Sairaalan suojatit || sallittu || hurt/comfort? lievä angst? ystävyysfluff? || Siiri/Ella || raapaleita 8/?

[Mirror]

Ficin nimi: Sairaalan suojatit
Kirjoittaja: Mirror
Beta: -
Fandom: originaali
Genre: H/C?  Drama? Lievä angst? Ystävyysfluff?
Ikäraja: S
Paritus: Siiri/Ella
Tiivistelmä: Siiri on joutunut sairaalaan koulussa sattuneen onnettomuuden vuoksi. Ella käy vierailemassa hänen luonaan, ja onkin pian Siirille melkeimpä ainoa syy elää.
Varoitukset: -
Vastuunvapaus: Tarina ja hahmot ovat omiani, eivätkä pohjaudu millään tapaa oikeisiin ihmisiin.
A/N: Minulle itselleni tuli harmistus kun lunta alkoi taas satamaan, joten päätin kirjoittaa siitä. Lisäksi haluan palavasti saada Aistihaasteen loppuun, joten täältä pesee!

1.
*Alkoiko siellä muka taas satamaan lunta?* Siiri ajatteli harmistuneena. Hän kun oli odottanut että kevät olisi tullut, lämmintä ilmaa ja auringonpaistetta kaivattiin jo kovasti. Vaaleahiuksinen tyttö tuijotteli ikkunasta ulos, ja katseli kuinka lumihiutaleet leijailivat hiljaa maahan jota peitti jo ohut, valkea lumikerros. Maisema oli kyllä kaunis, mutta Siiriä se vain ahdisti. Hänelle oli luvattu että kun ilma lämpenee, hän saisi taas mennä ulos. Niin kauan kuin maassa oli lunta ja ulkona kylmä, hän ei saisi poistua sairaalasta.

2.
Siiri tunsi kevyen kosketuksen olkapäällään. Hän kääntyi katsomaan taakseen, ja huomasi pahoittelevan hymyn ystävänsä kasvoilla. Ella oli ollut hänen ystävänsä lapsesta saakka, ja oli käynyt onnettomuuden jälkeen sairaalassa useasti viikossa. Aluksi hoitajani eivät olisi tahtoneet päästää Ellaa Siirin luo, mutta kun paraneminen alkoi edistyä ja tyttö pystyi jo itse käyttämään käsiään, hän kirjoitti pyynnön että Ella saisi käydä sairaalassa katsomassa milloin tahtoo.

3.
Siiri nosti kätensä Ellan ympärille ja ystävykset halasivat. Hän meni istumaan sairaalavuoteelle, ja katsoi Ellaa kysyvästi. Ruskeahiuksinen tyttö nyökkäsi ja otti paikkansa Siirin vierestä. Sitten hän veti turkoosimustasta laukustaan esiin piirustuslehtiön ja kaksi kynää. Toisen niistä hän antoi Siirille, ja vaalea tyttö avasi ystävänsä sylissä olevan lehtiön ja selasi auki heidän keskustelujaan. Joinakin päivinä tytöt olivat jutelleet monen sivun verran, mutta ensimmäiset sivut koostuivat lähinnä Ellan koukeroisesta käsialasta.

4.
"Miten voit tänään?" tummatukkainen tyttö raaputti tyhjälle sivulle ja lisäsi sitten päiväyksen paperin yläkulmaan. Siiri kohautti harteitaan ja kirjoitti sitten vastauksensa:
"Ihan hyvin kai. Harmittaa kun en pääse ulos."
Ella silitti lohduttavasti ystävänsä reittä ja piirsi surunaaman. Tällaista heidän keskustelunsa oli ollut siitä asti kun Siiri oli menettänyt kuulonsa. Ella tiesi tarkalleen mitä oli tapahtunut, joten hän myös auttoi ystäväänsä kaikissa pienissä asioissa, mitä vaalea tyttö ei yksin voinut tehdä.

[Lunalotta]

Aww, ihanat ystävykset. Tällanen ystävyysfluffy osuu ja uppoaa muhun kyllä niinku femme siinä paritusmielessäkin! Ikävää, että Siiri on joutunu sairaalaan. Onneksi sillä on kuitenkin niin ihana ystävä kuin Ella. Jatka ihmeessä tätä sarjaa, hyvä alku ainakin Mua kiinnostaisi myös tietää että mitä on oikein tapahtunut ja miten Siiri kuulonsa menetti. Mulla on nimittäin yksi tarina, jossa henkilö menettää kuulonsa, mutta koska en ole päässyt vielä sinne asti, on vielä vähän epäselvää miten se sen menettää. On mulla yksi sairaus jo vaihtoehtona, mutta jos Siirin onnettomuus on minusta sopiva syy niin saatan käyttää itsekin sitä. Odotan jatkoa siis innolla!

[Mirror]

Kiitos SparkingAngel kommentistasi! Juu, olen tässä väsäillyt pientä ajatuskarttaa näistä tapahtumista, ja suunnilleen tiedän mitä on tapahtunut Mutta joo, jatkoa on kyllä pian tulossa

[Mirror]

A/N: Tässä pari uutta osaa, viimeisessä on pieni takauma Vielä ei kuitenkaan selviä mitä Siirille on käynyt, mutta sen saatte tietää myöhemmin


5.
Tytöt jatkoivat keskusteluaan muutaman minuutin ajan, kunnes vaaleanturkoosiin sairaalapukuun pukeutunut, hieman lihava nainen avasi oven ja sanoi jotakin. Siiri pystyi vain arvailemaan mitä hoitaja sanoi Ellalle, mutta kun Ella katsahti surullisena ystäväänsä kohti, hän tiesi heti mitä tapahtui. Hän avasi heidän yhteisen lehtiönsä, ja kirjoitti omilla, kulmikkailla kirjaimillaan sanat:
"Nähdään ensi kerralla".
Ella luki Siirin kirjoituksen, ja katsahti sitten tyttöä suoraan sinisiin silmiin. Siiri nousi seisomaan, ja Ella sulki hänet tiukkaan syleilyynsä. Tummahiuksinen tyttö rutisti Siiriä niin kovaa että häntä melkein sattui, mutta kiharatukkainen tyttö ei valittanut. Hän vain mietti, mitä oli tapahtumassa.

6.
Ellan lähdettyä huoneesta sairaalatäti tuli Siirin luokse. Pullukka nainen hymyili ällöttävän leveästi, ja ojensi Siirille pyyhittävän kirjoitustaulun. Tyttö katseli hoitajaansa kummissaan, ja mietti mitä tapahtui. Hän ei ollut aiemmin tavannut tätä hoitajaa, tau ainakaan muistanut tavanneensa. Hän nyki sairaalapaitansa helmaa, ja odotti pelokkaana mitä vieras nainen tekisi. Suurella, pullealla käsialalla kirjoitettu teksti ilmestyi hitaasti taululle punaisen kynän päästä. Taulussa luki:
"Hei. Olen uusi viittomakielen opettajasi ja kuntouttajasi Minna".

7.
Siiri muutti kasvonsa ilmeettömiksi. Hän ei tahtonut paljastaa hermostuneisuuttaan tuntemattomalle ihmiselle, vaikka tämä voisikin auttaa häntä. Kiharatukkainen tyttö jatkoi lukemista, kun Minna kirjoitti taululle lisää.
"Ensiksi kuitenkin aloitamme vallan muusta kuin opiskelusta. Muistatko minkä takia jouduit sairaalaan?"
Kyynelet kihosivat väkisinkin Siirin silmiin, ja hän puristi huulensa tiukasti yhteen.
*En ole mikään pikkulapsi. En aio itkeä.* tyttö päätti tiukasti.
*Kolmetoista on liian vanha itkemään.*

8.
"Itkupilli! Itkupilli!" Nooa huusi koulun pihalla ja osoitti Siiriä. Vaalea tyttö oli kampattu maahan niin että kivet olivat raapineet hänen poskensa verille.

*Ei saa ajatella sitä! Ei saa!* Siiri alkoi hätääntyä. Hän ei kestäisi jos joutuisi elämään sen uudestaan.
"Eikö toi kestä edes pientä naarmua? Dorka!" Milla käkätti ja potkaisi maahan kaatunutta Siiriä.

*Miksi? Miksi juuri nyt?*
"Älkää satuttako sitä idiootit!" Ellan kiljaisu kuului kauempaa.
"Juu, ei tietenkään. Anna kun autan sinut ylös", Nooa ivasi ja retuutti itkua pidättelevän Siirin pystyyn. Tyttö yritti potkaista kiusaajaa, mutta osui ohi ja poika löi häntä ehjälle poskelle.
"Ai panet sinä vastaan vai?" ivaava ääni tiuskaisi, ja Siiri tunsi käsien tönäisevän häntä selästä...