seuraava »

[Pics]

Arte, ihanaa jos jätti söpön fiiliksen. Yritin saada pojista vähän kömpelöitä puhumaan näistä, toivottavasti onnistui. Kiitoksia kommentista. <3

Otsikko: Maanläheinen
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Minerva/Pomona
Ikäraja: Sallittu
Genre: Huumori, romantiikka, raapale
Summary: ”Mutta sehän on vain multaa!” Pomona huudahti loukkaantuneena.

A/N Spurttiraapale-haasteen 6. kierros ja sanana Maa. Heh, vaihteeksi jotain tämäntyylistä. Tykkään.


Maanläheinen

”Mutta sehän on vain multaa!” Pomona huudahti loukkaantuneena. ”Multaa... maata. Maa on ihana asia. Se antaa tuen jaloillemme – emme voisi seisoa, ellei meillä olisi maata allamme. Eikä mikään kasvaisi. Kasvit tarvitsevat multaa, johon ne voivat työntää juurensa. Se antaa kasveille ravinteita. Vesi imeytyy siihen, ja sitten kasvit voivat hyödyntää sitä myös. Ja jos kasvit eivät kasvaisi, eläimillä ei olisi mitään syötävää, eikä sitten olisi ihmisiäkään. Sitä paitsi se tuntuu mahtavalta. Siihen on ihanaa upottaa sormet. Se on möyheää ja –”

”Kyllä kyllä, maa on hämmästyttävän hieno asia”, Minerva myönsi. ”Mutta siitä huolimatta toivon hartaasti, että puhdistat kynnenalusesi ennen kuin tulet sänkyyni.”

[Pics]

Otsikko: Oma taivas
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Remus/Severus
Ikäraja: Sallittu
Genre: Fluff, raapale
Summary: Tällaisena iltana oli kaikkein mukavinta vain lukkiutua sisälle viihtyisään linnaan ja kietoutua vilttiin takkatulen ääreen.

A/N Spurttiraapale-haasteen 6. kierros ja sanana Taivas. Kiitokset Venomousille parituksen ehdottamisesta. Kliseinen on, tiedän, mutta oli tällainen olo.


Oma taivas

Taivas oli niin synkeän harmaa, ettei siinä pystynyt erottamaan häivähdystäkään sinisestä. Silti Remus tiesi kuun olevan siellä kumottamassa kuin olisi nähnyt sen. Se ei vielä ollut täysi, mutta pian se olisi. Hän inhosi sitä.

Tällaisena iltana oli kaikkein mukavinta vain lukkiutua sisälle viihtyisään linnaan ja kietoutua vilttiin takkatulen ääreen. Vielä mukavampaa oli tehdä se yhdessä jonkun kanssa, kääriytyä saman huovan alle niin, että kylkeä vasten painautuva vartalo lämmitti yhtä paljon tulen hehkukin.

Severuksella, joka oli painanut päänsä Remuksen hartialle, oli oma helvettinsä – tylyt vanhemmat sekä muiden oppilaiden pilkka. Oli ironista mutta myös lohdullista, että he olivat yhdessä löytäneet oman taivaansa.

[Pics]

Otsikko: Veistoksellinen
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: lievä Ron/Hermione
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, huumori, raapale
Summary: ”Minusta tuntuu, että Hermione pitää minusta”, Ron sanoi lojuessaan mukavasti sängyllään makuusalissa.

A/N Spurttiraapale-haasteen 6. kierros ja sanana Veistos. Ööh.


Veistoksellinen

”Minusta tuntuu, että Hermione pitää minusta”, Ron sanoi lojuessaan mukavasti sängyllään makuusalissa.

”Mikä sinut saa sellaista kuvittelemaan?” Harry kysyi. Hän yritti keskittyä kirjoittamaan Kalkarokselle esseetä käärmeensuomujen käyttötarkoituksista eikä hän ollut erityisen kiinnostunut Ronin mahdollisesta vetovoimasta, mutta oli helpompaa kysyä kuin saada Ron kiukustumaan välinpitämättömyydellä.

Ron tuijotteli hymyillen sänkynsä katosta. ”Hän kysyi, onko kukaan vielä pyytänyt minua lähtemään Tylyahoon – se tarkoittaa varmasti, että hän aikoo pyytää minua itse. Sitten hän vielä sanoi, että olen veistoksellinen.”

”En usko, että se oli kohteliaisuus.”

”Häh? Mitä muuta se muka voisi olla?”

”Hän luultavasti tarkoitti, että olet niin laiska, että sinua voisi erehtyä luulemaan patsaaksi.”

[Pics]

Otsikko: Historiaa historian vuoksi
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: ei ole, pääosassa Binns
Ikäraja: K-7
Genre: Draama, raapale
Summary: Mutta oppilaiden mielenkiinnon herättämistä tärkeämpää oli se, että hän sai puhua historiasta.

A/N Spurttiraapale-haasteen 6. kierros ja sanana Aikakausi. Lieneeköhän ensimmäinen ficci ikinä, jonka olen nähnyt kenenkään ikinä kirjoittaneen Binnsistä.


Historiaa historian vuoksi

Professori Binns tiesi, ettei ollut koulun suosituimpia opettajia. Oikeastaan hän oli hyvin kaukana siitä, mikä kiusasi häntä silloin, kun hän ajatteli asiaa liiaksi. Mutta mitä muutakaan hän saattoi tehdä kuin jatkaa opettamista?

Opettaminen oli ainoa asia, jonka hän osasi jollakin tavalla. Mutta oppilaiden mielenkiinnon herättämistä tärkeämpää oli se, että hän sai puhua historiasta. Hän rakasti historiaa. Kun hän opetti, kaikki nuo menneet aikakaudet heräsivät henkiin hänen ajatuksissaan, hän saattoi nähdä rivistön kentaureja nuolet jännitettyinä nelistävän kohti raivokkaita maahisia, velhojen kylvävän tulta toistensa niskaan, ja paljon muuta. Se oli itsessään niin mahtavaa, ettei hän jaksanut pahastua siitä, että oppilaat nukahtivat pulpetteihinsa.

[Pics]

Viikko 40: Arthur Weasley

Otsikko: Työ tekijäänsä kiittää
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Arthur/Molly
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, tuplaraapale
Summary: ”Millainen päivä oli?”

A/N Viikottaiseen raapalehaasteeseen. Halusin kirjoittaa Arthurin työstä.


Työ tekijäänsä kiittää

Molly tarkasteli huolestuneena juuri töistä palannutta Arthuria. Ylitöitä oli tehty tuntikaupalla ja Arthur näytti todella väsyneeltä, minkä lisäksi hänen kaapuunsa oli sotkeutunut jotakin violettia möhnää. ”Millainen päivä oli?” hän kysyi, kun Arthur rojahti nojatuoliin uupuneesti huokaisten.

”Kiireinen”, Arthur vastasi. Huomatessaan Mollyn odottavan tarkempaa kuvausta hän jatkoi. ”Heti aamulla meille tuotiin häkillinen kultamunia munivia kanoja – ikävä kyllä se oli pelkkää kultaväriä, mutta ilmeisesti se oli jonkun mielestä hyvä vitsi – ja sen jälkeen juoksin selvittämään hätätapausta, jossa eräs rouva oli juuttunut kiinni lumottuun hattulaatikkoon. Hän oli täysin hysteerinen, kun sain sen kiskottua hänen päästään, ja vaati kaksi muistiloitsua. Sitten hälytettiin lastentarhasta, jossa oli pulauttelevia pönttöjä, ne ovat tosiaan kenkkuja kapineita...”

Molly kuunteli selostusta säälien. Arthurin työ oli niin kiireistä ja vaativaa, siinä joutui käyttämään monenlaisia loitsuja ja toimimaan salassa. Työ oli välttämätöntä velhoyhteisön salaamiseksi jästeiltä, ja silti juuri kukaan ei arvostanut sen tekijöitä. Mutta pulauttelevien pönttöjen korjaamisessa ei kerta kaikkiaan ollut samaa hohtoa kuin esimerkiksi kuolonsyöjien nappaamisessa.

”...ja juuri kun ajattelin, että lähden kotiin, tuli vielä hälytys itseään hämmentävästä kattilasta, joka oli järkyttänyt uutta omistajaansa suuresti, kaiken pyyhkiminen oli todellakin vaikeaa. Siksi myöhästyin.”

”Voi, kulta...” Molly aloitti. ”On ikävää kuulla, että sinulla oli niin kurja päivä.”

”Kurja? Molly-rakas, minähän nautin joka hetkestä.”

[Pics]

Viikko 42: Kendra Dumbledore

Otsikko: Joskus käy niin
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: ei ole, pääosassa Kendra
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, raapale
Summary: Toisinaan Kendra ihmetteli, mitä oli tehnyt väärin.

A/N Viikottaiseen raapalehaasteeseen. Dumbledoren perhe on kieltämättä omalaatuinen.


Joskus käy niin

Toisinaan Kendra ihmetteli, mitä oli tehnyt väärin. Hänen oli pitänyt olla täydellinen äiti, joka kasvattaisi täydellisiä lapsia, mutta kuinka olikaan käynyt? Hänen nerokas poikansa juoksenteli epäilyttävän ystävänsä kanssa pää täynnä omituisia ajatuksia, ja he olivat paljon läheisempiä kuin olisi ollut soveliasta. Hänen toinen poikansa kiisteli jatkuvasti kaikkien kanssa viihtyen todella vain vuohiensa sekä sisarensa kanssa. Sitä tytärtä Kendra ei halunnut edes ajatella. Hermoheikko ja arvaamaton lapsi oli liian häpeällinen salaisuus kenenkään kanssa jaettavaksi.

Kaiken oli pitänyt olla täydellistä, ja vaikka Kendra kuinka pohti asioita, hän ei käsittänyt mitä olisi voinut tehdä toisin. Joskus maailma ei vain toiminut kuten olisi pitänyt.

[Jamie]

Voi että, miten tykkään tästä topicista <3

Ikuista rakkautta oli kertakaikkiaan niin ihanan hassu ja suloinen. Pojat ovat selkeästi nuoria ja kokemattomia, mutta kuitenkin ihanan vilpittömiä. Tästä jäi hyvä mieli ja hymy huulille.

Maanläheinen oli ihana. Näin ensimmäisenä raapaleen nimen ja jostain syystä tiesin heti parituksen (: Pomonan paasaaminen maan ihmeellisyydestä oli niin herttaista ja Minervan loppukommentti niin ihana.

Oma taivas lämmitti kivasti. Pidin tästä paljon, enkä vain siksi, että pidän parituksesta, vaan myös tuosta tunnelmasta. Tekstin maailma oli kymä, mutta hamoilla lämmin, ainakin tuon yhden hetken.

Veistoksellinen sai minut hihittelemään ääneen. Niin perus-Ronia luulla noin, mutta veikkaan kyllä Harryn olevan oikeassa. Käy melkein sääliksi poikaa, hih.

Historiaa historian vuoksi on yksi mun suosikeista. Olen aina tuntenut suurta sympatiaa Binnsiä kohtaan ja luen mielelläni kaiken häneen liittyvän. Tämä oli mun mielestä todella koskettava. Oli melkein helpottavaa lukea tälläinen, missä kummitusta ei edes haittaa, että kukaan oppilaista ei kuuntele.

Kiitos jälleen kerran.

[Pics]

Jamie: Oih, ihanaa, että tänne eksyy välillä joku lukemaankin. Itse tykkään Maanläheisestä myös kovasti, oli ihan pakko kirjoittaa Pomonasta jotakin välillä. Kiitoksia kovasti, kun vaivauduit kommentoimaan. <3

Viikko 43: Neville Longbottom

Otsikko: Kaikkeen tottuu
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: ei ole, pääosassa Neville
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, raapale
Summary: Kompaportaaseen juuttuminen toisen kerran saman viikon aikana ei enää saanut Nevilleä edes nolostumaan.

A/N Viikottaiseen raapalehaasteeseen. Nevillestä olisi saanut kyllä irti paljon muutakin, jos olisi ollut raapalevireessä, mutta toivottavasti tämä hänestä jotakin tavoittaa.


Kaikkeen tottuu

Kompaportaaseen juuttuminen toisen kerran saman viikon aikana ei enää saanut Nevilleä edes nolostumaan. Vaikka hän oli kulkenut tässä portaikossa säännöllisesti melkein kolmen vuoden ajan ja vaikka hänen luokkatoverinsa astuivat portaan yli aivan huomaamattaan, hän takertui siihen lähes joka kerran eikä ollut vielä oppinut edes irrottautumaan siitä omin voimin.

Neville huokasi alistuneesti odottaessaan, että joku tulisi auttamaan häntä ja toivoessaan, ettei portaikkoon sattuisi ensimmäisenä tulemaan luihuisia. Muiden naurun hän kesti kyllä, se ei ollut pahantahtoista, vaikka kohdistuikin häneen. Kyllä hän tiesi itsekin, että oli huvittava kömpelyydessään, mutta sellainen hän vain oli. Sen kanssa oppi elämään, ihmisillä oli kannettavanaan paljon raskaampiakin taakkoja.

[Pics]

Viikko 44: Räiskeperäiset sisuliskot

Otsikko: Räiskähtelyä
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: ei ole, pääosassa Hagrid
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, kauhu(?), raapale
Summary: Mökin lattia oli täynnä räiskeperäisiä sisuliskoja.

A/N Älkää kysykö. En taaskaan tiedä. Kunhan vain iski idea.


Räiskähtelyä

Mökin lattia oli täynnä räiskeperäisiä sisuliskoja. Ne olivat vielä hyvin pieniä ja niitä oli hyvin paljon. Ne joutuivat ahtaudessa mönkimään ja kiipeilemään toistensa yli, ja vähitellen ne alkoivat kiivetä ylös pitkin sängyn massiivisia jalkoja. Kuin jokin niiden pienessä mielessä kertoisi niille, että ylhäällä oli tilaa, ylhäällä oli lämpöä. Ja niin ne kiipesivät sinnikkäästi, vaikka niiden olikin vaikea saada otetta liukkaasta puusta. Kiipeäminen kävi helpommaksi, kun ne saavuttivat karhean lakanan, siihen pienet nivelikkäät jalat takertuivat tiukasti. Ne vipelsivät kohti sängyssä makaavaa suurta hahmoa painautuakseen sitä vasten, imeäkseen siitä lämpöä vaihtolämpöiseen kehoonsa.

Hagrid avasi hymyillen silmänsä. Kauniin unen jälkeen oli hyvä herätä.

[Pics]

Viikko 45: Rose Zeller

Otsikko: Hedelmäetanoita
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: ei ole, pääosassa Rose
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, raapale
Summary: ”Viimeinen Hunajaherttuassa on hedelmäetana!”

A/N Vaati vähän ajattelua, mutta tulihan tämäkin täältä. Keksin pari omaa hahmoa tähän Rosen lisäksi. Ovat puuskupuheja kaikki, sikäli kuin sillä mitään väliä on.


Hedelmäetanoita

”Viimeinen Hunajaherttuassa on hedelmäetana!” Rose kiljaisi ystävilleen lähtiessään juoksemaan pitkin Tylyahoon vievää tietä. Syksyisen kolea tuuli tarttui hänen kiharoihinsa ja hiekkatie rahisi nopeiden askelien alla.

”Hedelmäetanat on vielä ihan hyviä”, Linda läähätti yrittäessään pysyä hänen perässään. ”Minusta olisi paljon pahempaa olla torakkaterttu.”

”Mutta torakat on nopeampia kuin etanat!” Mary nauroi.

Tylyahon kylä suureni nopeasti heidän pyyhältäessään sitä kohti. Pian he jo pysähtyivät henkeä haukkoen Hunajaherttuan eteen ja näkivät, että sen oveen oli kiinnitetty iso lappu, jossa luki KIINNI.

”Eiii!” he kiljaisivat yhteen ääneen.

”Kuka olikaan se viimeinen? Syödään hänet!”

Linda säntäsi nauraen karkuun huomattavasti nopeammin kuin hedelmäetanalta olisi voinut odottaa.

[Upsila]

Oh, minä rakastuin jokaiseen raapaleihisi. Tuntuu inhottavalta, kun en ole kommentoinut tähän mennessä yhtäkään kertaa, mutta silti tykkäsin kaikista todella paljon!

Hedelmäetanoita oli todella sokeroidun suloinen. Tämä sai hymy huulille, teksti oli niin värikästä ja sai väriä sisälleni.

Toivottavasti eksyn useimmin lukemaan sinun raapaleitasi!

[Pics]

Upsila, kiitoksia kommentista. <3 Minulla oli vaikeuksia keksiä, mitä oikein Rosesta kirjoittaisin, mutta keksin sitten jotakin kivan karkkista. Toivottavasti tosiaan eksyt tänne useamminkin.


Viikko 46: Armando Dippet

Otsikko: Lempioppilas
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Hahmot: Armando ja Albus, ei paritusta
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, raapale
Summary: ”On käsittämätöntä, että vastustat hänen valitsemistaan johtajapojaksi”, Armando sanoi.

A/N Jee, pitkästä aikaa keksin helposti, mitä kirjoittaisin viikon aiheesta. Voisin melkein kuvitella herrojen oikeasti käyneen tällaisen keskustelun.


Lempioppilas

”On käsittämätöntä, että vastustat hänen valitsemistaan johtajapojaksi”, Armando sanoi. ”Voisi melkein kuvitella, että hän on tehnyt sinulle jotakin hirveää, kun inhoat häntä niin paljon.”

”En minä inhoa häntä”, Albus sanoi lempeästi. ”Minä en vain syö hänen kädestään, kuten koko muu koulu vaikuttaa tekevän.”

”Ja miksi ei söisi? Hän on hauskannäköinen ja älykäs poika. Hän menestyy jokaisessa aineessa ja suorastaan loistaa pimeyden voimilta suojautumisessa, hän on nokkela ja hurmaava. Ajatella, että sellaisista olosuhteista –”

”Niin, tiedän kyllä, että hän on poikkeuksellinen poika, Armando hyvä.”

”Sano minun sanoneen – Tom pääsee elämässään vielä pitkälle.”

”Sitä minä en epäile yhtään”, Albus totesi ja huokasi syvään.

[Jamie]

Kaikkeen tottuu oli ihana. Olen aina tuntenut suurta myötätuntoa Nevilleä kohtaan, se vaan on niin kultainen hamo. Pojalla on oikea asenne tässä. Silti kuitenkin kävi vähän sääliksi toista. Mutta, rohkaiseva raapale.

Luin Räiskähtelyä jo muutama päivä sitten, ja jostain syystä näin untakin siitä. Ja herätin kämppiksen kiljunnallani.. Tästä tuli sellainen hyyyyi-reaktio, mutta toisaalta jotenkin hellyyttävää Hagridilta nähdä tuollaista unta. Pidin tästä oikeasti.

Hedelmäetanoita oli suloinen. Sen lukemisen jälkeen jäi sellainen hassu hihittely päälle ja tuli mieleen, kun itse oli tuon ikäinen ja haastoi kaverit kilpajuoksulle samalla lailla. Ja hedelmäetana on ihana sana <3

Lempioppilas tosiaankin oli juuri sellainen, että on helppo kuvitella, että tälläinen keskustelu on oikeasti käyty. Voi Dibbetiä, käy melkein sääliksi.

Kiitos tästä<3 Äkkiä lisää.

[Pics]

Jamie, mukavaa, että kommentoit taas. <3 Iyy, ikävää aiheuttaa ihmisille painajaisia, mutta ilmeisesti teksti on sitten tehnyt jonkinlaisen vaikutuksen. Hedelmäetana on kyllä hauska sana. Kiitoksia. <3


Viikko 47: Koukkujalka

Otsikko: Kyllä kissa aina rotan tuntee
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Hahmot: Koukkujalka, Hermione, Peter, ei parituksia
Ikäraja: K-7
Genre: Draama, raapale
Summary: Kyllä kissa aina rotan tuntee, eikä tuo otus ollut rotta.

A/N Jaaha, eipä ole tullut eläimen näkökulmaa kirjoitettua vähään aikaan. Joo, kivaa oli.


Kyllä kissa aina rotan tuntee

Koukkujalka raapi kevyesti emäntänsä jalkoja yrittäen saada huomiota, mutta emäntä vain osoitti raapimispuuta käskien teroittamaan kyntensä siihen. Mutta ei Koukkujalka halunnut teroittaa kynsiään, se halusi, että emäntä katsoisi ystäväänsä, jonka paidan taskusta pilkisti musta kuononpää.

Kyllä kissa aina rotan tuntee, eikä tuo otus ollut rotta. Koukkujalka tiesi, ettei se ollut hyvä ja maukas niin kuin rotat, vaikka näyttikin päällisin puolin samalta. Eikä Koukkujalka halunnut syödä rottaotusta, se halusi vain tappaa sen, purra sen kuoliaaksi.

Vihdoin emäntä vilkaisi ystäväänsä päin ja sitten jälleen Koukkujalkaan. ”Älä vaani Kutkaa”, emäntä torui. ”Sinä et saa.”

Koukkujalka mourusi tyytymättömänä ja asteli tiehensä ihmetellen ihmisten tyhmyyttä.

[Pics]

Viikko 48: Vincent Crabbe

Otsikko: Tyhmyyttä on monenlaista
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Hahmot: Vincent ja Gregory, ei parituksia
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, raapale
Summary: Vincent tiesi, että häntä pidettiin tyhmänä Gregoryn takia.

A/N Piti kirjoittaa tähän jotakin muuta, mutta ajatus tunki päähän. Joten.


Tyhmyyttä on monenlaista

Vincent tiesi, että häntä pidettiin tyhmänä Gregoryn takia. Hän oli yhtä iso kuin Gregory ja hän seurasi Dracoa kuten Gregory, joten ihmiset ajattelivat usein, että he olivat muutenkin aivan samanlaisia. Kaikki näkivät, että Gregory oli osapuilleen yhtä älykäs kuin peikko, ja niin he olettivat myös Vincentin olevan.

Vaikka tämä harhakuvitelma kiusasikin Vincentiä, hän ei viitsinyt käydä oikomaan sitä. Hän olisi joutunut todistelemaan älykkyyttään kaikille vuoron perään eivätkä he olisi ehkä sittenkään uskoneet. Oli helpompaa pysytellä hiljaa ja käyttää hyväkseen sitä, että ihmiset kohtelivat häntä kuin eivät uskoisi hänen käsittävän.

Ehkä hän kuitenkin oli tyhmä siksi, että antoi heidän tehdä niin.