Kirjoittaja Aihe: TSH: Koskettaen heistä jokaista, S, Joulukalenteri 2016 (24/24)  (Luettu 6834 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Koskettaen heistä jokaista
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Taru sormusten herrasta
Ikäraja: S
Mukana: 24 eri hahmoa
Genre: Draama, slice of life ja kaikenlaista

A/N: Minun piti tehdä joulukalenteri viime vuodellekin, mutta syystä tai toisesta projekti ei käynnistynyt millään. Tänä vuonna syntyi sitten jotain toivottavasti viihdyttävää. Kyseessä on tosiaan raapalesarja, joka eri hahmojen näkökulmasta elää hetkiä trilogiassa edeten ensimmäisestä osasta kohti kolmatta. Pidemmittä löpinöittä ensimmäinen luukku ja ankara joulunodotus päälle. :D

Kiitokset Finipikareiden 2016 pronssista!


KOSKETTAEN HEITÄ JOKAISTA

1. Galadriel
2. Merri
3. Gandalf
4. Pippin
5. Arwen
6. Legolas
7. Elrond
8. Boromir
9. Gimli
10. Aragorn
11. Uruk-hai
12. Frodo
13. Éomer
14. Faramir
15. Théoden
16. Gríma
17. Puuparta
18. Saruman
19. Éowyn
20. Denethor
21. Klonkku
22. Sauron
23. Bilbo
24. Sam




***



1.   Galadriel



Se alkoi kolmesta, seitsemästä ja yhdeksästä, kunnes vielä yksi nousi yläpuolelle viekkaasti kuin hyökkäykseen kohottautunut myrkkykäärme.

Lothlórienin valtiatar tunsi monia tarinoita, sellaisiakin, joita kukaan ei ollut koskaan kertonut eteenpäin. Osa oli kertomuksina vain silkaksi iloksi tarkoitettuja, osassa piili syvempi totuus kuin olisi voinut kuvitella, eikä niitä siksi jaettu kenelle tahansa. Vain kaikista viisaimmat olivat löytäneet tarinoista turmiollisimmat.

Kulunut historia ja ajan siipien havina vaikuttivat nykyhetkeen poikkeuksetta. Galadriel näki historian kaikessa. Hänen sydäntään lähellä olivat metsien jylhät ikihongat ja taivaankannen tähtijonot, jotka viisaudessaan jakoivat valoaan sielujen synkkyyksiin niille, jotka sitä anoivat.

Yksi kolmesta sormessaan hän muistutti itseään omasta paikastaan kuluvassa ajassa.


« Viimeksi muokattu: 13.04.2017 17:21:22 kirjoittanut Ayudara »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 643
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
JOOOOOOOOOOOOOOOOOOO!!!!! Mä taisin just rakastua suhun, koska aaaaaaaaaaaaaa, 24 luukkua TSH:ta ERI HAHMOILLA!!!!!!!!!!!!!!!! <3<3<3<3<3<3 Awwwww, ehkä paras tapa odottaa joulua! (Nyt sitten vaan toivotaan, että omatkin suosikkihahmoni löytävät tiensä tänne, niin tästä tulee vielä vähän siistimpää!! :D)[/end of fangirling]

Huuuh, nyt jos yrittäisi vaikka ottaa ihan iisisti. :D Lupaan siis käsi sydämellä lukea ja kommentoida joka ikisen luukkusi, mutta en lupaa tehdä sitä aina heti sun postattua, koska kyllä mulla (kai) muutakin elämää on joulukuussa. :D Saat kuitenkin kommenttia joka ikisestä luukusta, vaikka osa saattaakin tulla hiukkasen perästä päin. :D

Jösses sentään, nytkö tähän pitäisi sitten osata sanoakin jotain? :D Ihan älyttömän kaunis pieni raapale! <3 Jonkinlainen pieni Tolkien-vibakin siellä oli ehkä aistittavissa, vaikka tyyli oli selkeästi ihan sun omaa. Galadriel on kyllä sellainen hahmo, etten varmaan ikinä tule ymmärtämään, miten kukaan saa hänestä kirjoitettua mitenkäänpäin edes canonisen hahmon, mutta sä kyllä onnistuit siinä aivan mahtavasti! Hän vain on niin kauhean utuisen etäinen, tai jotain, että hänestä on tosi vaikea saada otetta edes itse Tolkienia lukiessa, tai ainakin mulle on vaikea saada hänestä otetta. Silmarillionissa hän on usein vain maininnan tasolla, mutta itse TSH:ssakin Galadrielista on vaan niin älyttömän paljon siellä rivien välissä, että joutuu oikeasti ajattelemaan joka ikistä lausetta oikein kunnolla, jos aikoo saada mistään mitään selvää.

Varsin tyylikäs joulukalenterin aloitus siis, ja nyt jään vain jännittämään, että keitä hahmoja seuraavista luukuista paljastuu! (;

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Hitsit miten kivan idean olet keksinyt ja otsikkokin naksahtaa ideaan kuin nenä päähän. <3

Ensimmäinen raapalekin oli oikein sykähdyttävä ja rakastin sen kuvailua. Tykkäsin siis todella paljon siitä ja odotan innolla, mitä tuleman pitää. Jään siis ehdottomasti seuraamaan ja katsomaan, mitä hahmoja tähän kalenteriin päätyy ja mitä tästä lopulta tulee. Tällainen joulukalenteri on just huippu! Kiitos. <3


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
LillaMyy: Aawws, kiitos kaunis ja tervetuloa seuraamaan! <33 Uskoisin, että hahmokavalkadin joukosta löytyy luukku yhdelle ja mahdollisesti toisellekin suosikille, 24 osoittautui nimittäin mukavan laajaksi kokonaisuudeksi. Galadrielista en itsekään osaa sanoa oikein juuri mitään järkevää kuin sen, että kyseinen hahmo lähinnä karmii. xD Opiskelukaverini heitti sellaisen näkökannan, että josko Galadriel pysyttelee sivummalla tekemättä juuri mitään tieten tahtoen, koska yksinkertaisesti on liian voimakas ja muuta... Jotenkin se kuulosti järkevältä siihen kohtaan, ottaapa tosiaan selvää. :D

Odo: Tervetuloa seuraamaan! <3 Mukavaa jos pidit ficin nimestä, olin nimittäin itse asiassa jo julkaisemassa tätä ja sitten tajusin, että ai niin, otsikkokin voisi olla ihan pätevä. xD



***



2. Merri



Savurengas toisensa perään muodosti ilmaan leikkisän jonon. Sinitaivas aukeni kalassa istuskelevan hobitin yllä, laiskasti liplattava joen vesi oli hänen korvilleen suloista musiikkia. Sellaisina hetkinä Merrin oli vaikea olla hymyilemättä.

Kevyt puhuri kahisutti korsia kutittaen jalkoja ja toi tuulahduksen illalla vietettävien kekkereiden valmisteluista. Jauhotynnyrit tyhjenivät kakkuihin ja piirakoihin, komea karju sai yllensä maustekastikehunnun sekä mehukkaan omenan leukojensa väliin.

Jos mukavasti kävisi, hänkin kykenisi muutamalla hopeakylkisellä kalalla osallistumaan juhlatarjoiluun. Kalaonnesta oli hankala sanoa mitään etukäteen, mutta Merrille joutilas piipun polttelu onkivavan seurassa oli yksi elämän auvoisimpia nautintoja.

Loikoillessaan ylimittaiseksi kasvaneessa ruohikossa hän ohimennen tuumiskeli, minne Konnun yli lipuvat pilvet mahtoivatkaan olla matkalla.

"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Oi, ihanaa! TSH-joulukalenteri kaikista hahmoista <3 Tässä on varmasti jotain jokaiselle. Taputan innokkaasti ratkaisulle ja ensimmäiset kaksi luukkua lukeneena jään odottelemaan hyvillä mielin lisää.

Näissä kummassakin oli sellainen tolkienmainen tunnelma. Ei ole kiirettä, kyllä kaikki tulee sanotuksi omalla painollaan. Sellainen ajattomuuden tuntu näissä molemmissa, mutta eri tavalla. Galadriel on kuolematon haltia ja maailma näyttäytyy hänelle pakostikin eri perspektiivissä kuin vaikkapa tavan ihmisille ja ajatuksetkin ovat suurempaa luokkaa. Tarinoiden filosofia ja taivaankannen tähtijonot, ah ♥︎

Toisenlaista ajattomuuden fiiliksiä tarjoilee Merri! Ihanaa, miten vaivattomasti tapahtui tämä iso siirtymä hahmojen välillä haltiasta hobittiin ja vieläpä Merriin eikä esim. Frodoon. Juuri tuollainen letkeän laiska ja rauhallinen kalastushetki ennen suurta seikkailua sopii sille aivan nappiin. Ja Kontu nyt muutenkin on sellainen idyllisen elämän paratiisimiljöö, ettei paremmasta tiedä. Ihanaa, että tässä mainittiin hobiteille se olennaisin: piippukessu ja ruoka. Mutta jokin kuitenkin houkuttelee mietteitä Konnun ulkopuolelle, mutta vielä seikkailu ei ole vienyt Kontuun kuuluvaa Merrin sydäntä. Voi että!

Oijoi, miten 100 sanaan mahtuukaan niin paljon yhden hetken tunnelmaa. Todella hyvää työtä näissä molemmissa, mutta Merrillä on omassa sydämessä aivan erityinen paikka. Seuraavia luukkuja odotellessa!

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Sokerisiipi: Kiitos palautteesta ja ihan mahtavaa, että liityit mukaan! (: Galadriel on tosiaan ikiaikaisuudessaan ehkä turhankin mystisenpuoleinen, kun taas Merrin maailma saattaa olla sinänsä verrattain pieni, mutta kyky nauttia elämästä on tallella muutamine pienine olellisuuksineen. Täydelliset vastakohdat keskenään. :D Itsellenikin Merri on sydäntä lähellä. <3

mimamu: Kiitän ja kumarran, tästäpä sitten jatkuu, kun vuorokausikin sopivasti vaihtunut! ^^



***



3. Gandalf



Vaiherikkaan elonsa varrella Gandalf oli nähnyt yhtä ja toista, muttei tavannut suoda itselleen arvostusta kovinkaan ylistävin sanankääntein. Hänenkin mahtinsa oli kipeän rajallinen. Vanhan ystävän pakkomielteen katselu oli saanut velhon rintaan onton tunteen.

Hän oli ollut pahasti sokea. Vuosikymmeniä sitten hänen olisi ollut syytä ottaa varjoissa kytevät lieskat tarpeeksi vakavasti, nähdä niiden todellinen merkitys maailmalle. Toimia ajoissa sen kauheuden pysäyttämiseksi.

Gandalf oli lähellä neuvotonta, mutta onnistui kätkemään sen nuoren Reppulin valppailta sinisilmiltä. Heillä kaikilla oli esitettävään aivan liikaa kysymyksiä, ja jokin kertoi velholle, että vastaukset niihin makasivat kätkettyinä syvään sumuun.

Hänen juhlailotulituksensa symboloi viimeistä rauhan hetkeä ennen idän varjojen kiristyvää otetta.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Niin siinä monesti käy, että lopuksi muistaa "ai niin se otsikko". :D En ennättänytkään kommentoida tuota eilistä rapsua, mutta kommentoin nyt sitten molempia.

Molemmat olivat taas yhtä ihania ja varmaan joka kirjoittamassani kommentissani käytän sanaa "fandomuskollinen", kuten tälläkin kertaa. Tykkäsin Merrin pätkästä tosi paljon, kun siinä on yksi suosikkihahmoni ja myös Gandalfin raapaleen lopetus (toki muukin ficci) oli todella iskevä, jonka haluan ihan erikseen mainita.

Jatkan seurailua. Melkein toivoisi, että näitä tulisi nopeammin! :D Toisaalta kiva, kun joka päivä saa yhden palan purtavaksi.


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Odo: Mukava kuulla, että pari edellistä raapaletta viihdyttivät. ^^ Tunnelmakin vaihtelee laidasta laitaan, riippuu kenen ajatuksia katselee missäkin kohtaa. Vaikkakin positiivisuus saattaa kärsiä kaikilla hieman sitä mukaa, kun tapahtumat synkkenevät. :D Tämän päivän julkaisu vähän venähti kiireiden ansiosta, mutta vielä on vuorokautta jäljellä.



***



4. Pippin



Ehkä Pippin olisi osannut pilkuntarkasti osoittaa hetken, jona asiat kääntyivät nurjemmalle puolelle, mutta syyttävällä sormella osoittaminen ei kuulunut hänen luonteeseensa.

Siltikin hän mietti narisevalla lautalla istuskellessaan, oliko kyse ollut vain siitä, että hän oli jälleen kerran osunut väärään paikkaan väärään aikaan. Se ei tosin olisi ollut yllättävää, joten Pippin laski olettamuksensa huoleti sen varaan.

Myöhään alkanut sadekuuro harmitti aavistuksen, mutta enemmän kiusasi vatsassa muriseva nälkä. Taskunsa pohjalla pyörivän porkkananpalan sijaan hän olisi voinut popsia kokonaisen kalkkunan alta aikayksikön.

Harmaista pilvistä huolimatta Pippin oli iloinen, ettei tehnyt sitä eriskummallista matkaa yksin. Parhaan ystävän käden puristus hartialla oli tarpeeksi kannustamaan positiivisempaan ajatteluun.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun

5. Arwen



Hän kietoutui silkkikankaaseen, jonka pehmeys kehotti lempeän silityksen tavoin huolia hälvenemään.

Tuuli oli kohissut hänen korvissaan, käskenyt kiirehtimään, hevosen kavioiden töminä rummuttanut kuin vihoviimeistä tuhoa enteillen. Pieni keho hänen käsivarsiensa suojassa oli ollut kylmä kuin kuolo olisi suudellut huulilta elämän viimeisenkin henkäyksen. Vaan hän oli ehtinyt ajoissa. Hetkikin myöhemmin olisi ollut kohtalokas.

Syksyn kauneudessa kylpevä puutarha oli aina ollut turvapaikka, auttanut usein unohtamaan rauhaa henkivällä ilmapiirillään synkkyyden ja mieltä painavat asiat. Nyt hänen silmiinsä kuitenkin osuivat kuivat, pudonneet lehdet, jotka hienoa marmoria vasten näyttivät koreista väreistään huolimatta apeilta.

Arwen ei tiennyt, oliko hänen poskelleen vierähtävä kyynel helpotuksen vai ahdistuksen aikaansaama.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
Kuudes luukku ja hyvää itsenäisyyspäivää! :D

***



6. Legolas



Legolas oli aistinut idän tuulten puhaltaneen levottomampaan sävyyn jo pitkään. Luonto hänen ympärillään vaikeni kuin hallaa kammoten ja sama levottomuus teki hänen lauluistaan varauksellisempia.

Rivendell oli aina jakanut kodin merkityksen, mutta nyt haltia aisti, miten monen sielua kalvoi jokin selittämätön, joka viimeistään vakuutti hänet siitä, että rauhan ajat olivat lipuneet heidän sormistaan hiekan lailla. Se jokin sai neuvonpitoon kutsutut kiivastumaan epätavallisen nopeasti ja katsomaan toisia kylmäkiskoisin silmin.

Metsän puut olivat kertoneet Valtasormuksesta unohdettuna legendana, vaan nyt se lepäsi viattomasti kivipöydällä silmien edessä. Oli vaikea uskoa, että moinen pieni esine kantoi mukanaan sellaista pahuutta.

Jousi ja nuoli eivät sen mahtia kukistaisi.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 643
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
OH MY GOD! Koin valaistumisen! Kirjoitteletko sää näitä kronologisessa järjestyksessä canonin mukaan, vai näyttääkö se tässä kohtaa vain siltä? Aluksi ajattelin, että tänne tulee ihan vaan pieniä tunnelmapätkiä sieltä täältä eri hahmoilla, mutta nyt oikeasti vaikuttaa siltä, että tämähän etenee canonin mukaan ihan kronologiassa, koska ekaksi on Sormusten luonnista, sitten Bilbon juhlavalmisteluista, itse juhlista, sormusaaveilta pakenemisesta, Arwenista kuljettamassa Frodoa kahlaamon ylitse ja Elrondin neuvonpidosta! Ihan pirun siistiä oikeesti! :D (Vaikka nyt ehkä iskikin lievä pettymys, koska leffa-canon, mikä tiputtaa heti pari lempihahmoani ulos tarinasta. :<)

Mutta siis, ihan älyttömän upeita näistä jokainen kyllä, en ymmärrä, miten oletkin saanut kaikki mahtumaan vain raapaleiksi näin hienosti! On muuten myös hauska huomata, että hahmosta riippuen luukun tunnelma on aina erilainen, koska vaikka Pippinin raapaleessa onkin vähän vakavampi tunnelma kuin Merrin omassa, on siinä kuitenkin sellaista tietynlaista vekkulimaisuutta ja hobitin perusajatuksia, kuten ruoka! :D Olet muutenkin saanut tosi hienosti älyttömän paljon asiaa mahtumaan vain raapaleen mittaiseen luukkuun, mistä todellakin hattunnosto! Tykkäään, että näissä on jätetty lukijan ymmärtämisen varaan, että mistä hetkestä on kyse, koska sen takia näistä saa oikeastaan jokaisella lukukerralla jotain erilaista irti. Etenkin nyt kun näitä on enemmänkin tässä kalenterissa, niin alkaa huomata tämän kronologisuuden, joka jäi aikaisemmin hämärän peittoon.

Tykkäilen siis edelleen ja jään odottamaan seuraavia luukkuja, koska nyt tämä vasta menikin jännäksi, kun huomasi tuon yhteyden elokuvien ja tämän sarjan välillä. :D Nyt vaan jää sitten nähtäväksi, että keitä hahmoja ja mitä kohtauksia pompauttelet tänne! (Vähän olisin kyllä ehkä toivonut Aragornin entrance-kohtausta tännekin, koska kuolaan sitä joka kerta, mutta ei kai kaikkea voi aina saada. :D)

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
LillaMyy: Hahaa, oikeassa olet! ;D Olinkin kirjoittanut maininnan tuosta kronologisuudesta tuonne A/N:ään, mutta se alkaa todella vasta nyt muutaman luukun jälkeen käydä selkeämmin esiin. Luukun tunnelma riippuu tosiaan ihan hahmosta ja miljööstä, johon ollaan päädytty. Ja tosiaan leffacanonia seuraan tässä ja jouduin muutaman hahmon karsimaan noiden 24 joukosta. Aragornin entrance-pätkä jäi myös, mutta itse hahmoa ei tarvitse liian pitkään odotella. ^^



***



7. Elrond



Yhdeksän tärkeään tehtävään uskottua oli aloittanut matkansa idän erämaille rohkeuden viitta harteillaan, askeleet toivon siivittäminä.

Kyvyillään Elrond oli kuitenkin nähnyt synkemmät ajat. Pimeys oli kasvattanut mahtiaan katseilta suojassa, kunnes sen synkkien soihtujen kajo oli lopulta tavoittanut heidät. Saattue oli altis taakkansa turmelukselle, Sormuksen viejän jalo luonto vaaroille houkuttelevin. Hobitin jalanjäljissä seurasivat koko vapaan maailman hartaat pyynnöt paremmasta elämästä.

Se oli raskas taakka.

Elrond kieltäytyi antamasta ajatustensa vaeltaa hyödyttömään huolehtimiseen. Heidän jokaisen oli valettava uskonsa Saattueeseen keskittymättä liiaksi horisontin myrskyä enteileviin pilviin. Siltikään hän ei voinut olla ajattelematta, kuinka kaikki olisi voinut päättyä jo hyvin kauan sitten, ennen myyttejä ja legendoja.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun

8. Boromir



Velvollisuudentunto ei ollut enää vuosiin liehuttanut hänen viittaansa ylväästi, vaan painanut kohti maata niin että hartioita särki toistuvasti.

Hänen mielipiteensä olivat jääneet toisarvoisiksi, mutta pettymys oli nieltävä. Itsekkääksi soimaamista hän ei silti ollut aikeissa sietää. Hänelle tärkeintä oli ainoastaan auttaa maataan ja sen kansalaisia. Kuka tahansa viisas johtaja olisi ymmärtänyt sen. Valkea kaupunki odotti takaisin herraansa, hänen isänsä käskynhaltija esikoispoikaansa. Nuorempi veli vanhempaa.

Monessa suhteessa Boromir uskoi tarkoituksen pyhittävän keinot.

Valtasormuksen mahti oli epäpyhyydessään sietämättömän houkuttava, eikä se ei jättänyt hetkeksikään rauhaan. Hän halusi uskoa ratkaisun piilevän aivan kätensä ulottuvilla, halusi uskoa Gondorin valkeutta hehkuvien muurien kätkevän hänet suojaansa pimeydeltä.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun

9. Gimli



Kolkkojen kivisalien muututtua avaraksi vuoristoksi Gimli oli kuvitellut kykenevänsä jälleen hengittämään. Hän oli ollut väärässä.

Monet olivat tokaisseet kääpiöiden saavuttaneen kunnian hetkensä jo kauan sitten, eikä heillä ollut sijaa eteenpäin lipuvassa ajassa. Gimli oli torjunut ajatuksen mielestään, mutta nyt se palasi hänen mieleensä kahta voimakkaampana.

Hän olisi antanut mitä tahansa, jottei hänen olisi tarvinnut todistaa Morian kauheuksia. Mordorin elukat olivat murtaneet jotain pysyvästi hänen sisimmässään.

Kylmä, haljennut kivipaasi ei lämmittänyt enää hänen serkkunsa luita. Kerran niin uljas Moria oli saanut hänen ajatuksissaan uuden merkityksen. Hänen perintönsä oli kuolemassa, eikä mikään ollut ajatuksena hirvittävämpää. Hän oli kuin kallio, jota aallot kuluttivat.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun

10. Aragorn



Karkeat jalanjäljet maankamaraa vasten puistattivat selkäpiitä rosoisilla kynsillä viistäen.

Toivo puolituisten pelastumisesta esti häntä ajattelemasta Saattueen epäonnistumista tai tulevaisuutta, joka oli kätkeytynyt tuntemattoman taakse. Valtasormus kantajineen kulki omaa polkuaan, ja heidän omansa oli nyt tallattu murrettuun maahan Rautapihan saappain. Heidän tehtävänään ei ollut enää kohdata mustan vuoren laavavirtoja ja korventavaa pahuutta. Ehkä sen olisi pitänyt tuntua helpottavalta.

Örkkejä jäljittäessään Aragorn koki syleilevänsä todellista luontoaan. Hän oli samooja, erämaan yksinäinen kulkija. Samalla hän oli onnellinen taivaltaessaan matkaansa rinta rinnan tovereidensa kanssa. Hän oikeastaan nautti siitä ristiriidasta.

Kolmas aamu valkeni edellisten tavoin kullankajoisena, mutta sen kauneus muistutti Aragornia jälleen yhdestä hukatusta yöstä.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 643
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Ohoh, olen näköjään lukenut tosi huolimattomasti ne alkutiedot sitten, kun missasin tuon kronologisuus-jutun sieltä. xD

En ummarra, miten osaat kirjoittaa näin taitavasti haltioiden näkökulmasta, kun itse en meinaa onnistua siinä sitten mitenkään päin. :'D Mä saan oikeasti välillä kirjoittaa jutut kolmeen kertaan, jos kirjoitan haltioista, kun ne vaan ei ota onnistuakseen, kun taas kaikki muut Keski-Maan lajit (jopa peikotkin!) onnistuu paljon helpommin. :D Eli, tosi onnistunut raapale Elrondista kyllä mun mielestä!

Boromir!!! Niin väärinymmärretty hahmo, että ihan sydäntä särkee! <3 Hienoa kuitenkin, että tässä ei ollut sitä ehkä tunnetuinta kohtausta miehestä, koska tämä oli paljon mielenkiintoisempi! Siitä FotR:in loppukohtauksesta olisi muutenkin tullut ehkä niin kovin kaksijakoinen, että sitä olisi ollut kovin vaikeaa tiivistää raapaleeksi, joten siinäkin mielessä parempi näin. (: Tässä pääsi myös hienosti Boromirin pään sisälle, ja tykkään pienestä Faramir-viittauksesta, koska Faramir <3!

Gimlin ja Aragornin raapaleet jatkavat hienosti tätä sydämen riipimistä, koska muhun sattuu nämä kohtaukset kirjassa ja leffoissakin. Näissä sä olet mun mielestä tuonut onnistuneesti siitä riipivyyttä näin lyhyisiinkin teksteihin, vaikka ne eivät ehkä ihan suoranaista angstia olekaan.

Örp, ei mulla taida kovin paljoa sanottavaa olla, mutta halusin vaan taas parin lempihahmon esiinastumisen jälkeen tulla taas kertomaan, että seurailen edelleen! :D Näitä on aina hauska selailla kännykällä, jos uusia osia tulee mun suljettua koneeni. Nyt vaan surettaa, että enää 14 hahmoa jäljellä. >: Mutta ehkä pitää sitten tämän loputtua ottaa uusintakierros? :D Kiitoksia siis taas näistä, jään odottelemaan seuraavia. (;

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
LillaMyy: Haltiat ovat kyllä varsinainen maanvaiva kirjoittamisen osalta. :D Elrondistakaan on vähän hankala sanoa mitään tiettyä, kun hahmo oli Hobitissa ja TSH:ssa ihan erilainen (puhun nyt leffacanonista). Hemmo oli kuitenkin ihan pakko ottaa mukaan, koska tärkeä henkilö ja ennen kaikkea kiinnostava. Hyvä jos kyseinen raapale onnistui, huh. ^^" Boromiristakin olen tykännyt aina enemmän sitä mukaa mitä trilogiaa katsoo uudelleen. Plus veljesten suhde on todella niin riipaiseva että yhyy. D; Ihanaa, että seuraat ja kommentoit ajatuksiasi tästä kalenterista, kiitos! <3

Tämän luukun tyyppi on vähän mielenkiintoinen, mutta oli pakko. ;D



***



11. Uruk-hai



Hien ja örkinsaastan loppumaton löyhkä sai heidät kaikki voimaan pahoin.

Raakalaisjoukko hänen alaisuudessaan löntysti eteenpäin haarniskojen kolistessa ja nahan kirskuessa. Maan tomu pölysi paksuna pilvenä niin että silmiä kirveli.

Heistä jokainen tuhlasi matkanteon ohessa aikaansa haaveksimalla kunnon palasta lihaa. Ruokavarannoissa ei ollut kehumista aikaisemminkaan ja nyt muona oli lähellä loppua kokonaan. Loppumatkan talsiminen tyhjällä vatsalla houkutti vähemmän kuin Sarumanin raivonpuuska. Ironista kyllä he kanniskelivat lisäpainona mukanaan kahta erittäinkin mehukasta puolituista, joita heidän ei siltikään ollut lupa pistellä poskeensa vain siitä syystä, että Saruman halusi ne kaksi haltuunsa elävinä.

Heidän lojaaliutensa valkeaa velhoa kohtaan hiipui hetki hetkeltä houkutuksen kasvaessa nälän myötä.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 643
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Elrond on kyllä hieman sillisalaattihahmo leffacanonin näkövinkkelistä, joten ymmärrän hyvin sen tuomat lisähaasteet! Boromir on yksi parhaista, ja hänen suhde veljeensä on niin kovin kamala pienelle fanitytön sydämelle, ettei mitään rajaa. Etenkin pidennetyissä leffoissa!

O_________________________O <- Mun ilmeeni, kun näin eilisen hahmon! Kerta se on kaiketi ensimmäinenkin, kun näkee ÖRKIN näkökulmasta kirjoitettua fan fictionia! :D Itse asiassa, jos olisit seuraillut kirja-canonia, niin tälle örkille olisi ihan nimikin tarjolla; Uglúk on nimittäin se rautapihalainen, joka johtaa joukkoja! :D Mutta, no, kyllä Uruk-haistakin on jo ihan tarpeeksi selvillä, kenestä oikein puhutaan...

Mutta siis, ihan oikeasti, miten örkistäkin voi saada näin ihmismäisen, normaalin raapaleen kirjoitettua, kun kirjoissa ja leffoissa ne on aina kuvattu enemmänkin eläimiksi, jotka vain kävelee kahdella jalalla ja osaa puhua. Tätä lukiessa voisi kuitenkin melkein unohtaa, että kyseessä on fantasiaotus, ja lukea sen ihan vain ällöttävän ihmisen näkökulmaksi! Mikä on musta erittäin suunnaton saavutus, minkä vuoksi olikin pakko käydä heti hehkuttamassa tätä! :D

Nyt kyllä rupesi kiinnostamaan noin kymmenen kertaa enemmän ne loput 13 hahmoa, jos tänne voi kerta örkkejäkin eksyä mukaan! :D Seurailen siis entistäkin suuremmalla mielenkiinnolla jatkoa!

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun
LillaMyy: Vähän kieltämättä itseäkin hämmensi yrittää örkistä tai edes jostain senkaltaisesta otuksestä saada aikaan jotain inhimillistä. xD Tuo erisnimi minulla oli ikävästi hukassa, enkä ollut näköjään muistanut tarkistaa sitä ennen julkaisua. No jaa, olkoon. Uruk-hai kertoo onneksi saman tien kenestä on kyse. Valitettavasti tämä luukku oli ehkä hahmovalinnaltaan erikoisin, mutta onhan täällä vielä monta mielenkiintoista esiintyjää mukana...

Puolivälissä mennään! ^^



***



12. Frodo



Hetki, jona hän oli tiedostanut pelkäävänsä enemmän ja enemmän oli muuttunut jo pitkän aikaa sitten vain yksitoikkoiseksi tyhjyydeksi.

Askel toisensa jälkeen luonto hänen ympärillään näytti menettävän elämänhaluaan, puut katsoivat alakuloisina aikaisemman levollisuuden sijaan. Frodon omastakin katseesta oli tullut kylmää metallia. Vesi maistui tunkkaiselta ja ruoka olisi yhtä hyvin voinut olla tuhkasta ja maan mullasta valmistettua.

Paino hänen kaulassaan sai ketjun pureutumaan hänen ihoonsa hetki hetkeltä raskaammin. Aluksi Frodo uskoi kuvitelleensa sen, mutta kevyet jäljet iholla eivät valehdelleet.

Puhdas kauhu oli ensi kerran läikähtänyt kylkiluiden välissä, kun hänen ainoa matkakumppaninsa oli raskasmielisesti katsahtanut häntä kuin hän olisi todella kuihtunut metsän mukana.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 092
  • Kurlun murlun

13. Éomer



Edorasin palatsissa kuhiseva käärmeenpesä sai hänet varuilleen jatkuvasti, vaikka sihinä oli vain osin kuultavissa. Usein hän kuvitteli kaksihaaraisia kieliä olevan yhden sijasta joka sormelle oman.

Epävarmuus kihisi salamyhkäisyyttään seinissä luoden outoa illuusiota, joka kertoi elämän Rohanissa kulkevan muutoksen tuulien polkuja, mutta samalla kehotti heitä silkkaan turtuuteen. Éomer näki mustan ja valkoisen sekoittuvan luomatta väliinsä harmautta.

Rohanin lipun hevosta katsoessaan hän näki valkeuden ja sen symboloivan vapauden. Merkitys oli kuitenkin muuttunut ja pahimmillaan jo puoliksi kokenut kuoliniskunsa hänen meripihkasilmissään. Joskus hän jaksoi torua itseään välinpitämättömyydestään.

Erämaan puhuri tervehti hänen joukkojaan hyisenä ja nauroi päin heidän kasvojaan Edorasin jäädessä hiljalleen kukkuloiden taakse.


"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."