hiuksiaan, jotta ne eivät rehottaisi joka suuntaan niin kuin tavallisesti, mutta onnistui vain pahentamaan tilannetta.
Tykkäsin tästä yksityiskohdasta jostain syystä paljon. :) Kivaa, että Draco haluaa lähteä Ronin ja Hermionen juhliin, eikä pelkästään siedä Harryn muita ystäviä. Kiehtoo hirveästi, onko Dracon ajatuksiin tullut muutosta samaan suuntaan kuin Harrylle. Kiitos taas, odotan jatkoa innolla!
-
Voi kuinka herttainen ja hymyilemään pistävä osa taas! Tykkään kyllä niin paljon tästä sun Dracosta, hän on kaikissa osissa ollut niin hyväntahtoinen, huomaavainen ja lempeä Harrya kohtaan, ja näistä näkee kyllä selvästi, millaiseksi henkilöksi näet Dracon kasvavan aikuisena. Tuntuu, että myös Harry on rauhallisempi ja saa ärsyyntyessäänkin hillittyä itsensä Dracon seurassa, kun ei Draco ole tahallaan tässä kenellekään mitään pahaa aiheuttanut, ja nämä kaksi tuntuvatkin tekevän toisilleen vain hyvää.
Olen myös samaa mieltä Meldiksen kanssa tuosta, että olet onnistunut ujuttamaan tähän tarinaan pitkin poikin pieniä ja suloisia hetkiä, joista ihastuminen paljastuu. Tässäkin osassa ihastumisen huomasi selvästi, kun Draco punasteli ja molemmat kehuivat toistensa ulkonäköä, mutta samalla nämä pienet hetket kertovat myös siitä, kuinka vahvalla pohjalla heidän ystävyytensä jo on. Erityisesti sydämeni suli tuolle, kun Draco käytti niin luontevasti hänestä ja Harrysta me-muotoa puhuessaan kihlajaisista lähtemisestä, aivan kuin he olisivat jo nyt oma yksikkönsä.
Kiitos jälleen, tämä piristi kovasti iltaani! :)
-
Vendela, hahaa, tottakai heidän täytyy lähteä yhdessä juhlista 8) Kuinkas muutenkaan tämä ficci etenisi yhtään mihinkään. Ihana kun olet innoissasi <3 Kiitos kommentista!
Meldis, kiitos ihanasta kommentista! Kiva kuulla jos olen onnistunut kirjoittamaan ystävyyden muuttumisen ihastumiseksi jotenkin luontevasti, en ole oikein koskaan osannut sellaista ;D Ei sillä että olisin ihan hirveän montaa kertaa yrittänytkään :P
valokki, kiva että tykkäät mun Dracosta <3 Minäkin tykkään! :P Tykkään kanssa ajatella että nämä kaksi tekevät toisilleen hyvää ja viihtyvät toistensa seurassa! Kiitos itsellesi!
A/N: Okei, sellainen lisäys tähän väliin, että tässä tarinassa Oljoa ei ole olemassa ;D Ihan vain siksi, että unohdin koko Oljon kirjoittaessani tätä :P Enkä sitten viitsinyt lähteä muokkailemaan tarinaa enää kun se oli jo valmis. Mun piti sanoa tää jo ensimmäisen osan yhteydessä, mutta unohdin toki senkin.
5.
Kun Harry avasi silmänsä, hän näki vieraan katon yllään. Hän käänsi päänsä oikealle ja näki Dracon alastoman ylävartalon pilkottavan peiton alta. Harry nousi äkkiä sängystä vain huomatakseen, että oli alasti. Hän kirosi mielessään, puki lattialta rypistyneen juhlakaapunsa ylleen ja poistui hiljaa Dracon huoneesta.
”Ei, ei, ei”, Harry mutisi valuttaessaan hanasta vettä lasiin. Hän joi anhaasti kaksi lasillista ja lähti kiipeämään portaita Siriuksen vanhaan huoneeseen, joka oli hänen omansa nyt. Päätä särki ja joka paikkaa kolotti. Kello oli viisi aamulla.
Kun Harry oli ohittamassa Dracon huonetta, sen ovi avautui ja Draco katsoi häntä oviaukosta kiusaantuneena alusvaatteisillaan ja tukka pörrössä. Harry vilautti Dracolle vaivaantuneen hymyn ja jatkoi matkaa kummankaan sanomatta sanaakaan.
-
Haaah, rakastan kun hahmot käyttäytyy kuin vanha aviopari, vaikka eivät muka edes ole yhdessä ;D Ehkäpä Harry ja Dracokin tosiaan jo ovat, mutta kumpikaan ei vaan vielä tajua sitä ♥ Odotan innolla, miten asia heille paljastuu :'D
Viidennessä osassa siitä saatiinkin ehkä jo vähän maistiaisia - mitähän on tapahtunut ja miten kauan asiaa nolostellaan ja vältellään? :D
-
Ihan parasta, että kun osa neljä päättyy siihen, että eihän Harryn ja Dracon yhdessä tarvitse juhlista lähteä, niin tottahan toki viides osa paljastaa juuri näin käyneen ;D mietin kovasti, että minkä sävyinen tummanvioletti kaapu Dracolle oikein sopisi, hauskan epätavallinen värivalinta hänelle! Ihania kaikki yllättävät punastumiset sekä tietenkin vieraasta huoneesta herääminen ;) mielenkiinnolla odotan, millainen tunnelma poikamiesboksissa on tämän jälkeen!
-
Angelina, niin, ehkäpä Harry ja Draco ovatkin tavallaan yhdessä, mutta eivät sitä tajua! Hmm, ehkä se pian paljastuu!
Thelina, poikamiesboksissa saattaa kyllä olla vähän vaivaantunut tunnelma tällaisten tapahtumien jälkeen ;)
A/N: Luin tän osan tässä äsken ekaa kertaa yli viikkoon ja totesin, että en tykkääkään tästä ;D Mutta no, en lähtenyt tätä muokkailemaan tai kirjoittamaan uudestaan. Kyllä siitä pointti tulee selväksi :P
6.
Kumpikaan ei ottanut sitä yötä puheeksi eikä Harry olisi voinut olla tyytyväisempi. Se oli hirvittävä virhe. Eihän Harry edes ollut kiinnostunut miehistä sillä tavalla.
Harry istui keittiönpöydän ääressä aamukahvinsa ja Päivän profeetan kanssa. Draco astui vielä yöpaidassaan keittiöön ja otti kahvia kuppiinsa, jonka Harry oli tavalliseen tapaansa asettanut valmiiksi kahvinkeittimen viereen.
”Huomenta”, Draco sanoi unisena.
”Huomenta”, Harry vastasi. Parin kiusallisen päivän jälkeen heidän välinsä olivat palautuneet lähes normaaleiksi.
”Nukuitko hyvin?” Harry kysyi.
”Mmh”, Draco vastasi istuttuaan alas. ”Saanko minä lukea tuon sinun jälkeesi?”
”Minä luin sen jo, ota vain”, Harry sanoi hämmästellen hiukan, sillä Draco ei yleensä lukenut lehtiä.
”Ei siinä mitääni ihmeellistä ollut”, Harry lisäsi.
”Mmh”, Draco vastasi taas. Hiljaisuus laskeutui Kalmanhanaukio kahdentoista keittiöön.
”Voinko tulla kanssasi Viistokujalle tänään?” Draco kysyi yllättäen nostaen katseensa lehdestä.
”Öh, toki”, Harry sanoi. ”Kuinka niin?”
”Lehdessä lukee, että Viistokujalle on avattu uusi kahvila, haluaisin käydä siellä”, Draco kertoi.
”Vai niin”, Harry vastasi.
”Tuletko kanssani sinne?” Draco kysyi.
”Mennään vaan”, Harry vastasi. ”Mutta lädetään vasta iltapäivällä, minun täytyy käydä ensin ministeriössä.”
Harry oli tehnyt vain toimistotöitä sauvan katkeamisesta lähtien. Se oli tylsää puuhaa, mutta eipä hän muuhunkaan kyennyt sillä hetkellä. Enää viikko ja neljä päivää.
-
Oooh, miten kiusallista onkaan ollut Harrylle herätä Dracon vierestä ;D Vaikka siis ei siinä tietenkään mitään pahaa ole että on eksynyt kämppiksen sänkyyn. Mietin vain, että mitä nämä ovatkaan puuhailleet, muistavatko sen vai ovatko vain nukkuneet. Ehkäpä tämä selviää tulevaisuudessa :D
Olin jo unohtanut, ettei Harrylla ole taikasauvaa. Mutta toki hän on joutunut miettimään töitää uusiksi siksi. Uusi kahvila kuulostaa kivalta, mitähän siellä tapahtuu?
Kiitos taas uusista osista :)
Vendela
-
Oioi, tämänän eskaloitui ihan kunnolla! Tosin kuten Vendelakin tuossa sanoi, eihän näistä kahdesta voi ihan varma olla sen suhteen, mitä he ovat yöllä tehneet, jos edes itse muistavat. :D Muistavat tai eivät, onhan tuo tilanne varmasti molemmille kiusallinen, kun on oltu jo aika pitkään kavereita ja nyt yllättäen tunteet toista kohtaan alkavat vähän paljastua. Vaikka molemmista kiusaantuneisuus paistaakin vähän läpi, osaa kumpikin olla sen verran aikuisia, että toista ei lähdetä välttelemään tai muuta vastaavaa. Ja tästä viimeisimmästä osasta jäi ihan sellainen fiilis, että Draco pyysi Harrya epäsuorasti kanssaan treffeille! Saapa nähdä, jään jälleen innolla odottelemaan jatkoa! :)
-
Voi että, mika illan piristys. ;D Harry parka, kun Draco meni ja istui huolimattomasti jätetyn sauvan rikki. Minustakin oli todella söpöä, miten Draco yritti korjata sauvaa viimeisen päälle huolella, vaikka Harrylla olikin kokemusperäistä tietoa siitä, ettei korjailtuun sauvaan voi luottaa. ;)
Jotenkin poikien (vai sanoisinko ihan miesten?!) sopuisa yhteiselo sai minut ajattelemaan, että oltiin jo pari, kun Draco hääräsi jästi-illallista essussaan ja oli niin kotoisaa yhdessä. Vähän yllätyin, kun Harry vasta vähän salaa vilkuili peppua ja Draco punasteli ujostellen. Siihen nähden yllätyin juhlaillan jälkeisistä käänteistä, mutta olen kovin utelias näkemään, kauanko Harrylta kestää päästä vaivaantuneisuudestaan yli! ;D
Tässä oli niin hellyttävän lempeänsuloinen kerronta, että oli tosi miellyttävää luettavaa! Erityisen hauskaa ja söpöä on tuo, miten Harry kärvistelee sauvattomuuttaan Dracon käyttäessä omaansa ylikorostuneesti ja miten Draco huomasi sen ja lähti mukaan jästeilemään! :D
-
Vendela, hmm, jännittäviä kysymyksiä! Ehkäpä kaikki selviää tulevaisuudessa! Kiitos itsellesi, kiva kun kommentoit :)
valokki, mustakin kuulosti vähän siltä, että Draco pyysi Harrya kanssaan treffeille ;) En edes ajatellut sitä kirjoittaessani, mutta kieltämättä, nyt kun sanoit ;D Kiitos kommentistasi!
Fiorella, kiva kun sinäkin tulit lukemaan! Kiva kuulla, että tämä on ollut miellyttävää luettavaa <3 Kiitos kommentistasi!
7.
Entä jos joku luulee meitä pariskunnaksi, pälkähti Harryn mieleen kauhea ajatus. Hän hörppäsi teetään, mutta poltti kielensä.
Draco hymyili ja näytti viihtyvän kahvilan muhkeassa nojatuolissa. Tämä maistoi suussasulavan näköistä suklaakakkupalaansa. Harryn täytyi myöntää, että hänenkin alkoi tehdä mieli suklaakakkua ja häntä harmitti, ettei ollut tilannut sellaista.
Harryn täytyi kuitenkin sanoa hullu ajatuksensa ääneen.
”Entä jos joku luulee meitä pariskunnaksi? Emmekö me näytä vähän siltä?” Harry sanoi hiljaa, lähes kuiskaten.
”Entä sitten?” Draco vastasi hämmästyneenä. ”Ei se kenellekään kuulu, olemmeko me ystäviä vai pariskunta, tai kenties molempia.”
”Niin, ei kai”, Harry sanoi ja tunsi poskiensa helottavan. Hän painoi katseensa teekupin kukkakuvioon.
Olemmeko me treffeillä, Harry ajatteli ja tunsi punan syvenevän poskillaan. Kuuma tee ei myöskään helpottanut asiaa. Pyysikö Draco minut treffeille?
Harry tunsi, että hänen täytyisi sanoa jotain, mutta Draco ehti ensin.
”Kuule, Harry”, Draco sanoi hiljaa. ”Siitä yhdestä yöstä.”
”Se oli virhe”, Harry sanoi äkkiä.
”Niin”, Draco sanoi. ”Se oli suuri virhe.”
”Niin”, Harry toisti ja nosti katseensa Dracon harmaisiin silmiin. Hän huomasi, että tämän kasvoilla oli vaaleanpunertava väri.
He katsoivat toisiaan silmiin mitään sanomatta hieman liian pitkään, jotta heidän vakuuttelunsa virheestä olisi ollut kovin uskottava.
-
”Se oli virhe”, Harry sanoi äkkiä.
”Niin”, Draco sanoi. ”Se oli suuri virhe.”
Voi ei! Ei, ei, ei! Nyt on kyllä tämä kaksikko aivan väärässä asian suhteen ;D Ei se ollut virhe kun parasta mitä nämä ovat keksineet! Kamalaa jos Draco olikin sanomassa tuossa jotain muuta mutta Harry meni ja tuhosi nämä suunnitelmat.
Kaksi osaa enää jäljellä! Toivottavasti tilanne kääntyy vielä hyväksi vaikka nyt näyttääkin vähän epävarmalta :D
Vendela
-
Vendela, samaa mieltä, tuo oli kyllä parasta mitä he ovat keksineet! Ehkä tämä kaksikkokin sen vielä tajuaa :P Kiitos kommentistasi!
8.
Enää viikko Ollivanderin loman loppumiseen.
Harry oli lopulta pärjännyt yllättävän hyvin ilman taikasauvaa, etenkin kun Dracokin lopetti kotona taikomisen. Ilman taikaa eläminen oli oikeastaan ollut aika hauskaa, ainakin erilaista. Ainoa ongelma siinä oli siivoaminen. Kalmanhanaukio kaksitoista oli iso talo ja sen siisteyden ylläpitäminen vaati aika paljon puuhaa. Nurkkiin alkoikin kertyä pölyä ja tavaroita eksyi väärille paikoille. Niinpä miehet päättivät pitää suursiivouspäivän.
Radiosta kuului Kohtalottarien kappale ja Draco moppasi lattioita sen tahtiin. Harry hymyili pesemälleen ikkunalle kuullessaan kun Draco lauloi kappaleen mukana. Ei Draco nuotissa pysynyt, mutta hänen hyvä tuulensa tarttui Harryyn. Kappale loppui ja Selestina Taigorin laulu soi seuraavaksi.
”Plääh, tästä minä en tykkää”, Draco sanoi mutristaen huuliaan, mutta jatkoi moppausta, joskaan ei yhtä innokkaasti kuin äsken.
Harry piti hetken taukoa ikkunanpesusta ja istui sohvalle. Hän katseli Dracoa eikä voinut olla hymyilemättä.
”Miksi sinä tuijotat minua?” Draco kysyi huomattuaan Harryn katseen. ”Näytänkö niin hyvältä mopinvarressa?”
”Näytät”, Harry tokaisi ja käänsi katseensa äkkiä muualle tajuttuaan mitä oli sanonut. Draco laski mopin seinää vasten ja ojensi kätensä Harrylle. Harry tarttui siihen epäröiden ja Draco veti hänet ylös sohvalta. He seisoivat hetken lähekkäin käsi kädessä ja katsoivat toisiaan silmiin, kunnes Draco kietoi kätensä Harryn kaulan ympärille.
”Tykkään sinusta, Potter”, Draco sanoi ja painoi huulensa Harryn suulle. Harry vastasi suudelmaan ja veti Dracon lähemmäs itseään.
-
Apua kun jäänyt monta osaa väliin ja kommentoimatta, vaikka tarkoittikin, että pääsin lukemaan monta pätkää perätysten. Uhh ja mitä olinkaan missannut! Hauskat olivat molempien reaktiot juhlien jälkeisenä aamuna, Harryn ei, ei, ei mantra oli huvittava ja Dracon vaivaantuneisuus ja hiipparointi alusvaatteissa Harryn huoneesta oli niin hauskaa ja söpöä ja täydellistä. :D Tuli semmoinen huonosti menee, mutta menköön fiilis tuosta. ;D Tuli jopa olo, että ihan kuin ei olisi ensimmäinen kerta, kun jotain tällaista tapahtuu tai että kumpikaan ei ollut kuitenkaan hirveän yllättynyt. Se olo tuli myös, miten he eivät ensin puhuneet asiasta ja sitten pikku hiljaa välit palautuivat normaaliksi. Ovat jo kuin vanha aviopari, kuten Angelina sanoikin, koska itselle tuli omat vanhemmat mieleen siitä, miten Draco kysyi Harrylta lehteä aamiaispöydässä, aww. ^^
Ja sitten he menevät vahingossa treffeille, kyllä he ovat olleet toistensa kanssa naimisissa vaikka kuinka kauan, mutta se piti tajuta kunnolla vihdoin. ;D
He katsoivat toisiaan silmiin mitään sanomatta hieman liian pitkään, jotta heidän vakuuttelunsa virheestä olisi ollut kovin uskottava.
Ihana lopetus! En malta odottaa viimeistä osaa. Voi harmi etten päässyt lukemaan näitä ripotellen, siten tällaista hiljalleen kehittyvää suhdetta on ihaninta seurata, mutta ainakin voin vielä odottaa loppua. Kiitos näistä paljon! ^^
-
Voi kun ehdin jo säikähtää tuossa seiskaosassa, että eieiei tämän näin pitänyt mennä, ei se yhteinen yö mikään virhe ollut (tai no ei se kummaltakaan tainnut mikään ennalta suunniteltukaan juttu olla, mutta kuitenkin). Pisteet siinä mielessä kuitenkin edelleen Harrylle ja Dracolle siitä, että vaikka he edelleenkin väistelevät aihetta eivätkä puhu suoraan, eivät he silti ala esimerkiksi tappelemaan, syyttelemään tai välttelemään toisiaan, vaan he pystyvät pienestä vaivaantuneisuudesta huolimatta olemaan oikein sivistyneesti toistensa seurassa. Kuten jo aiemminkin taisin sanoa, molemmista huomaa, että he ovat selkeästi aikuistuneet!
Onneksi tuo tunteiden kieltäminen oli kuitenkin vain väliaikaista, ja Draco mopin varressa vaikutti olevan se, joka sai nämä kaksi lopulta murtumaan.
”Miksi sinä tuijotat minua?” Draco kysyi huomattuaan Harryn katseen. ”Näytänkö niin hyvältä mopinvarressa?”
”Näytät”, Harry tokaisi ja käänsi katseensa äkkiä muualle tajuttuaan mitä oli sanonut. Draco laski mopin seinää vasten ja ojensi kätensä Harrylle. Harry tarttui siihen epäröiden ja Draco veti hänet ylös sohvalta. He seisoivat hetken lähekkäin käsi kädessä ja katsoivat toisiaan silmiin, kunnes Draco kietoi kätensä Harryn kaulan ympärille.
”Tykkään sinusta, Potter”, Draco sanoi ja painoi huulensa Harryn suulle. Harry vastasi suudelmaan ja veti Dracon lähemmäs itseään.
Tämä loppuosa olikin niin ihanaa luettavaa! Niin harrymaista puhua vahingossa vähän ohi suunsa myöntäessään Dracon näyttävän hyvältä, minkä jälkeen Draco onkin se itsevarmempi osapuoli, joka ottaa askeleen Harrya kohti ja myöntää tykkäävänsä tästä. Tässä loppua kohden alkaa ihan miettimään, olisivatko nämä kaksi ollenkaan lähentyneet toisiaan, ellei Harryn sauva olisi hajonnut ja jästikeinoja käyttävä Draco olisi sulattanut Harryn sydämen lopullisesti.
Kiitos taas uusista ihanista osista! :)
-
Olipa ihanaa saada lukea monta osaa putkeen! Jokainen osa sai hymyilemään vähän eri jutuille ja samalla sille suurelle, joka osan myötä kasvavalle ihastukselle, joka näiden kahden välille rakentuu. Tykkäsin kovasti palapeli-osasta sekä tuosta eskaloituneesta juhlaillasta, joka johti turhauttavaan selittelyyn ja virheeksi julistamiseen :D
Sauvattomuus on sopivasti läsnä, mutta myös etäällä, mikä todistanee juuri sitä, minkä Harrykin toteaa: Harry oli lopulta pärjännyt yllättävän hyvin ilman taikasauvaa, etenkin kun Dracokin lopetti kotona taikomisen. Ja vaikka siivoaminen on turhauttavaa, johtihan se tässäkin tilanteessa vain hyviin asioihin ;) Tämä on ihanan slice of life -hömppä, sopivan kevyttä välipalaluettavaa. Nyt odotan vielä, mitä viimeisessä osassa tapahtuu, kun todelliset tunteet ovat vihdoin saaneet tulla esiin!
-
Meldis, hahaa, oon samaa mieltä että tässä ollaan nyt kyllä oltu naimisissa jo vaikka kuinka kauan, ilman että ovat tajunneet sitä ;D Kiva kun luet, kiitos itsellesi <3
valokki, minäkin näen sen niin, että ilman tätä sauvan katkeamista nämä kaksi eivät ehkä olisi päätyneet yhteen 8) Ehkä.. En tiedä, ainakaan tätä tarinaa ei olisi koskaan tullut jos Harryn sauva ei olisi katkennut! Kiitos kommentistasi <3
hiddenben, niin, siivoaminen voi johtaa yllättäviin käänteisiin! Kiva että olet tykännyt, kiitos paljon <3
A/N: Hei, viimeinen osa!! Jee! Vitsi, oon niin ylpeä että tää valmistui. Tosiaan, kuten sanoin ensimmäisen osan A/N:ssä niin kirjoitin tämän kyllä siis kokonaan yhdessä päivässä, mutta jotenkin hieno fiilis, että saa julkaistakin sen viimeisen osan :P Ja siis oon ollut ihan häkeltynyt kun oon saanut tähän niin paljon ihania kommentteja teiltä <3
9.
Harry astui Viistokujalle Draco perässään. Hän muisteli ääneen kuinka oli mennyt Hagridin kanssa ostamaan ensimmäistä taikasauvaansa yhdentenätoista syntymäpäivänään.
”Me tapasimme sinä päivänä ensimmäisen kerran”, Draco sanoi. ”Muistatko?”
”Totta”, Harry sanoi muistaessaan heidän ensitapaamisensa matami Malkinin luona kaapuostoksilla. ”Olin aivan unohtanut sen.”
Harry ei voinut olla virnistämättä. He kävelivät hitaasti vierekkäin Viistokujaa pitkin kohti sauvakauppaa ja katselivat ympärilleen. Oli se aika vuodesta kun Viistokuja oli tupaten täynnä Tylypahkan oppilaita, kun kaikki olivat taas koulutarvikeostoksilla ennen uuden lukukauden alkua.
Kun he saapuivat Ollivanderin liikkeen eteen, kaupasta tuli juuri ulos poika, joka säteili onnesta ensimmäinen oma taikasauvansa rasiassa kädessään. Pojan vanhemmat tulivat tämän perässä ylpeinä.
”Haluatko, että tulen mukaasi?” Draco kysyi.
”Haluan”, Harry vastasi.
”No, mennään sitten hakemaan sinulle uusi sauva”, Draco naurahti ja tarttui Harryn käteen.
”Mennään”, Harry sanoi työntäessään Ollivanderin liikkeen oven auki.
-
Tämä oli kaikenkaikkiaan tosi ihanaa luettavaa! Minäkin tykkäsin siitä, miten päädytään ihan vahingossa treffeille ja vakuuttelemaan, että se yksi yö oli virhe, mutta sitten Harry kuitenkin möläyttää kesken siivouspäivä, mitä oikeasti ajattelee :D eipä tainnut tulla siivoamisesta mitään tuon jälkeen! Ja arvostan myös Dracon siivousmusiikkiamakua. Viimeisessä osassa oli jotenkin ihana syksyn tunnelma, kun sekä ostoksilla olevat oppilaat että Harry ja Draco ovat jonkin uuden ja ihanan äärellä. Ja mahtavaa, että Harry saa vihdoinkin taikasauvan! Kiitos kovasti tästä ficletsarjasta, toivottavasti kirjoitusinto jatkuu, sillä ainakin tämä on oikein onnistunut pikku sarja <3
-
Jee, onnea valmiista tarinasta :D Se on aina kiva tunne, kun saa kirjoitettua ja julkaistua jotain valmiiksi, joten sitä on kyllä syytä juhlia!
Olipa tuo kahdeksas osa ihana ja suloinen, juuri täydellinen. Ihanaa, että tuollaisen arkisen puuhaamisen keskellä tulikin sopiva hetki tunnustaa tunteet ja syventyä suudelmaan. Rakastan pusuja, joten tämä oli kyllä ihan parasta :)
Voi että miten loistava päätös tälle tarinalle! Tuo, että Harry ja Draco menivät yhdessä ostamaan sauvaa oli hienoa ja samalla tarinan ympyrä sulkeutui :)
Kiitos tästä tarinasta, tykkäsin!
Vendela
-
Oi kun oli söpö viimeinen osa. Ihanaa että se kiinnittyi Harryn ja Dracon ensitapaamiseen Viistokujalla ja kauhean söpö mielikuva, että he käyvät Viistokujalla, kun se on tupaten täynnä koululaisia. :) Näköjään unohtui mainita edellisessä kommentissa, että tykkäsin ihan hirveän paljon Dracon tunnustuksesta, miten lyhyt ja nätti se oli, hän kutsui Harrya Potteriksi, eikä muotoillut sanojaan enemmän, vain että 'tykkään sinusta', ah. <3
Minusta oli myös kivaa miten suora Harry oli vastatessaan haluaako Dracon mukaan ostamaan sauvaa. Tuntuu, että heidän suhteensa on hirveän nopeasti ja samalla pitkällä aikavälillä muotoutunut näin kivan arkiseksi parisuhteeksi, mutta tarvittiin vähän jästielämää sisäistämään asia kunnolla. ^^ Mutta he olivat yhtä samoja ystäviä kuin ennenkin, tosi ihanaa. :) Kiitos tästä sarjasta, olen nauttinut näistä todella paljon! ^^
-
Ah, nauratti tuo Harryn gay panic heidän yhteisen yönsä jälkeen ;D Enhän minä edes ole kiinnostunut miehistä nönnönönöö, niin varmaan. Tai no, eihän muista miehistä tarvitsekaan olla kiinnostunut, Draco riittää!
Tuo siivouspäivä oli aivan ihana <3 Draco heilumassa mopin varressa ja laulamassa nuotin vierestä ja Harry katsomassa tätä ihastuneena idioottina :'3 Onneksi Draco myös päätti tarttua härkää sarvista, koska Harry sitä tuskin olisi tajunnut tehdä.
”Haluatko, että tulen mukaasi?” Draco kysyi.
”Haluan”, Harry vastasi.
Onneksi nämä hölmöt lopulta tajusivat asioiden oikean laidan! Kiitos, tää oli kauhean söpöä luettavaa :3
-
Nyt viimein tätä viimeistä osaa kommentoimassa vaikka tämän jo aikoja sitten luinkin. Tämä viimeinen osa oli hirmuisen suloinen ja sitoi koko tarinan kivasti yhteen, kun Harryn sauvattomuus tuli viimein päätökseensä. Itselleni jäi kuitenkin vähän semmoinen tunne, että ehkä kaksikko saattaa tukeutua tulevaisuudessakin enemmän jästikeinoihin silloin tällöin, kun niillä tässä tarinassa oli niin lupaavat seuraukset. :D
Viimeisessä osassa tykkäsin kovasti myös tästä nostalgiasta, kun Viistokuja oli täynnä innokkaita uusia ja vanhoja oppilaita ja Harry ja Draco muistelivat ensitapaamistaan. Vaikkei heidän ensitapaamisensa ollutkaan mennyt kovin hyvin, ei se vaikuta olevan heille mitenkään arka tai katkera aihe, vaan molemmat vaikuttavat pystyvän muistelemaan sitä jo ihan hyvillä mielin. Siinä kohtauksessa korostuu mielestäni todella hyvin se, kuinka Harryn ja Dracon välillä ei vaikuta olevan enää katkeruutta yhteisen historian vaikeista aiheista, vaan he ovat päässeet niistä selkeästi yli jo ennen tämän fikin alkua. Myös heidän parisuhteensa vaikuttaa etenevän oikein leppoisasti sen jälkeen, kun he (tai eritoten Harry) ovat selviytyneet alkupaniikistaan yhteisen yön jälkeen, ja tuntuu, ettei suhteen virallistuminen parisuhteeksi lopulta edes ollut niin iso askel, kun he olivat ennalta jo niin hyviä ystäviä ja viettivät muutenkin jo aikaa todella paljon yhdessä.
Kiitos hurjan paljon tästä ficletsarjasta, tämä oli ihanan suloista ja hyvälle mielelle pistävää luettavaa alusta loppuun ♥
-
Olipas tämä herttainen lopetus tarinalle! Se, miten Draco tuli kaveriksi hakemaan sauvaa, oli suloista, ja kun vielä yhdessä muisteltiin ensitapaamistakin... Ja tässä sitä ollaan nyt, yhdessä. :D Onhan se nyt söpöä.
Tämä oli ihanan hyväntuulinen ja suloinen ficcisarja! Ilostutti monta kertaa päivääni!