Author: Emilja
Beta: Winifred ♥
Genre: angst, drama, one-shot, songfic
Pairing: Regulus/Sirius
Rating: K13
Summary: Näkymä vankilan ikkunasta oli karu.
Disclaimer: Maailma on J. K. Rowlingin ja sanat SMG:n
Warnings: Insestiä.
Muuta: Insestihaasteeseen.

Kolibrin laulu

Tahdon uudet silmät
Joilla näen kauemmas
Pihan yli vuorille
Ja niiden lävitse

Näkymä vankilan ikkunasta oli karu. Azkabanin pihamaata peitti ainoastaan harmaa, yksitoikkoinen hiekka, siellä täällä kuljeksi ankeuttajia ja jotakuta onnetonta tuotiin parhaillaan lohduttoman harmauden läpi selliinsä. Sirius tiesi, että se olisi pihamaatakin lohduttomampi ja harmaampi.

Kauempana siinsi jylhiä kallioita, Sirius tunsi olevansa loukussa muutoinkin kun vankilassa, kalliot ahdistivat jopa vankilan nurkkaan ja Sirius toivoi voivansa nähdä niiden läpi.

Lupaa pyytämättä Siriuksen mieleen eksyi jokin, joka oli ainoa, mitä mies kallioiden takaa halusi nähdä. Regulus. Kuka muukaan hänellä enää olisi? Lily ja James olivat kuolleet, Peter oli petturi ja Remus luuli petturiksi häntä. Regulus oli ainoa, eikä Sirius tiennyt mitään enää hänestäkään.

Tahdon uuden äänen
Jotta voisin kertoa
Että minäkin kuulin
Aamulla kolibrin

Aamulla jossain oli laulanut kolibri, ääni, jota Sirius ei olisi koskaan enää uskonut kuulevansa. Mustien kartanon lähellä oli laulanut usein kolibreja, mutta koskaan Sirius ei ollut sellaista nähnyt. Ne olivat pieniä ja ovelia piiloutumaan, mutta niiden laulu kyllä kuului ja Sirius piti siitä.

Azkabanissa ei ollut ketään kelle puhua, tuskin siellä juttelua edes suvaittiin. Sirius on luonnoltaan puhelias ja raskas hiljaisuus, jota tuntui olevan joka paikassa ja tunkevan kaikkialta korviin, kävi vahvasti hänen hermoilleen. Sirius halusi jutella.

Kutsumatta, kai Reguluksen kaipaamisen jälkimainingeissa Siriuksen päässä alkoi pyöriä kuin filminauhana veljesten viimeinen kohtaaminen. Sirius yritti sulkea kipeän tapaamisen pois mielestään, muttei mahtanut itselleen mitään. Reguluksen kuva heitettiin hänen päähänsä kuin elokuvan alku valkokankaalle, kasvot hymyilivät.

Mennään uimaan
Kallioiden itäpuolelle
En pelkää enää vuorovettä
Enkä vieraita
Kun meri vetäytyy
Levä kuivuu harmaaksi
Jos joku poimii sen
Se muuttuu tomuksi

Kumpikaan heistä ei asunut enää kotonaan, molempien Tykypahka-opinnot olivat jo vuosia sitten päättyneet. Heillä ei ollut mitään syytä tavata toisiaan. Jos heidän vanhempansa tai ystävänsä olisivat saaneet tietää veljesten pitävän yhä tiiviisti yhtä, he olisivat varmasti yllättyneet. Eiväthän he koskaan olleet Tylypahkassa tai kotonaan edes jutelleet keskenään! Niin he luulivat. Olivat väärässä kaikki tyynni. Pojat olivat vain esittäneet vihansa, pitäneet sitä tarpeellisena etenkin vanhempiensa vuoksi. Miksi suotta näyttää koko maailmalle, miten läheisiä he veljeksiksi olivat? Liian läheisiä.

He olivat kallioiden luona uimassa, kuten niin monet kerrat ennenkin. Ilmassa leijui lopullisuuden tuntu, Regulus sanoi, että hänellä oli suunnitelma, joka kenties erottaisi heidät toisistaan. Sirius ei pitänyt tilanteesta, mutta Regulus koki tekemisensä kai pakottavan tarpeellisiksi. Siriusta ne vain surettivat.

Vuorovesi vei veden heidän jaloistaan pois, ensimmäisiä kertoja veljesten siellä ollessa Regulus oli pelännyt yhtäkkistä veden pakenemista. Nyt hän oli jo tottunut siihen. Levän peittämät kivet jäivät ilman vesiverhoaan, pian levä kuivuisi hauraaksi. Koskettaessa se murenisi tomuksi samalla lailla kuin Siriuksen ja Reguluksen suhde nyt, kun Regulus lähtisi. Minne, sitä Sirius ei tiennyt. Kaikkialle ei voinut velikään seurata.

Tahdon uuden äänen
Jotta voisin kertoa
Että tahdon uudet silmät
Että tahdon oppia

Tietämään
Mitä yritit sanoa
Näen jo nyt
Paljon kauemmas

Kun lähdön hetki viimein, aivan liian pian, koitti, veljekset tunsivat kumpikin olonsa vaivautuneeksi. Molemmat olisivat halunneet sanoa jotain, mutta edes yleensä niin puhelias Sirius ei saanut sanaakaan suustaan. Regulus sentään yritti.

"Sirius..." Regulus näytti ahdistuneelta. "Sirius, minä... minä todella... Sirius!" Regulus oli lakannut yrittämästä ja painanut raivokkaan, ahneen suudelman suoraan veljensä suulle. Sirius oli vastannut samalla mitalla, tietenkin, mutta aivan liian pian Regulus irrottautui syleilystä. "Sirius, minä...", hän oli aloittanut vielä kerran voimatta kuitenkaan sanomaan loppuun, pystymättä siihen. "Hei, hei", Regulus oli sanonut viimeiseksi ääni täynnä tuskaa, kääntynyt sitten pois ja niine hyvineen kadonnut. Seuraavana päivänä Sirius vietiin Azkabaniin.

Vieläkin, monen vuoden jälkeen, Sirius yritti ymmärtää, mitä Regulus oli väkisin yrittänyt sanoa. Kuka tahansa muu olisi väittänyt tietävänsä vastauksen, ei kuitenkaan Sirius. Heidän suhteessaan mikään ei ollut koskaan ollut itsestään selvää, koskaan ei tiennyt, mitä toinen ajatteli. Siihen heidät oli opetettu pienestä pitäen, "älä näytä mitä tunnet, älä kerro sitä sanoin". Nyt Sirius katui sitä, miten vanhempien tolkuttama lause oli aivopessyt heidät molemmat.

En pelkää vuorovettä
Enkä vieraita
Kuulin kolibrin
Ja itkin vuoksesi

Jekaterina, oi kiitos! Ihanaa, että kommentoit ja pidit. ((:

Tuosta pituudesta, niin mä olen kykenemätön kirjoittamaan vihkoon pitkiä tarinoita ja tää taisi vielä olla pisin mun juhannuksen aikoihin mökillä vihkoon kirjoitetuista ficeistä. :'D

Mutta kiitos kommentista! *niiaa*

Cassiopeia,voi että, kiitos taas ihan hirveästi! Tosi ihanaa kun kommentoit näihin ja tykkäät. <3

En mä osaa sanoo enempää, oon sanonut ja kaikki kiitossanat aiemmissa kommenttivastauksissa sulle. 8D Mutta ihanaa että tykkäät teksteistäni!

Upsila, oi kiitos! <3 Aivan järjettömän ihana kommentti, kiitos ihan hirmuisesti. ^^ Ihanaa, kun tykkäsit tästä noin kovasti ja että tykkäät tavastani kirjoittaa. n___n Oikeasti, kiitos ihan kamalasti kommentistasi!

ReginaRiddle, kiitos paljon! Ihanaa, että tykkäsit ja kommentoit. ((: Niin ja Regulus/Siriushan on just paras paritus, vaikken mäkään muuta insestiä yleensä lue. 8D

Naava, kiitos kommentista (taas vaihteeksi :'D)! <3

Mad Hatter, kiitoksia kovasti! ((:

Vanilla M., arvaa meinasinko tukehtua kun näin kuka tätä oli kommentoinut! *hyperventiloi hetken maton alla* Hihi, turha odottaa mitään järkevää vastausta nyt, menin ihan sekaisin. :'DD Voisin sain todeta miljoonasti kiitoskiitoskiitos, ihanaa että tykkäsit ja kommentoit ja huuuuuih. Hitto vie, oikeasti. 8DD Mä olen aina suunnilleen palvonut sun ficcejä ja sitten sä yhtäkkiä kommentoitkin mulle, voi herranjumala. Okei, olen hiljaa. :'DD Mutta kiitos! *menee nurkan taakse hyperventiloimaan lisää*