Dracoxharry: Kiitos ihanasta kommentistasi!
Laulu: Beautiful - Akon
6. luku: BeautifulWhen I see you
I run out of words to say (oh oh)
I wouldn't leave you
'Cause you're that type of [boy] to make me stay (oh oh)
Where'd you come from you're outta this world
To me (ohh ohh)
You're a symbol of what every beautiful [boy] should be (oooh wee) (ohh ohh)Huispauksen maailmanmestaruuskisat, Kesä 1994, (Viktor 17, Henrik 14)Draco Malfoy veti syvään henkeä ja katsoi sitten kaunista poikaa, joka istui hänen vieressään.
Älä pilaa tätä, hän ajatteli itsekseen.
Älä vain pilaa tätä.
”Oletko ennen käynyt Englannissa, Henrik?” hän kysyi lausuen huolellisesti Bulgarialaisen nimen miettien hetken, miksi Henrikillä oli saksalainen nimi. Hänen isänsä katsoi kaksikkoa hymyillen pienesti ennen kuin kiinnitti huomionsa takaisin vaimoonsa. Dracolla oli vain pari ystävää, jotka olivat yhtä korkea-arvoisia, ja kansainvälisen huispausihmeen Viktor Krumin läheinen ystävä ja ulkomaalaisen taikaministerin kummipoika oli erinomaista seuraa hänelle.
Henrik vilkaisi häntä ja veti henkeä miettien, kuinka hänen kannattaisi vastata. Hän tiesi, että Bulgarian ministeriön virallisen kannan mukaan, hän oli Damyan ja Silva Krumin syntyperäinen poika, jonka jästit olivat kaapanneet, kun hän oli ollut alle yksi vuotias, ennen kuin hänet löydettiin kahdeksan vuoden ikäisenä. He olivat päättäneet erityisen lain, jotta Euroopan lehdistö ei voisi ottaa kuvia tai kirjoittaa hänestä, hänen omaksi turvakseen.
Se oli täydellinen peitetarina puhdasveriselle, jota oli pahoinpidelty.
Ja vielä parempi hallinnolle, joka oli antanut Pojalle-joka-elää poliittisen turvapaikan.
Kun Henrik oli ensimmäistä kertaa tullut Bulgariaan ja ministeriö oli hiljaa julkaissut hänen saapumisensa, Itä-Euroopan lehdistö oli ollut järkyttynyt. Vaikka hänen adoptionimeään ei ollut paljastettu, velhomaailma oli ollut kauhuissaan siitä, että sellainen kauhutarina oli tapahtunut, ja oli vannonut, että häntä vaalittaisiin ja hänelle annettaisiin niin hyvä elämä, mikä hänellä olisi ollut ellei häntä olisi kaapattu – mukaan lukien täysin yksityinen elämä. Milloin tahansa Henrik yhdistettiin nimeen Varastettu Lapsi, jolla häntä kutsuttiin, hänelle taattiin hienotunteisuutta.
”Kyllä”, hän vastasi epäröivästi.
Obalonsk vilkaisi kummipoikaansa ja hymyili pienesti antaen tukensa. Hän tiesi, että Bulgarian ministeriön taikalait olivat virheettömiä. Mitä tahansa Henrik päätti sanoa menneisyydestään, häntä kuunnelleet eivät voisi koskaan paljastaa sitä, eivät edes muistaisi sitä, jos Henrik niin halusi.
Länsi-Euroopassa salaisuusloitsun ajateltiin olevan lähellä pimeyden taikuutta, eikä sitä sen vuoksi käytetty, mutta Idällä ei ollut sen kanssa mitään ongelmia. Kansalaisten turvallisuus ja varsinkin lasten turvallisuus oli paljon tärkeämpää.
Hän ei voisi koskaan ymmärtää englantilaisten välinpitämätöntä käytöstä nuoria kohtaan, he jopa laittoivat puoliverisiä, ja joskus puhdasverisiä, jästikoteihin.
Henrik oli hyvä esimerkki siitä, kuinka haitallista sellainen ympäristö saattoi olla, ja englantilaiset kehtasivat väittää, että hän oli heidän pelastajansa!
Hänen mielestään he olivat itsekeskeisiä ja tekopyhiä – ja Toffee oli ehkä kaikista pahin.
”Se sitten selittääkin täydellisen englannintaitosi”, Draco hymyili. ”Toivon, että minun ranskantaitoni olisivat yhtä virheettömät, varsinkin, kun minulla on kaukaisia serkkuja siinä maassa.”
”Minä osaan vain ihan hiukan sitä kieltä”, Henrik tunnusti tarttuen puheenaiheen vaihtoon innokkaasti. ”Viktorin ranska on paljon-” hän epäröi etsiessään mielestään oikeaa sanaa. ”Se on paljon parempi”, hän sanoi lopulta.
Tuuheatukkainen jästisyntyinen, jonka Henrik huomasi harmikseen istuvan heidän edessään, kääntyi ympäri silmät kirkkaina. ”Niinkö?” hän aloitti innoissaan luultavasti toivoen, että voisi hyvittää aiemman käytöksensä, tai haluten osallistua älykkäämpään keskusteluun kuin Ron ja Ginny Weasleyn mielipiteisiin siitä, kuka voittaisi. ”Minä osaan ranskaa varsin hyvin. Vanhempani vievät minut usein sinne kesälomilla ja-”
Hän vaikeni huomatessaan, että Malfoyt kuin myös Henrik ja Bulgarian ministeri katsoivat häntä merkitsevästi.
”Neiti-” Obalonsk aloitti, koska Henrik oli hänen vastuullaan.
”Granger”, tyttö sanoi purren alahuultaan suurilla etuhampaillaan.
”Neiti Granger”, hän sanoi viileästi, koko aitio tuijotti häntä, ”Kansainvälisen lain mukaan sina et saa puhua Henrikille ilman ennalta kasin saatua lupaa.”
Weasleyt näyttivät kauhistuvan hänen sanoistaan.
Grangerin huulet värisivät.
”Tuohan on rasistista”, hän kuiskasi ja Henrik rypisti otsaansa käsitteelle, hän ei tuntenut sitä.
”Mitä ’rasistinen’ tarkoittaa?” hän kysyi seuralaiseltaan.
”Ministeri Oblansk-”
”Obalonsk”, Henrik korjasi välittömästi. Oliko tämä mies, hän käytti termiä kevyesti, todella Britannian ministeri?
Toffeen posket punehtuivat hiukan, mutta hän nielaisi ja hyväksyi moitteen. ”Ministeri Obalonsk, tokihan-”
Malfoyn isä nojautui Henrikiä kohti ja selitti hiljaa. ”Jästisyntyinen käyttää harhaanjohtavaa termiä. Hän uskoo, että sinä et puhu hänelle, koska hän on mielestäsi alempiarvoista rotua. Se on jästikäsite niille, jotka eivät tajua-” Hän vilkaisi Weasleyiden isää. ”-verenpuhtauden hienompia näkökantoja.”
Ruskeatukkainen noita punastui hänen hiljaisista sanoistaan ja tytön silmät alkoivat täyttyä kyynelistä.
”Minä en ymmärrä jästejä enkä heidän lapsiaan”, Henrik tunnusti hiukan ärtyneenä. ”Heidän uskomuksensa ällistyttävät minua jatkuvasti, huolimatta siitä, kuinka vanhemmaksi kasvan.”
Obalonsk katsoi häntä lempeästi ja laski lohduttavan käden hänen olalleen. ”Minulla on hatavaralta porttiavain, jos haluat palata Sofiaan. Viktor ymmartaa kylla.”
Hän pudisti päätään yrittäen unohtaa muistot itkevästä ja pelokkaasta pojasta, joka hän oli joskus ollut. Jästit, hän ajatteli. Tietämättömät jästit olivat tehneet sen hänelle. He olivat melkein pilanneet hänet yrittäessään tehdä hänestä yhtä tietämättömän ja typerän kuin he olivat. Selkeästi he olivat osittain onnistuneet, mitä tähän hänen edessään olevaan noitaan tuli.
Weasleyt alkoivat metakoida ja Obalonskilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä heidän ja heidän ministerinsä puoleen. ”Henrik on Varastettu Lapsi, ja sen vuoksi hanen vanhempansa eivat salli hanelle mitaan kontakteja jasteihin tai heidan jalkelaisiinsa, edes velhoihin tai noitiin. Se on Bulgarian valtakunnallisen turvallisuusosaston asia.”
Hermione ja Weasleyt katsoivat häntä ilmeettöminä.
”Jos olisin tiennyt, etta sina olisit tassa aitiossa, sinut olisi siirretty”, hän selitti ja Toffee nielaisi.
Hän vilkaisi nopeasti Henrikiä ja näytti tärisevän. ”Varastettu Lapsi?” hän kysyi ihaillen.
”Varastettu Lapsi?” punatukkainen noita toisti hölmösti tuijottaessaan nälkäisesti poikaa. Hänen isänsä näytti yhtä hämmentyneeltä.
Henrik punastui huomiosta ja Draco puristi hänen käsivarttaan lempeän rohkaisevasti.
”Selvästikin, Weasley”, Malfoyn isä sanoi venyttelevästi, ”Sinä et seuraa olennaisia kansainvälisen politiikan uutisia.”
Draco nykäisi hiljaa uuden ystävänsä hihaa ja johdatti hänet aition nurkkaa kohti, jossa istui vain yksi kotitonttu, antaen isänsä selittää tilanteen tietämättömille Weasleyille ja kuraveriselle.
”Englantilaiset ovat usein tietämättömiä”, Draco sanoi erottaen perheensä tokaisusta jo äänensävyllään. ”Se on oikeastaan aika häpeällistä. Heillä on pakkomielle Pimeyden lordia kohtaan pelätessään häntä ja eivät kuitenkaan analysoi sodan perustana olevia ongelmia.”
Henrik taittoi päätään. ”Minä-” hän aloitti epäröivästi. ”Jotkut hänen näkökulmistaan ovat ihailtavia. Hänen metodinsa toisaalta…” hän hiljeni analysoiden seuralaisensa reaktiota.
Draco oli ensin säikähtänyt ja sitten hän hymyili ensimmäistä kertaa julkisesti. ”Sinun mielipiteesi on aika virkistävä”, hän myönsi vilkaisten Henrikin olan yli isäänsä, joka tarkkaili heitä huomaamatta.
”Haluan seurata isääni politiikkaan ja ehkä muokata muutamia
ongelmia kansainvälisesti.”
”Isääsi?” Draco kysyi uteliaana.
”Damyan Krum.”
Draco räpäytti silmiään. ”Onko Viktor Krum sinun veljesi?” Hän ei odottanut vastausta haluamatta kuulostaa jumaloivalta fanilta, toisinkuin Ron Weasley. Hän huomasi oikeasti pitävänsä ja kunnioittavansa Henrikiä ja nyt, kun hän tiesi, että hänen seuralaisensa oli niin kunnioitettavasta puhdasverisestä perheestä ja Krum oli vain hänen veljensä…
Hän pyyhki ajatuksen nopeasti mielestään ajatellakseen sitä myöhemmin. Hän tiesi, että hänen äitinsä oli harkinnut avaavansa vihkineuvottelut Greengrassien kanssa – hän oli toivonut että jos puheet toteutettaisiin ja kihlasopimus allekirjoitettaisiin, hänen tuleva morsiamensa olisi nätti ja älykäs pikku korpinkynsi Astoria eikä hänen isosiskonsa, josta Draco ei pitänyt.
Hänen äitinsä, toisinkuin isänsä, yritti ottaa huomioon hänen henkilökohtaiset makunsa, mutta Englannissa ei ollut tarpeeksi korkea-arvoisia nuoria velhoja, jotka olisivat tarpeeksi arvokkaita Malfoyiden perijälle. Henrik toisaalta oli viehkeä ja luonnollisen kaunis. Hän oli myös rikas, hyväsuhteinen, ja hänellä oli juuri oikeat mielipiteet politiikasta.
”Isä on hyvin kiinnostunut politiikasta”, Draco jatkoi hyvillä mielin hurraten mielessään, kun hän näki Ginny Weasleyn mulkoilevan häntä, koska hän oli niin läheinen Henrikin kanssa.
Ah, joten pikkutyttö oli löytänyt uuden sankarin, nyt kun Poika-joka-elää oli ollut kadoksissa kuusivuotta.
”Niinkö?”
”Kyllä. Hän toimii kulissien takana, mutta hän on yksi merkittävimmistä jäljellä olevista puhdasverisistä suvun päämiehistä koko Englannissa, sen takia hänellä on oikeus olla päättämässä uusista laeista.”
”Entä sinä, Draco?” Henrik kysyi.
Draco peitti värähdyksensä, kun ulkomaalainen velho kuiskasi hänen nimensä ensimmäistä kertaa. Hitunen Bulgarian aksenttia hyväili sanaa latinoiden nimen, kunnes se kuulosti pehmeältä kehräykseltä,
drah-ko.
Hän jumaloi sitä yksinkertaista ääntä.
”Minä haluan parantajaksi”, hän tunnusti. ”Luultavasti jotain tutkimuksiin liittyvää.”
Henrik hymyili. ”Jalo tarkoitus, ja joka-” Hän siristi hiukan silmiään ja huokaisi englanninsanaston puutteelleen. ”Monet eivät arvosta sitä.”
Keskustelu päättyi, kun he kuulivat Toffeen moninkertaistuneen äänen kaikuvan stadionilla ilmoittaen Irlannin ja Bulgarian joukkueiden maskotit. Kun veelat tulivat kentälle, Henrikin oli pakko virnistää huomatessaan Weasleyiden isän yrittävän kiivetä ulos aitiosta heidän peräänsä. No, näköjään noin monta lasta ei tarkoittanut, että hän oli rakastunut vaimoonsa, hän ajatteli omahyväisesti mielessään.
Kun peli alkoi, hän otti esiin kaikkarit, ne olivat olleet lahja hänen äidiltään, kun hän oli mennyt Viktorin ensimmäiseen huispauspeliin Durmstrangissa. Henrik oli ollut vasta yhdeksän vuotias ja oli vielä puhunut huonosti bulgariaa; hän oli kuitenkin jutellut iloisesti muiden oppilaiden kanssa katsomossa seuratessaan sankarinsa lentävän taivaan poikki kultasiepin perässä.
Viktor oli napannut sen siinä pelissä eikä ollut kertaakaan sen jälkeen osunut ohi.
Henrik hymyili muistolle ja piti silmänsä pienessä hahmossa taivaalla.
”Viktor”, hän kuiskasi huomatessaan pienen pallon heijastavan auringonsäteen ennen kuin se katosi. ”
Hemmetti”, hän kirosi.
Bulgaria oli jo häviöllä kuudellakymmenellä pisteellä.
Mitä ne muut kuusi pelaajaa oikein touhusivat? hän murisi mielessään.
Jatkoilla – jos sellaiset järjestettäisiin, mikä näytti kyseenalaiselta joukkueen sekoilun vuoksi – hän pitäisi heille kunnon saarnan.
Kukaan muista pelaajista, ei edes Dimitrov, ei halunnut suututtaa Viktorin yleensä suloista pikkuveljeä. Hän oli varsinainen jääräpää, mitä hänen veljensä tukemiseen peleissä tuli. Ja ärsyyntynyt Henrik tarkoitti raivostunutta Viktoria, koska yksi asia oli sellainen, mitä Viktor ei koskaan halunnut nähdä, oli Henrik harmistuneena.
Ja se ei ollut
koskaan nätti näky.
Hän huomasi Weasleyn kakaroiden hurraavan, kun Irlanti teki uuden maalin. Hän irvisti.
Hän tuijotti vieläkin tiukasti Viktoria huomatessaan etsijän nytkähtävän hiukan ja hymyili. Viktor ei voinut olla nytkimättä, kun hän alkoi ärsyyntyä sieppiä etsiessään ja tuntiessaan Henrikin katseen itsessään. Huolimatta siitä, kuinka paljon Viktor rakasti huispausta, hän kuiskasi usein ottelun jälkeen, että rakasti Henrikin hymyä enemmän.
Siellä se oli – toinen kullan kimallus. ”Viktor, Viktor”, hän messusi hiljaa yrittäen saada suojelijansa näkemään sen.
Selostaja suhahti ja huudahti äänekkäästi, kun Krum lähti syöksylaskuun loitsitun pallon perään ja Henrik pidätti henkeään huomatessaan Troyn seuraavan aivan perässä. ”
Viktor Damyanovitš Krum”, hän kuiskasi rukoillen hiljaa ja pidätti sitten henkeään miljoonien velhojen ja noitien kanssa, kun kaikkien silmät olivat lukkiutuneet kansainvälisen liigan nuorimpaan huispauksen pelaajaan.
Käsi kurkotti, hän nojasi eteenpäin Tulisalamallaan, juro ilme ja-
”Krum on napannut siepin!” selostaja huudahti voitonriemuisesti ja väkijoukko puhkesi karjaisten huutoihin hänen ympärillään. ”Bulgaria 150 ja Irlanti 70, noidat ja velhot. Krum on tehnyt sen taas ja Bulgaria voittaa! Mutta mitäs tämä on?”
Väkijoukon huomio napsahti takaisin Krumiin, kun hän lensi katsomoa kohti.
”Krum suuntaa kohti ministeri Toffeen aitiota!” velho huudahti ääni taian avulla moninkertaistettuna.
Henrik hymyili leveästi vilkaisten Dracoa, joka näytti hiukan järkyttyneeltä ilmoituksesta. Kuului vain ilman suhahdus ennen kuin maailma hiljeni hänen ympärillään ja hän löysi itsensä Viktorin sylistä.
”Minun Harryni”, Viktor kuiskasi hänen korvaansa pidellen häntä tiukasti.
”Viktor”, Harry vastasi hymyillen sankarinsa hiuksiin. ”Sinä nappasit siepin.”
”Tietenkin”, hän vastasi silittäen vapaalla kädellään Henrikin pehmeitä kiharoita. ”Sinahan pyysit.”
Henrik loisti hänelle.
Vetäytyen kauemmas Viktor ojensi kätensä, joka puristi sieppiä vieläkin, Henrikin kasvojen eteen niin kuin aina ottelun jälkeen. ”
Henrik Ivan Gavrail Krum.”
Henrik otti pienen siepin ja kuiskasi hiljaa kiitos huomaamatta satoja tuhansia kaikkareita, jotka seurasivat kahden velhon vuorovaikutusta järkyttyneinä. Selostaja sanoi ääneen kaiken, mitä he tekivät.
”Voiko Dracokin tulla jatkoille tänään?” hän kysyi ennen kuin vanhempi poika ehti vetää häntä kanssaan luudalle, kun Viktor alkoi olla jo kärsimätön. Ei ollut oikeastaan mitään, mistä adoptioveljet olisivat pitäneet enemmän kuin yhdessä lentämisestä, ja pilke Viktorin silmässä kertoi Harrylle, että tämä halusi pitää häntä lähellään suojellen häntä yhteiskunnalta, joka antoi hänen joutua hakatuksi lapsena.
Viktor vilkaisi poikaa, jota Henrik tarkoitti ja nyökkäsi. ”Jos herra Malfoy…”
”Minä kysyn”, Draco vastasi nopeasti ennen kuin meni isänsä ja äitinsä luokse, missä he keskustelivat pelistä keskenään. ”Isä”, hän sanoi hiljaa, ”Voinko mennä Bulgarian joukkueen jatkoille Henrikin kanssa? Hänen veljensä sanoi, että voin mennä, jos annat luvan.”
”Veli?” Narcissa kysyi.
”Viktor Krum”, hänen poikansa vastasi madaltaen ääntään vielä enemmän.
”Onko hän Damyan Krumin poika?” Lucius mietiskeli. ”En tiennytkään, että hänellä oli toinen lapsi.”
”Niin, mutta mitä Henrikin historiaan tulee”, Narcissa sanoi hiljaa kiitollisena siitä, että Toffee oli lähtenyt ja että kukaan Weasleyistä ei kiinnittänyt heihin huomiota, vaikka kaksi nuorinta lasta ja jästisyntyinen mulkoilivat Dracoa ilkeästi kauempaa.
Eivätkö heidän vanhempansa opettaneet heille muuta kuin kateellisuutta?
Draco vilkaisi Krumeja ja huomasi heidän vieläkin keskustelevan keskenään, luultavasti bulgariaksi. ”Ja isä”, hän aloitti epäröiden, hän ei ollut varma, kuinka sanoa asiansa.
”Tietysti voit mennä”, Lucius sanoi. ”Krumit ovat täysin kunnioitettavia. Pysyttele vain turvassa tänä iltana”, hän sanoi katse tietäväisenä.
”Kiitos.” Se oli nyt tai ei koskaan, hän ajatteli. Kun Henrikin kummisetä oli maassa, ja aitiossa, tämä oli erinomainen tilaisuus. ”Voisitko harkita aloittavasi neuvottelut Krumien kanssa Henrikin kädestä?”
Narcissa katsoi häntä tarkkaavaisesti. ”Sitäkö toivot?” hän pyysi vahvistusta.
Lucius tarkkaili ulkomaalaista poikaa, katsoen häntä kunnolla ensikertaa. Hän oli siro ja viehkeä, hiljainen ja vähätelty. Vaikka hänen veljensä selvästi hössötti hänestä – ja kuka muka ei hössöttäisi sellaisessa tilanteessa? Hän ei voinut edes ajatella tilannetta, että jästit olisivat kaapanneet velholapsen ja sitten vielä pahoinpidelleet häntä! – hänessä oli äänetöntä voimaa ja läsnäoloa, joka kypsyisi varmasti hänen vanhetessaan ja kun hän pääsisi omilleen.
Raikas tujaus ulkomaalaista verta voisi vain auttaa Malfoyita taikavoimissa. Hän katsoi jälleen poikaansa huomaten toivon loistavan Dracon silmistä ja nyökkäsi hyväksyvästi. ”Hyvä on, minä puhun Bulgarian ministerin kanssa.”
Heittäen hymyn ja omahyväisen katseen Weasleyille Draco palasi Krumien luo silmät loistaen harvinaisesta onnesta.
Like the clouds you
Drift me away, far away (yeah)
And like the sun you
Brighten my day, you brighten my day (yeah)
I never wanna see you cry, cry, cry
And I never wanna tell a lie, lie, lie
Said I never wanna see you cry, cry, cry
And I never wanna tell a lie, lie, lie
