Ääreisverenkiertosi henkäys • K11 • Harry/Draco

[Vilna]

Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - K11

Paritus - Harry/Draco
Tyylilaji - hitusen angstinen romantiikka
Sanamäärä - 500
Varoitukset - ei mitään ihmeellistä, sikareita ja mainintoja seksistä

Yhteenveto - Malfoy mumisee Harryn korvaan kertosäkeistön, jolle Harry naurahtaa ääni käheänä.

A/N: Viimeksi oon kirjoittanut tätä paritusta osapuilleen kaksi vuotta sitten, julkaissut varmaankin kolme vuotta sitten. Tuntuupa hyvältä palata pitkästä aikaa rakkaan OTP:n pariin. The Scriptiltä tuli muutama päivä sitten uusi levy ja voi herranjumala kun Flares saa mut melkein itkemään, mutta ei siitä enempää. Sen kuunteleminen saattaa tuoda tähän enemmän syvyyttä ja tuo angstisen vivahteen, joka saattaa mennä muuten ohi. (Ehkä joskus avaan tämän ficin taustoja toisella tekstillä, mutta se jää nähtäväksi.) Osaan mä kirjoittaa välillä romantiikkaakin! Joka tapauksessa se näistä alkuläpinöistä, toivottavasti tykkäätte. <3

Genrehaaste II (romance), Se oikea ja sen haaremi (Harry), Kaikenmaailman ficlettejä viikko 38: kokeile jotakin vierasta

Ääreisverenkiertosi henkäys

Did you see the sparks filled with hope? You are not alone
Cause someone's out there, sending out flares

Seksin jälkeen Malfoy polttaa aina sikarin. Niin, sikarin. Hän ei tyydy tavalliseen tupakkaan niin kuin muut normaalit ihmiset, vaan hänen on saatava hienostella silloinkin kun on vain minuutteja sitten heittänyt päänsä taaksepäin nautinnosta ja vaikeroinut erittäin epämiehekkäästi.

Harry pudistaa päätään miehelle ajatuksissaan ja nielaisee raskaasti, kun Malfoy puhaltaa savua hänen niskaansa.

Malfoyn toinen käsi on kierrettynä Harryn vatsan ympärille. Se piirtelee hänen ihoonsa utopistisia unelmia, joihin Harry uskoo vaikkei ehkä pitäisikään. Mutta jos ei ole unelmia, ei ole mitään, ja niihin sodan jälkeisiin vuosiin Harry ei tahdo enää palata.

Malfoyn kädet ovat kylmät, jonka vuoksi Harry kutsuu häntä ironian täyttämällä äänellä jääprinssiksi. Malfoy kertoo hänellä olevan vain huono ääreisverenkierto, ja yrittää tarjota savuketta Harrylle, joka suipistaa huulensa ja kääntää päänsä pois. Katse osuu hänen vanhempiensa kuvaan yöpöydällä. James tanssittaa Lilya lehtisateessa ja näyttää virnuillen peukaloaan.

Harry hymähtää ääneen ja miettii ohimennen mitä hänen isänsä sanoisi, jos eläisi vielä.

”Ei väkisin", Malfoy sanoo kuulostamatta loukkaantuneelta ja nojautuu eteenpäin tumppaamaan sikarinsa vanhaan haljenneeseen kahvikuppiin, jota Harry pitää valokuvan vieressä aina silloin kun tietää Malfoyn olevan tulossa. Useimpia päivinä hän tulee sanan kummassakin merkityksessä.

He vaipuvat tyyneen hiljaisuuteen. Ilmastointi vain surisee tasaisena taustalla ja sälekaihtimet siivilöivät auringon raidoiksi makuuhuoneen lattialle. Malfoyn sormet eivät lakkaa liikkumasta, ja hänen hengityksensä on lämmin Harryn niskavilloissa. Hän hymisee jotakin Harrylle tuntematonta sävelmää ja keinuttaa tätä sen tahtiin sylissään.

Malfoy mumisee Harryn korvaan kertosäkeistön, jolle Harry naurahtaa ääni käheänä. Hän ei käyttänyt sitä muutamaan tuntiin muuhun kuin Malfoyn nimen huokailemiseen.

”Älä naura, se on äidin opettamana”, Malfoy sanoo hymyä äänensävyssään. Harry tarttuu tämän sormiin ja tutkailee niitä valossa. Hän on aina ajatellut niiden olevan kuin pianistin, pitkät ja kapeat, kynsinauhat täydelliset, mutta Malfoy ei ole musikaalisesti lahjakas.

”En usko, että äitisi kuulostaa noin karmealta”, Harry virnistää lapsekkaasti, tuo Malfoy etusormen huulilleen ja painaa sen päähän kuivilla huulillaan suudelmaan.

Malfoy vetää äkisti ilmaa keuhkoihinsa, mutta tokenee nopeasti ja painaa kasvonsa Harryn sotkuisiin eebenpuuhiuksiin. ”Älä parjaa minua, Potter”, hän naurahtaa hiljaa ja leikittelee Harryn alushousujen vyötärönauhalla.

Harry nojaa taaksepäin Malfoyhin ja sopii siihen niin hyvin kuin vain entinen rohkelikko voi sopia entisen luihuisen syliin. Malfoy vetää peittoa heidän päälleen paremmin, sillä tänä vuonna kevät on ollut viileä ja täynnä loskaa, joka saa villasukatkin kastumaan kenkien läpi.

Malfoyn iho ei ole ollenkaan kylmä, vaikka se näyttääkin siltä. Se on lämmin ja saa Harryn kankeat jäsenet lämpenemään. Malfoyn varpaat kuitenkin ovat yhtä viileät kuin sormetkin, kun hän työntää ne Harryn polvitaipeisiin turvaan.

”Mene lääkäriin tutkituttamaan sormesi ja varpaasi, Malfoy”, Harry tiuskaisee närkästyneenä, muttei vihaisena. Pikemminkin huvittuneena, eikä hän halua Malfoyn liikuttavan mitään ruumiinosaansa. Hän tuntee olonsa liian hyväksi muuttaakseen mitään tässä hetkessä, joka olisi vielä puoli vuotta sitten tuntunut äärimmäisen epämiellyttävältä mielikuvalta. Ja nyt siinä ei ole enää mitään erikoista.

”Jos menen, saat tulla samalla tutkituttamaan pääsi”, Malfoy vastaa takaisin samalla mitalla, mutta rentona.

Harry pitää Malfoyn äänestä, siitä ei enää tihku ivaa niin kuin kymmenen vuotta sitten. Sota kuivatti senkin pois niin kuin Harrystakin suurimman osan; se vei niin paljon mennessään, mutta ei Harryn elämää. Ei Malfoyta.
 
Dracoa.

He pitävät tiukemmin kiinni.

[Unohtumaton]

(Ensinnäkin pakko sanoa, että biisi on upea. Pyyhin silmäkulmiani täällä itsekin.)

Toisekseen, tykkäsin tästä aivan valtavasti. En ole pitkään aikaan lukenut tällä parituksella yhtään mitään, mikä on sääli, koska tästä parituksesta koko ficcimaailma avautui itselleni silloin joskus muinoin. 

Mutta asiaan. Tässä parituksessa on mielestäni aina ollut järkeä. Malfoyn sormet, jotka vaeltavat laiskasti Harryn iholla, ja Harry, joka kiusoittelee miestä hellästi... tästä ficistä jäi mieleen niin monia hienoja mielikuvia, että ne lämmittävät vielä pitkään lukemisen jälkeenkin.

Malfoyn sormet eivät lakkaa liikkumasta, ja hänen hengityksensä on lämmin Harryn niskavilloissa. Hän hymisee jotakin Harrylle tuntematonta sävelmää ja keinuttaa tätä sen tahtiin sylissään.

Oi oi, aivan ihana. On kuin näillä miehillä olisi oma pieni maailmansa, jossa saa vain nukahtaa toisen syleilyyn ja herätä aamulla suudelmiin. Olen niin pesunkestävä romantikko, että tämä ficci teki kyllä tehtävänsä.

Kun miettii, millainen sota heillä molemmilla on takanaan, tämä on kaikkea sitä, mitä molempien kuuluukin saada sen jälkeen.

Oli pakko tulla kertomaan, että luin, tykkäsin kovasti ja löysin vielä uuden biisinkin soittolistoille. Kiitos! 

ps. otsikko on upea.

[Vilna]

Aa, mitä te ihanat niin nättejä puhutte!

cassilöinen, tuttu tunne valitettavasti. :( Musta tuntuu, että ainakin mun raihnainen Mauri on sisältään pahansuopa, kun on niin monta kommenttia hävittänyt moisella tavalla. Kiva kuulla, että oot ihan kirjoittajan takia avannut tekstin. Huhuu. Se saa aina olon tosi iloiseksi, mutta myös kamalan... pelokkaaksi. :D

Oi vitsit mitä sun kivoihin sanoihin edes sanoisi! Hmm, tää teksti on oikeastaan aika erilainen mitä yleensä kirjoitan, koska se on a) ficlet, b) romanceafluffia. En ole oikeestaan pitkään aikaan kokeillut tämmöstä pientä "hetkenkuvausta" niin kuin tässä, koska nykyään mun tekstit kipuaa semmosiin atmosfääreihin pituudeltaan että no joo. Mietin tähän alunperin nimenomaan tuon seksikohtauksen kanssa, mutta sanamäärä rajoitti (koska tää on tosiaan siihen Kaikenmaailman ficlettejä -haasteeseen) plus piti kokeilla jotain uutta. Romancea pienellä ikärajalla siis. :D (Vitsi tätä tuntuessa tuntui taas siltä kun oli kolmetoista ja kirjoitin sallittuja Colin/Pansy draamasöpöilyjä, hehee.) Harmi, että se ei oikein sitten iskenyt ja pahoittelut että ootit kuumaa H/D-seksiä. :(

Äää, haljennut kahvikuppi!! Miksi se on sellanen, mistä mä aina vaan tykkään? :D Haha. Tajuan kyllä, että se saa hiukset repimään päästä. Ja tupakointi! Musta tuntuu, että mun kaikki hahmot aina tupakoi. Srsly. Draco tupakoi tässä, mun Sirius tupakoi, mun Harry tupakoi toisinaan, mun Ron tupakoi yhdessä ficissä... :D Ehkä pitäisi rajoittaa. Se on vaan niin helppo tapa luoda tunnelmaa, lol. Pantu korvan taakse, että kahvikupit ja tupakit pannaan (ainakin vähäksi aikaa...).

Mutta hei, kiitos tosi tosi paljon rehellisestä kommentista, oot ihana! <3  Arvostan, että et alkanut säästelemään mua. :)


Jekaterina, tässähän ihan punastuu. :') Mulla itse asiassa oli tosi vaikeaa otsikon kanssa, mietin ja kääntelin ja päädyin tuohon. Tosi jännä, että ootte kaikki kolme tykännyt siitä, kun mulle se oli vaan sellanen "no laitetaan nyt jotain". :D

Hihi, tosi kiva, että tykkäsit tästä. :) Oon iloinen. Mukava kanssa kuulla, että sua ei häirinyt sikarit, haljenneet kahvikupit ja muut, vaikka tajuan kyllä senkin jos ne olisi ärsyttänyt, koska ne tosiaan on ylikäytettyjä. Muutamat muutkin on joskus sanonut, että mun ficeissä on tunnelma aina kohdillaan -- tosi kiva kuulla, että sitä oli tässäkin ficceröisessä. Jee, huomasit tuon että Draco on Harrylle edelleen Malfoy huolimatta siitä, että ne on tosiaan ajautuneet "toistensa syleilyihin" jo monesti. Koska musta se oli vihjaus siihen, että Harry on edelleen tosi epävarma Dracosta ja elämästään ja ties mistä, ettei oikein edes uskalla sodan jälkeen. Tai sillä on asiat paremmin nyt kuin sodan jälkeisinä vuosina, mutta sota jätti kuitenkin arvet. Mun sodanjälkeinen Harry on tosi rikki useimmissa mun teksteissä.

Ääreisverenkiertojuttu on itse asiassa osa mun headcanonia. :D Musta Draco näyttää siltä, että sillä on pakko olla kylmät jalat ja kädet. Ja sen iho on niin vaalea, että esimerkiksi kaulan ja käsien verisuonet erottuu tosi selvästi. Haha, mun pitäisi oikeasti kirjoittaa joskus paperille ylös kaikki nämä mun jutut että olisin itte edes perillä!

Joo, mutta siis. KIITOS järjettömästi kommentista ja näteistä sanoista, sait mut hymyilemään. :) <3


Unohtumaton, joo, se biisi, voi herranjumala. Tykkään muutenkin tosta uudesta levystä paljon.

Mäkään en ole pitkään, pitkään aikaan lukenut/kirjoittanut tätä paritusta, ja oli tosi kiva palata juurilleen ja muistaa että tämä paritushan on ihana. Mustakin tässä parituksessa on paljon järkeä. Sellanen angstinen romantiikka on niin lempparia näistä kahdesta, taitaa olla mun lempparigenreni muutenkin. :D Voi voi, ihanaa oikeasti että tykkäsit ja että tämä jätti ilmeisesti hyvän fiiliksen. Nämä kaksi niin ansaitsivat onnellisen lopun, ehkäpä tämänkaltaisen. Ihanaa, että otsikko oli mieleinen. :)

Kiitos tosi paljon! <3 Tässä kohtaa on varmaan sopivaa sanoa, että oon tykännyt sun Johnlock-raapaleista hirveästi, ne on mielettömiä!

[Isilwen]

Oivoi, kun tykkäsin. Kivoja pieniä yksityiskohtia, lämpöä ja poikien huulenheittoa. Pidän ficeistä, joissa on menneisyyden kaikuja, mutta joissa ollaan jotenkin selviydytty eteenpäin. Osaat kyllä kirjoittaa, sen huomaa kuinka hienosti osaat leikitellä tekstillä. Kaunis ja lämmin hetki elämässä, jäi todella hyvä mieli tästä lukijallekin.

Se piirtelee hänen ihoonsa utopistisia unelmia, joihin Harry uskoo vaikkei ehkä pitäisikään. Mutta jos ei ole unelmia, ei ole mitään, ja niihin sodan jälkeisiin vuosiin Harry ei tahdo enää palata.

Tämä oli ehdottomasti suosikkini.

[Vilna]

Kiitos Isilwen! Tosi kiva kuulla, että olet tykännyt tästä; mä nautin sodanjälkeisten ficcien kirjoittamisesta tosi paljon ja ylipäätään sen tuomisesta esille. Sota on vaikuttanut mun headcanoneissa erityisesti Harryyn, ja mulla taitaa olla joku pidempikin teksti siitä kesken jossain kansioissa. Mun poskipäitä lämmittää sun kehut. Kiitos ja niiaus vielä kerran. <3

[Tuhisija]

En oo pitkään aikaan lukenut mitään Potter ficcejä, joten oli erittäin virkistävää lukea jotain Pottereista. Varsinkin H/D:stä, kun se on yksi miun OTP.

Munkin mielestä nuo pienet yksityiskohdat olivat tosi kivoja, ja nautin tosi paljon Harryn ja Dracon sananvaihdosta. Muutenkin tykkäsin ficin yleisestä ilmapiiristä, siitä jäi itselle hyvä ja lämmin fiilis (okei, mulla on ollut kurja päivä ja ärsytti, mutta ärsytys kaikkosi lukiessani tätä). Lisäksi tykkäilin viittauksista menneisyyteen, juurikin sodanjälkeiseen aikaan.

Malfoyn sormet eivät lakkaa liikkumasta, ja hänen hengityksensä on lämmin Harryn niskavilloissa. Hän hymisee jotakin Harrylle tuntematonta sävelmää ja keinuttaa tätä sen tahtiin sylissään.

Pystyin niin kuvittelemaan tämän mielessäni, aivan ihana kohta!

Kokonaisuudessaan tykkäilin tosi paljon tästä ja sun kirjoitustyylistä Ja taisinpa löytää samalla tieni takaisin The Scriptin luo (kuuntelin niitä joskus ykköslevyn aikaan, mutta sitten se vähän jäi), tuo Flares kappale on aivan tajuttoman hyvä.

Kiitos

[Vilna]

Oon jostain syystä aina iloinen, kun joku sanoo, että pitää H/D:sta, koska siitä on tullut vuosien mittaan niin parjattu että on kiva öytää hengenheimolaisia, joiden mielestä vanhat kunnon Harrit ja Dracsut vielä jaksaa innostaa. Mutta siis joo, oon erittäin otettu että päätit katkaista potterittoman kauden lukaisemalla tämän ja että vielä tykkäsit, hih.

Tosi ihana kuulla, että tykkäsit tästä ja erittäin kiva kuulla, että tää sai sun mielen edes vähän piristymään. :> Laskeskelin huvikseni tässä muutama päivä, että reippaasti yli puolet mun Potter-ficeistä käsittelee jollain tavalla sodanjälkeistä elämää. Musta se on vaan mielenkiintoisin ajanjakso, kun hahmot on vanhentunut ja muuttunut sen varrella. The Script on ihana. Kuuntelin sitä kaksi vuotta sitten aika paljon, mutta se jäi pitkäksi aikaa, mutta nyt sitten kun tuli uusi levy niin löysin sen uudelleen. Toi uusi levy on kultaa. <3

Kiitti hirmusti kivoista sanoista, Tuhisija!

[Kuurankukka]

Minäkään en ole lukenut ikuisuuksiin Potterficcejä vaan olen keskittynyt lempiparituksieni lukemiseen englanniksi. Olikin ihanan piristävää lukea jotain suomeksi: kuinka kaunis kieli suomi onkaan myös ficattuna ja se pääsikin oikein hyvin oikeuksiinsa sinun käsissäsi. Pelkästään nimessä oli jotain ihanan sykähdyttävää, se oli tarpeeksi erilainen ja jotenkin söpö, tai romanttinen ainakin H/D on yksi vanhoista lempiparituksistani jota on mukava nykyäänkin lukea. Ja kun mukaan liitetään vielä tarkkaa kuvailua ja tällaista anteeksiantavaa, varmaa ja tutunomaista rakkautta, olen ihan myyty.

Rakastin tarinasi yksityiskohtia ja kuinka ne vaivihkaa kertoivat parin tarinan lukijalle. Rivien takaa saattoi lukea kuinka Dracon ja Harryn toisiaan kohtaan tuntema viha ja katkeruus ja kauna oli vähitellen laantunut, sota vei heiltä melkein kuin voiman vihata jolloin luonnollisin kaikista, rakkaus, jäi jäljelle entistä vahvempana. Oi että. Sodan jälkeinen H/D on muuten kovin mielenkiintoista koska molempien tulevaisuudesta on kerrottu loppujen lopuksi melko vähän. Ajan kulku ja vuosien paino näkyi tässä todella hienovaraisesti, mutta silti molemmat hahmot olivat samalla säilyttäneet tiettyjä piirteitään. Draco ainaisena hienostelija esimerkiksi, hah. Ai niin, pidin myös parin välisestä leikinlaskusta ja huumorista joista vuodet olivat kuluttaneet kaiken turhan ivan pois. Enpä ole monesti törmännyt samankaltaiseen sanailuun tämän kaksikon välillä. Tässä oli samaan aikaan sekä lempeyttä että vahvuutta (hahmojen välillä siis lähinnä) ja yhdistelmä oli kyllä tosi toimiva. Kaiken kaikkiaan kuvasit tilanteen todella hyvällä ja nautinnollisella tavalla, tarinasta löytyi kaikki se mitä onnistuneeseen lukukokemukseen yleensä vaadin. Vielä muutama helmi:

Malfoy vetää äkisti ilmaa keuhkoihinsa

sinällään tavanomaisessa ilmaisussa oli kuitenkin sitä jotain, se toi pienen lisäsäväyksen tekstiin joka ennen tätä oli melko rentoa ja lempeä, tottakai on ihanaa on jos Harry saa Dracon tuolleen henkeä vetäisemään 

Hän hymisee jotakin Harrylle tuntematonta sävelmää ja keinuttaa tätä sen tahtiin sylissään.

Tämä rikkoo sopivasti sitä perinteistä Draconäkemystä, mukavaa että hänestä näytettiin tällainen herkempi puoli joka pitelee toista sylissään. Loppu oli muuten kans mainio ja kuin piste iin päälle, lopettaen kaiken siististi.

Kuten jo varmasti huomasit, pidin tästä oikein paljon; oli hurjan suuri ilo saada lukea jotain tällaista. Kiitos kovin <3

[Vilna]

Kuurankukka. <3

Mäkin oon jumiutunut tuonne ao3:sen puolelle ja luen aika vähän nykyään suomeksi. :c Se on vähän harmi kun hyviä tekstejä löytyy suomeksikin. Tosi kiva, että päätit piipahtaa täällä, jee. H/D on miunkin yksi lemppareista ollut aina ja vaikka siitä ei tuu enää juurikaan ficattua tai edes luettua, niin välillä on kiva palata juurilleen; tulee hirveän nostalginen olo! Hurraa, että tykkäsit nimestä, koska tbh, se oli työn ja tuskan takana ja musta tuntuu, että se on vähän liibalaaba nytkin, mutta tää taas todistaa, että kirjoittaja on usein kriittisempi kuin lukijat.

Musta on ihanaa, että oot huomannut asioita, joita ajattelin tätä kirjoittaessani. Mä halusin tavallaan tuoda esille sen, että miten nämä kaksi on muuttunut tosi paljon ja että niiden välillä on yhteys, rakkaus jopa, mikä korjaa sodan haavat. Sodanjälkeiset tekstit on mun lemppareita niin kuin tuossa yläpuolella sanoin Tuhisijalle; hahmot muuttuu niin paljon ja ilmeisesti tykkään kuvata kärsimystä. Sadistinen kirjoittaja.

Kiva, että tykkäsit poikien (miesten...) välisestä sanailusta ja että kuitenkin romanttinen tunnelma säilyi. En halunnut vetää yli, koska näiden hahmojen kanssa usein käy niin, mutta halusin kuvata nimenomaan rakkautta. Draco on hahmona mielenkiintoinen, koska Harry näkee kaiken niin mustavalkoisesti. Pahat on pahoja ja hyvät on hyviä, vaikka niin se ei melkein ikinä mene. Draco voi siis olla ihan minkälainen vain. Sitä ei tiedetä. Tää on eräänlainen tulkinta kyseisestä hahmosta.

Kiiiiitos tosi paljon ihanasta kommentista! <3 Tulin huippuhyvälle mielelle siitä.