seuraava »

[ReginaRiddle]

Tyhmyyttä on monenlaista Tämä oli ihana ja realistinen. Itseasiassa noin varmaan tapahtuu aika usein, ihmiset on helpompi "lokeroida". Jos hengaa pallopäiden seurassa niin kaikki luulee suakin pallopääksi. Tykkään tällaisista ficceistä joissa "obvious"-näkökulma heitetään päälaelleen. Kiitos 

[Jemmi]

Oon naita toisinaan lueskellut, mutta tahan menessa ei ole kommenttia valitettavasti irronnut. Kuitenkin nyt, kun taas vaihteen vuoksi paadyin kaymaan naita lapi, ajattelin jotakin sepustaa.

Raapaleet massailee niin monesti pelkastaan romanttisilla suhteilla, seksilla yms. etta nama olivat hyvin monet siihen nahden piristavaa vaihtelua. Eika se toki ole ainoa kehuttava piirre. Ideat ovat nokkelia, eivatka musta tunnu puristetuilta liian pieneen pakettiin. Monet nostatti hymyn huulille. Parituksetkin oli joissain tosi rareja ja mielenkiintoisia. Mutta myos sulosia canon-parituksia.

Nyt on vahan paha alkaa erikseen raapaleita kommentoimaan - jos olisin koneella, tekisin sen. Tasta lahin voin kuitenkin yrittaa tulla aina yksittain kommentoimaan, kunhan muistan.

Kiitos kiitos～

[Pics]

ReginaRiddle: Se on totta, usein tulee niputettua tyyppejä samaan kastiin, ja ehkä juuri siksi tämä tulikin mieleen. Kiitoksia kommentista. <3

Jemmi: Mukava kuulla, että olet tykkäillyt. Kirjoitan mielelläni rareja juttuja, mutta myös vähemmän rareja. Kaikenlaisia. Ja parituksettomia. Yritän ettei kaikki olisi samanlaisia. Kiitoksia kommentista. <3

Viikko 50: Ginny Weasley

Otsikko: Tyttö tuli
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Molly/Arthur
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, raapale
Summary: ”Onneksi olkoon! Se on tyttö.”

A/N Postaaminen myöhästyi, mutta kuitenkin. Ginnystä tämmöinen.


Tyttö tuli

”Onneksi olkoon! Se on tyttö.”

Parantajan sanat nostivat voipuneen hymyn Mollyn kasvoille. Tyttö. Hän rakasti kaikkia lapsiaan, mutta hän oli aina toivonut saavansa myös tytön ja tiesi, että Arthur oli toivonut samaa.

Lapsi kitisi parantajan kietoessa sitä huopaan, ja ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua Molly sai tytön syliinsä. Sille tulisi punainen tukka, kuinkas muutenkaan, ja se tarkasteli maailmaa vakavilla pähkinänruskeilla silmillä.

Molly oli hiukan huolissaan siitä, miten tyttö pärjäisi vanhempien veljiensä keskellä. Kaikkein vanhimmat varmasti pitäisivät häntä pikku prinsessana ja palvoisivat häntä, mutta nuoremmat saattaisivat kiusata. Ei tietenkään pahalla, mutta silti.

Hän sanoi itselleen murehtivansa turhaan. Weasleyn naiset olivat vahvaa tekoa.

[Pics]

Viikko 52: Justin Finch-Fletchey

Otsikko: Luuserit
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Justin/Neville
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, raapale
Summary: Ja niin he kulkivat yhdessä, jästisyntyinen puuskupuh ja kömpelön pelokas rohkelikko.

A/N Tuli sitten tämmöinen kirjoitettua, kun ei oikein muutakaan keksinyt.


Luuserit

Kaikkien tylypahkalaisten mielestä Justin ja Neville sopivat täydellisesti yhteen. Olivathan molemmat säälittäviä luusereita, joten tietenkin he näkisivät toisissaan itsensä ja rakastuisivat. Ja niin he kulkivat yhdessä, jästisyntyinen puuskupuh ja kömpelön pelokas rohkelikko. He eivät kahdestaankaan vastanneet yhtä kunnollista velhoa.

Kukaan ei vaivautunut katsomaan heitä niin tarkasti, että olisi huomannut heidän suupieliensä olevan useimmiten hymyn kohottamat. Pilkka valui heidän yltään osumatta maaliinsa, koska he eivät kaivanneetkaan kenenkään kehuja eivätkä tavoitelleet valtavia saavutuksia tulevaisuudessa. He keskittyivät mieluummin pieniin jokapäiväisiin iloihin, sellaisiin kuin käden hipaisu toista vasten, kun he ohittivat toisensa käytävällä. Mikäli luuserina oleminen tarkoitti sitä, Justinilla ei ollut mitään sitä vastaan.

[Pics]

Viikko 53: Velhojen ilotulitteet

Otsikko: Sopiva uudenvuoden toivotus
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Henkilöt: Dudley kavereineen
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, raapale
Summary: Mutta raketit eivät varmasti olleet yhtään vaarallisempia kuin tavalliset. Eiväthän?

A/N Jostakin sairaasta syystä, jota en jaksa arvailla, minusta on oikeastaan aika kivaa kirjoittaa Dudleysta. Ja siitä, että ihmiset saavat ansionsa mukaan.


Sopiva uudenvuoden toivotus

Dudley pysytteli mieluiten kaukana serkkunsa tavaroista, sillä hänellä oli runsaasti kokemusta siitä, että Harryn kirjat saattoivat purra ja karamellit turvottaa kielen valtavaksi. Mutta raketit eivät varmasti olleet yhtään vaarallisempia kuin tavalliset. Eiväthän? Ne vain sytytettiin ja sitten ne räjähtivät. Hän päätti ottaa riskin, koska oli liian myöhäistä lähteä enää ostamaan kaupasta muuta. Ja tulihan näpistäminen paljon halvemmaksi.

Vuosi vaihtui rattoisasti kaveriporukassa olutpulloja kilistellen, ja lopulta Piers päätti, että oli aika ampua raketit. Dudley katseli toimitusta varuillaan ja valmiina juoksemaan, jos jotakin outoa tapahtuisi.

Raketit muodostivat keskisormea näyttävän käden sekä tekstin, joka toivotti paskaa uutta vuotta säälittävän tyhmille ja läskeille jästivarkaille.

[Jamie]

Kaksi edellistä raapaletta sai sen verran hyvälle tuulelle, että ihan pakko sanoa jotain. 

Neville ja Justin <3 Tämä oli niin parhautta. Ihanaa lukea vaihteeksi jotain, mikä ei ole sidoksissa suuriin tekoihin ja maailman pelastamiseen, vaan siihen, miten se hipaisu ohikävellessä on ihaninta kaikessa yksinkertaisuudessaan. Nyyh, niin hyvä.

Uudenvuodenraapaleesi sai hekottamaan ääneen, tuo viimeinen virke tuli jotenkin niin puuntakaa. Itse en ole kyseisen juhlapäivän ystävä ollenkaan, varsinkaan tänä vuonna, joten mäkin toivotin kaikille uusia vuosia tolla Harryn periaatteella. Hih, voi Dudley-raukkaa.

Kiitoksia jälleen kerran <3

[Mathilda P.]

Luin vain nuo ensimmäiset, sitten oli pakko tulla kirjoittamaan kommenttia, ettei tämä fiilis vain lakastu.  
Olen kyllä aina tiennyt, että Pics osaa kirjoittaa, mutta että miten kukaan voi saada niin paljon tunteita mahtummaan noin lyhyeen tekstiin. Kun luin Maailman parhaan mummolan, tuli sellainen " lojun kukkapenkissä ja katselen pilviä" - olo. Pehmeä ja epätodellinen. Ihanan lapsellinen, hattaranmakuinen.
  Seuraavassa pätkässä olin jo liiankin todellisissa tunnelmissa ja kärvistelin myötähäpeässä ja -kiukussa Dracon puolesta.

Menen nyt imemään itseeni lisää tunteita, mutta komentit taitaa jäädä tähän. Näissä ficeissä on niin paljon sulattelemista, ettei niistä voi noin vain kirjoitellakkaan. Syytä siis itseäsi.
Nämä ovat liian hyviä.

//Pakko listää; täydellinen hajoaminen Totuustähdekkeelle. Ei voi olla totta. 

[Pics]

Jamie ja Mathilda P., kiitoksia kun kommentoitte ja olette saaneet jotakin näistä irti. Pieneen tilaan mahtuu yllättävän paljon asiaa, jos sanoja säästeliäästi käyttää. Yritän vähän tapella sitä taipumustani vastaan, että kaikki ficit aina venyvät kuin purkka, tää on hyvää harjoitusta. Kiitos. <3


Viikko 1: Bertha Jorkins

Otsikko: Tyttöyden olemuksesta
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Henkilöt: Bertha ystävineen
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, raapale
Summary: ”Ei niin! Sen takia tulinkin heti uteliaaksi, joten minä... ehkä seurasin häntä.”

A/N Jotain tällaista kevyttä tyttöilyä tähän vuoden alkuun. Popsille kiitos siitä, kun heitti inspiraation herättämiseksi pakollisiksi sanoiksi seuraavat: Hanki, Riipus ja Takka.


Tyttöyden olemuksesta

”Tiedätkö mitä?” Bertha kysyi Katelta heidän istuessaan takan ääressä lämmittelemässä.

”Kerro.” Kate nojautui hiukan Berthaan päin.

”Minä näin aikaisemmin Fiorellan menossa huispauskentälle.”

”Mutta eihän hän pelaa sitä.”

”Ei niin! Sen takia tulinkin heti uteliaaksi, joten minä... ehkä seurasin häntä.” Bertha oli yrittänyt astua tarkasti Fiorellan hankeen jättämiin jalanjälkiin, jotta tämä ei huomaisi kenenkään kulkeneen perässään.

”Mitä sinä näit?” Kate kysyi.

”Hän tapasi pojan. Luihuisen! En muista sen nimeä, mutta se on ylemmällä luokalla. Ja se antoi Fiorellalle riipuksen.”

”Oho. Vau. En olisi ikinä uskonut...”

He hihittelivät ja päivittelivät tapausta iloisen epäuskoisesti, nauttivat siitä että olivat tavallisia koulutyttöjä, jotka juoruilivat toisistaan.

[Pics]

Viikko 3: Hiljennysloitsut

Otsikko: Pätevä perustelu
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Henkilöt: Hermione, Harry ja Ron
Ikäraja: K-13
Genre: Draama, raapale
Summary: ”Miksi meidän muka pitäisi oppia hiljennysloitsu?” Harry kysyi.

A/N Minun ei alun perin pitänyt liittää tätä sataseen, mutta pahus kun  tuli kirjoitettua täsmälleen oikeasta porukasta ja sanoistakin 037. Kuulo oli vielä käyttämättä. Eli sinne sitten kanssa. Ja Hermionella on hyviä perusteluja.



Pätevä perustelu

”Yrittäkää edes keskittyä!” Hermione sihahti Harrylle ja Ronille kesken loitsujen tunnin. Pojat olivat suunnittelemassa uutta huispausstrategiaa eivätkä olleet vähääkään kiinnostuneita Lipetitin opetuksista.

”Miksi meidän muka pitäisi oppia hiljennysloitsu?” Harry kysyi.

”Ehkä se on hyödyllinen sinulle”, Ron sanoi katsoen merkityksellisesti Hermioneen. ”Voit tehdä läksyjä rauhassa. Mutta ehkä kaikki eivät viihdy hiljaisuudessa!”

”Se on varmasti minulle oikein hyödyllinen”, Hermione sanoi. Hän virnisti erittäin epähermionemaisesti miettiessään perusteluja, jotka saattaisivat tehota jopa hänen ystäviinsä. ”Ainakaan minun ei tarvitse tukahduttaa ääniä tyynyyn, jos haluan yöllä vähän viihdyttää itseäni.”

”Iugh”, Harry äännähti. ”Tuossa oli minulle liikaa tietoa!”

Ron nyökytteli hänen vieressään. ”Mutta haluan silti oppia sen.”

[uglydoll]

Tyttöyden olemuksesta oli sellainen purukumin ja lettinauhojen makuinen ficci. Tosi tyttömäinen ja silti niin suloinen. Berthan syvin olemus oli selvästi Katelle jo selvä, niin innoissaan Kate juorukellon juttuja kuunteli. Ja riipus kohtaus oli jotenkin niin kiva. Osaan kuvitella Berthan talvisena iltana kulman taakse kuuntelemaan, kuinka Fiorella saa riipuksen (;

Hiljennysloitsut

Hohoba. Nauroin Hermionen sutkautukselle. Ei ollut Hermionemaista, mutta silti oli niin Hermionea. (ehkä mun pitäs mennä nukkuu ku ajatukset on tällasii?) Ronin sanat olivat täydellinen loppusilaus.

~doll

[neniainas]

Olen täällä ketjussa satunnaisesti lueskellut raapaleita jo jonkin aikaa, joten pitihän tämä viedä kommentointiin asti. Nyt on päällimmäisenä jääny mieleen Ikuista rakkautta, koska se vaan oli niin ihanan hömelö ja poikamainen, sekä Hiljennysloitsut, koska rakastuin Hermioneen taas aivan totaalisesti sen takia. Pullarotta oli myös ihana, jotenkin rottahahmossa ja kolmikon puuhia lähietäisyydeltä seuraillessaan Peter vaikutti paljon inhimillisemmältä kuin ihmisenä.
Kiitus

//Luin tässä välissä Luuserit, enkä voi sanoa kuin AWW, ihananmahtavansuloisia ovat pojat ^^

[Pics]

uglydoll: Tuo oli minusta sellainen tyttömäinen kanssa ja siihen pyrinkin. Ilmeisesti toimi suunnilleen niin kuin pitikin. Ja ymmärrän myös mitä tarkoitat tuolla, että toinen oli ja ei ollut hermionemaista. Olen samaa mieltä.

neniainas: Hermione on ehdottomasti yksi lempihahmojani Pottereissa, ihana on tyttö. Luusereista tykkään itse myös, siihen tuli kivaa filosofiaa tai jotain.

Kiitoksia kovasti teille, kun kommentoitte. <3

Viikko 4: Lavender Brown

Otsikko: Kesän pelastus
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Henkilöt ja paritus: Parvati, Lavender/Padma
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, raapale
Summary: ”Kai sinä tulet meille myöhemmin kesällä?”

A/N Tämmöistä. Teki mieli kirjoittaa kesän alkamisesta nyt, kun tuli taas viisitoista senttiä lisää lunta.


Kesän pelastus

Laituri Yhdeksän ja kolme neljännestä kuhisi, kun perheet yhdistyivät iloisesti hälisten lukuvuoden jälkeen. Lavender raahasi matka-arkkuaan Parvatin ja Padman perässä etsien vanhempiaan.

”Kai sinä tulet meille myöhemmin kesällä?” Parvati kysyi.

”Totta kai! Sehän on jo perinne.”

”Niin tosiaan on...” Parvati näytti mietteliäältä. ”Mitä jos minä tulisinkin tänä kesänä teille?”

Tukala pala kohosi Lavenderin kurkkuun. Jos niin kävisi, hän ei voisi olla Padman lähellä... eikä hän oikein voinut kutsua Padmaa kotiinsa, koska he eivät oikeastaan olleet ystäviä. ”Meillä on paljon pienempi talo”, hän sai sanottua. ”Olisimme jatkuvasti tiellä.”

Parvati kohautti harteitaan. ”Niin kai. Meille siis.”

Lavender nyökkäsi innokkaasti – kesä oli pelastettu.

[Arte]

Whii, rakastan näitä tyttäriä samassa tekstissä! Tekisi mieli lukea paljon pidempää pätkää heihin liittyen, inspaisiko kirjoittaa spin-off tähän, kun tytöt ovat Patileilla? <3 Tämä oli kovin suloinen ja Lavenderin ihastus söpö. Toivottavasti hän ja Padma tutustuvat paremmin kesän aikana.

Ihana A/N muuten, tuli heti hymy huulille.

[Pics]

Arte: Ei saa houkutella kirjoittamaan tuollaisia ideoita, kuulostaa liian kivalta. Näistä tytöistä olisi kyllä mukava kirjoittaa enemmän. Pistän harkintaan. Ja kiitos kommentista. <3

Viikko 5: John Dawlish

Otsikko: Pienempi paha
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Henkilöt: John
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, raapale
Summary: Kenen puolelle kallistua?

A/N Ihme pohdintaa tällä kertaa. Olipa harvinaisen vaikea hahmo.


Pienempi paha

Kahden huonon vaihtoehdon välillä roikkumisen stressi sai pään särkemään ja teki yöunista lyhyet sekä levottomat. Kello kiertyi puoliyöstä yhteen, kahteen, John laski sekunteja pähkäillessään asemaansa. Kenen puolelle kallistua?

Dumbledoren pakeneminen oli ollut odottamatonta ja epämieluisaa. Muistutus siitä, että vanha jäärä oli edelleen voimissaan ja taisteli vääryyksiä vastaan – siis asioita, joita itse piti vääryyksinä ja jotka eivät aina olleet sitä ministeriön mielestä. Rehtori ei olisi mukava vihollinen.

Kuolonsyöjät olivat voimakkaita hekin ja ilmeisesti Voldemortin paluu oli totta, vaikka Toffee ei sitä uskonutkaan. Ja he olisivat vihollisilleen armottomampia kuin Dumbledore. Heitä tukemalla menettäisi kuitenkin maineensa.

Tunnit kuluivat miettiessä, kumpi olisi pienempi paha.

[Pics]

Viikko 6: Borgin & Burkes

Otsikko: Parasta ystäville
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Henkilöt: Draco ja herra Borgin
Ikäraja: K-7
Genre: Draama, raapale
Summary: "Haluaisin antaa jotakin erityistä ystävilleni... onhan nyt ystävänpäivä.”

A/N Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille. <3


Parasta ystäville

Draco katseli ilahduttavan laajaa valikoimaa esineitä, joissa oli pimeyden taikuutta. Jos halusi ostaa jotakin mielenkiintoista, kannatti ehdottomasti tulla Borgin & Burkesille.

”Voinko auttaa jotenkin, nuoriherra Malfoy?” Borgin kysyi öljyisen lipevästi.

”Kyllä. Haluaisin antaa jotakin erityistä ystävilleni... onhan nyt ystävänpäivä.”

Borgin kumarsi ja johdatti Dracon katsomaan esineitä, joiden oli suunniteltu toimivan vain tietylle ihmisryhmälle, vaikka ystäväpiirille.

Ranneketjut, jotka pureutuivat vihollisen ranteeseen tuskallisesti, kiinnittivät Dracon huomion ja hän sanoi ostavansa ne.

”Ystävänne ovat onnekkaita”, Borgin imarteli. ”Teillä on niin hyvä maku. Ja toki ystäville onkin annettava aina parasta.”

Draco otti paketin vastaan itsekseen virnuillen. Ei hänellä oikeasti ollut ystäviä – vain kiusattavia tupakavereita.