Nimi: Escape (from everyday life)
Kirjoittaja: tirsu
Beta: Kiirsu
Genre: slice of life and fluff
Paritus: Clara Oswald/Sherlock Holmes
Fandom: Doctor Who & Sherlock
Ikäraja: S
Summary: And then she pushes him into the water.Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. Doctor Who kuuluu mm. Sydney Newmanille, C.E. Webberille, Donald Wilsonille ja Steven Moffatille. Sherlock Holmes kuuluu sir Arthur Conan Doylelle ja modernisoitu Sherlock puolestaan Mark Gatissille ja Steven Moffatille. Minä vain yksinkertaisesti lainaan heidän hahmojaan/maailmojaan. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni (ja muiden iloksi).
Haasteet: Rarepari 10 &
Fanfictiota eri kielillä vol 3 A/N: Pieni pätkä, joka on myös ensimmäinen ficci, jonka olen kirjoittanut englanniksi (sen vuoksi tämä onkin näin lyhyt). Ja koska en ole erityisen hyvä kirjoittamaan englanniksi, niin ihana
Kiirsu kävi tekstin läpi ja auttoi mua korjaamaan virheet sekä saamaan tekstin ymmärrettäväksi. Suuret kiitokset hänelle (virtuaali-)halin kera! Olen todella kiitollinen! ^ ^
Laitan loppuun myös suomenkielisen version, jos joku sen haluaa lukaista.
Escape (from everyday life)The gray-haired (actually, the other one had silver hair and the other had white) couple is sitting on a white, wooden garden sofa. The sofa is upholstered with white pillows and a thickish mattress. There is a small and modest canopy built over it to protect against the sun's glow.
At the moment, however, the sun doesn't shine as bright in the sky, but it has begun to descend. The sky is colored in lovely pastel shades. The air has cooled down to wonderfully’s warm, there isn’t a sign of maddening heat.
In the otherwise quiet evening sea water’s ripple sounds loud. Resounding music hasn’t begun yet, it will take a few more minutes.
The rooftop’s swimming pool’s water is calm, but soon its surface is violated by of small and slender legs as Clara descends from the couch to sit on the edge of the pool. She swings her legs slowly in the water, resulting in tiny waves.
The only thing missing is the wind that caresses now golden skin and makes the hair fly. But the whole day has been very calm, not a single gust of wind anywhere. And it doesn’t seem to be changing for a while.
Clara feels toes touching her butt. Smiling she leans back and presses her head against the other one’s legs. Soon she feels hand on her hair, moving lazily.
>> This is nice
>>, Clara whispers closing her eyes.
>> Mmm-hmm
>>, Sherlock just mumbles.
>> Aren’t you happy that I persuaded you to leave the bees in Becky's care and leave with me for a mini vacation?
>> Clara asks.
>> Maybe
>>, Sherlock says only.
>> Do you admit it, if I promise that tomorrow we can go to buy some souvenirs to your bees?
>> Clara says laughing.
It’s quiet for a moment.
>>Yes, I may be a little bit happy. An escape from everyday life is good to us.
>>Clara knows what Sherlock means when he is speaking about an escape from everyday life - her husband is happy that he doesn’t have to put up with a neighbor's curious grandma duo for a few days. Those old ladies get Sherlock irritated in nanoseconds without opening their mouths. The duo had been one of the reasons why Clara had wanted to bring Sherlock to Ibiza to relax.
>> C’mere
>>, Clara pats the pool's tiled edge.
Sherlock moves his legs, whereupon she leans forward. It doesn’t take long until the curly-haired man sits next to her.
Clara smiles widely as she watches her husband’s wrinkled face. And then she pushes him into the water.
Rising to the surface Sherlock swears, which makes Clara laugh even more. Her laughter cuts off quickly, though, when Sherlock pulls her in the water too.
After reaching the surface Clara preens hair from her face. Then she burst again into laughter and throws herself into his arms.
>> You’re so wonderful!
>> she utters, giving a kiss on his jaw.
Sherlock smiles wryly and draws Clara into a hug. The former consulting detective presses his chin gently against the top of his wife’s head.
>> It was a good thing that you persuaded me to come here.
>>The next day Sherlock claims that he didn’t say anything like that. Clara just laughs.
Irtiotto Harmaapäinen (oikeastaan, toisella on hopeaiset hiukset ja toisella valkoiset) pariskunta istuu valkoisella, puusta veistetyllä puutarhasohvalla. Sohva on pehmustettu valkoisilla tyynyillä ja paksuhkolla patjalla. Sen ylle on rakennettu pieni ja vaatimaton katos suojaamaan auringon hehkuvalta paisteelta.
Sillä hetkellä tosin aurinko ei paahda kirkkaana taivaalla vaan se on alkanut laskeutua. Taivas on värjäytynyt suloisiin pastellisävyihin. Ilma on viilentynyt ihanan lämpöiseksi, tuskastuttavasta kuumuudesta ei ole tietokaan.
Meriveden liplatus kantautuu kuuluvana muutoin niin hiljaisessa illassa. Raikuva musiikki ei ollut vielä alkanut, siihen menisi vielä muutama minuutti.
Kattoterassin uima-altaan vesi on tyyntä, mutta pian sen pinnan rikkovat pienet sirot jalat Claran laskeutuessa sohvalta istumaan altaan reunalle. Hän heiluttelee jalkojaan hitaasti vedessä saaden aikaan pikkuisia aaltoja.
Enää puuttuu tuuli, joka hyväilisi kullanruskeaksi käynyttä ihoa ja saisi hiukset hulmuamaan. Mutta koko päivän oli ollut aivan tyyntä, ei tuulenpuhahdusta yhtään missään. Eikä se näyttänyt olevan muuttumassa vähään aikaan.
Clara tuntee varpaiden kosketuksen pakaroillaan. Hymyillen hän nojautuu taaksepäin ja painaa päänsä vasten toisen jalkoja. Pian hän tuntee käden hiuksillaan laiskasti liikkumassa.
>> Tämä on mukavaa
>>, Clara kuiskaa sulkien silmänsä.
>> Mmm-hmm
>>, Sherlock mumisee ainoastaan.
>> Etkö olekin tyytyväinen, kun suostuttelin sinut jättämään mehiläisesi Beckyn huostaan ja lähtemään kanssani minilomalle?
>> Clara kysyy.
>> Ehkä
>>, Sherlock vastaa.
>> Myönnätkö, jos lupaan, että voimme huomenna mennä ostamaan mehiläisillesi tuliaisia?
>> Claran äänestä kuuluu nauru.
On hetken hiljaista.
>> Kyllä minä saatan hiukan olla tyytyväinen. Irtiotto arjesta tekee hyvää.
>>Clara tietää mitä Sherlock tarkoittaa puhuessaan irtiotosta arjesta – hänen aviomiehensä on onnellinen, ettei hänen tarvitse sietää pariin päivään naapurin uteliasta mummelikaksikkoa. Nämä saivat Sherlockin ärsyyntymään nanosekunnissa ilman suunsa avaamista. Kaksikko olikin ollut yksi syy, miksi Clara oli halunnut viedä Sherlockin rentoutumaan Ibizalle.
>> Tule tähän
>>, Clara taputtaa laatoitettua altaanreunaa.
Sherlock liikauttaa jalkojaan, jolloin hän nojautuu eteenpäin. Ei mene kauan, kun kiharapäinen mies istuu hänen viereensä.
Clara hymyilee leveästi katsellessaan miehensä ryppyisiä kasvoja. Ja sitten hän tönäisee tämän veteen.
Ponnahtaessaan pinnalle Sherlock kiroilee, mikä saa Claran nauramaan entisestään. Hänen naurunsa katkeaa nopeasti, kun Sherlock vetää hänetkin veteen.
Pinnalle päästyään Clara sukii hiukset kasvoiltaan. Sitten hän purskahtaa jälleen nauruun ja kiepsahtaa rakkaansa kaulaan.
>> Sinä se olet sitten ihana!
>> hän lausahtaa suikaten suukon toisen leukapieleen.
Sherlock hymyilee vinosti ja vetää Claran tiukasti lähelleen. Entinen konsultoivayksityisetsivä painaa leukansa hellästi vasten vaimonsa päälakea.
>> Onneksi suostuttelit minut mukaan.
>>Seuraavana päivänä Sherlock väittää, ettei sanonut mitään sellaista. Clara vain nauraa.
