Kirjoittaja Aihe: Lupaan olla sun / H/D K11 songfic  (Luettu 3119 kertaa)

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 220
  • the gay ships are the yay ships
Lupaan olla sun / H/D K11 songfic
« : 03.08.2014 23:28:50 »
Title: Lupaan olla sun
Author: Springways Otaku
Rating: K11
Pairing: Harry/Draco
Genre: angst, romange, fluff, drama, (nyyhky, vaikka ei tämä mikään oikea genre olekaan)
Varnings: Nyyhkyä ja ankeata tunnelmaa olisi luvassa
Disclaimer: Kaikki Pottereihin viittaava kuuluu Rowlingille, biisi Nopsajalalle ja muu (eli tarinaidea ja teksti) minulle.

A/N: Idea tästä tuli mieleen autossa kun yhtäkkiä mieleen putkahti Lupaan olla-laulun kertosäe. Biisihaaste tuli kuvioihin myöhemmin. (eli siis osallistuu biisihaasteeseen) Noh, toivottavasti pidätte <3

Lupaan olla sun

Lupaan olla sun kun päivä kääntyy iltaan, kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa.
Lupaan olla sun ja sanoo senkin ääneen, ei tuu tarpeeks sanottuu, ooh.


    Draco itki. Hiljaa, aivan äänettömästi kyyneleen valuivat kapeita poskia pitkin ja putoilivat vaaleille sormille. Vaimea nyyhkäys karkasi miehen huulilta. Malfoyt eivät vollota. He itkevät hiljaa. Ajatus sai hänet kuitenkin itkemään entistä kovemmin.

"Harry, älä", Draco sanoi käskevästi ja astui oven eteen. "Tästä ovesta et mene."   
 "Draco." Harry sulki silmänsä turhautuneena. "Minun on pakko. Väisty." Hiljaisuus oli painostava, kun miehet tuijottivat toisiaan. "Draco, sinun pitää ymmärtää. Olisin voinut mennä porttiavaimella suoraan Australiaan, mutta halusin hyvästellä sinut", Harry sanoi rauhallisesti, ääni kuitenkin hieman väristen.
 "Mutta Harry.." Draco aneli. "En voi sulattaa sitä, että jätät minut yhtäkkiä", Dracon äänestä saattoi aistia jo itkua. Harry käveli ovelle, työnsi Dracon syrjään ja astui ulos.
 "Kuvitteletko sinä, että tämä on minulle helppoa?" Harry kysyi seistessään murenevalla sementtiportaalla.
 "Harry, älä mene.." Dracon ääni oli taas anova. Malfoyt eivät anele.
Harry katosi hiljaisen poksahduksen saattelemana ja Draco jäi tuijottamaan tyhjää porrasaskelmaa kimaltavin silmin.


    Täällä saman kannen alla,
meil on meret meil on maat,
meil on sanat jotka pitää tän kaiken paikoillaan,
päivät kuluu, viikot vierii, piirrän merkin almanakkaan jos tänne kuuluu, sen tuntee.
Ei oo mitään muuta kuin me kunnes kuolen.


Dracon elämä mureni kuin porras, jolla Harry oli seissyt. Päivät kuluivat, jokainen oli samanlainen. Harryn syntymäpäivä tuli ja meni. Draco laski päiviä Harryn lähdöstä. Hän oli yrittänyt kirjoittaa, mutta jokainen tekele lepäsi hiljaisessa haudassaan roskakorin pohjalla.
    Iltaisin Draco katseli tähtiä, harvoin niitä kylläkin näkyi. Katsoiko Harrykin noita samoja tähtiä siellä maailman toisella puolella? Etsikö hän iltaisin Lohikäärmeen tähtikuvion satojen muiden kuvioiden joukosta? Ajatteliko hän Dracoa?
    Epätietoisuus oli  musertavaa. Hiljaisuus samaten. Talo oli hiljainen läpi vuorokauden. Kun Draco palasi kaupasta tai postinhakureissulta, roskia viemästä tai mistä tahansa muualta, sisällä odotti autio, kylmä hiljaisuus.
    Mitä järkeä elämässä oli? Elikö hän edes enää? Ei ainakaan itsensä vuoksi. Vaan Harryn.

Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan, kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa.
Lupaan olla sun ja sanoo senkin ääneen, ei tuu tarpeeks sanottuu, ooh.

Draco heräsi hiljaisuuteen. Siihen hiljaisuuteen, joka oli ollut läsnä Harryn lähdön jälkeen. Hiljaisuus oli joissain tilanteissa hänen ystävänsä. Esimerkiksi aamuinen kahvinjuonti aivan hiljaa oli ihanaa. Toisissa tilanteissa se oli taas painajaista. Esimerkiksi silloin, kun Draco heräsi yöllä nähtyään kamalaa unta. Ja kaikkialla oli hiljaista. Se, jos jokin, oli aivan hirveätä.
    Draco keitti kupillisen kahvia. Juodessaan ja katsellessaan ikkunasta tasaisena virtana liikkuvia autoja, hänelle tuli kamala olo. Niin yksinäinen. Harry, Harry. Missä Harry oli? Australiassa. Ehkä. Miksi Harry oli Australiassa? Joidenkin aurorijuttujen takia. Milloin Harry palaisi? Niin, milloin?
    Sekavien kysymysten ahdistellessa Draco suuntasi olohuoneeseen. Niin se aina meni. Aamukahvia, lukemaan, päivällistä, lukemaan, iltapala, nukkumaan. Tasainen, muuttumaton päivärytmi turrutti hänet.
    Sormet tapasivat kirjan tutun, siloisen pinnan. Sivut väistyivät kirjanmerkin tieltä. Kuitenkaan Draco ei pystynyt keskittymään. Kuten ei eilenkään. Tai toissapäivänä. Saati sitten sitä edeltävänä päivänä. Draco vilkaisi kantta. Kuinka koulutat käärmeesi 2. Draco oli aina unelmoinut käärmeestä.
    Mihin hän käärmettä tarvitsisi? Ei mihinkään. Draco tarvitsi Harryn.

Tuol on menot, meiningit,
tuol on valot kaupungin.
Laulut kertoo vapaudest, viini vie sut vangikseen,
tyttö antais mulle kaiken, riisuis kaiken paljaaks, vaan jotain puuttuu, sen tuntee.
Haluun jotain muuta kuin tää, haluun mielen, merkityksen elämälle.


    "Draco? Oletko kotona?"
Kirja putosi kolisten lattialle ja Draco oli seurata perässä. Tuo ääni, tuo jumalainen ääni. Se ei voinut kuulua kenellekään muulle kuin.. "Harry?" Dracon ääni oli heikko. Aivan kuin hän olisi unohtanut, miten puhuttiin, kuinka ääntä käytettiin. Draco nousi vapiseville jaloilleen ja käveli hieman horjuen eteiseen.
    Harry seisoi epävarman näköisenä eteisessä, nojaten seinään. Draco ahmi katseellaan jokaisen tuuman Harrysta.
    Mustat hiukset, sekaiset hiukset. Draco rakasti mustaa. Vihreät silmät. Draco rakasti myös vihreää. Ohut salama-arpi piileskelemässä otsahiusten alla. Harryn täyteläiset, punaiset huulet.
    Draco oli jo miltei unohtanut, miltä tuntui, kun ne painuivat hänen omilleen. Niin pehmeinä, niin lämpiminä.
    Harryn entistäkin ruskettuneempi iho. Lihaksikas vartalo vaatteiden alla. Voi miten Draco halusikaan koskettaa Harrya.
    "Draco?" Harry kysyi uudestaan hiemantukahtuneella äänellä ja astui askeleen edemmäs. "Harry", Draco sanoi hiljaa. "Harry, minulla oli.. ikävä."     Yksinäinen kyynel valui hitaasti Dracon poskelle. Taas. Draco oli itkenyt kesän aikana useammin kuin koskaan aikaisemmin.
    Harry harppoi viimeiset askeleet Dracon luo, Kädet kiertyivät tutun vartalon ympäri rutistaen rakastavasti. Draco kiinnittyi Harryyn kuin hukkuva, haluamatta koskaan päästää irti. Kyyneleet valuivat nyt estoitta, vuolaina ja imeytyivät Harryn paitaan. Draco tärisi. "Ei hätää, olen tässä, olen tässä kulta. Rauhassa nyt vain", Harry kuiskasi Dracolle silittäessään tämän selkää.
    "Harry", Draco inahti. "Niin rakas?" Harry kysyi paksulla äänellä. "Minä rakastan sinua. Ethän enää koskaan jätä minua?" Draco tuijotti Harrya kyyneleisin silmin. "Minäkin sinua. En, en enää koskaan. Lupaan olla vain ja ainoastaan sinun."

    Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan, kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa.
Lupaan olla sun ja sanoo senkin ääneen, ei tuu tarpeeks sanottuu, ooh.


*****

"Ei Harry, ei", Draco vastusteli. "Kyllä Draco, kyllä", Harry sanoi ja painoi Dracon takaisin sohvalle. "Älä nyt pilaa tätä minulta."
    Harry polvistui toisen polvensa varaan ja katsoi Dracoa ilkikurisesti, musta samettirasia kädessään. "Draco Lucius Malfoy, lupaan rakastaa sinua nyt ja aina. Tuletko vaimokseni?"     Draco painoi päänsä käsiinsä. "Tu-hetkinen! Sanoitko sinä vaimokseni?" Draco yritti näyttää loukkaantuneelta. "No, tuletko vai et? Sano äkkiä, jalka alkaa krampata", Harry ähisi. "Tulen", Draco kujersi ja kiskoi Harryn vierelleen sohvalle. "Onko sinulla minulle sormus?" Draco kysyi silmäillen mustaa rasiaa Harryn kädessä.

*****

"Tämä on aivan upea! Ja ihan Luihuisen värinenkin!" Draco riemuitsi.
    Sormus oli tosiaan upea. Se oli hopeinen käärme, johon oli upotettu vihreitä kiviä. Kärme piteli häntäänsä suussaan ja muodosti siten täydellisen ympyrän.
"Eikö sinulle ole sormusta?"
"Ei."
"Hmm.. Leijonasta olisi aika hankalaa tehdä sormusta. Miksi Rohkelikolla on niin typerä eläin?"
"Draco.."
"Se voisi olla leijonan häntä."
"Draco."
"Niin? Ideani on täydellinen, eikö?"
"Ei, se on älytön."
    Harry kaappasi Dracon syliinsä ja heti kun heidän huulensa kohtasivat, molemmat unohtivat sormukset.

Lupaan olla sun, kun päivä kääntyy iltaan, kun pöly laskeutuu ja ollaan ihan hiljaa.
Lupaan olla sun ja sanoo senkin ääneen, ei tuu tarpeeks sanottuu, ooh.


A/N: Huoh, oli yhtä tuskaa kirjoittaa tuo kohtaus, jossa Harry palaa takaisin. Elin itse täysin siinä mukana, mutta oli äärimmäisen hnkalaa saada se kitjoitetuksi. Toivottavasti ei mennyt ihan pilalle. Kommentteja? :)
« Viimeksi muokattu: 19.12.2014 16:57:57 kirjoittanut Otaku »
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti

Frederice

  • Oman tiensä kulkija
  • ***
  • Viestejä: 45
  • ★Jar är stjärna ★
Vs: Lupaan olla sun / H/D K11 songfic
« Vastaus #1 : 04.08.2014 22:48:02 »
Itkin koko ajan tätä lukiessani. Varsinkin nuo sanat saivat minut itkemään pahemmin. Tuli mieleen kaikki hetket poikaystävän kanssa, päällimmäisenä ensitapaamisemme discossa, jossa tanssimme hitaat juuri tuon Lupaan olla -kappaleen soidessa.
   Tämä teksti sai kaikki tunteet pintaan ja silmäni kimaltelivat kyynelistä vielä tätä kommenttia kirjoittaessani. Halusin ehdottomasti kommentoida, mutta en vain tiedä, mitä voisin sanoa. Haluan korostaa sitä, miten tämä teksti sai kaikki tunteeni pintaan. Olet loistava kirjoittaja ja tämä on loistava näyte taidoistasi. Voisin vaikka lyödä vetoa, että sinusta tulee vielä joskus kirjailija. Menestyvä kirjailija. En kuitenkaan lyö asiasta vetoa, sillä en pelaa uhkapelejä.

°Candancewe
Miksen selvittäisi arvoitusta tulevaisuudessa?

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 220
  • the gay ships are the yay ships
Vs: Lupaan olla sun / H/D K11 songfic
« Vastaus #2 : 05.08.2014 00:58:28 »
Frederice, oih, kiitoksia paljon kommentistasi! Yritinkin saada tästä sellaisen, että se koskettaisi edes pikkuriikkisen lukijaa, hienoa kun onnistuin kohdallasi :) (ellei sitten herättänyt kipeitä muistoja) upea ja tosi palkitseva kommentti kiitokset vielä! <3 Itsellänikin on ihan kyyneleet silmissä, koska kirjailijaksi tulo on suurin haaveeni. Huh, luin kommenttisi ainakin neljä kertaa, kolmannen kerran vielä kiitokset ja suuri halaus <3
(ylireagoinko..?)

« Viimeksi muokattu: 08.03.2015 18:32:54 kirjoittanut Otaku »
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti

Larppa

  • Vieras
Vs: Lupaan olla sun / H/D K11 songfic
« Vastaus #3 : 05.08.2014 06:05:17 »
Joo. Mä en itkenyt, koska aamu. Mutta ihanaa kuvailua (kerron pian lisää) ja huusinkin täällä lisää! Joten lisää sun tarinoita, vaadin. *kuolaa* Tykkäsin siitä miten Draco ikävöi Harrya... Sillä tavalla. Ja ihana tuo kosimiskohta, vaikka tulikin nopeasti. Pidin siis paljon koko ficcistä. Repesin "vaimo" kohtaan aika pahasti  ;D Mutta, virheitä en löytänyt paitsi laulunsanat voisi laittaa kursivoidulla kun löysin yhden joka ei ollut tästä ficcistä... Muuta kiitos.

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 220
  • the gay ships are the yay ships
Vs: Lupaan olla sun / H/D K11 songfic
« Vastaus #4 : 05.08.2014 14:04:07 »
Syvä Miete, hihii, kiitos vaan sullekin kommentista :) Aamulla harvoin itkee lukiessaan mitään, mutta illallasitäkin enemmän.. Outoa. No kuitenkin, jes onnistuin! (sis siinä.että sain Dracon ikävöimään kunnolla) Mä mietin eka että laittaisinko kursivoiduksi ne, mutta kun tuo taaumakohta oli siinä, niin en viitsinyt. Yritän jossain vaiheessa muokata niitä niin, että erottuisivat vähän :)

« Viimeksi muokattu: 08.03.2015 18:32:09 kirjoittanut Otaku »
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti

mangos

  • Vieras
Vs: Lupaan olla sun / H/D K11 songfic
« Vastaus #5 : 19.12.2014 14:20:32 »
Hurmaavaa päivää kommenttikampanjasta!

Mä en ole lukenut H/D:tä suomeksi sitten... En edes muista koska viimeksi, joten tartuin tähän.

Mua hiukan häiritsi nuo yhteen putkeen kirjoitetut dialogit, koska itse oon tottunut siihen että kun puhuja vaihtuu niin vaihtuu myös rivi. Se selkeyttää mun mielestä tekstiä huomattavasti ja lukija pysyy paremmin mukana siinä, että kuka taas puhuikaan.

Toinen mikä ehkä hiukan jäi hämäämään oli noi biisin sanat. Äläkä käsitä väärin, hyvä idea postata niitä tonne väliin, mutta ne voisi vaikka kursivoida niin ei hukkuisi tarinan joukkoon.

Lisäksi olisin ehkä kaivannut vähän lisää kuvailua, ettei ole ihan niin nopeasti läpi juostu. Tällaiset itkuaiheet kuitenkin on sellaisia missä surkeudella voi oikein mässäillä, etenkin one-shoteissa. Haluan tuntea lisää tuskaa!

Ficcissä oli monia kohtia, jotka oli tosi kekseliäitä ja hauskoja. Esimerkiksi nämä oli sellaisia:

Lainaus
Mustat hiukset, sekaiset hiukset. Draco rakasti mustaa. Vihreät silmät. Draco rakasti myös vihreää.

Tää oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan loistava pätkä. Tykkäsin tosi paljon.

Lainaus
Missä Harry oli? Australiassa. Ehkä. Miksi Harry oli Australiassa? Joidenkin aurorijuttujen takia. Milloin Harry palaisi? Niin, milloin?

Myös tää oli tosi kekseliäs. Ensin kysymyksiä vastausten kanssa ja lopuksi kaikkein polttavan kysymys, johon ei ollut vastausta.

Lainaus
"No, tuletko vai et? Sano äkkiä, jalka alkaa krampata."

Ja tässä mä sitten jo hajosin : D

Kaiken kaikkiaan oikein mainiota tekstiä! Kiitos työpäivän piristyksestä.

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 220
  • the gay ships are the yay ships
Vs: Lupaan olla sun / H/D K11 songfic
« Vastaus #6 : 19.12.2014 16:29:20 »
mangos uii kiitos hirveästi ihanasta kommentistasi!! <3 Olin jo ihan unohtanut tän olemassaolon. Jotain vanhimmista teksteistäni täällä kai ehkä en muista, joten ei ihme että replat on vähän missä sattuu :D oon nimittäin vasta kunnostautumut niiden kanssa kun on muissakin teksteissä tullut mainintaa että se selkeyttää. Ja tosiaan noiden laulun sanojen kanssa pähkäilin pitkään. Koska alussa oli tuo kursivoitu takauma niin aattelin että ne ei sit etotu siitä.. Krääh, ehkä mä sit pienennän niitä hieman tai kokeilen kursiivia :)

Vautsi, en ois uskonut että noita voi kekseliäiksi sanoa, mutta kiitos hirveästi kehuista, ihan punastun :D Jees. Ihanaa kun jätit kommentin, korjailen noita häiriviä kohtia pikapuoliin :)

apua oliko tää kampanjassakin
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti

Fírinne

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 231
Vs: Lupaan olla sun / H/D K11 songfic
« Vastaus #7 : 08.03.2015 18:11:36 »
Oli muuten ihana ficci. Tykkäsin todella paljon, vaikka alku jostain syystä ei ihan heti auennut, mutta loppu oli todella ihana. Alussa jostain syystä kesti tajuta mitä oikein oli tapahtunut, mutta sitten Dracon murhe oli niin kosketeltavaa, että se paranti asian.
Kappale kävi todella hyvin tähän ja nautin oikeasti tämän lukemista. En ole pitkään aikaan lukenut Drarrya, joten oli ihana aloittaa taas OTP:n lukeminen näin hyvällä ficillä. :)

-Mara kiittää
You can run but you can’t hide
Time won’t help you
Cause karma has no deadline

Bring Me The Horizon - True Friends

FMAlover

  • ***
  • Viestejä: 284
Vs: Lupaan olla sun / H/D K11 songfic
« Vastaus #8 : 08.04.2015 11:01:30 »
Kommenttikampanjasta päivää!

Ihana songficci.
En tosin itkenyt, koska olen töissä.
Sormus kuulosti tosi upealta.
Draco säälitti minua aluksi luulin, että Harry jättikin sen mutta kyseessä olikin työmatka.
Dracon yksinäiset ajatukset ja mietteet olivat todella aidon tuntuisia.
Loppukohtaus oli ihana ja kosinta myös.
Kiitoksia!
It does not do to dwell on dreams and forget to live
//Ava ei ole minun tekemäni, vaan puolipron kiitos siitä!