Delia Lovekiva, K-11, raapalesarja 10/?

[Lunalotta]

Nimi: Delia Lovekiva
Kirjoittaja: SparklingAngel
Genre: Drama, angst, välillä slice of life
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Itsetuhoisuus
Paritus: Luna/Romilda
Päähenkilö: Itse keksimä Delia Lovekiva
Summary: Tarina yksinkertaisuudessaan kertoo Lunan ja Romildan adoptiolapsen, Delia Lovekivan elämästä, sen iloista sekä suruista.
A/N: Jee! Spurttirapsuviikon (päivän myöhässä...) innoittamana aloitin Delia Lovekivan tarinan! Ajattelin aiemmin tämän olevan pitkälukuinen, mutta rapsuviikko tahtoi toisin ja tästä tuli raapalesarja. En tiedä tästäkään, kuinka pitkä tästä tulee, mutta koska Delia on ihana hahmo (olen nyt jo tykästynyt omaan hahmooni) niin tästä tulee kyllä varmaankin aika pitkä. Ja muitakin tarinoita Deliasta on tulossa!
Haasteet: Spurttiraapale III (viikko 19), mittanauhallinen tarinoita (senttimetri)
Status: 10/?
----------------------
Delia Lovekiva

I (sanalla auktoriteetti)
Delia Lovekiva istuu Korpinkynnen oleskeluhuoneessa hämärän lampun valossa työskennellen taikaliemien esseensä kanssa. Severus Kalkaroksen auktoriteetti oli sellainen, että jos hänen läksynsä jätti tekemättä, sai melkeimpä sataprosenttisesti jälki-istuntoa tai seuraavaksi kerraksi entistäkin enemmän läksyjä.

Ei sillä, Delia rakasti työntekoa – kirjat, niin oppikirjat kuin muutkin, olivat hänen suuri intohimonsa ja myönnettäköön, myös hänen ainoa ystävänsä. Delia huokaisee ja raapustaa taas yli yhden virheellisen ainesosan ja rupeaa selailemaan kirjaa uudestaan, josko löytäisi oikean vastauksen sieltä.

Delia korjaa tummansinistä hiuspantaansa, joka pitää hänen pitkän otsatukkansa kurissa ettei se valahtaisi silmille. Sen jälkeen hän keskittyy taas esseeseensä.

Täytyisi muistaa kirjoittaa taas kirje hänen rakkaille äideilleen.

II (sanalla mahdollinen)
Niin, Delialla on kaksi äitiä. Luna Lovekiva ja Romilda Vane ovat hänen adoptioäitinsä. Delia muutti heille ollessaan alle yksivuotias, joten hän ei muista tai edes tiedä oikeista vanhemmistaan paljon mitään. Hänellä ei ole minkäänlaisia muistikuvia hänen edellisestä perheestään, olihan hän tuolloin niin pienikin.

Delia rakastaa adoptiovanhempiaan. He ovat hänelle hyvin lempeitä, kilttejä, ystävällisiä ja rakastavia. Ja Deliakin rakastaa heitä. Hän ei pystyisi kuvittelemaan elämäänsä ilman heitä. Se vain, että kaikki eivät hyväksy sateenkaariperheitä.

Kun Delia oli astunut eräänä syyskuun ensimmäisenä päivänä Tylypahkaan vievään pikajunaan, kuuli hän alati kuiskintaa ympäriltään ja sai outoja katseita selkäänsä. Delia mietti, mistä se mahdollisesti johtui.

III (sanalla tiimi)
Jos tunneilla piti tehdä ryhmätöitä, Delia laitettiin johonkin ryhmään aina viimeisenä. Ja kun hän oli jossain ryhmässä, mulkoilivat toiset häntä ja Delian piti tehdä aina kaikki työ. Niimpä tiimitöistä tuli aina Delialle se epämieluisin juttu tunneissa, muutoin hän rakasti opiskelua.

Ja erään tunnin päätyttyä, joku luihuistyttö tuli puhumaan hänelle. Delia oli yllättynyt, niin kuin hän olisi nytkin jos hänelle tultaisiin puhumaan. Tyttö avasi suunsa sanoakseen:
”Tiedätkö miksi sua vältellään? Kaikki vihaa sua sun perheen takia. Sietäisit hävetä ku asut homoperheessä.”

Nyt jo neljännellä luokalla oleva Delia tietää, miksi häntä ykkösluokalla katsottiin oudosti jo pikajunassa. Hänen perheensä oli toisten mielestä vääränlainen.

IV (ei sanaa)
Delia on joutunut ajan myötä tottumaan yksinäisyyteen. Hän kuluttaa paljon aikaa huispausta yksikseen seuraillen, muun ajan hän käyttää aina kirjojen lukemiseen ja läksyihin perehtymiseen. Ja koska hänellä ei ole ollut oikeastaan ketään, kenelle jutella, on Delian luonnne muovautunut hiljaiseksi ja hieman sisäänpäinkääntyneeksi.

Onneksi opettajat juttelevat hänelle. He tervehtivät häntä ja kysyvät kuulumisia. Delia uskoo heidän huomanneen hänen yksinäisyytensä ja oudot katseet sekä rumat sanat, joita hänelle jokapäiväisesti heitellään. Mutta Delia on tottunut. Hän voi aina kirjoittaa vanhemmilleen ja hymy leviää aina tytön kapeille kasvoille, kun hänen oma pöllönsä Pandora tuo vastauksen vanhemmilta.

Mutta olisi se ystävä kuitenkin ihan kiva saada.

V (sanalla varas)
Delia keskeyttää liemiesseensä jälleen, tällä kertaa syventyäkseen hetkeksi pohdiskelemaan ja muistelemaan.

Hän muistaa erään ikävän tilanteen viime vuodelta. Delia oli kaikessa rauhassa kirjoittamassa muistiinpanoja taikaliemien tunnilla, kun professori Kalkaros porasi terävän katseensa häneen.
”Neiti Lovekiva”, Kalkaros sanoi tuimasti, ”jälki-istuntoa tänään kello kahdeksalta minun työhuoneessani.”
”Mutta miksi?” Delia oli kysynyt ihmetellen.
”Älä kysele tyhmiä, senkin varas. Kyllä minä tiedän, että varastit viime iltana minun liemiainesten kaapista koiperhosen siipiä.”
”Mutta enhän minä -” Delia yritti, mutta Kalkaroksen katse oli niin jäätävä, että tyttö koki parhaaksi olla vaiti.

Myöhemmin Delia oli saanut tietää erään toisen Korpinkynnen varastaneen ainekset ja syyttäneen häntä siitä puolestaan.

VI (sanalla tunnelmallinen)
Keskittyessään taas liemiesseeseensä, Delia tulee miettineeksi paljon kello mahtaisi olla. Hän vilkaisee ranteessaan olevaa kelloa, jossa numeroiden tilalla liikkuu planeettoja. Se on hänestä todella hieno. Romilda oli ostanut sen hänelle syntymäpäivälahjaksi.

Kello on jo kymmenen, joten Delia päättää kirjoittaa esseensä loppuun aamulla, sillä hänellä on heti aamiaisen jälkeen pari vapaatuntia. Nyt hän lähtisi vielä pöllötorniin kirjoittamaan kirjeen vanhemmilleen. Vaikka käytävillä ei tähän aikaan saisi enää liikkua, on Delia jo niin tuttu näky pöllölään vievällä käytävällä iltaisin, ettei häntä siitä ikinä rangaistu.

Tunnelmallinen, himmeä valaistus pöllölään vievällä käytävällä miellyttää Deliaa. Se rauhoittaa mukavasti näin myöhään illalla, kun ulkonakin on jo pimeää.

VII (sanalla puuton)
Delian kiivettyä pöllötorniin, ottaa hän taskustaan pergamentin ja sulkakynän ryhtyen kirjoittamaan.

”Hei rakkaat Luna ja Romilda,
mitä teille kuuluu?

Minulle kuuluu hyvää, opin tällä viikolla taas paljon uutta. Minusta tämä neljäs lukuvuosi alkaa käydä joulua kohti vain yhä mielenkiintoisemmaksi.

Voi, olisipa jo joululoma. Tahdon teidän luoksenne, minulla on teitä ikävä.

Se Räyhähenki Riesu härnäsi minua taas tänään. Minusta on huvittavaa härnätä sitä takaisin, se hämmentyy aina kun en suutukaan sille sen tempauksista. Opettajatkin nauravat ja sanovat minua välillä naispuoliseksi Riesuksi. Eikö olekin huvittavaa!

Luna muuten, jos pieni alue metsää karsitaan aivan puuttomaksi, onko se silloin enää metsää?

Rakkain terveisin,
Delia

VIII (sanalla tallettaa)
Ennen nukkumaan menemistä Delia selailee vanhoja vanhemmiltaan saamia kirjeitä ensimmäisiltä kouluvuosiltaan. Hän on tallettanut jokaisen saamansa kirjeen matka-arkkunsa pohjalle huolehtien kuitenkin, etteivät ne rypistyisi liikaa muiden tavaroiden alla. Deliasta on mukavaa lukea siitä, kuinka Luna ja Romilda antavat hänelle neuvoja ensimmäistä kouluvuotta varten, silloin kun Delia ei vielä oikein tiennyt, mikä aine häntä eniten kiinnostaisi.

Mutta ovat Luna ja Romilda olleet huolissaankin, varsinkin Delian toisena ja kolmantena lukuvuonna, jolloin hänellä oli niin paha olo yksinäisyytensä ja kiusaamisensa vuoksi, että hän oli kerran jopa yrittänyt itsemurhaa. Saman tien oli Luna rientänyt koululle ja hakenut hänet hetkeksi kotiin.

Ja opettajat ymmärsivät miksi.

[Isfet]

Hei, miksi tällä ei ole kommentteja? Tämähän oli kiva rapsusarja

Surullista miten Delia oli noin yksinäinen :´( Vain hieman erillaiset vanhemmat... Luulisi kyllä että joku rohkea ja vähemmän vanhoillinen olisi löytynyt, mutta ei kai sitten. Delia on kyllä kiva hahmo (ja ansaitsisi kunnon luonneanalyysin, mutten nyt malta), ja ehkä hän tulevaisuudessa löytääkin ystävän

Raapaleissa oli kivasti kuvailua, vähän parempia ja selkeämpiä välejä olisin tuonne kaivannut (niin että yksittäinen raapale olisi helpompi löytää, kyllähän se onnistuu ihan hyvin nytkin jos katsoo). Nuo sanat liittyvät sisältöön oleellisesti, pointsit siitä.

Mukava välipala, kiitos siitä <3

[LetsPotterHeadFanFic]

Aah ihanaa! Anteeksi jo näin alkuun, että en tee kauhean pitkää kommenttia.

Siis jotenkin Lunan luonne näkyy Delialla täydellisesti ja Romildaakin. Deliaa käy kyllä sääliksi, sillä homo perheissä ei mitään vikaa ole, kuitenkin hyvä, etteivät opettajat tuomitse häntä (paitsi Kalkaros).


Sent from my iPhone using Tapatalk

[Lunalotta]

Isfet: hei sinä ihanuus, anteeks että vastaan melkein vuoden myöhässä mutta kun. Tää rapsusarja sai jatkoa vasta nyt. Mutta kiitos kommentista, itsenikin käy Deliaa sääliksi. Vielä mä sitä kyllä näytän kituuttavan hetken, ennen kuin sen elämään tulee onnea. (älä spoili älä spoili älä spoili). Kyllä sieltä varmaan joitain ei niin vanhoillisia löytyy, mutta ehkä ne ei vain uskalla avata suutaan puolustaakseen heikoimpiaan peläten tulevansa itse kiusatuiksi. Tai jotain. Saa nähdä, ehkä sieltä vielä joku rohkea avaa suunsa! Ja haha, luonneanalyysissa ei ole mitään vikaa jos siihen myöhemmin ryhdyt, tiedänpähän sitten ainakin ollaanko me samalla aaltopituudella Delian luonteen suhteen Delia vielä mullekin kun on hieman vieras näin pitkän kirjoitustauon jälkeen, niin voi olla että sun luonnealasyysi osuiskin hyvinkin oikeaan. Ja mitä visuaaliseen juttuun tulee, niin anteeksi siitä. Mun on vaikea tietää mikä näyttää selkolukuiselta ja mikä vaikealta, kun itse en näe lukea Mutta toivottavasti silti pystyt edes jotenkin näitä lukemaan xD Ja kiitos kaunis kommentista <3

LetsPotterHeadFanFic: Vaikket enää täällä jäsenenä ole, niin ehkä sä vilkuilet finiä sitten vieraana, tai toisella nimimerkillä. Kiitän kuitenkin sun kommentistasi! Kalkaros on vähän tollanen luimu, mikä ärsyttää mua itseänikin. Toivottavasti se ei Deliaa sentään koko ajan ole piikittelemässä. :c Mutta jatkoa tulee nyt!

A/N: Lyhyestä virsi kaunis: anteeksi. Tässä meni melkein _vuosi_? Ja tällä on lukukertoja melkein _700_? Uskomatonta. No, tässä nyt on pitkästä aikaa jatkoa, kun sain inspiksen jatkaa vanhoja tekstejä, kun käskin itseäni siihen tarpeeksi kauan. Ja tässä olisi nyt pari raapaletta lisää, kun en malttanut kirjoittaa niitä kauheaa kasaa ennen julkaisua. Kuten ehkä huomaattekin niin toinen on tuplarapsu. (: Oikeesti 700 lukukertaa melkein! Huiui. Kiitos kaikille ketkä ootte lukeneet (ja pettyneet pitkästä tauosta), vaikkette ole vielä sanaista arkkuanne avanneet - kyllä noin iso lukumäärä jo jostain kertoo, että tätä on luettu! <3 Ootte ihania <3

VIIII
Nyt Delia on jo tottunut yksinäisyyteen, eikä enää harkitsisi missään tapauksessa itsemurhaa. Se oli ollut epätoivoisen tytön paniikinomainen ratkaisu, jota Delia ei enää hyväksyisi edes ajatella. Hän oli aivan liian rakas vanhemmilleen jättääkseen heidät täysin.

Mutta vaikka Delia olikin tottunut yksinäisyyteen, haluaisi hän silti ystävän. Mutta koska hän ei ollut muutamaan vuoteen lähestulkoon ikinä avannut suutaan muulloin kuin pakon edessä, tulisi jollekin luokkalaiselle puhuminen olemaan hyvin vaikeaa. Eikä Delia oikein edes tiedä, kiinnostaisiko ketään tällaisen hiljaisen haaveilijan seura. Kyllähän opettajat häntä tervehtivät, mutta se ei ole sama asia.

Mietteisiinsä vaipuneena Delia vetää pylvässänkynsä verhot eteen ja yrittää saada itsensä nukahtamaan.

X
Aamulla suuressa salissa Delian katse kiinnittyy vaistomaisesti saapuvaan pöllölaumaan ja yrittää etsiä sieltä omaa lehtopöllö Pandoraansa. Hetken etsinnän jälkeen Delia tunnistaakin sen, ja pöllö laskeutuu hänen eteensä pöydälle koipeaan ojentaen. Siinä olisi Lunan ja Romildan vastaus hänen kirjeeseensä.

Delia irrottaa kirjeen pöllön jalasta ja antaa sen nokkaista hieman kurpitsamehua ennen kuin se lentää pois.

Hei rakas Delia,
meillä menee oikein hyvin. Luna on lähtenyt hieman pidemmälle matkalle limppejä etsimään, mutta käski minun lähettää sinulle terveisiä, kun kerroin sinun kirjeestäsi hormipulverin kautta hänelle.

Mukava kuulla, että opiskelu sujuu hyvin! Et ole ainakaan ottanut minusta mallia, joka keskittyi enemmänkin poikiin opiskelun sijaan. Saat nauraa minulle.

Delian on pakko naurahtaa, kun lukee kirjeestä tämän kohdan. Hän kyllä muisti Lunan kertoneen Romildan olleen tunnettu Harry Potterin ihailijakerhon jäsen.

Muista kuitenkin myös ottaa rennosti ja huilata. Opiskelun rinnalla on myös tärkeää muistaa ottaa rennosti, eikä lukea koko ajan. Vaikka pidätkin kirjoista, muista ottaa aikaa myös itsellesi! Hauskaa, että olet pelleillyt Riesun kustannuksella.

Meilläkin on sinua ikävä, joululoma tulee kyllä pian. Sitten me taas näemme!

Luna vastaa kysymykseesi näin: hän sanoo, että vaikka metsästä karsittaisiin kaikki puut, on siellä silti yhä läsnä metsän henki. Sitä ihmiset eivät saa pois millään, vaikka puut pois karsisivatkin.

Voi hyvin,
Romilda