Kirjoittaja Aihe: Luokan kaunein tyttö (k-11)  (Luettu 1714 kertaa)

pihlajanmarja

  • Cool, jee jee
  • ***
  • Viestejä: 1 708
Luokan kaunein tyttö (k-11)
« : 04.05.2013 12:43:56 »
Nimi: Luokan kaunein tyttö
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Paritus/hahmot: Johannes/Alisa, Aarni, Kai
Ikäraja: k-11 (voipi olla vähän yläkanttiin)
Tiivistelmä: Sen kurssin englannintunnit menivätkin siitä lähtien siihen, että tuijotin Alisaa, jolla oli lyhyt polkkatukka ja joka äänsi englantia hassulla brittikorostuksella. Hän oli mielestäni kaunein tyttö koko luokassa.
A/N: En vieläkään ole ihan saanut tarpeekseni Johanneksesta ja Aarnista. Ajattelin, että voisin kirjoittaa heistä novelleja aina vuorotellen kummankin näkökulmasta. Tämä on Johanneksen näkökulmasta ja sijoittuu vuosi sen jälkeen, kun hän ja Aarni tapasivat. Edelliset tekstit Aarnista ja Johanneksesta ovat Aarnin laulu K-11 ja 6048000 sekuntia S. Niitä ei kuitenkaan ole pakollista lukea tämän tekstin ymmärtämisen kannalta, mutta selvittävät ehkä vähän taustoja. :>

Kommentit olisivat kivoja!


Syyskuun kahdeksas päivä istuuduin Alisan viereen englannintunnilla. Minä olin myöhässä ja kaikki muut paikat olivat jo viety. Käännyin katsomaan taakseni kaihoisasti. Kolmen pulpettirivin päässä istuivat Aarni ja Kai vierekkäin, molemmat kumartuneina innokkaina Aarnin vihkon puoleen. Jotenkin arvelin, etteivät he tehneet muistiinpanoja.

Opettaja rykäisi merkitsevästi ja minä käännyin katsomaan häntä. Siinä matkalla silmäni osuivat Alisaan. Minun oli pakko vilkaista häneen vielä uudestaankin, koska jokin hänen sirossa leuassaan ja pisamaisessa nenässään kiinnitti huomioni.

Sen kurssin englannintunnit menivätkin siitä lähtien siihen, että tuijotin Alisaa, jolla oli lyhyt polkkatukka ja joka äänsi englantia hassulla brittikorostuksella. Hän oli mielestäni kaunein tyttö koko luokassa.

*

Oli lokakuun kuudestoista päivä kun Kai pakotti minut pyytämään Alisan kanssani kahville. Mielestäni se oli tuhoon tuomittu tehtävä, ja luultavasti Aarni oli samaa mieltä, koska hän ei suostunut kommentoimaan asiaa millään tavalla.

"Olen jäävi sanomaan mitään", hän tokaisi vain, ja se sai minut rypistämään otsaani.

Miten asia edes liittyi Aarniin? Ei millään tavalla.

Kai taas oli melko itsepäinen tapaus ja lopulta melkein tönäisi minut Alisan luokse. Kompuroin hänen eteensä ja suunnitelmissani oli jo jänistää ja vain kysyä edellisen englannintunnin läksyt (jotka tiesin varsin hyvin itsekin), mutta Kai kailotti jostain takaani "Johannes tässä vain haluaisi kysyä…" eikä minulla ollut enää muita vaihtoehtoja.

Alisa sanoi kyllä.

*

Alisa suuteli minua ensimmäistä kertaa marraskuun kolmantena päivänä. En saanut unta koko seuraavana yönä kun mietin häntä ja sitä miten onnekas olin.

Alisa ja minä olimme hyvä pari. Nauroimme samoille asioille, luimme samanlaisia kirjoja ja pystyimme juttelemaan vaikka koko yön puhelimessa jos toinen meistä ei saanut unta.

Hän ei pitänyt minun ystävistäni. Minusta taas tuntui, että hänen ystävänsä nauroivat minulle, ja ajattelivat, että Alisa kyllä pystyisi parempaan. Välillä mietin itsekin, miksi ihmeessä sellainen tyttö halusi olla minunlaiseni pojan kanssa. Puhuin siitä joskus Aarnille ja Kaille. Kai nauroi ja sanoi että ihmetteli sitä joskus itsekin, Aarni sanoi "miksi hän ei haluaisi", ja siitä seurasi vaivaantunut hiljaisuus, en edes oikein tiedä, miksi.

*

Maaliskuun kymmenes päivä hän jätti minut. Sinä päivänä oli ensimmäistä kertaa koko talvena vähän leudompaa, ja kenkäni olivat kastuneet litimäräksi sohjossa kun olin kävellyt hänen luokseen. Hän oli yksin kotona ja istuimme keittiönpöydän ääressä ja jotenkin tiesin, että jotain oli muuttunut.

"Minä en enää -" hän aloitti, enkä olisi halunnut kuulla loppua. Kuulin kuitenkin, tahtomattani jouduin kuuntelemaan hänen purkaustaan kaikista niistä syistä, joiden takia emme enää voineet olla yhdessä. Minusta tuntui, ettei joukossa ollut totuutta, mutta ehkä en halunnut edes tietää sitä.

"Ei se mitään", sanoin. Pian olin jo eteisessä laittamassa nihkeitä kenkiäni jalkaan. Siinä kesti liian pitkään ja kun olin ulkona, tuuli tuntui taas puhaltavan kylmästi.

*

Oli toukokuun puoliväli (olin lakannut välittämästä tarkoista päivänmääristä) kun huomasin, että en enää ajatellut Alisaa joka päivä. Olihan minulla Aarni. Niin, ja Kai.
« Viimeksi muokattu: 17.02.2024 20:12:54 kirjoittanut Tinppa »
I've got blisters on my fingers!

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Luokan kaunein tyttö (k-11)
« Vastaus #1 : 05.05.2013 19:39:59 »
Olen joskus avannut Aarnin laulun lukeakseni sen, mutta en sitä sitten lopulta koskaan tullut tehneeksi. Nyt bongasin tämän Originaali10:stä ja nimi oli jotenkin suloisen viaton, siksi avasin.

En tosiaan ole noita kahta aiempaa lukenut, joten hahmot eivät ehkä avaudu mulle samalla tavalla, kuin muille lukijoille. Mutta pidin niistä silti.
Aarnissa oli huonosti piiloteltua kateutta tai katkeruutta ehkä. Kai taas tuntui joko näkevän ja ummistavan silmänsä, tai tahallaan puskevan asioita päin. Johannes oli suloisen sokea ja silti tosissaan. Alisalle en lämmennyt, vaikka todentuntuinen hahmo oli hänkin omalla osallaan.

Alisan ja Johanneksen suhde jäi tekstissä vähän pintapuoliseksi, vaikka kyllä siinä tuntui nuoruuden ja ihastumisen huumaakin. Eron kipeyttä ja lopulta kuitenkin keveyttäkin.
Se, ettei Alisa pitänyt Johanneksen ystävistä, jätti vähän pahan maun suuhun, samoin tytön omat ystävät. Mutta sellaistahan se oikeasti on. Ehkä en vain alunperinkään pitänyt Alisasta henkilönä tarpeeksi. Vaikka hahmona (kuten sanoin) oli todellinen.
Aarnin suhtautuminen Johannekseen ja pariskuntaan sai miettimään, onko Aarnilla pelissä jotain enemmän.

Lainaus
"Olen jäävi sanomaan mitään", hän tokaisi vain, ja se sai minut rypistämään otsaani.

Lainaus
Kai nauroi ja sanoi että ihmetteli sitä joskus itsekin, Aarni sanoi "miksi hän ei haluaisi", ja siitä seurasi vaivaantunut hiljaisuus, en edes oikein tiedä, miksi.

Pidin siitä, miten Aarni käytti sanaa jäävi. Ja vaivaantuneesta hiljaisuudesta, jota Johannes ei ymmärtänyt.
En ole vuosiin ollut mitenkään erityisen innostunut slashista, enkä originaaleissa yleensä sorru shippailuun, mutta minkäs teet, kyllä mä nyt tykästyin tähän Aarni/Johanneksen mahdollisuuteen.
Lopulta ehkä juuri Aarnin ja Johanneksen välinen suhde (tai poikien, myös Kain, ystävyys) oli kiinnostavampaa luettavaa, kuin Johanneksen ja Alisan teinirakkaus. Kamalaa sanoa teinirakkaus, no, ehkä tiedät mitä tällä tarkoitan. Puolenvuoden vakavia suhteita. No niin.

Kerronta oli sujuvaa ja mukavan arkista, ei liikaa kikkailua, mutta silti maukkaita yksityiskohtia. Nihkeät kengät ja se, miten Kai on lopussa lisäys, kun Aarni on selkeys.

Olen myös miettinyt, onko mukavaa, kun ihmiset kirjoittavat samoista hahmoista tällä tavalla monta tekstiä jatkiksen sijaan. (Teen sitä itse, koska se tuntuu paremmalta.) Ja nyt totesin, että se on parempi. Koska en pidä jatkiksista, mutta tämä sai kiinnostumaan hahmoistasi ja haluan lukea niistä lisää. Siksipä aion mennä lukemaan myös kaksi aiempaa osaa. Vaikka oli tämä yksinäänkin luettava ja ymmärrettävä teksti, eli erillisten tekstien kirjoittaminen ei siinäkään mielessä ole paha asia.

Mutta, pidin kovasti, oli kepeää ja kipeää ja oivaltavaa. Nuorta. Melkein alkoi kaipaamaan yläasteen ja lukion ihmissuhteita, joita ei enää koskaan ole samanlaisina kuin silloin. Hmh. Kiitos.

- Nau 
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun