seuraava »

[Arte]

Tein oman topikin Viikottaiseen raapalehaasteeseen kirjoittamilleni ficeille. Tarkoitus olisi kirjoittaa jokaiselta viikolta raapale ja kerätä tähän samaan topikiin, mikäli ikäraja sen sallii. Korkeammalla ikärajalla palkitut raapaleet taas löytävät muualta.


Nimi: Mustasukkaisuutta
Kirjoittaja: Arte
Paritukset: Susan/Hannah, slashparitus
Ikäraja: S
Tyyli: femmeä ja maininta slashista, fluffa ja romanssia, draamaa
Yhteenvetona: Ei kai Hannah vain ole hieman mustasukkainen Susanista?

A/N Tämän viikon aiheena oli Hannah Abbott ja koska tykkään femmestä, halusin kirjoittaa pientä söpöilyä Susanin ja Hannahin välille.


Mustasukkaisuutta

Vaimeita kikatuksia kuului sänkyä peittävien verhojen takaa. ”Susan!” naurua pidättelevä ääni suhahti ja hysteria alkoi uudestaan. ”Mitä”, Susan virnisti. ”Minkäs minä sille mahdan, että he sattuivat olemaan aivan julkisella paikalla!”

”Älä yritä”, Hannah tyrskähti. ”Seurasit heitä kuitenkin aivan tahallasi ja oikein odotit, että he alkaisivat kuhertelemaan. Kyllä minä huomasin, kuinka sinä katsoit heitä, kun pojat kuiskuttelivat keskenään takkatulen luona.”

Susan myhäili omahyväisenä. ”Et kai vain ole mustasukkainen, että seurasin Ernietä ja Justinia?” Tyttö konttasi Hannahin luo ja kietoi kätensä tämän ympärille. ”Ethän?” Hän suukotti tyttöä huulille.

Hannahin posket saivat rusottavan värin. ”Ehkä...”, hän sanoi ja kaivautui tyytyväisenä paremmin Susanin syliin.

[Jennea]

Söpö raapale. Susan ja Hannah kyllä sopivat toisilleen. Ehkä hieman häiritsi, että siellä oli myös Justin ja Ernie paritus. Liikaa homoja yhteen pieneen raapaleeseen, jolloin raapale menettää uskottavuuttaan. Mutta toisaalta, kyllähän se paritus myös sinne sopi.

Juuri tällaista söpöilyä etsinkin ja löysin. Loppu oli hyvä. Hannahin posket saivat rusottavan värin. Hassu lause. Rusottava väri ei ole koskaan aikaisemmin kuulostanut noin hyvältä, kuin tuossa kohtaa, ja saanut noin hyvän mielikuvan.

Kiitos tästä.

[Arte]

Jennea, kiitos kommentista. Susan ja Hannah ovat kovin suloisia yhdessä ja heistä oli kiva kirjoittaa.

Travers, mukavaa, että pidit. (: Tykkään tästä raapaleesta itsekin, minusta se toimii suht hyvin tällaisena. En itse edes ajatellut tuota rusottavaa väriä, mutta nyt kun sinä ja Jennea olette sen tuoneet esiin, itsekin huomaa, että kyllä se aika nätiltä siinä kuulostaa. Kiitos kommentista!


Viikko 3. - Igor Irkoroff

Nimi: Lähdön partaalla
Kirjoittaja: Arte
Paritus: Igor/Severus
Ikäraja: S
Tyyli: draama
Yhteenveto: Miksei Severus voi ymmärtää Igoria?

A/N Kohtauksen alku on napattu LP:sta joulutanssiaisten ajoilta, jos joku jää miettimään. Raapaletta aloittaessani mietin, että mitkä sanat voisi kääntää merkitykseltään toisiksi, mutta loppujen lopuksi merkitys jäi samaksi ja jatkoin vain kohtausta. Tästä tulikin sitten triplaraapale, teksiä vain tykkäsi tulla. Igor/Severus voisi olla mienlenkiintoista pidempänäkin luettuna.


Lähdön partaalla

”Kuule nyt, Severus, et sinä voi teeskennellä, ettei tätä tapahdu!” Igor sihahti edellään harppovalle ystävälleen ja koetti pysytellä tämän perässä. Ahdistus pyörteili hänen sisällään ja ääni värittyi sen voimasta. ”Se on käynyt selvemmäksi ja selvemmäksi jo monta kuukautta, ja minä alan huolestua tosissani, sitä en kiistä -”

”Pakene sitten”, Severus tokaisi takaisin ja hääti muutaman oppilaan pois ruusupensaasta. ”Pakene, minä selitän puolestasi. Mutta minä jään Tylypahkaan.” Mies pysähtyi tiuskimaan muutaman sanan Potterille ja tämän ystävälle ja porhalsi sitten vauhdilla eteenpäin. Igor katsahti kaksikkoa nopeasti ja kiihdytti hänkin askeliaan. Miksei Severus voinut ymmärtää?

”Severus”, Igor tokaisi hiljaa, kun he olivat ehtineet pois kuuloetäisyydeltä joulutanssiaisia varten järjestetystä puutarhasta. ”Haluatko sinä, että minä lähden? Että jätän sinut tänne? Sitäkö sinä haluat?”

Mies hänen edellään pysähtyi äkkiseltään. Hengitys huurusi pakkasilmassa ja Tylypahkan valot loistivat heidän takanaan. Igor otti kiinni muutamat askeleet heidän välissään ja jäi liemimestarin taakse, seisoen lähes kiinni tämän selässä. Severuksen rintakehä kohoili voimakkaasti ja Igor näki, kuinka mies yritti hillitä itseään.

”Se ei merkitse mitään. Minä näen, mitä ajat takaa, Igor, mutta sitä ei ole. Vaikka me nyt voimmekin tavata yksityisissä tiloissani, se ei voi jatkua enää sitten, kun kouluvuosi loppuu. Se on jo nyt vaikeaa. Ja kuten sanoit, pimeän piirto vahvistuu koko ajan, ajat muuttuvat. Ei minulla ole aikaa tällaiseen. Ja jos sinäkin olisit järkevä, tajuaisit, ettei sinullakaan ole.”

Igorin suusta purkautui raskas huokaus. Mies kohotti kätensä ja tarttui edessään olevasta olkapäästä kiinni, puristi sitä tiukasti. Hengitykset höyrysivät ympäröivässä ilmassa, pyrkivät peittämään näkyvistä.

”Miksi sinä haluat olla järkevä, Severus, kerro minulle. Sinä tiedät, mitä minä haluan, olen sanonut sen monta kertaa ja sanon sen vielä uudelleen niin kauan, että kuuntelet minua ja toimit.”

Igor tiukensi otettaan ja piti miehen lähellään. Severuksen hartiat kohosivat ylöspäin refleksinomaisesti, nousivat suojelemaan mieltä tulevilta sanoilta, joita ei halunnut kuulla, joita ei ollut järkeä kuunnella.

”Lähde mukaani.”

[Arte]

Viikko 4 - Matami Rosmerta

Nimi: Pitkä päivä
Kirjoittaja: Arte
Päähenkilö: Matami Rosmerta
Ikäraja: S
Tyyli: draama
Yhteenveto: Pitkän päivän jälkeen haluaa vain huokaista helpotuksesta ja nukahtaa.

A/N Sain kuin sainkin tällekin viikolle raapaleen tehtyä, vaikka hieman tiukkaa tekikin. Pitkät päivät ovat yksi kauhistuksen aiheeni ja toivon toisinaan, että nukahtaminen olisi näin helppoa.


Pitkä päivä

Rosmerta sulki Kolmen Luudanvarren oven ja loitsi siihen turvataiat huokaisten syvään helpotuksesta. Hän nojasi hetken puista ovea vasten ja nautti siitä, että sai viimein pysähtyä hetkeksi huoahtamaan. Päivä oli ollut todella vilkas ja kiireinen, tylypahkalaiset olivat viettäneet Tylyaho-päivää ja parveilleet posket hehkuen ja suut nauraen baarissa halki päivän tilaten kermakaljaa kolpakoittain.

Nainen raahautui jalat kivistäen toiselle puolelle baaria. Hän kaivoi tiskin takaa pullollisen tuliviskiä ja täytti pienen lasin potkaisten samalla kengät jalastaan. Tyytyväinen huokaus irtosi huulilta, kun Rosmerta hörppäsi juomaansa. Neste poltteli mukavasti kurkkua ja lämmitti kankeita lihaksia rentouttavalla tavalla. Viimeinkin rauha, Rosmerta ajatteli, painoi päänsä puupöytää vasten ja nukahti.

[Arte]

TylerDurden, kiitos kommentista. Igor/Severus onnistui ihmeen hyvin, pidän siitä itsekin. Danke. (:

Vk. 5 - Laituri yhdeksän ja kolme neljännestä

Nimi: Näkymätön
Kirjoittaja: Arte
Paritus: Pansy/Violet (OFC)
Ikäraja: S
Tyyli: draama, tuplaraapale
Yhteenveto: Ehkä Violetin ei joskus tarvitse piileskellä

Osallistuu: Viikottaisen raapalehaasteen lisäksi myös FF-100 Pansy Parkison sanalla 020. Väritön sekä spurttiraapalehaasteeseen.

A/N Minulla on jo pidemmän aikaa ollut tarkoitus kirjoittaa Pansylle kaksoissisar, joka on tässä esiintyvä Violet. Tämä on periaatteessa kevyt tutustuminen kyseiseen hahmoon, tulen kirjoittamaan hänestä myös lisää. Kyseinen neitokainen on siis täysin minun keksimä, kuvitteellinen hahmo.

Tälle raapaleelle suoraa jatkoa löytyy ficistä Me.


Näkymätön

Punainen veturi tuuttasi korviasärkevästi ja pölläytti piipustaan ylimääräisen savupilven. Laiturilla vielä seisovat oppilaat kiiruhtivat suukottamaan vanhempiensa poskia ja kehottamaan pikkusisaruksiaan olemaan kotona kiltisti.

Violet korjasi häntä varten tekaistun näkymättömyysviitan helmaa ja varmisti, ettei hänen jalkojaan näkynyt. Isä oli vannottanut häntä pysymään sivussa, poissa tieltä, koska viitta ei ollut täydellinen ja hänet saatettaisiin huomata harhautusloitsusta huolimatta. Eikä Violet halunnut perheelleen tai itselleen mitään pahaa, eihän?

Hän katseli vanhempiaan ja kaksoissisartaan, jotka syleilivät toisiaan. Pansyn hiukset olivat kasvaneet kesän aikana yli olkapäiden, sisko oli viimein luopunut naurettavasta polkkatukastaan. Rouva Parkinson ei ollut sallinut lyhyempää hiusmallia, mutta Pansy oli sinnikkäästi yrittänyt pitää päänsä. Violet oli tyytyväinen, että tämä oli antanut viimein periksi, hän piti paljon enemmän pitkistä hiuksista.

Violet sormeili omia lanteille ulottuvia hiuksiaan ja tuijotti Pansya. Mitä hän olisikaan tehnyt päästäkseen tämän mukaan Tylypahkaan... Opiskelemaan taikuutta, asumaan samassa makuusalissa Pansyn kanssa, nukkumaan tämän vieressä milloin vain, tekemään läksyjä tämän kanssa, jakamaan yhteisiä hetkiä... Mutta ei, hänen täytyi piileskellä kotona ympäri vuoden ja olla olematta olemassa. Pansy oli luvannut, että kunhan hän olisi suorittanut Tylypahkan loppuun, he voisivat muuttaa jonnekin toiseen maahan, missä Violetin ei tarvitsisi piilotella sitä, kuka oli.

Violet huiskutti näkymättömällä kädellään siskolleen, kun tämä astui junaan, ja huokaisi sitten syvään.

[Arte]

TylerDurden, kommentistasi tuli kyllä todella hyvä mieli, kiitos siitä! Minä tykkään Violetista jo nyt, joten koitan kyllä saada näille kahdelle enemmänkin tarinaa matkaan.

Tämä raapale ei ole kirjoitettu viikottaiseen raapalehaasteeseen vaan spurttiraapalehaasteeseen, joka tämän viikon on pyörimässä.

Nimi: Mitä tahansa
Kirjoittaja: Arte
Päähenkilöt: Lovekivat
Ikäraja: S
Tyyli: draama, raapale
Yhteinen: Kesäinen ilta vuosia sitten.

A/N Tämän päivän sanaksi oli valittu luonto ja tällaista syntyi. Lovekivat on kovin ihania, eikö teistäkin? Ja hei muuten, Angora on tässä Lunan äidin nimi, koska oikeaa nimeä emme tiedä.


Mitä tahansa

”Äiti? Mikä tuo on?”
”Rakas Lunani, se on kärpässieni. Kärpässienet ovat hyvin myrkyllisiä etkä sinä saa koskaan syödä niitä, ymmärrätkö? Et edes maistaa.”
”Joo.”

Lapsi nousi ylös ja pinkaisi taas vanhempiensa edelle tutkimaan maailmaa hiukset lyöden ilmaa tytön takana. Tämä pysähtyi aina välillä kumartumaan alas ja konttaamaan heinikossa, poimien käsiinsä milloin mitäkin ötököitä ja kasvinpaloja, kysellen sitä sun tätä. Polvet vihreinä ja tukka takussa lapsi tanssahteli luonnon helmassa ja ilta-aurinko väritti hänen hiuksiinsa kultaa.

Pienen Lovekivan vanhemmat hymyilivät lapsensa onnelle ja kietoivat kätensä toistensa ympärille. ”Mitä luulet, mitä hänestä tulee”, Angora kysyi mieheltään, joka purskahti nauruun. ”Meidän Lunastammeko? Mitä tahansa.”

[turkinpippuri]

Mä en osaa kommentoida mitään järkevää, mutta ihan sama. Pidän näistä raapaleistasi.

Lähdön partaalla:
Tää tuntuu siltä, että se olis oikeastikin voinut tapahtua. Igor ja Severus sopii yhteen. Tykkäsin.

Näkymätön:
Ihastuin Violetiin. Hyvä idea tehdä Pansylle kaksoissisko Haluan lukea Violetista lisää!

Mitä tahansa:
Luna on ihana <3 Uskoin, että se olis kiellosta huolimatta maistanut sientä. Se olisi lunamaista. Lunamaista oli myös maassa pyöriminen.

”Mitä luulet, mitä hänestä tulee”, Angora kysyi mieheltään, joka purskahti nauruun. ”Meidän Lunastammeko? Mitä tahansa.”

Tämä lause tiivistää hyvin Lunan luonteen.

Kaikki oli hienosti kirjoitettu.

Kiitoksia

[Eeyore]

Tämä oli kyllä todella suloinen pieni pätkä ^^ Pidin tän raapaleen huolettomuudesta ja lapsenomaisuudesta. Olit hyvin saanu tiivistettyä tuon lapsen innokkuuden ja uteliaisuuden lyhyeen pätkään ja viimein lause oli kyllä aivan Lunaa itseään.

”Mitä luulet, mitä hänestä tulee”, Angora kysyi mieheltään, joka purskahti nauruun. ”Meidän Lunastammeko? Mitä tahansa.”

Hyvin lopetettu ja todellakin, Lunasta voi tulla aivan mitä tahansa ^^

[Arte]

TylerDurden, Luna on kiltti tyttö ja syö sieniä salaa. Tosin uskoakseni hän pysyttelee poissa punaisten luota, kun äiti kerran niin sanoi. Fini on addiktoittava (onko tuo edes sana...) - koukuttava paikka. (:
turkinpippuri, mukavaa, kun jaksoit kommentoida! Hyvä että pidit, kommentoimasi raapaleet ovat minunkin suosikkejani tässä listassa.
Eeyore, kiitos, hyvä kuulla että raapale onnistui hyvin. Se kuvaa Lunaa minustakin hienosti.

vk. 6 - George Weasley

Nimi: Rentoutumista pahan hengen kanssa
Kirjoittaja: Arte
Päähenkilö: George
Ikäraja: S
Tyyli: draama
Yhteenveto: Pientä rentoutumista, saanko pyytää?

A/N Spurttihaasteen torstain sanana oli kaappi, ja siitä tuli jostain syystä heti mieleen Weasleyden paha henki ullakolla.


Rentoutumista pahan hengen kanssa

”George? Olisitko kiltti ja menisit ullakolle varmistamaan, että paha henki pysyy hiljaa häiden aikana. Se on nyt ollut ihmeen hiljainen, mutta ei parane laskea sen varaan.”
”Ehm... Okei, äiti.”

George virnisti kääntäessään selkänsä äidilleen ja lähtiessään harppomaan portaita ylimpään kerrokseen. Molly oli aivan sekaisin häistä ja käskytti koko Weasleyn perhettä ympäri taloa milloin missäkin turhanpäiväisessä hommassa. George oli jo puhdistanut kanalan ja yrittänyt suoristaa talon monia savupiippuja, huonolla menestyksellä.

Oli ihana päästä hetkeksi pakoon talon vilskettä ja rentoutua. Paha henki oli hiljennetty jo silloin, kun sille oli taiottu vaatteet ja ulkonäkö Ronin esittämistä varten, joten hänen työnsä oli valmiiksi tehty.

[Arte]

Enpä olekaan taas hetkeen raapaloinut, mutta Hermionea en voinut vastustaa.

vk. 30 - Hermione Granger

Nimi: Ei melankolista huokausta
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: K-11
Paritus: Hermione/Pansy
Tyylilaji: draama, snog
Yhteenveto: Salainen tapaaminen.

A/N Picca ehdotti Hermansyn kirjoittamista, kun viikoittaisen raapalehaasteen aiheena on Hermione. Tällaista pientä. Sataseen, 022. Viholliset.


Ei melankolista huokausta

Hermione vilkaisi ympärilleen luikahtaessaan kirjastosta. Kun ketään ei näkynyt, hän pinkaisi hiljaa matkaan. Käytävät olivat autiot, mutta Hermione irvisti askelten kaikuessa kiviseinistä.

”Granger!” kuului sihahdus tummasta syvennyksestä loitsukäytävän varressa, ja Hermionekin piiloutui varjoihin. Sormet tarrautuivat häneen kiinni ja painoivat vasten seinää, huulet hyökkäsivät hänen omiensa kimppuun. Henkäykset olivat nopeita ja kiireisiä, liikkeet seurasivat mielijohteita. Hiukset tarttuivat suupieliin ja kynnet riistoivat ne irti.

”Pan...”

Luihuinen sisahti varoittavasti ja vetäytyi. Hermione tuijotti Pansyn olkapäätä.

”Tämä ei ole henkilökohtaista, Granger”, Pansy tokaisi, suupieliä kiristi. Silmät haravoivat käytävää.

Hermione oli hetken, ja kuiskasi sitten: ”Ei niin...” Hän painautui taas Pansya vasten, niellen melankolisen huokauksen.