seuraava »

[Pics]

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.

Title: Anteeksiantamatonta
Author: Picca
Beta: Eipä ole
Pairing: Pansy/Hermione
Rating: K-13
Genre: Angstiromantiikkaa, raapaleita
Summary: Hermionen näkökulma hänen ja Pansyn suhteeseen sen eri vaiheissa.

A/N Viikottaisessa raapalehaasteessa aiheena Anteeksiantamattomat kiroukset. Minä kyllä loittonin tässä aiheesta anteeksiantamattoman kauas, mutta luovuushan on kivaa ja inspiraatio iski, joten mitäpä sitä selittelemään.

FF100-haasteessa sana 071. Rikki. (Aiheena Harry, Ron ja Hermione)


Komennu!

”Tule tänne”, hän saattoi sanoa. Vaikka vihasin sitä, että minua komenneltiin, menin silti. Joka kerta. En voinut pysyä poissa hänen luotaan. Hän oli huumetta ja vaikka sen käyttäminen oli pahasta, tarvitsin silti annoksen säännöllisesti, ja huomaamattani tarve kasvoi. Aloin ikävöidä häntä jo silloin, kun hän vielä makasi vierelläni, hänen rintansa painoivat omiani ja huulensa imeskelivät laiskasti merkkejä kaulaani.

Joskus hänen ehdotuksensa olivat liikaa ja yritin väittää vastaan. ”Miksi et tekisi?” hän kysyi, räpytteli silkalla tahdonvoimalla esiin puserrettuja kyyneliä silmistään. ”Etkö sinä rakasta minua?”

Ja tietysti minä rakastin, ja sitten teimme kuten hän oli ehdottanut. Hänen otteensa minusta oli komennuskirousta vahvempi.


Kidutu!

”Et voi tulla mukaan”, hän sanoi toisinaan. ”Ei se kiinnostaisi sinua kuitenkaan. En tule takaisin ennen aamua. Älä valvo odottamassa.”

Valvoin silti, kuvittelin hänen pitävän hauskaa ystäviensä kanssa. Niiden, joille hän ei halunnut näyttää minua, jotka halveksuivat minua jästivanhempieni sekä ystävieni takia. Jossakin sisimmässäni tiesin, ettei hän nukkuisi yksin. Mietin, kenen vuoteeseen hän päätyisi sinä yönä, kuvittelin hänen sorjan vartalonsa toisen otteessa, sormet tutkimassa sen kaarteita ensimmäistä kertaa. Tiesin, että kielletty viehätti häntä, hän halusi rikkoa kaikki rajat, myös luottamuksemme.

Se oli kidutusta, se teki niin kipeää, etteivät kyyneleetkään tulleet. Silti riipuin hänessä kaikin voimin, yritin saada hänestä edes osan.


Avada kedavra!

”Olet muuttunut niin ikäväksi”, hän lopulta sanoi. ”Vaadit liikaa. Tukahdutat minut. Ei tämä voi jatkua.”

Tiesin sen itsekin, tiesin, mutta silti rukoilin häntä jäämään. Miten eläisin ilman häntä? Hän oli myrkkyä, mutta pisarakin sitä sai maailman näyttämään hetken verran niin kauniilta. Sai minut tuntemaan oloni eläväksi. Kun hän olisi poissa, voisin yhtä hyvin olla kuollut. Sanoin sen.

”Olet säälittävä. En käsitä, mitä olen ikinä nähnyt sinussa.”

Hänen hiuksensa hulmahtivat, kun hän käänsi päänsä katsoakseen minua viimeisen kerran hartiansa yli. Ulvahdin, jokin minussa meni lopullisesti rikki, jokin, joka oli säröillyt jo pitkän aikaa.

Yhtä hyvin hän olisi voinut lausua tappokirouksen itse.

[precious]

Minusta taas olit soveltanut ihanasti (omaa?) tehtävänantoasi! Hienosti keksitty. :>
Minä pidin tästä ihan uskomattoman paljon! Hermione kävi kovasti sääliksi, suhteesta saattaa jäädä äärimmäisen riippuvaiseksi vaikka olisikin vahva ihminen. Sitä kokee jääneensä ihan tyhjän päälle.
Kiitos paljon, ja vielä kerran: tykkäsin ihan hirveästi tämän ficin ideasta!

[Arte]

Hermansya, Hermansya... En olekaan tajunnut, kuinka ikävä minulla on ollut tätä paritusta. Tätä on niin _vähän_ kunnollista, ei sitä aina jaksa lukea pelkkää PWP:tä (oh, nyt se on sanottu), jota LJ on aika pullollaan. Vaikka tämä olikin näin lyhyt, silti tässä oli jo kivaa tarinaa ja aww, he ovat vain niin täydellisiä.

Hermione-parka. Raskasta olla se antava, riippuva osapuoli suhteessa. Hellyttävää. Ja Pansyn olit kirjoittanut ihanasti, "minä menen nyt tuonne, ei tartte oottaa enkä tiiä, millon tuun takas"-naiseksi. Rakastan. Ihanaa, kun kirjoitat tytöistäni. (:

[Pics]

precious: Tehtävänanto auttaa joskus pääsemään alkuun, mutta yritän olla hirttäytymättä niihin liikaa kirjoittaessani, sillä joskus tekstit vain elävät omaa elämäänsä, ja tämä päätti tehdä niin. Minäkin pidin ideasta, mukavaa, etten ole ainut.

Arte: Joo, tätä paria on tunnetusti ihan liian vähän, ja minä tulen varmasti varastamaan tyttösi vielä monta kertaa yrityksessäni tehdä tätä lisää. Mukavaa, että pidit tästä tulkinnasta, tämä sopii aika hyvin mielikuvaani Pansysta, vaikka kyllä hänestä muunkinlaisen saa, kuten olet itsekin todistanut monta kertaa.

Kiitoksia teille kommenteistanne. <3

[amorito]

Kiitän sinua jälleen hyvästä ja toimivasta toteutuksesta tämän haasteen tiimoilta Moni on varmaan tehnyt tuon kirous-haasteen niin, että niissä oikeasti on käytetty kolmea kyseistä loitsua, sinä olit käyttänyt niitä taitavasti hieman toisella tavalla.

Hermione on säälittävän avuton, tekisi melkein mieli repiä tyttö pois pahan Pansyn luota ja auttaa. :'D Pansy on kutkuttavan oikeanlainen bitch. Hyvin aitoa, tyylikästä ja pelkistettyä tekstiä (kuten raapaleissa usein). Hyvää työtä.

[Daphne]

Hermansy on aivan julmetun ihana paritus ja kun huomasin tämän sinun fikkilistaustasi selatessani niin riensin kyllä aivan innoissani lukemaan. Noita anteeksiantamattomia kirouksia oli näissä kolmessa raapaleessa käytetty mielenkiintoisesti, ei suoraan mutta kuitenkin viitaten siihen mitä loitsulla saadaan aikaan, vaikka kukaan ei loitsua lausunut eikä sen lausumiseen mitään vihjauksia ollutkaan. Pansy oli niin mahtava, kutkuttava ja sellanen amoriton mainitsema bitch. Aito, tyylikäs ja pelkistetty kuvaavat amoriton adjektiiveissa tätä hyvin. Mahtavaa työtä, kiitokset.

~Travie

[Crepe]

En oo Hermione/Pansy-parituksella paljon ficcejä lukenutkaan ja nyt on alkanut vähän kiehtoa. Nämä olivat kivoja raapaleita, mutta olisi tosi kivaa lukea joskus vaikka oikein epic-mittaisia Hermansy-ficcejä. Pitääkin alkaa etsiä. Kiitos innoituksesta.

[eFFy]

Mukavaa tekstiä, pidin tästä aiheesta ja parituskin oli ihan kiva, sillä sitä harvoin täällä näkee. Hermione tosiaan oli vähän niin kuin kiinni kahleissaan, eikä olisi halunnut päästää irti.
Kiitos tästä.