Nimi: Sinä sait minut uskomaan
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Angst
Yhteenveto: Severuksen ajatuksia Lilyn kuoleman jälkeen
Oma sana: Onpa kiva palata Sev/Lily paritukseen näin pitkän tauon jälkeen! Tästä piti tulla one-shot, jossa olisi ollut Haloo Helsingin Carpe Diem kappaleen sanat, mutta kun olin jo aloittanut kirjoittamaan tätä, tajusin, että haluan tehdä tästä tuplaraapaleen, joten tässä sitten ollaan. Pitkästä aikaa muuten myös muokkasin tekstin (yleensä julkaisen sen suoraan kylmiltään) joten olen oikein tyytyväinen tähän pätkään!
Sinä sait minut uskomaanEn ole koskaan ymmärtänyt, mitä järkeä on taikuudessa kun se ei tuo sinua takaisin luokseni. Puhutaan elpymiskivestä, mutta se on vain satu enkä ole koskaan uskonut siihen. Joskus minusta tuntuu, etten usko mihinkään tai kehenkään.
Sinä sait minut uskomaan. Siihen, että tässä maailmassa on olemassa jotain hyvää. Puheesi kukista, kesän ja talven kauneudesta tai taikuuden ihmeellisyydestä sai minutkin tuntemaan, että täällä oli jotain, josta minun kannatti pitää kiinni ja jotain, jonka vuoksi kannatti aamuisin nousta ylös sängystä. Sait minut tuntemaan, että
minulla oli jotakin.
Minulla oli sinut.
Kesti kauan tajuta, mitä sinun ystävyytesi ja lopulta rakkautesi merkitsi minulle. Olit hyväuskoinen, poimit joesta joka päivä yhden roskan ja sanoit, että maailma paranee yksi kerrallaan. Et olisi unissasikaan tappanut kärpästäkään, tuskin koskaan edes itikkaa. Mieluummin siedit niiden pistoja ja niiden sietämätöntä ininää kuin olisit antanut niiden kuolla.
Herään öisin siihen, että tunnen taas huulesi huuliani vasten. Tunnen kätesi hiuksissani, kuulen naurusi kaiun. Minä pilasin kaiken.
Sinä rakastit kesää ja rakastit talvea. Rakastit kaikkea, jopa minua joskus. Minä rakastin sinua, rakastan vieläkin ja sinun menettämisesi sattuu minuun pahemmin kuin mikään muu. Tein isoja virheitä ja yksi isoimmista virheistäni oli se, että uskoin vääriin ihmisiin. Maailma tarvitsee sinua ja sinä katoat maailmasta.
