Kirjoittaja Aihe: Lakastunut |S| Severus/Lucius, angst  (Luettu 3560 kertaa)

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 438
  • Loveatar
Lakastunut |S| Severus/Lucius, angst
« : 15.01.2017 20:55:25 »
Nimi: Lakastunut
Kirjoittaja: Vlad
Ikäraja: S
Paritus: Severus/Lucius
Genre: angst
A/N: Tämä ficlet on pitkälti tajunnanvirtainen, tämä voi siitä syystä olla rakenteeltaan sirpaleinen ja katkeileva. Osaltaan mahdolliseen epäjohdonmukaisuuteen vaikuttaa myös se, että tämä on vastaus 12+ virkettä -haasteeseen ja koen kyseisen haasteen aina hieman hankalaksi, koska valmiin sanalistan pohjalta on aina yllättävän hankala rakentaa ehyt tarina. Tämä osallistuu myös sellaisiin haasteisiin kuin tuo mainittu 12+ virkettä, One True Something 20, Otsikoinnin iloja (yksisanainen otsikko). Tämä osallistuu myös sataseen sanalla 003. Loppu. Tämä on kirjoitettu kuunnellen sellaisia kappaleita kuin Lazarus ja Valentine's Day (molemmat David Bowien biisejä) sekä Emmelie de Forestin Only Teardrops.


Maailma ikkunoiden ulkopuolella on utuisen hämärä. Hyytävä viima raiskaa maisemaa ympärillään ja repii puita ja pahoinpitelee kaiken, mitä sen tielle osuu. Severus huokaisee, syksyn alku on koetus niin hänelle kuin luonnollekin. Severukselle haasteen luo koulujen alku ja kuinka se tuntuu piikikkäältä pensaalta hänen polullaan, esteeltä, jonka ylitse ei ole kulkutietä.

Jossain syvällä sisimmässään Severus kuitenkin rakastaa elämäänsä, sen haasteita ja vastoinkäymisiä. Hän kokee olevansa kuin sinnikäs saari elämän kuohuvassa meressä, hän puskee todennäköisyyksiä vastaan ja selviytyy silloinkin, kun kaikki sanovat sen olevan mahdotonta. Severukselle todennäköisyydet ovat vain pyörä, joka pyörii ilman hänen vaikutustaan ja selviytyjän tapaan hän taistelee tiensä pinnalle.

Sydän naputtaa tiheätä rytmiä kylkiluihin, lyö maailman hurjaan laukkaan ja taivas Severuksen ympärillä murtuumurtuu.

Maailman poljento Severuksen ympärillä hidastuu, hän on yksin ja menneisyys tuntuu kuin toiselta elämältä.

Luciuksen käsien kosketus on untuvaa ja höyheniä, keveitä tuulenpuuskia iholla ja lempeällä äänellä kuiskattuja lupauksia Severuksen korvan juuressa. Kerran toisensa jälkeen ne houkuttelevat Severuksen pilvien reunoille ja näyttävät hänelle taivaan.

Joskus Severus on sitä mieltä, että putoaminen sattuu enemmän kuin mikään muu, kun maailma hänen ympärillään muuttuu, murenee ja vääristyy tuntemattomaksi. Nuo onnelliset hetket kuuluvat Severuksen historiaan, nykyään hän on yksinäinen saareke pimeyden keskellä ja joutuu taistelemaan myrskytuulia vastaan. Severuksen elämä on kauttaaltaan mustaa, synkkää ja pimeää, yhteinen arki Luciuksen kanssa on haalistunut auringon hailakaksi keltaiseksi ja on lähestulkoon kadonnut kuuropilvien peittämälle taivaalle.

Lucius on hänen valtiaansa, hänen kiintotähtensä, joka pitää Severuksen visusti kiertoradallaan ja estää tätä harhailemasta syvään avaruuteen ja omaan pimeyteensä.

Luciuksen lähdettyä Severuksen maailma on hiljaisuuden maailma, täynnä ääretöntä tyhjyyttä ja kadotettuja sanoja, joilla ei ole mitään merkitystä.

Severus huokaisee ja antaa muistojen kylvää epätoivon siemenet syvälle hänen mieleensä, sillä hän on yksin. Se on yksinkertainen totuus, jota mitkään maailman valheet eivät kykene toiseksi muuttamaan. Hänen on vain opittava hyväksymään se, että Luciuksen lähdettyä hänen maailmankaikkeutensa on ollut yhtä tähteä pimeämpi, että Lucius jätti mustan aukon hänen sielunsa tähtikarttaan.

Kuin itsestään toinen Severuksen käsistä etsiytyy hänen hiuksiinsa ja tukistaa, aivan kuin fyysinen kipu voisi jollakin tavalla vähentää kipua hänen sydämessään. Se on kuitenkin turhaa, sillä kun muistojen vuoksi on vapautettu, se on kuin ruusun piikki hänen lihassaan, lähtemätön ja kipeä.

Peilistä Severusta tuijottavat Luciuksen harmaat silmät ja huulilla kaartuva hymy. Helpotus on hurrikaani Severuksen sydämessä ja hän vastaa Luciuksen hymyyn

ja vain hiljaisuus vastaa.

Hymy lakastuu Severuksen huulilta ja hän kätkee kasvonsa pimeyteen. Menneisyys tuijottaa häntä suoraan kasvoihin ja kipu viiltää Severuksen sydäntä jostain syvältä.

Lucius kuuluu menneisyyteen ja nykyhetkessä Severuksen on jaksettava jatkaa matkaansa yksin, sillä mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

1. utuinen
2. viima
3. koetus
4. piikikäs
5. rakastaa
6. saari
7. pyörä
8. naputtaa
9. poljento
10. höyhen
11. pilvi
12. joskus
13. historia
14. keltainen
15. valtias
16. hiljaisuus
17. kylvää
18. yksinkertainen
19. maailmankaikkeus
20. tukistaa
21. ruusu
22. peili
23. hurrikaani
24. lakastua
25. suora
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 509
Vs: Lakastunut |S| Severus/Lucius, angst
« Vastaus #1 : 18.02.2017 11:10:08 »
Olen ihastellen lukenut ihmisten ficcejä 12 sanan haasteeseen, koska se vaikuttaa niin erikoiselta tavalta kirjoittaa. Ja miten erilaisia, upeita lopputuloksia samoista sanoista voi syntyä! Tässä liikuttiin taas vähän synkeämmillä vesillä, mutta tähän paritukseen se tietysti sopii varsin hyvin.

Tässä oli muutamia todella kauniita kielikuvia, miten sydän lyö maailman hurjaan laukkaan ja aurinko on hailakan keltainen. Mun täytyy tunnustaa, että ensimmäisellä lukukerralla multa meni täysin ohi, että näillä kahdella siis ON YHTEINEN ARKI. Tai siis on ollut. Tarina sai jotenkin ihan uusia sävyjä tästä, vau!

Joskus tekee hyvää lukea tällaista oikein perinteistä angstificciä, ja kuten sanoin, nämä kaksi herraa ovat mielestäni parhaimmillaan juuri tällaisina. Kiitos tästä!
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)