Kirjoittaja Aihe: Vihollisista vaikein (Sev/Minerva, S) (4:n raapaleen sarja, angstfluff)  (Luettu 2166 kertaa)

Kivikausi

  • Retard
  • ***
  • Viestejä: 628
  • дьявол
Nimi: Vihollisista vaikein
Kirjoittaja: Kivikausi
Beta: LordPuhdemort
Tyylilaji: draama, romantiikka, angst?, kevyt deathfic, raapalesarja
Paritus: Severus/Minerva
Ikäraja: S
VV: J. K. Rowling omistaa Potter-maailman ja hahmot. Minä en saa näistä raapustuksista tuloja.
Tiivistelmä: Vuosien saatossa ymmärsin kuitenkin, että et ikinä haluaisi tulla nähdyksi urheana ritarina, vaikka se maksoikin sen, että jouduit seuraamaan ainoan arvostamasi naishenkilön vihaavan sinua täydestä sydämestään.

// Albuksen PoV! FF100, sanalla Viholliset.
Jostain syystä tuli vain tällainen mieleen Avenged Sevenfoldin kappaleesta Until the End, vaikkei sanat mätsääkään, mutta noin tunnelman osalta.
Kaipaisin kovasti kommentteja toteutuksen toimivuudesta, kun se näissä raapaleissa (tai sarjoissa) on aina itselleni tärkeintä. On myös aina kiva kuulla mitä tulkintoja muilla on siitä, mitä hahmot teoillaan ja eleillään tarkoittavat.


VIHOLLISISTA VAIKEIN


Aluksi luulin, että palaisit halusta kertoa sinua halveksiville kiltalaisille olevasi heidän puolellaan. Luulin suuren osan katkeruuttasi olevan juuri sitä; tukahdetettua halua tulla viimeinkin hyväksytyksi. Näin sinut edelleen vihaisena koulupoikana. Vuosien saatossa ymmärsin kuitenkin, että et ikinä haluaisi tulla nähdyksi urheana ritarina, vaikka se maksoikin sen, että jouduit seuraamaan ainoan arvostamasi naishenkilön vihaavan sinua täydestä sydämestään.

Kyllä, minä olin huomannut Minervaan luomasi katseet jo kauan sitten. Olit kääntänyt ne niin hyvin inhoksi, että jopa minulla oli aluksi vaikeuksia tulkita niitä oikein. Mutta edes sinä et koskaan pystynyt peittämään sitä lämmön vivahdetta joka silmissäsi välähti silloin kun Minerva käänsi halveksivan katseensa pois.

***

Kun sinä viimeinkin saatoit minut tietoisuuden paremmalle puolen, katosi samalla viimeinenkin mahdollisuutesi saada hyväksyntä viehättävältä professoriltamme. Tiesit, että vaikka sota olisi ohi ja sinun maineesi puhdistettu, ei Minerva voisi ikinä unohtaa, mitä kaikkea olit tehnyt ja millä tavalla käyttäytynyt.

Seurasin olemattomuuden verhon takaa kuinka kohtasit Tylypahkan rehtorina joka päivä tuon halveksivan katseen ja kuinka vastasit siihen samalla mitalla takaisin, voimatta koskaan kertoa mitä vihasi todella tarkoitti. Jollain tavalla taisit jopa nauttia siitä, että pystyit osoittamaan tunteesi käänteisellä tavalla. Oikeastaan et enää edes halunnut tilanteen kääntyvän miksikään - koskaan. Nautit olostasi mystisenä ja vihattuna auktoriteettina. Ainoana elossa olevana, joka tiesi oikeat motiivisi.

***

Tiesit kuitenkin menneessi liian pitkälle sinä iltana, kun Harry tuli linnaan. Seurasin vierestä kasvojesi kalpenemista kun Minerva viimein nosti sauvansa sinua kohti. Olit astunut rajan ylitse. Minua sattui katsoa kuinka pelkäsit, että Minervan puolustus pettäisi ja vahingoittaisit häntä tarkoituksetta. Samoin Minervan viha taisi viimein ylittää henkilökohtaisen rajan. Näin miten hätkähdit sitä. Sillä hetkellä hän vihasi sinua koko sielullaan. Ainoa kerta, jolloin et pystynyt kohtaamaan sitä täysin tai vastaamaan siihen.

Näit parhaaksi paeta, vaikka tiesit itsekin, että se saattoi olla viimeinen kontakti häneen. Minustakin se oli ainoa oikea ratkaisu, tai olisit vielä saanut tehdä minulle seuraa muutaman ratkaisevan tunnin liian aikaisin.

***

Saapuessasi minun vierelleni aavistuksen verran turhan nuoressa iässä, ei silmissäsi kuitenkaan ollut havaittavissa sen suurempia määriä katkeruutta kuin kaipuutakaan. Olit niin neutraali kuin vain Severus Kalkaros voi olla. Totesit että taistelu oli nyt ohi ja minä nyökkäsin sille. Jäimme yhdessä seisomaan Harryn vierelle kun hän katsoi elotonta fyysistä ruumistasi.

Mulkaisit minua kun vakuutin, että Harry tulee varmasti kertomaan Minervalle todellisista motiiveistasi. Tuhahdit ettei sellaisilla asioilla ole enää mitään väliä tällä puolen, etkä mitä ilmeisimmin huomannut kaartuvaa suupieltäni kun kielsin lauseesi. Kyllä sellaisilla asioilla nimenomaan oli väliä, eikä odottavan aika ajattomassa tilassa lopulta ollut niin pitkä, vaikka et sitä aluksi uskonutkaan.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 20:53:51 kirjoittanut Guadaloupe »
Сам заварил кашу, сам и расхлебывай.

An I for detal.

Firdilien

  • Fiktiiviseksuaali
  • ***
  • Viestejä: 554
  • Semi-ilkeä ihmissyöjätossu
    • Tossun ficit
Vs: Vihollisista vaikein (Sev/Minerva, PG)
« Vastaus #1 : 21.02.2009 19:50:29 »
En edelleenkään tiedä, mitä tästä oikein voi sanoa. Aika hiljaiseksi vetää eikä se johdu edes siitä, ettei ficci olisi herättänyt mitään ajatuksia tai tunteita, vaan siitä että tässä on jo oikeastaan sanottu kaikki.

Aloitanpa siis hahmoista. Albus, Severus ja Minerva eivät ole mitään maailman helpoimpia hahmoja kirjoittaa saati sitten analysoida, mutta tässä he olivat kyllä kaikki hyvin uskottavia ja kiinnostavia. Aloin taas miettiä hahmojen päämääriä ja motiiveja tätä lukiessani. Severuksella selvästi oli tässä omia motiivejaan, joita edes tarkkasilmäinen Albus ei voinut kaikkia erottaa. Severuksella ei ollut mitään tarvetta korostaa itseään tai tulla muiden hyväksymäksi, mikä oli tavallaan surullista ja tavallaan niin kovin inhimillistä. Albus oli jotenkin sympaattinen, kun heti alussa tunnusti tulkinneensa Severuksen tarkoitusperät väärin. Minervaa kuvattiin myös hyvin, vaikkakin minua jäi mietityttämään, että mitähän hänen päässään mahtoi liikkua. Se ei kuitenkaan ollut tekstin pointti, joten tietenkään sitä ei olisi tähän saanut ahdettuakaan, mutta aina saa miettiä.

Jotenkin oli kiva, ettei tässä sen enempää nimetty niitä Severuksen tunteita. Annettiin kevyitä vihjauksia ohimennen ja se oli ihan riittävästi. Jätettiin lukijalle tulkinnanvaraa, mikä on aina tietyssä määrin hyvä juttu. Minua suretti kamalasti Severuksen puolesta tuossa kolmannessa raapaleessa, kun Minerva kerrankin osoitti todella vihaavansa häntä.

Selitinkin jo, miten tuon lopun tulkitsin, mutta laitetaan se nyt vielä tähänkin. (Miten niin kerään väkisin kommentille pituutta?) Ymmärsin tosiaan sen lopun niin, että aika tässä maailmassa ja tuonpuoleisessa eivät kulje samalla tavalla ja samaa vauhtia (ehkä koska tuonpuoleisessa ajankulua ei vertaa jo eletyn elämän pituuteen). Ja kaikilla kun on ihmisiä, joiden odottaa tai pelkää tulevan joku päivä tuonpuoleiseen, ja he kyllä tulevat sinne yllättävän pian eikä kannata olettaa, että jonkun ihmisen kuolemaan on vielä aikaa.

En oikein tiedä, mitä sanottavaa tästä vielä kaivaisin. Ehkä lopetan höpötyksen ja sanon vain, että mukava lukukokemus ja pidin, vaikka kommentointi olikin työn ja tuskan takana. ;D
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan.

68 to go.

Pops

  • Rouva Minerva
  • ***
  • Viestejä: 1 222
Vs: Vihollisista vaikein (Sev/Minerva, PG)
« Vastaus #2 : 22.02.2009 19:43:03 »
Tossu tuossa edellä jo tulkintansa kertoi, joten minun on vain helppo yhtyä siihen.

Kuten Tossu sanoi, kukaan näistä kolmesta ei ole oikeasti kovinkaan helppo kirjoitettava. Minerva toki jäi tässä hieman sivulliseksi, mutta uskon että niin oli tarkoituskin. Albusta ja Severusta toit hyvin esille ja onnistuit pitämään heidät hyvin ic:nä. Jotenkin mielsin tuon miesten keskustelun käydyksi siinä samassa välitilassa, jossa Harry ja Albus tapasivat. Tiedä sitten miten sinä olit tämän ajatellut.

Pidin rakenteesta ja siitä miten vähän tässä loppupeleissä kerrottaan koko suhteesta. En ole oikeasti edes varma, onko näiden kahden välillä koskaan tämän tekstin mukaan mitään ollutkaan, vai onko Severus pitänyt koko ajan kaiken vain omana tietonaan. Noh, nyt kövi ainakin selväksi se, miten Severuksen muotoinen aukko oikein seinään syntyi.

Pops piti ja kiittää.
Have a biscuit, Potter!

lurikko

  • ***
  • Viestejä: 1 392
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: Vihollisista vaikein (Sev/Minerva, PG)
« Vastaus #3 : 22.02.2009 21:59:09 »
Oho, tämä on hieno. Paritus herättää vähän ristiriitaisia tunteita, mutta on kiehtova ja saat sen toimimaan tässä mielestäni tosi hyvin, tekee heti mieli ajatella tuota paria lisääkin. Kaikki kolme, Albus, Severus ja Minerva toimivat hahmoina hyvin, ja ficin nimi on hieno myös, sellainen, joka tuntuu johdattelevan tulkintaa ja olevan juuri oikealla paikallaan, ja silti jää sellainen pieni kutina, etten tajunnut ihan mitä se meinaa :D Mutta positiivinen tunne siis joka tapauksessa.

Ainoa asia, mikä minua tässä mietityttää, on ehkä se, että asiat sanotaan jotenkin niin kauhean suoraan usein. En tiedä, en toisaalta kaipaa kauheasti kiertelyäkään, ja kerronta on toisaalta tiivistä ja ytimekästä ja sikäli erittäin toimivaa: koska joka tapauksessa sanot asiat ytimekkäästi, sitä suoraa informaatiota ei tule liikaa, vaan lukija joutuu kuitenkin täydentämään. Silti varsinkin alussa oli vähän sellainen fiilis, että kaikki sisältö sanottiin tekstistä suoraan, sitä ei tarvinnut poimia rivien välistä. Puolenvälin jälkeen taas lukijakin sai ajatella enemmän tai siltä ainakin tuntui (tai ehkä vaan uppouduin siinä vaiheessa paremmin tekstiin :D) ja loppupuoli tuntuikin ehkä vakuuttammalta kuin alkupuoli, vaikka alkukin oli kyllä vakuuttava.

Kaikkein parasta on varmaan se, mitään huomaamattomasti ja ikään kuin vaivattomasti saat tämän parituksen toimimaan: se yksinkertaisesti tuntuu oikealta tässä.

Lainaus
Näit parhaaksi paeta, vaikka tiesit itsekin, että se saattoi olla viimeinen kontakti häneen.

Esimerkiksi tämä kohta vaan yksinkertaisesti Toimii. Ajatus tuodaan yksinkertaisesti mutta toimivasti esiin ja se on hyvä ja se kantaa.

Tuo jotakuta puhutteleva kirjoitustyyli on vähän ongelmallinen, en oikein koskaan tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella, mutta kyllä se tässä toimii. Ja Dumbledore kertojana toimii myös hyvin. Yleensä olen aina vähän niskakarvat pystyssä, kun joku on kuollut ja kertoo silti tarinaa, mutta kun DH:han oikeasti sisältää sen, että Harrykin keskustelee Dumbledoren kanssa siellä jossain tilassa... Ja kun se toimii, niin ei kai siinä mitään, ja tässähän se toimii. (Miten minä jauhan koko ajan toimimisesta... ehkä sen takia, että tässä on niin paljon aineksia, jotka muka epäilyttävät minua, niin kuin puhutteleva kertoja ja tuonpuoleisuus ja tietty rivien välissä olevan tarinan puute (tai sitten en vaan huomaa sitä) alussa, ja siitä huolimatta tämä vaan on hyvä :D)

Lopetuksesta tykkään tosi paljon, ja siitä, kuinka Severus ajattelee, ettei Minervan suhtautumisella ole enää väliä, ja Dumbledoren mielestä on. Se on tavallaan kauhean romanttinen ajatus, jos sitä haluaa ajatella sillä tavalla: että vielä kuoleman jälkeenkin voi odottaa kaikessa rauhassa sitä, että rakastettu tajuaa, minkä takia on tehnyt mitä on tehnyt. Ja se romanttisuus vaan paranee siitä, että muuten sisältö on kuitenkin tosi synkkä, ja että Dumbledore ja Severus ovat eri mieltä, ja lisäksi tuo ajatus on vaan niin hyvä, ja lisäksi se antaa selkeän ja toimivan tarkoituksen sille, että tässä on jo kuollut henkilö kertojana.

Oho, täytyy vielä sanoa tuosta kerronnan yksinkertaisuudesta alkupuolella ja rivinväliasian näennäisestä puutteesta, että ficin tunnelma mielestäni tulee nimenomaan rivien välistä ja se on hienoa. Tässä ei mielestäni mässäillä tarinan synkkyydellä, mutta lukija vaan tietää että tarina on synkkä. Tykkään.
Avatar: Sokerisiipi
Fikkilistaus

Kivikausi

  • Retard
  • ***
  • Viestejä: 628
  • дьявол
Vs: Vihollisista vaikein (Sev/Minerva, PG)
« Vastaus #4 : 26.02.2009 17:56:55 »
Firdilien: Tosi hienoa jos hahmot pysyivät mielestäsi uskottavina. Se on asia, johon yritän aina eniten kiinnittää huomiota, vaikka itse juoni saattaakin välillä lipsahtaa epäuskottavaksi. Virnuilin onnessani kun luin tuota kommenttia sillon kun olit sen postannut. Olit meinaan poiminut koko ficin punaisen langan tunnelmineen kaikkineen sieltä ja olen tosi tyytyväinen että viesti näköjään tuli läpi juuri kuten tarkoitinkin; "Severuksella ei ollut mitään tarvetta korostaa itseään tai tulla muiden hyväksymäksi, mikä oli tavallaan surullista ja tavallaan niin kovin inhimillistä." \o/

Noiden Minervan ajatusten ilmaisemista pohdin aika paljon mutta ajattelin lopulta, että en saa mahtumaan mitenkään järkevästi. Kolmella päähenkilöllä raapalesarja käy jo vähän ahtaaksi. Ja tuosta lopetuksesta taisinkin jo sanoa, että hyvä ettei se ollutkaan sitten niin sekava kuin kirjoittaessa tuntui.
Mutta suuren suuret kiitokset vaivannäöstäsi, kun pakersit ajatuksia herättävän kommentin vaikka se olikin tuskan takana. :)

Popka:
Niinkun Tossulle sanoinkin niin oli ajatus Minervan ajatusten esilletuomisesta, mutta jätin kuitenkin näin. Toivon että se oli oikea ratkaisu. Toisaalta myös mamis-ratkaisu koska Minerva olisi tässä ollut se vaikein. ;D Ja juu, ajattelin tuota välitilaa juuri noin. Koetan aina soveltaa ficceihin kirjojen maailmankatsomusta tämmöisissä jutuissa. Joskin ne katseli Harrya, joten pieni variaatio. ;) Että eivät olleet missään valkoisessa sumussa.

En itsekään tiedä mikä Severuksen ja Minervan suhde on ollut menneisyydessä. Mutta arvailen, että ainakaan mitään kovin suurta ei ole ollut koskaan. Ja Severuksen muotoinen aukko on nyt syöpynyt päähän ikuisiksi ajoiksi. ;D
Kiitos sinullekin kun jaksoit jättää jälkesi!

toyhto: Meinas kahvit läikkyä pöydälle kun hätkähdin kommenttisi pituutta. ;D Paritus ei tosiaankaan ole tavallisimmasta päästä ja siksi siitä onkin aina yhtä kiehtovaa kirjottaa, kun se ei ole lukijalle ns. luonnollinen pari, kuten H/D tai S/R (ainakin minulle melkein canonia). Saa haastetta siitä miten hahmot saa luonnollisen oloisesti sopimaan toisilleen.

Kiva että nimi tuntui oikealta valinnalta, sen kanssa oli vähän hankaluuksia. En ole itsekään täysin varma, mitä kaikkea tarkoitin sillä, mutta se vain tuntui sopivalta. ;D Pääasiallisesti se nyt kuitenkin yrittää vaan viitata siihen, että Severus ja Minerva joutuu vihaamaan toisiaan ja Severukselle se on paljon vaikeampaa kun jonkun Voldemortin tai Harryn vihaaminen.

Olen aika lailla samaa mieltä tuosta alun suoruudesta. Pyrin toteavaan sävyyn, josta tuli ehkä vähän liian toteavaa hetkittäin. Hyvä kuitenkin kuulla, ettei se kokonaan ollut sitä. Puhuttelutyyliä en ole kirjoittanut aiemmin juuri samasta syystä. Usein se ei vain sovi. Tähänkään sitä ei pitänyt tulla, mutta jostain syystä kun alotin tekstin, niin sain huomata että olin kirjoittanut sen puhutteluna. o.o Kummallinen vahinko siis, mutta jos toimii niin eipä siinä sitten hätää. Koetan ficeissä noudattaa kirjojen maailmankatsomusta ja tuumasin, että tämä tosiaan menisi ehkä nipin napin siihen. :D

Oivalsin tästä itsekin jotain lisää kun kerroit tuosta lopetuksen tulkinnasta. Mielenkiintoista. :) Todella suuret kiitokset myös sinulle siitä että olet vaivannut aivojasi tekstilläni näin paljon. Tällaisia kommentteja on todellakin ilo lukea kun saa ihan toisenlaisia näkökantoja!
Сам заварил кашу, сам и расхлебывай.

An I for detal.