Nimi: Kukaan ei kuule, auttakaa
Kirjoittaja: Arte
Päähenkilö: Pansy
Ikäraja: K-13 rankan aiheen takia
Tyyli: angst, kuolema, tuplaraapale
Varoitukset: Tässä tekstissä käsitellään kuolemaa, joten jos et halua lukea sellaista tekstiä, suosittelen jotain muuta.
Yhteenveto: Mitä tapahtuu, kun maailma ympärillä hiljenee?

Osallistuu: Spurttiraapaleen lisäksi myös FF-100 Pansy Parkinson sanalla 005. Ulkopuoli ja albumihaasteeseen, Simple Plan - Untitled (How could this happen to me). Sanat lopussa.

A/N Meinasin ensin julkaista raapaletopsassani, mutta ajattelin sitten, että ehkä aihe on liian rankka draamatopsaan. So here we are. Muistakaa tarkastaa varoitukset, jotta ei tule mitään ikäviä yllätyksiä. Tätä oli melko vaikea saada kasaan, oli aina joko liikaa tai liian vähän sanoja. Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen, tästä tuli suunnilleen sellainen, mitä halusin.


Kukaan ei kuule, auttakaa

Päässä jyskyttää, raajoja särkee. Koitan avata silmiäni, mutta kirkkaus ympärilläni on liian silmiinpistävä ja ummistan katseeni takaisin pimentoon. Hapuilen itseni pystyyn, jalat täristen, ja kohotan käteni silmieni peitoksi. Totuttelen hitaasti loistavaan valonlähteeseen ja pääsen katselemaan ympäristöäni.

Kaikkialla on täysin hiljaista, vaikka liikettä on joka puolella. Ihmisiä sinkoilee ympärilläni, näen heidän huuliensa liikkeen, huudot karkaavat kurkuista, mutta eivät koskaan saavuta minua. Kuin korvissani olisivat maailman pitävimmät korvatulpat, jotka tekisivät minut immuuniksi kaikkein pienimmillekin kirahduksille. Vain minä kellun valossa, kaikkialla muualla on harmaata, synkkää, suru velloo maassa, ryömii salakavalasti kasvuston lomassa. Ylittää ja alittaa maassa makaavat mustat kehot, joita ilmestyy koko ajan lisää.

Kuljetan katsettani kohti omia jalkojani ja näen peilikuvani heijastuvan tummasta maankamarasta. Kuva on moniulotteinen, näen rintojeni pehmeän kaaren ja nenäni pystyn linjan. Inhoan nenääni. Tapailen kädelläni sitä, mutta järkytyksekseni sormeni kohtaavat vain tyhjää. Haron kädelläni ympäriinsä ja tuijotan peilikuvaani.

Se ei liikku liikkeideni perässä. Pysyy paikoillaan, jähmettyneenä.

Pysäytän itseni ja vain tuijotan. Tunnen, kuinka hengitys tulee rahisten ylös keuhkoista. Avaan huuleni huutoon ja kiljun niin kovaa kuin jaksan – turhaa. Vartaloni tärisee, kyyneleet peittävät silmäni ja ryntäilen vauhkona ympäriinsä. Joka askel vie minua kauemmas kohti pehmeää tuntemusta eikä auta, vaikka kuinka anelen pääsyä takaisin todellisuuteen, Tylypahkan pihalle.

Olenko oikeasti kuollut?



Simple Plan - Untitled (How Could This Happen To Me?)

I open my eyes
I try to see but I'm blinded by the white light
I can't remember how
I can't remember why
I'm lying here tonight

And I can't stand the pain
And I can't make it go away
No I can't stand the pain

How could this happen to me?
I've made my mistakes
I've got no where to run
The night goes on
As I'm fading away
I'm sick of this life
I just wanna scream
How could this happen to me?

Everybody's screaming
I try to make a sound but no one hears me
I'm slipping off the edge
I'm hanging by a thread
I wanna start this over again

So I try to hold on
On to a time when nothing mattered
And I can't explain what happened
And I can't erase the things that I've done
No I can't

How could this happen to me?
I've made my mistakes
I've got no where to run
The night goes on
As I'm fading away
I'm sick of this life
I just wanna scream
How could this happen to me?

I've made my mistakes
I've got no where to run
The night goes on
As I'm fading away
I'm sick of this life
I just wanna scream
How could this happen to me?

Ouh, luin tämän liian nopeasti. Pitänee lukea uudestaan ja syventyä oikein kunnolla.
Tämä oli todella kaunis pieni iltapala. Kuvailu on toimivaa ja laadukasta. Ah, Nipa tykkää tästä. <3
Tämä on juuri sellainen ficci, missä minun pitää ajatella lukemaani oikein kunnolla. Tekstiä ei ole paljon, mutta asiaa on.
Aihe on tavallaan ahdistava ja teksti on välillä erittäin surullista, mutta en voi moittia sinua lopputuloksesta. Minusta tällaista on erittäin hankala kirjoittaa, mutta sinulta se luonnistuu tavattoman hyvin. Lisäksi tämä oli erilainen kuin useimmat tämän tyyppiset ficit. Tuntuu, että kuolemaa käsitellään useasti melko samantyylisesti. Tässä sanavalinnat ja kuvailu saivat aikaan uuden kokemuksen.

Ahdistavaa, mutta kaunista!

Tämä jätti hiljaiseksi. Upea lopetus.
Kiitän!

Nipz

//Luin tämän uudelleen kuunnellen samalla tuota Simple Planin kappaletta. Lopputulos oli mykistävä.