Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: hymykuoppa - 15.07.2007 19:46:07
-
Title: Tämä ei ole loppu, tämä on alku
Author: hymykuoppa
Genre: Angst
Paring: Harry/Severus
Raiting: Sallittu
Summary: Joskus kun jokin suhde loppuu, se avaa vain uuden oven, toisen sulkeuduttua.
A/N: Tämä on hyvin lyhyt one-shot.
Tämä ei ole loppu, tämä on uusi alku
Hän katseli nuoren miehen liikettä. Se oli sulavaa ja hentoa, silti niin miehistä ja kaunista.
Harry veti sormet hitaasti hiuksiensa läpi ja nousi ylös nurmelta venytellen.
Harry huomasi Severuksen katseen. Se oli kaipaava ja surullinen. Niin yksinäinen ja haikea.
"Mitä mietit?" Severus kysyi hiljaa ja astui lähemmäs Harrya. He seisoivat Tylyahon laidalla, tismalleen sillä paikalla, jolla Harry oli vuosia sitten heitellyt Malfoyta lumipalloilla, näkymättömyysviitan alta tietenkin.
"En ihmeellistä", Harry vastasi karhealla äänellä ja karaisi kurkkuaan.
Severus kohotti kämmenensä laskeakseen sen Harryn olalle, mutta mies astui sivummalle ja istahti suurelle kivelle, jolla hän oli itkenyt Jamesin ja matohännän takia.
Severus katsoi Harryn selkää ja tiesi epäonnistuneensa.
Se olisi ohi nyt. Mitä Severus oli kuvitellut? Että hän ja Harry eläisivät onnellisina loppu elämänsä. Ei. Niin ei käynyt oikeassa elämässä. Ei koskaan, ei kenellekkään.
Viimeisenä Severukselle.
"Harry..."
"Me molemmat tiedämme tilanteen", Harry vastasi hiljaa ja käänsi päätään jotta näki sivusilmällä Severuksen.
"Ei meidän tarvitse teeskennellä mitään. Se oli hienoa, mutta silti vaan teennäistä kauneutta."
Severus painoi katseensa maahan ja tukahdutti ivallisen hymyn. Lopussa ei pitänyt itkeä vaan nauraa, koska se ei ollut loppu. Se oli vain uusi alku. Severus tiesi sen paremmin jos kukaan. Hän oli liian monesti joutunut luopumaan, liian monesti aloittamaan alusta, ja tällä kertaa hän ei olisi tahtonut.
Severus kohotti katseensa ja näki kimaltavan kristallin säihkyvän Harryn simäkulmassa.
-
Eih! Severus ja Harry kuuluvat toisilleen, eivät Romeo ja Juliakaan jättäneet toisiaan!
Kivasti kirjoitettu. Loppu oli mukava.
Lopussa ei pitänyt itkeä vaan nauraa, koska se ei ollut loppu. Se oli vain uusi alku.
Tykkäsin tuosta <3 :D
-
runtti-chan: Voi, aina ei käy niin kuin tahtoo. Tällä kertaa kävi näin,
teeskeltely ja teennäinen kauneus saivat päätöksensä. Elämä on
ihmeellistä..
Mutta hyvä jos maistui tällainenkin sinulle.
-
Se olisi ohi nyt. Mitä Severus oli kuvitellut? Että hän ja Harry eläisivät onnellisina loppu elämänsä. Ei. Niin ei käynyt oikeassa elämässä. Ei koskaan, ei kenellekkään.
Viimeisenä Severukselle.
Voi Severus raukkaa. :(
-
jools, oletpa sinä vanhan ficin löytänyt. :D Joo, itse pidän tuosta kohdasta paljon, kai se jollain tapaa kuvaa Severuksen elämää yksinäisyyden keskellä, emt.
-
Jee löysin vihddoinkin Severus/Harryä. Tää oli hyvin kirjoitettu. En osaa sanoo mitään muuta järkevää. Sun kirjoituksia on kiva lukee. Ne on aina jotenkin humoristisia, vaikka niissä tapahtuisikin jotain surullista tai jotain..
(olipas mahtava kommentti... oon vaan sanaton)
Luihu
-
Kiitoos(:
-
Jihuu, lempiparitukseni!
Tykkään miten olet saanut tunnelman vangittua. Vähäeleisyydessään voimallinen dialogi on mielestäni ficcisi kantava voimavara: se on hyvinkin todentuntuista ja kiteyttää molempien osapuolten tuntemukset vangitsevina. Severuksen epätoivo on sydäntäraastavaa luettavaa.
Niin ei käynyt oikeassa elämässä. Ei koskaan, ei kenellekkään.
Pakko tämän verran nillittää, että oikea kirjoitusasu on 'kenellekään'. Lisäksi Matohäntä erisnimenä kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, mutta aivan pikkuruisia virheitähän ovat kumpainenkin, eivätkä mitenkään häirinneet lukemista.
Viimeinen kappale on aivan mielettömän hienosti kirjoitettu, ymmärrät selvästi Severuksen hahmoa ja voit olla ylpeä siitä kuinka upeasti osaat kyseisen hahmon kirjoittaa. Minä ainakin nostan hattua :). Kiitos tästä.
-
Pilotti, suuret kiitokset sinulle(: Joo, tämähän on itse asiassa varsin vanha ficci, niiltä masennusajoiltani, että siinä suhteessa tämän Severuksen ymmärtää, hän oli kai jollain tapaa elämääni kannatteleva voima jossain alitajunnassani. Silloin perehdyin, uppouduin hänen rooliinsa kunnolla, ja tämä siitä sitten oli tuloksena.