seuraava »

[Arte]

Nimi: Ystävänpalvelus
Kirjoittaja: Arte
Oikolukija: Picca
Paritus: Pansy/Millicent
Ikäraja: K-11
Tyyli: söpöily, ehkäpä ripaus draamaakin
Yhteenveto: Millicentin mieltä painaa eräs asia.

A/N Sainpas minäkin FF-100:sen käyntiin, elikkä tämä osallistuu siis siihen sanalla 021. Ystävät, 99 to go!. Naisten kymppi lähti myös liikkeelle, 9 to go! Kiitoksia Piccalle todella paljon betauksesta<3 Idea lähti myös häneltä, kiitos siitäkin.



Ystävänpalvelus

“Pansy?”

Hiljainen kuiskaus kiiri halki kuudesluokkalaisten luihuistyttöjen makuusalin. Millicent oli raottanut ujosti omaa sänkyään ympäröiviä verhoja ja tuijotti nyt kiinteästi Pansyn sänkyä parin metrin päässä. Tummahiuksisen tytön tummanvihreä verho heilahti hieman ja sen takaa kuului uninen ynähdys.

“Saanko tulla sinun viereesi?”

Hetkeen ei kuulunut mitään. Millicent ehti jo miettiä, oliko Pansy herännyt ollenkaan ja oli jo aikeissa toistaa kysymyksensä, kun verhojen takaa kuului hiljainen “Tule vain.”

Millicent nappasi tyynyn ja peiton mukaansa ja kömpi ystävänsä viereen. Sängyt olivat hieman leveämpiä kuin normaalit yhden hengen sängyt, joten kaksi tyttöä peittoineen mahtui siihen hyvin vierekkäin. Millicent kaivautui peittonsa alle ja kääntyi Pansyyn päin. Tytön mustat hiukset olivat sekaisin, ne olivat pörröttyneet hänen kasvojensa ympärille ja Pansy sipaisi niitä syrjään katsahtaessaan sänkytoveriaan.

“Etkö saanut unta?” hän kysyi kuiskaten, vaikkei makuuhuoneessa ollut sillä hetkellä ketään muuta. Oli pääsiäisen aika ja Luihuisen kaksi muuta tyttöä, Tracey ja Daphne, olivat lähteneet viettämään pidennettyä viikonloppua koteihinsa. Pansyn vanhemmilla oli sinä viikonloppuna hääpäivä ja he olivat matkustaneet Ranskaan sitä juhlistamaan, kun taas Millicentin inhoama vanha isotäti oli heillä käymässä, joten tytöt olivat jääneet kahdestaan Tylypahkaan.

“En...”, Millicent kuiskasi takaisin ja kääriytyi tiiviimmin peittoonsa. Pansy tuijotti ystäväänsä odottaen selitystä, mutta kun sitä ei kuulunut, hän kävi kärsimättömäksi.

“Mikset saanut? Mitä mietit?”
“Mm, sitä on vähän vaikea selittää...”
“Selitä.”

Millicent kiemurteli peittonsa alla ja mutisi sitten hiljaa jotakin. Pansy siirtyi lähemmäs ystäväänsä ja yritti saada selvää hänen sanoistaan, turhaan. Turhautuneena hän pyöräytti silmiään ja pyysi tyttöä toistamaan sanomansa.

“Minä en ole koskaan saanut suudelmaa keneltäkään ja mietin, miltä se tuntuu...”

Huone oli Millicentin onneksi pilkkopimeä, koska hänen pyöreitä poskiaan peitti tumma puna. Pansy kohotti kulmakarvojaan yllättyneenä, tätä hän ei osannut odottaa. Hetkeksi tyttö unohtui muistelemaan ensimmäistä suudelmaansa.

Luihuisten oleskeluhuone oli täynnä nuorten ääniä. Seinillä roikkui harvakseltaan joulukoristeita, harmaa takanreunus oli koristeltu muhkeilla mistelinoksilla. Upottavat nojatuolit ja sohvat kantoivat lukuisia oppilaita, muutama oli eksynyt myös matoille makoilemaan. Riehakas tunnelma velloi ympärillä, säikeitä siitä tunkeutui oppilaiden mieliin virkistäen heitä entisestään.

Kaikki vain sen takia, että voitimme Puuskupuhin huispauksessa, Pansy ajatteli alentuvasti. Näin suuri mekkala jostain pelistä, jonka voitto oli itsestäänselvyys. Mutta en kyllä valita, hän virnisti itsekseen. Draco on hyvällä päällä.

Tummahiuksinen tyttö käänsi katseensa vieressään nauravaan poikaan. Dracon kasvot loistivat, hän nauroi ylpeästi ja poikajoukko hänen ympärillään tuijotti häntä ihailevasti. "Näitte varmaan, kuinka helposti nappasin siepin sen typerän Diggoryn nenän edestä!" Draco naurahti ja katsahti ympärilleen odottaen reaktiota. Pojat nyökyttelivät innostuneina ja Dracon kasvoille kohosi tyytyväinen ilme.

Vaaleahiuksinen poika kohottautui seisaalleen ja veti Pansynkin ylös. Draco kostutti kuin huomaamattaan huuliaan ja suuteli Pansya nopeasti suoraan huulille. “Hyvää yötä”, hän sanoi ja virnisti voitonriemuisesti.

Pansy hymähti muistolle. Silloin hän oli leijunut pitkään viisi senttiä lattian yläpuolella, mutta nyt se tuntui vain todella lapselliselta. Hän oli vielä lukuvuoden alussa ollut toivottoman ihastunut Dracoon, mutta kuudennen vuoden aikana poika oli muuttunut paljon, liian paljon Pansyn mielestä. Poika ei ollut enää oma säihkyvä itsensä, vaan joku vieras olento, joka vain oli. Pansy pudisti kulmat kurtussa päätään.

Millicent katsoi ystäväänsä kummastuneena. Hänen tunnustuksensa vaikutus ystävään ei täyttänyt hänen kriteerejään. Pansyn olisi pitänyt lohduttaa häntä ja vakuuttaa, että vielä ei ole liian myöhäistä. Sen sijaan Pansy vain tuijotti jotain näkymätöntä pistettä ja pyöritteli päätään. Millicent liikahti hieman.

Pansy havahtui mietteistään ja keskittyi ystävänsä ajatuksiin. Tyttö hänen vieressään oli vetänyt peiton nenäänsä asti ja piilotteli nyt sen takana. Pansy ujutti kätensä peittonsa alta ja veti ystävänsä peiton pois hänen naamaltaan. Hän hymyili Millicentille ja työnsi myös omaa peittoaan pois suunsa edestä.

“Millaiseksi olet sen kuvitellut?” Pansy kysyi ja tarkkaili ystävänsä liikkeitä.

Millicent oli hetken hiljaa ja mietti. Hän oli monet kerrat kuvitellut huulet huuliaan vasten, kevyen henkäyksen korvansa juuressa, pehmeän kielen liukumassa huuliaan pitkin. Hän oli pohtinut tarkkaan toisen kättä niskassaan, toista hellästi lanteilla. Mielikuviin eksyi monesti myös käsi hiusten seassa pyörittelemässä hiuskiehkuroita suloisille laineille.

“No...”, hän aloitti ja selosti Pansylle ajatuksiensa ujoimmat kulmaukset. Luihuistyttö kuunteli ystävänsä haaveita ja hymyili niille pienesti. Kuinka hänkin oli joskus toivonut, että Draco veisi hänet johonkin romanttiseen paikkaan ja suutelisi häntä pitkään ja hellästi... Pansy osasi antaa arvoa Millicentin haaveille.

“Ei se oikeastaan ole niin ihmeellistä. Pojat ovat yleensä liian innokkaita ja ovat sen takia hieman kovakouraisia”, Pansy lohdutti hiljaa. “Huulet rohtuvat ja suupielet ärtyvät. Ei se ole niin hohdokasta kuin sanotaan.”

“Mutta...”, Millicent aloitti epävarmasti. “Siinä se juuri onkin. Vaikka se ei olisikaan niin hohdokasta, tahdon silti kokea sen ennen kuin pääsen Tylypahkasta. Ja sitten on yksi toinenkin juttu...”

Pansy tuijotti ystäväänsä. Oliko tällä vielä jotain mielen päällä vai liittyikö tämäkin tähän suutelu-aiheeseen?

Millicent oli hetken hiljaa ja uskaltautui sitten toteamaan: “Minä haluaisin suudella tyttöä.”

Pansyn kulmakarvat kohosivat hivenen. Tätä hän ei ensimmäisenä ollut odottanut parhaan ystävänsä suusta. He eivät olleet koskaan keskustelleet mistään seksuaalisuuteen liittyvästä, mutta hän oli olettanut Millicentin olevan vain poikiin päin.

“Ai”, hän hymähti ja katsahti ystäväänsä kulmiensa alta. “Niin minäkin”, hän jatkoi hymyillen ilkikurisesti Millicentin laajenneille silmille. Nopeasti Pansy kumartui eteenpäin ja painoi huulensa hetkeksi ystävänsä huulille. Hän vetäytyi hieman ja jäi tuijottamaan Millicentin tummia silmiä.

Millicent räpäytti silmiään muutaman kerran ja aukoi hetken suutaan sanomatta mitään. Suuteliko Pansy minua äsken? oli hänen ensimmäinen ajatuksensa. Minä sain ensimmäisen suudelmani! kuului toisena ja tyttö hymyili hieman.

Pansy kohotti hieman toista suupieltään. Hän oli oppinut lukemaan Millicentin silmistä paljon asioita, ja nyt tyttö oli onnellinen hänen teostaan. Pansy sysäsi peittoaan enemmän pois tieltään ja ujutti kätensä ystävänsä niskaan. Hän kohdisti katseensa suoraan Millicentin silmiin ja odotti vastausta.

Toinen luihuistyttö yritti totutella tilanteeseen, hämmennys velloi hänen yllään. Arasti Millicent kohtasi Pansyn katseen. Pansy varmisti silmillään tilanteen olevan hyvä ja nojautui sitten ne pari erottavaa senttiä heidän välillään kiinni painaen huulensa tiiviisti ystävänsä huulia vasten.

Pansy veti tytön lähemmäs itseään ja suuteli häntä varovaisesti. Hän liu’utti kättään Millicentin hiusten seassa ja hieroi päänahkaa sormenpäillään piirtäen samalla viivaa kielellään tytön alahuuleen. Sievästi hän raotti huuliaan hieman enemmän ja suuteli Millicentiä voimakkaammin, imien tytön alahuulta. Sormet sotkivat hiuksia hellin liikkein Pansyn antaessa ystävälleen tämän toiveen.

Hitaasti tumma luihuinen vetäytyi taaksepäin ja hymyili Millicentille puolikasta hymyään. “No, miltä se tuntui?” hän kysyi kohottaen tietävästi kulmiaan vetäytyen samalla omalle puolelle sänkyään.

Millicent hymyili hämillisesti ja pudisti sitten päätään. “En tajua, miten voit sanoa, ettei se ole ihmeellistä”, hän lausahti ja huokaisi autuaasti. “Kiitos Pansy, tämä merkitsi minulle todella paljon! Olen aina kadehtinut sitä, kun te muut kolme analysoitte suutelu-tekniikoita ja vertailette erilaisia tapoja, nyt minäkin voin osallistua edes vähän niihin keskusteluihin! Oi, olen niin onnellinen!”

Millicent kaivautui esiin peittonsa alta ja halasi ystäväänsä lämpimästi. Pansy hymähti tytön riemulle, mutta halasi häntä takaisin. Tytöt ryömivät kiinni toisiinsa kaivautuen lämpimien peittojensa alle. Tyrmissä ei ollut koskaan lämmin, ja yöllä lämpötila laski tavallistakin alemmas.

Hetken oli hiljaista. Kun Pansyn hengitys alkoi käydä raskaammaksi, Millicent kutsui ystäväänsä taas hiljaa kuiskaten.

“Pansy?”
“Mitä, Milli?”
“Olet maailman paras ystävä.”
“Kiitos, kultaseni. Niin sinäkin.”

[hobby]

“En tajua, miten voit sanoa, ettei se ole ihmeellistä”, hän lausahti ja huokaisi autuaasti.

Lempilauseeni.

Pidin tästä, miten olit saanut suukotteluun jotain filosofistakin puolta :'D jos niin voi sanoa. Tai siis, jotenkin. En osaa selittää. Pidin myös siitä, että tuo pusu, jonka tytöt jakoivat, oli tosiaan sellainen kaveripusu, eikä sellainen, että nyt maataa heti perään. Pelkäsin hetken, että olit laittanut tuonne loppuun keskustelun, että tahdotko tehdä jotain enemmänkin. Mutta hih! Kiitos, olit kirjoittanut kaveri-lopun.

Ja pisteet myös siitä, ettei Pansy ollut enää ihastunut Dracoon. Nämä eivät sovi toisilleen.

Kiitos!

[LunaLoony]

Hihii, tämä on ihana! ^____^

Ja katso nyt, oot saanut muultakin, kun minulta positiivista kommenttia tästä ficistä! [size=50]Kehtasitkin sanoa tätä aluksi kamalaksi...[/size]

Oon samaa mieltä hobbyn kanssa tuosta kaveri-lopusta. Mukavaa vaihtelua, kun ei ole semmoinen 'hei, olemme kavereita, pusutellaan vähän ensin ja sitten harrastetaankin jo villiä seksiä' -meininki.

“Kiitos, kultaseni. Niin sinäkin.”

Jotenkin tuo "Kiitos kultaseni" sopii Pansyn suuhun ihan tavattoman hyvin. Tulee just mieleen semmoinen ylemmän luokan brittiläis-tyttö, joka sanoo arvonsa mukaisesti "Thank you, darling". En nyt tiedä ymmärrätkö yhtään, mitä yritän selittää.... :'D Noh, joka tapauksessa. Ihana tämä.

Toivottavasti saat tänne pianpian niitä muitakin tuotoksia ff100:sesta! ^^

[Luumunen]

(femmeä <3)

Todella ihana ficci. Edellisten kanssa olen yhtä mieltä mahtavasta lopusta ^^

Millicent oli hetken hiljaa ja mietti. Hän oli monet kerrat kuvitellut huulet huuliaan vasten, kevyen henkäyksen korvansa juuressa, pehmeän kielen liukumassa huuliaan pitkin. Hän oli pohtinut tarkkaan toisen kättä niskassaan, toista hellästi lanteilla. Mielikuviin eksyi monesti myös käsi hiusten seassa pyörittelemässä hiuskiehkuroita suloisille laineille.

aww... Voin kuvitella tilanteen mielessäni :3 suloista ^^

Idea oli aivan mahtava, ja minusta oli hyvä, että se ei ollut mitään hirveää muhinointia, vaan ystävien välinen viaton suudelma.

Kiitos iiiihanasta ficistä <3

[Leiska]

Wihii. ^^ Ihana ihana. Jostain syystä en jaksanu tajuta että sinä oot kirjottanu tuon. Oli jotenki epäartemaista tekstiä. Mutta aivan huippu. Minäki hetken aikaa pelkäsin että pusuttelu menee pidemmälle, koska se ei olisi ollu hyvä loppu tuohon. En nimittäin tajunnu kattoo aluksi ikärajaa.
 Ehkä tuossa silleen oli vähän enemmän ku ystävyyttä. Tai siis. Niin. Ää en osaa selittää.
 Sen nyt voi kuvitella ihan miten tahtoo miten tosta eteenpäin tytöilä menee.  

Millicent oli hetken hiljaa ja uskaltautui sitten toteamaan: “Minä haluaisin suudella tyttöä.”

Hihii.. Aivan ihana kohta.(: Just silleen vähän epävarmana siitä miten Pansy reagoi.

Kiitän antoisasta lukuhetkestä. Saat kyllä kirjottaa nuista kahesta lisää!

[Arte]

hobby, kivaa, kun pidit. Minäkään en pidä Pansy/Dracosta, he eivät tosiaan sovi toisilleen. Ja muu kuin kaveri-loppu ei olisi ollut kiva.

Lunasein, sä ootki mun muusain<3 Mun pitää käyttää tuota jossain! Ihana ilmaisu. Muutama lyhyt on jo. <:

Luumu, kyllä. Mukavaa, että olen onnistunut välittämään ficin idean muillekin. <: Kiitän<3

Leiska, se vähän on. Ei niin paljon sanoilla leikkimistä. Minulla tytöt ovat edespäinkin vain kavereita, vaikka muista tytöistä saatetaankin sitten puhua.. Pitänee idean tullessa kirjoittaa.

[rneizzel]

“Pansy?”
“Mitä, Milli?”
“Olet maailman paras ystävä.”
“Kiitos, kultaseni. Niin sinäkin.”

Voi aww, ehkä maailman suloisin kohta. :3
En pahemmin oo lukenu luihuisficcejä, mutta naisten kympistä jotenkin eksyin lukemaan ja hyvä niin.
Jotenkin ylisuloisesti kirjoitettu, sopivan fluffyä ja silti [onneksi !] vain ystävinä. Hetken ehdin pelätä että tästäkin tulee sitten loppujen lopuksi perus 'iih, rakastan sinua, ohh, en ikinä ajattelekaan ketään muuta' -fic, mutta onneksi ei. Pisteet siitä.
Muutenkin kivasti kuvailtu ja jotenkin valmiiksi mietityn oloinen, eikä mikään sähellys.
Loistava kokonaisuus, mukavan lyhyt, eikä mitään turhaa ängetty mukaan.

rene

[Mustalupiini]

kk2-haasteesta hei

noniin, taas luihuiset nousee ylemmäs minun arvoasteikollani... komppaan muita, ihanaa että loppu jäi silleen 'ollaan parhaita ystäviä ja hyvä niin' eikä mihinkään enempään (vaikka onhan se 'enempikin' kyllä kivaa, mutta tämä oli erilaisuudessaan tosi hyvä) 
tykkäsin kyllä paljon. tää on tosi aito ja semmonen söpis aagh, sekoitti ajatukset ettei kommentoinnista tahdo tulla mitään...

Millicent oli hetken hiljaa ja uskaltautui sitten toteamaan: “Minä haluaisin suudella tyttöä.”

aws, suloista tämä oli koko teksti vaan niin mahdottoman aito ja hyvä että huhhuh.
kiitos kovasti! sulostutti mukavasti minun viimeistä vuoden 09 päivää