Poikaystäväobsessio | K-11, fluffy, draama, huumori, slash | raapalesarja, 16 osaa (valmis 18.6.)

[Parris]

Nimi: Poikaystäväobsessio
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Ikäraja: K-11
Genre: fluffy, draama, huumori
Päähenkilöt: Valdemar(/randomit jätkät) & Sanni
Haasteet: Fluffy10 #2 sanalla 'makoilla', Spurttiraapale IV (kierros 9), One True Something 20 #2 (slash), Otsikoinnin iloja (ideaotsikko), Ficlet300

Yhteenveto: ”Mulla on noita kavereita tuolla Kielopellossa, niin mä voisin yrittää järkätä niiden välityksellä sulle jotain treffejä. Sokkodeittailua, tiiäks?”

poikaystäväobsessio
osa I: 1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7 - 8
osa II: 9 - 10 - 11 - 12 - 13 - 14 - 15 - 16

Se kun kaikki lähti käyntiin
61. Upea

Valdemar makoilee Sannin huoneen lattialla, nyppii villalankamattoa ja katselee toisella silmällä jotain hömppäkomediasarjaa, jonka Sanni on laittanut pyörimään Netflixistä. Yksi sen päähahmoista on stereotyyppinen jalkapalloileva hymypoika Johnny, toinen taas peruskaunis, vähän hiljainen naapurin tyttö Allie. Joka kerta, kun kaksikko halailee ja pussailee jossain käytävän nurkassa, Valdemar haluaa hypätä ikkunasta ulos. Ei Valdemarilla ole oikeastaan mitään hahmoja tai heidän pussailuaan vastaan, mutta Valdemarin mielestä se on ihan väärin.

Mikä se? Tietenkin se, että kaikista Valdemarin ympärillä tulee onnellisia ja kiireisiä, kun he löytävät poika- ja tyttöystäviä eivätkä enää ehdi pelata korttia iltaisin tai lähteä Valdemarin kanssa baariin viikonloppuna. Valdemar haluaisi myös jonkun kivan kaverin itselleen; asiassa vain sattuu olemaan pieni mutta. Valdemar on pesunkestävä homo, eikä hänellä rehellisesti sanottuna ole aavistustakaan, miten ihmeessä löytää samanhenkistä seuraa. Ei sellaisia asioita opeteta koulunpenkillä, eikä Valdemar voi ihan keneltä vaan söpöltä pojalta kadulla mennä kysymään: ”Hei, sattuisitko sinä tykkäämään pojista?”

Lopulta liika on liikaa. Valdemarilla menee hermot sarjaan ja hän lyö läppärin kannen kiinni.

”Hei, mikä ihme nyt, Valsu?”

Sanni katsoo ärsyyntyneenä Valdemaria.

”Mä en jaksa tota sarjaa! Noi hahmot on niin tyhmiä…”
”Miten niin muka! Mun mielestä Johnny ainakin on tosi kiva! Ja se sopii niiiin –” (Sanni oikein venyttää sanaansa ja rutistaa naamansa söpöön virnistykseen.) ” – hyvin yhteen Allien kanssa.”
”No juujuu… mä en vaan jaksa, kun kaikki mun kaverit seukkaa nykyään ja mä oon vaan yksin.”
”Voi nyt sua, Valsu.”

Sanni nappaa Valdemarin kainaloonsa ja rutistaa tämän halaukseen oikein lujaa. Sitten hän päästää irti ja tiirailee Valdemarin pörrössä olevaa tummaa tukkaa, paksuja kulmakarvoja ja pari päivää kasvanutta parransänkeä.

”Ei mutta nyt mä sain ihan huikean idiksen.”

Valdemaria vähän pelottaa. Sannin ideat eivät aina ole kovin järjellisiä.

”Mulla on noita kavereita tuolla Kielopellossa, niin mä voisin yrittää järkätä niiden välityksellä sulle jotain treffejä. Sokkodeittailua, tiiäks?”

Valdemar nyökkää, ja hänen kasvoilleen hiipii järkytys.

[Dokumentti]

Mä tykkäsin hirveästi tästä aloituksesta!
Tosin mulla oli sama ongelma kuin kuuskidillä nimen kanssa. Aluksi myös luin Voldemortina.

Sokkotreffit onkin aina mielenkiintoisia, kun vastaan voi tulla mitä vain! Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa!

[Waulish]

Kliksautin tämän auki sillä mentaliteetilla, että luen vain pikaisesti, kun olen keskellä hirviätä tenttisumaa ja nytkin pitäisi ahkerasti opiskella eikä kommentoida tarinoita, mutta en voi vastustaa pikaista kommentoimista, koska tämä raapalesarja on paljon houkuttelevampi ja mielenkiintoisempi kuin emergency radiography! Joten tässä sitä ollaan.

Ensinnäkin komppaan heti alkuun skidiä siinä, että sarjan nimi on ihan huikea. Pitkät yhdyssanat on kivoja, ja nimen sisältökin on hauska, kun se selvenee ensimmäisestä raapaleesta ja Valdemarin poikaystävänlöytöhaluista. Tuollainen vähän leikkisä nimi natsaa mielestäni myös jotenkin tosi hyvin ensimmäisen raapaleen kerronnan kanssa, sekin kun on aavistuksen humoristista ja kevyttä eikä mitään vakavaa angstia. Genrejen perusteella humoristista otetta on luvassa jatkossakin, ja se saa minut jo valmiiksi hymyilemään, koska vaikka en hirveästi lue puhdasta huumoria, pidän kovasti teksteistä joiden kerrontaan sitä on integroitu. Se on mukava mauste ja saa hyvälle tuulelle. Ja minusta on ihanaa, että poikaystäväepätoivosta voi kirjoittaa humoristiseen sävyyn eikä tartte välttämättä velloa koko aikaa missään pohjattomassa angstissa. Olen siis ihan innoissani tästä sarjasta, jee!

Veikkasin lukemaan lähtiessäni, että minulla varmaan kestää jonkin aikaa tottua Valdemarin nimeen, mutta minä taisinkin jo onnistua tottumaan siihen. Se on oikeastaan ihan söpö nimi, ja vielä söpömpi on tosiaan tuo lempinimi, Valsu! Tykästyin Valdemariin muutenkin hirmusti tämän ensimmäisen osan perusteella, ehkä juurikin osaksi tuon viihdyttävän kerronnan takia ja myös siksi, että Valdemariin on helppo samaistua. Kun kaikilla muilla menee niin ihanasti, jopa TV-sarjan henkilöillä! On helppo turhautua, jos iteltä puuttuu se oma kulta. Ja vieläpä jos sattuu olemaan homo, koska eihän se varmaan varsinaisesti helpota kumppaninetsintää. On tuskallisen totta, ettei sellaista opeteta koulussa eikä välttämättä oikein missään muuallakaan. Tosin olen sitä mieltä, että tämä olisi varsin hauska lähestymistapa:

”Hei, sattuisitko sinä tykkäämään pojista?”

No, ehkä Valdemar ei ole ihan noin epätoivoinen...

Onneksi Valdemarilla on Sanni, jolla on ei aina niin järjellisiä mutta kieltämättä loistavia ideoita. Sokkodeittailua, apua! Mahtaakohan Sannilla olla jo mielessä joku tietty, johon se voisi Valdemarin tutustuttaa... Jään jännityksellä oottamaan, miten tarina etenee.

Kiitos kivasta luettavasta, tulin tästä tosi hyvälle tuulelle! -Walle

[Parris]

kuuskidi: Hieno kommentti noin tapatalkillakin tuli! Voihan Voldemort, en ees ajatellut asiaa niin :''''D Hönttiä pömppää kaipasin itsekin, niin tämä tarjoilee siihen koloon sopivaa juttua nyt. :p Kiva että tykkäät otsikosta, itekin olen siihen tosi tyytyväinen. Kiitokset kommentista! <3

Dokumentti: Niinpä, ei taida Valsukaan tietää, mihin Sanni hänet järjestää. Kiitokset kommentista! <3

Waulish: Toivottavasti ehdit tämän ääreltä takaisin hätäradiografian pariin, kun noin pitkän kommentinkin raapustit, huijui! Tuosta poikaystäväobsessiosta - siihen sisältyy Valsun oman innostuksen lisäksi ehkä myös Sanni-kullan hienoinen käynnistynyt "quest" löytää Valsulle sopiva kaveri Ja juu, humoristista sävyä lähdin tavoittelemaan juuri sen takia, että mulla tuppaavat parisuhdetekstit kaatumaan angstaavaan suuntaan, niin täytyy olla vähän tasapainotusta sille. :p Kiva piristää päivää; kiitokset kommentistasi, joka taas teki saman illalleni! <3

A/N: Tämä ilta meni kauhealla kiireellä Tampereella (joka muuten toimii vähän Kielopellon, tämän mysteerisen naapurikaupungin esikuvana), joten napsaisen tämän nyt vielä ennen nukkumaanmenoa julkaisuun - eihän torstai kuitenkaan ala ennen kuin herää aamulla, right? ;p Tässä luvassa ekat treffit ja Sami, jonka pariin ehkä palaamme vielä... sen verran tämä raapaleformaatti rajoittaa kirjoittamista! (P.S. arvostakaa please noita WhatsApp-viestejä, niiden koodaus oli syvimmästä helvetistä )

Se kun sankarin äiti kuoli
47. Pitkä

”Mä puhuin Roosalle, se on se meidän entinen kaveri yläasteelta, tais olla B-luokalla, ja se sanoi, että sen kaveripiiriin kuuluu tosi söpö – ja sinkku, tietysti – Sami. Me järkättiin teille treffit Kinomolle lauantaina kolmelta.”
”Jassoo.”


Valdemar seisoo elokuvateatteri Kinomon edessä, loikkii viileässä kevättuulessa jalalta toiselle välttääkseen kylmettymistä ja kaivaa sitten kännykän taskustaan. Kello on viittä vaille kolme ja Valdemar päättää hermostuksissaan viestiä Sannille WhatsAppissa.

Sanniii, mihin oon taas antanu suostutella itteni?! 14.55

Mä en tykkää tälläsesta epätietoisuudesta ja sä tiedät sen 14.55

Ota rauhas ny, Valsu, kivaa siitä tulee! 14.56

wäääää ;____; 14.56

Oot ihan höpsö 14.56

Sano ny jotain tsemppaavaa ku mä oikeesti sekoon täällä 14.57

Valsu, sä oot hauska, älykäs, mitä kaikkee muuta ja Sami on tosi tosi mukava kans. Te ootte ihan match made in heaven, usko pois! 14.58

Valdemar ei ehdi vastata Sannin viimeiseen viestiin, kun hän kuulee jonkun yskäisevän takanaan. Valdemar käännähtää ympäri ja näkee pitkänhuiskean pojan, jonka vaaleanruskea tukka on suittu geelillä taakse. Pojan pistävänsiniset silmät loikkaavat Samin lempeiltä kasvoilta Valdemarin vartalolle, katsovat häntä päälaelta varpaisiin asti.

”Moro, mä oon Sami. Sä oot Valsu?”
”Moi. Joo. Kiva tavata. Meidän kai pitäis mennä leffaan, vai?”
”Niin.”

Kaksikko jutustelee kaikenlaista tulevista pääsykokeista ja elokuvista – mitä yhteistä lukionsa päättäville teinipojille saattaisi päähän pälkähtääkään elokuvateatterissa. Sami ja Valdemar ostavat liput johonkin geneeriseen supersankarirainaan ja siirtyvät ostamaan paukkumaissia ja muita herkkuja ennen elokuvan alkua. Viimein kello vierähtää puoli neljään ja pojat pääsevät sisään saliin. Valdemar ei käy kovin usein suurkaupungin elokuvateattereissa, joten salin skaala salpaa hänen henkensä ensin hetkeksi.

Leffan aikana tulee yksi kohtaus, jossa pääsankarin äiti kuolee traagisesti vihulaisten hyökätessä sankarin synnyinkotiin. Kun hitaan pianomusiikin säestämässä kohtauksessa kyyneleet kihoavat niin sankarin kuin Valdemarinkin silmiin sankarin äidin kuollessa tämän syliin, Sami nauraa täysin palkein, oikein hohottaa.

Jassoo, Valdemar ajattelee taas. Sinne taisi mennä ne treffit.

[Parris]

kuuskidi: Hienoa, että arvostusta löytyi viesteille! Ne olivat kyllä vaivan väärti. :> Sanni on ihana! Ja vaikka Samiin ei nyt palailtu, niin kyllä hänkin vielä pölähtää takaisin joskus... Kiitokset kommentista sinne! <3

A/N: Ja tänään vuorossa oikein hurmaava Janne. Nauttikaahan ~

Se kun rakennettiin asuinalue
111. Keskiviikko

”No voihan harmi nyt kun teillä ei Samin kaa oikein mätsännyt.”
”Sori, Sanni.”
”Höpsistä nyt, älä siinä anteeksi pyytele –” (Sanni haliruttaa taas Valdemaria.) ” – vaan valmistaudu seuraaville treffeille!”
”Mitä?!”
”Niin! Juttelin tuossa Facessa aiemmin tänään Janinalle –”
”Kenelle?”
” – et sä sitä tunne, ja sillä olis sulle aivan mainio poikkisehdokas! Sen nimi on Janne, ja me sovittiin teille jo kivat kahvilatreffit keskiviikolle.”
”…”


Niinpä Valdemar räplää asfaltinharmaan neuleensa hihanreunusta ja katselee kahvilan seinälle ripustettua auringonlaskumaalausta. Se ja Valdemarin edessä höyryävän rooiboskupillisen tuoksu rauhoittavat hermoja sentään vähän. Valdemar tarkkailee sisään tulevia asiakkaita, mutta kaikki tulevat joko ryhmissä tai eivät lainkaan muistuta mahdollista treffikumppania. (Tuskinpa Janne nyt sentään on sporttinen nainen tai parrakas, mahakas kalastajapappa, Valdemar ajattelee.)

Ja viimein sisään astuu mustaan, kaksinappiriviseen villakangastakkiin pukeutunut nuori mies, jolla on lyhyet vaaleat hiukset ja suuret silmälasit. Valdemar katsoo, kun mies ostaa itselleen tuplaespresson ja lähestyy sitten hänen pöytäänsä.

”Valdemar, eikö vaan?”
”Joo, voit sanoo Valsu.”
”Janne.”

Janne ojentaa kätensä kovin virallisen oloisena ja Valdemar tarttuu siihen. Jannen kädenpuristus on napakka, Valdemarin huomio kiinnittyy kalliiseen rannekelloon. Kaksikko juo juomiaan ja rooibos polttaa aluksi suuta, mutta onneksi sekin jäähtyy pian. Valdemar puhuu taas kerran kouluasioista – Janne korjaa silmälasiensa asentoa ja kertoo sitten innolla hakevansa opiskelemaan valtiotieteitä Kielopellon yliopistoon. Luonnollisesti sitä kautta puheenaiheeksi tulee pari viikkoa aiemmin olleet kunnallisvaalit.

”Mitä puoluetta äänestit?”
”Minä noita vihreitä… entä sä, Janne?”
”Kokoomusta – samaa ku isi ja äiti, tietysti.” (Valdemar tajuaa heti, että Jannen ylisiisti olemus on vanhempien rahoilla ostettu.) ”Harmi kyl mun ehdokas ei päässyt läpi. Äänestin sitä Korholan Tapiota, tiiätkö sen? Ihan mahtava tyyppi.”

Valdemar tietää. Tapio Korholasta oli ollut juttua paikallislehdissä liiaksikin asti. Korholan suurin uudistusidea oli ollut vähävaraisille rakennettava asuinalue Köyhälä, jonne passitettaisiin kaikki toimeentulotuella elävät.

Kun Valdemar vihdoin istuu junassa kotia kohti, hän hengittää syvempään kuin koskaan aiemmin. Janne oli suoraan sanottuna hirveää seuraa.

[Neiti Syksy]

Nämähän olivat hauskoja! Tykkäsin ideasta jo heti kun sanoit mutta nyt vasta pääsin kommentoimaan. Lähinnä siksi, koska nauroin ÄÄNEEN ja sitä tapahtuu oikeasti tosi, tosi TOSI harvoin, että nyt oli pakko tulla rustaamaan heti jotain.

Sillä tämä kohta:

”Höpsistä nyt, älä siinä anteeksi pyytele –” (Sanni haliruttaa taas Valdemaria.) ” – vaan valmistaudu seuraaville treffeille!”
”Mitä?!”
”Niin! Juttelin tuossa Facessa aiemmin tänään Janinalle –”
”Kenelle?”

Oi voi. Ensiksi Valsu on ihan "joo oli ihan kiva yritys mutta eteenpäin mennään" ja Sanni "joo toinen ehdokas on jo!".

Samaistun niin paljon muutenkin Sanniin. Tai siis voisin kuvitella itseni aivan samanlaisena höpönä, niin on aika jotenkin. Erikoista? Lukea tavallaan omasta puolestaan ja olla että "eeii" ja kun tietäisi, että käyttäytyisi samalla tavalla. Kolmannen rapsun alku oli myös pahaenteinen, kun korostit hurmaavaa Jannea. Oi voi tätä Jannea. En voi kuin nauraa tavallaan. "Ihan mahtava tyyppi!" oli jotenkin niin.. En tiedä. Niin sydämellä sanottua. Tai kun muutenkin kuuntelee poliittista keskustelua ja tekisi mieli aina välillä kysyä, että oletko ihan tosissasi, että sellainen voisi toteutua. Mutta en ota kantaa enempää politiikkaan, kunhan olen vain että voihan Valdemar ja voihan Sanni! <3

Mutta! Valsu kyllä liian nopeasti hylkäsi Samin. ;__; Pöh! Noh, odotan miten nämä tästä jatkuvat. <3 (ja näköjään pitää harjoitella tätä kommentoimista uudestaan, kun on ruostuneet taidot!)

- Syksy

[Waulish]

Todellakin arvostan kakkosraapaleen WhatsApp-viestejä, ooh! Tykkään visuaalisista tehokeinoista teksteissä, koska ne parhaimmillaan elävöittävät ja värittävät kerrontaa, ja tässä nuo viestit on kyllä ihan mainiosti toteutettu. Pääsee jotenkin heti mukaan kerronnan tilanteeseen, kun on melkein kuin ite tiirailisi Valdemarin puhelimen näyttöä. Noiden koodaaminen on varmasti vaatinut aikaa ja vaivaa, huhhui.

Valdemarin panikointi on tosi samaistuttavaa. Kukapa meistä ei joskus olisi ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, kun odottaa jotain tapaamista perhoset vatsassa. Valdemarin tilanteessa jännitystä ehkä entisestään lisää tapaamisen omalaatuisuus, kun kyse on jonkun toisen järjestämistä treffeistä eikä toista osapuolta tunne ollenkaan etukäteen. Varmaan tavallistakin kuumottelevampi tilanne, iiks.

Tämähän vaikuttaa ihan lupaavalta, kunnes tulee tuo traaginen syliinkuolemiskohtaus, jolle Sami nauraa hohottaa vaikka Valdemarilla on kyyneleet silmissä. En yhtään ihmettele, että Valdemar aattelee treffien menneen harakoille, koska jos tunnereaktiot on noin erilaisia, niin saattaa olla ajatusmaailmatkin. Toisaalta hyvä, että perustavanlaatuiset eroavaisuudet ja kynnyskysymykset tulee jo varhaisessa vaiheessa esiin, niin ei ole ehtinyt kehitellä vielä mitään syvempiä tunteita.

Sanni on niin ihana, kun se ottaa asiat omiin käsiinsä ja varmistaa, että poikkiksenetsintäoperaatio etenee. Valdemar saa tosin varmaan välillä pyöritellä vähän kauhuissaan päätään vieressä, kun Sanni järkkäilee treffejä. Näiden kahden ensimmäisen poikaystäväehdokkaan jäljiltä herää myös kysymys, millaisista miehistä Sanni oikein luulee ystävänsä syttyvän, mutta ehdokkaiden sopimattomuus selittyykin ehkä sillä, että Sanni ja hänen kaverinsa tietysti markkinoivat omien ystäviensä parhaita puolia. Sanni tarkoittaa varmasti vain hyvää, vaikkei aina ihan natsaisikaan.

Ehdin aatella Jannestakin jo ihan positiivisesti, kunnes sain tietää, että se äänesti Kokoomusta tai pikemminkin ehdokasta, joka kannattaa toimeentulotuella eläville omaa asuinaluetta, jonka nimeksi tulisi Köyhälä -- aivan järkyttävää! Hyi hirviätä, voiko tällaista ollakaan. En nyt tietenkään halua dissata Kokoomusta äänestäviä yleisesti, koska varmasti heissäkin on vaikka miten fiksua porukkaa, mutta Jannen tapauksessa tuo nimenomainen ehdokas kyllä kertoo jos jonkinlaista. Huhhui. Voin vain kuvitella, miten helpottunut Valdemar on päästessään vihdoin eroon Jannesta.

Minusta on muuten kivaa, että olet luonut tähän ihan oman kaupungin. Kielopelto-nimessä on jotain samanlaista sympaattisuutta kuin Jyväskylässä, kun Jykylä ei ole enää nykyään mikään ihan kylän kokoinen pitäjä ja Kielopellosta taas tulee mieleen pelto, josta taas tulee mieleen jokin maalaispitäjä, vaikka oikeasti kyseessä on ihan iso kaupunki, jossa on yliopistokin. Mutta niin, fiktiiviset ympäristöt on jänniä ja niihin on mielenkiintoista tutustua näin lukijana!

Ylipäätään olen edelleen ihan innoissani tämän sarjan ideasta. On niin hauskaa päästä tutustumaan kaikenkarvaisiin poikaystäväehdokkaisiin... Täytyy muuten nostaa hattua sinulle, kun onnistut näin hyvin pitäytymään raapaleformaatissa! Raapaleet on haastavia, kun niihin ei ihan hirveästi pysty tekstiä mahduttamaan, mutta nämä sinun raapaleesi toimivat tosi hyvin, vaikka näissä tapahtuukin vaikka ja mitä. Olet hyvin saanut mahdutettua mukaan kaiken olennaisen niin, ettei kuitenkaan tule liian kiirehdittyä fiilistä ja Valdemarin ajatukset ja tunteet käyvät hyvin ilmi. Kivaa luettavaa. Jatkoa ootellessa! (Onpa muuten vaikeaa kommentoida, kun hellyydenkipeä kissa kiehnää jatkuvasti sylissä, haha.) -Walle

[Parris]

Syksy, kiitokset ekaksi kommentista! <3 Joo, vähän tuon politiikan kanssa olin silleen hmm, kannattaakohan tätä laittaa nyt tähän, mutta tein Jannen kannasta vain niin äärettömyyksiin viedyn, että melkein taittui satiirin puolelle. :p Kiva että tykkäsit ja jäät seurailemaan!

Walle, huh olkoon, mikä megakommentti, kiitokset siitä! <3 Minen kauheasti osaa nyt oikein vastata sulle, kunhan olen hyvin ymmyrkäisenä ja iloisena täällä noin ihanasta kommentista. Toivottavasti jatkokin vastaa odotuksia! :>

A/N: Okei, spurttiraapale meni ihan plörinäksi irl-kiireiden vuoksi, ja tämä seuraava pätkä on sitä paitsi 400 sanaa pitkä, mutta eteenpäin mennään! Tavoitteenani olisi nyt saada tämä suht nopealla aikataululla valmiiksi (hahaha, ikään kuin minä saisin mitään koskaan valmiiksi ajoissa), ja noin kymmenkunta osaa tähän ehkä tulee? Katsotaan mihin päädytään! Mutta nyt, enter Anton. :>

Se kun oli oikeasti kiva ilta
39. Miehekäs

”Se oli joku öky-kokkari! Se kannatti sitä köyhien asuinaluetta!”
”Eh. Jaa. Anteeksi, Valsu, en mä sitä tahallani tehnyt. Tiedäthän sä sen?”
”No juu… Sanni rakas, koska tiedän varsin hyvin, ettei tääkään pysäytä intoasi, niin voisitko seuraavaks pliis etsiä mulle jonkun sellaisen, jolla olisi vaikkapa jotain yhteistä kanssani? Olisko yhtään liikaa pyydetty?”
”Ei olisi. Sori. Hali?”
”Okei.”
Sanni haliruttaa Valdemarin jälleen kunnolla, koska sillä Sanni osoittaa välittävänsä.


Tällä kertaa Valdemar on sentään saanut nähdä seuraavan treffikumppaninsa ennalta ja kuullut vähän hänestä. Antonilla on siilitukka ja leveät olkapäät, sopivan kulmikas leuka ja korkeat poskipäät. Anton pitää konemusiikista, valokuvauksesta ja amerikkalaisista komediasarjoista (kaiken tämän Valdemar tutki Facebookin kautta, kun illalla oli tylsää). Kaiken kaikkiaan Anton kuulostaa siis aika mainiolta tyypiltä, mutta Valdemar ei missään nimessä uskalla asettaa odotuksiaan liian korkealle.

Treffit on sovittu kapeaan baariin Kielopellon pääkadulle – Valdemar muistaa yhä, kuinka hän edelliskesänä juhli siellä myöhäisiä synttäreitään Sannin ja muutaman muun kaverin kanssa. Se on siis tuttu ja turvallinen paikka, ja Valdemarilla on yllättävän hyvä tunne illan kulusta. Osuisiko tänään kohdalleen? Anton astelee baarin ovesta sisään tummanvihreä bombertakki yllään ja nostaa pilottilasit silmiltään. Hän istuu tiskin ääreen Valdemarin viereen ja tilaa itselleen tuopin olutta.

”Moro. Sä olit Valsu, eikö?”
”Joop. Anton, joo? Kiva tavata.”
”Kiva keli tänään. Ei sentään sada lunta niinku viikonloppuna.”
”Ha, se oli ihan kauheeta.”

Valdemar naurahtaa sanojensa perään epävarmasti. Kun ilta valuu hitaasti sellaiseen aikaan, että katulamput syttyvät ulkona ja nuorisoa alkaa valua keskustan tanssipaikkoihin, Valdemar ja Antonkin uskaltautuvat baarista muualle. Valdemarilla on erikoisen lämmin olo eikä hän tiedä, johtuuko se alkoholista vai Antonista. Yökerhoissa soitetaan jumputtavaa musiikkia, ja jossain vaiheessa iltaa Anton riisuu takkia pois päältään paljastaen hikisen hihattoman paidan. Antonin käsivarret ovat lihaksikkaat ja Valdemar on toisen Jägermeister-shotin jälkeen jo sen verran uskalias, että hän kurkottaa sähköisen hipaisun Antonin iholle. Anton hymyilee leveästi ja Valdemar hymyilee takaisin.

Pikkutunneilla Valdemar tietää, että Anton on hyvä valinta. Muutaman korttelin kävelymatkan jälkeen Valdemar pysäyttää Antonin viereensä ja astuu tämän eteen. Antonin leveiltä huulilta huokuu kevätyön viileyteen turvallista kuumuutta. Valdemar on juuri painamassa itsensä Antonin suulle, kun tämä ottaa hänen olkapäistään kiinni ja työntää kauemmas.

”Niin kiva kuin sä ootkin, Valsu, niin mä en harmi kyllä halua suudella sua.”

Anton näyttää huvittuneelta, Valdemar hämmentyneeltä.

”Häh?”
”Mä oon hetero! Tajusin jossain vaiheessa iltaa, että sulle nää taidettiin brändätä treffeinä – eikä siinä mulle mitään pahaa, haha, otan kiinnostuksesi syvällisenä kunnioituksena – mutta jossain kohtaa tais tulla pieni informaatiokatkos.”

Valdemar kiroaa mielessään Sannin alimpaan helvettiin.

[Waulish]

Minusta näiden raapaleiden aloitukset on hauskoja, kun Sannin kanssa käydyt keskustelut ja seuraaviin treffeihin johtavat tapahtumat on kursivoitu. Toimii aina kivana johdantona ite treffitilanteeseen.

No niin, Antonhan vaikuttaa ihan hyvältä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Kivaa että Valdemar voi tällä kertaa vähän stalkkailla treffikumppaniaan etukäteen ja selvitellä sen kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia. Herää toive, että Sanni on ehkä vihdoin Valsun pyynnön mukaisesti löytänyt poikaystäväehdokkaan jolla saattaisi olla Valsun kanssa jotain yhteistäkin. Ja nuo treffitkin vaikuttaa oikeasti ihan lupaavilta, kun Valdemarilla on lämmin olo, ja sitten tuo hipaisu ja hymyjenvaihto ja suudelmaan virittäytyminen... Mutta ei! Ensimmäinen oikeasti hyvältä vaikuttava ehdokas osoittautuukin heteroksi. Mikä kirous tämä on. Syyttävä sormi osoittaa nyt kyllä automaattisesti Sannin suuntaan, koska jokuhan on vastuussa tästä informaatiokatkoksesta. Vai aattelikohan Sanni, että Anton kääntyisi homoksi Valsun vaikutuksesta tai että Valsu olisi vähintäänkin poikkeus. x)

Kivaa kuitenkin, että Anton ottaa väärinkäsityksen ja suuteluyrityksen noin hyvin ja on jopa otettu kiinnostuksesta. Joku toinen saattaisi säikähtää pahanpäiväisesti tai loukkaantua tai ties mitä. Olisi Anton nyt toki voinut pikkuisen aiemmin ottaa asian esille, niin Valsu ei olisi turhaan elätellyt toiveita...

Kiitos jälleen kivasta luettavasta, jännityksellä ootan jatkoa! (Mikähän siinä muuten on, että aina tätä raapalesarjaa kommentoidessani tämä hoitokatti kärsii hellyydenkipeydestä ja tunkee syliin hakemaan paijauksia. Sekin taitaa tykätä tästä sarjasta. ) -Walle

[Hazyel]

Tulin katsomaan mikä tämä on, koska tämän nimi vaikutti niin hyvältä etten voinut jättää välistä :33 En myöskään ole pitkään aikaan taas lukenut sinulta mitään joten aika korjata tämä vääryys! (Ei sillä, että olisin lukenut pitkään aikaan keneltäkään mitään, ehh)

Eka osa on tosi suloinen! Voin niin samaistua Valdemariin, sillä muistan, kun itsekin teininä tuli aina harmiteltua kun muka kaikki muutkin seurusteli, mutta sitten itsellä ei välttämättä ollut ketään. Ja varsinkin kun Valdemar kerta vielä on homo, voi se olla vähän hankalampaa, etenkin vielä nuorena, kun kaikki nuoret itsekään eivät välttämättä ole valmiita myöntämään tykkäävänsä saman sukupuolen edustajasta. Odotan jo tässä vaiheessa innolla, että mitä tästä oikein tuleekaan, kun Sannilla selvästi on Suunnitelmia!

Kauhean ristiriitaiset tunteet tästä toisesta osasta! Toisaalta kiva, että Valdemar pääsi jo niinkin nopeasti kaipaamilleen treffeille ja näyttipä löytäneen jotain yhteistä jutusteltavaakin treffiseuransa kanssa. Mutta toisaalta taas sitten tämän osan loppu antaa vähän ymmärtää, että treffit eivät päättyneetkään ihan niin hyvin kuin olisivat voineet... Mutta ehkä tämä vielä tästä kun luen eteenpäin!

Sanni on tosi suloinen, kun se vain haluaa järjestää Valdemarille treffejä Harmi kyllä, että Jannekin oli vähän huono vaihtoehto, mutta ehkäpä se oikea vielä löytyy. Nää on oikeasti tosi hauskaa luettavaa ja melkein sattuu sydämeen kun nauran näille, vaikka Valdemarilla ei varmaan ole kauhean kivaa

Jotenkin suloista, ettei Valdemar vielä ainakaan kahden vastoinkäymisen jälkeen ole valmis luovuttamaan - tai ainakaan käske Sannia jo lopettaa etsintää, antaa vain vähän neuvoja seuraavan treffikumppanin etsimiseen Ehdin jo tässä oikeasti hetkeksi innostua, että jes, nyt tulee semmoinen joka vois oikeasti ollakin hyvä vaihtoehto! Ja sitten Anton onkin hetero... Kiroan kyllä Valdemarin kanssa Sannin sinne alimpaan helvettiin. Ottaisi edes selvää kenelle on parittamassa ystäväänsä :<

Heheh, nää oli ihan superhauskoja! Tykkäsin hirveästi ja kiitän kovasti, toivottavasti pian tulee lisää! <3

[Parris]

Walle, kiitokset ihanasta kommentista taas ♥ Anton on kyllä cool jäbä, ja kovin kypsäkin! :>

Lau, tervetuloa tämän pariin! Tämän lähtökohtiin on juu ammennettu vähän omiakin fiiliksiä viimeisen vuoden ajalta, joten ei ihme, jos on samastumispintaa. ;p Sanni on ihana väkertäessään noita treffejä, muttei aina oikein osu niiden kanssa nappiin. Mutta jatkoa seuraa... kiitokset kommentista! ♥

Se kun Liigassa oli täysi kierros
202. Katkeruus

”Miten meni Antonin kanssa?”
”Noh… meillä oli ihan kiva ilta.”
”Ja…?”
”Ehehe, se onkin tosi hauska tarina…”


Pieni huti Antonin kohdalla ei tietenkään pysäytä Sannin intoa, vaikka Valdemar onkin vähän varpaillaan. Pari päivää pilvilinnojensortumistreffien jälkeen Sanni ilmoittaa iloisena itsenään löytäneensä Valdemarille uuden vaihtoehdon, biseksuaalin (Sanni oikein tarkisti asian) Joelin. Instagramin perusteella Joel on pyöreäkasvoinen, kohtalaisen komeakin jätkä, jonka suuriin intohimoihin kuuluvat jääkiekko ja juhliminen. Valdemar ei ehkä löydä henkilökohtaista yhteyttä Joeliin, mutta ajattelee silti antaa tälle reilun mahdollisuuden.

Niinpä Valdemar tapaa Joelin sporttibaarin edessä torstai-iltana, kun Liigassa on käynnissä täysi kierros.

”Moro, mä oon Joel. Mitä jätkä?”
”Valsu… ihan hyvinhän mulla menee. Ja sulla?”
”Noh, oli viime viikolla vähän sotkunen ero tyttöystävästä – niin, sähän siis tiiät, että mä oon bi, right?”
”Mmhm.”
”Joo, siis, aattelin, että ehkä auttais tulla näille treffeille sun kanssa. Sä vaikutit Ellenin kuvauksen perusteella tosi mukavalta tyypiltä, ja mä todellakin kaipaisin taukoo muijista.”
”Tjaa. Mennäänkö sisään?”
”Joo, mennään vaan!”

Valdemar ei seurannut jääkiekkoa kovin innokkaasti, mutta tiesi kuitenkin joukkueet nimeltä ja suosituimmat pelaajat, mutta siitäkään ei ollut Joelin kanssa kovin paljon hyötyä. Ongelman siemenet oli kylvetty jo heidän ensimmäisissä jutusteluissaan…

”Siis tää ämmä – en pyydä ees anteeks, koska se oli real bitch – Pinja, se kiehnäs mussa koko ajan kiinni, siis varmaan sen koko viis kuukautta, mitä me oltiin yhdessä, ja sit kun ilmotan, etten yksiin bileisiin pääse, niin totta vitussa saan viestii kavereilta, et siellä Pinja roikkuu yhen Leevin kaulassa ja pussailee sitä ja voi jumalauta… mä tarvin toisen oluen.”

Joel pyyhältää pöydän äärestä tiskille, ja Valdemar pystyy viimein hengähtämään. Hänestä tuntuu siltä, että Joel olisi jauhanut päättynyttä parisuhdettaan koko illan, eikä hänellä ole todellakaan kiinnostusta sellaiseen kaveriin tässä tilanteessa. Kuitenkin Valdemarin turhautuminen omaan sinkkuna olemiseen oli lähtenyt juuri siitä, että kaikki muut olivat suhteissa!

Kun kaksikko siis illan lopuksi eroaa, Valdemar ei pyydä Joelin numeroa.

[Waulish]

Yksi hauskimmista jutuista tämän sarjan seuraamisessa on sen odottaminen, millaisia erilaisia epäsopivia poikkisehdokkaita voikin olla ja miten monella eri tavalla treffit voivat mennä pieleen. Aina sitä aattelee, että josko nyt natsaisi, mutta sitten vastaan tuleekin taas jotain yllättävää. Erittäin viihdyttävää!

Tässä tapauksessa treffien epäonnistuminen ei tosin ehkä ole niin yllättävää, koska Valdemar ei ainakaan Instagramin perusteella löydä henkilökohtaista yhteyttä Joeliin. Tai no, voihan olla että kemiat pelaavat hyvin yksiin vaikkei yhteisiä kiinnostuksenkohteita juuri ole. Mutta eivät varmaan ainakaan silloin, jos toinen ei osaa puhua mistään muusta kuin eksästään, josta on juuri eronnut. Hirveätä! Treffien sopiminen noin pian eron jälkeen herättää jo epäilykset laastarisuhteen etsimisestä ja sellaisesta, eikä vaikutelmaa kieltämättä oikein paranna jos ainoa puheenaihe on eksä. Terapiaistunnossako Joel luulee olevansa. Ei hyvä, huhhuh. Tuollaista on varmasti tosi turhauttavaa ja vaivaannuttavaakin kuunnella. Joelin puhetyylikään ei oikein tee minuun vaikutusta. Etenkin tuo "real bitch" on jotenkin ihan kauhea. Haha, en yhtään ihmettele ettei Valdemar pyydä Joelin numeroa!

Minua nyt kyllä nolottaa, koska en aluksi tajunnut tuota täysi kierros -juttua, vaikka seuraan jääkiekkoa jonkin verran ja olen kiinnostunut siitä. Mietin että onko Liiga nyt sen sporttibaarin nimi vai viitataanko sillä SM-liigaan ja mikä ihmeen kierros. No, pikainen googlaus auttoi selvittämään asian laidan. Taidan käydä vähän hitaalla tänä yönä...

Kiitos kivasta luettavasta, onpa ihanaa että tämä jatkui! ♥ -Walle

[Wisteria]

​Tämä on aivan mahtava kaikessa koomisuudessaan! :--D (Vaikka tietenkin surettaa Valdemarin puolesta vähäsen, kun treffit toisensa jälkeen menevät ihan pieleen.) Sisaruksiin ei taida olla kaikkein fiksuinta luottaa sokkotreffien järjestäjinä, mutta Sannin yritteliäisyyttä on pakko kyllä arvostaa. Neljät treffit on jo järkännyt, eikä taida lannistua, vaikka mikään ei tunnu menevän suunnitelmien mukaan. Ai kauhea, Valsu-parka. </3 Ehkä Se Oikea vielä joskus osuu kohdalle?

Parasta antia näissä on noiden treffikumppaneiden kuvailu, olen naurahdellut niille jokaisessa osassa. Joistain hahmoista tunnistaa melko nopeasti sen ihmistyypin, josta on kyse (ajattelin Jannesta aluksi että se on jotenkin liian hyvä ollakseen totta, ja hui apua, asuinalue nimeltä Köyhälä, kertoo oikeasti aika paljon ihmisestä, jos tuollaisen puolesta äänestää), kun taas esimerkiksi Antonista ei osannut yhtään odottaa, mitä hän oli miehiään. Eksistä puhuminen on sitten taas todella vaarallista, ja vaikka Valsu ei tuntunutkaan ensivaikutelmalta löytävän Joeliin yhteyttä, olisi noilla treffeillä sentään ollut potentiaalia onnistua, jos Joel ei olisi alkanut valitella elämäänsä. Ja Sami nyt vaan oli jotenkin pelottava tunnereaktioissaan, ei jatkoon.

Valdemar on ihan uskomattoman tyyni näissä. Esimerkiksi tuon kakkososan lopetus ja Valsun jassoo oli jotain aivan uskomatonta. Niin vaikea ymmärtää, että hän ei ole vielä kyllästynyt ja laittanut stoppia koko touhulle (toisaalta, jos on oikeasti epätoivoinen, niin kai sitä täytyy ihan kaikkea kokeilla, right?) Mitähän kaikkia käänteitä sä tähän vielä keksit :--D Odottelen myös vähän salaa, palaisiko joku noista edellisistä deiteistä vielä kuvioihin, tai jos Valsulla vielä joskus tärppää!

Hih, kiitos piristävästä luettavasta. Tsemppiä, Valsu <3

[Hazyel]

Tulin taas tänne koska olin kovin iloinen että olit jo näin nopeasti edellisen kommenttini jälkeen saanut lisää aikaiseksi! Kauheasti näin yhdestä osasta ei ehkä sanottavaa ole, mutta jos nyt jotain

Tykkäsin tässä osassa ihan erityisesti siitä, kuinka Sanni on oikein tarkistanut, että seuraava deitti on oikeasti biseksuaali Voin niin kuvitella kuinka Sanni on kysynyt että "ethän ole hetero?" ja Joel on saattanut olla hieman hämmentynyt

Hitsin vitsi että tämäkin meni piloille! Inhoan tuollaisia ihmisiä jotka vain kertovat edellisestä suhteestaan eivätkä keksi koko treffien aikana mitään muuta sanottavaa kuin valitusta siitä, millainen edellinen suhde oli. Tai siis.. saahan niistä mainita ja onhan kumppanin hyvä tietää edellisistä suhteista mutta ehkäpä en jäisi ihan ensimmäisillä treffeillä jauhamaan sellaisesta... Harmittaa kyllä oikein Valdemarin puolesta, että taas tämäkin meni pieleen! Ehkäpä kuitenkin pikkuhiljaa ollaan pääsemässä lähemmäs sitä oikeaa...

Kiitos taas tästä osasta! Oli kovin viihdyttävää ja jään taas odottamaan lisää :3

[ombré]

kommenttikampanjasta moi (vähän kyllä kesti, sori)

mutta siis joo, oon lukenut tätä ennenkin ennen kun poimin tän tuolta kommenttikampanjasta, mut en oo jotenkin saanu aikaseks minkäännäköstä kommenttia. tässä tekstissä on kyllä oikeesti ihan huippuhauska idea, aina uuden osan päätteeks jää arvailemaan että kukahan sieltä seuraavaks tulee ja millä tavalla ne treffit voi mennä pieleen. tosi koukuttava juoni, täydet pisteet siitä!

Valsun poikaystäväobsession täytyy kyllä olla aika paha kun se ei oo jo pistäny stoppia noille Sannin hommille :D sokkotreffailu on varmasti joo ihan jännää, mutta mä ainakin oisin jo luovuttanu jos neljät treffit putkeen olis menny ihan penkin alle. toki mulle tuli sellanen fiilis et Valsu on muutenkin aika kärsivällinen tyyppi, joten kai se vaan sit luottaa siihen et Sanni joku päivä löytää sille sen ideaalin poikaystäväehdokkaan. ja toivon kyllä et sellanen löytyy :>

tää on tosi viihdyttävä ja koukuttava, sitä vaan odottaa että mitä vielä voi tulla näiden pappa betalar -kokoomuslaisten, heteroiden sun muiden jälkeen. kiitos tästä ~

[Parris]

Pus teille kaikille ihanille; Waulish, Wisteria, Lauchuo, ombré ♥ En nyt jaksa mitään sen tarkempia yksittäisvastauksia teille, paitsi Wisterian kohdalla haluan korjata, että Sanni on ihan vaan Valsun bestis, ei siskokulta :> Kiitokset ihanista kommenteista! ♥

Ja uuden osan aluksi haluan mainita, että saa tulla lynkkaamaan, jos jossain suhdekuvioissa on jotain epäkorrektia

Se kun kahvilakäynnissä oli jotain pielessä
13. Charmikas

”Se jauhoi eksästään koko illan.”
”Voi ei… mutta mehän ei luovuteta vielä, eihän?!”
”Ehh… tiiätkö, Sanni, kyllä mulla alkaa vähän usko mennä tähän hommaan. Ehkä on tarkoituskin, että mä en vaan löydä ketään.”
”Höpö höpö! Anna mulle vielä yksi mahdollisuus?”
”Okei.”


Valdemarin seuraavat treffit osuvat tiistai-iltapäivään ja toukokuun puolivälin helteisiin. Kielopellon jokiranta on kaunista seutua – on kovin harvinaista, että niin ison kaupungin läpi virtaava joki on niin kirkasvetinen – eikä Valdemar pistä pahakseen seuraansakaan, komeaa ja hauskaa Benjaminia, jonka Sanni on onnistunut löytämään kaverinsa serkun siskopuolen kautta. (Tarina löydöstä huvittaa ja kummastuttaa Valdemaria samanaikaisesti.) Jo ensimmäisestä hetkestä lähtien Valdemarilla on ollut hämmentävän kodikas olo Benjaminin seurassa, samalla tavalla kuin Antoninkin, ja tällä kertaa on jopa tarkistettu, että Benjamin on oikeasti kiinnostunut miehistä.

Valdemar saa nauraa Benjaminin kanssa enemmän kuin pitkään aikaan. Benjaminin huumorissa on sarkastista terää ja älykästä viekkautta, ja kaikessa Benjamin tuntuu ottavan Valdemarin kauniisti huomion. Silti jokin pieni ääni Valdemarin pään sisällä toteaa: ”Hän on liian hyvä sinulle, hänessä on pakko olla jotain vikaa…” Benjamin siirtyy Valdemarin viereen näyttämään söpöjä lomakuvia Keski-Euroopasta ja päätyy hieromaan toisella kädellään Valdemarin reittä pitkään ja hartaasti. Eleen virittyneisyys nostaa sumuverhoa Valdemarin ajatusprosessien eteen.

Benjamin sanoo poistuvansa hetkeksi vessaan. Valdemar hengähtää syvään eikä saa leveää virnettä pois naamaltaan – aiheuttaen sen, että hän kaataa lasillisen vettä ajatuksissaan päälleen. Valdemar suuntaa sisälle vessatiloihin hakemaan paperia ja astelee miesten käymälään hakemaan paperia kuivatakseen itsensä. Benjaminia ei näy eikä kuulu, mutta Valdemar ei tajua ajatella asiaa sen tarkemmin. Kun Valdemar palaa vessasta kahvilan puolelle, hän näkee Benjaminin ja jonkun toisen jätkän keskellä kiihkeää suudelmaa kahvilan seinää vasten.

”Mitä vittua.”

Benjamin säpsähtää suudelmasta erilleen kuultuaan Valdemarin äänen. Valdemarin suu on raollaan järkytyksestä.

”Mä… mä voin selittää tän… tää ei… tää ei oo…”
”Haista paska, Benjamin. Haista oikein pitkä paska.”
”Valsu, ei, älä mee…”

Benjamin yrittää napata kiinni Valdemarin kädestä, mutta tämä riuhtaisee itsensä kauemmas.

”Mä en halua tietää, miksi helvetissä sä pussailet jonkun muun kanssa, kun meillä on treffit.”

Kun Valdemar juoksee ulos terassille itkuaan pidätellen, Benjamin tuhahtaa turhautuneesti.

”Vitut. Olis varmaan pitäny aikasemmin kertoa, että oon avoimessa suhteessa… En tarkottanut kohdata himokohtauksen keskellä olevaa poikaystävääni sattumalta samassa kahvilassa…”

[Waulish]

Jee, mukavaa että tämä jatkui taas!

Liian hyvää ollakseen totta, ehkäpä sanonnassa on jotain perää niin Antonin kuin tämän Benjamininkin kohdalla... On muuten jännää, miten vaistot tuntuu usein osuvan oikeaan tällaisissa asioissa. Jos jossain mielen perukoilla häälyy epämääräinen fiilis, että tässä on kyllä varmaan jotain pielessä, niin saattaa hyvin olla että onkin. Tietysti taas toivoin, ettei Benjaminista paljastuisi mitään perustavanlaatuista vikaa, se kun vaikuttaa esimerkiksi huumorintajunsa perusteella lupaavalta ehdokkaalta -- mutta hyh, tuollainen perseily ei varmaan kyllä kuulu oikein kenenkään unelmakumppanin ominaisuuksiin. Kyllä kai tuollaisista asioista pitäisi kertoa aika alkuun, ettei toiselle ehtisi muodostua vääriä käsityksiä. Nyt vain mietin, missäköhän vaiheessa Benjaminin avoin suhde oikein tulisi ilmi, jos tuota pussailuepisodia ei tapahtuisi. Ehkä taas parempi Valsun kannalta, että asia tulee päivänvaloon miltei saman tien. Vaikka on kyllä paha mieli Valsun puolesta, kun se saa osakseen tuollaista kohtelua. Sen treffit ei nyt oikein tunnu menevän putkeen, höh... Huomaan jo melkein muistelevani kaiholla sarjan toisen osan Samia, jossa sentään ei ole muuta vikaa kuin ehkä vähän omituinen huumorintaju! Se on sentään helpommin siedettävissä kuin tällainen törkeä suhdeperseily.

Toivon kovasti, että onni pian kääntyisi, koska Valsu ansaitsee jotain niin paljon parempaa kuin tällaisen höhlän Benjaminin. ♥ Kiitokset luettavasta, toivottavasti saamme pian jatkoa! -Walle

[Parris]

Walle, kiitokset kommentista ♥ hmhmhm, Samia voi tulla joo ikävä... tässä heti sitä pyytämääsi jatkoa!

A/N: Eikös olekin nätit nettichatit alla? :3 Osallistuu Spurttiraapale IV:n kierrokselle 11, maanantai 12.6.

Se kun suunnattiin nettiin
209. Pettymys

”Se on avoimessa suhteessa, Valsu.”
”Mä en välitä. Sanni, kato mua. Näytänkö mä siltä että mä välitän?”
”No et, mutta…”
”Ei mitään muttia, hei, oikeesti! Sen olis pitänyt kertoo se heti alkuun.”
”Juu…”
”Tää loppui tähän. Mä en jaksa enää. Mä oon… sulle kiitollinen näistä kaikista treffeistä, mutta ehkä tää vaan merkkaa, että mun on mahdotonta löytää ketään.”


Valdemar pistää poikki Sannin poikaystävänlöytämispakkomielteen. Benjamin oli pahin piiskaniskureaktio, eikä Valdemar jaksa enää pettyä. Onneksi Valdemarilla on laaja kaveripiiri valokuvausfoorumilla ja hän voi purkaa sydäntään foorumin yhteisellä Discord-serverillä. Siellä joonass, Laurent ja Amiana yrittävät parhaansa mukaan auttaa Valdemaria.

23:24    Amiana         miust tuntuu tosi pahalt siun puolest val
         Amiana         kuulostaa silt et siul on vaan sattunu tosi pahoi tilanteit yks toisensa jälkeen
23:25    joonass        komppaan amia
         joonass        huvittaa vaan et miten voi olla noin paha tuuri
         Vallesmanni    No en kyllä itekään enää tiiä. Vituttaa vaan kun kerta toisensa jälkeen tulee tälläsii pettymyksii
23:26    Laurent        Et sinä kyllä, Vallesmanni ystäväiseni, ole suinkaan sieltä huonoimmasta päästä. Älä ainakaan itseäsi piiskaa.
23:27    Amiana         komps! larppakultsi on siun kohdal hyvin oikees
         joonass        joo siis ei sun todellakaan kannata tän takia heittää kaikkee toivoo hukkaan :)
23:28    Vallesmanni    Yritän parhaani mukaan :p
23:29    Laurent        Ehkä sinun täytyy käydä läpi kaikki tämä, että pääset paistattelemaan auringossakin joskus.
23:30    joonass        larppa jaksaa aina kyl olla niin kauhean positiivinen et melkein sattuu päähän :’’’D
         Laurent        Joonas, onko sinulla asian kanssa jokin ongelma?
         joonass        siis ei tod, tykkään vaan ku sulla ei koskaan oo huonoa päivää tai ainaki vaikuttaa siltä :D
23:32    Laurent        Minä osaan vain peittää asian hyvin, Joonas.
         Amiana         liittyy siun jatkuvaan kirjakieliseen ilmaisuun
         Amiana         mut tota miun piti viel siulle val sanoo et yritä kestää
         Amiana         kyl siul jotai hyvääki tulee eteen

Valdemarin huomio kiinnittyy sivun vasemman laidan kuvakerivistöön, josta pomppaa Laurentin kuvake uuden yksityisviestin merkin kanssa. Valdemar naksauttaa yksityiskeskustelun auki.

23:32    Laurent        Hei.
23:33    Vallesmanni    What’s up doc
         Laurent        Eipä minulla mitään sen enempää, kunhan halusin vain sinulle sanoa yhden asian näin kahden kesken.
         Vallesmanni    Noh?
23:34    Laurent        Minusta sinussa on täydellistä poikaystävämateriaalia. Älä luovuta.

Valdemar lukee Laurentin sanat useampaan kertaan. Ehkä eteen voisikin vielä tulla sopiva ehdokas.

[Hazyel]

Hei olen täällä sittenkin nyt! En voinut vastustaa kiusausta, koska.

Heheh en kestä miten Valdemar oikeen jaksaa vieläkin treffejä ja mennä Sannin ideoiden mukaan Mutta olenkin siksi toiveikas, että Se Oikea vielä löytyy!

Ei hitto tämä Benjamin ahahahahahaaha En kestä! Oikeasti ei kukaan oo noin tyhmä! Harmittaa kauheasti Valdemarin puolesta ja tekisi mieli lyödä Benjaminia koska siis? Miksi? Tyhmä. Olisi nyt edes sanonut sille poikaystävälleen, että on treffeillä ja nyt ei oo oikein sopiva hetki!

Eikä discord-kanava on ihana! Ihanaa, että Valdemarilla on noin paljon kivoja nettituttuja jotka haluaa lohduttaa ja olla mukavia! <3 Vähän hirnuin Laurentin kirjakieliselle ilmaisulla ja tuolle pienelle tappelunpoikaselle, joka meinasi tuosta syntyä Tulee niin elävästi mieleen Facebookin erilaiset ryhmät... Ja kiva että Laurent saa vielä Valdemarin tuolleen ilostumaan ja miettimään, että ehkei kaikki toivo olekaan menetetty! Kenties seuraavassa osassa saamme Valdemar/Laurentia

Kiitos taas näistä, odotan taas innolla lisää <3

[Waulish]

Apua, ihana tällainen erilainen osa tähän väliin! On virkistävää, kun treffit per osa -kaava rikkoutuu välillä. Pidän siitä kaavasta kyllä kovin, mutta välillä on mukavaa saada pieni breikki kaikista epäsopivista poikkisehdokkaista, ikään kuin hetken hengähdys. Ja saapa nähdä, tuleeko Sannin järkkäämiä treffejä enää ees enempää, Valdemar kun on vihdoin tainnut saada niistä tarpeekseen... Ymmärrän Valsua kyllä hyvin, koska rajansa kaikella. Ja niin hyviä kuin Sannin tarkoitusperät onkin, on myönnettävä, että niistä on tainnut lopulta aiheutua Valsulle aika paljon murhettakin.

Oi että, ihanaa katseltavaa tämä nettikeskustelu. Jos silmäni osaisivat kehrätä, ne takuulla kehräisivät nyt. Mahtavaa kun jaksat väkertää tekstin ulkoasun ja asettelun kanssa. Se elävöittää lukemista kummasti!

On hyvä tietää, että Valdemarilla on sentään netissä tukiverkostoa, jolle voi avautua kaikista epäonnisista sattumuksista. Minusta on kivaa, miten nämä keskustelijat erottuvat jotenkin heti omiksi persoonikseen kirjoitustyylien kautta. Amiana on sympaattinen murtaessaan tuolla tavalla ja kannustaessaan Valsua, joonass on ehkä vähän velmu huvittuessaan Valsun huonosta tuurista ja laskiessaan leikkiä Laurentista, ja Laurent taas on jotenkin suloinen kaikessa asiallisuudessaan ja kirjakielisyydessään! Apua, nyt tekisi ihan hirveästi mieli päästä tutustumaan näihin uusiin hahmoihin lisää! Aattelin heti samaa kuin Lau, että mites olis Valsu/Laurent... Ei mutta Laurent vaikuttaa oikeasti mielenkiintoiselta tyypiltä, ja selvästi se välittää Valsusta, kun haluaa ihan kahden kesken kertoa sille asiansa. Iiks, en malta oottaa mitä tuleman pitää!

Kiitoksia taas illan piristysruiskeesta! -Walle