Kirjoittaja Aihe: Kotikolon keittiössä | max. K-11 | tekstejä Weasleyn perheestä | 27.9.  (Luettu 5929 kertaa)

chitaur

  • Lukuholisti
  • ***
  • Viestejä: 227
Kotikolon keittiössä
- eli eripituisia tekstinpätkiä Weasleyn perheen arjesta ja juhlasta

Weasleyn perhe on ehdoton suosikkini, ja aiheena FanFic100-haasteessa, joten kannattaa ainakin perheeseen liittyvistä teksteistä kerätä yhteen paikkaan. Suurin osa teksteistä mukailee canonia suurissa määrin, annetaan canonia noudattamattomille teksteille omat topiccinsa. Tekstien pituudet vaihtelevat, tänne voi tulla kirjoituksia yksittäisistä raapaleista kahdenkymmenen multiraapaleen raapalekokoelmiin sekä pienistä ficleteistä monituhatsanaisiin one-shotteihin. Ficit saattavat linkittyä toisiinsa, mutta sitä en lupaa.

Koska tekstejä todellakin on tulossa paljon, tosin inspiksen mukaan, keräilen niitä tähän topiciin ja lisään tähän alkun sisällysluettelon. Toiveita otetaan vastaan näitä kirjoittaessa, canon-Weasleyt ovat rakkaus (kunhan Fred ei kuole). Voin kirjoitella myös kolmannen ja ihka ensimmäisen sukupolven Weasleyistä, olen viime aikana fanitellut Arthurin vanhempia. Tähän alkusanoihin koen vielä tarpeelliseksi sanoa, että omissa kuvitelmissani Charlie on homo, sen verran menen fanonin puolelle teksteissäni. J.K. Rowlingia kuitenkin Harry Potter -wikian kautta lainaten: "He was not gay despite his lack of interest in women, instead preferring to continue studying dragons."

Jokaisen ficin alkutiedoissa mainitaan erikseen ikäraja ja varoitukset. Ikärajan maksimi on asetettu kuitenkin yhteentoista ikävuoteen, mieluiten kirjoittelen perhefluffya ja muita hyvänmielen slice of life -tekstejä, joskus harvemmin menee angstin, erotiikan ja väkivallan puolelle. Angstia tännekin voi tulla, muille sanon tämän ketjun osalta ei. Silti kuitenkin voin tähän alkuun kertoa, että kyllä, tekstit ovat omaa käsialaani. Potterit eivät kuitenkaan ole omiani, vaikka niiden tekijänoikeudet ja niistä saatavat rahat kelpaisivat hyvin minulle. Kirjoitustahti tulee olemaan hyvin vaihteleva, joskus voi tulla useamman viikonkin ajan lähes perättäisinä päivinä tekstiä, jos koulurintamalla ei tapahdu sen suurempia.

Sisällysluetelo

1. Jänistätkö?
sallittu
humour, general
Fred & George

2. Vaipanvaihtoa
sallittu
general, slice of life
Bill

3. Se ainoa partakarva
sallittu
general, humour
Fred & George

4. Hiljaista
sallittu
angst
Molly

5. Kyllä sillä joku on
sallittu
drama, slash, angst
Bill, Fred, George, Charlie

6. Uusivuosi
sallittu
drama
Fred & George

7. Rakastat minua silti
sallittu
slice of flife, perhefluffy, lievä angst
Molly & Bill

8. Maailma ei pyöri Percyn ympärillä
sallittu
slice of life
Percy
« Viimeksi muokattu: 27.09.2017 20:17:43 kirjoittanut chitaur »

chitaur

  • Lukuholisti
  • ***
  • Viestejä: 227
Jänistätkö?
Ikäraja: sallittu
Tyylilaji/Genre: humour, yleishömppä (perhefluffiinkin voi viitata)
Paritus/Hahmot: Fred & George Weasley
Varoitukset: yksi ruma sana
Yhteenveto: ”En muuten tee!”
”Jänistätkö? Äsken olit vielä aika uhmakas.”
”Hiljaa, George!”

A/N: Dialogihaasteeseenkin osallistuminen oli suunnitelmissa, mutta loppuen lopuksi tämä päätyi vain omaksi iloksi kirjoitetuksi sekoiluksi, vaikka haasteen ehdot tämä täyttäisikin. Osallistun kuitenkin FF100-haasteeseen (sanalla 077. Mikä?[koska kaksosten tehtävän kohde oli mahdotonta keksiä ja muotoutuikin vasta tuon suuren kysymyssanan ikuisuuden tuijottelun jälkeen… vai?]) ja Kerää kaikki hahmot –haasteeseen keräten George Weasleyn, Georgellahan on tässä oikeastaan kaikista suurin rooli, koska Fred ei joudu tekemään mitään. Heitetään tämä vielä niiden lisäksi Kirjoitusterttu, jossa osallistutaan tarkemmin sanoen Suosikkiterttuun, suosikin rooleissa tällä kertaa lempihahmoni eli Weasleyn kaksoset.

Tämä kirjoitettu tylsän sunnuntai-iltapäivän iloksi. Koneesta loppui akku pitäessäni luovan pelaan-pleikkarilla-tauon, enkä ollut tallentanut tätä. Joten nyt jumaloidaan automaattisia varmuuskopioita ja hoetaan, että tästä lähtien tallennan kaiken vartin välein. Tai ainakin aina kun jätän koneen edes hetkeksi päälle.

*****

”Älä edes kuvittele!”
”Miksi en?”
”Ei se onnistu.”
”Onnistuu.”
”Mutta jään kiinni.”
”Et jää.”
”Ai en?”
”Tosin, ainahan voin kertoa olevani Fred!”
”Et muuten varmasti sano niin. Kohta menen tekemään jotain todella häijyä, jään tahallani kiinni ja kerron olevani George.”
”Jos teet niin, niin ei kuule hyvä heilu.”
”En tee niin, jos teet sen. Nyt.”
”En muuten tee!”
”Jänistätkö? Oikeasti?”
”Hiljaa, Fred!”
”Jänistikö pikkuinen oikeasti?”
”Pikkuinen? Me olemme samanikäisiä!”
”Älä vaihda puheenaihetta.”

”Tuolla se on!”
”Ei hitto. Äiti on vielä hereillä.”
”Mene nyt!”
”Lopeta panostaminen.”
”Jos en panosta sinua, et kuitenkaan mene sinne.”
”Menen!”
”Fred. Yksi pieni asia näin tiedoksi. Jos menisit sinne, olisit siellä jo. Et olisi tässä riitelemässä kanssani.”
”Shh! Äiti katsoo tähän suuntaan.”
”Näkeekö se muka näkymättömyysviitan läpi.”
”Mutta –”
”Mutta? Harry lainasi tämän. Ei tämän läpi näe. Hei haloo.”
”Me ei voida puhua näin kovaa.”
”Ei äiti mitään kuule.”
”Ei vai?”
”Ei. Missä vaiheessa sinusta tuli tuollainen vellihousu?”
”Kun aloimme tehdä tätä.”
”Ei tämä nyt niin paha ole. Muutama minuutti ja se siitä.”
”On se niin paha. Mikset itse tee sitä? Etkö kehtaa?”

”Jooko, George? Tee se.”
”Muutin mieleni.”
”Mitäh?”
”En halua jäädä tästä kiinni.”
”Emmehän me ole ikinä jääneet yhtään mistään kiinni!”
”Ai emme?”
”Emme. Ainakaan kahteen päivään. Sinä yhtenä päivänä jäimme. Mutta sitä edeltävänä päivänä vaihdoimme makaronit fletkumadoiksi oikein onnistuneeksi. Tai jäimmehän me siitäkin kiinni, mutta…”
”Niin. Emme edes tehneet mitään eilen tai toissapäivänä.”
”Koska et halunnut.”
”Ideasi olivat niin älyttömiä, että yllätys yllätys en halunnut.”
”Olet tullut vanhaksi.”
”Tai sinä hulluksi, Fred.”
”Veikkaan ensimmäistä.”
”Minä taas kallistun toisen puoleen.”

”Mutta meidän on pakko tehdä se nyt.”
”Menikö äiti nukkumaan?”
”Meni. Nyt jos jänistät, niin hyvä ei heilu.
”No minä menen… Odota ihan sekunti.”

”No ei se kyllä nukkumaan mennyt, mutta luulkoot George niin…”

”Fred Weasley! Jos haluat lainata sukkapuikkojani, sano se suoraan! Kyllä pojatkin voivat neuloa. Onhan se hieno harrastus.”
”Äiti! En minä niitä halunnut lainata!”
”Jotenkin sinä kaatusit sattumalta lankakoriini, vai?”
”…”
« Viimeksi muokattu: 27.01.2016 15:51:33 kirjoittanut chitaur »

chitaur

  • Lukuholisti
  • ***
  • Viestejä: 227
Kaksi itsenäistä slice of life -raapaletta tällä kertaa, eilinen ja toissapäiväinen Spurttiraapale-haasteen teksti. Raapaleet ovat pop, mutta alkutiedot ovat pidempiä kuin itse raapaleet. Mutta mitäs siitä, ehkä voimme elää tämän kanssa. Melkein pelkistä raapaleista voisi elää. Loppuviikolle osaan lupailla yhtenäisempiä Spurttiraapaleita, joten julkaisen nämä jo nyt.

Vaipanvaihtoa
Ikäraja: sallittu
Tyylilaji/Genre: general, slice of life
Paritus/Hahmot: Bill Weasley
Varoitukset: -
Sanamäärä: 100 sanaa
Yhteenveto: ”Bill, tule auttamaan Ronin vaippojen kanssa!”
A/N: Osallistuu spurttiraapaleeseen (sanana veli), kerää Billin Kerää kaikki hahmot -haasteessa sekä ottaa osaa myös Kirjoitusterttu-haasteen slice of life -terttuun. Koska Weasleyn lapsien lapsuusaika on ihanaa, oli aika pistää myös Bill hommiin.

*****

”Bill, tule auttamaan Ronin vaippojen kanssa!” kuuluu huuto Kotikolossa. Kymmenenvuotiasta Billiä ei olisi vähempää voinut kiinnostaa vauvaikäisestä pikkuveljestään huolehtiminen, mutta äitiä oli parasta totella. Jos niin ei tehnyt, ei siitä seurannut yhtään mitää hyvää. Ei ollut mukavaa joutua vahtimaan Frediä ja Georgea äidin laittaessa ruokaa, vaikka pikkuveljen kakkavaipatkaan eivät pojan mieleen olleet.

”Hyi yök”, marmatti Bill äidilleen. ”Miksi minun pitää auttaa sinua? Eikö Charlie voisi?”

”Olet jo iso poika, Bill. Isolla pojalla on ison pojan oikeudet ja vastuut.”

”Oikeudet. Mitä oikeuksia minulla muka on? En saa tehdä mitään.” poika veti naamansa mietteliäänä ruttuun.

”Pääset syksyllä Tylypahkaan.”

Hymy palasi pojan kasvoille.

Se ainoa partakarva
Ikäraja: sallittu
Tyylilaji/Genre: general, (tylsä) huumori, slice of life
Paritus/Hahmot: George & Fred Weasley
Varoitukset: -
Sanamäärä: 150 sanaa
Yhteenveto: Ӏiti! Fred loitsi ainoan partakarvani leukaani kiinni ikitarttumistaialla! Haluan sen pois!"
A/N: Tämäkin osallistuu spurttiraapaleisiin, sanalla parta. Pistetään tämä sitten vielä myös Kirjoitusterttuun, mutta tämä voisi kenties kuulua paremmin suosikkitertun puolelle.

En oikein osaa sanoa, minkä ikäisiä kaksoset mahtavat olla tässä. Miloin parta nyt alkaakaan kasvamaan, joskus yläkouluun siirryttäessä aikaisintaan...? George on kuitenkin niin kehittynyt (omasta mielestään), että poika taitaa olla juuri sen 12-13 vuotias. Kaksosista saa aina välillä hyvin lapsellisen vaikutelman (juu, ehkä se parta alkoikin kasvaa 10 vuotta vanhana), kuten tästäkin tekstistä, vaikka he tosipaikan edessä ovatkin hyvin fiksuja ja älykkäitä.

*****

”Älä koske siihen! Se voi irrota!” kaikui kovaääninen huuto Kotikolon kylpyhuoneessa. Kylpyhuoneen peilin ääressä seisoivat Fred ja George. George piti tuijotuskilpailua peilin kanssa, Fred taas tuijotti herkeämättä veljensä leukaa, pitäen etusormeaan muutaman sentin päässä veljestään.

Poikien huomion kohteeksi oli päässyt Georgen leuasta pilkistävä, pienen pieni oranssi hahtuva.

”Mutta ei sitä lasketa. Se on niin pieni”, Fred mittaili kateellisena veljelleen. ”Ja ainahan sen oi nyppäistä pois!”

”Ei!” George oli kauhun vallassa. ”Ei saa! Olet vain kateellinen kun sinulle ei kasva vielä parta!”

”Enkä ole. Ja ihan kohta kasvaa. Eikä siinä ole mitään hienoa.”

”On. Kuolen, jos tuo lähtee irti!”

”Se on oma häpeäsi. Sitähän saa lähes tuijottaa suurennuslasin avulla, että sen näkee. Eli aivan sama.”

”Olet todella mustasukkainen partakarvalleni.”

”Hah, niinhän sinä sanot. Odota vain hetki, niin et joudu ikinä luopumaan siitä ainokaisesta parranhaivenestasi”, Fred myhäili selvästi pahat mielessään.

*****
Ӏiti! Fred loitsi ainoan partakarvani leukaani kiinni ikitarttumistaialla! Haluan sen pois!"
« Viimeksi muokattu: 13.01.2016 18:54:36 kirjoittanut chitaur »

chitaur

  • Lukuholisti
  • ***
  • Viestejä: 227
Hiljaista
Ikäraja: sallittu
Tyylilaji/Genre: angst
Paritus/Hahmot: Molly Weasley
Varoitukset: -
Sanamäärä: 150 sanaa
Yhteenveto: Molly Weasleyn angstausta (voiko niin vnha ihminen ansgatata?) lasten kotoa muuttamisesta.
A/N: Idea on ollut päässä pidempään, toteutus ei ole onnistunut. Kuten se ei ole nytkään onnistunut sanan todellisessa merkityksessä, mutta jotakin tämä teksti kai on. Aloin pohtimaan, että olivathan Arthur ja Molly yksin myös lasten ollessa koulussa, mutta kai se on erilaista, kun tietää, etteivät lapset tule enää lomaksi kotiin.

Osallistutaan tällä FanFic100 -haasteeseen (037. kuulo) sekä Kirjoitustertun Potter- fandomterttuun.

*****

Kun on kasvattanut seitsemän lasta, ei minkään pitäisi tuntua enää miltään. Kaikki hänen lapsensa olivat päässeet terveenä aikuisikään saakka ja lentänet pois kotipesästään, Ginnykin Harryn luo jo heti koulusta päästyään. Kodista oli tullut rauhallinen vain hänen ja Arthurin pitäessä taloa pystyssä. Pojat ja Ginny vierailivat usein perheineen, ja lapsenlapsiakin oli pian odotettavissa, Fleurin vatsa pyöristyi nopeaan tahtiin.

Rauhallisen kodin olisi luullut olevan unelma suurperheen äidille. Mutta kotona oli liian hiljaista. Väillä Molly joutui miettimään, oliko hänen kuulonsa lainkaan tallella. Hän vietti päivänsä usein yksin hiirenhiljaisessa talossa. Talo viesti kaikin mahdollisin tavoin eletystä elämästä, mutta mitään ei kuulunut. Molly kaipasi lastensa naurua, iloisia huudahduksia ja riitoja. Jopa kaksosten huoneesta kuuluvien räjähdysten puute oli saanut naisen itkemään.

Illatkin olivat hiljaisia, he Arthurin kanssa eivät pitäneet paljoa ääntä. Vuosikymmenten yhdessäolon jälkeen he tunsivat toisensa hyvin, ja usein he vain nauttivat toistensa seurasta. Kylminä talvi-iltoina liekkien rätinä toi ääntä, mutta muuten oli niin hiljaista.

chitaur

  • Lukuholisti
  • ***
  • Viestejä: 227
Kyllä sillä joku on

Ikäraja: sallittu
Tyylilaji/Genre: drama, slash, angstia ja pienen pientä huumoriakin ehkä...?
Paritus/Hahmot: Bill, Fred, George, Charlie Weasley (Charlie/Dragos)
Varoitukset: -
Sanamäärä: 800 sanaa, jaettuna raapaleisiin
Yhteenveto: ”Ne ovat saaneet päähänsä, että kun et puhu mitään, olet homo”, Bill katsoi veljeään kysyvästi. ”Oletko sä homo?”
A/N: Koska jotakin järkevää luultavasti kannattaisi saada aikaiseksi, tuli tämän viikon viidestä viimeisestä spurttiraapaleesta tälläisiä, kiitos hatarien suunnitelmien ja niitä ohjanneen tajunnanvirran. Se ei välttämättä ollut ihan hyvä idea, tämä raapalesarja on luettu kirjoittamisen jälkeen vain kerran uudelleen kokonaisuutena ja silloinkin suurimmaksi osaksi vain kirjoitusvirheet karsien. Kuten sanon topicin esipuheessakin, omissa mielkuvissani Charlie on homo, tai ainakin bi-seksuaali, sekä perheen veljeksistä se alisosiaalisin. Anteeksi kaikki ne, jotka eivät samalla tavalla ajattele.

Dialogien kirjoittaminen on yksi uusimmista rakkaudenkohteista, joten tässäkin sitä riittää, suurimmaksi osaksihan tämä on dialogia aivan avuttomilla johtolauseilla, jotka olisi melkein voinut heittää saman tien roskakoriin ja jättää vain dialogin jäljelle. Nimikin on onneton, antakaa anteeksi.

Osallistuu tosiaankin Spurttiraapale III -haasteen kierrokselle 16, hyläten annetun sanalistan huitsun kuuseen. Kerää kaikki hahmot -haasteessa kerätään etuoikeutetusti Charlie. Inspiraatiosanana FanFic100-haasteessa on toiminut 096. Oma valinta, eli sanana on homo. Ja koska Kirjoitusterttu, osallistukoon teksti myös Harry Potter -fandomterttuun.

*****

1.
”Charlie”, Fred ja George tuijottivat isoveljeään vaativasti. Charlie, joka oli tottunut pikkuveljiensä outoihin tempauksiin, saattoi vain huokaista. Mitäköhän kaksoset olivat tällä kertaa keksineet? Kuusi vuotta isoveljeä nuoremmat kaksoset eivät tuntuneet vieläkään aikuisilta, vaikka sitä olisi kahdeksantoistavuotiailta pojilta odottanut.

”Mitä tällä kertaa?” mumisi isoveli kyllästyneenä. Juuri Romaniasta palannutta miestä ei kiinnostanut hänen veljiensä sekoilut.

”Milloin olet käynyt viimeksi treffeillä?” George kysyi pilkettä silmäkulmassaan. Fred hytkyi kaksosensa vieressä äänettömästä naurusta ja seurasi herkeämättä isoveljensä reaktiota. Charlien ilme olikin näkemisen arvoinen, se vaihteli aina tyrmistyneestä vihaiseen ja surullisesta väsyneeseen.

”Osuiko herkkään paikkaan?” Fred sanoi Charlien pysyessä vaiti ja välttäessä katsekontaktia kaksosiin.

”Eikö veikalla ole ketään?”

”Se punastui!”

”Oo, kyllä sillä joku on.”

”Kuka?”

”Äsh, pojat. Ei kuulu teille. Ei teitä minun rakkauselämäni kiinnosta”, Charlie mumisi välttelevästi. Ei veljien tarvinnut tietää kaikkia yksityiskohtia hänen elämästään.

”Oo. Kuka se on?” George tuijotti veljeään silmät selällään. Ei kenenkään seurustelu voinut olla niin monimutkaista.

”Ei kuulu teille.”

2.
”Rakkauselämäni ei vieläkään kuulu teille. Olkaa jo hiljaa”, Charlie jo lähes hikeentyi. Eivätkö pikkuveljet voineet jättää häntä rauhaan. Aihe oli miehelle vaikea.

”Onko sun hoidolla jo mies?” uteli Fred.

”Vai onko se joku kuuluisa?” George sai mahtiajatuksen päähänsä.

”Onko se Hermione?” Fred ei voinut vastustaa kiusausta. Onneksi Ron ei ollut kuulemassa, sillä muuten perheen nuorin poika olisi ollut kaikkien kolmen kimpussa. Hän ei kestänyt pienintäkään viittausta hänen ja Hermionen suhteen epävakauteen.

”Luovuttakaa jo. Ette te mitään saavuta kyselemällä tuolla tavalla”, Charlie huokaisi kyllästyneisyyden ja vihan sekaisissa tunteissa.

”Ei seurustelukumppani ole mikään salaisuus. Fredilläkin on juttua Verityn kanssa”, George totesi omaan rempseään tapaansa välittämättä lainkaan kaksosensa murhaavista katseista.

”Ja Georgen suhde Angelinan kanssa olisi hyvällä mallilla, kunhan velipoika ehtisi joskus nähdäkin mielitettyään”, Fred jakoi auliisti myös veljensä rakkauselämän yksityiskohdat. Georgen ilme muuttui aste asteelta ärsyyntyneemmäksi, mutta veli ei kaatanut lisää vettä myllyyn.

”Kyllä sä vielä meille kerrot, kun pistetään sut kertomaan!”   

3.
Charlie oli painunut omaan huoneeseensa heti syötyään. Lomasta tulisi pitkä. Romaniaan voisi palata etuajassa, hän hymähti. Romaniassa hän näkisi taas kasvot, joiden vuoksi kaikki vaivannäkö kannatti. Siellä hänen rakkaansa odotti punapäistä poikaystäväänsä. Lohikäärmeenhoitaja hymyili istuessaan ikkunalaudalla.

Veljiltä saattoi odottaa mitä tahansa. He olivat sen verran päättäväisiä, että halutessaan jotakin velipojat myös saivat sen. Kaksoset eivät olleet ihan tyhmiä, vaikka olivatkin suorittaneet vain muutaman V.I.P.:n per naama ja jättäneet koulunsa kesken viimeisellä luokalla.

”Mitä täällä on menossa?” ilmestyi Bill nojaaman vuotta nuoremman veljensä ovenkarmiin. ”Fred ja George suunnittelevat kovasti jotakin.”

”Älä edes kysy. Ne ovat epätavallisen kiinnostuneita rakkauselämästäni. Kuulemma olen joko sinkku tai seurustelen Hermionen kanssa.”

”Ahaa. Mä kun luulin, että ne puhuivat jotain poikaystävästäsi”, Bill totesi pienen hymyn hiipiessä vanhimman veljeksen kasvoille.

”Siis mitä?” Charlie käännähti salamannopeasti katsomaan isoveljeänsä lähes pudoten ikkunalaudalta.

”Ne ovat saaneet päähänsä, että kun et puhu mitään, olet homo”, Bill katsoi veljeään kysyvästi. ”Oletko sä homo?”

4.
Charlie tuijotti hämääntyneenä veljeään. Oliko Bill juuri kysynyt häneltä hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan?

”Kysyitkö sä tota ihan tosissasi?” Charlie parahti veljeään katsoen. ”Siis ihan oikeasti?”

”Ihan tosissani, Charlie. Ei siinä ole mitään noloa, jos olet homo. Sori jo loukkasin sua jotenkin”, Bill kuulosti aivan vilpittömältä.

”No… kun en tiedä”, Charlie kuiskasi. ”Kun en mä tiedä onko mun ja Dragosin juttu sellainen. Mä tykkään siitä ihan sikana ja… mutta olenko mä homo?”

”Voi pikkuveljeä. Onko sillä mitään väliä?” Bill sanoi tasaisella äänellä. ”Ole vain oma itsesi, ei sitä tarvitse ajatella, oletko homo vai et. Ei kukaan siitä välitä.”

”Oikeasti”, kääntyi Charlie katsomaan veljeään. Hän oli taas palauttanut kasvoilleen kylmän viileän ilmeen, joka lähes huokui sarkasmia. ”Hei, olen ehkä homo ja tulin iskemään sinut, jos ei haittaa. Haluan kokeilla olenko sittenkin hetero.”

Molemmat veljet hymyilivät ja Bill lähti mukaan leikinlaskuun. ”Hei, haluan kokeilla tykkäänkö miehistä. Joten makaatko mun kanssani?”

”Tuo oli jo mautonta, Bill”, Charlie virnisti. ”Sulta puuttuu oikeasti huumorintaju kokonaan.”

”Korvauksena mulla on lyömätön tyylitaju”, vanhempi veljeksistä piikitteli takaisin saaden toisen nauramaan.

”Sanoo naimisissa oleva mies. Pitääkö käydä hakemassa Fleur tänne, että et vahingossakaan päädy esittelemään illalla Lontooseen johonkin jästibaariin esittelemään lyömättömän huonoa tyylitajuasi ja rumaa pärstääsi?”

”Rumaa pärstää? Verrattuna omaasi, vai?”

5.
Kaksosten mahtava suunnitelma ei ottanut onnistuakseen. He eivät olleet saaneet ensimmäistäkään vaihetta suunnitelmastaan toteutettua, vaikka yritys oli ollut loistavaa ja suunnitelma vielä parempi. Aina ei voinut jekutuksen mestareitakaan onnistaa.

”Älä sano, että valitsit Dragosin nimen perusteella”, kuului Billin ääni Charlien huoneen suunnalta. Fred ja George höristivät korviaan. Dragos oli varmasti miehen nimi.

”Me oltiin oikeassa”, supatti Fred kaksosensa korvaan. Vastaukseksi hän sai tietävän virneen ja käskyn pysyä hiljaa, jotta vaimea keskustelu kantautuisi kaksostenkin korviin. Kaukokorvien hakemiselle ei ollut aikaa, ettei yksikään kallisarvoinen sana menisi ohi korvien.

”No minkä takia sä Fleurin valitsit? Koska se oli puoliveela?” Charlie heitti takaisin. ”Mutta ei sitä tunteilleen mitään mahda. Se oli aluksi vain työkaveri. Ammatti ja nimi ovat kulkeneet suvussa lähes tuhat vuotta. ’Dragons of Dragos’ kuulostaa kyllä aika syötävän suloiselta.”

”Hyi yök, Charlie! Hillitse itsesi”, Bill puuskahti. ”Meitä ei rakkauselämäsi kiinnosta.”

”Itsehän sinä sitä kysyit!” Charlie vastasi ylväästi. Kaksoset katsoivat toisiaan purskahtaen nauruun.
« Viimeksi muokattu: 27.01.2016 15:51:07 kirjoittanut chitaur »

chitaur

  • Lukuholisti
  • ***
  • Viestejä: 227
Lupus Daemonis, täytyypä korjailla tuo puhekielinen repliikki yleiskieliseksi. Alkuun kirjoittelin dialogin puhekielellä, mutta lopulta tuo yleiskielinen versio tekstistä kuulosti paremmalta. Teksti kuuluu yhtiin niistä monista tajunnanvirtaisista teksteistä, joille en ole sen suurempaa suunnitelmaa tehnyt ennen kirjoittamista. Lankakorin keksiminen oli niin tajunnanvirtainen välähdys, että syyn poikien seikkailulle keksin vasta jälkikäteen. Ja sen verran mielenkiintoinen se on, että sen jätän ehkä mainitsematta  ;D
« Viimeksi muokattu: 26.01.2016 16:47:40 kirjoittanut chitaur »

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 750
Minäkin ilmoittaudun näiden tekstien ihastelijaksi! Tykkäsin erityisesti tuosta Charlie-sliceoflifestä, koska se tuntui niin aidolta ja ah. Dragos <3 Dragos/Charlie uusi OTP:ni, kirjoitahan niistä lisää!

Pari kirjoitusvirhettä bongasin:
Lainaus
”Jänistikö pikkuinen oikeasti?”
”Pikkuinen? Me olemme saman ikäisiä!”
”Älä vaihda puheenaihetta.”
Eli siis samanikäinen on yhdyssana.

Lainaus
Kuusi vuotta isoveljeä nuoremmat kaksoset eivät tuntuneet vieläkään ikuisilta, vaikka sitä olisi kahdeksantoistavuotiailta pojilta odottanut.
Eli siis varmaankin aikuisilta.


Mutta tykkäsin siis todella kovasti, Weasleyn perhe on niin ihana ja rakastan. Toivottavasti näitä tulee vielä lisää, sillä nämä on ihan mahtavia! :--)

- Syksy

chitaur

  • Lukuholisti
  • ***
  • Viestejä: 227
Neiti Syksy, Dragosia on tulossa varmaan ihan omina ficceinään tulevaisuudessa, kunhan saan edelliset kirjoiteltavat pois alta. Tosin olisi aika herkullista kirjoittaa Charlie/Dragosia Ystävänpäivähaasteeseen, kun alkuperäinen ideani haasteen suhteen vähän floppasi.

Uusivuosi
Ikäraja: sallittu
Tyylilaji/Genre: drama
Paritus/Hahmot: Fred ja George Weasley (George/Angelina pienessä roolissa)
Varoitukset: -
Sanamäärä: 327 sanaa
Yhteenveto: Weasleyn perheen uusivuosi.
A/N: Toinen teksti vuorokauden sisällä, jonka julkaisen siitä huolimatta, että olen pettynyt tekstiin. Tämän osalta pettymys ei johdu siitä, että en pitäisi tekstistä yleisesti, tämä on tyhmästi kirjoitettu. Mutta itseeni iski jonkinlainen "pakko julkaista jotakin" -tunne, ehkä  johtuen siitä että koko päivän olen kirjoittanut. (Saappaaton ja Herkku, se on luutavaja koska pojat eivät säilyttäneet ilotulitteita sisällä  ;D) Tämä oli ainoa teksti, jota voisi edes harkita julkaisevansa, joten täällä sitä ollaan.

Osallistuu FF100-haasteeseen (95. Uusivuosi) ja Kirjoitusterttuun (Suosikkiterttu).

*****

Weasleyn kaksoset olivat olleet jo pienenä tunnettuja kiinnostuksistaan Jarrumiehen ilotulitteisiin ja muuhun räjähtävään. Myöhemmällä iällä he olivat kehitelleet omat ilotulitteensa. Weasleyn Welhowitseissä ilotulitteet olivat hitti ympäri vuoden, mutta uudenvuoden alla niitä myytiin eniten. He olivat ohittaneet muut pilailutuotekaupat jo aikoja sitten myyntiluvuillaan, eivätkä vanhat kunnon ilotulitteet käyneet enää kaupaksi velhomaailmassa. Kaksosten tuotteita tultiin ostaaman aina ulkomailta saakka, ja veljekset olivat laajentaneet yritystoimintaansa ostamalla Sekon pilailupuodin Tylyahon velhokylästä sekä myymällä tuotteitaan myös ulkomaisille pilailupuodeille.

Jästien suosimat ilotulitusnäytökset olivat rantautuneet velhomaailmaan jo vuosikymmeniä sitten, mutta kaikista hienoin näytös oli yhä kaksosten oma, lapsuudenkodissaan vuosittain järjestämä uuden vuoden juhla. Se pidettiin perhepiirissä, sieltä löytyivät Weasleyjen lisäksi vain heidän lähimmät ystävänsä; Hermione, Harry sekä Luna. Muita saattoi olla toki myös paikalla, mutta he olivat aina.

Tänä vuonna Fred ja George olivat panostaneet ilotulituksiin aivan eri tavalla kuin ennen; niitä oli kaksikymmentäkuusi laatikollista. Kaksosten iän kunniaksi.

Ennen ilotulituksia oli kuitenkin aika juhlia uutta vuotta, raketit laukaistaisiin vasta keskiyöllä. Ruokaa oli syöty paljon ja boolia oli kulunut sitäkin enemmän. Lähes kaikki olivat kunnon hiprakassa, vain vanhempien saattoi sanoa olevan selviä, he olivat juoneet muihin verrattuna vähän.

Puolilta öin koitti ilotulitusten aikana. Fred ja George olivat suunnitelleet ilotulituksia vähintään useamman viikon, jollei kuukauden päivät, mutta kaksosten humalatilan huomioiden suunnitelmat olisi voinut heittää saman tien kaivoon. Molly ei ollut viitsinyt edes yrittää hillitä poikia. Ilotulitteiden kanssa voisi aina käydä hullusti, mutta pojat olivat aina poikia. Aikuisia Fredistä ja Georgesta ei tulisi koskaan, oli Molly pudistellut päätään Arthurille poikien lähtiessä kohti luutavajaa, johon kaksoset olivat ilotulitteensa vieneet odottamaan iltaa.

Sinä yönä Saukkonummen taivaalla nähtiin todella ainutlaatuisia ilotulituksia. Kuka ei olisi toivonut näkevänsä Angelina Johnsonin kasvoja taivaalla. Siinä vaiheessa George oli painanut kasvonsa käsiinsä ja lähes oksentanut syliinsä. Fred taas kumosi jatkuvasti lisää boolia suihinsa ja nauroi kovaäänisesti häpeävälle veljelleen ja lähetti matkaan useita ilotulituksia tämän istuessa pää polviensa välissä maassa.

Ehkä oli ihan hyvä, ettei George vilkaissut taivaalle vaan keskittyi tuijottamaan lumihankea, jolla istui. Viimeiset ilotulitteet muodostivat taivaalle sydämen, jonka sisälle oli kirjoitettu kirjaimet G sekä A.

chitaur

  • Lukuholisti
  • ***
  • Viestejä: 227
Rakastat minua silti

Ikäraja: sallittu
Tyylilaji/Genre: slice of life, perhefluffy ja vähän jotain pienoista lapsiangstausta
Paritus/Hahmot: Molly & Bill Weasley
Varoitukset: -
Sanamäärä: 100 sanaa
Yhteenveto: ”Ja mitä jos en olekaan rohkelikko?”
A/N: Heippa taas raapaleen merkeissä. 

Tuolle Vaipanvaihtoa-tekstille on pitänyt kirjoitella jo hetken ajan jatkopätkä, jossa Bill lähtee Tylypahkaan. Tässä se on, ei niin hyvänä kun voisi olla tai niin virheettömänä, mutta mihinkään se ei ole kadonnut matkan varrella. Tämän tekstin kanssa oli ongelmia Billin lapsellisuuden vuoksi. Halusin saada esille huolestuneen pikkupojan, joka meni kuitenkin ehkä vähän yli. Vertilukohteena käytin omaa 10-vuotiasta pikkusiskoani, ja totesin Billin olevan suunnilleen yhtä lapsellinen kun siskoni silloin kun sitä lapsettaa, joten menkööt näin. Heitetään tämä FF100-haasteeseen (065. siirtymä) ja Kirjoitusterttuun.

*****

”Äiti! En minä halua jättää sinua!” nuori punapää roikkuu äitinsä helmoissa. Nainen katsoo poikaansa katseella, joka on täynnä rakkautta jokaista naururyppyä myöten.

”Ja mitä jos en olekaan rohkelikko?” kuiskaa poika hiljaa äidin kumarruttua hänen puoleensa.

”Ei tuvalla ole väliä. Vain sillä on väliä, kuka todella olet”, sanoo nainen lämpimällä äänellä. Poika nostaa arkana katseensa maasta.

”Eli rakastat minua silti?”

”Aina ja iankaikkisesti”, äiti hymyilee lämpö silmissään. ”Olet aina minun pikkuiseni, vaikka et olisikaan rohkelikko.”

Junan pilli viheltää. Punapää halaa viimeisen kerran äitiään ja ryntää piristyneenä kohti junaa lähes pudottaen matkatavaransa laiturille.

Äiti katsoo esikoisensa juoksua ja pyyhkäisee vaivihkaa kyyneleen silmäkulmastaan.
« Viimeksi muokattu: 27.02.2016 22:29:26 kirjoittanut chitaur »

chitaur

  • Lukuholisti
  • ***
  • Viestejä: 227
Maailma ei pyöri Percyn ympärillä

Ikäraja: sallittu
Tyylilaji/Genre: slice of life
Paritus/Hahmot: Percy, muut Weasley
Varoitukset: -
Sanamäärä: 100 sanaa
Yhteenveto: ”George! Hiljaa!” ärähtää Percy. Johtajapojan tittelin eilen vastaanottanut poika yrittää kirjoittaa taikahistorian esseetä Kotikolon keittiönpöydän ääressä. ”
A/N: Raapaletta pukkaa. Yhä tässä pitäisi kokeisiin olla lukemassa, mutta sanotaanko vaikka niin, että omat fiilikseni taitavat olla aika lähellä Percyn omia, vaikka pikkusisaruksia onkin vain yksi. Teksti osallistuu FF100-haasteeseen sanalla elämä, elämää on myös silloin kun koulu painaa päälle ja kaipaisi vain hiljaisuutta.


*****


”George! Hiljaa!” ärähtää Percy. Johtajapojan tittelin eilen vastaanottanut poika yrittää kirjoittaa taikahistorian esseetä Kotikolon keittiönpöydän ääressä. Ihan kuin hän ei tietäisi, että keittiössä on turha odottaa hiljaisuutta, George naurahtaa päässään. Percy ei johtajapojan tittelistään voi ylittää perheen äidin sääntöjä. Molly ei ole koskaan vaatinut hiljaisuutta keittiössä, joten Percy päätyy aikansa äksyiltyään siirtymään omaan huoneeseensa.

Valitettavasti täydellistä esseetä Binssille työstävä poika ei saa olla rauhassa edes omassa huoneessaan. Bill ja Charlie ovat tulleet käymään kotona, ja kertovat kovaan ääneen Harrylle ja Ronille jännittäviä tarinoita töistään. ”Ja niin sain tämän arven”, kertoo Charlien ääni turhan kovaa.
Percy heittää raivostuneena pergamenttinsa päin seinää.

Emiliene Snow

  • Ravenclaw
  • ***
  • Viestejä: 15
  • Princess of the darkness
IHANA! Siis oikeasti rakastan näitä<3
Dramione<3
Lily♡James

maigaro

  • ***
  • Viestejä: 375
  • ava by raitakarkki
Nää on ihan mahtavia :) Weasleyn perhe on mun suosikki ja niiden arjesta on aina ihana lukea. Lisää vaan!

Vewill

  • Lukutoukka
  • ***
  • Viestejä: 29
  • write without fear, edit without mercy
Tämä oli ensimmäinen fan fiction, jonka Finfanfunissa luin. Olen ennen ollut fanfiction.comin aktiivinen käyttäjä neljä vuotta ja olen kirjoittanut monia tarinoita ja lukenut myös monia. Halusin vaihtaa johonkin kotimaisempaan ja löysin tämän. Yllätyksekseni tämä oli aika suuri pettymys samalla. En halua väittää, että olen ammattilainen, mutta olen ollut betana nyt kaksi vuotta ja haluan vain sanoa, että tulee olemaan monia, jotka rakastavat tarinaa ja niin selvästikin onkin muiden kommenttien perusteella, mutta niin kuin sanoin olen itsekin kirjoittaja ja tiedän, kuinka tärkeä rakentava palaute voi olla. Joten otin lukiessani muistiinpanoja ja aion nyt kertoa, mistä pidin ja mistä en pitänyt. Tämä on minun mielipiteeni ja ehkä vika ei ole tarinassasi, ehkä minä en vain tykkää genrestä ja sen takia tämä tuntui niin epämiellyttävältä lukukokemukselta. Aion kertoa jokaisesta tarinasta yksitellen mielipiteen, sillä tällä tavalla voi kertoa selkeämmin miten voisit parantaa tarinaasi.

Jänistätkö
 Aluksi tarina tuntui hauskalta lomalta pois oikeasta maailmasta.
 Tykkäsin, kuinka otit rohkean päätöksen ja käytit vain dialogeja. Rohkeus on tärkeä ominaisuus kirjoittajalla, mutta niin on myös taito kertoa mikä on kohtauksen idea ja miten se vaikuttaa hahmoihin. Ja jäin kaipaamaan punaista lankaa, jos ymmärrät, mitä tarkoitan.
 Olisit voinut myös jättää pois kohdan, jossa Fred kaatuu lankakoriin. Se vain tuntui hieman, kun yrittäisit pakottaa lukijallesi huumoria, joka ei selvästikään toimi.

Vaipanvaihto
 Tarina oli hieman naiivi omaan makuuni ja se kävi aika pitkäveteiseksi suurimmalta osin. Olisin halunnut hieman toimintaa. Vaikka minä ymmärrän, että on vaikeaa saada paljon tapahtumia lyhyeeseen sanamäärään niin se oisi vain tehnyt siitä mielenkiintoisemman ja tarina antaisi paremman kuvan itsestään. Koko tarinasta vain puuttui sitä jotain, jota kaikki aina koittavat hakea. Totta kai se oli tärkeä osa hahmon kasvattamista, mutta koskaan ei kannata tehdä tarinaa pelkästään hahmon kasvattamisen takia.
 Mutta, varmasti, jopa kylmimmät ihmiset, kuten minä lämpenevät ja tuntevat olonsa kotoisaksi, kun lukevat noin herttaista yhteyttä lapsen ja äidin välillä.

Se ainoa partakarva
 Tämä tarina toi nuoruuden viattomuutta hyvin esiin. Sitä, kun välitti pienimmistäkin asioista, jotka saivat sinut vaikuttamaan vanhemmilta ja aikuismaisemmilta, kun kukaan muu. Se oli erittäin lempeä kertomus ja miellyin siihen, miten kirjoitit Fredin ja Georgen.
 Ainoa asia, jonka haluan huomauttaa, on luultavimminkin vain huolimattomuus virhe
Lainaus
Ӏiti! Fred loitsi ainoan partakarvani leukaani kiinni ikitarttumistaialla! Haluan sen pois!"
Haluaisin tietää miten Fred pystyi käyttämään taikuutta Tylypahkan ulkopuolella, sillä itse sanoitkin, että he olivat tähän aikaan varhaisteinejä, joten he olivat vielä Tylypahkassa. Jos voisit ystävällisesti vastata, olisin todella kiitollinen.

Hiljaista
 Taas yksi minun lempi tarinoista kaikista näistä seitsemästä.
 Osaat hyvin tuoda vahvoja tunteita esiin teksteissäsi ja se on taito, jota monella kuuluisallakin kirjailijalla on vaikeuksia tehdä. Jos olisin sinä, olisin erittäin ylpeä tästä taidosta. Tämä tarina varsinkin on erittäin koskettava.
 Olen itse suuri sotakirjallisuuden fani ja eniten tykkään lukea siitä, kuinka yksinäinen kumppanista tulee, kun toinen lähtee sotaan. Tämä toi hieman samanlaista tunnetta. Mollyn kaikki lapset ovat lähteneet aikuismaailmaan ja ainoa, joka hänellä on jäljellä Arthur, jota vaikka kuinka paljon hän rakastaakin ei voi korvata kaikkia seitsemää rakasta lasta.
 Huomautukseni tästä on, että olisit voinut tuoda kylläkin enemmän Mollyn tunteita esiin, etkä niinkään sitä mitä on tapahtunut. Tällä tavalla olisit voinut Mollyn tunteilla ilmaista mikä harmittaa häntä. Se olisi tuonut tarinaan pienen uniikin silauksen.
 Myös huomasin kirjoitusvirheen sanassa lentäneet:
Lainaus
Kaikki hänen lapsensa olivat päässeet terveenä aikuisikään saakka ja lentänet pois kotipesästään, Ginnykin Harryn luo jo heti koulusta päästyään.

Kyllä sillä joku on
 Tämä oli hiukan pettymyksen puolella. Tykkäsin ideasta ja juonesta, mutta minulle tuli aika paljon punaisella kynällä tehtyjä huomautuksia. Joten piristääkseen päivää aloitan ensin hyvillä.
 Ensinäkin rakastin Hermione kommenttia ja mielestäni se toi myös hyvin esiin Ronin puolustavaisen puolen, josta suurena Romione shippaajana pidin.
Lainaus
”Onko se Hermione?” Fred ei voinut vastustaa kiusausta. Onneksi Ron ei ollut kuulemassa, sillä muuten perheen nuorin poika olisi ollut kaikkien kolmen kimpussa. Hän ei kestänyt pienintäkään viittausta hänen ja Hermionen suhteen epävakauteen.
Myös toinen asia, josta pidin oli se, kuinka avoin Charlie pystyi isoveljelleen olemaan.
 Viimeinen asia oli hieman kaksipuolinen minulle. Pidin siitä, mutta samalla minulle jäi hieman ärsyyntynyt olo. Se oli neljäs kohtaus. Oli hienoa mielestäni, kuinka veljekset pystyivät vitsailla keskenään, mutta asia oli kuitenkin aika vakava ja Bill suhtautui hieman epäkypsästi siihen heittämällä vitsejä. Jäin miettimään teitkö tämän tarkoituksella vai et? Jos teit niin voisitko selittää, miksei Bill jutellut enemmän asiasta?
 Nyt kai minun pitää mennä huonoihin puoliin. Ensinäkin minulle tuli mieleen miten ensimmäisessä kohtauksessa he kolme päätyivät keskustelemaan Charlien parisuhdetilanteesta. Se ei mielestäni lukijalle tule kauhean hyvin selville.
 Myös ensimmäisestä kohtauksesta toivoin, etteivät Fred ja George, jos he kerta täysi-ikäisiä olivat niin suhtautuisi seurusteluun niin lapsekkaasti.
 Toisen kohtauksen suurin kysymys, joka minulle jäi, oli George ja Angelina. Sama kysymys käy minulla Uusivuosi tarinassasi. Miten he päätyivät yhteen, kun Fred oli vielä elossa? Takuulla sinä saat shipata heitä, mutta haluaisin vain tietää sen. Tai no George ja Angelinahan päätyivät yhteen lähinnä, sillä heidän yhteinen tekijä oli Fred, jota Angelina ennen oli tapaillut. Joten nyt, kun Fred ei ole vielä menehtynyt niin en ymmärrä miten nämä kaksi löysivät toisensa. Oliko Angelina edes sinun versiossa ollut Fredin kanssa koskaan.
 Toisesta kohtauksesta yksi kommentti myös värähti hieman.
Lainaus
”Kyllä sä vielä meille kerrot, kun pistetään sut kertomaan!”   
Tämä kommentti vain tuntuu hieman uhkaukselta. Haluaisin tietää miten Charlie reagoi tähän kommenttiin.
 Kolmannessa ainoa huomautus on se, kuinka yksitoikkoisesti Bill kysyi Charlielta onko tämä homo. Tai uskoisin, että hän hiukan epäröisi sen kysymistä, sillä on tuntenut veljensä koko Charlien elämän ja ei ole ehkä tullut ajatelleeksi. Vai onko? Haluaisin vain tietää miten Bill pystyi kysymään tämän niin normaalisti?
 Viimeinen huomautukseni tarinasta oli se, kuinka viidennessä kohdassa Fred ja George vain sattuvat paikalle. Tai koko viides kohtaus tuntui vain hieman tekopyhältä, jos voin sanoa.

Uusivuosi
 Tästä minulla ei ole kauheasti kommentoitavaa. Ainoat asiat olivat lähinnä pikkuisia asioita.
Lainaus
Se pidettiin perhepiirissä, sieltä löytyivät Weasleyjen lisäksi vain heidän lähimmät ystävänsä; Hermione, Harry sekä Luna.
Eikö Fredilla ja Georgella ole muita hyviä ystäviä? Tai uskoisin, että he olisivat hankkineet edes hieman omia ystäviä, sillä ajatus, että heidän ainoat ystävät ovat pikkuveljen ja -siskon ystäviä kuulostaa vain hieman oudolta ottaen huomioon kaksoset.
 Myös en pitänyt niin paljoa toisesta kohdasta.
Lainaus
Aikuisia Fredistä ja Georgesta ei tulisi koskaan, oli Molly pudistellut päätään Arthurille poikien lähtiessä kohti luutavajaa, johon kaksoset olivat ilotulitteensa vieneet odottamaan iltaa.
Tai siis se on vain hieman epäkohtelias kommentti. Fred ja George ovat saaneet menestykkään yrityksen pyörimään ja ottaen huomioon, että he ovat jo 26-vuotiaita se on hieman ärsyttävää, että Molly sanoisi tuollaista.

Rakastat minua silti
 Tarina oli erittäin kaunis ja koskettava. Niinkuin jo sanoin osaat hyvin kirjoittaa tunteita ja tämä toi omat tunteeni pintaan erittäin paljon.
 En tiedä teitkö tämän tarkoituksella, mutta tykkäsin myös hieman siitä, että se toi mieleen Kuoleman Varjelusten viimeisen kohtauksen. Mielestäni tässä ei ole mitään valitettavaa.

Maailma ei pyöri Percyn ympärillä
 Tarina oli yllättävän lyhyt, mutta en valita siitä.
 Tämä oli myös erittäin samaistuttava tarina, sillä olen itse ollut Percyn asemassa satoja kertoja, mutta, jos en olisi ollut niin tarina olisi tuntunut omasta mielestäni luultavimminkin hieman pitkästyttävältä.
 Tykkäsin nimivalinnasta, se sopi hyvin tarinaan. Loppu oli myös erittäin dramaattinen

Jos jaksoit lukea tähän asti, olen erittäin otettu. Saatoin joissain kohdissa arviotani tehdä itse huolimattomuus virheitä ja kainkenlaisia sekoituksia, mutta halusin vain ilmaista mielipiteeni. Kirjoittaessani tätä arviota tajusin, ettei tarinat olleet niin kamalia, kun annoin alkutekstissäni vaikuttaa. Teit joissain kohdissa mahtavaa työtä ja joissan kohdissa on vielä hieman parannettavaa, mutta hei kaikilla meillä on parannettavaa kirjoituksissamme.
WWHD