Kirjoittaja Aihe: Hobitti | Yksinäisen vuoren varjostamat, K-11 | 100/100  (Luettu 16341 kertaa)

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Hobitti | Yksinäisen vuoren varjostamat, K-11 | 100/100
« Vastaus #60 : 10.07.2015 13:12:06 »
Eririn: Hih, kiitoksia! ((: Tykkään, että tätäkin kommentoidaan vielä, vaikka tämä loppui jo (ja luku-urakka on varmaan melkoinen, jos aloittaa vasta nyt :D), koska tämä on ensimmäinen tällainen pidempi projekti, jonka olen saanut valmiiksi asti. (: Riipivä kolmoisdraama on ihan perseestä, joten en kirjoita sitä, jos vaan voin asian välttää, joten siksi sitä ei tässäkään ollut. Iiik, lisää Sólveigiin tykästyneitä! :D Itsehän olen siis tosiaan ollut täysin neidon lumoissa jo piiiitkään, ja entisenä Kíliel-shipperina en osaa enää ajatella Kílieliä samalla lailla kuin aiemmin. Jesh, nailed it, Sól oli siis itselleni projekti luoda hahmo, josta tulisi Tolkienin mies-keskeiseen maailmaan yksi vahva nainen lisää, joten tykkään siitä, että ainakin yhden mielestä onnistuin siinä. (:

Thorin osaa olla harvinaisen fiksu tapaus silloin kun sitä huvittaa, tämä tulee olemaan myös ihan kiitettävästi Ereborin kutsun kuulleissa esillä, koska Thorinia on kiva kiusata, eikun siis... :D Seksivalistus on myös jotain niin jäätävän noloa, että oli ihan pakko laittaa tämä kaksikko kestämään se, ja Dís oli ainoa, jonka suusta saatoin kuvitella noiden sanojen tulevan, joten se oli ainoa looginen vaihtoehto tuossa kohtaa. Lohikäärme ja aarre olivat myös sopivasti fandomiin sopivat, joten en voinut vastustaa kiusausta. :D Äää, mua inhottaa saada ihmiset itkemään, mutta ainakin se kertoo siitä, että olen onnistunut välittämään raapaleissani oikean tunnelman. Tämän takia myös oli ihan pakko kirjoittaa se fix-it, koska aloin melkein heti tämän loputtua potkia itseäni päähän, että miksi mä tämän näin hirveästi lopetin.

Kiitoksia todella piristävästä kommentista! (: <3

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Taisteluananas

  • Piraattikuningatar
  • ***
  • Viestejä: 19
Vs: Hobitti | Yksinäisen vuoren varjostamat, K-11 | 100/100
« Vastaus #61 : 21.07.2015 17:07:21 »
Noniin... Kommenttikamppanjasta tämän poimin, ja nyt olisi aika väsätä kommenttia.

Yleisesti ottaen teksti oli tosi sujuvaa ja jotenkin kevyttä ja helppoa lukea. Teksti eteni sopivan nopeasti yleisesti ottaen, paikoitellen se tuntui kuitenkin vähän junnaavan paikoillaan. Ei se kuitenkaan kauheasti haitannut :D

Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että en ole mitenkään erityisen perillä Hobiteista - olen kyllä nähnyt elokuvat, niiden perusteella hankittu yleiskuva on hieman hatara. Tekstisi kuitenkin valaisi minulle muutamia asioita, kiitos siitä!

Sólveig oli jotenkin tosi sulonen hahmo, vaikka en yleensä tykkää lukea sellasia ficcejä, missä yhdeksi päähenkilöistä on nostettu OC. Tähän se kuitenkin sopi, kun olit onnistunut punomaan sen tonne tapahtumien joukkoon uskottavasti.

Anteeksi nyt tyngästä kommentista, ajatus ei kulje kunnolla  :'(

Tiivistettynä: Todella hieno ja kiinnostava lukukokemus, kiitos tästä! ♥
en mä rikki oo, mut ehkä vähän sekasin

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Hobitti | Yksinäisen vuoren varjostamat, K-11 | 100/100
« Vastaus #62 : 21.07.2015 17:20:41 »
Taisteluananas: Kiitoksia kovasti kommentista, se piristi päivääni (eikä tuo nyt mikään kovin tynkä kommentti edes ollut! ;))! (: Myönnän, että joissain kohdissa ehkä vähän junnattiin paikoillaan, mutten halunnut viedä tätä liian nopeasti eteenpäin. Tämän tekstin suhteen juurikin tuo leffojen katsominen on ihan riittävää, koska täällä ei juuri ollut mitään kirjoista poimittua (mitä nyt osa canonisista faktoista, joita ei leffoissa juuri ilmi tuoda, mutta nekin ovat ihan vain yleisellä tasolla täälläkin). Kiva, jos tämä valaisi asioita, koska pelkäsin jo, että tämä olisi vaikeaa luettavaa fandomin ulkopuolisille. Onneksi sinäkin tykästyi Sólveigiin, vaikka normisti et pidäkään OC:ista! Kiitoksia vielä kerran kommentistasi! (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Fallen Swan

  • Vieras
Vs: Hobitti | Yksinäisen vuoren varjostamat, K-11 | 100/100
« Vastaus #63 : 04.08.2015 20:29:54 »
Piilolukija ilmoittautuu!

Tästä kommentista mahtaa tulla sekava, mutta elikkäs, olen siis seuraillut tätä jo jonkin aikaa – lukenut raapaleen sieltä täältä. Tänään päätin kuitenkin lukea kaiken alusta loppuun ajatuksen kanssa, koska oli vihdoin siihen aikaa.

Alku oli suloista luettavaa, vaikka tiesin surullisen lopun koittavan. Tarina eteni sopivaan tahtiin, arkiset
hetket oli kuvattu kauniisti ja tekstin tunnelma säilyi koko ajan <3 Olen aina pitänyt Kíliel-parituksesta, joten Sólveig tuntui ensin häiritsevän kuvioita, vaikka lopussa Tauriel olikin se, joka sotki kaiken (: Kíli ja Sólveig olivat kuitenkin aika söpö pari, jotenkin tosi aidon oloinen. Sólveig oli todella hieno ja uskottava hahmo, harmi vain, että iloisesti alkava elämä ei hänen osaltaan päättynyt yhtä iloisesti  :-[

Tarinan loppu oli ilman muuta surullinen, mutta jos ajattelee, niin tämän kaltaisessa tarinassa se ei olisi toiminutkaan, jos Kílin kuolemaa ei olisi tapahtunut (kamalaa sanoa näin! :'( :'() koska tämä tarina meni pääpiirteittäin samoin kuin leffoissakin. Hänen kohtaamisensa Sólveigin kanssa oli lopetuksen kannalta hyvä, ei jäänyt mieleen kaihertamaan asiat, kun he vielä kerran tapasivat ja puhuivatkin.

Kaiken kaikkiaan, upeaa ja huolellista työtä  ;) Kiitos paljon tästä! Se riimukivi juttu oli muuten tosiaan hieno ja syventävä yksityiskohta ~

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Hobitti | Yksinäisen vuoren varjostamat, K-11 | 100/100
« Vastaus #64 : 04.08.2015 22:40:55 »
Fallen Swan: Kiitoksia kovasti, kiva, että piilolukijakin jaksoi sitten jossain kohtaa jättää puumerkkiään tänne! (; Kíliel on kyllä söpö paritus, sitä en kiellä, mutta jotenkin tätä kirjoittaessani Kíli/Sólveig nousi itselleni tärkeämmäksi näistä kahdesta, joten kiva, että paritus vaikutti mielestäsi aidolta. Ainahan sitä olisi voinut fixata tuon lopun, mutta jotenkin olisi sitten varmaan tuntunut siltä, että tarina jää kesken (koska sadassa raapaleessa voi kuitenkin kertoa vain rajallisen määrän asioita), joten päätin sitten lopettaa tämän samaan tyyliin kuin elokuvakin päättyi (lukuun ottamatta tietysti Kílin ja Sólveigin kuoleman jälkeistä tapaamista Mahalin saleissa). Kiitoksia kovasti kehuista, tykkään, että tykkäsit riimukivi-kohdasta, koska siitä tämän koko tekstin idea lähtikin alkujaan lentoon! (;

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 046
Vs: Hobitti | Yksinäisen vuoren varjostamat, K-11 | 100/100
« Vastaus #65 : 24.01.2018 00:02:20 »
Vaihdokkaista tervehdys!

Itsehän en ole nähnyt kuin ensimmäisen Hobitti -elokuvista (kirjan olen lukenut useampaan kertaan), ja vaikka tässä pysyikin hyvin kärryillä ilmankin leffatietämystä, tunnetasolla jotkut kuviot jäivät pintapuolisiksi. Esimerkkinä nyt tämä Tauriel-kuvio, johon en saanut oikein mitään tarttumapintaa, ja etenkin tämä repliikki herätti suurta hämmennystä:

Lainaus
”Sinä et voi olla hän. Hän on kaukana. Kaukana, kaukana minusta. Hän kävelee tähtien valossa. Se oli vain unta. Uskotko, että hän olisi voinut rakastaa minua?”

Onko tämä jotain houretta vai häh. Muuten en pannut pahakseni suoraan elokuvista olleita lainauksia, mutta tämä oli juuri sellainen kärryiltä putoaminen, joka vähän ärsytti.

Kiinnitin aluksi paljon huomiota siihen, miten osat tuntuivat ikään kuin pakolla typistetyiltä ja ahdetuilta raapalemuotoon. Jäi fiilis, että olisit selvästi halunnut kertoa enemmän ja tarkemmin, mutta rajallinen sanamuoto on tullut vastaan ja ulostulo on sitten kärsinyt prosessissa. 100 sanaa on tosi vähän ja on haastavaa kirjoittaa yhtenäistä tarinaa, joka koostuu 100 sanasta kerrallaan eli ymmärrän kyllä, että siinä täytyy tapella sanamäärän kanssa ja miettiä tarkkaan, mistä kertoa ja mitä täytyy jättää pois. Joistakin raapaleista huomasi selvästi, miten sama kohtaus jatkui aivan samasta kohtaa kuin mihin edellinen päättyi eli ne olivat vain nimellisesti raapaleita vailla niille ominaista itsenäisyyttä. Tämä kuitenkin muuttui vähän ennen puoliväliä ja osat muuttuivat sujuvimmiksi ja luontevimmiksi. Etenkin ne osat, jotka eivät sisältäneet dialogia, olivat tosi hyviä ja eheitä. En tiedä, oletko ennen kirjoittanut raapalesarjoja, mutta tästä huomasi selvän kehityksen! Ja siitä hatunnosto sinulle! :)

Tykkäsin kovasti siitä, miten tässä käsiteltiin kääpiöiden lapsuutta ja kulttuuria! Olet selvästi tehnyt uutteraa ja huolellista taustatyötä. Aluksi minulla meni pää sekaisin, että kuka oli kuka, mutta mitä enemmän luki, sitä tutuimmaksi hahmot tulivat. Oli myös oikein huomaavaista kertoa osien alussa, miten vanhoja henkilöt olivat, koska minulle on vaikeaa laskea ikiä ihan oikeassakin elämässä, saati fiktiivisessä ja eri ajanlaskusysteemin omaavassa maailmassa :D En ihan ole kyllä varma, missä iässä kääpiöistä tulee niin sanotusti "aikuisia", mutta se nyt on sivuseikka. Kivasti tässä tuli myös esille se, että ei eletä moderneja aikoja, vaan kääpiöilläkin on pitkät ja arvostetut perinteet, mitä tulee vaikkapa avioitumiseen tai nimen antamiseen. Närkästyin kyllä Sólveigin puolesta, kun tämä kertoi äidilleen ja Dísille uusista tuntemuksistaan Kíliä kohtaan, ja nämä suoraan pamauttavat, että nonnii, olet rakastunut! Kamalaa! Hirveä johtopäätös ja tuomio. Asettaa nyt lapselle tuollaiset paineet ja varmasti äitien painava mielipide teki asiasta entistä suuremman ja pelottavamman, että apua apua, maailmanloppu! Olisivat voineet jutella asiasta lempeämmin tai vain sanoneet, ettei tarvitse huolestua vaan juuri kuulostella itseään tai juuri kertoa, että tuossa iässä on normaalia alkaa kokea ihastumisen tunteita. Taisi olla hienotunteisuuden kannalta huono päivä tai jotain, hmph!

Pidin kovasti tämän lempeästä, lähes satukirjamaisesta kerrontatyylistä. Se sopi tähän hyvin, kuten myös kaikkitietävä kertoja. Tykkäsin kovasti myös siitä, ettei tämä ollut vain Sólveigin ja Kílin rakkaustarina vaan mukana oli paljon muutakin, koko kääpiöheimo perheineen! Se olikin mun lempprijuttu tässä, kaikki pienet kääpiöfaktat, mitä selvisi pitkin tarinaa ja tietty myös perhesuhteet. Etenkin Dísin ja Sólveigin suhde oli kuvattu hyvin ja uskottavasti. Mielenkiintoisia olivat myös Sólveigin painajaiset, jotka tulkitsin joksikin etävärähtelyksi Kílin matkalla kohtaamista vaikeuksista ja vaaroista! Maailmassa, jossa on taikuutta, niin miksei myös tällaistakin.

Yksi juttu, mikä sahasi silmääni, oli Kílin haltioihin suuntaamansa kiinnostuksen selittäminen. Se, että hänen kiinnostusta toiseen lajiin sepitettiin heti jollakin uskottomuuteen viittavalla, oli mielestäni typerää ja epäuskottavaa. Tai siis! Totta kai se on kiinnostunut haltioista! Kíli ei ole koskaan nähnyt haltioita omin silmin. Tietysti niitä pitää töllätä, seurata ja ihmetellä! Ihan luonnollista kiinnostusta ja uteliaisuutta uutta kohtaan. Tästä jutusta tehtiin jotenkin tarpeettoman iso ja epänormaali, ikään kuin todella hutera aasinsilta Taurieliin ja Kílin kiinnostukseen ja ihastukseen tätä kohtaan. Tauriel nyt muutenkin oli mielestäni yksi iso epäolennaisuus, vaikka tässä kolmiodraamalla tuntuikin olevan suurikin merkitys. Mutta tässä kai näkyy vain oma tietämättömyyteni leffojen tapahtumista ja suhdesotkuista. Tämän tarinan puitteissa en päässyt Taurielin ja Kílin keskinäisiin rakkausfiiliksiin yhtään mukaan. Olin vain pahoillani Sólveigin puolesta, kun Kílin sydän lähtikin haltian matkaan :<

Sólveig on muuten tosi kiva hahmo. Siinä on jotakin sellaista viisautta ja tyyneyttä, josta tykkään tosi paljon. Sólveig on muutenkin sellainen arvokkaan ja velvollisuudentuntoisen oloinen. Eikä hänessä luojan kiitos ollut mitään halua tunkea miesten mukaan tai leikkiä muuten jotain supersankaria. Monesti tämänkaltaisissa tarinoissa naishahmoilla on kauhea tarve todistella itseään tai erityisyyttään muulle seurueelle, joka sitten aiheuttaa minussa lukijana huokailua ja silmien pyörittelyä. Mutta ei Sólveig! Hän tietää oman arvonsa, mutta ei korosta omaa tärkeyttään tai erityisyyttään. Hän on osa isompaa yhteisöä, jossa hänellä on oma roolinsa ja osansa, ja se sopii hänelle. Tykkäsin tästä näkökulmasta hurjan paljon, koska sitä näkee harvemmin! Ei tarvitse lähteä minnekään vaaralliselle seikkailuretkelle todistamaan jotakin, vaan se onnistuu vallan mainiosti myös kotoa käsin. Ihana hahmo! Hyvin tolkienmainen (ja tämä oli kohteliaisuus!)

Hieman huvitti Kílin pikkupoikamainen luimistelu tuolla lopussa, kun tunteet Taurielia kohtaan paljastuu. Tuli jotenkin vähän hassu fiilis, kun Sólveig selvästi on oma arvokas ja hillitty itsensä, kun taas Kíli on ihan ömmöm, nyt kävi näin, sori? Mutta toisaalta, Kíli kuoli suhteellisen nuorena, kun taas Sólveig eli vanhaksi, niin se kyllä selittää nämä käytöserot ja Kílin pöljämäisyyden :D Kävi kovasti sääliksi Sólveigia, ja minua vähän ihmetetytti, että miksei hän suuttunut Kílille vaan oli sen sijaan hiljainen ja murtunut. Kyllä tuosta nyt olisi voinut suuttua ja ihan kunnolla, kun Sólveig eli loppuelämänsä yksin surien menetettyä rakastaan ja vei kukkia haudalle, kun Kíli taas hyppäsi ensimmäisen haltian matkaan ja unohti koko Sólveigin! Tyhmää! Mutta. Sinällään kyllä pidin tästä katkeransuloisesta jälleennäkemisestä, ettei tämä ollut sellaista, että kuolema korjaa kaikki murheet. Ikävää kyllä kuolemanjälkeisen elämän kannalta, kun siellä ne kai on jumissa toistensa kanssa :D En tiedä, miten tämä kuolemanjälkeinen elämä oikein toimii tässä maailmassa, mutta vähän surkuhupaisa ajatus :'D

Olenpas minä jaaritellut! Hieno ficci kyllä! Tätä lukiessa oli sellainen lempeän rauhaisa fiilis ja tämän luki nopeasti. Ei ollut yhtään raskas tai sekava. Ymmärrän, miksi jätit tämän Vaihdokkaisiin. Kyllä tästä on syytäkin olla ylpeä. Kiitos! ^^

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Hobitti | Yksinäisen vuoren varjostamat, K-11 | 100/100
« Vastaus #66 : 24.01.2018 20:28:46 »
Sokerisiipi: WOW! Nyt oli kommentilla niin paljon mittaa (ja itselleni tunteellista sisältöä), että kesti hetken, että sain kasattua itseni vastaamaan tähän... :'D Tuo Tauriel-kuvio tosiaan saattaa jäädä tosi irralliseksi, jos ei ole myöhempiä elokuvia nähnyt, mutta lyhyesti selitettynä elokuvissa kuvataan asiaa vähän siltä kantilta, että tämä Kílin ja Taurielin erilaisuus vetää heitä puoleensa enemmän tai vähemmän. Ja tuo mainitsemasi hämmentävä kohtaus on siis sellainen, että Kíli on kuume- ja lääketokkurassa, kun Tauriel parantaa hänen haavaansa, joten tietyllä tapaa tuo repliikki on juurikin houretta. (:

Tämä oli myös ensimmäisiä "kunnollisia" raapalesarjojani, missä ihan oikeasti laskin jokaiseen sen tasan 100 sanaa, joten huomasit ihan oikein, että siellä alkupäässä on tullut vähän väkisin väännettyä niitä, kun en ollut vielä tottunut tyyliin. (: Samasta syystä välillä piti kohtausta jatkaa seuraavassakin raapaleessa, kun ei mahtunut koko asia yhteen... Kiitoksia siis hatunnostosta, tämä oli vähän tällaista opettelua koko sarja, kun en mitään vastaavaa ollut aikaisemmin kunnolla kokeillut. (:

Tätä kirjoittaessa kääpiöistä tuli tosi läheisiä ja tärkeitä mulle (sekä yksilöinä että yhteisönä), joten sitten sitä kautta tuli pohdittua usein ja pitkään, että mitä kaikkea haluan tuoda siitä kulttuurista ja muusta esille. Tolkien ei itse ole kertonut asiasta juuri mitään, joten sitten piti vähän kaivella ja pohtia itse asiaa. Kaikeksi onneksi netistä löytyy muitakin kääpiöihin hurahtaneita, joten Dwarrow Scholar oli sellainen blogi, jota tuli kyllä koluttua enemmän kuin laki sallii. :D Aika paljon kyllä kehittelin itsekin asioita, mutta tuo oli sellainen paikka, mitä luurasin ensimmäisenä, että jos siellä olisi jotain asiaan sopivaa. Olikohan tämän saman saitin mukaan, että kääpiöt tulisivat aikuisiksi n. 65-75-vuotiaina, mutta tämä ei tosiaan taida olla se olennaisin asia tässä. :D Lagnlif ja Dís taitavat ajatella tässä vähän turhan paljon itsejään vastaavassa tilanteessa Sólveigin kertoessa tunteistaan, joten sitten menee vähän turhan vakavaksi homma.

Mä halusin pitää tässä tosi kepeän ja just satukirjamaisen tyylin yllä, koska Hobittikin on kirjana aika sitä tyyliä, vaikka muutoin käytinkin aika omaa tyyliäni. Muutenkin tässä hain etenkin tuossa alussa tyylillä sitä lapsenomaisuutta, koska päähenkilötkin olivat lapsia. (: Halusin myös tämän kääpiöyhteisön tärkeyden takia tuoda heitäkin tässä esille, vaikka pääpointti ehkä olikin tässä rakkaustarinassa. Juuri tuollaisiksi etävärähtelyiksi olin ne Sólin painajaiset tarkoittanutkin, joten hienosti nappasit sen haaviisi, vaikkei niistä ihan hirveästi kerrottukaan täällä! (:

Myönnän vähän ehkä hairahtuneeni sivupoluille sen selittämisessä, miksi Kíli kiinnostui haltioista, koska itse olin tässä kohtaa kääntynyt jo niin Kíli/Sólveig-shipperiksi, että koko Tauriel-kuvio alkoi lähinnä ärsyttää, ja se taitaa valitettavasti näkyä ainakin paikoitellen. Mutta lähinnä siis yritin hakea juuri tuota, mitä itsekin sanoit, että totta kai ne haltiat kiinnostavat, kun he ovat outoja ja erilaisia, kuin mihin Kíli on tottunut. (: Tässä kyllä ehkä vähän vaikuttaa se, ettet ole nähnyt kahta viimeistä elokuvaa, koska itse en avaa tässä tarinassa kovinkaan paljoa Kíli/Taurielia, mutta uskon silti, että olisin voinut ehkä vähän paremmin esittää tämän kuvion muutenkin. Itsekin kuitenkin olin tosi pahoillani Sólveigin puolesta ja meinasin jo välillä heivata koko Tauriel-kuvion pois, mutta olin jo suunnitellut (ja osin jopa kirjoittanutkin) lopetuksen, niin piti sitten kuitenkin nostaa se Tauriel mukaan.

Ah! Sólveig, voisin jaaritella ihanasta tyttökääpiöstäni vaikka ja kuinka pitkään! Hänen piti esiintyä vain ja ainoastaan tässä tarinassa, mutta sitten rakastuinkin häneen liikaa, ja nyt Sól taitaa olla melkein kaikissa mun Hobitti-ficceissä. :D Halusin myös pitää hänet naisellisena, vaikka hän onkin kasvanut miesmäisessä maailmassa ja miesten keskellä, koska mustakin on ihan typerää että väkisin väännetään tytöistä jotenkin 'miesmäisiä', jotta heistä saataisiin voimakkaita. Sól on ihan vain pieni Sól, jolla on oma osansa, joka ei siitä miksikään muutu, vaikka hän kuinka nostaisi itsestään metelin, joten helpompaa vain tyytyä siihen. (: Mä oikeasti joudun joka kerta pysähtymään tuohon tolkienmaiseen, koska tämän suurempaa kehua en ole saanut varmaan ikinä keneltäkään ja menen ihan solmuun tästä!

Kíli on vähän hassu, eikä osaa oikein olla tuossa lopussa. :D Halusin myös korostaa tätä heidän ikäeroaan, koska Kíli oli kuollessaan 77-vuotias, kun taas Sólveig oli 270-vuotias, eli erään laskutyylin mukaan he olisivat ihmisvuosissa 29 ja 75, joten Kílille on selkeästi jäänyt lapsekkaampi ote kaikkeen kuin Sólilla, joka ehtii kasvaa kunnolla kypsäksi asti. Ehkä myös osaksi tämän takia Sólveig ei suuttunut, tai ainakaan näyttänyt sitä suuttumistaan, koska hän oli kypsempi ja myös tiedosti tämän eron heidän käytöksessään. Teoriassa siis kyllä, tässä he ovat jumissa siellä kuoleman jälkeisessä elämässä, kunnes koittaa niin kutsuttu Ainurin toinen laulu (eli vähän kuin Tolkienin versio Tuomiopäivästä), jolloin kääpiöt omien uskomustensa mukaan auttavat Keski-Maan jumalaa ja enkeleitä luomaan maan uudelleen. (: Eli, kyllä, hieman on ehkä surkuhupaisa tämä lopetus siinä mielessä... :'D

Jos sinä jaarittelit, niin jaarittelin sitten minäkin, pisin vastaukseni kommenttiin IKINÄ! :'D Ja siis, kääk, apua, kiitoksia aivan älyttömän paljon, et uskokaan, millaisen reaktion sait aikaan, kun huomasin tämän kommenttisi!! <3<3<3 Olen ihan onneasta soikeana täällä ja purrrr!!! <3<3 Kiitos, kiitos, KIITOS!!!

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid