Author: Nani
Beta: Haplo (<3 kiitos)
Raiting: S
Pairing: Harry/Draco
Disclaimer: Draco ja Harry, eikä muut Potteriin kuuluvat hahmot ole minun. Samoin biisi ei ole mun. Muut tekstissä esiintyvät hahmot on sitte kokonaa omasta päästä.
Summary: Draco ja Harry ovat siis olleet yhdessä, mutta jonkin syyn takia eronneet. Nyt molemmat elävät omaa elämää, vanhan suolan janottaessa edelleen.
A/N: Tämän kirjottamiseen iski inspis kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vähän ehkä muokkautui niiden kolmen tunnin aikana.
Olen ihan tyytyväinen tähän, ottaen huomioon sen, et tää tosiaan on kirjotettu ihan yhtä äkkisen inspiksen iskiessä.
Biisi tässä on
Saturday Night at the Apollo - A Winter's Day Monologue Biisissä jotkin kohdat osuvat tekstiin, eli sitä ei pidä turhan tarkasti seurata biisin sanoja. ^^
jatko-osaan tässä linkki
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13093.0, K-11
________________________________________
It's getting harder to believe
but thinking anybody else could see
the writings on the walls
but my notebooks on the shelf*
“Huomenta”, Ruskeahiuksinen nuorukainen sanoi ja astui keittiöön. Pöydän vieressä istui vaalea mies, joka nosti katseensa ylös aamun lehdestä.
”Huomenta. Johan sinäkin heräsit”, Draco naurahti ja katseli kuinka toinen käveli pöytää kohti ja istuutui Dracoa vastapäätä. Ruskeahiuksinen vastasi tympääntyneellä mulkaisulla ja veti lehden toisen edestä.
“Älä viitsi, Johnny. Et kai sinä oikeasti itke hänen peräänsä?” Draco kohotti kulmiaan ja nosti jalkansa toisen päälle. John vilkaisi miestä, mutta pudisteli sitten päätään.
”Paraskin puhuja”, ruskeahiuksinen sanoi ja käänsi lehden sivua. Draco kohautti olkiaan. Hän kyllä tiesi ettei Johnnyä pitänyt ärsyttää turhaan ja olihan tämä hänen ainoa ystävänsä. Grabbe ja Goyle olivat häipyneet kuvioista heti koulun loputtua ja Pansystä ei ollut väliä.
“Kuinka niin?” Draco kohotti kysyvästi kulmiaan. Johnny jähmettyi ja nosti hitaasti katseensa toiseen.
”Et jaksaisi pelleillä näin aamusta”, John sanoi ja sulki lehden, nousten samalla ylös. Miehen liike kuitenkin jähmettyi ja hän jäi tuijottamaan taiteltua lehteä.
”No johan. Poika-joka-elää on palannut”, John kumartui lehden ylle ja avasi päivän profeetan takasivun näkyviin. Siinä, keskellä sivua oli kuva Harry Potterista, joka halasi ja suukotti jotakin naista.
”Näytä!” Draco sanoi nopeasti ja nappasi lehden toisen nenän alta. John kohotti kulmiaan, mutta meni sitten Dracon selän taakse, laskien kädet tämän olkapäille ja kurottautui lukemaan tekstiä.
”Muutaman vuoden hiljaiseloa viettänyt Potter on vihdoin myöntänyt löytäneensä elämänsä rakkauden…plaa plaa plaa… häät pidetään ensi kesänä”, John hymähti samalla, kun Draco ahmi tekstiä silmillään.
”Rohkelikon kultapojulla näyttää menevän hyvin. Että minä vihaan häntä”, John kääntyi jääkaapin puoleen ja otti sieltä tuoremehu purkin ja joi suoraan siitä.
”Ota lasi hyvä mies”, Draco tuhahti ohimennen ja John näytti tälle kieltä. Vai oli Potter löytänyt itselleen naisen. Dracoa ärsytti kuva, jossa Harry ja tuo nainen kaulailivat. Nainen näytti sormessaan olevaa kihlasormusta vähän väliä ja Dracon teki mieli lyödä kuvaa.
Niin hän lopulta tekikin.
John, joka nyt oli ottanut lasin mehulleen ja nojaili tiskipöytään, kohotti kysyvän katseensa Dracoon. Draco vilkaisi nopeasti miehen suuntaan, mutta ei huomannut heti toisen tuijotusta. Hänen täytyi katsoa uudestaan toista ja tuijotti tätä hetken aikaa.
”Mitä?” Draco kysyi ärsyyntyneenä.
”Ei mitään”, John hymähti ja pieni hymy nousi tämän suupieleen. Johnny risti kätensä rinnalleen ja tuijotti ystäväänsä huvittuneena.
”Mitä?” Draco toisti ja alkoi todella turhautua.
”Ei mitään…. Muuta kuin...” John naurahti, mutta piti sitten pokkansa.
”Mistä sinä taas puhut?” Draco taitteli lehden ja heitti sen roskiin.
”No no no. Ei tarvitse hermostua, mutta voi poika parkaa. Sinä olet vieläkin rakastunut”, Johnin oli vaikea pidätellä nauruaan ja joutuikin puremaan nyrkkiään. Draco katsoi murhaavasti ystäväänsä, no jos tuota edes siksi voisi sanoa. Kuitenkaan Draco ei sanonut mitään. Mitä hän olisi voinut? John tunsi hänet liian hyvin, paremmin kuin kukaan oli ikinä tuntenut. Draco pudisti päätään ja käveli olohuoneeseen, Johnin seuratessa.
Draco istuutui sohvalle, Johnnyn istuutuessa sohvan toiseen reunaan ja nosti toisen jalkansa sohvalle, laskien samalla kätensä sohvan selkänojalle. Draco puolestaan risti jalkansa ja laski käden käsinojalle, nojaten päänsä tähän.
”Ihan kuin hän olisi unohtanut kaiken”, Draco tuhahti ja hänen katseensa osui kirjahyllyssään olevaan tiettyyn kirjaan. Mies nousi ylös ja otti kirjan, palaten sitten takaisin sohvalle. Draco avasi kirjan ja sen välistä tippui valokuva. John tarkasteli miehen ilmeitä ja vilkaisi sitten kuvaa.
”Muistan tuon”, mies sanoi hiljaa ja Draco naurahti.
”Kai nyt. Sinähän tämän otit. Muuten, jos vihasit Potteria, miksi sitten...”
”Koska sinä olit ystäväni ja rakastit häntä. Sitä paitsi, minä vihaan häntä edelleen. Paskiainen voitti minun piste ennätyksen huispauksessa pisteellä”, John murahti ja sai Dracon hymyilemään.
”Sitä paitsi hän satutti sinua.” John lisäsi ja Draco vilkaisi ystäväänsä. Hän oli todella kiitollinen, että hänellä oli ystävä kuin John.
Draco laittoi kuvan vierelleen sohvalle ja käänsi ensimmäisen sivun kirjasta. John naurahti.
”En vieläkään jaksa uskoa että sinä olet kirjoittanut päiväkirjaa”, ruskeahiuksinen mies pudisteli päätään ja nojasi sitten sohvan selkänojalla olevaan käteensä. Draco hymyili, mutta ei sanonut mitään. Hän käänsi uuden sivun kirjasta, jossa oli kuva Harrystä, huispausvaatteissa.
”Juuri tuon päivän takia”, John tuhahti, mutta nauroi sitten sen päälle.
Uuden sivun kääntäessään, Dracon sydäntä vihlaisi. Sivuun oli liimattu kirje Harryltä. Draco nosti sen. Teksti oli hieman haalennut ja osasta sanoista ei meinannut saada selvää. John ojensi kysyvästi kättään ja Draco antoi kirjeen tälle. John hetken tutkittuaan aloitti kirjeen lukemisen.
”Hei Draco. Kiitos lahjastasi, se oli aivan ihana, tosin ei sinun olisi tarvinnut omaisuuttasi maksaa siitä. Kuitenkin, kiitos paljon saat myöhemmin tietää kuinka kiitollinen olen…. no hyi…” John naurahti ja sai Dracon hymyilemään.
”…itse asiassa, meidän olisi syytä puhua. Meistä ja tulevaisuudesta. Tiedän että se on pelottava ajatus, mutta yhdessä me voimme…” John tavaili hetken, mutta ei saanut tekstistä selvää.
”Voittaa sen pelon ja haluan todella elää kanssasi lopun elämääni”, Draco sanoi viimeiset sanat haikealla äänellä.
”Montako kertaa olet lukenut tämän?” John sanoi ja laski kätensä Dracon olalle.
”Monta.” Mies huokaisi ja käänsi uuden sivun.
*
And pissed off marks on paper
slowly fade away with time,
while the memories keep blurry,
‘cause they're lost inside your mind*
Draco oli lukenut kirjaa myöhään yöhön asti, uudestaan ja uudestaan. Hänestä oli tuntunut kuin olisi rakastunut Harryyn uudestaan.
John oli valvonut hänen kanssaan ja he olivat vuodattaneet toisilleen omat rakkaustarinansa. Draco sai monta aivan uutta tietoa Johnnyn entisestä. Näköjään se nainen oli pettänyt Johnia useamman kerran, mutta aina mies oli hyväuskoisesti antanut anteeksi, kunnes ei enää kestänyt. Draco pystyi hyvin kuvittelemaan itsensä siihen tilaan. Juuri aamulla mies oli tuntenut sen tunteen kun hän oli katsonut sitä kuvaa lehdessä. Harry jonkun toisen kanssa. Harry kuulumassa jollekin toiselle. Mies kaatui sänkyyn ja hakkasi päätään tyynyyn. Hän toivoi että nukahtaisi pian, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty.
Ajatukset, kysymykset ja muistot pyörivät miehen mielessä. Muistiko Harry heidän yhteisiä aikoja ja jos muisti niin mitä hän ajatteli?
Draco murahti ja kääntyi kyljelleen. Yöpöydän kello näytti kahtakymmentä yli kolme. Onneksi aamulla saisi nukkua pitkään. Silti se ei lohduttanut miestä yhtään, sen sijaan ahdisti. Niin, saisihan sitä nukkua pitkään, koska ei ollut syytä herätä. Mies ei edes käynyt töissä, ei hänen tarvinnut. Sekä Dracolla että Johnnyllä oli perheensä säästöt, joten heidän ei ikinä tarvitsisi mennä töihin. Nyt kyllä työt kuulostivat joltain niin ihanalta. Huomenna hän etsisi työn ja saisi tarkoituksen elämäänsä.
Draco huokaisi: ”Olisikin niin helppoa.”
Eihän hän osannut tehdä töitä. Ei kai kun aina oli kaikki tuotu eteen hopeatarjottimella. Nuorempana se oli ollut mukavaa, mutta nyt kun sitä mietti, toivoi mies ihan jotain muuta. Draco pakotti nämä ajatukset pois mielestään ja kääntyi selälleen. Hän nappasi yöpöydältä iPodinsa ja laittoi kuulokkeet korville. Ennen kuin mies ehti huomata, hän nukahti kuulokkeet korvilla.
*
And wishing for a dream or two,
before the end of every day,
so all the broken pieces mend,
and I can put them all away
*
“Harry, kulta. Missä on sen kukkakauppiaan puhelin numero? Minun täytyy kysyä mitkä kukat ovat silloin parhaimmillaan”, Sofia, Harryn kihlattu huusi pienen omakotitalon työhuoneesta.
”Eikö se ole siellä laatikossa?” Harry huusi ja piti katseensa takapihalle suunnitellun seremonian piirustuksia. Häät eivät tulisi olemaan isot, vain 50 paikkaa oli piirustuksiin piirretty ja jokaisen paikan kohdalle oli kirjoitettu nimi. Weasley oli kolme kertaa.
Hermione ja Ron olivat saaneet puolivuotta sitten pienen tyttövauvan. Sirius ja Remus olivat myös kutsuttu ja siinä olikin Harryn puoli. Loput olivat Sofian. Se sai miehen hieman masentumaan ja tämä kaivoi tupakka askin taskustaan, laittaen yhden tupakan huultensa väliin.
”Kyllä, noin viisikymmentä… Ruusuja? Oi punaisia ja valkoisia ruusuja...” Sofia puhui puhelimeen ja vilkaisi miestään. Harry hymyili pienesti. Sofia hymyili takaisin ja nappasi tupakan pois Harryn suusta ja heitti sen roskiin. Sitten nainen peitti puhelin kädellään ja kuiskasi:
”Tiedät etten pidä siitä että poltat... Niin anteeksi, mitä sanoitte?”
Sofia katosi työhuoneeseen ja Harry huokaisi syvään. Hän mietti kuinka taas olikaan joutunut tähän tilanteeseen? Humalainen baarireissu Ronin kanssa tyttären syntymän kunniaksi ja seuraavana aamuna oli herännyt tämän naisen vierestä. Ja kun parempaakaan ei ollut tarjolla, oli hän lopulta Hermionen kehotuksesta kosinut Sofiaa.
Harry nappasi eteisen naulakosta takkinsa ja huikkasi lähtevänsä lenkille koiran kanssa. Musta rottweiler tulikin saman tien isäntänsä jalkoihin, kun kuuli tämän menneen eteiseen. Harry aukaisi oven ja koira puikahti ulos.
Heti kun ulko-ovi oli kiinni, Harry nosti uuden tupakan huulilleen ja vihelsi koiran vierelleen, sytyttäen sitten tupakan. Sen savu rauhoitti miehen mieltä, samalla kun tämä käveli eteenpäin, toinen käsi taskussa. Koira seikkaili vapaana milloin edellä, milloin takana.
Puoli vuotta. Sitten hän olisi virallisesti vangittu mies. Tai siltä se ainakin hänestä tuntui.
Eikö rakkauden kuulunut olla jotain ihanaa ja päätä huumaavaa? Miksi se ei sitten ollut niin Sofian kanssa? Harry tosin tiesi tähän vastauksen paremmin kuin hyvin. Hän ei rakastanut Sofiaan, kuinka olisi voinut, kun hänen sydämensä kuului jo jollekin toiselle.
Harry pysähtyi ja katsoi eteenpäin, näkemättä mitään. Miksi hän ei voinut päästä yli? Sanonta kertoi ajan parantavan haavat. Kuinka kauan murtuneen sydämen kesti parantua?
the little bits and scraps and parts of
the life behind my back
that I keep forgetting more of
but it needs to be like that
*
Hold me close I'm falling faster
tell me this could last forever
Hold me close I'm falling faster
Hold me close I'm falling faster
tell me this could last forever
Hold me close I'm falling faster*
And now I'm dreaming of the nights
that we both remember well
and sure I'm most asured that
the way you made me feel*
Draco heräsi seuraavana aamuna aikaisin, kellon näyttäessä vasta vähän vaille seitsemää.
”Niinpä tietysti.”
Eilinen palasi nopeasti miehen mieleen ja syvään kiroten Draco nousi ylös ja vetäisi oven päältä pyyhkeen ja suunnisti suihkuun.
Kylmä suihku aamulla teki terää. Se virkisti ja samalla tuntui kun vesi olisi huuhtonut ylimääräiset tunteet pois.
Dracon säpsähti kun joku koputti kylpyhuoneen oveen.
”Tulen ihan just”, mies huikkasi ja käänsi veden sammuksiin. Hän astui ulos suihkusta ja kuivasi itsensä, kietoen sitten pyyhkeen lanteilleen, kunnes astui ulos eteiseen ja siitä keittiöön, jossa John nojasi tiskialtaaseen ja näytti miettivältä.
”No, mitä nyt?” Draco kysäisi ja asteli toisen miehen viereen, avaten jääkaapin oven. John ei vastannut, vaan tapitti eteensä.
”Johnny? Maa kutsuu”, Draco tökkäisi miestä olkapäähän ja John siirsi surulliset silmänsä Dracoon.
”Claudia soitti”, mies sanoi hiljaa.
”Se sinun entinen?”
John nyökkäsi ja näytti siltä että mies alkaisi ihan kohta itkeä.
”Hän haluaisi palata yhteen ja hän ei kuulemma voi elää ilman minua”, Johnny pudisteli päätään ja nosti kätensä suun eteen. Draco sulki jääkaapin oven ja laski oman kätensä Johnnyn olalle.
”Et kai aio?” Draco työnsi Johnnyn istumaan ja otti molemmille oluet jääkaapista.
”En tiedä. Se nainen tekee minut hulluksi. Tuntuu, kuin en voisi elää hänen kanssaan, mutta samaan aikaan, tuntuu, etten voisi elää ilman häntä”, John laski kätensä pöydälle ja nojasi otsansa näihin.
Draco taputti tätä olalle ja huokaisi.
”John, sanon tämän koska olen ystäväsi. Minusta, sinun ei pitäisi antaa hänelle enää yhtään mahdollisuutta. Ajattele kuinka monta kertaa hän on jo pettänyt sinut?”
John nosti katseensa toiseen ja nyökkäsi.
”Tiedän. Mutta... siksi... ajattelin muuttaa vähäksi aikaa pois kaupungista.”
Draco hämmästyi hieman, mutta ymmärsi hyvin ystäväänsä.
”Tee kuten parhaaksi näet”, Draco sanoi ja istuutui alas. John hymyili, hän oli tiennyt että Draco ymmärtäisi.
”Kiitos.”
”Ei mitään. Ojennatko lehden?”
John vippasi lehden Dracon eteen ja nojasi sitten tuolin selkänojaan ja hörppäsi olutta, katsoen sitten taas Dracoon, joka oli jähmettynyt paikoilleen. John kurottautui katsomaan lehteä ja näki sitten otsikon. Lehti siis edelleen hehkutti Harryä ja tämän uutta morsiota.
”Draco, tiedätkö. Minusta tuntuu että tuo ei ole totta”, John sanoi lempeällä äänellä ja Draco nosti katseensa toiseen.
”Tunsin Harryn kuitenkin ja en jaksa uskoa että hän olisi päässyt sinusta yli.”
Draco kohotti kysyvästi toista kulmaansa ja joi olutta.
”Mietin samaa, mutta taidan olla vain itsekäs. Kuten tyypillinen Malfoy”, Draco sanoi paheksuen.
”Tämä voi olla hullu idea, mutta kannattaa edes kokeilla”, John sanoi ja hänen äänessään oli jotain arveluttavaa.
*
Could be the greatest love I've ever felt
from anybody else,
but everybody thinks I'm cruel
and I am here just for myself,
Because "How could he really love her?
He's in it just for kicks."
And that's why we've lasted so long,
even though we are like this*
Sofia juoksi puhelimeen.
“Haloo, Sofia puhelimessa”, nainen vastasi ja Harry käveli tämän ohi, kohti ulko-ovea, koira kannoillaan.
”Juu on, hetki pieni… kulta, joku mies nimeltä Draco Malfoy kysyy sinua”, Sofia sanoi ja ojensi puhelimen Harrylle, joka oli selkä naista päin, onneksi. Harryn silmät olivat nimittäin suurenneet ihmetyksestä. Miksi Draco soitti hänelle?
Hitaasti mies kääntyi ympäri ja otti puhelimen käteensä, painaen toisen kätensä kuitenkin luurin päälle.
”Voitko viedä koiran ulos? Tässä saattaa mennä hetki”, Harry väläytti pienen hymyn ja Sofia nyökkäisi. Harry odotti vielä sen verran että nainen oli sulkenut oven, ennen kuin nosti luurin korvalleen.
”Haloo?” Mies sanoi varovasti. Hän tunsi kuinka hänen sydämensä löi tiuhaan. Draco siis aiheutti tämän vieläkin.
”Hei Harry ja onneksi olkoon. Luin lehdestä että sinä menet naimisiin.” Draco sanoi ja puri sitten nyrkkiään. John laski kätensä miehen olalle ja hymyili rohkaisevasti.
”Kiitos. Lehdet paisuttelevat asiaa ehkä turhan paljon”, Harry puristi silmänsä kiinni. Miksi? Miksi? Miksi?
“Mitä itsellesi kuuluu?” Harry lisäsi nopeasti.
“Ihan hyvää”, Draco viestitti ilmeillään Johnille ettei tiennyt mitä sanoa toiselle. John muodosti suullaan ‘sano suoraan miksi soitit’.
Draco katsoi epätoivoisesti toista, mutta nielaisi sitten.
Harry toisessa päässä puri nyrkkiään ja steppasi edes takaisin eteisessä.
”Harry, syy miksi soitin oli… Mietitkö sinä koskaan meitä? Ja olisimmeko vielä yhdessä, ilman sitä tyhmää… no, juttua?” Harry hengähti terävästi, siten että Draco kuuli sen. Mies ei osannut vastata tähän, vaan haukkoi ilmaa.
”Draco… en, en osaa sanoa.” Harry änkytti ja Dracon pää putosi hieman alaspäin. Johnny taputti ystäväänsä olalle.
”Ymmärrän. Halusin vain tietää, mitä sinä olit mieltä, mutta en häiritse sinua pidempään”, Draco pudisteli päätään. Mitä hän oli odottanut?
”Draco, odota”, Harry sanoi nopeasti.
”Minun on myönnettävä, etten ole yhtä onnellinen Sofian kanssa, kuin olin sinun.”
Dracon silmissä syttyi toivo ja John huomasi tämän myös. Harry nojasi seinään ja valahti siitä lattialle.
”Mutta…”
”Ei muttia Harry. Älä sano enempää”, Draco sanoi, muutaman onnen kyyneleen valuessa tämän poskia pitkin.
”Draco”, Harry henkäisi.
“Tiedän. Minäkin edelleen sinua.”
Johnin kasvoilla oli odottava ilme ja tämä nosti peukalonsa pystyyn ja siitä käänsi ne alaspäin. Draco hymyili ja nosti peukalonsa pystyyn. John teki äänettömän JES-huudon ja nosti kädet ilmaan. Draco ei voinut kuin naurahtaa.
”En ikinä unohda sinua”, Harry sanoi ja nyt hänkin hymyili. Hän todella rakasti edelleen Dracoa.
”Parempi olisi. Näemmekö me joskus?” Draco kysyi ja pyyhki kyyneleet silmiltään, samalla kun Johnny tanssi voitontanssia.
”Uskoisin niin”, Harry hengähti syvään. Hän tiesi nyt mitä hänen oli tehtävä.
”No, siihen asti sitten… hei”, Draco sanoi ja pudisteli ystävänsä touhuille päätään. Tulevaisuus näytti paljon paremmalta ja valoisammalta. Hänellä oli jälleen syy herätä uusiin aamuihin.
”Draco. Lue huomisen lehti tarkkaan. He saavat nimittäin uuden otsikon.”
Draco veti syvään henkeä.
”Sinä siis?”
“Kyllä, en voi valehdella itselleni tai Sofialle enää.”
Draco tunsi pienen syyllisyyden piston sydämessään, mutta ei välittänyt.
”Näemme sitten varmaan aika pian”, Draco totesi.
”Kyllä, nähdään sitten”, Harry nousi ylös ja pitkästä aikaa, hän tunsi olevansa huoleton ja vapaa.
”Nähdään”, Draco sanoi ja sulki puhelimen.
*
So take take the moments that we shared
and don't you dare ever forget,
that I will always be right here
without a single soul regret.
Hold me close I'm falling faster
tell me this could last forever
Hold me close I'm falling faster
