Aloittaisin sanalla "oh", jossen olisi aloittanut sillä jo liian monta ficciä.
Voi että. Potteria lukiessa ja kirjaa katsoessa avainlinnut tuntuivat pahoilta otuksilta, jotka halusivat vain tulla ja tökkiä Potterin jengiä. Tässä sait asian päälaelleen.
Pidin tämän synkästä ja mielipahaa aiheuttavasta tunnelmasta. Mielipahalla tarkoitan sitä, kuinka avainlinnun kohtelu aiheutti minussa halun tehdä jotain Harrylle ja kumppaneille, ja pitää huolta tuosta nurjitusta otuksesta. Olit taidokkaasti saanut kierrettyä oikean juonen tähän, mutta avainlinnun surullisesta näkökulmasta; kuinka jotkut tosiaan haluaisivat aiheuttaa pahaa hänelle? Ja kuinka seuraava kerta saattaisi olla hänen viimeisensä, vain sattumalta, koska sattuu juuri avaamaan tuon kyseisen oven.
Hämmennyin jopa, koska olen lukenut sinulta erilaisempia ficcejä, mutta tämä oli oikein hyvä yllätys. Pidin todella paljon tämän tunnelmasta, koskettavuudesta ja siitä, miten olit saanut kaiken mahdutettua noin pieneen, värisyttävään pätkään. Ja miten se eläimen näkökulma oli tähän luotu; ei sitä ihan heti ajattelisi, että Avainlintu on tosiaan
elukka, taikamaailmassa vain.
Mut loppuun on pakko ilmottaa yks virhe:
Ei kaukaakaan kestä
Ei paha, mutta kuitenkin.
Ihana välipala, tunteita herättävä kirjoitus. Kiitos ^^
