Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

Given: Toinen (S, Mafuyu/Uenoyama, oneshot)

(1/2) > >>

Larjus:
Title: Toinen
Author: Larjus
Fandom: Given
Chapters: Lyhyt oneshot
Pairing: Satou Mafuyu/Uenoyama Ritsuka, puheen tasolla ollut ja mennyt Satou Mafuyu/Yoshida Yuki
Genre: Alun angstilla maustettu romance
Rating: S
Warnings: Mainintana itsemurha
Disclaimer: Hahmot on alun perin luonut Kizu Natsuki, joten luonnollisesti oikeudet niihin kuuluvat hänelle. En ole hyötynyt tämän tarinan kirjoittamisesta rahallisesti.
Summary: Ritsuka ei ollut Mafuyun ensimmäinen: hän oli toinen.

A/N: Idea tähän putkahti päähäni oikeastaan heti 9. jakson jälkeen, ja on sen jälkeen hautunut hyvän aikaa. (Todellakin hyvän aikaa, kun meni about vuosi, ennen kuin sitten lopulta sain tämän edes kirjoitettua :D) Ja meni aika hauskasti, toinen kirjoittamani Given-fici on nimeltään "Toinen" ;D

Osallistuu Multifandomin neloskiekalle.



Toinen


Mafuyu oli Ritsukan ensimmäinen kaikessa. Hän oli tämän ensirakkaus, ensimmäinen poikaystävä, häneltä Ritsuka oli saanut ensisuudelmansa, ja jos kaikki heidän välillään jatkuisi yhtä auvoisasti, hänen kanssaan Ritsuka myös kokisi ensimmäisen kertansa.

Mutta Ritsuka ei ollut Mafuyun ensimmäinen: hän oli toinen. Hän ei ollut Mafuyun ensimmäinen rakastettu tai poikaystävä, eikä tämän ensisuudelma tai ensimmäinen kerta myöskään kuulunut hänelle. Mafuyu oli kokenut sen kaiken jo kertaalleen, ennen aikaa Ritsukan kanssa. Yuki oli ollut hänen ensimmäisensä.

Ritsuka ajatteli Yukia hyvin harvoin. Ei hän halunnut muistella poikaystävänsä entistä, jota ei ollut itse koskaan tavannut eikä edes voisikaan tavata, koska tämä oli tappanut itsensä. Mafuyukaan ei juuri koskaan ottanut Yukia puheeksi, suri ja ikävöi tätä vain omissa ajatuksissaan, mikä oli Ritsukan mielestä samaan aikaan sekä hyvä että huono asia. Hyvä siksi, että ei hänkään oikeastaan edes halunnut puhua Yukista tämän kanssa, huono siksi, että hän ei myöskään halunnut Mafuyun hautaavan tunteitaan ja sinnittelevän yksin niiden kanssa. Hän halusi Mafuyun avaavan sydäntään hänelle, myös niistä vaikeista asioista.

Mutta aina kun Yuki jostain livahti Ritsukan mieleen, ristiriitaiset ajatukset ja tunteet velloivat hänen sisällään ja myrkyttivät mielen. Hän ei ollut Mafuyun ensimmäinen – Yuki oli ollut – ja se sattui. Yhtä lailla häneen sattui sekin ajatus, että jos Yuki olisi yhä elossa, tämä saattaisi vieläkin myös olla yhdessä Mafuyun kanssa. Jos Yuki olisi elossa, ehkä Ritsuka ei edes olisi koskaan tavannut Mafuyuta, löytänyt tätä nuokkumasta porraskäytävässä kitara sylissään. Ehkä he eläisivät molemmat kokonaan omia toisistaan irrallisia elämiään, joissa Ritsukan ensimmäinen olisi joku muu – jos kukaan – ja Yuki voisi yhä olla Mafuyun ensimmäinen, toinen, kolmas – vaikka sadaskin – ja viimeinen.

Sen kaiken ajatteleminen sattui.

”Uenoyama-kun?”

Ritsukan synkkä ajatusvirta katkesi äkisti, mutta kesti hetken ennen kuin hän taas tiedosti ympäristönsä. Hän oli pysähtynyt keskelle katua, ja Mafuyu seisoi reilun kymmenen metrin päässä ja katsoi suoraan häneen. Ritsuka tuijotti tyhmänä takaisin, kunnes Mafuyu harppoi hänen luokseen.

”Mihin sinä oikein jäit?”

Mafuyun ruskeiden silmien katse oli lempeä, mutta kulmien asento vihjaisi pienestä huolesta. Tai sitten se ilme oli tarkoitettu vain kysyväksi, Ritsuka ei tiennyt. Mafuyun sanatonta viestintää oli joskus niin hankala tulkita.

”Tu-tuli ajatuskatkos”, Ritsuka vastasi vähän vältellen. Ei hän halunnut kertoa Mafuyulle, että oli ajatellut tämän entistä, kuollutta poikaystävää, jota jollain asteella kadehtikin, koska ei itse voinut olla Mafuyulle se ensimmäinen.

”Joko jatketaan matkaa?” Mafuyu kysyi. ”Kaji-san ja Haruki-san odottavat meitä.”

”Ah, joo.”

Vastauksestaan huolimatta Ritsuka ei hievahtanutkaan. Mafuyu kallisti päätään, tarrasi sitten Ritsukaa kädestä ja veti tämän kevyesti mukaansa. Mafuyun ote oli hellä mutta tiukka ja oli selvää, ettei hän päästäisi irti. Ritsuka sovitti askeleensa Mafuyun tahtiin ja tunsi, miten tämän peukalo silitti hänen kättään kävelyn lomassa. Ele oli hienovarainen ja Mafuyun menosuuntaan katsova ilme huoleton, mutta selvää oli, ettei kyseessä ollut vahinko. Tarkoituksellisuudesta kieli myös se, että kuin vaivihkaa Mafuyu nojautui hitaasti Ritsukaa vasten.

Teot ja niiden merkitys eivät jääneet Ritsukalta huomaamatta. Nämä viestit hän osasi tulkita. Mafuyu selvästi aavisti jotain, mutta koska Ritsuka ei ollut sanonut mitään, hänkin pysyi hiljaa ja tarjosi vain sanatonta välittämistä. Mutta sanoja tai ei, tekojen kautta välittyvä viesti siitä, että Mafuyu oli hänen rinnallaan, rakasti, välitti ja huolehti, oli juuri se, mitä Ritsukan sydän sillä hetkellä kaikkein eniten tarvitsikin.

Hän oli Mafuyun toinen, eikä hän koskaan voisi olla tämän ensimmäinen. Mutta oliko sillä loppujen lopuksi edes merkitystä? Koska juuri sillä hetkellä hän oli Mafuyun nykyinen ja ainoa, ja kun asiaa tarkasteli siltä kannalta, se merkitsi Ritsukalle paljon enemmän kuin se, kuka oli ollut ensimmäinen ja kuka toinen.

Nämä hetket Mafuyun kanssa olivat uniikkeja, vain hänen.

Mafuyu oli hänen.

Ja hän oli Mafuyun.

Pura:
Väsään kommenttia puhelimella bussissa matkalla töihin, joten taso saattaa olla sen mukainen, be warned :'D

Nyyh, tykkään tästä tosi paljon kuten aiemmastakin Given-ficistäsi ♡ Tavoitat hahmojen välille aina ihanan pehmoisen tunnelman jota lukiessa tulee hyvä mieli. Sellaista on ihana lukea ja teksteihisi tekee mieli palata aina kun on huono fiilis ja kaipaa päivään pientä piristävää onnenhetkeä.

Kerronta Uen näkökulmasta toimii tosi hyvin, ja olet taas onnistunut pitämään hänet tosi IC:nä. Niin ihana olevinaan rento ja reteä poitsu joka ei mielestään juurikaan mieti Yukia, vaikka miettii kuitenkin :'D Hänen huolensa ja pohdintansa oli samaistuttavaa ja realistista, juuri tuollaisia asioita varmaan itsekin pohtisin paljon hänen asemassaan.

Uen ja Mafuyun suhde on tässä ihana, pidän kovasti tuosta että aina ei tarvitse puhua, vaan voi olla toisen kanssa myös hiljaa ja toinen ymmärtää ja antaa sille tilaa. Juuri tämä:

--- Lainaus ---Mutta sanoja tai ei, tekojen kautta välittyvä viesti siitä, että Mafuyu oli hänen rinnallaan, rakasti, välitti ja huolehti, oli juuri se, mitä Ritsukan sydän sillä hetkellä kaikkein eniten tarvitsikin.
--- Lainaus päättyy ---
♡♡♡♡♡ Niin ihana :'(

Kiitos tästä, tämä piristi aamuani valtavasti!

Larjus:
Kiitos jälleen ihanasta kommentista, Pura ♥ Kyllä niin lämmittää mieltä kuulla, että on piristänyt ficillään jonkun toisen aamua! Tämä oli oikein tasokas kommentti, en kokenut mitään syytä varoa ;D ♥

Mafuyun ja Uenoyaman suhde on musta sarjassa aivan ihana (vaikka sillä omat haasteensa ja epävarmuutensa onkin), ja yritänkin sen eri ulottuvuuksia ficeissäni kuvata (vaikka toistaiseksi oon nämä kaksi vasta saanut valmiiksi. Mulla on kyllä yksi pidempi teksti kesken, ehkä pari kolme osaa, kirjottelin sitä viime vuoden puolella... Pitäis jatkaa sitäkin 🤔). Ue tosiaan yrittää päällepäin olla paljon itsevarmempi ja huolettomampi kuin onkaan, mutta kyllähän se teini-iän epävarmuus puskee läpi. Ja kun tosiaan suhde Mafuyun kanssa on hänen ensimmäisenä, kaikki on hänelle uutta ja jännittävää. Ja kyllähän se on luonnollista, että oman kultansa edesmenneen exän ajattelu tuntuu pahalta, ja pieni kateuskin puskee päälle, varsinkin kun vieläkin niin paljon puhutaan ja korostetaan ensirakkautta ja ekaa kertaa jne. (sitä en tähän tekstiin auki kirjoittanut, mutta se on osasyy sille, miksi "toisena" oleminen Uesta tuntui pahalta, kunnes hän lopulta tajusi, että ensimmäinen tai toinen, hän on Mafuyun nykyinen.)

Sanattomat rakkaudenosoitukset on mun heikkous, ja kun Mafuyu on muutenkin sellainen hahmo, joka kokee haasteekseen ilmaista itseään sanoin, koin, että rakkaudensa ja välittämisensä ilmaisu elein ja teoin sopi tähän tekstiin parhaiten. Kiva kuulla että muihinkin uppoaa 🥰😊 ♥

Vielä kerran kiitos kommentistasi, vastaavasti se piristi minua suuresti ♥

Kaarne:
No niin! Anteeksi, että kommenttikampanjan kanssa on taas kestänyt (ja itse asiassa olen jo myöhässä, auts!), mutta ripariputki sen kuin jatkuu. Oli kuitenkin hauskaa, että tällä kertaa olit antanut tehtäväksi juuri mahdollisimman vieraan fandomin etsimisen, koska vaikka tykkään niitä muutenkin sinulta lukea, päädyn usein tuttuun ja turvalliseen OtaYuriin.  ;D Nyt oli siis poikettava kaavoista!

En tiennyt (tai tiedä) tästä fandomista yhtään mitään ennakkoon, mutta alkutietojen ja erityisesti summaryn perusteella kiinnostuin kyllä! Tällaiset ficit, jossa ensirakkaudelle asetetaan paljon odotuksia ja ladataan hurjasti tunteita, ja sitten ei ollakaan sille toiselle ensimmäisiä, ovat tosi kiinnostavia! Minusta tässä tuo alun surullisempi osuus oli käsitelty hienovireisesti ja aidosti, ja se osaltaan sitten syvensi tuota loppupuolen romanssia. Pidin paljon siitä, että aiemman suhteen merkitystä ei tarvinnut mitenkään kieltää tai vähätellä, mutta silti uuden suhteen ainutkertaisuus tuli hyvin esiin. Tuo lopetus oli tosi kaunis ja herkkä ja nostatti suorastaan kyyneleet silmiini, ja sitten toisaalta Ritsukan epävarmuus ja murhe aiemman suhteen painosta oliva myös kouriintuntuvia.

Tämä oli todella kaunis pieni teksti, joka ei kyllä mitenkään kaivannut fandomtietämystä taustalle, kun tunteet kyllä välittyivät muutenkin. Kiitos taas kerran! ❤️

Larjus:
Kaarne: Joskus on hauska antaa siitä perinteisestä poikkeavia "tehtäviä" ficin valitsemiseen :P Otayuri on kyllä aina hyvä valinta, et ei sen puoleen (enhän mä muuten heistä olis niin montaa ficiä edes kirjoittanut :D ja lisää on tulossa, edelleen ;D) Mutta vaihtelu virkistää!

Musta tuntuu, että vaikka on paljon puhetta siitä, miten se eka suhde on harvoin myös vika ja kaikki ekat kokemukset on yleensä vain säheltämistä, niin silti se ajatus ensirakkaudesta ja ensimmäisistä kerrosta on jollain jalustalla (jos ei muuta niin sellaisena romanttisena haavekuvana). Ue on muutenkin sellainen yliajattelija ja ehkä pelkää, ettei heidän suhteensa voi olla Mafuyulle yhtä erityinen kuin se on hänelle (vaikka eihän suhteiden järjestys siihen vaikuta). Lisäksi Ue on niin kokematon, että kai hän vähän pelkää sitäkin, ettei osaa vastata niihin odotuksiin, mitä Mafuyulla on. Vaikka ihan turhia pelkojahan ne on, koska jokainen suhde on ainutkertainen, eikä niitä voi suoraan noin vain verrata. Mutta ei se kateuden tunnetta automaattisesti estä.


--- Lainaus ---Tuo lopetus oli tosi kaunis ja herkkä ja nostatti suorastaan kyyneleet silmiini, ja sitten toisaalta Ritsukan epävarmuus ja murhe aiemman suhteen painosta oliva myös kouriintuntuvia.
--- Lainaus päättyy ---
No voi että, sähän oot tuntenut tämän parissa vaikka mitä! ❤❤🥺 On kyl huikee fiilis itellekin saada muut tuntemaan omilla kirjoituksillaan paljon erilaisia tunteita. Kiitokset itsellesi, mukavaa että tykkäsit!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu