Ainoa enää täällä (eikä sekään kelpaa)||S, Ron/Draco

[Grenade]

Nimi: Ainoa enää täällä (eikä sekään kelpaa)
Kirjoittaja: Grenade
Ikäraja: S
Paritus: Ron Weasley/Draco Malfoy
Genre: angst, triplaraapale
Varoitukset: --
Vastuunvapaus: J.K. Rowling omistaa HP-maailman, en saa rahaa yms tästä tekeleestä.
Osallistuu: OTP10#3, Fandomkohtaiset OTP:t, Tavoita tunnelma#2 (Ed Sheeran - Give me love)

A/N: Mikä ihmeen angst-putki mullakin on meneillään, tuntuu, etten osaa muuta enää kirjoittaakaan. No mutta kuitenkin. Tämä triplaraapale osallistuu Tavoita tunnelma -haasteeseen, jossa biisinäni toimi ihastuttavan Ed Sheeranin Give me love (linkki vie youtubeen).


Ainoa enää täällä (eikä sekään kelpaa)

Jos Ronilla olisi ollut jotain sanoja, ne olisivat luultavasti olleet kirosanoja. Hän tiesi, ettei Draco pitänyt kiroilusta, joten hänen teki mieli huutaa kaikki osaamansa päin miehen naamaa. Ja keksiä vielä muutama matkan varrella.

Mutta hänellä ei ollut enää sanoja. Ne olivat pettäneet hänet, eikä hän enää osannut. Hän istui sängyn reunalla, tuijotti vain apaattisena eteensä ja katsoi, kuinka hänen elämänsä rakkaus viikkasi kauluspaitojansa ja leijutti ne sitten oven vierellä olevaan laatikkoon.

”Muista koisuihke”, olivat vaalean viimeiset sanat ennen makuuhuoneesta lähtöä.
”Mutta minä rak—”, Ron oli yrittänyt saada sanoja suustaan. Oli yrittänyt. Oli.

Ei ollut sanoja tällaiselle. Sille, kun toinen lopulta sanoi, ettei halunnut jatkaa. Ja mitä siihen oikeastaan olisikaan voinut? Haparoida sanoja, joita olisi pitänyt sanoa kauan sitten? Sanat olivat tehneet hänestä pellen aikaisemmin, nyt ne ilkkuivat hänen voimattomuudelleen.

Dracolla ei enää ollut hänelle mitään sanoja. Ronilla olisi ollut sitäkin enemmän.

Olihan niitä parempia päiviä ollut. Aina tapaamisesta asti yhdessäolo oli ollut kivikkoinen ranta; joskus astui kiveen, joskus tunsi meriveden lempeän liplatuksen.

Miten siis oli päädytty tähän? Harhailevaan katseeseen, joka ei enää halunnut tunnistaa toisen kasvoja, niistä paistavaa epätoivoa. Eikä toinen halunnut enää antaa tilaa. Liian monet arvet olivat jääneet nypittävään rupeen.

Antaisit vielä mahdollisuuden? Sanoisiko Ron niin? Kaikkien näiden vuosien jälkeen? Antaisit vielä mahdollisuuden? Ei, hän ei sanoisi niin. Hän oli taistellut, mutta huonosti ja menetti nyt osan elämästään.

Vielä yksi yö? Vielä yksi tunti? Vielä edes yksi halaus?

Antaisit vielä rakkautta tälle elämän näivettämälle raukalle, Ron haluaisi sanoa. Muttei sano, koska se olisi turhaa. Päättäväisyys oli paistanut Dracon silmistä jo päiviä, antanut vain odottaa sitä hetkeä, että se lopulta muodostuisi sanoiksi, lauseiksi, virkkeiksi.

Eikä Ron osannut silloinkaan sanoa mitään. Oli tuijottanut eteensä, unohtanut kaiken, mitä oli koskaan meinannut.

Lopulta hänen rakkautensa oli ainoa täällä. Jääden muistoksi siitä, ettei sekään lopulta kelvannut.

[Kuolonsyöjäprinsessa]

Kommenttikamppanjasta heissanssaa!
Tää oli jotenkin tosi Ronmainen (onko se ees sana?), hyvällä tavalla. Tästä löytyi myös, just sellasta surumielisyyttä, mistä yleensä fikeissä tykkään! Rakentava on seikkailemassa Siperiassa, eli ei taida näkyä lähipäivinä..
En ikinä oo tykänny Ron/Draco -parituksesta, mutta täytyy myöntää, että tykkäsin siitä tässä.

Ei ollut sanoja tällaiselle. Sille, kun toinen lopulta sanoi, ettei halunnut jatkaa. Ja mitä siihen oikeastaan olisikaan voinut? Haparoida sanoja, joita olisi pitänyt sanoa kauan sitten? Sanat olivat tehneet hänestä pellen aikaisemmin, nyt ne ilkkuivat hänen voimattomuudelleen.

Ihana kohta <3 Just sellanen "totuudenmukainen"   

Eipä tässä sitten muuta.. tykkäsin!

[Grenade]

Hahah, kiva, että Ron/Draco ei ollut mitenkään luotaantyöntävä tässä tekstissä. Itse jostain syystä tykkään kirjoittaa tästä dynamiikasta, joten hyvä, ettei se nyt ihan vääräksi mennyt. Kiitos paljon kommentistasi! ^^

[Dokumentti]

Mä oon niin myöhässä! Mutta kommenttikampanjasta heei!

Tää Paritus on mulle tosi vieras, mutta eksyn aina välillä silti lukemaan sitä.
Jotenkin erotarina näistä toimi tosi hyvin. Ronin epätoivo välittyi hyvin ja tunne oli koskettava.
Kuinka tahtoi vielä kerran jotain, itsekin olen ollut tuossa tilanteessa ja siinä kyllä tunne on museota aika,  kun ei ihan täysin ymmärrä miksi niin on käynyt ja miksi toinen ei enää tunne samoin.

Vielä yksi yö? Vielä yksi tunti? Vielä edes yksi halaus?

Tää oli mun lempikohtani. Juuri se epätoivoisuus välittyy tästä hyvin mielestäni.

Antaisit vielä rakkautta tälle elämän näivettämälle raukalle, Ron haluaisi sanoa.

Tänäkin vielä. Voi toista <3

Draco oli tosi IC, Ronista en niinkään tiedä,  joku särmä siitä puuttui, vaikka toki tuossa tilanteessa särmä on varmasti kadonnut.

Kuitenkin pidin tästä, kiitos!

[Lunalotta]

Mäkin eksyn välillä lukemaan Ron/Dracoa, mutta ehkä just siks, kun heistä ei niin paljoa ficata (ja mullakin vain yksi fic näistä, ja sekin on vähän... no kuiteskin, sähän sen joskus luit ja kommasitkin )
Totisesti Ronin epätoivo välittyi tästä tekstistä tosi hyvin. Pystyn samaistumaan tavallaan, vaikkei ole omaa kokemusta Dokkari lainailikin jo ne kohdat, mitkä oli minunkin lempikohtiani (samiksia krhm). Vaikka tää oli erotarina, niin se sopi näille hyvin (vai johtuuko siitä että en ole edes kauheasti lukenut tarinoita näiden onnellisesta yhdessäolosta? ) Ja täytyy muuten sanoa, et aina ku mietin paritusta Ron/Draco, tulet sä mieleen kun muistan sun tykänneesi tästä paljon.
Kiitos tästä triplaraapaleesta, mukava välipala

[Kiirsu]

Ron/Draco on kutkuttava paritus. Harryssa ja Dracossa on sentään jotain samaa, mutta Ron ja Draco ovat kuin yö ja päivä. Ronista puuttuu se kierous ja tietynlainen ilkeä huumori. Mutta ehkä he voivat tasapainottaa toisiaan erilaisuudellaan. Kiinnostava pari kuitenkin!!

Näiden erilaisuuden vuoksi eron kuvaaminen toimi hyvin. Ainakin minun on helpompi kuvitella heidän eroavan kuin olevan onnellisena yhdessä   Pidin myös siitä, että Draco jätti ja Ron jäi itkemään perään. Olisin voinut jopa kuvitella, että Ron anelee Dracoa jäämään, mutta pidin ehkä enemmän tästä, että se jää vain ajatukseksi. Ron kuitenkin on ylpeä eikä varmaan tahdo näyttää sitä kuinka paljon ero satuttaa.

Pidän hirveästi tästä tyylistä ja kuvailusta. Tämä on ihanan simppeli ja kiva että tämä kuvaa yhtä hetkeä ja pääosin vain Ronin ajatuksia. Ei haittaa yhtään, että tässä ei kamalasti tapahdu. Molempien luoneet tulevat kuitenkin tässäkin jo hyvin esiin. Ron varsinkin on ihanan ronmainen  :3

Ihana pieni fikki, tykkäsin tästä tosi kovasti!! Kiitos <3

[Grenade]

Äääh, oon miljoona vuotta myöhässä vastailemassa kommentteihin. Kiitos suuresti, ovat piristäneet kovasti opiskeluntäyteisen kevääni aikana!

Dokumentti: Tää paritus on aika vieras, täytyy myöntää. Ei tätä taida Finissäkään kirjoittaa kuin kourallinen, jos sitäkään. Hyvä, jos edes Draco oli IC, häntä on jotenkin kiehtova kirjoittaa, haha. Kiitos kommentistasi! ^^

SparklingAngel: Ahahah, Finin virallinen Ron/Draco -shippari, kyllä tunnustaudun. Hyvä, että Ronin tunteet tuli lukijallekin asti, välillä Ronia on vähän haastavaa kirjoittaa, mutta onneksi tässä tekstissä antoi biisikin jo jelppiä. Kiitos kommentistasi! ^^

Kiirsu: Kieltämättä tää on jotenkin niin vänkä pari, kun ei ensikatsomalta ole pahemmin mitään yhtäläisyyksiä, eikä mitään kipinää, mutta ehkä se just saikin mut innostumaan näistä kahdesta. Kaipasin vissiin haasteita. Aaa, ihanaa, että Ron oli ronmainen! Hän on jotenkin yleensä se hömelö ja hauska, joten tällaiseen kontekstiin sijoittaminen oli välillä kirjoittaessa vaikeaa. Kiitos kommentistasi! ^^

[Kelsier]

Kommenttiarpajaisista hei!

Olipa surullinen juttu, vaikka onnistuin näkemään enemmän toivoa kuin tuossa toivottomassa loppulauseessa oli. Draco ei varmaan palaa, mutta on joskus kuitekin ollut rakastunut Roniin, että on se Ronin rakkaus sentään kelvannut. On jotenkin ronmaista, ettei hän ole saanut sanojaan suustaan oikeaan aikaan... tai milloinkaan. Tykkäsin myös siitä, että ficci kertoi ajasta, jolloin pari on eroamassa. Ne on aika harvinaisia ainakin täällä Finissä. Tai siis meinaan, että he oli selvästi olleet jo pitkään yhes ja aika "vanhoja". Minusta oli ihanaa, että Ron ajatteli Dracon olleen hänen elämänsä rakkaus.

Hän oli taistellut, mutta huonosti ja menetti nyt osan elämästään.

Tää oli musta epätoivossaan kaunis lause.

Kiitos, kun kirjoiti!

[Sielulintu]

Kommenttiarpajaisista hei

Ron/Draco on hieno paritus, josta on liian vähän ficcejä, joten tämä kiinnitti huomion. Tunnelma oli todella synkkä ja surullinen. Ronin ajatukset tosiaan välittyi tekstistä samoin kuin tunteetkin. Varmasti hirveää katsoa toisen pakkaavan laukkuja, kun itsellä olisi vielä niin paljon sanottavaa.
Hahmojen toiminta tuntui myös tosi uskottavalta ja näille tyypilliseltä. Draco käyttäytyy jotenkin tosi etäisesti, mikä hänelle tavallaan sopiikin hyvin. Ron taas ei pysty sanoittamaan tunteitaan ainakaan ääneen Dracolle, mikä vaikuttaa sekin hänen tapaiseltaan. Kummallekaan eivät varmasti tunnepitoiset keskustelut ole ihan arkipäivää.

Loppu jätti vahvan sympatian Ronia kohtaan, jolle tilanne on taatusti kamala. Mun sisäinen romantikko haluaa kuitenkin kuvitella tälle vielä mahdollisen jatkon, jossa asioista vielä voitaisiinkin puhua ja tämä olisikin vain yksi poikkeukselisen suuri kivi kivikkoisella polulla. Hienosti rakennettu teksti joka tapauksessa, joka onnistui välittämään tunnelman tonella hyvin.
Kiitos tästä!

[Grenade]

Kelsier: Erotarinoita tosiaan taitaa olla täällä vähemmän, enpä oo tullu ajatelleeksi! Ronia on mielenkiintoista kirjoittaa, kun hänellä kuitenkin olisi sanottavaa, mutta joskus tunteet ja sanat eivät löydy samaan aikaan. Ehkä haluaisin ajatella, että Dracokin olisi vielä valmis keskustelemaan, mutta ero vain oli tarpeellinen tässä kohtaa. Kiitos paljon kommentistasi! ^^

Sielulintu: Totisesti on Ron/Dracoa liian vähän. Siksi olen yrittänyt vähän täyttää sitä tyhjiötä ja olen aina iloinen, että joku muukin löytää sen pariin. Allekijoitan myös tuon, että tunnepitoiset keskustelut ei välttämättä ole arkipäivää. Näkisin, että Ron ei ainakaan jaksaisi jauhaa syvällisiä joka päivä ja tuskin Dracokaan. Ehkä niitä syvällisiä tosin olisi voinut jossain vaiheessa keskustella, niin ei oltaisi ihan tässä pisteessä, kuka tietää. Kiitos vielä kommentistasi! ^^

[Felia]

Ah, angstia!

Ron/Draco on kieltämättä aika erikoinen pari. He ovat niin erilaisia, mutta toisaalta taas erilaiset ihmiset voivat täydentää hyvin toisiaan niin kuin tässäkin tapauksessa on luultavasti joskus ollut. Mutta toki ne eroavaisuudet voi sitten pidemmällä aikavälillä aiheuttaa säröjä ja joskus ne säröt on niin suuria, ettei niistä päästä yhdessä eteenpäin.

Tässä oli surumielisyyttä juuri sopivasti eikä lukeminen käynyt missään vaiheessa liian raskaaksi. Pelko toisen menettämisestä konkretisoituu heti erotilanteessa ja sitä aina miettii, miten voisi vielä saada toisen pysymään luonaan. Ronin epätoivo paistoi hyvin tässä - sitä voi olla todella vaikeaa ymmärtää, miksi toinen ei enää haluakaan jatkaa yhdessä, vaikka erolle olisikin kunnolliset perusteet. Voi Ronia... Erot eivät ikinä ole helppoja, varsinkaan, jos ne tapahtuvat yhtäkkiä.

Ymmärrän hyvin, miten Ronin on vaikea löytää sanoja - tunteiden myllerryksessä sitä ajattelee vaikka mitä, mutta ei pysty pukemaan tuntemuksiaan sanoiksi. Siihen menee aikaa ennen kuin kaiken ymmärtää täysin. Miksi kävi niin kuin kävi jne.

Erotilanne sopi todella hyvin Ronille ja Dracolle. Heitä on jotenkin hankala kuvitella söpöilemään, olemaan onnellisia yhdessä ym. Pidin tästä paljon! Suuret kiitokset!

[Grenade]

Kiitos paljon kommentistasi Felia! <3 Ron/Draco on lähellä sydäntäni ja aina ilahduttavaa saada näihin teksteihin kommenttia. Erot ovat varmasti vaikeita, eikä Ron ole poikkeus. On aina vaikeaa irtautua tilanteesta, jonka joskus koki turvalliseksi ja Ron ei ole ihan valmis vielä siihen. Hyvä, että se tunne siis tuli esiin sieltä taustalta! Kiitos vielä! ^^

[Vuorna]

Hyvää aamua! Ron/Draco ei kuulu mulle niihin tutuimpiin parituksiin, joten koin lähestulkoon velvollisuudekseni tulla katsomaan että mikä homma. Toki angstilla aloittaminen saattaa olla hitusen kyseenalaista, mutta eipä siinä, ehkä seuraavaksi pitää etsiä jotain kunnon romanssia näistä kahdesta. Sillä heillä on kyllä potentiaalia, jos Dracon voi parittaa Harrylle tai Hermionelle niin ei Roniakaan saa toki unohtaa

Erodraaman lukeminen itselle tuntemattomammasta parituksesta on kyllä mielenkiintoinen kokemus, siinä saa aivot jumpata huolella kun yrittää samalla täyttää parisuhteen historian aukkoja päässään. Kuitenkin tämä toimi tälläisenäänkin tosi hyvin ilman sen kummempia pohjustuksia, Ronin pään sisälle oli kiva päästä kurkistamaan. Minusta olit myös tavoittanut Ronin todella erinomaisesti, useampaan otteeseen olin erityisen vaikuttunut siitä, miten Ronille sopivia ajatuksia tässä oli. Tämä oli myös kivalla tavalla aika eleetön, tykkäsin siitä miten tämä keskittyi nimenomaan Ronin ajatuksiin ja tunteisiin.

Aina tapaamisesta asti yhdessäolo oli ollut kivikkoinen ranta; joskus astui kiveen, joskus tunsi meriveden lempeän liplatuksen.

Tämä oli minusta erityisen hieno kuvaus siitä, millainen Ronin ja Dracon välinen suhde on ollut. Rantavertaus toimii hienosti ja ainakin minut se sai ajattelemaan heidän eroaan ikään kuin karille ajamisena.

Tämä oli erinomainen lukukokemus, Ronin pohdintoja oli jopa aika riipaisevakin lukea. Tietynlainen epätoivo ja kykenemättömyys olivat molemmat tässä hienosti esillä ja vaikken mikään suurin Ron-fani olekaan, kyllä häntä kävi vähän sääliksi tässä. Pidin paljon myös siitä, miten tämä oli kirjoitettu, se osaltaan ehdottomasti lisäsi tekstin vaikuttavuutta. Kaikkiaan tämä oli tosi hieno teksti, tästä välittyi vahva ja vaikuttava tunnelma. Kiitos tämän kirjoittamisesta!

[flawless]

Olipas tämä hieno triplaraapale, kiitos Vuorna kun uppasit tämän!

Musta Ron/Draco on aina ollut kiehtova paritus siinä, miten erilaisia he ovat ja miten mahdottomalta mutta sitten kuitenkin jollain tapaa järkeenkäyvältä heidän yhdessäolonsa tuntuisi. Tässä oli ruumiillistettu erityisen hienosti se mahdottomuus, se kuinka aina ei riitä se että vaan rakastaa vaan pitää tehdä ja olla muutakin, että voi olla yhdessä. Tässä oli tosi riipaiseva tunnelma, kun se rakkaus ja kaipuu ja haikeus tulivat tosi hyvin esiin mutta samalla tuli myös se, että tämä oli tässä riippumatta siitä, mitä toinen sanoo tai jättää sanomatta. Tässä oli tosi hienosti rakennettu ja tuskainen tunnelma, joka oikein ruokki itseään tekstin edetessä. Ronin tunteet oli sanoitettu tosi hyvin ja kauniilla tavalla ja tämä teksti vaan riipaisi ihan tosi syvältä.

Kantavana elementtinä sanat ja se kuinka ei ole sanoja oli tosi hieno, se oli tässä alusta loppuun ikään kuin sellaisena punaisena lankana ja sen kautta toit tosi hyvin esiin Ronin tunteita ja ajatuksia. Myös rantavertaus oli mustakin tosi toimiva. Ehkä kuitenkin lempparini oli ihan tekstin alku, se kuinka siinä sanottiin että jos olisi ollut sanoja niin ne olisi olleet kirosanoja ja kuinka Draco ei tykännyt kiroilemisesta ja Ron olisi siksi halunnut huutaa niitä päin naamaa ja keksiä kymmenen lisää kaupan päälle, se oli tosi vahva aloitus. Tosi ronmainen ja IC ja lisäksi jotenkin kaikessa karuudessaan ja katkeruudessaan kaunis. Se alkoi jo heti rakentaa sitä hienoa tunnelmaa, joka tässä oli.

Pidin tästä kovasti, ihanan toimivaa ja säväyttävää angstia! Kiitos!

[Grenade]

Oh, hämmennyin ihan, että tämäkin oli saanut kommenttia! Ilahduttavaa, että Ronin ääni kuului. Häntä on aina jännittävää kirjoittaa, kun tyyppi on yksi lemppareistani Pottereissa. Ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että Ron vaan Harryn ja Hermionen jonon jatkoksi Dracolle sopivaksi partneriksi. Muistan, että tunnelmaan kuuntelin tuota kappaletta sen verran, että piti pitää vähän aikaa taukoa sen kuuntelemisesta, joten mukavaa kuulla, että tunnelma toimi! ^^ Kiitos paljon teille kommenteistanne Vuorna ja flawless! <3

[Larjus]

Sun Ron/Dracoja on aina kiva lukea, mutta nöööyyy, tässähän ollaan eron keskellä 😭 No, luin silti (vaikka eroficit särkeekin aina mun sydämen) ja tykkäsin! Voi että kun tässä heräs myötätunto Ronia kohtaan (ja joo jopa vähän Dracoakin, vaik ensisijaisesti Ronia). Ei oo helppoa kun suhde päättyy ja jää vain se tunne, ettei enää kelpaa (ei itse eikä se rakkaus, jota on antanut). Mut eipä tuo varmaan ole ollut helppoa Dracollekaan, et siinä mielessä symppaan vähän häntäkin, vaikka aika karulta kuulostaa se et muistuttaa vain koisuihkeesta ja toinen yrittää puhua vielä tunteista :<

Vielä yksi yö? Vielä yksi tunti? Vielä edes yksi halaus?

Antaisit vielä rakkautta tälle elämän näivettämälle raukalle, Ron haluaisi sanoa.

Äääää, voi Ron ♥ Hänen lohduttomuutensa ja semmoinen tiedoton epätoivo, ettei oikein tiedä mitä tehdä vaikka kaikkensa haluaisi tehdäkin, tulee tässä ficissä niin hyvin esille. On kyllä toimivaa, ettei Dracon ajatuksia oikeastaan avata lainkaan, vaikka kyllähän sitä tietty tälleen perhanan uteliaana jää miettimään, että mitä Dracon mielessä mahtaakaan liikkua. Ilmeisesti oli pyöritellyt eroasiaa jo ainakin tovin mielessään ennen kuin lopulta otti sen puheeksi. Väkisinkin miettii, olisko Ron voinut käytöksellään jotenkin muuttaa tilannetta, vaikka tossa vaiheessahan se on auttamatta myöhäistä. Mikä on jo sekin aikas surullista :<

Mut joo, surullisesta aiheestaan huolimatta oikein mukavaa luettavaa tämä. Oikein osuvaa tunnekuvailua ja -käsittelyä. Kiitokset tästä! (Nyt tosin tartten jotain fluffia perään )

[Linne]

Onpa tämä riipaiseva teksti!

En olekaan koskaan aikaisemmin tainnut lukea Ron/Dracoa! Kiitos siis tästä uudesta shipistä. Se tuntuu samaan aikaan sekä erikoiselta että luonnolliselta paritukselta. Nyt kun olen sen kerran nähnyt, en osaa enää olla näkemättä.

Ron oli hirmuisen surullinen tapaus tässä ficissä mutta toisaalta hyvin ronmainen, kuten joku taisikin tuossa jo sanoa. Yksi Ronin hahmon kantavia teemoja on nimenomaan tuo riittämättömyys ja lause Hän oli taistellut, mutta huonosti ja menetti nyt osan elämästään. kiteyttää sen hyvin. En tiedä olenko ihan hakoteillä, mutta minusta ainakin tuntui, että jollain tavalla Ron oli jo pitkään vetäytynyt ja Draco lopulta turhautunut siihen, ettei saanut tarpeeksi tai ollenkaan vastakaikua. Sitten taas tuntuu, että Ron ei koskaan oikein uskonut, että hän voisi koskaan olla tarpeeksi Dracolle.

Niin tai näin, tämä oli ihana lukukokemus, vaikka olikin sydäntäsärkevä. Kiitos tästä!

[Vendela]

Oi sentään, olipa tämä melankolinen!

Tässä oli hienoa se, että tämä meni juuri näin päin että Draco on tehnyt päätöksen ja Ronilla olisi vielä niitä tunteita. Sopii hahmoihin hyvin. Se, että Ron ei saa suutaan auki on hänelle jotenkin sopivaa ja tulee mieleen se kolmivelhoturnajaisten homma kun Harry ja Ron olivat riidoissa ja Ron kertoi Harrylle niistä lohikäärmeistä jonkun ihan ihmeellisen mutkan kautta!

Vielä yksi yö? Vielä yksi tunti? Vielä edes yksi halaus?

Tämä oli jotenkin tosi samaistuttava kohta. Sellainen, että voidaanko olla vielä hetki ennen väistämätöntä. Että onko tämän ihan oikeasti pakko loppua. Mutta sitten kuitenkin tietää koko ajan, että tämä vain pitkittää sitä mikä on jo päätetty.

Hieno teskti! Kiitos tästä

Vendela

[Grenade]

Kiitos paljon teille kommenteistanne! <3

Larjus: Olen samoilla linjoilla, että Draco on jo pidemmän aikaa kypsytellyt ajatusta erosta, eikä mikään, mitä Ron enää sanoo, auta asiaa. Asiat olisi pitänyt pelastaa silloin, kun ne vielä oli pinnalla, eikä nyt enää, kun ne on uponneet. Hienoa, että angstista huolimatta oli mukavaa luettavaa. Kiitos paljon kommentistasi! <3

Linne: Hehee, tervetuloa Ron/Dracon maailmaan, täällä on kivaa, vaikka pojat välillä vähän tappeleekin. Ron on ajatuva ongelmiin itsetuntonsa kanssa, joten en yhtään väittäisi vastaan, jos hän on pidemmän aikaa jo kokenut olevansa arvoton vastaanottamaan Dracon rakkautta, eikä toinen tietysti jaksa sitä pitkään. Kiitos paljon kommentistasi! <3

Vendela: Melankolinen on sana, jolla itsekin tätä kuvaisin! Sopii hyvin näille kahdelle tähän tilanteeseen. Uskoisin, että tämä on Ronillekin iso pala purtavaksi, hän on niin perhekeskeinen, että tällainen tuntuu vaikealta, kun hänelle läheinen ihminen päättää lähteä pois. Kiitos paljon kommentistasi! <3

[Sylikisu]

Kommenttikampanjasta iltaa! Oli tavattoman vaikeaa valita tekstiä luettavaksi, mistä johtuu, että olen viikon aikana lukenut useammankin tekstin, mutta kommentointi on takkuillut. Valitsin sitten aloittaa tästä ja yritän saada ne muutkin tehtyä. Minerva/Fawkes-jatkis oli alkuperäinen valintani teksti, mutta sen kommentin kirjoittaminen on vielä pahasti kesken. Kommentoinnissa on pahana puolena se, kun aloittaa ja ei osaakaan lopettaa.  Tämä on sen suhteen vähän turvallisempi teksti, kun se on lyhyempi. Tässä ensimmäisenä mielenkiinnon vei paritus. Ron/Draco-teksteihin en ole muistaakseni moneen kertaan Finfanfunissa törmännyt enkä muuallakaan. Sinulla oli listalla paljon muitakin kiinnostavia parituksia. Tämän tekstin kiintoisin puoli on se, että se kertoo paljon, mutta ei paljoakaan yksityiskohtaisesti. Millainen Ronin ja Dracon suhde on ollut ennen kuin se kariutui ja mitä asioita Ron ei ollut sanonut, joita hän toivoi että olisi sanonut? Ron on helppo kuvitella hahmoksi, jonka on vähän hankala ilmaista tunteitaan. Dracon voi kuvitella vähän avoimemmaksi sen suhteen, mutta en tiedä vastaako nämä minun mielikuvat kirjoittajan mielikuvia. Tulkintani kohdasta, missä sanottiin, ettei Dracolla ollut enää sanoja ja Ronilla niitä olisi ollut, ajattelin että Draco oli ollut se, joka puhui ja Ron taas ei ollut ja monet ongelmat suhteissa johtuvat varmaan siitä, ettei puhuta tai ei puhuta ainakaan niistä asioista, mistä pitäisi puhua.

Siinä on täytynyt jonkin aikaa kulua ja olla suhteessa, että saavuttaa pisteen, jossa luovuttaa sen toisen suhteen ja toteaa, että tämä saa olla nyt tässä. Ron ei välttämättä ollut tullut käsittäneeksi, ettei Draco jatka samanlaisessa suhteessa ikuisesti, jos ei saa riittävää vastakaikua.

Antaisit vielä rakkautta tälle elämän näivettämälle raukalle, Ron haluaisi sanoa. Muttei sano, koska se olisi turhaa. Päättäväisyys oli paistanut Dracon silmistä jo päiviä, antanut vain odottaa sitä hetkeä, että se lopulta muodostuisi sanoiksi, lauseiksi, virkkeiks

Vaikka Ron oli sitä mieltä, että sanominen oli turhaa niin mieleni huutaa että mitä jos se ei olisi ollutkaan ja että mitä jos Ron antautui kummiskin liian aikaisin ja olisi saanut pitää Dracon, jos olisi avannut suunsa ja pyytänyt? Sitä tästä tekstistä ei saa selville ja se jää kummittelemaan, että entä jos suhde olisikin ollut pelastettavissa ja elämän rakkaus oli siinä? Kauhean tuskallinen ajatus. Tämä oli surullinen, mutta toivottavasti molemmat löisivät tämän jälkeen kestävämpää rakkautta ja onnea.

Tämä oli surullinen ja loppu on todella karu, kun rakkaus on ainoa jäljellä eikä sekään kelvannut, mutta tekstistä jäi kysymysmerkiksi se, uskalsiko Ron rakastaa muutoin kuin oman päänsä sisällä kun valitettavasti harva osaa lukea toisten ajatuksia ja okklumeuksen käyttö ei varmaankaan parantaisi parisuhdetta.  Kiitos, tämä herätti paljon tunteita ja ajatuksia.