Kirjoittaja Aihe: Kaikenkarvaiset ystäväni: Exhibit (K-11) James Herriot/Tristan Farnon, höpöilyä, one-shot  (Luettu 5427 kertaa)

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Nimi: Exhibit
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Kaikenkarvaiset ystäväni (James Herriot)
Tyylilaji: Eroottisia jännittehiä, söpöskiä ihasteluita ja joitakin inhorealistisia eläimiä. One-shot.
Ikäraja: K-11
Paritus: James Herriot/Tristan Farnon
Vastuunvapaus: Oikeudet kuuluvat kokonaan muille tahoille kuin minulle.
A/N: Kirjoittelin tätä tarinaa tuntikaupalla viikonloppuna. Sen yhden kerran kun en muistanut tallentaa pilveen/tikulle, niin tietokoneeni hajoaa viimeistä tiedostoa myöten. Minua ärsytti tuntien työn meneminen hukkaan, niin menin sitten kirjastoon ja valehtelematta kirjoitin kaiken uudestaan ulkomuistista. Oikeastaan, minä luulen, että lopputulos on alkuperäistä nasevampi, tosin se on oma narsistinen mielipiteeni. En kyllä yhtään tiedä mitä käytännönjärkeä näitä on kirjoittaa, fandom on niin tuntematon, että englanniksikin ficcejä on yhteensä ehkä 30. Minä se raukka kun vain pidän James Herriotin romaaneista (ja niistä tehdystä TV-sarjasta).



Exhibit

Koska yläkerrassa oli vain yksi kylpyhuone, se oli meidän kaikkien miesten käytössä. Rouva Hall ja neiti Harbottle käyttivät pääasiassa alakerran hienompia saniteettitiloja, mutta käytännössä konflikteja tapahtui harvoin. Tristan ja minä olimme heti kättelyssä oikeastaan kuin veljekset, kulku kun hänen huoneeseensakin meni minun kamarini kautta.

Ei yksinkertaisesti ollut tilaisuutta ruveta häveliääksi, niinpä olin nähnyt hänet mitä omaperäisimmin puolipukeisena tai alastomana monen monituista kertaa ennen kuin Siegfriedin mieleen tuli edes kysyä haittasiko Tristanin oleskelu minua.

”Älä ole turhaan kohtelias James. Tristanin sopii nukkua vaikka ullakolla jos niikseen tulee”, sanoi Siegfried, ”Ei siellä ole edes niin kurjaa, tulin tuossa jo vuosia sitten remontoineeksi yläpahnoille pienen asunnon. Vuokrattavaksi sitä ajattelin, jollekin nuorelle parille tai opiskelijalle, mutta en sitten koskaan päässyt niin pitkälle.”

Pudistelin päätäni ystävällisesti.

”Ei Tristanista ole mitään vaivaa”, sanoin, ”Me tulemme hyvin juttuun, ja nyt kun olen tottunut hänen unissakävelyihinsä, tuntisin itseni äkkiä yksinäiseksi ilman hälyääniä.”

Siegfried kohautti olkiaan. ”Tee niin kuin lystäät”, hän tuhahti kuin olisin tehnyt elämässäni suurenkin virheen.

Tristan vietti aktiivista poikamieselämää, hoipperehtien monina viikonloppuina hilpeässä humalassa kotiin Siegfriediä vältellen ja sammuen minun sänkyyni, jos ei omaansa millään ehtinyt. Alkuun siirryin nukkumaan Tristanin vuoteeseen, jos petini oli päivystyksestä palatessani vallattu, mutta sekin aikaa myötä jäi. Kumpaakaan meistä ei hävettänyt, eikä Tristan ainakaan näyttänyt pienimpiäkään kiusaantumisen merkkejä, vaikka olisimmekin heränneet jonain lauantaiaamuna liimaantuneina kuin kaksi toffeelusikkaa toisiimme.

Monta kertaa keskityin ajamaan partaani Tristanin kylpiessä, tai toisin päin, eikä mieleeni tullut ajatella siitä mitään. Osansa luulen olevan ammatinvalinnan peruja, sillä harvoin olin kuullut puhuttavankaan herkkähipiäisistä eläinlääkäreistä. Vaikka tietysti sikolätissä makaaminen, käsi sian emättimessä oli tietysti täysin eri asia kuin ihmistenvälinen vieraskoreus, mutta välttämättä sitä karaistuu henkisesti mitä enemmän näkee ja kokee.

Poikkeuksiakin toki oli. Kun Tristan sairastui joulun alla kuumeeseen, käski vaistoni pitää häntä erityisesti silmällä. Se nyt oli pelkästään järkevää, sillä posliiniamme, märkä saippua ja kohmeloinen pää harvoin kävivät yks yhteen. Mutta tuli minulle mieleeni kerran jotain muutakin. Luulen, että sillä oli jotain tekemistä herra Braithwaiten lampaiden kanssa.
Mitä tekemistä lampailla ja Tristanilla sitten on, kysytte? Minä vastaisin, että ei oikeastaan mitään, muuta kuin se, että olin eräänä talvisena päivänä käynyt hoitamassa haavaa erään lampaan takajalassa. Ikävä nirhama, mutta ei kovin vakava. Siinä keskustellessani vanhan herra Braithwaten kanssa niitä näitä hän tuli kertoneeksi samalla eräästä omistamastaan pässistä, jota hän toivoi minun vilkaisevan.

”Terveeltä se minusta vaikuttaa. Kirkkaat silmät, pullea olemus. Mahtaa olla kova puskemaan?” totesin päällisin puolin eläintä silmäiltyäni. Se oli terveyden perikuva, oikea mallilammas suoraa anatomian oppikirjan sivulta. Älykäskin se oli, täynnä auktoriteettia ja villaisaa omanarvontunnetta. Isäntä yskäisi vaivautuneena.

”Niin. Niin. Eihän se nyt päältä pahemmalta näytäkään. Hyvä pässi, aivan erinomainen. Olin ajatellut sillä teettää kilejä, mutta katsokaas tohtori kun se ei astu. Ei astunut yhtäkään uuhta. Eikä se iästä voi johtua.”

”Niinkö? Toisinaan uuhet voivat olla luonteeltaan nirppanenäisiä. Oletteko varma ettei se edes yrittänyt?” kysyin vilpittömästi, enkä tosiaan olisi arvannut kuinka vaikeaksi herra Braithwate tykkänään meni. Hän oli vanha ja kokenut lammastenkasvattaja, ja minä vasta nuori eläinlääkäri, mutta jo silloinenkin kokemus oli minulle osoittanut, että tietotaito lukuisista eri eläinlajeista ja niiden käytöksestä sai minut toistuvasti unohtamaan miten vähän tavallinen ihminen välttämättä eläimistä tiesi.
 
”Yritti, yrittipä hyvinkin…” isäntä kierteli ja kaarteli, mutta kärsivällisyyteni oli pettämätön. ”Kun se yrittää astua naapurin pässiä! Ei perhana uuhet kelpaa ollenkaan!”

”Ohhoh”, sanoin ja katsahdin kenkieni kärkiä. Olin tikahtua pidättelemääni nauruun, mutta yllätin itsenikin kuinka hyvin sain itseni kuitenkin hillityksi. Kerroin ikävän uutisen, ettei asialle ole oikeastaan mitään lääkettä. Piti vain toivoa, että ensivuoteen mennessä pässi vaihtaisi kenties mieltään. Ehdotin laiduntamista toisella puolen peltoa, niin ehkä naapurin houkutukset eivät tuoksahtaisi liian voimakkaasti lammasherran nenään.

Jotain sellaista minä ajattelin siinä partaa ajaessani. Sitä, kuinka normaali tuollainen tilanne oli minun näkökulmastani, sillä totuus kuitenkin oli, että minä olisin jo silloisen urani aikana nähnyt eläimiä hevosista lehmiin ja kissoista koiriin, jotka maallikon silmissä uhmasivat luonnonlakeja.

Kolmekymmentäluvulla se oli vielä käytännössä ammattikunnan vaiettu salaisuus, mutta tunnettu tosiasia. Väistämättä tämä vaikutti käsitykseeni ihmistyypin homoseksuaalisuudesta, sillä minusta vain tuntui, että mikä ei vaikuta negatiivisesti yhdenkään kissan tai lampaan elämään, niin tuskin siitä ihmisellekään oli yhtään mitään haittaa.

Puhutaanko sitten alitajunnasta, tai jopa freudilaisista yhteensattumista, mutta mielestäni oli perin tyypillistä, eikä täysin huumorintajutontakaan, että omat piilevät homoseksuaaliset taipumukseni pulpahtivat pinnalle Tristanin kylpiessä puolisameassa vedessä. Näin aivan tarpeeksi hänen alastomuudestaan ja voin sanoa, ettei libidonikaan ollut untenmailla.

”Viilsit muuten haavan leukaasi”, huomautti Tristan tyypilliseen iloiseen sävyynsä. Minusta silti kamalasti tuntui, että hän luki ajatukseni, tai ainakin huomasi ilman sähköistyneen. Hän valui ammeen reunaa pitkin makuulleen ammeeseen, kunnes hänestä näkyi vain polvet, silmät ja nenä veden pinnalla. Minä tuijotin häntä ja hän tuijotti tuijotustani. Kovin kummallinen tilanne. Eikä se siitä päässyt paranemaan, Tristan nousi vedestä kuivatakseen itsensä valkoiseen pumpulipyyhkeeseen.

Minusta tuntui, että hän teki sen kiusallaan. Oikein venytteli lihaksiaan, esitellen vartaloaan kuin antiikin atleetti konsanaan. Tosin siinä Tristan oli väärässä, jos kuvitteli minun vertaavan häntä kiekonheittäjänpatsaaseen. Minulle tuli enemmän mieleen poikavuosieni kuvakirjan maidossa uiva Narkissos… vai meniköhän minulta kuvat sekaisin, kuka se oli se kaunis ihmisenlapsi joka peseytyi maidossa? Nefertiti, Kleopatra? Ei pitäisi lukea historiallisia romaaneja sikin sokin, alkaa mennä ajanjaksot keskenään sekaisin.

”Kuule Jim, mitä jos lähdettäisiin tänään Scarlet Halliin? Siellä on tänään tanssit”, Tristan kysyi niin viattomasti, että koetin uskotella itselleni, ettei hän kosketellut kaulaansa ja vatsaansa minua kiusatakseen.

”En tiedä pitäisikö… siellä menee kuitenkin myöhään”, toppuuttelin, mutta salaa olin jo myöntynyt. Yhtäkkiä minun teki suunnattomasti mieli nähdä Tristan tiptop komeana vaaleassa herrasmiespuvussaan, johon kuului nappien ja solmion lisäksi kiiltävät kengät ja hurmaava viehätysvoima.

Niin me sitten lähdimme puettuamme viettämään poikamiesten iltaa. Tristan oli pukeutuneena kenties vielä mielikuvitustani komeampi. Ehkä minunkin olisi pitänyt katsoa millä puolella peltoa oikein laidunnan!

Siegfried normaalisti tuhisi vastalauseita Tristanin viipottaessa vähän väliä jos jonkinmoisissa yöjuoksuissa. Useimmiten toisten pitkästyneiden opiskelijanuorukaisten kanssa, mutta koska minäkin olin lähdössä, hän nyökytteli kuin taistelun hävinneenä päätään.

Keräsimme pöhinää aloittamalla Arrow’s Armin pubista, josta siirryimme kiitettävässä nousukiidossa tanssimaan. Aika kului niin nopeasti, etten ehtinyt saada yhdestä sensaatiosta kiinni kun jo toinen iski vasten kasvojani, mutta Tristan luovi seurapiirimeressä kuin hai konsanaan.

Tanssin illan mittaan monen tytön kanssa ja minusta tuntui kuin olisin ollut elämäni parhaimmassa terässä. Takaraivossani kuitenkin tykytti jatkuvasti nalkuttava pelko siitä, että Tristaniin nauliintunut kiintymykseni näkyi ulospäin, ja että ihmiset vain huomaavaisuuttaan esittivät, etteivät olisi panneet silmissäni roihuavaa himoa merkillekään.

Kuten sanottua, joku toinen olisi saattanut säikähtää omaa seksuaalisuuttaan, mutta minäpä olin lääkäri. Eläinlääkäri, mutta lääkäri kumminkin, enkä minä tosissani tuntenut itseäni sairaaksi – en vain tahtonut tulla nöyryytetyksi, Darrowby oli kuitenkin niin pieni kaupunki. Eikä minulla ollut varaa kaivautua häpeästä maanalle.

Mielessäni pyöri värivalot, päässäni soi kevyt musiikki ja suonissani virtasi olut ja sherry sekä nikotiini. Scarlet Hallissa välkehtivät peilit ja kahisivat naisten hameet. En ole koskaan ollut järin kiihkeää sorttia, mutta valehtelisin jos väittäisin, etteikö mustasukkaisuus olisi nostanut rumaa päätään kun Tristan seurusteli kaikkien muiden, paitsi minun kanssani. Hän teki sen tahallaan, hänen täytyi, koska hän soi minulle toisinaan kosketuksen tai katseen vain mennäkseen muualle nauramaan. Onneksi tarjolla oli yllin kyllin alkoholipitoisia juomia sammuttamaan janoani.

”Oliko hauskaa? No, oliko, oliko Jim, oliko hauskaa?” Tristan nauroi ja töni minua kun kävelimme yön viileässä viimassa kohti kotia. Tristan oli tuhannen tähden humalassa, mutta iloisesti. Kravattinsa hän oli kadottanut, se oli hänen hienoimpansa ja viimeksi minä olin nähnyt hänen sitomassa sitä sukkanauhaksi Maisie Millsin sääreen. Se oli ollut joku seuraleikki. Minä pyyhin otsaltani hikeä, minun oli ulkoilmasta huolimatta kuuma. Me suutelimme mukulakivitien risteyksessä ja minä luulen, että Tristan teki aloitteen. Yhtä kaikki, se tuntui samalta kuin oasis keskellä Saharaa, minä tartuin Tristaniin ja hän tarttui minuun. Onneksi yöt ovat talvella pimeitä ja tiet tyhjiä kulkijoista, jokin uusi puoli syntyi minussa silloin. Koin sellaisia tunteita, joiden en ollut koskaan aikaisemmin kuvitellut koskevan minua.

Mitä sitten Tristan ajatteli viimekädessä minusta jäi lopulta arvoitukseksi. Tanssiaisilta tuli kyllä useamamman kerran puheeksi, mutta Tristan uskoakseni tahallaan jätti kajoamatta villakoiran ytimeen. Tosin hän kertoi minulle yhden valaisevan tarinan eräästä edinburghilaisesta huonetoveristaan yliopistolla, joka aina iltaisin halusi vain katsella häntä lukemassa alusvaatteisillaan.

”Peiton alla! Hän makasi aina leukaa myöten peittonsa alla ja ärähti jos nostin katseeni sivulta. Kumma kaveri”, Tristan päivitteli, mutta minusta oleellista asiassa oli se, että Tristania ei vähääkään harmittanut olla katseenvangitsija. Kaikkihan me haluamme tulla nähdyksi.

Toisen kerran kun Siegfried kysyi minulta, ettenkö tosissani häiriintynyt Tristanin huithapelin elämäntavasta minun oli todella vaikea pidätellä naurua. Mitäköhän vanha Siegfried sanoisi, jos tietäisi miten lämpimästi muistelisin Tristanin kaunista alastonta vartaloa ihoani vasten vielä neljänkymmenenvuoden päästäkin, kun nuo poikamiehenpäivät olivat jo kauan sitten jääneet taa? Omassa talossani oli kylpyhuonekin vain minua varten.

FIN



« Viimeksi muokattu: 06.04.2016 15:52:27 kirjoittanut jossujb »
Here comes the sun and I say
It's all right

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Kommenttikampanjasta terve.

Ajattelin jo aikaisemmin, että voisi lukea tämän, kun fandom on kerrankin tuttu, mutta se sitten jäi koska kauhea kiire. Nyt sitten tuolta kamppanjasta kävin tarttumassa.

Näistä kirjoista minulle jäi kaikkein selkeimmin mieleen kirjoitustapa, sellainen leppoisasti muistelevan sedän hyvän mielen ote. Tykkäsin siitä jo silloin kun luin canonin, nyt tykkäisin varmaan sitä enemmän. Tässä testissä canonille (ja siis Jamesille) ominaisen sävyn hyvin autenttisenoloinen tavoittaminen onkin minusta ehkä merkittävin ansio huolimatta siitä lisähaasteesta, että Jamesin homoseksuaaliset taipumukset lienevät vallan non-canonisia. Myös Tristanin persoonallisen huithapelin luonne oli minusta saatu hyvin kiteytettyä tähän tekstiin hyvin.

Ja siis onhan tämä kokonaisuudessaankin sellaista, sanoisiko että perusmiellyttävää luettavaa, joka ei sorru alussa tarpeettomaan taustoittamiseen, vaan menee suoraan tapahtumiin. Erityisesti lopetus jotenkin miellytti, kun teksti ei lähtenyt miksikään eeppiseksi paneskeluksi, vaan pysyi varsin viattomalla tasolla säilyttäen silti aikuisen otteen. Ehkä osaltaan jopa siisteys korostaa tekstin aikuisuutta, kun ei ole tarpeellista lähteä revittelemään millään panojuhlilla (joille on niillekin paikkansa, mutta selvästikään ei tässä tekstissä).
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
tellie, aww, tämä taas todistaa, että kommenttikampanjasta muutakin hyötyä kuin pelkkä huomiohutsaaminen, näin löytää tällaisten vanhojen fandomienkin kanssa tuttuja :)

Vähän pyrin apinoimaan canonin kirjoitustyyliä, vaikkei toki yhtä huikeasti kirjoita kuin Herriot. Minulla on paljon Tristan-keskeisiä pornoideoita, mutta tässä tapauksessa itsekin olin tietoisesti sitä mieltä, että hillitympi, ehkä sitten niin aikaisempi käsittely sopii. Niinhän ne oikeastaan oli Herriotin kirjoissa kun, että inhorealistisia oli varattu eläimille ja ihmisten elämä oli varsin maalaisromanttista xD

En ossaa sanoa Jamesin canonisista seksuaalisista suuntautumisista muuta kun että hää rakasti niin nopeasti Heleniin ikihyviksi, mutta spekuloida kai sopii xD Tristan ainakin minun headcanonissani häslää kaikkien opiskelukavereidensa kanssa :D

Ei mutta, tosi hauska, että ilmoitti itsestäsi kommentilla, se on aina tyydyttävää tietää et jos skriivaa tämmösii vanhoja fandomeita et niillekin ehkä löytyy joku yleisö.

jjb
« Viimeksi muokattu: 13.08.2015 19:55:29 kirjoittanut jossujb »
Here comes the sun and I say
It's all right

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
No niin, kun sen yhden ficcisi jo aiheesta lukaisin, niin näppärästihän tuli tämä seuraavakin sitten hotkaistua. Edelleenkään en osaa sanoa canonista juuta tai jaata, mutta tykkään ihan hurjasti tästä sun kirjoitusotteesta -- kuin Jeeves&Wooster astetta selväjärkisempänä  :D

Tykkäsin Tristanista kovasti jo siinä edellisessä lukemassani ficissä, ja aaah kun jäbä vaikutti tässä vieläkin herkullisemmalta. Jos tästä jannusta jotain pornoa intoudut rustaamaan, niin säntään kyllä ihan haukkana paikalle, koska sun versio hahmosta on näiden kahden tekstin perusteella sanalla sanoen rakastettava. Hajosin ihan totaalisesti lopun kuvaukselle entisestä huonetoverista :''D

Naapurin pässiä pökkivä elikko oli superpäheä tapa käsitellä omiakin homoilutaipumuksia, hihittelen vieläkin villaisalle auktoriteetille sekä yritykselle pitää tenhoavat tuoksut poissa "lammasherran" sieraimista.

Ah, tämä oli ihana, kiitos <3
sano mua rovastiks

Remoteness spectator

  • ***
  • Viestejä: 2 205
  • Sanokaa Remoksi vaan
Ajattelin lukaista ja kommentoida ihan siksi koska tämä finissä tuntematon fandomi on minulle melkoisen tuttu :) Olen sarjaa nähnyt joskus telkkarista, ja sehän oli hyvin suosittukin aikanaan. Kunnolla siihen en ole koskaan kerennyt tutustumaan, mutta koska olen brittisarjojen suuri fani, on ihanaa kun näistä kirjoitellaan ficcejä - fandomilla ei siis siinä mielessä pitäisi olla mitään merkitystä. Todella mukavan mittainen pätkä, ja mukava asetelma noille kahdelle hahmolle. Joskus tarvitaan vain pieni humalainen sysäys, että hommat lähtee liikkeelle jos jotain tuollaisia tuntemuksia pinnan alla on... Kiitoksia siis tästä harvinaisuudesta, on oikein mukavaa, että joku kirjoittelee brittijuttuja.

Lainaus
”Kun se yrittää astua naapurin pässiä! Ei perhana uuhet kelpaa ollenkaan!”

Tämä on niin helposti kuviteltava lausahdus vanhemmanpuoleiselta farmarilta :D
It is time
to break the chains of life
If you follow you will see
what's beyond reality
 
       
~Dark designs~

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Verinen Paronitar, kyllä mä varmaan skriivailen Toistamista vaikka mitä, kunhan vaan keksin että mitä xD James/Tristan on ehkä helpoin paritus mitä on, suurinpiirtein ikätovereita ja hyviä ystäviä ja niin pois päin, mutta pornoa ajatellen James on vähän jäyhä...  Ois kiva parittaa jollekin yhtä villikolle, mutta sitä pitää miettiä. Jeevesista ja Woosterists tuli mieleen, että Tristan on vähän semmoinen viihteellä viihtyvä turhanaikainen nuorimies, mutta Bertiestä poiketen hän oikeasti halutessaan hyvinkin pitkälle nokkela :) James kuvaa kirjassa ensimmäistä kertaa hänet tavatessaan, että tunsi keskutelevanss itseään älykkäämmäksi henkilön kanssa - vaikka Tristan oli juuri reputtanut kaikki lukuvuoden tentit xD En tiiä pitäskö ihan jostain toisesta fandomista lainata joku hahmo, mikä menis Trissin kanssa yksiin niin vois revitellä...

Remoteness spectator, joo, se TV-sarja oli oikeasti yhteen väliin todella suosittu, mutta jotenkin se ei nyt sitten olekaan jäänyt ainakaan meillä täällä Suomessa ihmisten muistiin samalla tavalla kuin moni muu klassikko. Sinänsä harmi, se on hyvin pätevä sarja, eräs harvoja jossa minusta on onnistuttu tekemään yhtä hyvä, paikoin, jopa väittäisin, kirjaa parempi tulkinta. Tosin saatana olla vähän puolueellinen, Tristan olla oli telkkarissa isompi rooli xD Mutta joo, nää on nää brittijutut mitkä minua viehättää... Eikä minusta humalatilan väärinkäyttö shippaustarkoituksessa ollut liian klisee, eräs hauskempia kohtia kirjassa oli kun Tristan ja James kännipäissään keskustelivat hilpeitä niin lähellä toisiaan että nenät hieroo vastakkain.

Suosittelee sydämessäni ainakin sen ensimmäisen romaanin lukemista, se on hyvin helppolukuinen, menee noin iltapäivä ehkä kun sen kannesta kanteen lukaisee ja kokemus on miellyttävä .

jjb
« Viimeksi muokattu: 14.08.2015 10:53:39 kirjoittanut jossujb »
Here comes the sun and I say
It's all right

tulitukka

  • ***
  • Viestejä: 28
Täytyy sanoa, että sinulla on erinomainen maku mitä fandomeihin tulee! Olen penskasta asti rakastanut Herriotin kirjoja ja myös niistä tehtyä tv- sarjaa.

Tässä oli tosiaan ihanan vanhahtava, maalaisromanttinen tunnelma, ja useampikin kohta aiheutti lukijassa avuttomia naurunpyrskähdyksiä, niin kuin tuo kelpo maalaisisännän pässiongelma. Ja kyllä hyvinkin voi kuvitella Jamesin ja Tristanin ystävyyden hiukan läheisemmäksikin. Sellaiseksi... tervehenkiseksi tieks? ;)

Pakko mennä lukemaan loputkin tämän fandomin ficcisi, kun nämä nyt löysin. Kiitosta maanantai- iltani piristämisestä.
"'Then surely he must be wanting a little in penetration?"
"James, I trust there was no mens rea in that remark?"

Thank you for my avatar, steampunk_girl!

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
tulitukka, ääähähähäh, tiekkö, mä vaan jotenkin arvasin että sä tunnet tän fandomin vaikken sitä mistään etukäteen voinut tietää. Aivan hirvittävän herttaisia kirjoja ja se tv-sarja on niin kyl tui-tui. Olin lapsenpana kyl aika ihastunut Tristaniin, mikä näin jälkikäteen on hassua kun Peter Davisonhan on paljon tunnetumpi Doctor Whon Tohtorina xD Emmä sitä sillo ennen yhtään tienny.

Moni vois tietysti sanoa, et James ei kyl Heleniä pettäs ja tässä ficissä he eivät edes seurustele, mutta haluaisin henkilökohtaisesti ajatella sen niin, et Helen ois kyl miesten pienen säätämisen kans ihan okei :) V-suhde! Tarviiks sitä nyt aina valita kun voi ottaa molemmat xD Tristanin taas voi parittaa kelle vaan, se nyt yrittää muutenkin kaikkea mikä liikkuu.

Kirjoittaisin lisääkin koska ideoita on, mutta minulla on ollut lukuisia tietoteknisiä ongelmia, pitäisi saada yksi raapalesarja nyt oikeasti valmiiksi ja pykää tusina Doctor Who-ficcejä. Mutta minä vannon vielä palaavani aiheeseen, sillä Tristanilla on tosi söpöt shortsit yhdessä jaksossa ja se inspaa.

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Karvalakkirakastaja

  • Vieras
Siitä on niin kauan aikaa, kun olen lukenut Kaikenkarvaiset ystäväni ja oliko sille joku jatkokirjakin, että en muista juuri mitään muuta kuin sen, että mä tykkäsin jostain kumman syystä Siegfriedistä enkä tykännyt Tristanista. Ei aavistustakaan, miten olisi nykyään. En oikein muista millaisia noi henkilöt oli, mutta jos ne oli yhtään tämän tekstin mukaisia (miinus homous viittaukset) en yhtään ihmettele. Mulla oli aikoinaan niin vahva vastenmielisyys kaikkea huithapelityyppistä vastaan.  :D Sen verran muistan, että rakastin kirjan kerrontatyyliä, se oli muistaakseni sellaista humoristista, mitä oli mukavaa lukea. Tämä teksti vastasi sitä mielikuvaa, mikä mulle on tyylistä jäänyt ja tykkäsin tämän tekstin hahmoista. Sekä Jamesista että Tristanista. Pidin Jamesin logiikasta homouden suhteen. Voisi tosiaan kuvitella, että kun eläinlääkärinä näkee, miten luonnostakin löytyy omaan sukupuoleensa vetoa tuntevia, se antaisi vähän perspektiiviä suhtautumiseen.

Miesten elämä ja suhde vaikutti tavallaan aika vaivattomalta ja leppoisalta, mutta jotain siitä jäi puuttumaan.

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Karvalakkirakastaja, joo, Herriot kirjoitti itse asiassa useitakin kirjoja aiheesta. Oikeastaan kun minä puhun Kaikenkarvaisista ystävistä puhun niistä kaikista, sillä niiden rakennekin on hyvin novellimainen kaikkinensa. Yhdistävänä tekijänä on samat hahmot ja miljöö, mutta kyseessä on kyllä harvinaisen "fillerimäinen" sarja if you get my meaning.

Tristan on kyl vähän semmonen hahmo et se toisia ärsyttää, viettäähän se suurimman osaa ajasta luovasti lusmuilemalla ja ärsyttämällä muita laiskuudellaan xD Silti mun lemppari. Ei Siegfriedissäkään ole mitään vikaa, sympaattinen vanhempi mieshenkilö, jolla on Tristanin takia pinna kireällä. Minua Siegfriedissä ärsytti se kun se oli semmosen hyväntahtoisen kaksoispuheen maailmanmestari, esim. ojensi Jamesia ajamaan firman huolettua autoa mahdollisimman nätisti ihan vain itse hurjastellakseen sillä myöhemmin kuin hullu xD Mutta se Herriotin hahmoissa onkin herttaista, et ne on hyvin elävänoloisia vikoineen ja hyvine puolineen.

Sitä en tiedä mitä sinusta jäi kenties puuttumaan, mutta jälkikäteen itse olen miettinyt mikä ihmeen tangentti se Tristanin kommentti tuijottavista huonetovereista oikein oli xD Musta tuntuu, et mun täytyy siitä joskus kirjoittaa vielä lisääkin, joyenkin niin absurdi mielleyhtymä.

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Karvalakkirakastaja

  • Vieras
Ai niitä kirjoja oli useampia? En muista yhtään, muistan vain että olen jotain lukenut, kun mun äiti suositteli ja se yleensä suosittelee kirjoja, joista minäkin tykkään. Epäilen, että nykyään pitäisin ärsyttävänä monia henkilöitä, joista ennen tykkäsin, koska esimerkiksi Siegfried kuulostaa henkilöltä, josta en enää tykkäisi. Pitäisi ihan mielenkiinnosta ottaa kirja uudestaan käteen. TV-sarjaakin joskus seurasin, mutta hyvin satunnaisesti.

Tarkoitin, että itse asia jäi puuttumaan.  ;D Tekstistä ei jäänyt sellaista tunnetta, että jotain jäi puuttumaan, mutta pieni pano olisi ollut paikallaan. ;D

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Karvalakkirakastaja, joo, kirjoja on muistaakseni joku noin kymmenen kappaletta, tosin Elämäni koirat ja Maalaistarinoita taisi olla kokoelma muista kirjoista napattuja kappaleita. Hyvin tyypillistä Herriotille, että oikeastaan jok'ikisen kappaleen voi lukea oikeastaan ihan missä tahansa järjestyksessä, eikä se mitenkään asiaa haittaa.

Aaaa, no panoahan se minäkin toki haluaisin kirjoittaa xD En vaan millään kyllä keksinyt miten se olisi tähän sopinut ilman, että lopputulos olis ollut "nyt sit pannaan ja tarina loppuu sen jälkeen kun seinään"-skenaario xD Toisaalta ongelmia tuottaa henkilökemiakin, sillä vaikka Tristan nyt pökkisi vähän kaikkea mikä on lämmin ja elossa niin James on sillee liian rauhallinen että vois mennä nollasta sataseen yhdessä lauseessa xD

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 724
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
No jopas oli löytö, ja vielä törmäsin tähän eilen; samana päivänä, kun olin pitkästä aikaa aloittanut uusintalukukierroksen Herriotin tuotantoon pitkästä pitkästä aikaa! :D Pakkohan se on kommentoida, ei puhettakaan muusta. Eilen en edes yrittänyt kun luin puhelimesta, mutta nyt koitti sopiva hetki!

Minä tykkäsin hirveästi Herriotin kirjoista jo lapsena, ja omasta hyllystä taitavat kaikki löytyä (paitsi ne koosteteokset). Muistelen hämärästi nähneeni joskus sitäkin vanhaa tv-sarjaa, mutta lähinnä se meni minulta ohi, ehkä siksikin, että on jo lapsesta asti ollut selkeä mielikuva hahmoista päässä ja en halunnut sotkea sitä. Uudempi tv-sarja nuoresta Jamesista ei jotenkin jaksanut kiinnostaa, kun vähän sitä aloitin, se oli niin pimeä ja apea. Mutta kirjat olen lukenut vuosien varrella monet monituiset kerrat, vaikka edelliskerrasta taitaa olla kymmenisen vuotta jo aikaa... Kai?

Muistan jostakin aikuisena luetusta kerrasta, kuinka hämmentävää oli tajuta, että Tristan ja Siegfried eivät olleetkaan oikeasti vanhoja ukkoja (kaipa ne lapsen mielessä vaikuttivat tosi vanhoilta?) ja nythän ne tuntuvat suorastaan nuorilta. ;) Etenkin Siegfried oli lapsuuteni mielikuvissa varmaan joku seitsemänkymppistä vastaava.  ;D

No mutta ficin pariin! Minua viehätti Herriot-henkinen kirjoitustyylisi, pääsit hyvin samaan tunnelmaan ja siitä tuli lukijallekin mukavan tuttu olo. Toisin kuin joltakulta muulta, minulta tulee ruusuja siitä hyvästä, että et päästänyt meininkiä tätä pidemmälle. ;) Muuten olisi ollut kiusallista lukea tutuista hahmoista. Mutta Tristanin vilkkaasta opiskelijaelämästä voit kaikin mokomin kirjoittaa lisääkin, kunhan ei James-canon sotkeudu liiaksi. ;) ;D Kirjoittamasi Tristan oli viehättävä ja kiinnostava hahmo, James lähemmäs omaa jäyhää itseään. Ja minustakin tuo pässikuvaus oli varsin osuva pohjustus tilanteelle. Liekö lammasherran ongelma ratkennut Herriotin neuvoilla vai joutuikohan hyödytön pässi lihoiksi talven tullen? ;)

Kiitos tästä mieltä piristäneestä lukukokemuksesta! Se oli juuri sopiva lohtu hetkeen, jolloin jouduin yllättävän sadekuuron läpimäräksi kastelemana värjöttelemään lainavaatteissa siskon sohvalla.
« Viimeksi muokattu: 08.09.2015 12:37:10 kirjoittanut Fiorella »

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Fiorella, tosiaan, päähenkilöistä kukaan ei ole kauhean vanha, ei edes Siegfried... ja Tristan oli sarjan alkaessa vastavalmistunut lääkäri, eli siinä noin päälle parikymppinen eli jotain 24? James joitakin vuosia nuorempi, mutta mielikuvan sekaannus on hyvin ymmärettävää, sillä James kertojana on jo eläkeläinen ja se elämänkokemus tulee siihen väliin. Jos kertoja puhuisi preesensissä, niin fiilis olisi varmasti hyvin erilainen.

Minäkin katsoin  ne kaikki, öö, kolme jaksoa, mitä Nuorta James Herriottia tehtiin, jakyllä se ihan syystä kyllä lopetettiin nopeasti. Se sarja ei yhtään hoksannut mikä kirjoissa (ja siinä aikaisemmaskin TV-sarjassa) oli hauskaa, minusta tuntui se yritti liian kovasti olla moderni vakava brittiläinen historiallinen draama unohtaen, että lähdemateriaali on tarkoituksella vähän höppänä.

Ahaha, kyllä mä kirjoitin pornoisemmankin ficin tonne toiselle osastolle, mutta mä olen ehkä sun kanssa siitä samaa mieltä, että kiusaantuminen on vakava riski kun ottaa tämmösen fandomin käsittelyyn. Mutta aikonen kokeilla vielä joitakin kertoja jossain vaiheessa, jahka ehdin taas kirjoittaa enemmän.

jjb
« Viimeksi muokattu: 13.12.2020 00:40:30 kirjoittanut jossujb »
Here comes the sun and I say
It's all right

wishbone

  • L'enfant terrible
  • ***
  • Viestejä: 337
Alkuun mainittakoon ettei tämä kyseinen fandom ole mitenkään tuttu, mutta olen jo kauan sitten tullut siihen tulokseen että sun kirjoittamana puhelinluettelostakin voisi tulla oikein viihdyttävää settiä. Vähän googlasin että mistä oikein on kyse ja ketä nää herrat on, hyvin sillä pärjäsi. Kuten muut ovat jo ehtineet mainita, tässä oli sellainen lungi maalaiselämän tuntu vahvasti läsnä, jota sitten kivasti terästettiin Tristanin yksityisellä kylpyhuonekabareella ja sen herättämillä reaktioilla. Olen työpaikkaromancen suuri ystävä, ja vaikka tässä oltiinkin enemmän siellä kodin piirissä, niin se yhteisen työelämän tuntu tuli hyvin ilmi rivien välistä. (Kävin kyllä jo ennen tätä lukaisemassa sen toisenkin ficin mitä olit tästä parituksesta ehtinyt kirjoittaa, mutta olen loppupeleissä enemmän tälläisen kytevän jännitteen ystävä joten huomasin nauttivani tästä enemmän.)

Näin vahvasti eläinaiheen ympärillä pyörivän fandomin puitteissa gaypässit ja muut homoelikot olivat kyllä paras mahdollinen johdattelu kertojan piilotettujen taipumusten äärelle, ja sitä kautta saatiinkin oikein kivasti esitettyä miksi kyseessä on varsin luonnollinen asia. Puhuit myös tossa pari kommenttia ylempänä siitä miten alkuperäisteoksissa eläinkuvaukset näyttäytyvät ajoittain melko inhorealistisinakin, ja täytyy kyllä sanoa että tyrskin ääneen kun Jamesin puuttuvaa vieraskoreutta perusteltiin sikagynekologian nojalla :'D

Erittäin sympaattinen pätkä, kiitos tästä!
I will love you as misfortune loves orphans,
as fire loves innocence, and as justice loves to sit
and watch while everything goes wrong.

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
wishbone, ehehhe, no, emmä ny tiiä puhelinluetteloista xD Mä yritän ainakin parhaani et jokainen teksti olisi jossain määrin miellyttävä lukea. Ainakin siis, jollekin yleisölle, ei voi kaikkia miellittää, enkä aina manerismeineni miellytä itseänikään. Mutta olen positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin juuri tämä ficci on otettu vastaan.

Inhorealismislla tarkoitan juuri sitä, että esim. se ensimmäinen kirja alkaa todella kurjalla ja märällä kuvauksella hankalasta vasikoinnista, josta voi tulla tosi outo kuva koko kirjan tyylistä jos sen jättää ekan kappaleen jälkeen kesken. Koska kirjailija on oikea eläinlääkäri, niin hän ei ole katsonut tarpeelliseksi siloitella työtään mitenkään, vaan se lempeys tulee idyllisen ihmiselon kuvauksetsa. Että ehkä mäkin kirjoittaessani vähän pyrin niinku siihen suuntaan xD

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Tästä fandomista on kyllä hurjan kiva lukea ja varsinkin sellaista kamaa, jossa kirjojen henki näkyy näin hyvin. Eläimiä ei ole unohdettu, vaan ovat tukevasti mukana tuottamassa oivalluksia ja hervottomuutta.

Lainaus
Vaikka tietysti sikolätissä makaaminen, käsi sian emättimessä oli tietysti täysin eri asia kuin ihmistenvälinen vieraskoreus, mutta välttämättä sitä karaistuu henkisesti mitä enemmän näkee ja kokee.

Elämän henkisesti kasvattavia kokemuksia varmasti. ;D Reps.

Homoseksuaalinen lammasherra oli myös suosikkijuttujani tässä ja se, miten siitä päästiin luontevasti niihin omiin taipumuksiin. Ja kosiotanssien jälkeen sitten itse asiaan.

Kiitoksia lämpimän hauskasta luettavasta, aws. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 083
  • Peace & Love
Pics tää tarina on muuten varmaan mun suosituin teksti viimeseen pariin kolmeen vuoteen. En voi muuta sanoa kuin, että olen henkilökohtaisesti hyvin tyytyväinen, ei hävetä vaikka omien tekstien kanssa yleensä tulee joku blues jossai välissä. Tämmösii söpösii juttui ja sian emättimiä mä tykkäänki kirjottaa he, kiitos vaan :)

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

leofurioso

  • ***
  • Viestejä: 1 097
  • Kiitos Koiranruusulle avasta aikoinaan. <3
    • Versova_matkalaukku
Pitikin eräässä toisessa topicissa lukea myös näistä vähän vähemmän tunnetuista fandomeista ja kuinka ne joskus voi olla hyvinkin kiinnostavia. Herriot oli aikoinaan syy, miksi vakavasti teini-iässä haaveilin eläinlääkärin pestistä ja mieluusti vielä maaseutuympäristössä. Olen itse lukenut sekä nähnyt TV-sarjan ja tykästynyt siihen maailmaan sitä kautta todella paljon. Tässä tekstissä on hyvin paljon samaa kuin Herriotin omissa kirjoissa. Paritus mitä mainioin ja jostain syystä voisi helposti kuvitella Tristanin Jamesille kumppaniksi monessakin mielessä. Siegfriedistä tuli taas ihan mahtavat fibat ja voin kyllä kuvitella pyöristyneen Siegfriedin, jos vaan tietäisi miksei Tristanin toimet kauheasti haitanneet Jamesiä. :D Mukavaa, että eläimetkin osa tarinaa, sillä mitäpä tää Kaikenkarvaiset ystäväni-maailma tai siis ficci siitä maailmasta olisi ilman eläimiä, jotka mielestäni tukivat äärettömän hyvin tässä tekstissä sitä tunnelmaa, mikä välittyy myös Herriotin omista kirjoista jne. Odottelen jossain vaiheessa mahdollisesti lisää tätä fandomia.
-Fire  8)
endless rain,fall on my heart, kokoro no kizu,let me forget, all of the hate, all of the sadness....by X- Japan