Kirjoittaja Aihe: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 25.luku 7.12.2016!  (Luettu 35391 kertaa)

Lily Evans

  • ***
  • Viestejä: 23
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 13.luku 28.4.2016!
« Vastaus #40 : 28.04.2016 22:21:46 »
Hui kauhee, mä melkein itken koska tuo loppu oli vaan niin suloinen  ::) Voivoi Remus ja Sirius, en kestä. Enkä saa (yllättäen) mitään järkevää aikaan. Tosiaan, lopussa oli tosi sulonen ja jotenki aito kohtaus, mutta tykkäsin myös noista Siriuksen ja Jamesin tunnustuksista, jotenki tuntuu just niiden tyyliseltä yhtäkkiä vaan möläyttää jotain, ilman mitään alkuselvityksiä. Ja niinhän asiat on helpointa hoitaa eikö vain? 8)

Yks pieni virhe pisti silmään;
Lainaus
ja sen hiljainen tikitys sai pojan hulluudenpartaalle
En tiiä onko näppäilyvirhe vai mikä, mutta oisko ennemmin hulluuden partaalle?   :P

Lils

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 13.luku 28.4.2016!
« Vastaus #41 : 05.05.2016 12:24:03 »
Awws :3

Voi James, millaiseen soppaan oot mennyt lusikkasi työntämään! Siis oikeasti, nyt James joutuu tasapainottelemaan Lilyn ja Heatherin välillä ja joutuu miettimään seuraavaa siirtoaan. En kyllä ihmettele että joululoma on Jamesille erittäin toivottu tauko siitä sotkusta, ihan hyvä että hänellä on aikaa ja tilaa ajatella. Tosin pubireissu Siriuksen kanssa ei kuulosta parhaalta mahdolliselta ratkaisulta, mutta näköjään se toimi! ;D Tykkäsin siitä kohdasta, koska minusta oli helpottavaa että pojat uskalsivat jakaa mielessä pyörineet asiansa toistensa kanssa yhteisymmärryksen merkeissä :) Huvitti kyllä kuinka pojat vaan vetävät shotteja toisensa perään, ja vaikka James ajattelee juomisen hidastamisen olevan hyvä ratkaisu, hän seuraa kuitenkin Siriuksen perässä ja jatkaa edelliseen malliin :D

”Kappas, onko siinä James ja Sirius!” nainen sanoi hilpeästi. ”Miten Tylypahkassa menee?”

”Paikka on yhä pystyssä, ihme kyllä”, Sirius sanoi nojatessaan tiskiin ja väläyttäessään hurmaavimman hymynsä

Sirius :'D

Tuntui hyvin kummalliselta kuvitella hänen kahta parasta ystäväänsä suutelemassa, mutta hän yritti parhaansa.
Tästä pystyy jotenkin niin hyvin näkemään Jamesin ajatukset ;D Hyvä James, yrittäminen kannattaa aina! :D

Sitten oli tuo Remus :( Vitsi mulle tuli kauhean paha mieli Remuksen puolesta, kun se päivällinen ei sujunut kovinkaan iloisissa merkeissä :( Myös Remuksen ajatukset vanhempiensa onnellisuudesta ja siitä, ovatko he yhdessä enää vain Remuksen takia, liikuttivat. Mutta onneksi Sirius tuli piristämään, tosin vain "ihan pikkuriikkisessä" humalassa :D

Loppu oli ihana ja suloinen, hihkuin vaan riemusta kun Sirius ja Remus taisivat saada välinsä vihdoin sovitettua! :3 Viimeinen virke oli myös suloinen, kun Remuksella ei enää ollutkaan vaikeuksia nukahtaa :3

Ai vitsit tää luku oli hyvä! :3 Tavallaan virkistävää, että tässä luvussa tapahtumapaikkana ei ollutkaan Tylypahka, ja että tässä keskityttiin taas enemmän kelmeihin. Se on sellaista mukavaa vaihtelua ja tuo uutta näkökulmaa :) En kuitenkaan malta odottaa, miten tää tästä etenee, ja miten James saa kaiken selvitettyä! :D

Kiitos taas uudesta luvusta, tykkäsin!!!

-DH58 

Jippu

  • ***
  • Viestejä: 135
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 13.luku 28.4.2016!
« Vastaus #42 : 22.05.2016 20:29:07 »
Isfet: kiitos kommentista ja tervetuloa uudelle lukijalle! :) Kiitos hirveästi kehuista, tosi kiva että kirjoitustyylini miellyttää ja tässä tarinassa on helppo pysyä mukana. Olen tosi huono vastaamaan kommentteihin joten tyydyn vaan kiittämään kovasti että viitsit tulla kommentoimaan, uudet kommentoijat ilahduttavat aina  :)
Lily Evans: kiitos kommentista! Ihanaa että tuo loppukohtaus osui ja upposi, Sirius/Remus<3 tosiaan  ::) Ja korjasin tuon kirjoitusvirheen, hyvä kun huomasit!
DragonHeart58: kiitos kommentista! Tosi kiva että tykkäsit taas uudesta luvusta ja jaksoit taas kirjoittaa noin pitkän kommentin, en taaskaan keksi mitään sanottavaa tähän ää. Kiitos  :-*

Oikeasti, melkein kuukausi?! Tuntuu kuin olisin julkaissut viimeisimmän luvun joskus VIIKKO sitten ja silti jotenkin melkein kuukausi pääsi vierähtämään. Olen kamalan pahoillani hidastuneesta postaustahdista. Yritän parhaani mutta en uskalla luvata mitään, kouluhommat alkaa olla ohi mutta sitten alkaakin kesätyöt.... Plää.

---------------------------------------

14.luku


”Täällä haisee siltä kuin olisit tyhjentänyt kokonaisen viinakaupan.”

James repi väkisin silmänsä auki ja kohdisti katseensa äitinsä epäselvään hahmoon, joka huojui oviaukolla. Tai todennäköisesti hänen äitinsä ei huojunut vaan Jamesin katse, josta pystyi päättelemään että hän oli juonut ihan liikaa edellisenä iltana. James oli lopettanut laskemisen yhdennentoista shotin kohdalla.

”Minusta tuntuukin ihan siltä”, James mutisi ja painoi kasvonsa tyynyyn. ”Voi Merlin.”

Rouva Potterin huulilla käväisi nopea, huvittunut hymy mutta hän vaihtoi sen ankarampaan ilmeeseen. Nainen harppoi huoneen poikki ja vetäisi ikkunan peitoksi vedetyt verhot auki Jamesin vastalauseista huolimatta.

”Jonkun pitäisi sanoa Amandalle että lopettaa teidän juottamisen”, hän sanoi päätään pyöritellen. ”Satutko tietämään missä Sirius on?”

James kohotti kasvonsa tyynystä ja tiiraili äitiään silmiään siristäen, yrittäen totutella yllättäen liian valoisaan huoneeseen. Jamesin oli pakko myöntää, että hänellä ei ollut mitään hajua missä hänen ystävänsä oli. Hän ei edes muistanut olivatko he tulleet yhtä matkaa kotiin. Oikeastaan hän ei edes tiennyt miten oli päässyt kotiin.

”En”, hän lopulta vastasi ja hautautui taas tyynyynsä. Kirkas huone sai hänet voimaan pahoin.

”Todennäköisesti jonkun tytön luona”, rouva Potter tuumasi. James muisteli heidän eilisiä keskustelujaan ja mietti mielessään että Sirius todennäköisesti ei ollut kenenkään tytön luona mutta tyytyi mumisemaan jotain myöntyvän kuuloista tyynynsä uumeniin.

”Oikeastaan minä tulin vain tuomaan tämän sinulle”, nainen jatkoi ja heitti kirjekuoren tyynylle Jamesin pään viereen. Poika käänsi sitä niin, että näki oman nimensä Heatherin siistillä kaunolla kirjoitettuna. Se ei ainakaan parantanut hänen huonoa oloaan. Sitten hän kääntyi katsomaan äitiään, joka seisoi odottavasti hänen vieressään.

”Kiitos”, poika sanoi ja työnsi kirjeen tyynynsä alle. ”Minä osaan lukea tämän ihan itsekin.”

Rouva Potter tuhahti ja käveli ovelle, josta vielä kääntyi poikansa puoleen.

”Haluatko aamiaista? Isäsi paistaa pekonia.”

Sen enempää ei tarvittu, että James loikkasi sängystä ylös ja syöksyi äitinsä ohi kylpyhuoneeseen oksentamaan. Kun pari tuntia myöhemmin poika oli selvinnyt pahimman yli, hän muisti Heatherin kirjeen ja kaiveli rypistyneen kuoren tyynynsä alta.

Hei, James!
Tiedän että joululoma alkoi vasta, mutta äiti huomasi meidät eilen asemalla ja innostui aivan valtavasti, he ilmeisesti olivat äitisi kanssa samaan aikaan Tylypahkassa. Hän vaati minua heti kirjoittamaan sinulle ja pyytämään sinut tänne meille Tapaninpäivän illalliselle ja yökylään. Ymmärrän jos tämä tuli vähän äkkiä etkä ole valmis tapaamaan vanhempiani, mutta he ainakin ovat hyvin innokkaita tapaamaan sinut. Ja olisihan minustakin mukava nähdä sinua mahdollisimman pian. Hugo on kutsunut myös Lilyn.
Vastaustasi odotellen, Heather


James tunsi äkillisen mustasukkaisuuden pistoksen muistellessaan Lilyn sanoja siitä, että tyttö asui melkein Hugon naapurissa. He näkisivät todennäköisesti lomallakin joka päivä. Ja saman tien James mietti miten typerä oikein oli. Lily ja Hugo seurustelivat, totta kai he näkisivät lomallakin. Ja hänen tyttöystävänsä pyysi häntä juuri yökylään, joten hän tarttuisi tilaisuuteen ja menisi, eikä hänen päätökseensä vaikuttanut lainkaan se, että paikalla sattuisi olemaan myös eräs punapää.

Poika kirjoitti Heatherille nopean myöntävän vastauksen ennen kuin painoi taas päänsä tyynyyn ja nukahti.

-

Siriuksen aamu ei ollut yhtään sen miellyttävämpi kuin Jamesinkaan. Kun hän avasi silmänsä, hänellä ei aluksi ollut hajuakaan missä hän oli. Valkoinen katto, jonka maali oli lohkeillut useammasta kohdasta ei todellakaan kuulunut hänen huoneeseensa Pottereilla. Varovasti poika käänsi päätään sen verran, että näki ikkunan, jonka edessä roikkui tummansiniset verhot, joissa oli hopeisia tähtiä. Eilisillan muistikuvat alkoivat hitaasti vyöryä hänen mieleensä. O’Connor, humalainen James joka vannoi selviävänsä yksin kotiin, pimeä pihamaa, pikkukivet, Remus ikkunassa, lumihanki, paloportaat, sänky…

Sirius pomppasi nopeasti istumaan ja katui hetkeä myöhemmin äkkinäistä liikettään, joka sai sängyn pyörimään ja pahensi orastavaa päänsärkyä hurjasti. Hän puristi hetkeksi silmänsä kiinni ennen kuin avasi ne ja antoi katseensa kulkea huoneen poikki. Remuksesta ei näkynyt jälkeäkään. Sirius voisi livahtaa ulos ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, minkä jälkeen he jatkaisivat samalla tavalla kuin koko syksyn. Tai sitten hän voisi jäädä odottamaan Remusta ja puhumaan asiat halki, jonka jälkeen he… mitä? Siriuksella ei ollut hajuakaan mitä sitten tapahtuisi.

Ennen kuin poika ehti päätyä mihinkään tulokseen, huoneen ovi raottui ja Remus kurkisti sisälle. Hänellä oli farkut ja puhdas t-paita ja hänen hiuksensa olivat vielä hieman kosteat suihkun jäljiltä. Nähdessään että Sirius oli hereillä, poika astui kynnyksen yli huoneeseen ja jäi seisomaan paikalleen vaaleanpunaiset laikut poskillaan.

”Huomenta”, Remus sanoi lopulta ja astui muutaman askeleen sänkyä kohti. ”Minä arvelin että sinä voisit kaivata näitä.”

Remus ojensi Siriukselle ison vesilasin ja kupillisen kivunlievityslientä.

”Kiitos”, Sirius sanoi ja huitaisi liemen kerralla alas. Sen jälkeen hän otti ison kulauksen ihanan kylmää vettä ja laskin lasin yöpöydälle. Hänen olisi varmaan pitänyt keksiä jotain sanottavaa, mutta pää löi tyhjää. Onneksi Remus otti ohjat käsiinsä.

”Minä ymmärrän jos sinä sanoit eilen jotain sellaista mitä et olisi halunnut”, poika sanoi ja liikahti vaivaantuneesti.

Sirius kohotti katseensa Remukseen ja keräsi kaiken rohkeutensa. Nyt tai ei koskaan.

”Minä sanoin juuri sen mitä olen jo pitkään halunnut”, hän sanoi ja nousi seisomaan kävellen Remuksen luokse. Toinen poika nielaisi hermostuneena. ”Minä olen pitänyt sinusta siitä kesäloman päivästä asti kun James ja Peter sammuivat ja me juttelimme siinä laiturilla koko yön.”

Sirius astui vielä askeleen lähemmäs.

”Ja minä tiedän että sinä pidät minusta myös.”

Taas askel, eikä Remus perääntynyt kauemmas.

”Kenenkään ei tarvitse tietää”, Sirius vielä kuiskasi ennen kuin painoi huulensa Remuksen huulille. Remus kävi sisällään järjen ja tunteiden taistelua ja vasta siinä vaiheessa kun Sirius oli vetäytymässä kauemmas tästä hyvin yksipuolisesta suudelmasta, hän teki päätöksensä. Ennen kuin Sirius ehti kovin kauas, hän veti pojan lähemmäs ja vastasi suudelmaan täydestä sydämestään. Se oli vielä parempi kuin heidän ensimmäinen suudelmansa ja kun he vihdoin vetäytyivät kauemmas toisistaan, molempien kasvoja koristi varovaiset mutta onnelliset hymyt.

----------------------------------------


Empty minds make the most noice.

Zorrotar

  • ***
  • Viestejä: 200
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 14.luku 22.5.2016!
« Vastaus #43 : 24.05.2016 00:08:27 »
Jotenkin tosi söötti luku :D
Jatkoa odotellessa, voin vaan kuvitella miten James ja Lily päätyvätkin yllättäen pussailemaan jossain nurkan takana tai vastaavaa :D

Zorrotar

Lily Evans

  • ***
  • Viestejä: 23
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 14.luku 22.5.2016!
« Vastaus #44 : 02.06.2016 22:31:30 »
Vau, mahtava huomata miten kehityt luku luvulta, tästä ei enää edes läytynyt kirjoitusvirheitä! Mun on vaikee edelleenki päättää pidänkö vai ekkö pidä Heatherista, toisaalta voin samaistua häneen, mutta silti hän on Lilyn ja Jamesin välissä...   >:( Lils ja Jamesie yhteen ja heti! (Oikeesti ei ihan heti koska haluan lukea juonenkäänteitä rauhassa eteenpäin.)

En ihmettelekään, että Heatherin ja Hugon vahemmat tykästyivät Jamesiin; kukapa ei?  ;) Tykkään siitä, että Lilykin on sitten siellä mukana kuvioissa, kaikkihan kävisi tylsäksi ilman Jamesin ja Lilyn säätämistä.

Voi kamala, miten saatkaan nämö Remuksen ja Siriuksen kohtaukset näin ihaniksi, sulan aina lumiukon lailla niitä lukiessani. Aivan übersuloinen loppu tässäkin luvussa.

Lainaus
Remus kävi sisällään järjen ja tunteiden taistelua ja vasta siinä vaiheessa kun Sirius oli vetäytymässä kauemmas tästä hyvin yksipuolisesta suudelmasta, hän teki päätöksensä. Ennen kuin Sirius ehti kovin kauas, hän veti pojan lähemmäs ja vastasi suudelmaan täydestä sydämestään. 
MAAILMAN SULOISIN TUITUI REMUSSS!!  ;D

Vihdoin itsensä koonnut ja jatkoa innokkaana odotteleva, Lils

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 14.luku 22.5.2016!
« Vastaus #45 : 05.06.2016 11:21:45 »
Olen selvästi kunnostautumisen tarpeessa kun saavun heittämään kommenttia vasta nyt?  :o Hyvänen aika, täytyypä ottaa itseä niskasta vähän tiukemmin kiinni... :D

Eli, myönnän että olen lukenut tän luvun aiemmin, mutta eräästä hyvin yleisestä syystä kuin kiire en ole kerennyt istahtamaan niin pitkäksi aikaa, että saisin aikaan lukuun tarpeeksi syventyneen ja monipuolisen kommentin, jollaisen tämä luku ja tarina ehdottomasti ansaitsevat ;). Pyydän siis mitä nöyrimmin anteeksi *katsoo koiranpentuilmeellä*.

Pitkästyttävien jorinoiden jälkeen itse lukuun, joka oli minusta tavattoman suloinen ja vei sydämeni mennessään - jälleen kerran :). Alku alkoikin jo sillä, että purkahdin ensimmäisen lauseen kohdalla nauruun - pystyn vain kuvittelemaan, miten järkyttävät aromit leijailivat Jamesin huoneessa XD Rouva Potter vaikuttaa minusta mainiolta tyypiltä, hänen ja Jamesin välinen keskustelu kirvoitti hymyn huulilleni :D

Vitsit, ei muuten ollenkaan huono ratkaisu että Heather kutsuu Jamesin yökylään joululomalla! Tietenkin se on vähän jännää että Heatherin äiti ihan vaatii Jamesia tulemaan heti yöksi nähtyään heidät asemalla, ja yleisesti ajateltuna loogisempaa olisi voinut olla vaikka kutsuminen päiväkylään. Mutta itse olin kuitenkin sitä mieltä, että kutsu yökylään oli loistava veto, joten miksi ei? XD Heatherin äiti/vanhemmat haluavat vain selkeästi tutustua Jamesiin, ja jos kerran Lilykin tulee Hugon kutsumana yöksi, miksi Heather ei saisi kutsua Jamesia? :P Yökyläily lisää tietenkin myös draaman mahdollisuutta huomattavasti enemmän kuin teepöydän ja kuivien keskustelujen ääressä vietetty päiväkylä :D   

Voi hitsi, en malta odottaa siihen yökylään asti :D

Remus ja Sirius hoitivat taas tämän luvun lutuisemman puolen. Awws, he olivat vaan jotenkin niin suloisia :3 Remus sai itselleen ominaisen huolehtijan roolin, joka toi Siriukselle kivunlievityslientä ja vesilasin, naww :3 Muutenkin Remuksen ja Siriuksen hahmot olivat tässä omanlaisiaan, Remus vaivaantuneesti liikahdellen ja hermostuneesti nieleskellen (tosin hän rohkaistui loppua kohden :3), Sirius taas vaikutti varmemmalta ja rohkeammalta, ja omasta mielestäni Siriukselle sopi hyvin tää pohdinta, livahtaisiko hän pois Remuksen ollessa poissa vai jäisikö hän. En osaa kunnolla selittää miksi, minusta tämä ajattelu vain sopi hänelle :P Loppu oli minusta kovin suloinen, äww :3.

Kiitos taas aivan ihanasta luvusta, jatkoa odottelen ja kovasti! :3

-DH58

Jippu

  • ***
  • Viestejä: 135
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 14.luku 22.5.2016!
« Vastaus #46 : 06.06.2016 20:50:11 »
Zorrotar: kiitos kommentista!
Lily Evans: kiitos kommentista! Kiva että kehittymisen huomaa, se onkin tavoitteena. Ja minulla on vähän samanlaisia mietteitä Heatherista, en ole ihan varma tykkäänkö hänestä vaikka olenkin itse hänet kehittänyt...  :D Ja kyllä, Sirius ja Remus on vaan niin <3
DragonHeart58: kiitos kommentista! Ehkä sinun kommentointi-intosi hiipuu kun minullakin lukujen julkaisuväli aina pitenee pitenemistään, varmaan minunkin pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni  :D Mutta ymmärrän, kiire on ollut itselläkin! Kiitos taas pitkästä kommentista ja kaikista kehuista, ilahduin kommentistasi kovasti niin kuin aina  :)

Seuraavaan lukuun:

---------------------------------

15.luku

Lily pysähtyi O’Donnellien tonttia rajaavan aidan portille ja jäi tuijottamaan suurta valkoista taloa edessään. Hän oli nähnyt Hugoa lomalla vain kerran, ohimennen ennen jouluaattoa kun he olivat vaihtaneet lahjat ennen kuin Lily lähti joulunviettoon isovanhempiensa luokse. Lilyllä oli tästä Tapaninpäivän perheillallisesta varsin ristiriitaiset tunteet, varsinkin kun Hugo oli ilmoittanut että myös James oli tulossa paikalle. Tyttö oli koko joululoman ajan työntänyt molemmat pojat tehokkaasti pois mielestään ja nyt kaikki syylliset ajatukset Jamesista ja suudelmasta pyörivät taas hänen päässään. Ehkä hän voisi vielä kääntyä, sanoa Hugolle olevansa sairaana ja jatkaa ajatustensa välttelyä vielä pari viikkoa.

”Etkö meinannut mennä sisälle?”

Lily hätkähti kuullessaan Jamesin äänen selkänsä takaa. Pojan hiuksissa oli lunta ja hänen kysyvä katseensa sai Lilyn sydämen hakkaamaan hieman kovempaa. Tyttö sätti heti itseään päänsä sisällä ja pakotti itsensä ryhdistäytymään.

”Minä vain… äh, ei mitään.” Lily pudisteli päätään ja viittoi sitten taloa kohti. ”Mennäänkö?”

James kohautti olkiaan ja he hiljaisuuden vallitessa kävelivät pihan poikki ovelle. Lily soitti ovikelloa ja hetkeä myöhemmin ovi lennähti auki paljastaen naisen, joka näytti pelottavan paljon Heatherilta mutta vain parikymmentä vuotta vanhemmalta.

”Lily, onpa mukava nähdä pitkästä aikaa!” nainen hihkaisi ja veti tytön halaukseen. James jäi kiusaantuneena seisoskelemaan taemmas, kunnes nainen huomasi hänetkin.

”Ja sinä olet varmaan James!”

James astui pari askelta eteenpäin ja ojensi kätensä puristaakseen naisen kättä.

”Rouva O’Donnell, hauska tutustua.”

Mutta nainen vetäisi hänetkin tuttavalliseen halaukseen.

”Sano vain Hannah! Sinä todella näytät äidiltäsi, mitä Euphemialle kuuluu?”

”Käski sanoa terveisiä”, James sanoi ja virnisti jo huomattavasti rennommin. Hannah O’Donnell vaikutti hyvin mukavalta ja lämpimältä ihmiseltä. Mutta ennen kuin he ehtivät jutella sen enempää, sekä Hugo ja Heather ilmestyivät äitinsä taakse, molemmat hymyillen.

”Ai, te tulitte samaa matkaa?” Heather kysyi ja hänen suupielensä nytkähti kummallisesti, mutta hymy ei kadonnut minnekään. Lily ja James vilkaisivat toisiaan nopeasti, ja Lily pudisti päätään.

”Portilta asti”, James sanoi ja veti sitten tyttöystävänsä halaukseen. ”Mitä kuuluu?”

Heather veti pojan sisemmälle taloon ja piti hänelle pienen esittelykierroksen. Alakerrassa oli olohuone, keittiö, ruokasali ja valtava kylpyhuone sekä kolme makuuhuonetta, vanhemmille, Hugolle ja Heatherille. Yläkerrassa oli kolme vierashuonetta sekä toinen valtava kylpyhuone. Heather johdatteli pojan suoraan yhteen yläkerran vierashuoneita, jonne Hannah oli pedannut jo sängyn valmiiksi. Heather pahoitteli että hänen vanhempansa, varsinkin isä, olivat välillä varsin vanhanaikaisia, varsinkin ensimmäisen yökylän suhteen, joten he joutuisivat viettämään yön eri sängyissä. Sitten tyttö lisäsi vastahakoisesti että Lily tulisi nukkumaan viereisessä vierashuoneessa ja James nyökkäsi yrittäen näyttää mahdollisimman välinpitämättömältä.

Melkein heti esittelykierroksen jälkeen he asettuivat päivälliselle, jossa James tapasi myös kaksosten isän Harrisonin, joka oli parrakas ja melko yrmeän näköinen mies. Pian James huomasi että Hannah oli istuttanut hänet ruokapöytään Lilyn viereen, Heatheria vastapäätä. James mietti miten oli onnistunut hommaamaan itsensä niin kiusalliseen tilanteeseen ja keskittyi paistiinsa yrittäen olla välittämättä Lilyn kyynärpäästä, joka hipoi häntä vähän väliä.

”No, James”, Harrison sanoi hetken päästä. ”Mitä sinä meinasit Tylypahkan jälkeen?”

”Minä ajattelin hakea auroriksi”, James vastasi saman tien. ”Varsinkin tässä tilanteessa minä haluan auttaa velhoyhteisöä parhaalla mahdollisella tavalla.”

”Voi, muistatteko miten Heatherin unelma-ammatti pienenä oli merenneito?” Hannah keskeytti. ”Vaikka minä yritin hokea hänelle että se ei ole mikään ammatti, hän pysyi kannassaan monta vuotta.”

”Äiti”, Heather sähähti naama punaisena. Harrison vain nyökytteli tuijottaen samalla Jamesia mietteliäästi.

”Entäs sinä, Lily?” mies kysyi kääntyen Lilyn puoleen. James huokaisi helpotuksesta kun miehen pistävä katse siirtyi pois hänestä ja hän uskalsi työntää uuden haarukallisen ruokaa suuhunsa.

Päivällisen jälkeen he siirtyivät olohuoneeseen ja Hannah loitsi takkaan tulen. James oli helpottunut kun Lily ja Hugo istuivat eri sohvalle kuin hän ja Heather, ja poika pääsi kauemmas Lilystä. He juttelivat niitä näitä ja James oli juuri ehtinyt rentoutua, kun Harrison iski jälleen.

”Minä olen saanut Hugon ja Heatherin puheista sellaisen käsityksen että teillä kahdella on jotain historiaa”, mies sanoi ja antoi katseensa kulkea Jamesista Lilyyn. Lilyn poskille ilmestyi punaiset laikut ja Jameskin jäi hetkeksi sanattomaksi, mitä kävi hänelle hyvin harvoin.

”Me – ” Lily aloitti mutta James keskeytti hänet.

”En sanoisi sitä historiaksi”, poika sanoi kevyesti. ”Minä pyysin Lilyä muutaman kerran ulos ja päädyin joka kerta hengenvaaraan joten se siitä.”

”Mikä sai sinut muuttamaan mielesi?” Harrison jatkoi tenttausta.

”Isä!” Heather sähähti ja loi Jamesiin nopean, anteeksipyytävän katseen. ”James on minun poikaystäväni, ei mikään terroristiepäilty.”

”Ajat muuttuu”, James vastasi tyynesti. Hänen katseensa käväisi Lilyssä, joka tuijotti häntä kummallinen ilme kasvoillaan.

Loppuilta sujui rauhallisesti. Nuoriso pelaili lautapelejä, kun Hannah keskittyi neulomiseen ja Harrison luki kirjaa mulkoillen väliä Jamesia sivujen yli. Kello oli jo yli kahdentoista kun he vihdoin lopettelivat. James suukotti Heatheria nopeasti, kun tyttö jäi alakertaan makuuhuoneeseensa ja James kipusi yläkerran vierashuoneeseen. Lily oli jäänyt vielä hetkeksi juttelemaan Hugon kanssa olohuoneeseen ja James makasi jo sängyssään, kun hän kuuli tytön askeleet portaissa. Hetkeä myöhemmin tytön huoneen ovi kolahti kiinni ja tämän askeleiden äänet vaimenivat.

Mutta vaikka James kuinka yritti, hän ei saanut unta. Huone tuntui tukahduttavan kuumalta ja vaikka hän potki peitonkin lattialle, ahdistava olo ei poistunut. Hänen mielessään välähteli vuorotellen Heatherin ja Lilyn kasvot ja poika tunsi hillitöntä halua karata ikkunasta. Oli ollut todella huono idea tulla.

Karu totuus oli, että hän ei ollut päässyt yli Lilystä. Heather oli mukava tyttö, ja James todella viihtyi hänen seurassaan. Mutta Heather ei ollut Lily. Hän ei saanut Jamesissa aikaan samanlaista, kihelmöivää tunnetta, minkä Lily oli aiheuttanut kun he olivat suudelleet. Ja poika tunsi huonoa omatuntoa ajatuksistaan, varsinkin kun hän tiesi miten vaikeaa Heatherilla oli ollut viime aikoina. Eikä hänen oloaan helpottanut lainkaan se, että nämä ajatukset tupsahtelivat hänen päänsä juuri silloin kun Heather ja varsinkin hänen pelottava isänsä nukkuivat vain muutama metri hänen alapuolellaan.

Lopulta James kömpi ylös sängystä ajatuksissaan hakea lasillinen kylmää vettä. Hän kurkisti pilkkopimeään käytävään ja empi hetken ovella. Hänellä ei ollut enää mitään muistikuvaa mikä kolmesta muusta ovesta johti kylpyhuoneeseen, eikä hän varsinkaan halunnut pamahtaa yllättäen Lilyn huoneeseen. Poika lähti hivuttautumaan seinänviertä käytävää eteenpäin yrittäen hapuilla samalla valokatkaisijaa. Mutta hän ei ehtinyt kovin pitkälle, kun törmäsi johonkin pehmeään. James yllättyi niin paljon että menetti tasapainonsa ja tarrasi törmäämisen kohteeseen mutta kaatui silti, vetäen tämän pehmeän möykyn päälleen. Hän kolautti takaraivonsa inhottavasti lattiaan ja voihkaisi.

”James?” möykky kuiskasi.

”Lily?” James kuiskasi takaisin. ”Mitä sinä teet?”

”Etsin kylpyhuonetta”, Lily vastasi. ”Entä itse?”

”Etsin kylpyhuonetta”, Jameskin myönsi. He olivat hetken hiljaa. ”Meinasitko joskus nousta päältäni?”

”Ai”, Lily kuiskasi ja tunsi poskiaan kuumottavan. Onneksi käytävässä oli niin pimeää että hän näki vain Jamesin ääriviivat joten todennäköisesti poika ei huomannut hänen punastumistaan. ”Anteeksi.”

Tyttö kömpi seisomaan ja hapuili pimeyteen kunnes löysi Jamesin käden ja auttoi tämänkin ylös. He jäivät seisomaan vastakkain pimeään käytävään, ehkä vähän lähemmäs toisiaan kuin olisi ollut tarpeellista. James tunsi Lilyn lämpimän hengityksen poskellaan ja melkein jo kumartui lähemmäs… kunnes muisti missä he olivat ja vetäytyi kiireesti hieman kauemmas.

”No, miten joululoma on mennyt?” James kuiskasi lopulta. Samalla hän kuulosteli alakertaan, oliko joku herännyt heidän kaatumisestaan kuuluviin ääniin, mutta talo pysyi hiljaisena.

”Ihan hyvin”, Lily vastasi. ”Sinulla?”

”Ihan hyvin.”

Heidän välilleen lankesi kiusallinen hiljaisuus. James mietti pitäisikö hänen jatkaa kylpyhuoneen metsästystä vai palata sänkyyn, mutta toisaalta Lilyn seura houkutteli häntä liikaa, joten poika pysyi paikallaan.

”Minä – ” he molemmat aloittivat yhtä aikaa ja hiljenivät saman tien. Lily naurahti hermostuneesti ja nojasi seinään.

”Sano vain”, hän sanoi. James haroi hiuksiaan.

”Minä vain ajattelin kysyä haluaisitko tulla meille uudenvuoden juhliin? Äiti ja isä järjestävät ne joka vuosi ja, no, ne ovat yleensä aika vauhdikkaat bileet, varsinkin jos Sirius pääsee terästämään boolin. Ota ihmeessä Hugokin mukaan.”

Lily puri alahuultaan ennen kuin nyökkäsi. Sitten hän tajusi että James ei nähnyt häntä pimeässä käytävässä ja rykäisi.

”Kuulostaa mukavalta”, tyttö sanoi.

”Kiva. Mitäs sinä meinasit sanoa?”

”Äh, en mitään. Minun pitäisi mennä nukkumaan, kello on jo vaikka mitä.”

Ennen kuin James ehti sanoa mitään, Lily käännähti ympäri ja lähti hapuilemaan takaisin huoneeseensa unohtaen kylpyhuoneen etsimisen siihen paikkaan. Oikeasti hän olisi halunnut sanoa, että oli ajatellut Jamesia eikä pystynyt unohtamaan heidän suudelmaansa. Mutta James oli pyytänyt hänet ja Hugon vanhempiensa juhliin ja varmasti Heatherkin oli tulossa. Lily painoi päänsä tyynyyn ja veti peiton korviin vannoen että lopettaisi Jamesin ajattelun siihen paikkaan.

-------------------------------

Pakko myöntää, että en ole tähän lukuun yhtään tyytyväinen  :D ja olen pahoillani, moni varmasti odotti yökyläilyltä enemmän draamaa ja ehkä jopa suudelmaa, mutta olen itse niin pettämisen vastainen ihminen että tuntuisi pahalta kirjoittaa sellaista, joten anteeksi! Kommentteja kaipaan toki, kuten aina  :)
Empty minds make the most noice.

Zorrotar

  • ***
  • Viestejä: 200
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 15.luku 6.6.2016!
« Vastaus #47 : 06.06.2016 23:54:58 »
Ihanaa kun täällä odotti uusi luku  :D
Mutta ei se haittaa ettei kovin kamalasti tapahtunut, se vaan asettaa tulevat tapahtumat suurempaan arvoon :) tykkäsin tosi paljon!

Uudenvuodenjuhlia oditellessa,

Z

Puoliverinen prinsessa

  • Vieras
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 15.luku 6.6.2016!
« Vastaus #48 : 07.06.2016 15:01:28 »
Uusi lukija ilmoittautuu!

Luin kaikki luvut putkeen ja pikkuveli ihmetteli suuresti naurukohtauksiani :D

Ensimmäinen sukupolvi on minulle hyvin rakas ja tämä ficci ei ole horjuttanut rakkauttani kelmeihin, päinvastoin. Sun kirjoitustyyli on todella taidokas enkä löydä kirjoitusvirheitäkään.
Sun kelmit vastaa hyvin paljon mun kuvitelmaa kelmeistä, joskin olen parittanut usein Siriuksen Marlene McKinnonille. Muttei Remus/Siriuskaan huono ole, ihanahan se on!
Lily/James on ihana paritus, Heather ja Hugo tuo kivaa lisää ficciin. Ja Peter ja Kate! Peteriä itse inhoan, koska tiedän mitä tulevaisuudessa tapahtuu :(

Mun kommentointitaidot om tasoa 0/5, pahoittelen.
Odotan innolla jatkoa, tämä on erittäin hyvä ja viihdyttävä ficci!

Lily Evans

  • ***
  • Viestejä: 23
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 15.luku 6.6.2016!
« Vastaus #49 : 08.06.2016 14:26:01 »
Voi ei, Harrison on aivan kamala tyyppi, hyi! En kyllä tuommoista miestä haluaisi apikseni (?, en muista miten nää jutut menee  ;D) Kauhean epäileväinen ja kuiva ja kaikkea, en tykkää. Hannah taas vaikuttaa ihanan tätimäiseltä ja huolehtivaiselta, tulee vähän mieleen Molly Weasley.  :P

Lilyn ja Jamesin yöllinen kohtaus oli aika suloinen. Tuo, ettei pimeässä näe toisen punastumista- kohtausasiajuttu on aika klisee, mutta tuntuu silti aina toimivan. Voi James mitä menit tekemään, nyt Lils luulee ettet tykkää hänestä.. :'( Mutta toisaalta, ehkä Harrisonin silmien alla kannattaa välttää epäilyttävää toimintaa, ettei hän vain nirhaa Jamesia tai jotain. 8)

Tähän lukuun jäin ehkä vähän kaipaamaan Remus/Siriusta, mutta toisaalta tämä on ehkä jollain tapaa tasapainoisempi näin. Söpöilyä odotellessa!

Lils

DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 15.luku 6.6.2016!
« Vastaus #50 : 09.06.2016 11:23:04 »
Loistavaa, uusi luku! <3

Ensi töikseni minun pitää ehdottomasti onnitella Jamesia siitä, miten hienosti hän selviytyi Harrisonin kuulusteluista! :D Yyh, aivan kauheeta jos itse olisin samaisessa tilanteessa, no way :D Miksi ihmeessä herra O'Donnell on niin epäileväinen Jamesia kohtaan, oikeesti? :D Oma veikkaukseni on se perinteinen, että isät (miksei äiditkin?) voivat olla hyvinkin tarkkoja oman tyttärensä seuralaisesta, ja haluavat yksinkertaisesti vain olla varmoja, että poika on kunnollinen ja rehti tyyppi :).

Ei sinun ole mitään tarvetta olla tyytymätön tähän lukuun, minä ainakin pidin tästä! :) Minusta tuo alku oli huvittava, kun Lily jää siihen portinpieleen pohtimaan jotain, ja sitten James ilmestyy paikalle ja he menevät yhdessä sisälle, ja Heather on jo valmiina muuttumaan mustasukkaiseksi koska J+L :D Kokonaisuudessaan tämä oli minusta sellainen hyvän mielen tunnelma Harrisonista huolimatta, ja ilmassa oli kuitenkin sellaista pientä jännitystä, voiko jotain sattua vai ei :) Olen samalla kannalla pettämisenvastaisuudestasi, joten ymmärrän kyllä täysin miksi päädyit näihin ratkaisuihin - eivätkä ne minusta ole ollenkaan huonoja! :) Tietenkin ne yllättivät, mutta eivät kuitenkaan tuottaneet pettymystä, eivät millään tavalla :)

”Voi, muistatteko miten Heatherin unelma-ammatti pienenä oli merenneito?” Hannah keskeytti. ”Vaikka minä yritin hokea hänelle että se ei ole mikään ammatti, hän pysyi kannassaan monta vuotta.”
Vanhemmat ovat selvästi mestareita poimimaan esille tämänkaltaisia kiusallisia asioita juuri siinä väärässä seurassa :D Ei vitsit, sympatiapisteet Heatherille ja huutonaurut mulle  ;D ;D ;D

Huomasin muuten, että kaikkien O'Donnellien perheenjäsenten etunimet alkavat H-kirjaimella :P Onko se ihan tarkoituksenmukaista vai vain hauska sattuma? :)

Täytyy kyllä kehaista siitä, että osaat tosi luontevasti vaihtaa kertojan näkökulmaa :D Tai no, välillä kerrotaan Jamesin näkökulmasta, välillä Lilyn, välillä Siriuksen, välillä Remuksen jne. On virkistävää ja ihanaa lukea eri henkilöiden ajatuksia, ja osaat siirtyä jokaiseen henkilöhahmoon saumattomasti edellisen näkökulman jälkeen :) Kaikki hahmosi ovat muutenkin uskottavia ja omanlaisiaan, tykkään! :3

Oi, vähän kiva että James kutsui Lilyn uudenvuoden juhliin, ja Lily myöntyi! :3 Hyvä että hän muisti kutsua Hugonkin :D Naawww, mä haluun tietää mitä siellä pippaloissa tapahtuu, en malta oottaa seuraavaa lukua! :D

Kiitos taas hirmuisesti tästä luvusta! :)

-DH58


   

Siunsäe

  • ***
  • Viestejä: 300
  • Never Settle
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 15.luku 6.6.2016!
« Vastaus #51 : 09.06.2016 15:18:14 »
Moikka!

Tämä tarina on erityisen mukaansatempaava. Juoni on toimiva ja mielenkiintoinen, ehkä hiukan arkinen tosin. Huispausjuhlat, biletykset jne. kaikki toimivat varmasti ja ovat viihdyttävää luettavaa.

Hahmot ovat onnistuneita. Sekä kelmien että omakeksimiesi hahmojen persoonat ovat rakentuneet aidoiksi. Tietenkin ihan perus kelmificceihin on itse kelmeille haastavaa luoda erityisiä kirjoittajan omakeksimiä piirteitä, koska he nyt ovat kelmejä, ja me kaikki tunnemme heidät jo aika hyvin. Mutta ehkä juuri siinä tulevatkin esiin hyvän kirjoittajan merkit: nelikko on oikein uskottava ja juuri niin omalaatuisensa kuin kuuluukin.

Aluksi olin vähän niin ja näin, kun tarina pyöri aika pitkälti Jilyn ympärillä - he ovat kyllä ihania, myönnän -, mutta mielenkiinto pääsi todella heräämään vasta, kun James alkoi heilata Heatheria, ja erityisesti kun Remus ja Sirre (!!) alkoivat väläytellä ihastumisen merkkejä. Saa nähdä, mitä viimeksi mainittujen elämään mahtuu tulevaisuudessa, voisi olla ehkä odotettavissa pientä draamaa Siriuksen tuntien...

Kuten itsekin insertissä mainitset, tämä on aika tavanomainen kelmificci. Ja vaikkei niitä koskaan voi olla liikaa, en silti henkilökohtaisesti välttämättä jaksaisi alkaa lukemaan ihan jokaikistä. :D Tämä ficci veti kuitenkin puoleensa jo ensimmäisestä luvusta lähtien kirjoitustapasi takia, joka onkin mielestäni tämän tarinan ehdottomasti paras puoli. Sinulla on ihanan kekseliäs ja kujeileva tyyli kuvailla tapahtumia. Dialogit ovat suurimmaksi osaksi rentoja ja niissä käytetään hauskoja sanankäänteitä, juuri sopivia teini-ikäisten nuorten suuhun. Meininki ei kuitenkaan missään vaiheessa mene liian moderniksi - otetaan kuitenkin huomioon ajallinen konteksti. Pidä kiinni kirjoitustavastasi, uskalla ottaa pikku riskejä välillä! Ja kokeile kaikkea uutta. ^^ Se saa tähän tarinaan erityistä kipinää, mikä muissa jatkiksissa helposti jää puuttumaan.

Vivian Musta

  • Vieras
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 15.luku 6.6.2016!
« Vastaus #52 : 09.06.2016 23:00:30 »
Luin tän putkeen ja rakastuin heti <3 Lily/James on aina ollu mun lemppariparitus :) ja Sirius/Remus on kans ihana <3 ja tottakai kelmit muutenki.
*Etsii rakentavaa palautetta ja löytää seuraavan* Oot tosi hyvä kirjottaan, tai siis tykkään sun kirjotustyylistä ja tää aihe on ihana <3 Monta kertaa oon meinannu herättää koko talon mun "ÄWÄÄWÄWÄW" kohtauksilla XD

Jippu

  • ***
  • Viestejä: 135
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 15.luku 6.6.2016!
« Vastaus #53 : 10.06.2016 14:44:49 »
Hei apua, en ole koskaan ennen saanut näin paljon kommentteja yhteen lukuun! Kiitos!

Zorrotar: Kiitos kommentista ja kiva että tykkäsit!  :)

Puoliverinen prinsessa: Kiitos kommentista ja tervetuloa uudelle lukijalle! Tosi kiva että tykkäsit kirjoitustyylistäni ja luomistani hahmoista. Minulla on vähän sama juttu Peterin kanssa, tiedän että hän on yksi kelmeistä ja vielä tässä vaiheessa heidän hyvä ystävänsä, mutta en vain voi sietää koko tyyppiä. Minun mielestäsi kommenttisi oli ihan 5/5, kiva kun viitsit sen jättää.  :)

Lily Evans: Kiitos kommentista! Heh, Harrison ei tosiaan taida olla maailman miellyttävin ihminen  :D Mutta onneksi on Hannah. Sirius/Remus tosiaan tästä luvusta uupuu mutta eiköhän heitä taas tulevissa luvuissa näy enemmänkin.  :)

DragonHeart58: Kiitos kommentista! Eiköhän Harrisonin kylmä suhtautuminen Jamesia kohtaan johtunut juurikin tuosta että hän on hyvin tarkka kenen kanssa Heather heilastelee. Mukava kuulla että tämä luku ei tuottanut pettymystä, vaikka en itse siitä niin pitänytkään. Ja kyllä tämä H-kirjain asia taisi olla ihan tarkoituksenmukaista, minusta nuo nimet sopivat kivasti yhteen. Mutta kiitos taas kehuista ja kivasta kommentista!  :)

Siunsäde: Kiitos kommentista! Pakko sanoa että olen otettu kun tulit kommentoimaan, koska olen Ranskalaisen kaunottaren suuri fani  :D Ja erityisen kiva kuulla mistä kaikista asioista tykkäsit! Tämä tosiaan on aika perinteinen ja kliseinen kelmificci mutta pidän varmasti mielessä neuvosi riskien ottamisesta ja uuden kokeilusta.  :)

Vivian Musta: Kiitos kommentista ja kiva että tykkäsit! Lily/James on myös oma lemppariparitukseni, Sirius/Remus tietysti melkein vetää vertoja heille. Kiitos myös kaikista kehuista  :)

Olen jotenkin päässyt taas uudestaan tämän tarinan makuun ja tekstiä syntyy nyt ihan uudella tavalla! Erityisesti piristi nämä kaikki ihanat kommentit joita olen saanut, jatkakaa samaan malliin!  :-*

----------------------------------------

16.luku

Kun Heather seuraavana aamuna heräsi, hän tiesi heti että nyt olisi se päivä. Hetken hän makasi aivan paikoillaan ja antoi silmiensä tottua yhä hämärään huoneeseen. Kello näytti vasta seitsemää, mutta häntä ei enää väsyttänyt. Hän napsautti yöpöydän lampun päälle ja luki puolisen tuntia, ennen kuin kömpi ylös ja laahusti keittiöön. Hannah istui jo pöydän ääressä höyryävä kuppi edessään ja hymyili nähdessään tyttärensä hereillä.

”Huomenta, kultaseni. Teetä?”

Heather nyökkäsi ja lysähti istumaan äitiään vastapäätä. Hannah nousi ja haki tytölle kupillisen, ennen kuin istui taas alas.

”Nukuitko hyvin?” hän kysyi.

”Ihan hyvin”, Heather mutisi ja puhalsi teehensä ennen kuin otti kulauksen. Hannah palasi takaisin aamulehden pariin ja Heather järsi pikkuleipää ajatuksissaan. Puoli yhdeksän maissa Lily ilmestyi keittiöön ja toivotti heille aurinkoisesti hyvät huomenet. Vain varttia myöhemmin James seurasi häntä ja toivotti myös hyvät huomenet, huomattavasti unisemman näköisenä kuin Lily. Heather seurasi pöydän äärestä miten kaksikko hymyili toisilleen ja miten Lily kaatoi Jamesille lasillisen appelsiinimehua.

”Otatteko aamupalaa?” Hannah kysyi iloisesti ja pomppasi seisomaan. Lily pudisti kiireesti päätään.

”Minun pitää itseasiassa lähteä saman tien”, hän sanoi pahoittelevasti. ”Äiti lähetti juuri kirjeen että Petunian poikaystävän vanhemmat ovat tulossa lounaalle.”

”Ai”, Hannah sanoi ja kääntyi Jamesin puoleen. ”Maistuisiko munakas?”

James nyökkäsi ja istui Heatherin viereen pöydän ääreen. Heather vilkaisi häntä ja otti pitkän siemauksen teestään.

”Sanotteko Hugolle että olen pahoillani tästä äkkilähdöstä?” Lily sanoi. ”Kiitos Hannah, minulla oli todella mukavaa.”

”Kiitos itsellesi”, Hannah sanoi lämpimästi hymyillen. ”Nähdään taas pian.”

Lilykin hymyili ja katosi eteiseen. Hetkeä myöhemmin ovi kolahti sen merkiksi että tyttö oli poistunut talosta. James tuijotti oviaukkoa josta Lily oli juuri kadonnut hieman pidempään kuin olisi tarvinnut eikä huomannut lainkaan katsetta, jonka Heather häneen loi.

Hannah sai munakkaan valmiiksi ja laski lautasen Jamesin eteen pöydälle. He söivät aamiaista kevyesti rupatellen, kunnes Hugokin raahautui haukotellen keittiöön.

”Vieläkö Lily nukkuu?” poika kysyi yllättyneenä kaataessaan kuumaa vettä kuppiin.

”Hänen piti lähteä”, Heather sanoi. ”Perhejuttuja.”

Hugo kurtisti kulmiaan ja istui alas. James työnsi tyhjän lautasen kauemmas itsestään ja katsoi Heatheria pahoittelevasti.

”Minunkin pitäisi oikeastaan lähteä. Lupasin auttaa isää uudenvuoden juhlien järjestelyissä”, hän sanoi.

”Ai.” Heather veti syvään henkeä ja pakotti itsensä hymyilemään. ”Minä saatan sinua vähän matkaa.”

James näytti yllättyneeltä mutta ei estellyt. Hänkin kiitteli Hannahia mukavasta vierailusta ja he kävelivät eteiseen vetämään talvivaatteita päälle. Pakkanen oli lauhtunut hieman edellisistä päivistä ja taivaalta leijaili alas suuria, pehmeitä lumihiutaleita. Kaksikko käveli vähän matkaa hiljaisuuden vallitessa kunnes Heather pysähtyi ja kohotti katseensa taivaalle. Jameskin pysähtyi myös ja katsoi tyttöä kulmiaan kohottaen.

”Onko kaikki hyvin?” poika kysyi varovaisesti. Heather katsoi häntä silmiin ja hymyili surumielisesti.

”Meidän pitää erota”, hän sanoi. James jäi tuijottamaan häntä suu hieman raollaan.

”Häh, miksi?”

”Koska sinä pidät yhä Lilystä. Ja hän pitää sinusta.”

”Mitä siinä sinun teessäsi oikein oli?” James kysyi huvittuneena. ”Lily seurustelee Hugon kanssa. Hän ei ikinä…”

Poika antoi äänensä hiipua ja jäi tuijottamaan kenkiensä lumisia kärkiä. Heather hymähti.

”James, minä olen tyttö. Minä tunnen tytöt. Ja usko minua, Lily pitää sinusta.”

”Mutta – ” James aloitti.

”Hei, minä näin miten te katsoitte toisianne. Turha yrittää kieltää mitään.”

James hiljeni hetkeksi, ennen kuin aloitti taas.

”Minä – ”

”Minä tiedän, James”, Heather keskeytti taas. ”Sinä pidät minusta, mutta pidät Lilystä enemmän. Ja se on ihan okei, minä en oleta että sinä hylkäät elämäsi rakkauden tytön takia jonka olet tuntenut muutaman kuukauden.”

”Heather”, James sanoi pehmeästi ja astui askeleen lähemmäs tyttöä, joka asetti käsivartensa esteeksi heidän väliinsä.

”Ehkä meidät on tarkoitettu vain ystäväksi”, Heather sanoi. Tuntui helpottavalta sanoa asiat, joita hän oli miettinyt mielessään jo pidemmän aikaa. Hänellä oli jo pidempään ollut tunne, että James ei ollut päässyt yli Lilystä, vaikka poika ei maininnutkaan tyttö puheissaan ja selvästi yritti pitää katseensa erossa hänestä. Ja yllättäen se ei edes sattunut niin paljon kuin Heather oli odottanut.

”Sinä haluat yhä olla ystäviä?” James kysyi yllättyneenä.

”Totta kai”, Heather vastasi ja läimäytti poikaa leikkisästi käsivarteen. ”Kuka muu minua häiritsisi keskiviikkoisin kirjastossa?”

James virnisti ja yhtäkkiä veti Heatherin tiukkaan halaukseen.

”Kiitos, Heather”, hän mumisi tytön hiuksiin. ”Joku saa sinusta vielä maailman parhaan tyttöystävän.”

”Varmasti”, Heather sanoi. ”Toivottavasti se joku pitää minusta yhtä paljon kuin sinä pidät Lilystä.”

He erosivat toisistaan hymyillen ja lähtivät sitten kävelemään eri suuntiin ystävinä.

Heather palasi kotiin vasta lounasaikaan. Hän oli kierrellyt ympäriinsä ja nauttinut kauniista lumisateesta. Hän oli vähän allapäin, hän oli kuitenkin ehtinyt ihastua Jamesiin, mutta toisaalta hänen olonsa oli parempi kuin pitkään aikaan. Koko lyhyen suhteen ajan hän oli ollut varpaillaan Lilyn takia ja nyt hänen ei tarvinnut enää huolehtia. Ehkä hänkin oli ollut vähän turhan hätäinen ryhtyessään uuteen suhteeseen niin pian Robertin jälkeen.

Heather oli juuri kävelemässä huoneeseensa Hugon huoneen ohi, kun kuuli pojan äänen.

”Heather?”

”Mm?”

Tyttö pisti päänsä veljensä huoneeseen. Hugo loikoili sängyllään lukemassa kirjaa ja kurkkasi sen reunan yli
nähdäkseen siskonsa.

”Mikä sinulla kesti?” poika kysyi.

”Kävin vähän kävelyllä”, Heather vastasi.

”Ai. Meinasitko nähdä Jamesia vielä ennen Tylypahkaan paluuta?”

Heather nojasi ovenkarmiin ja kohotti suupieliään ilottomasti.

”Tuskinpa. Me erosimme”, hän sanoi.

Hugon silmät laajenivat hämmästyksestä ja hän laski kirjan käsistään.

”Häh? Mitä, miksi, mitä tapahtui?”

Heather mietti hetken mitä vastaisi ennen kuin päätti puhua suoraan.

”Koska hän on ihastunut Lilyyn. Ja Lily on ihastunut häneen.”

Ensin Hugo repesi nauramaan, mutta nähdessään Heatherin vakavan ilmeen hän lopetti ja tuijotti siskoaan ilmeettömästi.

”Sinä olet tosissasi.”

Heather nyökkäsi.

”Mutta eihän Lily… hän ei ole koskaan… Sinä olet väärässä.”

Hugo pudisti päätään ja nappasi taas kirjan käsiinsä.

”Voihan se olla”, Heather tokaisi olkiaan kohauttaen ja käveli huoneeseensa. Mutta sisimmässään hän tiesi olevansa oikeassa.

-

Lily oli laittanut Hugolle kirjeen ja välittänyt eteenpäin Jamesin kutsun uudenvuoden juhliin. Ja niinpä uudenvuoden aattona hän pukeutui mustaan pitsimekkoon, meikkasi enemmän kuin normaalisti ja kiharsi hiuksensa ennen kuin suukotti äitinsä ja isänsä poskia hyvästiksi ja käveli lyhyen matkan O’Donnellien talolle. Hän pysähtyi hetkeksi tutulle portille ennen kuin työnsi sen auki ja käveli pihan poikki kuistille. Ovi lennähti auki melkein heti koputuksen jälkeen ja Lily kohotti yllättyneenä kulmiaan nähdessään Hugon, jolla oli yllään kulahtaneet farkut ja t-paita.

”Hei”, Lily sanoi. ”Sinä et taida olla vielä valmis.”

Hugo astui kuistille ja veti oven perässään kiinni.

”Mitä nyt? Onko kaikki kunnossa?” Lily kysyi yllättyneenä. Tämä ei ollut ollenkaan Hugon tapaista.

”Minä lähden mielelläni sinun kanssasi Potterin juhliin”, Hugo sanoi ja laittoi kätensä puuskaan. ”Kunhan sinä ensin vastaat yhteen kysymykseen.”

”Selvä..?”

”Oletko sinä ihastunut James Potteriin?”

Lily ei todellakaan ollut odottanut mitään sellaista ja hänen suunsa melkein loksahti auki, kun hän kuuli nämä sanat Hugon suusta.

”Mitä ihmettä sinä oikein sekoilet?” hän puuskahti. Hugon tiukka ilme muuttui hieman ystävällisemmäksi, mutta hän ei silti hymyillyt.

”Tiesitkö että James ja Heather ovat eronneet?”

Kummallisen kevyt tunne valtasi Lilyn, mutta hän pudisti päätään mahdollisimman ilmeettömästi.

”En. Miksi ihmeessä?”

”Heatherin mukaan siksi koska James on yhä ihastunut sinuun.” Hugo piti pienen tauon ennen kuin lisäsi astetta synkemmin: ”Ja sinä olet ihastunut häneen.”

”Mistä hän on semmoista saanut päähänsä?” Lily kysyi. Kuvitteliko hän vai kuulostiko hänen äänensä vähän kimeämmältä kuin normaalisti?

”Sillä on tuskin merkitystä. Minä haluan vain tietää, onko se totta”, Hugo sanoi.

”Hugo – ”

”Lily. Kyllä tai ei.”

Lily tuijotti suoraan Hugon kirkkaansinisiin silmiin ja ne muutamat sekunnit, jotka hän pysyi hiljaa, tuntuivat kestävän ikuisuuden. Hän muisteli kaikkia niitä hyviä hetkiä, suloisia suudelmia ja Hugon lämpimiä halauksia. Sitten jostain hänen mieleensä tunkeutui Jamesin pähkinänruskeat silmät, vino hymy ja tähtitornissa vaihdettu suudelma, jonka muistelukin sai hänen ihonsa kananlihalle.

”Kyllä”, tyttö sanoi lopulta tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä. Hugo käänsi katseensa ja hän näytti niin loukkaantuneelta että Lily olisi saman tien halunnut perua sanansa ja jatkaa siitä mihin oltiin jääty. Mutta se ei olisi ollut reilua, ei Hugoa eikä häntä kohtaan. Hän oli ihastunut James Potteriin, sitä oli turha enää kieltää.

”Selvä”, Hugo sanoi kummallisella äänellä katsomatta enää Lilyä. ”Se taitaa tarkoittaa että tämä on loppu. Sinä ja minä.”

”Minä olen niin pahoillani”, Lily sanoi puhuen niin nopeasti, että sanat melkein puuroutuivat. ”En todellakaan tarkoittanut että tässä kävisi näin ja - ”

”Anna olla.”

Hugo astui takaisin sisälle ja pamautti oven kiinni tytön nenän edestä. Lily tuijotti hetken suljettua ovea ennen kuin kääntyi ja käveli pois kyyneleet silmissä.

--------------------------------------

Tässä luvussa juoni otti taas aikamoisen harppauksen eteenpäin, joten haluan mielelläni kuulla mitä mieltä te siitä olette  :)
Empty minds make the most noice.

Vivian Musta

  • Vieras
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 15.luku 6.6.2016!
« Vastaus #54 : 10.06.2016 14:52:35 »


”Heather”, James sanoi pehmeästi ja astui askeleen lähemmäs tyttöä, joka asetti käsivartensa esteeksi heidän väliinsä.

”Ehkä meidät on tarkoitettu vain ystäväksi”, Heather sanoi. Tuntui helpottavalta sanoa asiat, joita hän oli miettinyt mielessään jo pidemmän aikaa. Hänellä oli jo pidempään ollut tunne, että James ei ollut päässyt yli Lilystä, vaikka poika ei maininnutkaan tyttö puheissaan ja selvästi yritti pitää katseensa erossa hänestä. Ja yllättäen se ei edes sattunut niin paljon kuin Heather oli odottanut.

”Sinä haluat yhä olla ystäviä?” James kysyi yllättyneenä.

”Totta kai”, Heather vastasi ja läimäytti poikaa leikkisästi käsivarteen. ”Kuka muu minua häiritsisi keskiviikkoisin kirjastossa?”

James virnisti ja yhtäkkiä veti Heatherin tiukkaan halaukseen.

”Kiitos, Heather”, hän mumisi tytön hiuksiin. ”Joku saa sinusta vielä maailman parhaan tyttöystävän.”

”Varmasti”, Heather sanoi. ”Toivottavasti se joku pitää minusta yhtä paljon kuin sinä pidät Lilystä.”

He erosivat toisistaan hymyillen ja lähtivät sitten kävelemään eri suuntiin ystävinä.

Tää oli jotenki ihana kohta  :D Tykkään tosta, että Heather otti asian noin rennosti ja halus olla vielä ystäviä Jamesin kanssa.
Tosta Hugon reaktiosta en kauheesti tykänny, mutta osasin odottaa sitä.
Taas yks hyvä luku ;D Toivottavasti jatkoa tulee taas pian! :)


DragonHeart58

  • ***
  • Viestejä: 270
  • Use your imagination
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 16.luku 10.6.2016!
« Vastaus #55 : 10.06.2016 20:17:18 »
No jopas, nyt sattuu ja tapahtuu!  :o

Mä en osannut ollenkaan oottaa, että tässä tapahtuisi NÄIN paljoa  :o :o :o

Ei sillä että se haittaisi, ei tietenkään :)

Mutta siis, oikeesti! En osannut oikeesti aavistaa, että kukaan eroaisi vielä! Okei, no onhan tää jo 16 luku, mut tää on vaa jotenkin menny niin nopeesti tää aika! :D

Olin aluksi silleen mitä häh, miksi Heather oli silleen "tänään on se päivä" :D Mutta luvun edetessä se tulikin selville. Se oli minusta järkevä päätös ja muutenkin rohkea veto Heatherilta - hänelle se oli kuitenkin varmasti vaikeaa, mutta siitä huolimatta hän uskalsi sanoa Jamesille sen mitä hän oli ajatellut jo pidemmän aikaa :) Vaikka mä olinkin yllättynyt, mä olin silti tavallaan iloinen heidän puolestaan. Kun Heather vaikutti olevan just selkeesti koko aika varpaillaan, ja James piti kyllä Heatheria mukava tyttönä, mutta hän kuitenkin silminnähden tykkäsi Lilystä. Ihailin sitä miten kypsästi ja aikuismaisesti Heather pystyi eroamaan Jamesista, ja miten hän halusi silti olla Jamesin ystävä. :) Pisteet Heatherille ehdottomasti! :) Tykkäsin kovasti just tosta kohdasta, missä James halasi Heatheria ja sanoi Heatherin olevan maailman paras tyttöystävä sitten jollekin toiselle :3

Musta Hugon ja Lilyn ero oli tavallaan ikävämpi. Tai kun minusta Hugo ja Lily kyllä pitivät toisistaan, ja heillä ei ollut samanlaista varpaillaan oloa kuin Heatherilla oli Jamesin suhteen. Tavallaan ärsyttää se että Heather meni sanomaan tolla tavalla Hugolle, mutta toisaalta rehellisyys on hyvä asia :). Mutta heidän eronsa oli kuitenkin ikävämpi, mikä johtui siitä että Hugo otti asian paljon raskaammin kuin Heather, eikä hän ollut kokenut että Lily pitäisi Jamesista. Oli se silti aika ikävä tilanne Lilylle, tyttö pahoitti mielensä koska näki miten paljon Hugoon sattui :( Ai kauheeta, toivottavasti asiat järjestyy jollain tavalla, hui :(

Kiitos taas uudesta luvusta, jään odottamaan taas jatkoa! :3

-DH58


Lilyan

  • Vieras
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 16.luku 10.6.2016!
« Vastaus #56 : 11.06.2016 22:35:45 »
Ensiksi: en juuri koskaan eksy tälle osastolle, joten kiitos sinulle kun taisit ankkuroida minut tänne pysyvästi.
Toiseksi: minua harmittaa ihan superpaljon, kun törmäsin tähän ficiin vasta nyt, mutta näin kivasti myöhässä ilmoittaudun lukijaksi!
Kolmanneksi: olen erittäin huono kirjoittamaan kommentteja, mutta pakko kai yrittää.

Tykkään tosi paljon siitä, miten tarina joka osassa etenee hitusen, muttei kuitenkaan ota mitään liian isoja jättiharppauksia eteenpäin ja tahti pysyy sopivan rauhallisena. Tykkään siitä, että luvut ovat melko lyhyitä ja lisäksi mukavasti jaksotettu. Kuvailua on ihanan paljon, eikä kirjoitusvirheitäkään löydy häiritseviä määriä. Kaiken kaikkiaan tosi hyvin kirjoitettu, siis :D

Ihastuin heti alussa Heatherin hahmoon, hän on vain jotenkin niin ihana kun jättää Jamesin Lilyn takia mutta silti haluaa vielä olla hänen ystävänsä <3 Toivottavasti hänkin löytää vielä jonkun mahtavan tyypin rinnalleen! Hugoa kävi kyllä vähän sääliksi kun tilanne sillä tavalla yllätti, enkä voi olla kuvittelematta, mitä olisi tapahtunut, jos Heather ei olisi kertonut veljelleen heidän eronsa syytä... Mutta ehkä parempi näin.

Kelmeistä tykkään myös tosi paljon, varsinkin silloin alussa se Siriuksen suhtautuminen siihen kaikkeen ("Paska juttu") oli jotenkin niin Siriusmaista. Ja Remuksen tunnontuskat, kun kaverit oli sen takia sairaalasiivessä <3. Itse en osaa kuvitella Siriusta ja Remusta parina, joten siihen en taida sanoa mitään. Toisaalta on kiva, että tässä kerrotaan muistakin kuin vain Lilyn ja Jamesin suhdekoukeroista. Omassa päässäni minulla on jo visio siitä, miten tämän lopettaisin, mutta olen innokas lukemaan mitä sinä olet kehitellyt :)

Taidan lopettaa tältä erää tähän, mutta tiedäkin, että palaan vielä! Toivottavasti minunkin sekava kommenttini sinulle jotain merkitsee ja kannustaa jatkamaan!

~ Lilyan
« Viimeksi muokattu: 12.06.2016 12:06:21 kirjoittanut Lilyan »

Lily Evans

  • ***
  • Viestejä: 23
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 16.luku 10.6.2016!
« Vastaus #57 : 17.06.2016 01:45:45 »
Okei, nyt tiedän, etten pidä Heatherista. Rakastan häntä!  ;D

Lainaus
”Meidän pitää erota”, hän sanoi. James jäi tuijottamaan häntä suu hieman raollaan. 

”Häh, miksi?”

”Koska sinä pidät yhä Lilystä. Ja hän pitää sinusta.”

”Mitä siinä sinun teessäsi oikein oli?” James kysyi huvittuneena. ”Lily seurustelee Hugon kanssa. Hän ei ikinä…”

Poika antoi äänensä hiipua ja jäi tuijottamaan kenkiensä lumisia kärkiä. Heather hymähti. 

”James, minä olen tyttö. Minä tunnen tytöt. Ja usko minua, Lily pitää sinusta.”
Tässä vaiheessa mun olis tehny mieli halata Heatheria, mä en edes osaa kuvailla sitä, mitä ajattelen. Ihana, että teit tämän Jamesin ja Heathin suhteen lopun näin helpoksi ja mukavaksi, eikä niin että Heather vaikka näkee Jamesien ja Lilsin suutelemassa, tai niin että James jättää Heatherin ja Heather suuttuu. Ja eikö se mene niin, että oikeaa rakkautta on iloita toisen puolesta, ja antaa toisen mennä jos hänen täytyy? ;)

Lilyn ja Hugon suhteen loppu ei ollut mitenkään erityisen kiva, mutta toisaalta en edes pidä Hugosta, joten se ei varsinaisesti haittaa!  ;D Hugo on jotenkin aika kuiva, muistuttaa jollain tapaa isäänsä ja Heather taas äitiään. Mielenkiinnolla jään odottamaan miten tämä tarina jatkuu, tästä osasta jäi superhyvä fiilis varsinkin Jamesin ja Heatherin kohtauksesta!

Lils

Dramionelove

  • Vieras
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 16.luku 10.6.2016!
« Vastaus #58 : 17.06.2016 01:52:13 »
Lainaus
”Meidän pitää erota”, hän sanoi. James jäi tuijottamaan häntä suu hieman raollaan.

”Häh, miksi?”

”Koska sinä pidät yhä Lilystä. Ja hän pitää sinusta.”

”Mitä siinä sinun teessäsi oikein oli?” James kysyi huvittuneena. ”Lily seurustelee Hugon kanssa. Hän ei ikinä…”

Poika antoi äänensä hiipua ja jäi tuijottamaan kenkiensä lumisia kärkiä. Heather hymähti.

”James, minä olen tyttö. Minä tunnen tytöt. Ja usko minua, Lily pitää sinusta.”

”Mutta – ” James aloitti.

”Hei, minä näin miten te katsoitte toisianne. Turha yrittää kieltää mitään.”

James hiljeni hetkeksi, ennen kuin aloitti taas.

”Minä – ”

”Minä tiedän, James”, Heather keskeytti taas. ”Sinä pidät minusta, mutta pidät Lilystä enemmän. Ja se on ihan okei, minä en oleta että sinä hylkäät elämäsi rakkauden tytön takia jonka olet tuntenut muutaman kuukauden.”

”Heather”, James sanoi pehmeästi ja astui askeleen lähemmäs tyttöä, joka asetti käsivartensa esteeksi heidän väliinsä.

”Ehkä meidät on tarkoitettu vain ystäväksi”, Heather sanoi. Tuntui helpottavalta sanoa asiat, joita hän oli miettinyt mielessään jo pidemmän aikaa. Hänellä oli jo pidempään ollut tunne, että James ei ollut päässyt yli Lilystä, vaikka poika ei maininnutkaan tyttö puheissaan ja selvästi yritti pitää katseensa erossa hänestä. Ja yllättäen se ei edes sattunut niin paljon kuin Heather oli odottanut.

”Sinä haluat yhä olla ystäviä?” James kysyi yllättyneenä.

”Totta kai”, Heather vastasi ja läimäytti poikaa leikkisästi käsivarteen. ”Kuka muu minua häiritsisi keskiviikkoisin kirjastossa?”

James virnisti ja yhtäkkiä veti Heatherin tiukkaan halaukseen.

Tykkäsi tästä kohdasta paljon! :)
Rakentava lähti lomalle enkä jaksa hakea sitä takasin, pahoittelut.
Kuitenkin kiva fic, toivottavasti jatkoa ilmestyy  ;D

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 396
  • kuppi teetä kaipaukseen
Vs: Vahinkorakkaus (kelmific, k-11) 16.luku 10.6.2016!
« Vastaus #59 : 17.06.2016 18:15:36 »
(Luin kyllä edellisenkin jo silloin kuin se ilmestyi, mutta selviydyin kommentoimaan vasta nyt.)

Tämä luku alkoi hyvin. Heti ensimmäinen virke herätti paljon kysymyksiä: mikä päivä? Mitä tapahtuu? Miten Heather toimii? Tässä vaiheessa on turha kuvitellakaan lukemisen lopettamista.
Pakko myöntää, että Heather hoiti asian tyylillä, ilman tarpeetonta katkeruutta ja mielipahaa. Tuo oli parasta, nyt häntä ei tarvitse sääliä niin paljon. Ja awws, ystävyyshalaus! Mikä sen mukavampaa :) <3

Toisessa "pätkässä" oli Lilyn ja Hugon vuoro. Ei niin nättiä, harmittaa ja myötätuntoni on molempien puolella (vaikka periaatteessa Lily ansaitsi tuollaisen karkeamman eron, alkaa nyt seurustella pojan kanssa ja vasta sitten huomata vuosia häneen ihastuneen pojan olevan ihan mukava. Ja sitten vielä pettää pikaystäväänsä, vaikkakin vain vähän) mutta näin on parasta. Nyt Lily  voi mennä juhliin ja myöntää Jamesille ihastuksensa, he tanssivat ja suutelevat ja AAWWWS!! Eikö niin? :D

Kokonaisuutena luku oli melko dialogi-painotteinen, olisin kaivannut hieman enemmän kuvailua (täytyy tunnustaa että minun on itsenikin vaikea tunkea sitä mukaan, kun henkilöillä on paljon sanottavaa), mutta ei se lukemista haitannut :D Sirius/Remusta ei ollut, kai sitä tulee taas seuraavassa luvussa? Kiitokset vielä siitä että olet jaksanut  jatkaa tämän parissa! <3
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii