seuraava »

[Pics]

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.

Title: Tanssimme virvatulina
Author: Picca
Beta: Eipä ole
Pairing: Hermione/Pansy
Rating: Sallittu
Genre: Romanssi, runo
Summary: Hermionen Pansysta kirjoittama runo.

A/N Runohaasteeseen tällä osallistun. Huih, en ole runoillut ikuisuuteen ja tunnun olevan ruosteessa siinä lajissa, pitäisi varmaan taas alkaa harrastaa enemmän. Olen kuitenkin yllättävän tyytyväinen lopputulokseen. Ja FF100-haasteessa tämä on sana 015. Sininen. (Aiheena Harry, Ron ja Hermione).


Tanssimme virvatulina

Valo taittuu iiriksistäsi
tummista kuin keskiyön peilit
enkä voi ajatella
kuin sinua
En ystäviä jotka eivät ymmärrä
En läksyjä jotka vievät ajan
vain sinua
sinua kaivaten

Toivon sinun saapuvan
aineellistuvan kuunsäteestä
kalpean sinisestä
Keskiyön jumalatar
kuunsiltaansa pitkin hän kulkee

Tartut käsiini
vedät läpi ikkunalasin
keveästi kuin veden
Olemme silkkaa valoa
fotonien liikettä
Keveästi seuraan sinua
sinua minne tahansa

Tanssimme virvatulina metsässä
lomassa paksujen runkojen
mustien vääntyneiden
Askeleet keveinä
tyynystä leijailevat höyhenet
ei taitu ainutkaan korsi
ei sammal painu jalkojen alla

Hiuksesi ovat mustaa tuulta
suruharsoa
perhosen siipeä
liian kaunista koskettaa
Peittävät kasvosi puolittain
näkyvillä toinen silmä
nenänpää
huulien tumma kaari

Kuulapset sinisäteet
me
kohtaamme metsäaukiolla
puiden sahalaita
musta taivasta vasten
Antaudut kiinni kuiskien minua
sinua
minua

Sirpin alla
sinisen samettitaivaan alla
sulaudumme yhteen
kirkastumme
rakastamme
tunnustamme
että rakastamme

Herään yksin
samettiverhon raosta paennut kuunsäde
hento kuin ensipakkasen muodostama jää
suutelee poskeani

[Arte]

Runoutta. En sitä todellakaan kovin paljoa lue, mutta mikäpä tässä, mukavaa ja kaunista tekstiä, ja sinulta luen mielelläni monipuolisesti kaikkea, varsinkin, kun ilahdutat minua Hermansylla. (:

Tykkäsin todella paljon kappaleesta, joka kuvaili Pansyn hiuskia. Musta tuuli oli kovin nätti ajatus, myös tuli tulisi helposti mieleen, mutta se taas johtaa ajatukset liiaksi Ginnyyn. Suruharso oli myös kaunis ilmaus, jotenkin tekstistä välittyy, kuinka Hermione kaipaa Pansya ja kuinka Pansy on kuitenkin saavuttamattomissa, keskiyön kuningattarena, ajatukset pääsevät häneen käsiksi vain yöllä unessa.

Viimeinen kappale on kans nam<3 Hermionen uni (ainakin minä sain tästä unenomaisen kuvan) viipyilee vielä suloisesti hänen ympärillään ja aww. Jäi hyvä mieli, kun vähän jaksoi miettiä ja tulkita.

[Sarelon]

Runoja tulee aika harvoin luettua, varsinkin fikkimaailmassa, kun sitä on tarjollakin niin vähän. Piti kuitenkin vilkaista, kun näin, että sinulta oli taas uusi fikki tullut. Ja kyllä kannattikin, tykkäsin tästä. Tämä keinui aina välistä liiallisenkin romanttisuuden rajalla, mutta ei kuitenkaan horjahtanut sille pahemmalle puolelle, ja tässä oli kauniisti yhdistelty surua ja rakkautta. Erityisesti sanavalinnat Pansyn hiuksista kertovassa kohdassa ja metsän kuvauksessa loivat mielikuvaa vähän onnettomasta rakastumisesta, joka ei saa vastakaikua.

Sitten on ihan pakko erikseen hehkuttaa tätä kohtaa, jonka takia päätin, että nyt perhana potkin itseni kommentoimaan:

Olemme silkkaa valoa
fotonien liikettä

Siis ei hitto, tuo oli ihan loistava oivallus! Sana fotoni kytkee runon ihan tajuttoman vahvasti Hermionen jästimaailmassa kasvaneeseen tieteilijähahmoon, sitä ei voisi ikinä käyttää velhomaailman kasvatin puheessa.

Ai, ja viimeinen kappale. <3. Vasta Arten kommentista tulin ajatelleeksi, että tämähän voisi kuvata unta (fiksu minä, muistin juuri miksen pidä äidinkielentunneista...). Ihastuin poskea suutelevaan kuunsäteeseen: kuunsäde tuntuu olevan tässä runossa jonkinlainen Pansya kuvaava motiivi, tosi hienosti keksitty.

[Pics]

Arte: Minäkin pidin hiuskohdasta, olen siihen tyytyväinen toisin kuin moniin muihin kohtiin. Juuri tuontapaista tunnelmaa yritin hakea, semmoista vähän eteeristä ja saavuttamatonta, joten olen todella iloinen että ilmeisesti tavoitit sen. Ja hermansy on niin ihanaa, että kyllä sitä pitää aina välillä kirjoittaa.

Sarelon: Mietin kyllä pariinkin kertaan ennen kuin kirjoitin ne fotonit sinne, mutta laitoin sitten lopulta kumminkin, kun jotenkin Hermionen voisi vielä kuvitella niistä puhuvan. Hienoa, että pidit niistä. Ja jee, ilmeisesti tunnelma välittyi sinullekin jotenkin sellaisena kuin itse tarkoitin.

Kiitoksia kovasti teille kummallekin. Oli erittäin jännä saada kommentteja sellaiseen tekstiin, jota ei itsekään oikein osaa tulkita. Runous on vähän sellaista ainakin minulle.

[Daphne]

Jep, runoutta tulee hiukan harvemmin lueskeltua, mutta mikäs niissä, etenkin jos ne ovat tällä mahtavalla parituksella. Hermione kirjoittamassa runoa Pansylle on kyllä kieltämättä milenkiintoinen ajatus. Pansyn hiuksia kuvaileva kappale oli tosiaan kiva, kuten edelliset kommentoijat sanoivatkin jo. Rakastin myös mustaa tuulta, fotonien liikettä, suruharsoa ja monia muita kauniita ilmauksia joita runo oli tulvillaan. Hieno tunnelma tästä välittyi ruudun toiselle puolelle ja todella taidokas runo, kiitokset.

~Travie