Kirjoittaja Aihe: Multifandom: Charlie Weasley ja Mysteerien huvilan aarre, Charlie / Indiana Jones, 4/4 VALMIS (K-11)  (Luettu 2502 kertaa)

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Ficin nimi: Charlie Weasley ja Mysteerien huvilan aarre
Kirjoittaja: Thelina
Fandom: Multifandom (Harry Potter & Indiana Jones)
Paritus: Charlie Weasley / Indiana Jones
Tyylilaji: seikkailu, romantiikka
Ikäraja: K-11
Vastuuvapautus: Kunnia kaikesta Pottereihin ja Indiana Jonesiin liittyvästä kuuluu tekijöilleen, ei minulle.

A/N: Katsoin joskus viime kesänä kaikki Indiana Jones -elokuvat uudestaan ja totta puhuen en ole varma, olinko edes koskaan aiemmin nähnyt niitä kaikkia. Joka tapauksessa elokuvista heräsi idea crossoverista, ja kukapa muukaan sopisi Indyn pariksi paremmin kuin Charlie Weasley ♥ En ole mikään historia-asiantuntija (faktat tätä tekstiä varten tarjoilee Wikipedia :D), mutta toivon että viihdytte tämän parissa mahdollisista epäloogisuuksista huolimatta. Osallistuu TROPES-haasteeseen troopilla Time travel sekä FFF1000 sanalla 894. Tulivuorenpurkaus. Ja huh, kylläpä siinä kesti, että sain tämän julkaisukuntoon, mutta nyt vihdoin!



Charlie Weasley ja Mysteerien huvilan aarre


1.

Italian aurinko paahtaa Charlien niskaa. Paidanselkä liimautuu kiinni ihoon ja ilma Pompeijin yllä värähtelee kuumuudesta, kun hän johdattaa pientä tutkijajoukkoaan syvemmälle raunioihin. Takana Cedric ja Penelope nauravat jollekin. Charliekin hymyilee. On kesä, ja odottava tunnelma saa työmatkan tuntumaan melkein lomalta.

Esiin kaivetut kadut mutkittelevat rakennusten välistä kohti kaupungin laitaa. Heidän määränpäänsä on lähellä: Charlie erottaa kauempana punaisen nauha-aidan, jonka takana hämäytysloitsu taivuttaa ilmaa kaivuualueen yllä. Napolilainen taika-arkeologi löysi hiljattain raunioista useita Vesuviuksen vihreän munia, jotka kaivannon romahtaessa kuitenkin särkyivät. Kukaan ei tiedä, milloin viimeiset kotoperäiset lohikäärmeet katosivat Italiasta, mutta Charlien muistin mukaan Vesuviuksen vihreää on pidetty sukupuuttoon kuolleena ainakin viimeiset kaksisataa vuotta. Nyt heillä saattaisi olla mahdollisuus löytää tuhansia vuosia vanhan lajin munia – pitkään suunniteltu aikamatka lohikäärmeen pesälle oli alkamassa ja Charlie odotti pesän näkemistä innolla. Pompeijia peittävä tuhkakerros oli pitänyt munat suojassa edistäen poikasten kehittymistä, olkoonkin että hautautumisesta oli jo kulunut yli 1900 vuotta.

Hopeinen ajankääntäjä kilahtelee kevyesti ketjussaan Charlien paidan sisällä. Romanian velhoyliopisto on hankkinut heille erikoisluvan sen käyttöön. Tarvittiin tuumatolkulla pergamenttia ja tusinan verran allekirjoituksia, jotta harvinaisen lajin palauttamiseen tähtäävä matka saatiin onnistumaan. Nyt he ovat viimeinkin perillä, valmiina matkustamaan hetkeen ennen kaivannon romahtamista pelastaakseen munat.

Jästejä ei näy lähimaillakaan, mutta Penelope ja Cedric loitsivat silti tarvittavat suojaloitsut heidän työskentelyalueensa ympärille. Charlien sydän hakkaa, kun hän kumartuu kaivantoa rajaavan nauhan ali ja laskeutuu varovasti alemmas. Hämäytysloitsu liukenee, pesä erottuu painaumana maassa, munankuoret pirstaleina keskellä.

”Kaunista”, hän henkäisee ja poimii kuorenpalasen karheaan käteensä. Vesuviuksen vihreälle ominainen pistaasinvihreä sävy erottuu edelleen.

”Upeita”, Penelope sanoo ja kyykistyy tarkastelemaan kaivannon reunaa. ”Tätä pitäisi vielä vahvistaa ennen kuin ryhdymme mihinkään muuhun. Emme voi ottaa riskiä, että kaivanto romahtaa kesken siirtymän tai juuri kun olemme palaamassa takaisin.”

”Otan teidät kyllä vastaan täällä päässä ja huolehdin siitä, että kaikki sujuu hyvin”, Cedric vakuuttaa. ”Mutta muutama vahvistusloitsu ei varmaankaan olisi pahitteeksi.”

”Hyvä ajatus”, Charlie sanoo ja alkaa kiivetä ylös kuopasta kaivannon reunalle.

Samassa kivi vierähtää Charlien jalan alla, eikä hän ehdi edes huutaa, kun hiekka ja sora valahtavat liikkeelle vieden hänet mukanaan. Ilmalento saa ajankääntäjän sinkoutumaan esiin paidan alta ja tiimalasi pyörii ympäri niin vinhasti, ettei kierroksia voi mitenkään laskea.

Charlie tömähtää selälleen maahan ja ajankääntäjä kilahtaa kiveen hänen vierelleen, pyörien edelleen. Hiekka pöllyää sakeana ilmassa, kun ajankääntäjä vihdoin pysähtyy.

***

Charlie yskii pölyä keuhkoistaan. Hän kohottautuu istumaan ja tunnustelee vaistomaisesti taskuaan. Taikasauva on ehjä ja tallella, kevyeksi loitsittu pieni matkareppu edelleen selässä. Maisema on hiljainen eikä Penelopesta ja Cedricistä näy jälkeäkään. Maakuoppa hänen ympärillään on lähes entisellään. Ei kai hän kovin kauas menneisyyteen ole voinut joutua?

Charlie nousee ylös ja etsii katseellaan Vesuviuksen vihreän munia, mutta kuopassa ei enää näy jälkiä pesästä. Charlien pulssi alkaa kiihtyä, kun hän tajuaa millaisessa liemessä oikein on. Suunnittelematon aikamatka ei todellakaan kuulunut sopimukseen ja hän todennäköisesti joutuisi rikkomaan säädöksiä vielä toistamiseen selvittääkseen, miten kauas historiaan ajautui. Kukaan ei saa nähdä teitä oli ajankääntäjän käytön ensimmäinen ja tärkein sääntö, mutta sitä olisi mahdotonta noudattaa, jos kysyminen oli ainoa keino selvittää olinpaikkansa ajassa.

Charlie suoristaa hattunsa, ottaa taikasauvansa esiin ja puhdistaa enimmät pölyt vaatteistaan. Kapea katu kulkee Pompeijin läpi samanlaisena kuin heidän tullessaankin. Silti jokin tuntuu erilaiselta, kuin ilman tiheys olisi muuttunut. Pahaenteinen aavistus kaihertaa Charlien rinnassa, mutta hänellä ei ole vaihtoehtoja: olisi pakko palata kaupunkiin ja etsiä joku, jolta kysyä päivämäärää, ehkä apuakin.

Tuuli tuntuu viileämmältä kuin tulomatkalla ja kuivattaa hiestä kostean paidan. Kävellessään Charlie pystyy tilanteesta huolimatta nauttimaan maisemista, vaikka raunioista viimeistään näkee, ettei enää olla nykyhetkessä. Aiempaa useampi rakennus on yhä kivimurskan ja jähmettyneen laavan peitossa, aivan kuin niitä ei vielä olisi tutkittu lainkaan. Teatteri ja toriaukio kuitenkin avautuvat kulman takaa samanlaisina kuin ennenkin ja Charlie jatkaa matkaansa pitkin toria reunustavaa kivikatua.

”Hei siellä!” joku yhtäkkiä huudahtaa aukion toisella laidalla. Hetken Charlie ehtii iloita löytäessään apua näin nopeasti, mutta epävarmuus palaa, kun hän näkee kolmen mustakaapuisen hahmon puikkelehtivan hajonneiden pylväiden ja rakennusten välitse häntä kohti, taikasauvat valmiina edessä kuin hyökkäykseen kohotettuna. Charlie rypistää hämmentyneenä otsaansa. Joukon johtaja muistuttaa vaaleine hiuksineen aivan Lucius Malfoyta, mikä saa Charlien epäröimään. Kuinka todennäköistä oli, että hän törmäisi ensimmäiseksi juuri velhoihin? Vaisto sanoo, ettei tämä kolmikko ole paikallisia, eikä varsinkaan ystävällisiä. Charlie perääntyy kohti takanaan olevaa rakennusta, kun äkkiä hänet vetäistään sisään ja painetaan vasten seinää.

”Hiljaa”, karhea ääni sanoo ja nahkatakkiin ja tummaan lierihattuun pukeutunut mies kurkistaa varovasti ovesta, pidätellen Charlieta yhä kädellään. Mustapukuisen kolmikon huudot ja askeleet lähenevät hetki hetkeltä.

”Perkele”, mies kiroaa ja kääntyy häntä kohti. Charlie ehtii nähdä parransängen ja vilauksen silmistä, ennen kuin mies hoputtaa häntä mukaansa. ”Ala tulla, ne ovat perässämme.”

He juoksevat ulos takaovesta ja kääntyvät seuraavalle kujalle, yhä uusien rakennusten ja raunioiden läpi, kunnes lopulta painautuvat entisen kylpylän lattiassa olevaan tyhjään uima-altaaseen. Charlien sydän hakkaa, mies makaa maassa hänen vierellään niin lähellä, että hän haistaa hien ja nahan tuoksun, jotka sekoittuvat kylpylän pölyiseen hämärään. Lopulta huudot ja askeleet loittonevat olemattomiin.

”No niin”, mies sanoo ja nousee ylös housujaan pudistellen. ”Kukas helvetti sinä oikein olet?”

***

Hattupäinen mies tuijottaa häntä vastausta odottaen. Charlie tutkii häntä katseellaan noustessaan ylös altaan pohjalta. Mies ei näytä velholta, muttei aivan tavalliselta jästiltäkään. Nahkatakin alla oleva paita on ehkä joskus ollut valkoinen ja pitkien housujen vyössä roikkuu lenkiksi keritty nahkainen ruoska. Kulunut olkalaukku pullottaa tarvikkeista ja avoimen paidankauluksen vieressä repsottaa reikä. Hattu on lähes samanlainen kuin Charlien oma – outo joukkio lienee sen vuoksi sekoittanut heidät keskenään.

”Kuka itse olet?” Charlie kysyy ja pitää katseensa tiukasti miehen silmissään. ”Ja keitä nuo tyypit olivat?”

”Minä olen Indiana Jones, arkeologi”, mies vastaa ja koskettaa lyhyesti hattunsa lieriä. ”Mutta ne kaaputyypit eivät ole katsoneet aiheelliseksi esittäytyä. Ilmestyivät kuin tyhjästä eilen illalla ja ovat siitä lähtien olleet perässäni.”

”Tyhjästä?” Charlie sanoo kulmiaan kohottaen. Viimeistään nyt hänen epäilyksensä heräävät: kuulostaa aivan siltä, kuin joku toinenkin joukko olisi saanut käyttöönsä ajankääntäjän. Mutta mistä syystä? Samalla alueella ei millään voinut olla käynnissä yhtä useampaa aikamatkailua vaativaa tutkimusta.

”Jep”, Indiana vahvistaa. ”Hyvä, etteivät pudonneet suoraan niskaan juuri, kun olin tutkimassa karttaa. Yrittivät ensi töikseen pihistää sen, eivätkä totisesti ilahtuneet siitä, miten panin vastaan. Pahaksi onneksi ne kai pääsivät jotenkin jyvälle siitä, mitä etsin, sillä minun on ollut pahuksen vaikea yrittää päästä kavereista eroon.”

”Ja mitä sitten etsit?” Charlie kysyy. Indiana naurahtaa ja katsoo häntä huvittuneena.

”En voi paljastaa suunnitelmiani jokaiselle vastaantulijalle”, Indiana vastaa ja taputtaa laukkuaan kuin varmistaakseen, että kartta on edelleen tallessa. ”Varsinkaan, jos en tiedä tämän nimeä ja aikeita”, hän jatkaa vinosti hymyillen.

”Charlie Weasley”, Charlie sanoo ja ojentaa kätensä. Indiana puristaa sitä lyhyesti, mutta varmoin ottein. Miehen olemus ja suora katse herättävät Charliessa luottamusta, varsinkin kun tämä on ilmeisen onnistuneesti laittanut kampoihin kolmelle epäilyttävälle velholle, vieläpä ilman taikasauvaa. Sitä paitsi, Indianasta olisi todennäköisesti hänelle apua: mitä pikemmin hän saisi selville sijaintinsa historiassa, sitä nopeammin hän pääsisi palaamaan takaisin vuoteen 1997.

”Tuota, tämä on vähän erikoinen kysymys, mutta mikä vuosi nyt oikein on?” Charlie kysyy, mutta samassa Indiana astuu lähemmäksi ja nostaa sormensa pystyyn. Kaukaa kuuluva rytmikäs askellus tihenee ja lähenee sitä mukaa, kun tietoisuus äänen lähteestä valuu Charlien tajuntaan.

”Ne penteleet ovat edelleen perässämme”, Indiana sihahtaa. ”Lähdetään!”

Charlie ponnistaa ylös uima-altaasta ja juoksee seuraten nahkatakin peittämää selkää, yhä kauemmaksi kaivauksilta.
« Viimeksi muokattu: 20.08.2022 16:42:17 kirjoittanut Thelina »
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Kattelin just tossa reilu viikko sitten pitkästä aikaa itsekin kaikki Indiana Jones -leffat, ja totesin, että olis hauska ficcailla niistä jotain, kun ne kuitenkin mun lempileffoihin kuuluu (ja itse asiassa parikin ideanpoikasta sain). Joten kun nyt tämän bongasin, pakkohan oli tulla lukemaan. Ajoitus oli kyllä aika nappi ;D

Alkuasetelma ja juonen pohja vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Ja jo toi pelkkä alkuperäinen syy, miksi Charlie ja muut aikovat käyttää ajankääntäjää, on tosi kiinnostava. Kyllähän sitä varmasti halutaan pelastaa jo sukupuuttoon julistetun lohikäärmeen munat, vaikka se paljon vaatiikin (mutta ihan järjestettävissä olevia juttuja joka tapauksessa). Nyt sitten toki kävi toi onnettomuus, että menee suunnitelmat vähän uusiksi 🤔 Mitenköhän Charlie pääsee takaisin omaan aikaansa... eihän sitä voi noin vain elää vuosikymmeniä että olisi siellä taas! Mitähän Indykin tuolla puuhailee... Uteliaana jään odottelemaan, miten tarina tästä etenee ja kuinka hahmojen päämäärät lomittautuvat yhteen. Ties millaisen seikkailun äärellä tässä ollaan!

Ja yhtä lailla mielenkiinnolla myös odotan, mikä tulee olemaan mun lopullinen reaktio tohon paritukseen, koska nyt alkufiilikset on vähä et wtf 😂 Ei ihan niitä tavanomaisimpia parituksia, joita ficeiltä odottais, mutta mahdollisuuksiahan on vaikka mihin! Ja Indyhän nyt ainakin on niin komee (kiitos Harrison Fordin) et kuka tahansa lankeais :D
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 337
  • Lunnikuningatar
Muistan, että olin tästä parituksesta aivan innoissani jo silloin kun kerroit siitä ensimmäisen kerran, joten tietenkin hihkuin, kun huomasin sinun aloittaneen myös julkaisun! Hymyilin jo nimelle, koska siinä on hauskaa indymäisyyttä ja samalla tietenkin vanhan kunnon seikkailun tuntua, hieman viisikkomaisesti jopa. :D Miljöökin on kiinnostava, ja tietenkin ajankääntäjä tarvitaan, jotta kaksikko voi kohdata ns. luonnollisesti.

Pidin siitä, että Charlie ja Indy kohtaavat juuri tällä tavalla: vähän kaoottisesti ja kiireessä, ja tietenkin heti alkaa pakojuoksu. :D Vaikka toisen velhojoukon toimet eivät vielä selvillä olekaan, niin enpä ihmettelisi, jos heillä ei tosiaan ole puhtaita jauhoja pussissaan. Vaikka saapa nähdä, että onko kyse tosiaan Lucius Malfoysta! Hauskasti vihjaillaan tulevasta, muttei oikeastaan paljasteta vielä mitään.

Vähän jopa harmittaa, että tämä on vain neljän osan mittainen, koska jo nyt uskon, että lukisin tästä kaksikosta vaikka kuinka pitkän jatkiksen. :D Mutta oli miten oli, jään mielenkiinnolla odottelemaan, mitä tuleman pitää. Kivaa ylipäätään päästä lukemaan jatkista sinulta!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 348
Kerrassaan mahtava idea ja paritus sulla on tässä!  :) Olen viime aikoina tykästynyt erityisen paljon Charlien hahmoon, ja hän sopii ihan äärimmäisen hienosti tällaiseen vauhdikkaaseen seikkailuficciin, jossa on myös romanttisia vivahteita luvassa. Eihän hänestä kovin paljon tiedetä kirjojen pohjalta (mikä on ficeissä usein vaan hyväksi, kun kirjoittaja voi sitten tehdä hahmosta haluamansa laisen tietyin reunaehdoin), mutta juuri tuollaiseksi hänet ajattelen minäkin, että kaipaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja tarvitsisi varmaan myös rinnalleen toisen samanlaisen.  Ja kukapa siihen paremmin sopisi kuin Indy.  :) Vaikken ole koskaan katsonut kaikkia Indiana-leffoja, ja viimeisimmästäkin on jo paljon aikaa, tässä saa kyllä tosi hyvin niiden tunnelmasta kiinni. Ihan mahtavaa myös, jos Lucius Malfoy joukkoineen seikkailee tarinan pahiksina.  ;D

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Larjus: Mahtavaa, että ajoitus oli näin hyvä ja olisi upeaa, jos innostuisit ficcailemaan Indiana Jonesista! Itselle jotenkin tuli heti tämä paritus mieleen, toivottavasti wtf-fiilis hälvenee tarinan edetessä ;D Indy on kyllä kuumah! Kiitos kommentista!

Kaarne: Ilman muuta nimeen piti saada Indymäistä tunnelmaa ja kieltämättä Viisikko-tunnelmaa on myös! Kivaa, että tykkäsit tästä alusta ja että tätä voisi lukea vaikka kuinka monta osaa :) tämänkin pituinen jatkis oli jo suuri saavutus tällaiselta lyhyiden tekstien kirjoittajalta! Kiitos kommentista<3

Altais: Charlie on minunkin lemppareita Potter-hahmoista, hänessä on mahdollisuuksia monenlaiseen tarinaan! Huippua, jos Indianan Jones -tunnelma välittyy :) Kiitos kommentista!



A/N: Tässä tulee osa 2! Toivottavasti en sössinyt muotoiluja kovin pahasti, olen ollut tänään pelkän kännykän varassa, mutta halusin laittaa jatkon tänään :)

***

2.

Indiana johdattaa heitä juosten pitkin raunioiden väleissä risteileviä katuja, ristiin rastiin rakennusten ohitse ja ympäri. Charlie heittää varovaisuuden sikseen ja loitsii taakseen muutaman hämäytysloitsun, muttei heti onnistu karkottamaan mustakaapuista kolmikkoa kannoiltaan. Vasta, kun Indiana syöksyy sisään erään hieman paremmin säilyneen rakennuksen oviaukosta, Charlie onnistuu ympäröimään heidät suojaloitsulla ja tähtäämään hämäytyksen suoraan kohti takaa-ajajia. Kolmikko ohittaa heidän piilopaikkansa vain muutaman jalan päästä ja nähdessään joukon johtajan kasvot Charlie saa vahvistuksen aiemmille epäilyilleen.

”Lucius Malfoy”, hän sanoo Indianalle ja osoittaa taikasauvallaan suuntaan, jonne Malfoy juuri katosi kätyreineen. ”Mitä ihmettä hän tekee täällä?”

”Tunnetko sinä nuo tyypit?” Indiana kysyy ja nojautuu uhkaavasti muutaman tuuman lähemmäksi Charlieta.

”He ovat vihollisiani yhtä lailla kuin sinunkin”, Charlie rauhoittelee. ”Mutta hekin tulevat… sieltä, mistä minä olen kotoisin.”

Indiana katsoo merkitsevästi taikasauvaa, joka Charliella on yhä kädessään,

”Entä tuo sitten?” Indiana kysyy. ”Heillä on samanlaiset.”

Charlie sujauttaa taikasauvan takaisin taskuunsa kuin osoittaakseen, ettei aio käyttää sitä Indianaa vastaan.

”He ovat valinneet pimeän taikuuden. Siihen täytyy olla jokin syy, miksi he ovat tulleet tänne. Luulen, että he etsivät jotain. Ja se jokin on sama asia, jota sinä etsit. Eivät he muuten jahtaisi meitä.”

Hetken he tuijottavat toisiaan haluamatta kumpikaan luovuttaa. Lopulta Indiana kuitenkin huokaisee, kääntää katseensa pois ja alkaa penkoa laukkuaan.

”Hyvä on”, hän sanoo ja vetää esille vanhan kartan, joka on niin kulunut ja repaleinen, että hädin tuskin pysyy koossa. He astelevat ulos hämärästä piilopaikastaan ja Indiana levittää kartan maahan pölyiselle kadulle. Charlie kyykistyy lähemmäksi katsomaan. Kartan keskellä on hilseilevällä kultamaalilla koristettu kuva, joka esittää jalallista maljaa. Kuvaa ympäröivästä koukeroisesta kirjoituksesta on mahdotonta saada selvää.

”Graalin malja”, Indiana sanoo silittäen karttaa käsillään. ”Vuosisatoja sitten kadonnut, monien maiden läpi kulkenut. Varastettu, löydetty ja taas kadotettu. Ihmeitä tekevä ja parantava malja, joka tarujen mukaan tekee haltijastaan kuolemattoman.”

”Kuolemattoman”, Charlie toistaa ja katsoo sitten Indianaa silmiin. ”Sitä he havittelevat: karttaa, joka johtaa kuolemattomuuden tuovan maljan luokse. Ja he aikovat viedä maljan mukanaan tiedät-kai-kenelle.”

”Tiedän”, Indiana vahvistaa saaden Charlien kurtistamaan kulmiaan. ”Tajuan sen nyt – ne hyypiöt ovat tietysti samaa porukkaa kuin kaikki aiemmatkin minua jahdanneet. Natseja.”

”Mitä?” Charlie kysyy. ”Ei, ei vaan he ovat tiedät-kai-kenen joukoissa. Pimeyden lordin.”

Indiana tuijottaa häntä hetken, ennen kuin purskahtaa raikuvaan nauruun.

”Tuosta saat kyllä kertoa lisää nuotion ääressä”, hän sanoo ja tuuppaa Charlieta hellän toverillisesti olkapäähän. ”Alahan tulla, etsitään jokin leiripaikka.”

Indiana taittelee karttansa takaisin laukkuun ja näyttää jälleen tietä.

***

He leiriytyvät vanhaan temppeliin. Koristeellisten pylväiden jäänteet seisovat kiviportaiden reunalla ja rakennelman edustalla olevat suuret kivet tarjoavat heille suojaa ja selkänojan. Indiana tietää paikan Herakleen temppeliksi, mutta Charlie ei tunnista nimeä.

”Missä sinä oikein luuhasit historian tunneilla?” Indiana sanoo silmiään pyöritellen. Charlie kohauttaa olkapäitään. Kreikan tarustoa opetetaan kyllä velhoillekin, mutta Binnsin tunneilla on tunnetusti mahdotonta pysyä hereillä viittä minuuttia kauempaa. Sen sijaan Indiana on taitava luennoitsija – kuulemma opettaa yliopistossakin sen, minkä seikkailuiltaan ehtii. Charlie kuuntelee kertomusta Herakleen kahdestatoista urotyöstä samalla, kun he keräävät risuja ja puunkappaleita nuotiota varten. Indianan ääni on miellyttävä, innostuneet kasvot huomattavan komeat. Charlie häätää ajatuksen mielestään ja keskittyy työhönsä.

Charlie loitsii leirin ympärille suojaloitsun, ennen kuin he asettuvat nuotion ääreen. Indiana on tökännyt tikun nokkaan kaksi kuivahtanutta makkaraa ja hämmästyy, kun Charlie kaivaa repustaan taialla säilötyn kurkkuvoileivän. Se on yhä tuore ja pehmeä.

”Sinun vuorosi tarinoida”, Indiana sanoo, kun he ovat jakaneet eväät ja juoneet kyllikseen Charlien ehtymättömästä vesileilistä. ”Mikä sinä oikein olet miehiäsi, jonkin sortin tietäjäkö?”

”Velho”, Charlie vastaa, sillä turha asiaa on enää piilotellakaan. ”Koko sukuni on taikaväkeä, velhoja ja noitia.”

”Hmm”, Indiana hymähtää. ”Entä ne meitä jahdanneet tyypit? Ja se pimeän velho, mikä hänen nimensä taas olikaan?”

Charlie kertoo Indianalle koko tarinan: miten velhomaailma on aikojen alusta asti limittynyt jästien maailmaan, miten Voldemort nousi valtaan ensimmäisen kerran, miten sen jälkeen tuli monta rauhan vuotta, kunnes pimeä puoli alkoi jälleen saada valtaa. Miten jopa Walesin prinsessa Dianan epäiltiin saaneen surmansa kuolonsyöjien toimesta, vaikka jästeille koko tapaus näyttäytyikin traagisena auto-onnettomuutena.

”Prinsessa Diana?” Indiana ihmettelee. ”Eihän hovissa ole sen nimistä prinsessaa. Minä vuonna sanoitkaan tuon tapahtuneen?”

Charlie hiljenee. Hänen kertomuksessaan on vielä suuri aukko, sillä tässä ajassa mikään hänen kertomansa ei vielä ole edes tapahtunut.

”1997”, hän lopulta vastaa. Indiana tuijottaa häntä ilmeettömänä, kunnes Charlie jatkaa:

”Olin kaivauksella etsimässä lohikäärmeen munia”, hän sanoo ja nostaa ajankääntäjän paitansa sisältä. ”Tarkoitus oli matkustaa tämän avulla vain vähän matkaa ajassa taaksepäin, mutta epäilen joutuneeni paljon kauemmas.”

”Aina vuoteen 1938”, Indiana sanoo.

Charlien sydäntä kylmää. Edes synkimmissä kuvitelmissaan hän ei ollut kuvitellut matkustaneensa lähes kuudenkymmenen vuoden päähän menneisyyteen. Indiana huomaa hänen huolensa ja ojentaa kätensä puristaakseen lyhyesti Charlien käsivartta.

”Minulla on ajatus”, Indiana sanoo ja kaivaa jotakin taskustaan. Hän laskee Charlien kädelle vihertävän sirpaleen, joka on täsmälleen samanlainen kuin hänen aiemmin pitelemänsä munankuoren palanen.

”Mistä oikein löysit tämän?” Charlie kiirehtii kysymään. Innostus paistaa hänen kasvoiltaan ja Indianan silmät tuikkivat.

”Ei sillä väliä, mutta tiedän, mistä voit löytää ehjiä munia. Jos vastapalvelukseksi autat minua löytämään Graalin maljan. Ennen kuin ne törpöt löytävät sen ja vievät ties minne.”

 ”Sovittu”, Charlie sanoo epäröimättä hetkeäkään.

Kun he paiskaavat kättä, Indianan lämmin kosketus viipyy iholla vielä pitkään sen jälkeenkin.

***

Aamulla Charlie herää siihen, että jokin hänen selkäpuolellaan hohkaa lämpöä, vaikka ilma muuten on yön jäljiltä kolea. Charlie nousee istumaan ja huomaa Indianan, joka nukkuu hänen vieressään nahkatakki päällään ja hattu kasvoillaan. Charlie vakuuttaa itselleen, että kyse on ainoastaan selviytymisestä. Nuotio on aikaa sitten sammunut, joten on aivan luonnollista, että kokenut retkeilijä hakeutuu matkaseuransa viereen nukkumaan.

”Huomenta”, toivottaa karhea ääni hatun alta. Charlie vastaa ja nousee ylös keittääkseen kahvia. Taioin laajennettuun reppuun mahtuu yhtä ja toista, ja Indianan epäuskoisen kiitollinen ilme lämmittää sydäntä, kun Charlie hetken kuluttua ojentaa tälle mukillisen mustaa tummapaahtoa.

Syötyään sen, mitä laihoista eväistä on jäljellä, he jatkavat matkaa kohti Pompeijin laitaa. Entinen kivetty tie on kohtalainen kulkea ja Indianan toimiessa kartturina Charlie kertoo tälle Vesuviuksen vihreästä ja sen asuinpaikoista.

”Läheskään kaikki lohikäärmelajit eivät ole sopeutuneet elämään näin lähellä tulivuoria, mutta Vesuviuksen vihreä tarvitsee tulivuorten tuhkaa pesäänsä varten. Se edistää munien oikeanlaista kehittymistä”, Charlie selittää.

”Vai lohikäärmeitä”, Indiana sanoo päätään puistellen. ”Nekö sen tulivuorenpurkauksenkin aikoinaan aiheuttivat?”

”Eivät tietenkään”, Charlie vastaa. ”Se johtui jättiläisistä.”

Indiana nauraa katketakseen. Nauru tarttuu Charlieenkin ja tien levetessä hän siirtyy kulkemaan Indianan vierelle.

”Jo sen aikaiset velhot pitivät jättiläisiä alempiarvoisina ja vangitsivat ne maan alle tulivuoren lähelle. Jättiläiset eivät siitä riemastuneet ja niiden aiheuttamat maanjäristykset saivat lopulta tulivuoren purkautumaan.”

”Ethän sinä ihan onneton historioitsija taidakaan olla”, Indiana hymyilee ja tuuppaa Charlieta hellästi olkapäällään.

”Hetkinen”, Charlie sanoo pysähtyen äkisti keskelle tietä. ”Tämä paikka näyttää tutulta.”

Rivi katkenneita pylväitä ja sortunut rakennus, jonka seinässä erottuu yhä kappale värikästä freskoa. He ovat kulkeneet tästä jo aiemminkin. Tien pinta väreilee, aivan kuin…

”Perkele”, Indiana kiroaa ja tutkii kulmat kurtussa karttaansa. ”Miten helvetissä tämä on mahdollista?”

”Ei sen pitäisikään olla”, Charlie sanoo ja loitsii: ”Lopeti.”

Ilma lakkaa väreilemästä ja yhtäkkiä linnunlaulu kuuluu taas selkeämmin.

”Eksytystaika”, Charlie selittää, kun Indiana katsoo häntä kysyvänä. ”Se saa polut muutamaan muotoaan ja kulkijan kiertämään kehää. Sain sen lopetettua, mutta…

”Olemme silti eksyksissä”, Indiana täydentää. ”Hienoa. Vanhat ystävämme sen kuin laittavat lisää kapuloita rattaisiin.”

”Tällä kertaa minä voin auttaa”, Charlie sanoo. ”Ojenna kätesi.”

Indiana on ymmällään, mutta tarttuu kuitenkin Charlien pölyiseen käteen. Hän käännähtää ilmassa ja Indiana putoaa kontalleen yllättävän ilmiintymisen voimasta. Charlie auttaa hänet ylös.

”Toin meidät takaisin leiripaikalle. Jatketaan matkaa tästä, niin olemme taas kartalla”, Charlie ehdottaa. Indiana ei ehdi vastata, kun äkkiä temppelin pylväiden takaa häilähtää tuttu hahmo.

”Kas vain”, Lucius Malfoy sanoo mairea hymy kasvoillaan. Lyhythiuksinen noita ja roteva, näädänkasvoinen velho asettuvat hänen vierelleen taikasauvat valmiina. ”Tämähän on helpompaa, kuin uskoinkaan. Suorastaan kävelette syliimme.”



A/N2: Wikipedia kertoo, että eräs roomalaisten yleisistä selityksistä tulivuorille ja niihin liittyville maanjäristyksille olivat niiden alle haudatut jättiläiset, jotka aiheuttivat lähialueille maanjäristyksiä. Tämä fakta sopi hyvin tarinaan :D
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Eiköhän sitä joo tästä tokene/toivu/totu/jotain :D Se on vaa ku en oo aiemmin Indiana Jones -leffoihin aatellu oikeestaa mitää canonin ulkopuolista, ja sit ku siihen heitetään kaksi ihan eri fandomeista olevaa hahmoa niin alkuhämmennys on taattu! :D

Onpa jännää, että kuolonsyöjätkin seikkailevat tuolla ajassa ja kaiken perusteella etsisivät samaa kuin Indykin. Kiinnostaa kyllä, että mikä on aarrejahdin lopputulos, kun Graalin maljan perässä oltiin siinä kolmannessakin elokuvassa 🤔 Että onko tää sitten niin kuin sitä edeltävää seikkailua vai kokonaan vaihtoehtoinen juttu. No, ehkä sekin selvinnee tulevien osien aikana.

Indy suhtautuu kivan chillisti Charlien paljastuksiin, mutta toisaalta se on täysin ymmärrettävää, kun hän kuitenkin on kohdannut ties mitä löytöretkillään, yliluonnollisia voimiakin, niin eipä taikoja tekevä velho siinä vaiheessa enää mikää kovin iso ja ihmeellinen asia ole :D

Lainaus
”Tajuan sen nyt – ne hyypiöt ovat tietysti samaa porukkaa kuin kaikki aiemmatkin minua jahdanneet. Natseja.”
Monethan kutsuu kuolonsyöjiä velhomaailman natseiksi, niin eipä tää kovin kaukana ole :D

Lainaus
”Kuolemattoman”, Charlie toistaa ja katsoo sitten Indianaa silmiin. ”Sitä he havittelevat: karttaa, joka johtaa kuolemattomuuden tuovan maljan luokse. Ja he aikovat viedä maljan mukanaan tiedät-kai-kenelle.”
Heti kun Indy mainitsi graalin maljan, aloin itsekin ajatella samoja juttuja kuin Charlie tässä ja innostuin aika lailla :D On kyllä ihan järkevä motiivi heillä, kyllähän tommosen aarteen perässä kannattaakin matkustaa ajassa. Voldemorthan on halunnu itelleen suunnilleen kaikki kuolemattomaksi tekevät taikaesineet :D

Jänskään paikkaan jäi, mutta toisaalta, siitähän päästään varmaankin suoraan toimintaan sitten! :D Et siinäkin mielessä hyvä juttu.
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Ai että, onpa herkullista saada lukea lisää tätä tarinaa! Ensimmäinen osa herätti jo innostusta ja vaikka Larjuksen tavoin kesti hetken tajuta näiden kahden mahdollisuudet, mielestäni tämä on crossoverina varsin toimiva :D Etenkin, kun Indy on selkeästi nopean toiminnan mies ja vetää Charlien mukanaan!

Tykkäsin tässä osassa kovasti siitä, että taikuus ei ole ongelma vaan Charlie paljastaa nopeasti ja vailla konflikteja olevansa velho. Myös Indyn nopea hyväksyntä miellyttää, sillä onhan suojataioista ja muista taikuuden eduista hänellekin hyötyä! Tuo raikkaana säilynyt kurkkuvoileipä oli hyvä esimerkki siitä :D Tosin tämä osa jättää kaksikon pahaan tilanteeseen, kun he joutuvat Luciuksen ja muiden kuolonsyöjien käsiin. Odotan kovasti, pääsisikö Indyn ruoska pian käyttöön ja napauttaisi taikasauvat pahisten kädestä!

Indyn lempeän kiusoittelevat olantuuppaukset ja muut hyväntuuliset eleet ja sanat ilahduttivat kovasti! Charlie on juuri tuollainen, hieman hitaasti syttyvä ja silloinkin tunteensa kätkevä, mutta olihan tässä jo hyvää väreilyä ilmassa ♥ Ajattelen, että Indykin viihtyy Charlien parissa varsin hyvin, kun saa oppia lohikäärmeistä ja jättiläisten aiheuttamista maanjäristyksistä - ja se olikin yksityiskohta, joka sopi tähän täydellisesti! Mietinkin lukiessa, että perustuuko tämä roomalaisten omaan kansanuskoon :D

Mielenkiintoista nähdä, miten mysteeri ja kilpajuoksu Graalin maljasta etenee! Myös ficin nimi herättää kysymyksiä ja miten kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Kuolonsyöjien läsnäolo tuo mukanaan myös hyvää jännitettä ja toivottavasti se tuo mukanaan jonkinlaisen pienen taistelun, jossa Charlie ja Indy saavat tehdä yhteistyötä! Kiitos siis tästä uudemmasta osasta, tämän parissa oli erittäin oivallista aloittaa työpäivä ♥

between the sea
and the dream of the sea

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Tämä fikkihän on veikeä! Indiana Jonesit eivät ole mulle erityisen tuttuja, mutta hahmon perusominaisuudet ja -meininki on tietty tiedossa, ja musta tuntui tosi luontevalta että Indy paritetaan tässä Charlielle! Vaan vähän oon huolissani, kun osia on tulossa enää pari, että mihin heidän välisensä suhde ehtii oikein kehittyä. Toisaalta Charliekin on hahmona sellainen, että monet näkevät hänet mielellään lähinnä lohikäärmeistä innostuvana tutkijatyyppinä. Että mielenkiinnolla kyllä odotan, mihin tässä edetään! (: Hahmoissa on paljon samaa mutta myös temperamenttieroa. Arvostin muuten kovasti Indyn kiroilua (:D) ja jäin miettimään, onko sun fikeissä paljoa kiroilua ollutkaan, hehee! Hyvin tärkeä pohdinnan kohde, myönnän.

Pohdin aluksi myös että mitäs mitäs kuolonsyöjiä tuolla, ja mainion motiivin olet heille kehittänyt! Toivottavasti Voldemort saa vihdoin toimivan ikuisen elämän lähteen ei kun että Indy ja Charlie onnistuvat pelastamaan päivän ja ehkä pussaamaan siinä sivussa! <3

// Kirjoitin tämän kommentin junassa kännykällä ja puhelimeni automaattinen tekstinsyöttö oli huumorituulella, apuah!! Korjasin höpöt typot!
« Viimeksi muokattu: 10.08.2022 09:44:40 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 348
Onpa kyllä kiehtova ja omaperäinen idea seikkailutarinalle: no totta kai Lucius ja kumppanit on keksineet matkustaa ajassa havittelemaan Voldelle tuollaista kuolemattomuuden tuovaa taikaesinettä, ja tietysti Indy ja Charlie ovat muuten niin hyvän suunnitelman tiellä ja heidät pitää raivata pois. ;D Toivon mukaan se ei käykään niin helposti kuin Lucius on ajatellut.

”Kuolemattoman”, Charlie toistaa ja katsoo sitten Indianaa silmiin. ”Sitä he havittelevat: karttaa, joka johtaa kuolemattomuuden tuovan maljan luokse. Ja he aikovat viedä maljan mukanaan tiedät-kai-kenelle.”

”Tiedän”, Indiana vahvistaa saaden Charlien kurtistamaan kulmiaan. ”Tajuan sen nyt – ne hyypiöt ovat tietysti samaa porukkaa kuin kaikki aiemmatkin minua jahdanneet. Natseja.”
Tälle Indyn vastaukselle tipahdin kyllä ihan täysin, ilman muuta jästeillä on oma tiedät-kai-kuka.  ;D Hauskaa, kun Charlie voi noin avoimesti kuitenkin sitten valaista Indylle taikamaailman asioita, eikä tämä vaikuta yhtään järkyttyneeltä, vaan on ihan vaan että vai sellaista tällä kertaa. Nämä kaksi sopivat kyllä niin hyvin yhteen (vaikkei mitään vielä ole tapahtunutkaan), kun ei kummallekaan ehkä sopisi sellainen ihan perusparisuhde, jossa on talo, lapset ja kultainennoutaja.  :)

Lainaus
A/N2: Wikipedia kertoo, että eräs roomalaisten yleisistä selityksistä tulivuorille ja niihin liittyville maanjäristyksille olivat niiden alle haudatut jättiläiset, jotka aiheuttivat lähialueille maanjäristyksiä. Tämä fakta sopi hyvin tarinaan :D
Tämä oli ihan mainio fakta ja yksityiskohta, joka todellakin sopii tarinaan! Hauska tietää, että se perustuikin tosiasioihin (tai siis kauan sitten eläneisiin uskomuksiin). Näin sitä aina oppii jotain uutta tämän ficciharrastuksen myötä.  :) Kiitos tästä, viihtyisin tällaisen seikkailun parissa kyllä pidemmänkin jatkiksen verran.
« Viimeksi muokattu: 13.08.2022 21:39:08 kirjoittanut Altais »

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Larjus: Graalin malja on joo lainattu elokuvista, mutta voipi olla, että vähän erilaiseen lopputulemaan päädytään tässä kuin leffoissa :D ajattelin just noin, että Indyhän on kohdannut jos jonkinlaisia juttuja seikkailullaan, joten yksi tai muutama velho sinne tänne ei paljoa hätkähdytä. Tässäpä tulee jatkoa, kiitos kommentista ♥ ja vaadin, että kirjoitat myös jotain Indiana Jonesista, luen heti!!!

hiddenben: Indy todella on toiminnan myös ja ajattelin, ettei hän ihan vähästä, kuten vaikka taikuudesta hätkähdä :D ihanaa, että huomasit myös väreilyä ilmassa! Kiitos kommentista ♥

Sisilja: Indiana Jones -meinikiin pääsee kyllä hyvin mukaan, vaikkei olisi kaikkia leffoja nähnyt. Ja kivaa, että näet potentiaalia tässä parituksessa! Huvitti tuo, että arvostit Indyn kiroilua - käytän kirosanoja kyllä sopivasti mausteena, jos ne sopivat hahmolle, mutta itse kiroilen vain yksin salaa kotona ;D ja kohta selviää taas vähän lisää uuden osan myötä, kiitos kommentista ♥

Altais: Ihanaa kuulla, että idea kuulostaa kiehtovalta! Mahtavaa myös kuulla, että tuo jästien oma tiedät-kai-kuka huvitti :D ja tuo on kyllä osuva huomio, ettei kumpikaan näistä hahmoista ole mitään perusarki ja kultainen noutaja tyyppiä! Mielikuva Indystä taluttamassa koiraa on kyllä huvittava :D kiitos sinullekin kommentista ♥



A/N: Jee, täältä tulee kolmas osa! Pompeiji-faktoja tätä osaa varten tarjoilee Wikipedia sekä pompeiisites.org :D

***

3.

”No jo nyt on helvetti”, Indiana sihahtaa ja sivelee ruoskaansa hampaitaan kiristellen. Charlie osoittaa Lucius Malfoyta ja tämän kätyreitä taikasauvallaan. Pakenemalla heistä ei vaikuttanut pääsevän eroon, vaan tarvittaisiin ilmeisesti järeämpiä keinoja.

”Kartta tänne”, Lucius vaatii ja ojentaa hansikkaan peittämän kätensä. ”Tai en vastaa seurauksista. Varsinkaan vanhemmillesi, Weasley.”

Charlie vilkaisee Indianaa, joka katsoo häntä merkitsevästi. Hän ei tiedä, onko hyvä vai huono juttu, että Lucius on tunnistanut hänet, mutta nyt ei ole aikaa miettiä sitä.

”Lasken kolmeen”, Indiana kuiskaa. ”Yksi, kaksi, KOLME!”

Ruoska sivaltaa sauvan Luciuksen kädestä ja Charlien kilpiloitsu kimmottaa näätämiehen kirouksen takaisin, tyrmäten noidan matkallaan. Charlie tainnuttaa miehen samalla, kun Indiana kiusaa edelleen Luciusta ruoskallaan. Pian tämäkin makaa maassa pitkin pituuttaan ja Charlie paketoi koko kolmikon siististi köysiloitsulla solmien.

”No niin”, Indiana myhäilee. ”Eiköhän tämä hidasta heitä hiukan.”

***

Oikealla reitillä on huomattavasti helpompi pysyä, kun eksytystaika ja muut häiriötekijät ovat poissa. He suuntaavat kohti Pompeijin pohjoisosaa, jossa Indianan etsimä rakennus kartan mukaan sijaitsee. Indianan puheessa vilisee nimiä, paikkoja ja muita Charlielle tuntemattomia termejä, mutta sen verran hän kuitenkin ymmärtää, että jollain konstilla Indiana on saanut lähes pomminvarmasti selville Graalin maljan olinpaikan. Se olisi pikimmiten toimitettava Napolin arkeologiseen museoon, missä muutkin Pompeijista löydetyt esineet olivat tutkittavana.

”Vaikka Graalin malja ei alkujaan olekaan Pompeijista kotoisin”, Indiana selventää, kun he kapuavat ylös laavan peittämää loivaa kukkulaa, joka kätkee alleen kokonaisen kaupunginosan.

”Mistä sitten?” Charlie kysyy.

”Kukaan ei oikeastaan tiedä”, Indiana vastaa. ”Ranskasta, Britanniasta, Jerusalemista tai jostain muualta. Joka tapauksessa se on matkannut paljon ja päätynyt lopulta tänne ehkä kauppiaiden tai Temppelinherrojen mukana. Malja oli jostain syystä kätkettävä ja sen kätkön me paljastamme nyt.”

Indiana pysähtyy kohtaan, jossa neliskanttinen alue on peitelty laudoilla ja pressulla. He nostelevat laudat pois ja Indiana kiskaisee pressun sivuun. Maassa on reikä, jonka reunalle asetetut tikkaat johtavat syvälle pimeään.

”Tämä tässä on erään rakennuksen uusi kattoikkuna”, Indiana selittää ja astuu muitta mutkitta tikkaille. ”Vuosisatojen kuluessa tällä alueella on tehty satunnaisesti joitakin kaivauksia ja paikallinen kollegani on ollut käynnistämässä niitä uudelleen pari viikkoa sitten. Kartan mukaan meidän pitäisi tätä kautta päästä etenemään aarteen luo.”

Indiana kaivaa laukustaan taskulampun ja asettaa sen hampaittensa väliin jättääkseen kädet vapaaksi kiipeämiseen.

”Odota”, Charlie sanoo ja loitsii hohtavan valopallon, joka roikkuu ilmassa hehkulampun tavoin. Indiana laittaa taskulampun takaisin laukkuun ja he laskeutuvat peräkanaa alas kuoppaan.

”Jos ymmärsin kertomuksesi oikein, lohikäärmeen munia saattaisi hyvinkin löytyä arkeologisilta kaivauksilta. Tämä alue on koko Pompeijin vähiten tutkittu osa ja monin paikoin vielä kokonaan metrien paksuisen laavan peitossa – jos jossain vielä on ehjiä munia, niin täällä.”

”Mahtavaa!” Charlie vastaa. ”Entä malja? Missä suunnassa arvelet sen olevan?”

”Meidän pitäisi pyrkiä hieman luoteeseen”, Indiana sanoo. ”Tie talojen läpi on osittain avoinna, mutta saatamme tarvita myös noita”, hän jatkaa osoittaen kuopan seinää vasten nojaavia hakkuja ja lapioita.

”Unohdat taas, että sinulla on velho matkassasi”, Charlie virnistää ja heiluttelee taikasauvaansa kuin tahtipuikkoa. ”Minulla on muutama näppärä räjäytys- ja hajotusloitsu takataskussani.”

”Varokin sitten romahduttamasta kattoa niskaamme. Vaikka pidänkin sinusta, en halua jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi jumiin kanssasi”, Indiana sanoo ja hymyilee jälleen sitä vinoa hymyään, joka saa Charlien vatsan puristumaan kokoon.

”Pelkäätkö, ettemme keksisi tekemistä?” Charlie kysyy matalalla äänellä.

Indiana seisoo yhtäkkiä aivan hänen lähellään, niin että Charlie haistaa jälleen tämän savuisen nahantuoksun. Indiana kohottaa kättään kuin aikoisi koskettaa hänen poskeaan, mutta vaihtaa sittenkin mieltään ja taputtaa häntä toverillisesti olkapäähän.

”Eiköhän jatketa matkaa”, Indiana sanoo pehmeästi ja vetäytyy vastahakoisen oloisesti kauemmaksi. Charliekin on oudon pettynyt, vaikka tahtookin jo kovasti selvittää lohikäärmeenmunien ja kadonneen Graalin maljan arvoituksen.


***

Valonlähteistä huolimatta pimeissä käytävissä eteneminen on hidasta, sillä rakennusten sortuneet seinät tukkivat reitin vähän väliä. Indianan vastusteluista huolimatta Charlie räjäyttää suurimmat esteet pommitiuksella.

”Etkö pelkää, että munasi menevät rikki?” Indiana jupisee ja pudistelee pölyä takistaan. Charlie nauraa ja huomaa pilkkeen syttyvän myös Indianan silmiin.

”Lienee epätodennäköistä”, hän vastaa ja katouttaa ison kasan hiekkaa, ennen kuin Indiana ehtii tarttua lapioon. ”Eivät lohikäärmeet sisälle rakennuksiin olisi tulleet. Jos pystyisimme etenemään rakennusten suojissa siten, että löytäisimme jonkin entisen piha-alueen, puiston tai muun suojaisan kolkan, voisin yrittää paikallistaa munia loitsun avulla.”

”Joka asiaanko teillä on oma taika”, Indiana päivittelee, pyyhkii hikeä ostaltaan ja riisuu pölyisen nahkatakkinsa. ”Ota sinä tämä, minulla on tarpeeksi lämmin ilmankin.”

Charlie aikoo ensiksi tunkea takin reppuunsa, mutta muuttaakin mieltään ja pukee sen päälleen. Takin pinta on naarmuinen ja kulunut, mutta se on vuosien saatossa muokkautunut pehmeäksi ja silkkinen vuori tuntuu sileältä ihoa vasten. Takki tuoksuu Indianalta ja pölyltä.

”Näyttää hyvältä”, Indiana sanoo virnistäen. Charlie yrittää olla välittämättä Indianan ilkikurisesta ilmeestä.

”Se on helpompi kuljettaa näin”, hän puolustautuu, mutta Indiana ei kuuntele.

”Näytähän sitä valoa tänne”, Indiana käskee ja tiirailee karttaansa, kun Charlie ohjaa loitsimansa valopallon lähemmäksi heitä.

”Jos jatkamme tähän suuntaan vielä hetken, meidän pitäisi päästä asutuksen laidalle”, Indiana sanoo ja osoittaa sormellaan karttaan hahmoteltuja taloja. ”Niiden takana on etsimämme villa, Mysteerien huvila. Huhujen mukaan malja olisi haudattu sen keskelle.”

”Miksi juuri sinne?” Charlie kysyy ja katsoo karttaa merkittyä neliskanttista aluetta, jonka keskelle on piirretty rasti.

”Mikäli selvittämäni tiedot pitävät paikkaansa, taloa on jo Pompeijin kulta-aikaan käytetty Dionysos-kultin salaisiin menoihin. Paikka on ollut tarkoin vartioitu ja salaperäinen, kuten nimestäkin voi päätellä. Vaikka kyseinen kultti kuoli Pompeijin mukana, siinä on tiettyä symboliikkaa, että Graalin malja on kätketty juuri tänne. Saatko räjäytettyä reitin tuohon suuntaan?” hän kysyy ja osoittaa edessä olevaa laava- ja kivikasaa.

Charlie tekee työtä käskettyä ja he jatkavat matkaansa tyhjien rakennusten ja laavanpeittämien katujen läpi. Charlie tekee aika ajoin paikannusloitsun siltä varalta, että jossain lähellä olisi kätkössä Vesuviuksen vihreän munia. Mitään ei kuitenkaan löydy ja niinpä he jatkavat matkaa jähmettyneen laavan alla. Indiana ei anna Charlien raivata kaikkea, vaan viskoo ja lapioi kiviä suorastaan raivokkaasti päästäkseen eteenpäin.

”Riisun kohta paitanikin, jos emme pian ole perillä”, Indiana mutisee selkä hiessä. Siitä vain, Charlie on vähällä sanoa, mutta samassa Indianan lapio osuu johonkin. Kivikasan alta paljastuu marmoripatsaan katkennut käsivarsi.

”Alamme kai olla lähellä!” Indiana huudahtaa. ”Nyt Charlie: varovainen paukku tuohon suuntaan!”

Hajothus maximus riittää avaamaan reitin Mysteerien huvilan ovelle. Sitä vartioineesta patsaasta on jäljellä tuskin mitään, mutta itse rakennus on vahvan kattonsa ansiosta säästynyt laavalta. Charlie valaiseen seiniä, joita peittävät moniväriset freskot. Indiana osoittaa eteishallin toista laitaa: valtava kivikasa ja sortuma peittävät oikeanpuoleisen käytävän lähes kokonaan.

”Maljan kätkijöiden reitti”, hän toteaa ja astelee pidemmälle Charlien seuratessa perässä valoineen.

He antavat salaperäisten maalausten johdattaa tietään eteenpäin. Talo on kuin pienten huoneitten muodostama sokkelo, joka lopulta vie heidät rakennuksen keskellä olevaan suurehkoon saliin.

”Indiana, katso!” Charlie huudahtaa.

He juoksevat huoneen keskelle ja tuijottavat mykistyneinä edessään avautuvaa näkymää: alttaria, jolle on rakennettu asetelma mitä ihmeellisimmistä aarteista. Kultainen malja seisoo asetelman keskellä ympärillään kuusi vihreää munaa, jotka joku on asettanut ympyrän muotoon.

”Hemmetti, Charlie!” Indiana huudahtaa ja kaappaa hänet niin innokkaaseen syleilyyn, että kummankin hattu putoaa päästä lattialle. ”Voitko uskoa tätä todeksi? Malja ja kuusi munaa!”

”Uskomatonta”, Charlie sanoo karheasti kykenemättä lopettamaan hymyilyään. ”Sinä olet uskomaton.”

Indiana pitelee häntä edelleen lähellään. Charlien sydän lyö epätahtiin ja hän voi melkein tuntea Indianan sydämen tekevän samoin, kun tämä kohottaa kätensä ja sukii hatun alta paljastuneita punaisia kiharoita takaisin korvan taakse.

”Haluaisin kovasti suudella sinua”, Indiana tunnustaa. Charlie pujottaa kätensä Indianan niskaan ja raottaa huuliaan juuri, kun yläpuolelta kuuluu luita järisyttävä pamaus, joka kaataa heidät nurin ja saa kivet ja hiekanjyvät putoamaan sateena selkään. Charlie suojaa päätään käsivarsillaan ja kuulee, kuinka lohikäärmeenmuna raksahtaa rikki hänen takanaan.
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Jeij, uusi osa! 😊 Mutta niinhän sä miitissä puhuitkin, että aiot tämän postata. Kiva saada lukea jatkoa, ja aika lailla suoraan toimintaan päästiinkin, ihan niin kuin jäin viimeksi odottamaan :) Lucius tovereineen ei onneksi Indyä ja Charlieta kauaa pidätellyt.

Lainaus
kun Indiana kiusaa edelleen Luciusta ruoskallaan.
Oon niin helkutin kypsä kun tälle tuli vähän hihiteltyä 🙈🙈 Ficcarin likainen mieli... (seuraava IJ/HP-crossover Indy/Luciusta?? ;D)

Lainaus
”Pelkäätkö, ettemme keksisi tekemistä?” Charlie kysyy matalalla äänellä.
Mitä on tämä häpeilemätön flirtti 😂😂 Tuli vähän puskista tämä kysymys, vaikka onhan tässä jo pientä jännitettä ollut aiemminkin.

Lainaus
”Haluaisin kovasti suudella sinua”, Indiana tunnustaa.
Aika puskista tuntui tämäkin tulevan, en kyennyt muuta kuin sanomaan ääneen "oho" ;D Halu kyllä selkeesti on molemminpuolista, mutta tuskinpa pääsevät heti sitä toteuttamaan. Mut ehkä lopussa...? Neljännessä osassahan voi ehtiä tapahtua vaikka mitä!

Jänskättää kyllä myös se neljäs ja viimeinen osa ja loppuratkaisut, koska oi millaseen kohtaan lopetit taas! Lohikäärmeen munia näyttäs ainakin löytyneen (ja kohta taitaa olla loharikin kimpussa :D), maljan aitoutta vähän epäilen, ihan sen kolmosleffan perusteella :D Kun siinähän Graalin malja nimenomaan ei ollut kultainen vaan varsin vaatimaton. Eli ehkä he löysivät väärennöksen. Sillä tavalla tää kans sopis mainosti tapahtumaan just ennen kolmosleffaa 🤔

Lainaus
ja vaadin, että kirjoitat myös jotain Indiana Jonesista, luen heti!!!
Yritän 😅 Kun pari ideanraakiletta tosiaan on, ne vaa vaatis paljon työstämistä ja jatkokehittelyä (ja oon yleensä kauheen laiska tekemään mitään semmosia, varsinkin kun helpompia ideoita on pää jo turhankin täynnä).
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Aah, voi että, eivät ne vieläkään pussanneet, mutta meeeelkein jo! <3

Tykkäsin kovasti Indyn ruoskatyöskentelystä ja Larjuksen tavoin mullekin tuli mieleen ruoskalla kiusaamisista useammanlaiset jutut. Onnekas Lucius! ;D Indy ja Charlie puhaltavat hauskan hyvin yhteen hiileen melko lyhyen tuttavuuden jälkeen, mutta kaikestahan tässä näkee että nyt on tullut molemmilla vastaan sellainen Se Oikea. Aih oih, olipas muuten ihanaa, että Charliekien ryhtyi noin suoraan flirttaamaan, mataline äänineen kaikkineen, olin nimittäin aiemmin ajatellut, että ehkä Indy joutuisi tekemään tässä pariutumisessa kaiken työn ja Charlie tulisi vain tyytyväisenä perässä. Mukavaa olla väärässä!

Kuten jo ekassa kommentissani menin paljastamaan, niin Indyn hahmo on mulle melko vieras (eli en osaa ottaa kantaa IC-viboihin), mutta oon viime päivinä vilkuillut paljon vanhoja James Bond -leffoja, ja niiden naistennielijämeininkiin verrattuna tässä osassa ihastutti kovasti se, ettei Indy vain tule ja ota haluamaansa, vaan kertoo ennen toimimista, että hänen tekisi mieli suudella. <3 Tosin niiiiiiin klassista ja karvasta, että ensisuudelmakohtaus keskeytetään. Ahhh. Ehkäpä vikassa osassa sit!

Kuusi lohikäärmeen munaa kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta ja jään nyt jännittämään, että menikö muna tai useampi nyt ennen aikojaan rikki vai kuoriutuvatko poikaset jo! Sehän tietysti täydentäisi tätä Charlien ja Indyn onnea onnistuneesti, enemmän tai vähemmän yhteinen lohikäärmevauva nimittäin. ;D

... musta muuten olisi eri hianoa jos korkkaisit K-18-fikkiurasi Indy/Lucius-ruoskasessiolla! ;) ;)
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Larjus, kieltämättä ruoska + Indiana + joku henkilö herättää jos jonkinlaisia mielikuvia :''D tässä tosiaan tapahtuu aika paljon kaikkea aika nopeasti, mutta sellaisiahan ne Indiana-leffatkin on, koko ajan kauhea mayhem :D tässä ei kyllä kauhean paljoa itse maljan olemassa oloa enempää ole leffavaikutteita, mutta tässäpä jatkoa, josta selviää tarinan loppu! Kiitos kommentista ♥

Sisilja, arvasin että sinullekin tulee ruoskasta mielikuvia :D En voi luvata korkkaavani K-18 uraa ainakaan Luciuksen tai ylipäätään kenenkään ruoskinnalla, mutta ehkä jollain muulla idealla jonain kauniina päivänä... Ihanaa, että Charlien flirttailu yllätti ja maistui sekä samoin Indyn astetta herrasmiesmäisempi ote. En ole varmaan koskaan päässyt kirjoittamaan klassista ensisuudelman keskeytystä, joten nyt sitten! Kiitos jälleen ihanasta kommentista ♥



A/N: Tämä onkin jo viimeinen osa! Oli hauskaa, vaikka aika vaikeaa kirjoittaa seikkailutarinaa, mutta tätä ideaa ei vain voinut hylätä, kun sen kerran päähäni sain. Kiitos, jos luit tänne asti ja kerro ihmeessä, mitä tykkäsit!

***

4.

”No mitähän pirua nyt!” Indiana karjaisee ja ryömii kiireesti kauemmaksi kivisateesta. Vaikuttaa siltä, että Mysteerien huvilan katto on sortumassa heidän päälleen. Charlie kuulee metallisen kalahduksen, kun Graalin malja tippuu alttariltaan ja vierii kauemmaksi. Samaan aikaan kivet pommittavat Vesuviuksen vihreän munia, joista kaksi on jo saanut osuman ja putoaa hajonneina maahan.

”Tulejo, muna!” Charlie huutaa ja rukoilee, etteivät neljä jäljellä olevaa munaa osuisi kiviin lentäessään ilman halki.

”Pelasta maljakin!” Indiana huutaa, kun uusi ryöpsähdys laavakiveä ja hiekkaa sataa alas katossa ammottavasta reiästä.

”Heti, kun ehdin!” Charlie yskii ja taikoo kiireesti pölyisen ilman läpi kiitäneet lohikäärmeenmunat pienemmiksi, kyllästää ne suojaloitsulla ja laittaa talteen Indianan nahkatakin povitaskuun. Hän ei kuitenkaan ehdi taikoa uutta kutsuloitsua maljaan ennen kuin ilman halki singahtava karkotaseet heittää hänet selälleen ja kiskaisee sauvan hänen kädestään. Myös Indianan ruoska kokee saman kohtalon, ja Charlien taikoma valopallo sammuu loitsuyhteyden katketessa.

”Tapaamme taas”, tuttu, mairea ääni toteaa näätämäisen naurun ja vahingoniloisen kiljahduksen säestämänä. Lucius Malfoy kätyreineen kävelee esiin auringonvalossa kimaltavan pölypilven keskeltä taikasauvat ojossa. Lyhyttukkainen nainen pitelee Charlien pähkinäpuusauvaa ja Indianan ruoskaa toisessa kädessään ja taivuttaa suupielensä irvistykseen samalla, kun roteva velho asettuu Luciuksen toiselle puolelle.

”Miten helvetissä nuo ovat taas täällä?” Indiana kysyy kompuroidessaan ylös lattialta.

”Etkö sinä ottanutkaan heiltä taikasauvoja pois?” Charlie kysyy Indianalta.

”Luulin, että sinä otit!” Indiana älähtää. ”Enhän minä noista tikuista mitään ymmärrä!”

”Parempi näin”, sanoo Lucius, joka tuntuu hoitavan puhumisen samalla, kun apurit tähtäävät heitä yhtä taikasauvoillaan. ”Nyt, jos sallitte, korjaamme etsimämme maljan parempaan talteen.”

”Mutta miten oikein löysitte meidät?” Charlie kysyy, tarkoituksenaan voittaa aikaa. Hän näkee sivusilmällä, kuinka Indiana avaa linkkuveitsen selkänsä takana. Charlie tavoittaa Indianan katseen ja yrittää viestiä tälle äänettömästi, että odottaisi vielä hetken. Hän työntää kätensä taskuun ja puristaa nyrkkiinsä pienen, ryttyisen paperipussin ympärille. Charlie painaa kuluneen paperipinnan rikki peukalonsa kynnellä ja odottaa.

”Seurasimme tietenkin taikojesi jälkiä”, Lucius vastaa. ”Räjäytykset sitä paitsi tuntuvat pinnalla asti”, hän jatkaa osoittaen sauvallaan laajalle levinneitä kiven ja laavan palasia

”Olisi sittenkin pitänyt luottaa pelkkään lapioon”, Indiana manaa. Aurinko paistaa avoimen katon läpi kuolonsyöjien silmiin ja Charlie huomaa hetkensä koittaneen

”Indiana, nyt!” hän karjaisee ja heittää ilmaan kourallisen perulaista pikapimeytyspulveria.

Auringonvalo sammuu, kun Mysteerien huvila peittyy jälleen tummaan pimeyteen. Charlie ja Indiana syöksyvät yhtä aikaa eteenpäin ja taklaavat kaikki kolme kuolonsyöjää kerralla. Indianan veitsi sivaltaa näädänkasvoisen miehen käsivartta ja tämä pudottaa taikasauvansa kimeästi ulvahtaen. Charlie heittäytyy Luciuksen päälle ja vääntää sauvan tämän kädestä. Lyhyttukkainen nainen pudottaa Indianan ruoskan kompuroidessaan ylös. Nainen lähtee juoksuun ja katoaa pimeään.

”Tulejo, sauva!” Charlie loitsii Luciuksen sauvalla ja kuulee oman taikasauvansa suhahtavan irti naisen kädestä ja kiitävän ilman halki. Kuin ihmeen kaupalla hän saa sen napattua käteensä pimeydestä huolimatta.

”Missä se ruoska piileksii?” Indiana ärisee, kopeloiden lattiaa pimeässä.

”Tässä!” Charlie huutaa heittäen ruoskan kohti Indianaa, ja tainnuttaa sitten sekä taikasauvaansa etsivän näätämiehen että Luciuksen. Valonsäde tunkeutuu jo pimeyden läpi paljastaen liikettä alttarin takana, minne Graalin malja putosi. Charlie viskaa uuden loitsun liikettä kohti.

”Kangistumis tyystilys!”

Alttarin takaa kuuluu tömähdys. Pimeys on jo melkein kokonaan haihtunut, kun Charlie ja Indiana juoksevat alttarin luo ja löytävät Graalin maljaa pitelevän naisen kangistettuna lattialta. Indiana vääntää maljan irti naisen käsistä.

”Nyt lähdetään hittoon täältä”, Indiana sanoo ja potkaisee naisen taikasauvan kauemmaksi. Hän etsii myös aiemmin pudonneen hattunsa ja painaa sen tummille hiuksilleen.

”Odota”, Charlie sanoo ja hakee sekä oman hattunsa että kuolonsyöjänaisen taikasauvan takaisin. ”Tällä kertaa otamme heidän sauvansa mukaan. Jos heillä on ajankääntäjä, he pääsevät kyllä kotiin sen avulla. Tainnutustaiat raukeavat viimeistään aamulla ja siihen mennessä olemme toivottavasti jo kaukana täältä.”

”Katsokin, että viranomaiset ovat heitä vastassa”, Indiana sanoo ja Charlie nyökkää. Mikäli taikaministeriö ei vielä ollut tietoinen varastetusta ajankääntäjästä, viimeistään hänen kotiinpaluunsa jälkeen asia tulisi kaikkien tietoon. Luciuksen ja kumppanien sauvat pysyisivät takavarikossa vielä pitkään.

Charlie tarttuu Indianan käteen ja kaikkoontuu Mysteerien huvilasta lähelle entistä kylpylää, jossa he piileksivät ensi kertaa tavatessaan. Kun he seisovat jälleen paljaan taivaan alla, Indiana pitää häntä yhä kädestä.

”Minusta tuntuu, että meillä jäi jotain kesken tuolla alhaalla”, hän sanoo karheasti. Hän laskee Graalin maljan viereensä maahan ja kietoo kätensä Charlien ympärille.

Kumpikin on yltä päältä pölyn ja lian peitossa, mutta pian Charlie huomaa vain Indianan lämpimän vartalon omaansa vasten. Karhea parransänki hipaisee Charlien poskea, kun Indiana suutelee häntä.

”Voisin loitsia meille kylvyn”, Charlie ehdottaa hiljaa, kun Indiana ujuttaa kätensä hänen hikisen paitansa alle. Indianan kuuma hengitys kutittaa kaulaa, ja kestää monta suudelmaa ennen kuin tämä vastaa.

”Sopii paremmin kuin hyvin.”

Vanha uima-allas on pian täytetty, vaatteet riisuttu ja aarteet kätketty niiden alle. Charlie hyväilee Indianan selkää ja kumpikin antautuu lämpimän veden ja toistensa syleilyyn.

***

Myöhemmin Charlie loitsii nenäliinasta pyyhkeen, jonka päälle he istuutuvat kuivattelemaan. Indiana pyyhkii Graalin maljasta pölyt ja ihailee sen taidokkaita yksityiskohtia.

”Miksiköhän maljan ympärille oli aseteltu munia?” Charlie pohtii. Indiana kohauttaa olkiaan.

”Sitä emme välttämättä saa koskaan tietää. Mysteerien huvilan arvoitus säilyy mysteerinä.”

Indiana laskee maljan viereensä ja asettuu makaamaan pyyhkeelle. Charlien katse kiinnittyy alastomaan ihoon, jonka näkeminen saa jo nyt kaipauksen vääntämään hänen sydäntään.

”Minun pitäisi pian lähteä kotiin”, Charlie sanoo.

Indianan hymyssä on uutta pehmeyttä, mutta silmissä ymmärrystä.

”Ja minun on lähdettävä Napoliin.”

Charlie raikastaa vaatteet loitsulla ja he pukeutuvat vaiti. Ilta on viileä, eikä Indiana sano mitään, kun Charlie pukee tämän nahkatakin ylleen. Lohikäärmeen munat kulkevat yhä vahingoittumattomia sen taskussa. Indiana pujottaa Graalin maljan pehmeään kangassäkkiin, jonka hän sitoo olalleen ruoskan ja laukun seuraksi.

Entiseltä kylpylältä ei ole pitkä matka kohtaan, josta Charlie sinkoutui kauas menneisyyteen. Indiana saattaa hänet perille ja hymyilee jälleen vinoa hymyään.

”Hyvästi sitten, Charlie Weasley”, hän sanoo ja puristaa Charlien kättä. ”Ja kiitos.”

Charlie vetää Indianan halaukseen, josta on vaikea irrottautua. Indianan vatsan kurina saa Charlie nauramaan. Hän huomaa itsekin olevansa nälkäinen: heillä ei ole liiemmin ollut aikaa syödä.

Lopulta Indiana perääntyy pari askelta ja Charlie valmistautuu loitsimaan ajankääntäjän pyörimään tasan 59 kierrosta eteenpäin.

”Ciao, Indiana”, Charlie sanoo ja koskettaa riipuksessa roikkuvaa tiimalasia taikasauvansa kärjellä.

”Hei, anna takkini takaisin!” Indiana huudahtaa juuri, kun ajankääntäjä pyörähtää vinhaan vauhtiin ja vie Charlien mukanaan. Kuuluu vain vaimea, puolikas kirosana, joka vaihtuu sekunnissa aikamatkan korviahuumaavaan huminaan.

***

Charlie tömähtää maahan tutun näköisen kaivauksen vierelle. Kaikeksi onneksi hän säilyttää tasapainonsa, eikä kaadu taskussa olevien lohikäärmeenmunien päälle.

”Charlie!” Penelope huudahtaa juosten häntä kohti. Cedrid hölkkää hänen perässään – näyttää siltä, että kaksikko on pitänyt leiriä kaivausten luona odottaen häntä.

”Olimme niin huolissamme”, Penelope sanoo. ”Mitä oikein tapahtui?”

”Ja mistä sait tuon takin?” Cedric kysyy.

Charlie raottaa takkiaan ja kaivaa povitaskusta kutistetut lohikäärmeen munat. Penelope ja Cedric henkäisevät ihmeissään.

”Pitkä tarina”, Charlie sanoo. ”Olisiko teillä mitään syötävää?”

« Viimeksi muokattu: 20.08.2022 19:47:14 kirjoittanut Thelina »
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Mä jo olin ehtinyt pelätä että sieltä käy suunnilleen loharit päälle, että on ehkä jopa helpotus että kyseessä olikin vain Lucius tovereineen 😅 Olihan heistäkin toki vaivaa mutta varsin näppärästi Charlie ja Indy heidät hoitelivat. Vaikka pelkällä lapiotyöllä oltaisiin ehkä sekin vältetty. Taiat on käteviä, mutta hyvin huomaa että niissäkin on omat ongelmansa.

Lainaus
tässä ei kyllä kauhean paljoa itse maljan olemassa oloa enempää ole leffavaikutteita,
No, mä voin silti aatella että malja on väärennös, ficikin kun antaa siihen yhä hyvän mahdollisuuden ;D Sillee se sopii hyvin leffojen tapahtumien väliinkin.

Vähän yllätyin, että Charlie ja Indiana pääsivät yhdessä jopa kylpyyn asti, mä kun aattelin että paritus jäisi paljon vähemmälle. No, onhan se tiedossa että Indy ainakin osaa edetä ainakin hameväen kanssa melko nopeasti niin ehkä sen ei pitäis olla mikään yllätys  😅 Mukavaa että heillä kuitenkin oli rauhaa ja mahdollisuus kylpyhetkelle ennen eroamista. Nopeahko ero oli ihan odotettavissa, vaikka harmittaakin heidän puolestaan. Mutta eipä Charlie voi jäädä menneisyyteen ikuisesti eikä tuoda Indyä mukanaan (ja tuskin Indykään sitä edes haluaisi). No, ainakin Charlie sai muiston mukaansa :D Mullekin kelpais samanlainen takki kuin Indianalla.

Lainaus
”Tässä!” Charlie huutaa heittäen ruoskan kohti Indiananaa,
Tossa muute bongasin kirjoitusvirheen, pitäis olla Indianaa.

On vähän haikee fiilis että tämä tarina loppuikin jo, mieluusti oisin lukenut pidempiäkin seikkailuja. Jos sua siis yhtään inspaa niin oisin kyllä lukemassa... :D Oli tämmöinen lyhyempikin jatkis kyllä kiva, mukavaa viihdykettä tähän elokuulle (ja heinäkuun vikoille päiville). Kiitokset tästä!
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Tulipas tosiaan haikea fiilis! Siitäkin, että näiden kahden romanssi jäi niin hetkelliseksi - kuin kunnon klassinen kesäromanssi! :'(

Hekottelin kuolonsyöjien klassiselle pahisroolille klassisine "kohtaamme jälleen" -reploineen. ;D ;D Samoin hihittelin kovin keskenkasvuisesti tuolle Charlien "tulejo muna" -loitsinnalle, hehee! Ihan vaikuttavaa, että sieltä tuli useampi muna kerralla - ja jos tämä olisi ollut astetta tai paria parodiamaisempi teksti, olisin odottanut vielä vähän eroottisempaa lopputulosta tuon kutsuloitsun kanssa! :P Ai hyvä tavaton, tässä kommentissahan uhkaa karata ihan mopo käsistä. Ne edellisen osan ruoskintamielikuvat pilasivat mut. O___O

Musta oli myös hauskaa, että seikkailun tuoksinnan jälkeen tunnelma kihelmöityi heti kun vain mahdollisuus hengähtää näille kahdelle suotiin. Oi, kylvyt, suudelmat (ah, suudelmat!) ja kaikki. Tosi väärin, että välittömästi sen jälkeen pitää palata kotiin. Voi itku. Veikeää kuitenkin, että Charlie tuosta noin vain pöllii Indianan takin muistoksi. :D Tosin hirmu kiva Indylle! Tuore heila menee ja hylkää ja vie mukanaan rotsinkin! Onneksi Indy on niin äijjjä, ettei varmastikaan salli itsensä jäädä märehtimään menetyksiään. Itkee sitten korkeintaan yön pimeinä tunteina. Voi Indy!

Tosi mainiota että kirjoitit tällaisen crossoverin! Fiilaan seikkailutekstien kirjoittamisen vaikeutta, mutta erinomaista että et hylännyt tällaista ideaa. (: Ai niin! Piti sanoa, että jäi vielä kuolonsyöjien puolesta pikkiriikkisen ja humoristisesti huolettamaan, että mitäs jos niillä ei ollutkaan ajankääntäjää tai jos se vaikka pirstoutui jossain välissä, niin sinnehän jäivät Indyn riemuksi! : D
« Viimeksi muokattu: 21.08.2022 12:31:44 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 348
Oho, tämä olikin jo ehtinyt valmiiksi asti, mutta pääsenkin kommentoimaan kahta lukua kerrallaan. Tämä parituksellinen seikkailujatkis oli kyllä niin kerrassaan loistoidea, ja parituskin niin kutkuttavan toimiva. Tykkäsin tosi paljon Charlien aika häpeilemättömästä flirttailusta, varsinkin tuosta, että eikö muka kaksikko keksisi tekemistä, jos jäisi pidemmäksikin aikaa kaksin. 😁 Toisaalta siksi olikin kyllä harmi, että näiden yhteinen matka päättyi näin pian (olisin voinut lukea heistä paljon pidempäänkin), mutta ymmärrettäväähän se, ettei kumpikaan oikein voisi jäädä toisen aikaan ja jättää omaansa.

Klassinen ensisuudelman keskeytys on ihan parasta, ja jotain mitä aina toisinaan on ihana lukea ja kirjoittaa 😁. Olin onnellinen, että Indy ja Charlie saivat lopulta kuitenkin tilaisuuden palata asiaan, ja nuo lopun suudelmat ja kylpyhetki sulattivat sydämeni ja saivat heti miettimään, mitähän ne olisivat tehneet kylvyssä hiukan korkeamman ikärajan versiossa. Mutta joskus on ihan hyväkin jättää jotain mielikuvituksen varaan. 😁

Lucius/Indy ja ruoska laittoivat hymyilyttämään, ja lukisin varmasti, jos päättäisit joskus kirjoittaa sellaisen korkean ikärajan ficin.  ;D Mutta mielelläni lukisin sulta enemmänkin näitä jatkiksia, koska ainakin tämä oli niin upea lukukokemus sekä idealtaan että toteutukseltaan. ☺️ Ihan parasta, että Charlie kähvelsi ihan vahingossa Indyn takin muistoksi tästä seikkailusta ja kesäromanssista. ❤️ Suuret kiitokset tästä!

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 457
Ah, fan fiction on parasta, koska missä muualla voisi saada yhteen Indiana Jonesin ja Charlie Weasleyn. :D Tämä oli kiva lukea putkeen, tuntui ihan oikealta Indiana Jones -elokuvalta, vaikka en taida olla katsonut niistä yhtäkään kokonaan. Mutta tässä oli todella seikkailuelokuvan tuntu. Epäilin tarttua tähän alunperin, koska en ole mikään Indiana Jonesin fani, hän on tuntunut semmoiselta ällöttävältä actionsankarilta, mutta olit tämän puitteissa tehnyt hänestä tosi kivan kumppanin Charlielle. En mitenkään hirveästi ole Charliestakaan perustanut, tai että minulle hän on ollut vain hahmo Pottereissa, eikä mistään oikeasta syystä, on vain jäänyt vähälle ainakin ficcien lukeminen hänestä. :) Joten olikin sitten erikivaa, että tämä onnistui niin hyvin viihdyttämään asioilla, joista ei ollut ajatellut innostuvani. :)

Heti aloitus tuntui kuin alkaisi katsomaan leffaa. Ihan kuin olisi sen verran muistikuvaa jostain Indy-leffasta, joka alkaa jostain kuumasta maailmankolkasta, missä on kaivaukset ja siellä etsitään jotain tärkeää artifaktia (tai sitten muistelen jotain Poirot-elokuvaa :D). Aion kuvitella, että olet tätä varten säästänyt Cedricin, ihanaa jos hänellä olikin tässä pieni rooli. ^^ Charlien ja Indianan tapaaminen oli myös jotenkin filmaattinen, kun sankari pelastaa seikkailuun tipahtaneen Charlien. Sen verran muistan Indy-elokuvista, että niissä on jonkin verran magiikkaa, joten minusta sopi, että Indianalla ei kestänyt kauaa uskoa taikamaailmaan ja että hän ei jäänyt hölmistelemään joka kerta, kun Charlie käytti taikuutta. :) Kiva (no, siis kiva ja kiva) yksityiskohta, että Dianan kuolema olisi ollut ehkä kuolonsyöjien aikaansaannosta, Dianasta voisin hyvin uskoa hänen olevan jopa noita ja Voldemort ei tykännyt, kun tämä pyöri lähes ainoastaan jästien kanssa.

Charlien hidas ihastuminen oli söpöä seurattavaa ja vaikka kaksikko ei ehtinyt tuntea pitkään, se tuntui uskottavalta, vähän niin kuin seikkailuelokuvissa nämä tapahtuvat. :) Ja jotenkin söpöä, että se on Indiana, joka lopulta saa Charlien pään pyörälle, kun hän ei canonissa lopulta päädy kenenkään kanssa yhteen. Kukaan muu ei varmaan pystyisikään viemään Charlien sydäntä lohikäärmeiltä kuin Indiana Jones, ruoskaa käyttävä seikkailija-arkeologi. ^^ Enpä tiennyt tuota, että roomalaiset uskoivat jättiläisten aiheuttavan tulivuorenpurkaukset, mutta se sopi tosi kivasti taikamaailmaan. :) Olisi varmaan Harryn pitänyt kokeilla taistella salaperäisyyksien osastolla Luciusta vastaan ruoskalla, vaikka Indiana taitaa olla aika taitava myös käsittelemään sitä ja siksi onnistui riisumaan Luciuksen aseista. Hah!

Erinomainen kliimaksi tuolla Mysteerien huvilalla ja sillä sekunnilla, kun Charlie sanoi Indiana uskomattomaksi, aloin pelätä, että tämä hempeä hetki loppuu kohta huonosti. -.-

Lainaus
”No mitähän pirua nyt!” Indiana karjaisee ja ryömii kiireesti kauemmaksi kivisateesta.

Pitää tähän väliin sanoa, että tykkään tosi paljon Indianan puheesta, en osaa sanoa onko se miten lähellä leffojen dialogia, mutta nämä kevyet kiroukset ja pikkuisen vitsaileva sävy myös tuossa kiroilussa on tosi viihdyttävää. :D Ja mikä tärkeintä, hän ei koko ajan soita suutaan pahiksille, olen alkanut niin vihaamaan sitä missä tahansa toimintaelokuvissa. Tässä Indiana veisteli vähän, tosi kevyesti eli juuri sopivasti. ^^ Taistelu oli kivaa luettavaa ja Indianan ja Charlien yhteistyö oli upeaa, ovat selkeästi lähentyneet. :3 Iiiiii, oikein että pääsivät kunnon kylpyyn! <3 En tiedä olisinko halunnut pienen paniikin Indianalle miehen kanssa peuhaamisesta, minkä Charlie voi rauhoittaa pussaamisella, kun kuitenkin 30-lukua eletään, mutta toisaalta ei se oikein olisi tähän kepeään seikkailuun olisi sopinut. :)

Koko ajan tiesin, että eroonhan tämän on pakko päättyä ja oli kivaa, että kumpikin hyväksyi asian, eikä hyvästit olleet mikään elämää suurempi hetki, mutta oli se silti ikävää. :''') Voisiko Indiana keksiä lähteä metsästämään oman aikansa ajankääntäjää ja puolestaan siirtyä 90-luvulle uuteen seikkailuun Charlien kanssa. ^^
Kiitos tästä hirveästi, oli aivan sairaan hieno crossover, hahmot ja maailma toimivat nerokkaasti yhteen ja tykkäsin, miten tämä ei turhaan venynyt pitkäksi, oli aivan täydellinen näin. :) Kiitos paljon!
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Larjus, lohikäärmeet olisivat kyllä tuoneet hyvän käänteen tarinaan, mutta kyllähän Luciuskin melkein yhtä äkäistä loharia vastaa :D hauskaa, että tämä sopii hyvin leffojen tapahtumien väliin, itse en muista niin hyvin niiden yksityiskohtia, että olisin osannut tarkemmin tuota ajatella :D seikkailun jälkeen on tietenkin haikeaa erota, mutta ehkä kumpikaan näistä hahmoista ei loppujen lopuksi ole sellainen, joka kaipaisi pidempiaikaista kumppania... ainakaan nuorena ja seikkailunhaluisena, jollaisia tässä ovat. Kiitos typon bongailusta ja muutenkin kommentista! ♥

Sisilja, tässä tosiaan on ehkä Indiana- ja muiden leffojen klassista pahismeininkiä, kun aina ne ilmestyvät jostain :D apua, sinun mielikuvasi vaatisivat edelleen korkeampaa ikärajaa tekstille :D tässä sentään kuitenkin kylvettiin (ja suudeltiin) ja voi kun lopusta ei olisi halunnut haikeaa, mutta väkisinhän se vähän haikea oli! Ajattelin, että Charlie vei takin ainakin puoliksi vahingossa ja ehkä ajatteli tarjota sitä jossain kohtaa takaisin, muttei sitten muistanutkaan :D Voi Indy-parkaa tosiaan! Sehän olisi kyllä mahdollinen jatko-osan idea, että kuolonsyöjät olisikin jääneet Italiaan ;D pistetään mietintämyssyyn! Kiitos kommentista ♥

Altais, ihanaa kuulla, että seikkailu maistui ja että tykkäsit monesta kohdasta! Seikkailutarinaan jotenkin kuuluu tietyt klassikot, kuten keskeytyvä ensisuudelma ja joka nurkan takaa ilmestyvät pahikset! Hehe, Lucius ja ruoska taitavat olla yksi mieleenpainuvimpia juttuja tässä ja ihan tahattomasti ;D kivaa, että tykkäsit myös kylpyjutusta ja ylipäätään koko jatkiksesta - olen yleensä lyhyiden tekstien kirjoittaja, joten tämänkin pituinen jatkis oli minulta ihan huikea saavutus saada valmiiksi! Kiitos kommentista ♥

Meldis, vau, onpa kivaa kuulla, että tämä tuntui oikealta Indiana Jones -elokuvalta! Olisipa leffa, jossa olisi Indy ja Charlie, niin katsoisin heti! Tässä tosiaan pyrin tekemään Indystä ihan muun kuin ällön actionsankarin ja Charliesta taas voi saada vaikka mitä irti juuri siksi, ettei hänestä ihan kauheasti tiedetä. Mukavaa, että tämä yllätti positiivisesti, vaikkei hahmot kuuluneet suosikkeihisi! Ja ilman muuta Cedric on säästetty syystä, tarvitsin jonkun sopivan jäsenen matkaseurueeseen ja joku taisi ehdottaa Cediriä, vai keksinkö hänet itse, en enää muista, kun tarinan alku on yli vuosi sitten hahmoteltu :D Hauskaa, että kiinnitit huomiota tuohon Dianaan, se sopi aikajanaan ihan vahingossa. En muista yhtään, miten paljon Indiana kiroilee leffoissa, mutta tässä hänen puheeseen eksyi tuollaisia sanoja ihan itsestään :D Tuo on kyllä totta, että Indiana olisi voinut hieman panikoida, mutta jotenkin ajattelin alun alkaenkin, että tämä on sen verran AU, ettei Indianalla ole koskaan ollutkaan niitä leffojen monia naisystäviään. Pitää ilmeisesti tosissaan pistää joku jatko-osa mietintämyssyyn, kun sinullakin heräsi ehdotuksia siihen liittyen! Kiitos ihanasta kommentista, kivaa, että luit ja pidit ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Voittosi Kommenttiarpajaisissa näyttäytyi hyvänä mahdollisuutena tulla vihdoin lukemaan tämä helteinen seikkailuficci loppuun! En tiedä, miksi kolmas ja neljäs osa jäivät minulta tuolloin lukematta, mutta ai että, kun olikin mukava palata tämän seikkailutekstin tunnelmaan :D Pitää kyllä nostaa hattua siitä, että kirjoitit tästä genrestä! Ei ole nimittäin helppoa kirjoittaa toiminta/seikkailuficciä eikä tässä mitassa, mutta mielestäni onnistuit todella hyvin ja tapahtumia on juuri riittävästi. Toki tarinaa olisi voinut laajentaa ja syventää ja Charlien ja Indyn suhdetta rakentaa enemmänkin, mutta silloin tästä olisi kyllä tullut pitkä projekti. Joten hyvä näin!

Näissä osissa oli valtavasti hyvää toimintaa ja moni kohta joko nauratti tai hymyilytti. Etenkin tuo Indyn päivittely ”Joka asiaanko teillä on oma taika” ja myöhemmin Charlien kysymys ”Pelkäätkö, ettemme keksisi tekemistä?” Charlie kysyy matalalla äänellä. Ah, ihan parasta ;D Tykkäsin myös valtavasti tuosta tarinasta, miten Charlie saa itselleen oman nahkatakin. Ei voisi kyllä toivoa parempaa! Näiden kahden kemia oli itse asiassa aika Bond-tyylinen ja myös hyvin Indylle tyypillinen, että ihastutaan yhden seikkailun ajaksi, vietetään muutama lempeän kiihkeä hetki ja sitten lähdetään eri teille. Joten tämä ratkaisu toimi yllättävän hyvin!

Itse taistelukohtaukset olivat hyvin kirjoitettuja ja on sanottava, että olin niin tyytyväinen siitä, että Charlien ja Indyn moka ottaa sauvat otettiin esiin. Mietin sitä nimittäin kolmannessa luvussa, että ottakaa ne sauvat pois niin kuolonsyöjät ovat kyvyttömiä tekemään yhtään mitään, ja pelkäsin, että asiaa ei otettaisi lainkaan esille :D Mutta onneksi kyseessä olikin pieni kommunikaatio-ongelma! Onneksi Charlie sai hommat hoidettua ja ruoskakin pääsi käyttöön, kiitos siis siitä, että sain lukea Indyn riisumassa Luciuksen aseista ruoskallaan - juuri tätä olin odottanut tältä crossoverilta :D

Tämä oli tosi viihdyttävä ficci alusta loppuun ja sopiva sekoitus helteisen hikistä kemiaa, tomua, mysteeriä ja menoa! Kiitos tästä ♥

between the sea
and the dream of the sea

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
hiddenben: Kivaa, että palasit tämän pariin :)) Tämä oli tosiaan minun mittapuullani tosi pitkä teksti, joten hyvä kuulla, että tapahtumia oli sopivasti, vaikka tämä nyt ei sinänsä niin hurjan pitkä ole, kun miettii millaisia tosi pitkiä ja huippuhyviä jatkiksia finistäkin löytyy! Olisi ollut tietysti hienoa kirjoittaa vielä monimutkaisempi seikkailu/romanssi-ficci, mutta se olisi ollut kyllä tosi työlästä ja vaikeaa, ei ehkä resurssit olisi riittäneet. Ihan parasta, että moni kohta nauratti tai hymyilytti! Nahkatakin kohtalon keksin jo aika alussa, joten oli kiva kirjoittaa, kun tiesi mihin pitää tähdätä :D Hienoa, että taistelukohtaukset toimivat myös, oli kyllä aika haastavaa hypätä kirjoittamaan sellaisia! Mutta hauskaa, eikä vähiten Luciuksen ja ruoskan takia :D Kiitos ihanasta kommentista ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥