Vääriä värejä | Ginny/Charlie | S

[Daran]

Nimi: Vääriä värejä
Kirjoittaja: Daran
Ikäraja: S
Paritus: yksipuolinen Ginny/Charlie
Tyylilaji: Draama/Angst-sekasikiö, raapale
Varoitukset: Insesti(toive)
Vastuuvapautus: Rowlingin hahmot joilla leikin

A/N: Osallistuu Se oikea ja sen haaremi –haasteeseen.


Hänellä on tapana kiertää minua kuin kissa kuumaa puuroa. Askeletkin kuin kissalla; hiljaiset, viehkeät, viettelevät. Mitä muuta olisin voinut ajatella? Mutta välttely on mahdotonta perhepiirissä, etenkin niin tiiviissä kuin omamme. Yhtä vaikeaa kuin suoda hänelle se vastaus jota hän toivoo.

Kehrääkin lähelläni, tai sähisee, jos silitän vastakarvaan. Mutta niinhän pikkusiskojen kanssa toimitaan? Nyitään palmikoista ja värjätään niiden latvukset sinisiksi kun toinen ei huomaa. Jäljellä vain sisaruuden irvikuva.

”Tiedätkö mitä Harry aina sanoi?” hän kysyy minulta nyt. ”Että Hermione on hänelle kuin sisko, kuuletko, sisko! Miksi sitten… Miksi Rosen silmät säihkyvät vihreinä kuin smaragdit?”

Valitan Ginns, en voi antaa sinulle kostoasi.

[Beelsebutt]

Hei vaan kommenttikampanjasta! o7

Törmäsin tähän ficciin jo aiemmin. Olin katsellut sitä vähän väärällä silmällä parituksen vuoksi mutta sit kun päädyin avaamaan asti niin oikeast, tiäks, nauroin ääneen! En siksi että ficci olisi mitenkään huvittava, tai onhan se kun kamoon Harry XD "kuin sisko" my ass. Mutta siis lähinnä siksi, koska olin karsastanut ficciä parituksen vuoksi, jota ei käytännössä näy ollenkaan

Oon ajatellut tätä ficciä viime päivät! Tiäks, tää on pyörinyt aina mielessä ja välistä oon hörähtänyt ääneen ja pudistellut päätäni koska hehee surullisesta taustasta ja ankeasta (tavallaan) aiheestakin huolimatta tää aiheuttaa mussa edelleen tunteita, joista tuossa ylhäällä avaudun. Enemmänkin näin jälkeenpäin tilannekomiikka on naurattanut. Ja silti tässä on lähellä se synkeys. Pienessä tilassa, muutamalla lauseella tuossa alussa luodaan kuva siitä, kuinka Charlie on ajatellut Asioita isolla Aalla ennenkin. Jatketaan seuraavassa kappaleessa, kun sisaruuden irvikuva vaikuttaa ennakkopuolustelulta. Että eihän tässä oikeasti kunnon sisaruksia ollakaan (kun letitkin värjäsin sinisiksi). Mutta sitten kuitenkin Charlie tekee tenän.

Ginny jää leimahdukseksi. Sellaiseksi pyörremyrskyksi, joka tulee kuvioihin, pistää kaiken päälaelleen ja sitten — no, oikeastihan se ei minnekään häviä, mutta Charlien reaktio on sellainen, että voisi vaikka hävitäkin.

Hauska ajatus, että Rosen vihreät silmät määrittäisivät Harryn lapsen isäksi

Kiitos tästä!

[DulzGraham]

Mie... Ihastuin tähän. Ja tämä- no, voinko mä sanoa mitään? Pakko yrittää, rutistaa jotain... Tästä Ginnystä minä pidän. En siksi, että se haluaa pettää Harrya oman veljensä kanssa (voi kiesus, no, ei voi muita syyttää kun itsekin avasin tämän vain otsikon ja parituksen vetämänä ja siinä toivossa, että saan lukea vähintäänkin pientä fluffailua pimeässä makuuhuoneessa kun syyllisyys painaa ja pitää olla hiljaa ettei joku kuule, mutta sä tarjosit mulle parempaa) enkä siksi että se edes ajattelee Rosen olevan Harryn äpärälapsi, vaan siksi, että tässä on se Ginnyn paras puoli, se, johon mä tunnen vetoa- liekehtivää raivoa, kissamaisia kipinöitä ja vastakarvaan silittämistä, äkkipikaista sähinää- mistä päästään seuraavaksi suoraan sun kerrontaan. Se nimittäin kulkee sellaisia ratoja, etten mie voi kuin lukea virneellä ja onnitella. Mä tykkäsin ja paljon, kaikesta- enkä tietenkään vähiten siitä, miten Charlie yrittää olla isoveli, antaa kiusaantuneena Ginnyn vaatimalla vaatia kenties kuiskimalla sättien portaissa ohittaessa ja keittiön pöytään istuessa ja hyvästellessä, tervehtiessä, koska pakokeinoa ei ole- ja silti on asioita miettinyt, kun on pannut noin paljon merkille. Komppailen monessakin asiassa Beelsebuttia... niin monessa, etten välitä luetella niitä.

Niin, tästä mä pidin, kiitos siitä, että tarjosit mulle tällaista<3

-Duzku

[Daran]

Voi, kiitos paljon molemmille kommenteistanne!

Itseäni on myös aina huvittanut tuo Harryn siskohöpinä, joten pakko se oli ängetä mukaan Charlie ei taida oikein joo tietää mitä ajattelisi, tai mitä mieltä on mistäkin…

Erityisen ihanaa että Ginny miellytti, sillä minäkin pidän hänestä tällaisena: kiihkeänä ja kipinöivänä, kiukkuisenakin. Ja ehkä himpun hulluna ja vainoharhaisena mitä Harryyn tulee - mutta voiko siitä syyttääkään?

[FMAlover]

Kommenttikampanjasta päivää!
En ole koskaan lukenut tälläisestä Ginnysta mutta luonne sopi Ginnyyn.
Paritus on melko Rare mutta ei ollenkaan huono ja onhan Ginnyä paritettu lähes jokaiselle veljelleen joskus mutta itse en ole Ginny/Charlieen vielä törmännyt.
Ja on pakko vielä ylistää tämän olevan raapale! Rakastan raapaleita.
Kirjoitustyyli oli sujuvaa ja selkeää. Ei turhaa kikkailua sanamuodoissa tai muutakaan eli oikein helppo ja mukava lukea. Työpäivän ratoksi oikein mukava teksti. Kiitos!

[Daran]

Kiitos kommentistasi FMAlover

Kiva kuulla että Ginny toimi, ja myös että raapale (ensimmäiseni ) onnistui mielestäsi. Pakko myöntää; oli yllättävän haastavaa sellainen kirjoittaa!

[Kaarne]

Tähän olikin tullut enemmän kommentteja, joten on vaikeaa keksiä jotain sellaista sanottavaa, mitä aiemmissa ei olisi ollut. Mutta oli miten oli, minusta tämäkin oli hyvä. Pidän Ginnystä hahmona juuri ficcaajien käsittelemänä: siten, että hänellä on nämä heikkoutensa. Minusta Harryn ja Ginnyn avioliitto on ollut väistämättä kipinöivä ja hetkittäin lähellä romahtamista, mutta toisaalta uskon, että lopulta he ovat selvinneet - jos sitten välillä vain lapsien ja kulissien vuoksi. Mutta on siellä ehkä kuitenkin ollut sitä aitoa rakkauttakin pohjalla. Oli miten oli, pidin tästä mustasukkaisuudesta, omistushaluisuudesta, kostonhimosta ja pimeydestä. Pidin Charlien asenteesta siihen: tavallaan hämillistä, mutta kuitenkin lujaa ja taipumatonta. Minusta Charlie on sellainen: ei aina oikein ole varma teoistaan tai ajatuksistaan, mutta kuitenkin kasaa itsensä ja tekee rehellisesti sen, minkä kokee parhaaksi.

Tässä minua ihastutti myös kerronnan tiiviys. Sitä oli myös noissa kahdessa aiemmin lukemassani tämän sarjan ficletissä, mutta tässä se jotenkin vielä korostui. Muutamaan kappaleeseen oli saatu mahdutettua yhden avioliiton tarina, veljen ja sisaren ongelmallinen suhde, stereotypioita ja viittaus mahdolliseen pettämiseen. Kaksi persoonallisuutta.

Tämä oli kyllä aivan erinomainen myös.

[FractaAnima]

Kommenttikampanjasta helouuu. o/
Oh, olipa tässä huikea twisti! Jotenkin odotin, että tässä on jo tapahtunut jotain, annettu periksi, mutta Charlie olikin ollut tarpeeksi vahva kieltäytymään tarjotusta, mutta kielletystä hedelmästä. Ja hyvin erikoisen ja erilaisen tästä tekee se, että Ginnyn motiivi oli kosto enemmänkin kuin halu. Jännittävää ja nerokasta, sanoisin. Lyhyt ja hieno teksti, tykkäsin myös, miten Charlie ajatteli siskostaan lempinimellä, vaikka jäljellä oli vain se sisaruuden irvikuva. Ja ihana yksityiskohta olivat siniseksi värjätyt hiusten latvat. Tykkäsin!

- Frac

[Daran]

Kiitoksia kommenteista

 

Minusta Charlie on sellainen: ei aina oikein ole varma teoistaan tai ajatuksistaan, mutta kuitenkin kasaa itsensä ja tekee rehellisesti sen, minkä kokee parhaaksi.

Tiedätkös Nevilla, niin mustakin! Tai siis, sellaisena mä Charlien näen ja koen, ihanaa että se välittyy tekstistä myös.

Jotenkin odotin, että tässä on jo tapahtunut jotain, annettu periksi, mutta Charlie olikin ollut tarpeeksi vahva kieltäytymään tarjotusta, mutta kielletystä hedelmästä.

Ei mun Charlie nyt sellaista

[Hazyel]

Ah tätä mun on ollut tarkoitus kommentoida jo pieni ikuisuus, en vain ole koskaan saanut aikaiseksi. Jos kuitenkin nyt viimein, kun olen jo monesti tämän lukenutkin!

Pidän Ginny/Charliesta. Ehkä siksi, koska siinä on jotain niin väärää, kun he ovat sisaruksia ja ikäeroakin on niin paljon. Ja pidän myös siitä, että tämä on kerrottu Charlien näkökulmasta, kun kuitenkin mun kokemuksen mukaan enemmän näitä on yleensä kerrottu Ginnyn tai ulkopuolisen kertojan näkökulmasta. Ja vielä minäkertojana! Tuo oman kivan twistinsä. Ja se, kun Charlie vertaa Ginnya kissaan, se vertauskuva toimii tässä paremmin kuin hyvin.

Erityisesti tästä tekstistä mulle on jäänyt mieleen nää lauseet:

Hänellä on tapana kiertää minua kuin kissa kuumaa puuroa.

Jäljellä vain sisaruuden irvikuva.

Ne tuntuu jotenkin niin voimakkailta. Sellaisilta, että ne kiteyttävät hyvin koko tekstin idean.

Niin ja pidin myös hurjasti otsikosta. Se jotenkin kuvaa tätä tekstiä niin hyvin, vaikken oikein osaakaan pukea ajatuksiksi, että miten. Ja pidin myös siitä olit saanut näinkin lyhyeen tekstiin useammankin viittauksen noihin väreihin.

Pidin oikeastaan koko tekstistä ja luulen, että tää on jättänyt muhun lähtemättömän vaikutuksen ja oon todella tykännyt tästä hirveästi! En varmaan koskaan kyllästy tämän lukemiseen uudelleen ja uudelleen. Kiitos!

[Daran]

Kiitos Lauchuo kommentistasi, ajattelin nyt vastata hetimiten, koska itseni tuntien se muuten jää kunnes en enää kehtaakaan vastata.. Mukava kuulla että tämä kestää toisenkin lukemiskerran Etenkin kun toisinaan epäilen josko näitä mun Charliepakkomielteisiä ficcejäni kukaan edes lukee