Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Yhdistäviä tekijöitä | Hermione & Charlie | S

<< < (2/4) > >>

Sokerisiipi:
Tämä oli tosi kiva. Huomasi, että olet tehnyt taustatyötä tämän eteen! Tai jos et varsinaista taustatyötä, mutta ajatustyötä nyt ainakin! Oli paljon ideaa ja yksityiskohtia esimerkiksi vaikka Hermionen ja Charlien työtehtävistä ja konkreettisista asioista, mitä he työpaikoilllaan tekivät. Ja sitten tuo tontturuttokin ja syyt siihen, miksi Hermione siihen sairastui. Toimivaa, uskottavaa ja ennen kaikkea Hermionen hahmoon sopivaa. Myös Charlie oli oma itsensä, ja todella kivan kohtaamisen ja keskustelun olit heille tehnyt! Varmasti antoisaa heille bondailla sen vieraamman ihmisen kanssa.

Mitään paritusta tai edes romanttisuuteen viittaavaa en kuitenkaan tässä nähnyt. Minusta alun paritusilmoitus on siis sinällään "turha". Ihan vain olisi voinut ilmoittaa Hermione & Charlie eikä teksti olisi ollut yhtään sen vähemmän houkutteleva. Kyllä minuakin hermostuttaa hengailla sellaista ihmisten kanssa, joita en tunne, kuten esimerkiksi siskoni kihlattu, ja juuri tämän koinkin ficin keskeisimpänä teemana, sen vierauden ja hankaluuden olla itselle sellaisen henkilön kanssa, kun ei keksi, mistä puhuisi ja mitä se toinen ajattelee. Voisihan tästä ilman muuta seurata jotain romanttista, kun yhteistä pohjaa päästiin jo vähän rakentelemaan, mutta ystävyyssuhde on aivan yhtä todennäköinen.

Aikainen aamu, erikoinen taikaolento ja elämän antoisat keskustelut ovat kyllä just sitä, mitä kaipaisi omaankin elämään. Kiitoksia!

hiddenben:
Hei Sokerisiipi, kiitos kivasta ja ajatuksia herättävästä kommentista! Itse olen käyttänyt paritus-merkintää aina, kun tekstissä käsitellään jonkinlaista ihmisten välistä suhdetta, aina romanttisesta parisuhteesta ystävyyssuhteeseen. Mutta ilmeisesti olen tulkinnut asian hieman eri tavalla kuin muut, ja olet ihan oikeassa – se aiheuttaa sekaannusta ja erilaisia odotuksia. Korjasin parituksen päähenkilöiksi sekä otsikkoon että alkuun, eli kiitos ajatusten herätyksestä :) Nyt tiedän jatkossakin! Olen kyllä samaa mieltä, että Hermionen ja Charlien välille on vaikea lyödä kipinää. Ystävyyssuhteessa kaksikon välillä näen sen sijaan paljonkin mahdollisuuksia.

Mutta sitten, muihin asioihin. Kiitos kehuista tausta-/ajatustyön suhteen – mukavaa kuulla, että se näkyy! Ja vielä hauskempi kuulla, että molemmat hahmot ovat uskollisia itselleen, siihen yritin pyrkiä. Hienointa tosin on kuitenkin se, jos tekstistä löytyy jotain, mihin samaistua, kuten kuvailemasi hermostuneisuus tuntemattomampien ihmisten kanssa (vaikka en tiedä, löytyykö tästä tekstistä suoranaisesti ratkaisua ongelmaan :D).

Kiva, että viihdyit tekstin parissa ja kiitos vielä hurjasti kommentista :)

sugared:
Mä tykkään tosi paljon tällaisista hetkeen pysähtyvistä ja pohdiskelevista teksteistä, joten olen iloinen, kun törmäsin tähän! Kun suurimmaksi osaksi tulee luettua parituskeskeisesti, oli virkistävää lukea välillä tällaista tekstiä, jossa kaksi ihmistä kohtaavat ja ovat hetken rinnakkain, kunnes jatkavat matkojaan.

Tämä koko asetelma ja Hermionen ja Charlien kohtaaminen tuntui tosi luonnolliselta ja todentuntuiselta. Pidin tosi paljon tämän tunnelmasta, anivarhaisesta aamusta (se on vähän kuin olisi jossain välitilassa, jos itse herää varhain ennen muita tai valvoo yöllä, mikä on mulle tutumpaa :')) ja siitä, miten kaksikko jäi yhdessä seurailemaan dirivaakkua (mahtava nimi muuten, jos keksit itse). Se, miten dirivaakku puuhaili omiaan taustalla ja miten lähes taianomainen hetki sitten päättyi, sai mut haikeansuloisiin mono no aware -tunnelmiin.

Se, että Hermionea ja Charlieta yhdisti työelämän kankeita rakenteita vastaan taisteleminen, oli hauska oivallus. :-D Olisin voinut olla kolmantena mukana tuossa keskustelussa. :') Hermionen pisimmät puheenvuorot olivat välillä vähän kömpelöitä ja toivat mieleen sellaiset elokuvat, joissa hahmo selostaa monologina ajatuksiaan toiselle. Koska Hermione kuitenkin oli tässä näkökulmahahmona, hänen ei olisi tarvinnut ns. ajatella ääneen niin paljon. Toisaalta Hermionen "avautumiset" toivat kaksikon välille sellaisen mukavasti toimivan vuorovaikutuksen, että vaikka Charlie ei paljon alkuun puhunutkaan, hän kuunteli ja antoi Hermionen keventää sydäntään. Ja ehkäpä Hermionen pitikin nimenomaan saada ajatella ääneen - huomaan itsekin tekeväni sitä aika usein.

Sivusinkin jo sitä, että tuo dirivaakun katoaminen oli musta tosi kaunis ja toimiva kohta. Se, että he eivät voineet vaikuttaa asiaan mitenkään, sai mut miettimään hyväksynnän ja muutoksen ainaista tasapainoa. Tässä oli läsnä molemmat: asiat, joita haluaa oikein kovasti muuttaa ja asiat, jotka on vain hyväksyttävä.

Kiitos kauniista, monin tavoin samaistuttavasta ja ajatuksia herättävästä lukukokemuksesta!

hiddenben:
sugared, minäkin tykkään hetkeen pysähtyvistä pohdiskeluteksteistä! Kivaa siis, että päädyit lukemaan ja kommentoimaan juuri tätä tekstiä :) Aivan aikaisissa aamuissa todella on jotain välitilamaisuutta, joka tuo esiin uusia ajatuksia ja mahdollistaa erilaisia kohtaamisia, kuten Hermionen ja Charlien kohtaaminen tässä tekstissä. Ilahduttaa kuulla, että tuo dirivaakku toi tarinaan niin paljon (olisinpa keksinyt sen itse, mutta Kapari-Jatta taitaa olla senkin käännöksen keksinyt diricawl-nimestä :()!

Oli myös kiva kuulla ajatuksiasi noista pidemmistä puheenvuoroista. Niissä on tiettyä ramblingia, ja ne ovat pituudeltaan kömpelöitä ja ehkä jopa hieman epätyypillisiä Hermionelle, mutta sanoisin, kuten itsekin huomautit, että tässä Hermione yrittää itselleenkin selittää, miksi teki niin kuin teki. Tosin huomautus Hermionen näkökulmasta on hyvä ja olet siinä aivan oikeassa! Yritän pitää tämän asian mielessä jatkossa tekstejä kirjoittaessani :) Kiitos hurjasti kommentistasi, oli ilo lukea ajatuksiasi tekstistä!

Fiorella:
Rare on usein hyvä ja ajatuksia herättävä juttu! :) Tässäkin yhdistelmä toimii oikein hienosti ja ficci on miellyttävälukuinen ja piti hyvin kiinnostusta yllä.


--- Lainaus ---Kotikolo on hiljainen – ei täällä asu enää muita kuin Molly ja Arthur. Niin ja Charlie, väliaikaisesti.
--- Lainaus päättyy ---
Se, miten Kotikolo on Hermionen turvallinen ja lohdullinen paikka, tuntui ihanalta. Varmasti se onkin sitä hänelle, siinä missä Harryllekin; tietynlainen henkinen koti, minne voi aina palata - joko ajatuksissaan tai fyysisesti. :)


--- Lainaus ---”Tontturokko on itsepäinen tauti kaikille muille paitsi kotitontuille itselleen”
--- Lainaus päättyy ---
Jotenkin surkuhupaisaa ajatella, että kotitonttujen parasta ajatteleva Hermione on hyvässä tarkoituksessaan saanut "palkinnokseen" niiltä sitkeän pöpön, joka estää hänen oman työntekonsa. Kieltämättä haikeaa, että ketään muuta ei kiinnosta kotitonttujen vointi, ainoastaan häiritsee palvelujen puuttuminen. Voin hyvin kuvitella, miltä Hermionesta on tuntunut hänen päättäessään tarttua itse toimeen ja tehdä jotakin asialle.


--- Lainaus ---Charlielle on helppo puhua – Hermione ei vain ole saanut mahdollisuutta huomata sitä aikaisemmin.
--- Lainaus päättyy ---
Ja miten ihanaa, että kumpikin löytää jonkun yllättävän, jolle avautua painavista ajatuksistaan, ja joka oikeasti kuuntelee, ikään kuin tuorein korvin - ja vielä lisäksi ymmärtääkin! Tarkkailunalainen taikaeläin jää kummallakin tietyssä mielessä sivuseikaksi kaikesta kiinnostavuudestaan huolimatta. Sen seuraaminen antaa kuitenkin luontevan syyn olla ja jutustella. Tuntui Charlielle luonteenomaiselta, että välissä oli myös hiljaisia hetkiä, mutta jokainen hiljaisuus ei tarkoita vaivaantuneisuutta. :)

Ilahdutti, ettei hahmoja yhdistetty väkisin pariksi, vaan nimenomaan kyseessä oli orastava ystävyys, kun toinen ei ole enää pelkästään tuttava läsnäolija vaan joku merkityksellinen. :) Oli miellyttävää vaihtelua, ettei tässä ollut romantiikkaa vaan tällainen yhteinen hetki, joka lähensi kahta ennestään vieraampaa ihmistä. :) Tämän lukeminen oli ilo, kiitokset siitä!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu