Nimi: Yön kauniissa hiljaisuudessa
Author: Swizzy
Genre: Fluff, romance, ficlet
Rating: S
Pairing: Fred/Hermione
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potterit, minä vain kirjoittelen.
A/N: Tuli kauhea tarve kirjoittaa Fredistä jotain fluffyistä. Kai mulla on joku pakkomielle Fredin suhteen. :) Siirappisuusvaroitus.
Yön kauniissa hiljaisuudessa
Kello oli yksi yöllä, eikä Fred saanut unta. Hän vilkaisi viereisessä sängyssä makaavaa kaksoisveljeään, joka nukkui hiljaa tuhisten. Fred päätti mennä oleskeluhuoneeseen tekemään jotain, lukemaan, kenties läksyjä tekemään tai vain rennosti istuskelemaan. Hänellä oli vain raidalliset pyjamahousut jalassaan, kun hän hipsutteli hiljaa läpi makuusalin. Hän sulki narisevan oven mahdollisimman hiljaa perässään, ja käveli kylmät ja kiviset portaat alas.
Oleskeluhuoneessa oli hämärää, takassa ei palanut tuli. Fred antoi katseensa kiertää huoneessa, ja huomasi tytön siluetin sohvalla makuuasennossa. Tuuheasta hiuspehkosta hän tunnisti nukkuvan tytön Hermioneksi. Fred ei halunnut herättää tyttöä, joten hän istahti kevyesti takan edessä olevaan upottavaan nojatuoliin. Hän oli kuitenkin unohtanut hiljentää askeleensa, joten Hermione havahtui hereille. Tyttö nousi istumaan ja yritti setviä nukkumisen jäljiltä takkuista tukkaansa.
Sitten hän huomasi Fredin. Hermione yritti selitellä jotain epämääräistä läksyistä, mutta lopetti kun huomasi punapäisen pojan hieman huvittuneen ilmeen. Velho siirtyi punaiselle sohvalle tytön viereen istumaan. Hän otti osan noidan hiuksista käsiinsä ja alkoi hellästi availla takkuja. Hermione yllättyi huomatessaan mitä poika teki, mutta rentoutui ja nojasi varovasti tähän. Hän ei tiennyt mitä oli tekemässä, ja miksi, mutta tunsi kuuluvansa siihen. Fredin lämpimään syliin. Tyttö käänsi kasvonsa Frediin ja hymyili ujosti. Poika vastasi hymyyn, huomattavasti rohkeammin. Fred päästi Hermionen hiukset ja kietoi toisen kätensä hennon tytön ympärille. Toisella kädellään hän siveli Hermionen poskea. Hermione lähestyi vähän poikaa ja pysähtyi vajaan senttimetrin päähän tämän hymyilevistä kasvoista. Fred ei jäänyt enää miettimään, vaan painoi huulensa Hermionen huulille. Kummatkin tiesivät tahtovansa sitä. Sanoja ei tarvittu.
A/N2: Kiitos Beatrix Bonesille hyvistä parannusehdotuksista.