Kirjoittaja Aihe: Paljastuksia, Sirius/Lucius, K-11, oneshot (KOP-haaste)  (Luettu 3000 kertaa)

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • ***
  • Viestejä: 4 776
  • Not killing people is really hard.
Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: K-11
Genre: romance (angst)
Paritus: Sirius/Lucius
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä (paritukseen saatu idea kovanonnenpyörästä toistaiseksi nimettömältä taholta)
Varoitukset: Vihjauksia alaikäisten väliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen
Tiivistelmä: Sirius kirjoittaa kuolemansa varalta Harrylle kirjettä, joka paljastaa erinäisiä asioita...

A/N: Kovanonnenpyörästä sain parikseni Sirius/Lucius. Aluksi tuntui, etten tälle paritukselle keksi mitään järkevää, mutta tulihan sieltä sitten jotain ideaa... Oletuksena tässä ficissä on, että Sirius, Lucius ja Narcissa ovat keskenään saman ikäisiä.

Teksti osallistuu myös haasteeseen Kovanonnenpyörä.



Paljastuksia

Rakas Harry, Sirius aloitti kirjoittamisen pergamentinpalalleen, mutta sotki tervehdyksen sen kuulostaessa tyhmältä. Hei Harry, Sirius aloitti uudestaan. Hetken mies katsoi aloitustaan, pyyhki senkin sitten yli, repi ylimääräisen pergamentin irti jotta pääsisi aloittamaan suoraan puhtaalta paperilta, ja aloitti sitten uudestaan niin kuin oli aluksi ajatellut aloittavansa. Hetken hän pohti, haluaisiko tosissaan tehdä tämän, mutta totesi sitten sen olevan välttämätöntä. Niinpä hän jatkoi kirjoittamistaan.

Tiedän, että aikani täällä saattaa olla käymässä vähiin, joten kirjoitan tämän nyt siltä varalta, etten ehdi sitä eläessäni sinulle kertoa. Pidän näitä asioita henkilökohtaisesti erittäin tärkeinä ja haluan sinun tietävän totuuden kummisedästäsi, vaikkakin ehkä vasta sen jälkeen kun olen jo kuollut.

Elämäni vuodet Azkabanissa olivat, kuten olettaa saattaa, pahimmat koskaan elämäni vuodet. Vaikka tiesin olevani syytön, en aina voinut estää sellaisia ajatuksia juoksemasta päässäni, että mitä jos en pääsekkään koskaan pois. Ajoittain se oli suurempaa tuskaa kuin tajuta, että olin menettänyt parhaan ystäväni, koska toinen ystävistäni oli kavaltanut heidät. Tuntui, että ainoa hyvä puoli Azkabanissa virumisessa oli se, että pääsin pakoon Voldemortin hirmuvallalta.

Ensimmäinen vuosi oli ehdottomasti pahin. Olin koko ajan huolissani sinusta, pienestä kummipojastani, sillä en tiennyt mitä sinulle oli tapahtunut. En tiennyt edes olitko elossa vai kuollut ja olin koko ajan vihainen itselleni siitä, etten ollut pystynyt suojelemaan sinua niin kuin kummisedän velvollisuuksiin kuuluu. Tunsin olevani täysin murtunut aina siihen asti, kunnes pelastus saapui yllättävältä taholta.

Et ehkä usko tätä, mutta toisen vuoteni aikana eräänä päivänä Lucius Malfoy astui sisään vankilaan, ei vankina vaan vieraana. Ihmettelin kenen luokseen hän saattoi olla menossa, mutta yllättäen hänen askeleensa suuntasivatkin minua kohti ja hän astui minun selliini tervehtimään vanhaa ystäväänsä.


Sirius huokaisi itsekseen ja sulki silmänsä miettiäkseen sitä hetkeä, kun Lucius oli tullut käymään. Samassa hänen ajatuksensa hyppäsivät monta vuotta taaksepäin siihen hetkeen, kun hän ja Lucius olivat nähneet ensimmäisen kerran.

Sirius oli ollut vasta kuusivuotias, kun hänen äitinsä oli järjestänyt sukulaisille kahvikekkerit, joiden perimmäinen tarkoitus oli oikeasti keskustella sukujen tulevista naimakaupoista. Narcissa Musta ja Lucius Malfoy olivat molemmat myös kutsuttu paikalle perheineen. Heidät oli jo silloin sovittu naitettavan yhteen, halusivat he sitä tai eivät.

Kun Lucius ja Sirius tapasivat, heidän silmänsä lukkiutuivat välittömästi yhteen ja molemmat hymyilivät heikkoa ja ujoa hymyä. Myöhemmin samana päivänä he olivat lukittautuneet Siriuksen huoneeseen lääkärileikkien merkeissä. Eivät he vielä silloin tajunneet, mitä toisen vartalon koskettaminen tarkoitti tai että sillä edes oli syvempi merkitys, se oli vain tuntunut silloin hyvältä.

Sirius huokaisi itsekseen mietteilleen ja jatkoi kirjeensä kirjoittamista.

Minä ja Lucius olimme ystäviä jo pienestä pitäen. Tai oikeastaan se oli jotain paljon syvempää kuin pelkkä ystävyys, me olimme kuin rakastavaisia. Kun tapasimme toisemme ensimmäistä kertaa kuusivuotiaina, emme vielä ymmärtäneet koko asiaa, mutta myöhemmin se valkeni meille. Sukuni takia tapasimme usein, vähintäänkin muutaman viikon välein ja joka kerta suhteemme syveni entisestään. Kun koulu alkoi, olin hyvin pettynyt, etten päässyt hänen kanssaan samaan tupaan. Olihan minulla toki silloin muut ystäväni - James, Lupin, Peter - mutta eivät he riittäneet korvaamaan sitä, mikä Lucius oli minulle ollut.

Rohkelikon ja luihuisen vihollisuuksien takia olin ikään kuin pakotettu vihaamaan entistä ystävääni, mutta en pystynyt siihen kuin kulissien ylläpitämiseksi. Aina kun opettajien ja ystävieni silmä hetkeksi vältti, olimme kiinni toisissamme, tyhjissä luokkahuoneissa ja luutakomeroissa.


Sirius naurahti katkerasti. Hän muisti liiankin hyvin sen kerran, kun Lucius oli neljännen luokan alussa ensimmäistä kertaa vetänyt hänet tyhjään luokkahuoneeseen, lukinnut oven ja suudellut häntä intohimoisemmin kuin koskaan aiemmin. Sitä ennen he olivat jakaneet vain ujoja pusuja, mutta sillä hetkellä heidän suhteensa oli todellakin muuttunut paljon syvemmäksi. Sirius huokaisi mielihyvästä sitä hetkeä ajatellessaankin. Hän huokaisi uudestaan ajatellessaan, ettei sellaista enää koskaan suotaisi hänen kohdalleen, tai ainakaan hän ei uskoisi niin.

Ensimmäinen kertamme oli mitä täydellisin. Et voi kuvitellakkaan, kuinka hyvältä se tuntui, kun Lucius teki aloitteen ohjatessaan minut Tarvehuoneeseen eräänä syyskuisena iltana kuudennen lukukauden alussa. Kulissini ylläpitämiseksi minulla oli ollut muutama tyttöystävä siihen mennessä, mutta en koskaan ollut harrastanut seksiä, jota Lucius nyt tarjosi minulle.

Sirius havahtui mietteistään ja luki juuri kirjoittamansa kohdan. Se oli äärimmäisen noloa ja hän repi sen kohdan irti pergamentista, jatkaen kirjettään uudelle liuskalle. Vaikka hän saattoikin kertoa Harrylle melkein mitä vaan, jossain oli mentävä raja. Hän ei missään tapauksessa aikoisi kertoa kummipojalleen omasta kouluaikojensa seksielämästä, vaikka se mitä mahtavinta olikin ollut.

Pelastus saapui siis, kuten jo sanottua, hyvin yllättävältä taholta. Vaikka olinkin tiennyt, että minun ja Luciuksen välit olivat yhä lämpimät, emme olleet tavanneet koulusta lähtömme jälkeen moneen vuoteen, joten olin yllättynyt hänen vierailustaan. Ensimmäisellä vierailulla ei tapahtunut mitään suurempaa, mutta seuraavalla vierailulla hän osoitti minua kohtaan sitä aiempaa kiintymystä, mitä oli ollut meidän välillämme kaikkien niiden vuosien ajan. Tunsin olevani suorastaan onneni kukkuloilla, eikä ankeuttajilla ollut mitään valtaa mietteisiini.

Toisen ja kolmannen, ja vielä neljännenkin vuoden ajan Lucius jatkoi minun luonani käymistään ja joka kerta hän antoi minun maistaa palan sitä taivasta, mitä olin niin monen vuoden ajan kaivannut. Meidän suhteemme lämpeni ja suorastaan kuumeni taas. Minulle ei tullut mieleenikään kysyä, miksi Lucius teki sen mitä teki. Hänellä oli vaimo, hän oli Voldemortille uskollinen kuolonsyöjä, eikä puhdasverinen velho missään tapauksessa voinut myöntää olevansa miehiin päin suuntautunut. Jossain vaiheessa aloin epäillä hänen käyttävän minua vain hyväkseen, tyydyttääkseen seksuaaliset halunsa jollain, joka ei ollut enää edes ihminen. Vaivuin takaisin siihen murheellisuuteen, missä olin elänyt ensimmäisen vuoteni Azkabanissa.

Sitten eräänä päivänä Lucius tuli taas käymään. Olin ollut Azkabanissa silloin kuuden vuoden ajan, ja aloin jo menettää toivoani päästä sieltä koskaan pois. Rituaalini Luciuksen kanssa meni samalla tavalla kuin aina ennenkin, en voinut vastustaa häntä, vaikka olikin selvää että olin siinä vaiheessa hänelle enää esine, jolla tyydyttää omat halunsa. Minullakin oli haluni, enkä oikeastaan edes halunnut taistella niitä vastaan.

Sillä kertaa Lucius ei kuitenkaan lähtenytkään heti tarpeensa tyydytettyään. Hän jäi selliini keskustelemaan kanssani. Sitten hän pudotti sen pommin. Hänellä oli poika, Draco Malfoy. Tiesinhän minä, että hän ja Narcissa olivat nykyään naimisissa, mutta en koskaan ollut ajatellut, että Lucius olisi kykeneväinen hankkimaan lapsen naisen kanssa. Vaikka puhdasverisyyden takia sukua oli tietysti jatkettava - minun mielestäni se oli täysin typerää touhua, mutta Lucius oli selkeä kantansa kanssa, eikä hänen mieltään saanut muuttumaan.

Hän kertoi minulle pitkän aikaa tarinoita pojastaan ja siitä, kuinka hänen pojastaan tulisi Harry Potterin ystävä. Silloin sain tietää, että sinä olit yhä elossa, enkä ollut isäsi lisäksi menettänyt sinuakin. Saatoin huokaista helpotuksesta ja elämäniloni palasi sinä yönä. Ja samalla toivoin, että Luciuksen sanat olisivat totta, että sinusta ja hänen pojastaan tulisi ystävät ja ehkäpä saisitte vielä kokea yhdessä jotain niin hienoa, kun minä ja Lucius saimme.


Sirius katsoi hetken aikaa pergamenttiaan, joka oli täynnä hänen käsialallaan kirjoitettua tekstiä. Hän ei oikeastaan ollut edes varma, halusiko tosissaan jättää tämän kirjeen Harrylle, vai olisiko mieluummin sittenkin jättänyt sen kirjoittamatta. Siitäkin huolimatta hän päätti jatkaa sen kirjoittamista - mikäli hän tulisi myöhemmin toisiin ajatuksiin, hän voisi aina polttaa kirjeen ennen kuin se päätyisi kenenkään muun nähtäväksi.

Lucius jatkoi käymistään luonani yhä useammin ja useammin. Lopulta sain nähdä häntä ainakin kerran viikossa, joskus enemmänkin. Aina sama kaava: ensin hän tyydytti tarpeensa ja sitten hän kertoi pojastaan. Kuuntelin mielelläni, en siksi, että olisin halunnut tietää hänen jälkikasvustaan naisen kanssa, vaan siksi, että halusin kuunnella hänen ääntään. Usein makasin hänen käsivarsillaan ja hän silitteli päätäni, tai saatoin myös olla koirahahmossani hänen sylissään. Niinä hetkinä elämä tuntui täydelliseltä ja saatoin melkein unohtaa, että olin Azkabanissa.

Vuosien ajan etsin Luciuksen puheista jotain, mistä saisin tietää jotain sinusta. Vihdoin odotukseni palkittiin, nimittäin eräänä päivänä Lucius tuli käymään luonani erittäin vihaisena. Silloin saattoi ehkä olla joulu, en ollut varma, mutta lumi oli peittänyt maan. Lucius kertoi minulle, kuinka hänen poikansa ei ollut onnistunut voittamaan sinun luottamustasi, vaan kuinka sinusta oli tullut Weasleyiden ystävä. Olin hyvin harmissani - en siksi, että olisit saanut huonoja ystäviä, vaan siksi, että en voinut kuvitella sinulle parempaa ystävää kuin Draco Malfoyn. Olen iloinen siitä, että sinulla oli koulussa useita ystäviä, mutta myös osaltani harmistunut siksi, että et antanut Dracolle edes mahdollisuutta. Olen varma, että teistä olisi voinut tulla ehkä jopa niinkin läheiset ystävät kuin minusta ja Luciuksesta, ja jos olisi mahdollista, antaisin sinulle heti osan siitä onnesta jota minulla oli Luciuksen kanssa.


Yhtäkkiä Sirius hätkähti kuullessaan talon seinissä kaikuvan koputuksen. Hän huusi kotitontulleen, jotta tuo kävisi avaamassa oven, ja jatkoi itse kirjeensä pohtimista. Ennen kuin hän ehti ajatuksissaan sen pidemmälle, joku koputti hänen huoneensa oveen ja välittömästi sitten avasi sen. Sirius ei nähnyt järkeä pitää huoneensa ovea lukossa, kun oli yksin talossa, joten astuja pääsi sisään ilman ongelmia.

Kun vaaleat hiukset välähtivät huoneen hämärässä laskevassa auringonvalossa, Sirius henkäisi, ja pian hänen huulensa oli painettu intohimoiseen suudelmaan. Hän tiesi, mihin tämä tulisi päättymään. Kun Lucius nosti hänet työpöydälle istumaan, mustepullo kaatui ja sotki koko pergamentin, jota Sirius oli ollut kirjoittamassa.
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 02:20:59 kirjoittanut Kaapo »
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

SpringRose

  • Vieras
Vs: Paljastuksia, Sirius/Lucius, K-13, oneshot (KOP-haaste)
« Vastaus #1 : 22.07.2014 12:02:38 »
Vau. Mä olen ihan sanaton.
Tää oli ihan järkyttävän upea. Tosi hienosti toteutettu. Mä en ole varmaan ikinä lukenut Sirius/Luciusta joten oli siis ihan uutta mulle.
Kirje oli tosi hyvä ja oli hauskaa kun Sirius jäi välillä miettimään muuta tai repimään turhaa siitä pois.
Mä en osaa nyt muuta tähän laittaa kun kaikki tarvittavat sanat taas kipittelee karkuun. Mutta oli upea lukukokemus ja tykkäsin tosi paljo.. Ehkä paras sun kirjoittamista ficeistä, mitä mä olen lukenut :)
-Al

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 380
Vs: Paljastuksia, Sirius/Lucius, K-13, oneshot (KOP-haaste)
« Vastaus #2 : 22.07.2014 12:19:55 »
Ohhoh.

Sirius ja Lucius. En ole ikinä, ikinä ajatellut, että tämä pari voisi toimia. Olen lukenut Lucius/Cissyä, Lucius/Bellaa, Lucius/Severusta ja jopa Lucius/Jamesia. Ja kaikkia noita paritettuina Siriukselle, mutta en todellakaan tätä.
Tässä oli jotain... todella kaunista. Tämä oli kuin oikeasti otettu suoraan Siriuksen päästä, juuri tätä hän voisi ajatellakin kirjoittaessaan Harrylle kirjettä. Alussa olin hieman epävarma tämän lukemisesta, yleensä tällaiset kirjejutut ovat tylsiä, mutta tässä ei ollut mitään tylsää.
Tämä oli intohimoinen, kertoi ystävyydestä ja rakkaudesta paljon paremmin kuin Jane Austinin romaanit.

Olen aina pitänyt Luciuksesta ficeissä. Kirjoissa ja elokuvissa hän oli minulle liian kylmä, liian julma. Mutta ficeissä häneen tulee uusia ulottuvuuksia ja tässä varsinkin nämä ulottuvuudet tulivat oikein hyvin esiin. Lucius ja Sirius ovat molemmat todella kauniita hahmoja, ulkoisesti varsinkin ja käyvät todella hyvin toisilleen.
Olen iloinen, että sait näinkin harvinaisesta parituksesta irti jotain tällaista. Kertoo paljon kirjoittajankyvyistäsi.

Kiitos tästä, tämä oli upea.
~ Zar

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • ***
  • Viestejä: 4 776
  • Not killing people is really hard.
Vs: Paljastuksia, Sirius/Lucius, K-13, oneshot (KOP-haaste)
« Vastaus #3 : 22.07.2014 16:47:10 »
-Always-, ihanaa että tykkäsit taas! Sirius/Lucius oli myös mulle ihan uusi juttu, ja parituksen nähdessäni ihan tosissaan mietin, etten minä tollasesta pysty mitään kirjoittamaan. Mutta kuten olen jo itsekin useaan kertaan huomannut (ja ehkä muutkin...) mielikuvitukseni on ehtymätön ja voisin tämän kirjoittamisen jälkeen väittää että saisin kyllä keksittyä tälle paritukselle sopivia ficci-ideoita vaikka kuinka monta lisää. Ei silti ole lempiparituksiani, joten taidan pysytellä jatkossa tutummissa...

Zarroc, voi apua miten ihana kommentti! Et voi käsittää kuinka monta kertaa olen jo lukenut tuon kommentin uudestaan ja uudestaan. Aluksi mun oli pakko lukea se pariin kertaan jotta oikeasti saatoin uskoa että joku kommentoi noinkin ihanasti :D mulla on aina ollut tekstieni suhteen vähän huono itsetunto enkä koskaan ole uskaltanut ajatellut olevani ainakaan keskinkertaista parempi kirjoittaja, vaikka yhä haaveilenkin julkaisevani oman kirjan joskus. Mulle merkitsee ihan älyttömän paljon nuo sun kehut, kun ne on jotain sellaista herkkua mistä tykkään mutta mitä en ikinä uskalla teksteiltäni odottaa. Ja kuten sanoin jo kommentissani Alwaysille, tämä paritus oli mullekin ihan uusi ja meinasin jo olla hukassa koko ficin kirjoittamisen kanssa. Joten olen myös erittäin iloinen, että sain tämän toimimaan myös muiden kuin itsenikin mielestä.

Kiitän teitä molempia kommenteista jotka lämmittivät mieltäni ja päivääni (tosin päivä on muutenkin jo turhan kuuma) hurjan paljon!
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Larppastus

  • Vieras
Vs: Paljastuksia, Sirius/Lucius, K-13, oneshot (KOP-haaste)
« Vastaus #4 : 22.07.2014 17:46:17 »
Tiedätkö kenen paritus tämä oli? Mäen enää muista minkä laitoin... Tai sitten se oli tämä. :D Luin tämän ja ihana yksityiskohtaisesti kerrottu nämä. Tykkään :3


Edit edit joo se oli mun :3
« Viimeksi muokattu: 22.07.2014 18:21:20 kirjoittanut Larppastus »

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • ***
  • Viestejä: 4 776
  • Not killing people is really hard.
Vs: Paljastuksia, Sirius/Lucius, K-13, oneshot (KOP-haaste)
« Vastaus #5 : 22.07.2014 18:12:08 »
Larppastus, en ainakaan huomannut, että siinä viestissä jonka sain olis ollut kenen paritus oli. Beelsebutt tais kuitenkin sanoa, että päivittää haasteen ekaan viestiin sitten että kuka on kirjoittanut kenenkin parituksesta, joten sieltä sitten varmaan viimeistään näkee. Ja hyvä että pidit :)
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Vs: Paljastuksia, Sirius/Lucius, K-13, oneshot (KOP-haaste)
« Vastaus #6 : 22.07.2014 22:48:34 »
Kun tarkistin uudet viestit vastaamistani ketjuista, tulin huomanneeksi, että ensimmäinen teksti KOP-haasteeseen on valmistunut. :) Paritus vaikutti ehdottomasti sen verran mielenkiintoiselta, että tännehän sitten linkin kautta tulin seikkailleeksi. ^^

Tekstin toteutustapa vaikuttaa ihan näppärältä, sillä kyllähän tämä paritus on sitä luokkaa, että se on vaikea saada toimimaan shotissa. Sen takia kirje, joka selittää tapahtumat, vaikuttaa varsin luontevalta ratkaisulta. Ehkäpä Siriuksellekin on miellyttävää jäsennellä tapahtumat mielessään kirjoittamalla ne ylös. Lisäksi on ihan luonteva ajatus, että Sirius tahtoo kertoilla Harrylle jotain nuoruudestaan, sillä Harrylta jäi paljon tietämättä. Toisaalta taas pidän ihan siitä ratkaisusta, ettei kirje koskaan löytänyt perille. Liekö ollut alun perinkään tarkoitus, sillä onhan kertomus kuitenkin ehkä sellainen, joka saattaisi saada Harryn kyseenalaistamaan käsityksensä kummisedästä, joka oli hänelle se läheisin isään verrattavissa oleva ihminen. :)

Tämä teksti oli oikein sopiva iltapala, josta kiitän. ^^
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Vs: Paljastuksia, Sirius/Lucius, K-13, oneshot (KOP-haaste)
« Vastaus #7 : 25.07.2014 17:24:13 »
Heipparallaa. Myös tämän luin joskus aamun pikkutunneilla puhelimella ja sillä on niin pirun hankala kommentoida.

Pidin tästä erittäin paljon. Paritushan on kerrassaan toimiva juurikin noiden sukujuurien kautta. Eipä ole tullut mieleen moinen. Tykkäsin myös kirjemuodosta, mikä joskus toimii joskus ei. Nyt toimi, etenkin silloin, kun mentiin liian pitkälle ja revittiin osia irti. Oli kuitenkin ihan mahtavaa, ettei koko teksti ollut kirjettä vaan siihen oli yhdistetty niin muistoja kuin juurikin sitä kirjeen kirjoittamistakin. Ja loppuhan oli aika herkku. Oli ehkä ihan hyvä, että kirje tuhoutui.

Toistelin ehkä jo asioita, mitä muutkin olivat sanoneet, mutta niin. Ehkä sen vielä sanon, että kirjeen tekstin laatu oli todellista, juuri sellaista hyvin kirjemäistä unohtamatta kuitenkaan sitä Siriuksen omaa ns. aromia.

Tätä paritusta olisi kiva lukea itseasiassa enemmänkin.
Kiitos tästä.

- Frac


I'm into Herbology now u_u

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • ***
  • Viestejä: 4 776
  • Not killing people is really hard.
Vs: Paljastuksia, Sirius/Lucius, K-13, oneshot (KOP-haaste)
« Vastaus #8 : 31.07.2014 13:14:43 »
Beyond, iso kiitos kommentista ja siitä, että tykkäsit! Kiva myös että onnistuin lopettamaan ficin lukijoita miellyttävästi, vaikka tavallaan koko ficci olikin sitten "turhaan" kirjoitettu, koska mitään ei loppujenlopuksi tapahtunutkaan.
Paitsi että kuka tietää, ettei näin olis canonissa tapahtunut? Rowling unohti vain kertoa tämän kohtauksen meille, joten mun piti vähän täydentää... Koska Harry ei saanu tietää siitä niin se kävis jopa järkeen!

Fracta, hienoa että tykkäsit sinäkin ja kiitos kommentista sinnekin! Musta on kiva kuulla että juurikin nuo pergamentin repimiset ja muut pienet yksityiskohdat jää lukijalle mieleen, ne kun on jollain tapaa mulle tärkeitä kun itse keksin. Ja lisäksi musta on hienoa, että tämä kirjetyylinen juttu toimii mun kirjoittamana (ainakin tässä ficissä), jos se aina ei toimi. Tuollaisen kuuleminen luo aina itseluottamusta!
Tästä parituksesta voisin jopa harkita kirjoittavani uudemmankin kerran, mutta tarvitsisin vain sopivan idean. Pitänee ehkä miettiä ja odottaa että sellainen poksahtaa jostain..
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 643
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Paljastuksia, Sirius/Lucius, K-11, oneshot (KOP-haaste)
« Vastaus #9 : 27.08.2015 11:47:03 »
Sirius/Lucius on kyllä parituksena jotain varsin erikoista, joten tulee mielenkiintoista lukea, miten olet saanut sen toimimaan. Muutenkin olen jotenkin 'liian tottunut' Siriuksen ficci-maineeseen naistennaurattajana, että osaan ajatella häntä homona kunnolla, joten joten, lukemisen ainakin pitäisi olla mielenkiintoista, jos ei mitään muuta. :D

O_O Kuvaa mun ilmettäni aika hyvin, kun pääsin Siriuksen kirjeessä siihen kohtaan, kun Lucius tuli vierailulle, koska en jotenkin osaa kuvitella häntä vierailemaan likaisten vankien luona, mutta kaiketi tällekin löytyy sopiva selitys vähän edempää. Tulihan se selitys sieltä sitten tosiaan, vaikken ehkä ihan tällaista odottanutkaan, mutta ainakin sait mut yllätettyä tällä käänteellä.

Tykkäsin kyllä kovasti sun valitsemastasi kerrontatyylistä, koska jotenkin tuo sama olisi ollut ehkä liian pomppiva, jos olisit kertonut sen ihan suoralla kerronnalla, etkä kirjeen välityksellä. Kirjeessä kun kuitenkin voi pomppia paljon helpommin ajan ja paikan väliä kuin normaalissa kerrontatyylissä. Jotenkin oli toisaalta sääli, että tuo kirje ei sitten päätynytkään Harryn (tai kenenkään muunkaan) silmiin, koska olisi ollut mielenkiintoista kuulla toisten reaktioita siihen. Tässä jäi myös epäselväksi, miksi Sirius alunperinkään kirjoitti sitä kirjettä, vaikka alun perusteella saakin kenties sen käsityksen, että Sirius tietää hänellä olevan vain vähän aikaa jäljellä (mutta miksi?) ja hän halusi kertoa Harrylle totuuden vuosistaan Azkabanissa, mutta silti jokin jäi kaivelemaan ehkä aavistuksen verran tuossa. Olisin ehkä kaivannut hitusen enemmän selvitystä tuohon, koska nyt lukijan pitää itse pohtia, mikä sai Siriuksen ilmeisesti paljon myöhemmin kirjoittamaan tuota kirjettä kummipojalleen.

No joo, ei tästä nyt kovin erityinen kommentti tullut, mutta sanoinpahan jotain, koska tykkäsin tästä kyllä, vaikka paritus olikin vähän erikoinen aluksi ajateltuna. Sait sen kuitenkin yllättävän hyvin toimimaan tässä, mistä nostan kyllä hattuani (tai nostaisin, jos mulla sellainen olisi päässä). (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid